Hiljaisuus vallankäytön välineenä?

Vierailija kirjoitti:

Minä voin olla tuollainen. Olen hyvin rauhallinen ja _ujo_, enkä reagoi vasta kuin voimakkaasti ärsytettynä.

Minun tunteeni nyt vain ovat sellaiset, olen herkkä mutta pidän tunteeni itselläni. Itken kyllä jos niikseen tulee.

Kuulostaa että ap vain haluaa muiden käyttäytyvän kuten hän haluaa. Ja jos näin ei käy, syyttää ja nimittelee muita, keksien heille olemattomia motiiveja.

Tää on eri asia, kuin vallankäyttö.

Vallankäyttö mykkäkouluun perustuen on pasiivisagressiivosta käytöstä. Ollaan hiljaa ja pidetään toinen epätietoisena mikä on vikana.

Sen sijaan voi ilmaista ääneen, vaikka rauhallisesti ja hillitystikin, jos on ujo persoona, että minua harmittaa, kun teit näin ja näin, se tuntui pahalta, sattui, loukkaannuin.

Silloin toinen tietää, missä mokasi ja jos on kypsä voi ottaa vastuun käytöksestä ja pyytää anteeksi. Ja asia voidaan käsitellä.

Jos toinen on mykkäkoulussa asiaa ei voi käsitellä ja mennä eteenpäin, vaan velotaan siinä hiljaisessa virassa juuri niin kauan kuin se mykkäkoulunpitäjä haluaa.

UP

Riidat pitää aina sopia! Älä anna auringon laskea vihasi ylle!

Mykkäkouluilija ei halua sopia, ja se on sairasta.

Täällä on selvästi kirjoittajia joilla ei ole mitään kokemusta mykkäkoulua pitävistä ihmisistä, mutta myös niitä jotka pitävät mykkäkoulua normaalina ja harrastavat sitä.

Todella huolestuttavaa!

UP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin suoraviivaiset yhden totuuden näkemykset esittävät, ei ole välttämättä sinua kontrolloivaa vallankäyttöä, se voi olla hänen ainoa tapansa puolustaa minuuttaan jos sinä olet suhteessa liian hallitseva. Myös ei tarvitse liittyä narsismiin mitenkään, se nyt vaan tuodaan esille joka ainoassa tällaisessa ketjussa :)

Hiljaisuus, mykkäkoulu ja vetäytyminen on mm. minun ainoat "aseeni" parisuhteessa jossa toisen persoona on niin paljon vahvempi etten pärjää hänelle. Parisuhteissa on aina mukana myös valta-asetelma, vallan tasapaino pitää hakea, ja se onnistuu paremmin tai huonommin.

Meillä tiesin meneväni yhteen erittäin dominoivan henkilön kanssa, mutta minulla on itseluottamusta ja luulin pärjääväni hänen kanssaan = vallan tasapaino olisi vähintäänkin kohtuullinen.

Toisin kävi. Koska kiistatilanteissa en kertakaikkiaan saanut otettua puolta tilanteesta omiin nimiini, eikä hän anna minulle tilaa, niin lopetin kokonaan yrittämästä. Suljen suuni heti, poistun paikalta, en yritä esittää iloista, vetäydyn kanssakäymisestä lähes täysin päiviksi. Minulla kun ei ole muita "aseita."

Ja kyllä, tilanne on liian epätasapainoinen, joten tämä johtaa pääsiäisen jälkeen eroon. Syystä että olen kertonut valta-asetelman ongelmasta, mutta hän ei siitä huolimatta tule vastaan. Ei ole vaihtoehtoja.

Sääli. 

Sinä olet hänelle väärä kumppani ja hän on sinulle väärä kumppani.

Hmmm... millainen ihminen on dominoivalle ja alistavalle ihmiselle se oikea kumppani?

Jos toinen on samanlainen, niin ne riidat ovat aivan ekspotentiaalisella tasolla.

No tässä tapauksessa kun tuolla dominoivalla miehelläni ei ole persoonallisuushäiriötä kuitenkaan, niin joku minua särmikkäämpi amatsoonityyppi jota hän kunnoittaisi enemmän. Tiedän että on pelännytkin paria oikein kunnon matamia menneisyydessään. Ei ole "alistava" tyyppi, ei vaan anna omasta varmuudestaan ja voimastaan yhtään periksi.

Vierailija kirjoitti:

Riidat pitää aina sopia! Älä anna auringon laskea vihasi ylle!

Mykkäkouluilija ei halua sopia, ja se on sairasta.

Täällä on selvästi kirjoittajia joilla ei ole mitään kokemusta mykkäkoulua pitävistä ihmisistä, mutta myös niitä jotka pitävät mykkäkoulua normaalina ja harrastavat sitä.

Todella huolestuttavaa!

Täällä on erilaisia näkemyksiä koska mykkäkoulu ei ole yksioikoinen asia. Se voi olla vallankäyttöä, mutta se voi olla myös päinvastoin alistetun (!) ainoa keino toimia.

Parkuminen voi olla keino manipuloida, joo...

Mutta näin ihmisenä, jolla tunteet helposti tulevat itkun saattelemana pintaan (kun tulevat), niin... Luuleeko joku oikeasti, että _en_muka_mieluummin_ haluaisi ilmaista itseäni selkeästi artikuloiden ja vakuuttavalla äänenpainolla? Totta hemmetissä haluaisin, mutta yritän vain jotenkin edes sopertaa haluamani sanat suusta ulos. Sekin on vaikeaa kun henkikään ei kulje normaalisti. Voin olla oikeasti vihainen, vaikka itken samalla.

Oon avoliitossa kumppanin kanssa, joka suuttuessaan vetäytyy omiin oloihinsa mököttämään. Aina en edes tiedä, mistä hän sillä kertaa suuttui. Yleensä turhaudun ja menetän itse hermoni, kun toinen ei vastaa mulle mitään. En ole pitkävihainen enkä tykkää olla riidoissa joten rauhoituttuani menen sopimaan asiat. Mutta jos en menisi niin ties kuinka kauan hän pitäisi mykkäkoulua... En tiedä, kun en ole kokeillut.