Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ystävät eivät onnittele?
10.04.2020 |
Sain monen vuoden uurastuksen päätteeksi opintieni päätökseen. Oli minulle aika iso uralla ja uskoisin, että olisi ollut monelle muullekin.
Olen hieman yllättynyt, että niistä kavereista, joille olen asiasta kertonut, ainoastaan pari onnitteli ylipäätään millään tavalla. Hyvä, kun lausetta viitsivät kuunnella loppuun. Aika mitätön olo tulee.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut on tietysti ihan kohteliaisuutta, mutta useimmille suoritetut opinnot, edes monen vuoden, eivät ole niin epätavallinen asia, että sitä sen ihmeemmin osaisi hehkuttaa. Ja kun olet mitä ilmeisimmin kuitenkin jo ollut työelämässä ja pärjännyt hyvin, se ei välttämättä monen silmissä näytä niin isolta elämänmuutokselta ja -saavutukselta.
Riippuu varmaan ap:n tutkinnon tasosta, eihän kaikki opiskele lainkaan. Aika nopeasti käy harvinaisemmaksi, jos lähtään amk-tasolta ylöspäin. Maisteritasoisia on jonkinverran, lisureita vähemmän, tohtoriksi ei enää ihan joka jamppa väittele ja dosentin arvo ei taida olla kuin yhdellä tuhannesta.
Mitäköhän arvelet dosentin tarkoittavan?
Dosentti on ylin akateeminen arvo, jonka myötä voi ohjata itsenäisesti väitöskirjoja ja toimia vastuullisena tutkijana (= PI). Joissain maissa dosentin arvoon pitää tehdä erillinen väitöskija, Suomessa tapana on lähettää vähintään toista väitöskirjaa vastaava nippu julkaisuja ulkoiseen arviointiin sekä antaa arvioitava opetusnäyte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mulla on ihan päinvastainen kokemus. Valmistuin korkeakoulusta yli 10 vuotta sitten, ja sain onnitteluja ja jopa aika arvokkaitakin muistamisia sellaisiltakin ihmisiltä joilta en ikinä olisi odottanut.
Miten kerroit asiasta kavereillesi?
Ap
Kutsuin lähimmät ystäväni kotiini illanviettoon valmistumisen kunniaksi. Lähisuvulle keitin kahvit. Muille kavereille mainitsin asiasta viestillä tai puhelimessa samalla kun muutenkin vaihdettiin kuulumisia. Se mikä yllätti, oli muistamiset esim lapsuudenkotini naapureilta ja vanhoilta harrastuskavereilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he ovat kateellisia. Onko sun koulutus parempi kuin heidän ja tuleva palkkataso?
Jaahas, siivojat alapeukuttamassa.
En ole siivooja. Alapeukutin, koska aina pitää vetää tuo kateuskortti esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mulla on ihan päinvastainen kokemus. Valmistuin korkeakoulusta yli 10 vuotta sitten, ja sain onnitteluja ja jopa aika arvokkaitakin muistamisia sellaisiltakin ihmisiltä joilta en ikinä olisi odottanut.
Miten kerroit asiasta kavereillesi?
Ap
Kutsuin lähimmät ystäväni kotiini illanviettoon valmistumisen kunniaksi. Lähisuvulle keitin kahvit. Muille kavereille mainitsin asiasta viestillä tai puhelimessa samalla kun muutenkin vaihdettiin kuulumisia. Se mikä yllätti, oli muistamiset esim lapsuudenkotini naapureilta ja vanhoilta harrastuskavereilta.
Kuulostaapa ihanalta. Juuri tuollaista olisin halunnut itsekin tai edes osan tuosta!
Mä oon oppinu et ihmisellä on hyvässä lykyssä pari läheistä kaveria jotka välittää. Muita ei oikeesti kiinnosta. En tiedä miksi silti ihmiset on niin pirun sosiaalisia. Mua ei nykyään myöskään kiinnosta kuin ne kunnon kaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskohteliaisuutta on reagoida iloisiin ja tietysti myös surullisiin uutisiin. Moni kulkee pää syvällä -rsiissä, eivätkä tajua, jos ei ole omakohtaista kokemusta.
Onnittelut ison urakan valmiiksi saattamisesta!
Ehkä sun kannattaisi opetella seisomaan omilla jaloillasi, niin et olisi muiden onnitteluista riippuvainen.
Toisaalta luultavasti sulla on myös aika huonot "ystävät".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ne jotka saa onnitteluja paljon on yleensä jotenkin sellaisia tyyppejä että kaikki tykkää niistä, vetovoimaisia ihmisiä. Yleensä sosiaalisia ovat, korkea status jotenkin saa muut magneetin lailla välittämään heistä. Kun taas joku on vetäytyvä, ei ketään kiinnosta. Vähän niinkun että raha menee rahan luo.
Jos on juhlat niin huomioidaan ja juhlitaan yhdessä. Muussa tapauksessa onnitellaan suullisesti tai yhteydenpidon yhteydessä. Vain lähimmät mielestäni huomioivat oma-aloitteisesti. En itsekään jaksa erityisesti huomioida muita kuin perheenjäsenten valmistumisia, jos ei ole järjestetty juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeletko muita varten vai itseäsi varten?
Mitä sillä on väliä mitä elämässäsi tapahtuu?
Luulisin myös nyt monia ei kiinnostaa joku valmistuminen kun ei edes huomisesta ole mitään takuuta elääkö vai ei!
Herätys maailmassa on nyt isompiakin huolia kuin joku sinun turha valmistuminen millä ei ole ehkä edes mitään hyötyä tulevaisuudessa! Fakta vaan.
Ei tuollaiset merkitse mitään kuin ihan lähimmille ystäville. Varsinkin kun et pidä itse meteliä.
En kait minä mitenkään erityisemmin onnittele kavereita edes lapsen syntymästä jos ei olla muutenkaan paljon tekemisissä. Ihmiset yleensä kertoo itse somessa johon voi onnitella. Muista lähemmistä kavereista tietää sitten muutenkin ja tulee osoitettua enemmän mielenkiintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ihmisillä vain on tällä hetkellä jotain muuta mielessä. Osaatko arvata mitä se voisi olla?
Niin ja Ap luule että ihmisiä oikeasti kiinnostaa joku valmistuminen hahah! Ihmisiä delaa tuolla kuin mikäkin ja ap harmittaa jokin epävarma tulevaisuus kun ei edes mitä käy viikon päästä koronan suhteen!
Opiskele vaan itseäsi varten ei muiden! Miten tuollainen uuno on edes ”valmistunut”.
Tuttuni kerran suuttui, kun unohdin, että hänellä on ammattitutkinto. Hän oli suorittanut tuon tutkinnon vuodessa eikä sen jälkeen tehnyt sitä työkseen, ei myöskään pitänyt mitään juhlia valmistuessaan.
Sori, ettei painunut mieleen. Ihmiset ei ajattele toisia kamalasti vaan kierii omissa ongelmissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peruskohteliaisuutta on reagoida iloisiin ja tietysti myös surullisiin uutisiin. Moni kulkee pää syvällä -rsiissä, eivätkä tajua, jos ei ole omakohtaista kokemusta.
Onnittelut ison urakan valmiiksi saattamisesta!
Tämä. Silloin jos joku mainitsee vaikka synttäreidensä olevan tänään, niin ei kai se ole iso vaiva sanoa "Hyvää syntymäpäivää!". Tökeröä jättää sanomatta.
Onnittelut, ap!
Välillä ainakin itseä ärsyttää opiskelijoiden keulimiset...näistäkin mitä lie nomeista ovatkaan osa tienaa vähemmä ku putkimies ja sitä ollaa nii olevinaa akateemisia
Minua taas ei kukaan onnitellut ehkä siksi, että ensin opiskelemani ala oli kaikkien mielestä jotenkin hohdokkaampi ja oli monille pettymys kuin luovuin siitä. Kiinnostuksenkohteeni kuitenkin laajenivat ja halusin tehdä mieluummin jotain missä joudun haastamaan itseni.
Edelleen kaikki näyttävät toivovan että palaisin ensin valitsemalleni alalle koska siihen ”pääsevät vain harvat ja valitut”. Mitätön perustelu mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he ovat kateellisia. Onko sun koulutus parempi kuin heidän ja tuleva palkkataso?
Tulo- ja koulutustasoni oli jo ennen parempi kuin heillä, nykyään eroa on jo aika paljon.
Olet varmaan tuonut tämän asian liian usein esiin.
Oliko tää jo sun kolmas tai neljäs tutkinto? Jos olet ikuinen opiskelija, tutut saattaa toivoa että lopettaisit jo ja yrittäisit tehdä töitä.
Kun pääsin opiskelemaan yliopistoon alaa, jonne on todella vaikea päästä, yllätyin ihmisten reagoimattomuudesta. Sainkohan yhden onnittelun sukulaisilta. Kaikki tiesivät asiasta ja olin tietysti itsekin kuin hangon keksi, mutta asiasta ei puhuttu missään, mitään. Oli jännä istua kahvipöydissä sisarusten ja appivanhempien kanssa, kun puhutaan ruohonleikkuusta, mutta kukaan ei onnittele minua tai ole yhtään kiinnostunut. Valmistumisestani en heille enää puhunutkaan mitään, mikä sekin tuntui tosi oudolta. Kun ilmoitin raskaudesta, eivät kaikki sitäkään kommentoineet, eivät edes vauvan syntymää. Tai meidän naimisiinmenoa, ohitettiin vaan olankohautuksella ja siirryttiin omien arkisten asioiden kertomiseen, johon kyllä odotettiin meiltä huomiointia.
Tai sitten olen itse outo. Myötäelän toisten iloissa ja suruissa, onnittelen jos tiedän syntymäpäivästä. Joskus nimipäivästäkin, etenkin lapsia. Onnittelen kouluunpääsyn, valmistumisen, kihlauksen, raskausuutisen jne. johdosta. Onnittelen juhlakalun ja kehun tarjottavat. Mielestäni tämä olisi se normaali tapa toimia, mutta olen kai väärässä ketjunkin perusteella.
Alue: Aihe vapaa
En usko, että ap:n asiaan vaikuttaa oleellisesti mikä on kyseessä. Tuskin kukaan jättää onnittelematta siksi, että se olisi omasta mielestään liian vähäpätöinen saavutus. Tai ainakin melko sosiaalidarwinistisena asenteena pitäisin tuollaista.