Hiljaisuus vallankäytön välineenä?

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsistit ei kestä toisten tunteita.

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.

Nämä yhden "totuuden" one-linerit ei päde välttämättä ap:n tilanteeseen kumpikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistit kiristää seksillä. Jos ei saa, uhkaa hakee muualta tai erota. Tuo on periaatteessa raiskaus. Vie kyllä viimeisetkin halut.

Tuliko sinulle mieleen, että ap on mies ja mykkäkouluilija on nainen?

Tuo voi mennä toisinkin päin, mutta 99% seksiin pakottaja on mies.

Oliko ap: n tilanteessa joku pakottamassa seksiin? Mykkäkoululainen ei halunnut seksiä eikä puhua.

Tiedän tämän aika hyvin.  Äitini harrasti tätä. Saattoi olla kaksikin viikkoa puhumatta perheelle. Teki ruoat ja kahvit ja muut kotihommat, mutta ei esimerkiksi istunut yhteiseen ruoka/kahvipöytään vaan söi yksin keittiössä ja huokaili. Muun perheen ollessa olkkarissa vaikka telkkaria katsomassa, äiti istui sivummalla, hämärässä, kädet sylissä ja huokaili. Tätä kesti niin pitkään, että äiti loppujen lopuksi sai oman tahtonsa läpi, mistä nyt milloinkin oli erimielisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voin olla tuollainen. Olen hyvin rauhallinen ja _ujo_, enkä reagoi vasta kuin voimakkaasti ärsytettynä.

Minun tunteeni nyt vain ovat sellaiset, olen herkkä mutta pidän tunteeni itselläni. Itken kyllä jos niikseen tulee.

Kuulostaa että ap vain haluaa muiden käyttäytyvän kuten hän haluaa. Ja jos näin ei käy, syyttää ja nimittelee muita, keksien heille olemattomia motiiveja.

Mykkäkoulussa on kyse siitä, ettet vastaa kun sinulle puhutaan.

En aina tiedä mitä vastata. Tai jos on kyse vieraasta henkilöstä, edes uskalla sanoa mitä ajattelen.

Sen leimaaminen mykkäkouluksi on hyvin ilkeää, en viettäisi aikaa sellaisen ihmisen kanssa, joka heti hyvin negatiivisesti pyrkii määrittelemään minut.

Valitsen mielummin ympärilleni keskustelevia, positiivisia ihmisiä. Jokaisella on oikeus valita seuransa, ilman itkua ja jalan polkemista.

Ja kun sanoin kuvauksen sopivan, tarkoitin sen suurimmaksi osaksi osuvan. Ei kirjaimellisesti.

Harrstat mykkäkoulua tai et puhu, mutta haluat ympärillesi keskustelevia ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tämän aika hyvin.  Äitini harrasti tätä. Saattoi olla kaksikin viikkoa puhumatta perheelle. Teki ruoat ja kahvit ja muut kotihommat, mutta ei esimerkiksi istunut yhteiseen ruoka/kahvipöytään vaan söi yksin keittiössä ja huokaili. Muun perheen ollessa olkkarissa vaikka telkkaria katsomassa, äiti istui sivummalla, hämärässä, kädet sylissä ja huokaili. Tätä kesti niin pitkään, että äiti loppujen lopuksi sai oman tahtonsa läpi, mistä nyt milloinkin oli erimielisyyttä. 

Lähinnä painajaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin suoraviivaiset yhden totuuden näkemykset esittävät, ei ole välttämättä sinua kontrolloivaa vallankäyttöä, se voi olla hänen ainoa tapansa puolustaa minuuttaan jos sinä olet suhteessa liian hallitseva. Myös ei tarvitse liittyä narsismiin mitenkään, se nyt vaan tuodaan esille joka ainoassa tällaisessa ketjussa :)

Hiljaisuus, mykkäkoulu ja vetäytyminen on mm. minun ainoat "aseeni" parisuhteessa jossa toisen persoona on niin paljon vahvempi etten pärjää hänelle. Parisuhteissa on aina mukana myös valta-asetelma, vallan tasapaino pitää hakea, ja se onnistuu paremmin tai huonommin.

Meillä tiesin meneväni yhteen erittäin dominoivan henkilön kanssa, mutta minulla on itseluottamusta ja luulin pärjääväni hänen kanssaan = vallan tasapaino olisi vähintäänkin kohtuullinen.

Toisin kävi. Koska kiistatilanteissa en kertakaikkiaan saanut otettua puolta tilanteesta omiin nimiini, eikä hän anna minulle tilaa, niin lopetin kokonaan yrittämästä. Suljen suuni heti, poistun paikalta, en yritä esittää iloista, vetäydyn kanssakäymisestä lähes täysin päiviksi. Minulla kun ei ole muita "aseita."

Ja kyllä, tilanne on liian epätasapainoinen, joten tämä johtaa pääsiäisen jälkeen eroon. Syystä että olen kertonut valta-asetelman ongelmasta, mutta hän ei siitä huolimatta tule vastaan. Ei ole vaihtoehtoja.

Sääli. 

Sinä olet hänelle väärä kumppani ja hän on sinulle väärä kumppani.

Juuri näin. (Olen ylläolevan kirjoittaja. )Se tuli huomattua, ja sanoisin että tämä vallan epätasapaino on selkeä syy. Muut asiat on saatu järjestettyä, puhuttua, on jopa oma-aloitteinen puhumaan, mieheksi ;-) mutta tätä ei. Joudun vaan hyväksymään oman kiltteyteni ja hänen dominoivuutensa liian suuren eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsistit ei kestä toisten tunteita.

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.

Ap ei kestä toisten tunteita?

Jos toinen itkee, ei silloin aloiteta paiskomaan tavaroita ja raivoamaan. Silloin lohdutetaan, silitetään ja keskustellaan. Halataan ja sovitaan. Mykkäkoulu on ihan yhtä paha. Jätetään toinen kärsimään yksin, sitähän tunteeton narsisti haluaa. Kun itse ei tunne mitään, saa voiman tunnetta toisen hallitsemisesta.

Kaikki ei osaa tunnetaitoja eikä kestä tunteita, eikä silloin kannata lähteä parisuhteeseen.

Myös itkeminen voi olla vallankäyttöä.

XD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsistit ei kestä toisten tunteita.

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.

Ap ei kestä toisten tunteita?

Jos toinen itkee, ei silloin aloiteta paiskomaan tavaroita ja raivoamaan. Silloin lohdutetaan, silitetään ja keskustellaan. Halataan ja sovitaan. Mykkäkoulu on ihan yhtä paha. Jätetään toinen kärsimään yksin, sitähän tunteeton narsisti haluaa. Kun itse ei tunne mitään, saa voiman tunnetta toisen hallitsemisesta.

Kaikki ei osaa tunnetaitoja eikä kestä tunteita, eikä silloin kannata lähteä parisuhteeseen.

Myös itkeminen voi olla vallankäyttöä.

Voi olla, mutta väitän, että harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin suoraviivaiset yhden totuuden näkemykset esittävät, ei ole välttämättä sinua kontrolloivaa vallankäyttöä, se voi olla hänen ainoa tapansa puolustaa minuuttaan jos sinä olet suhteessa liian hallitseva. Myös ei tarvitse liittyä narsismiin mitenkään, se nyt vaan tuodaan esille joka ainoassa tällaisessa ketjussa :)

Hiljaisuus, mykkäkoulu ja vetäytyminen on mm. minun ainoat "aseeni" parisuhteessa jossa toisen persoona on niin paljon vahvempi etten pärjää hänelle. Parisuhteissa on aina mukana myös valta-asetelma, vallan tasapaino pitää hakea, ja se onnistuu paremmin tai huonommin.

Meillä tiesin meneväni yhteen erittäin dominoivan henkilön kanssa, mutta minulla on itseluottamusta ja luulin pärjääväni hänen kanssaan = vallan tasapaino olisi vähintäänkin kohtuullinen.

Toisin kävi. Koska kiistatilanteissa en kertakaikkiaan saanut otettua puolta tilanteesta omiin nimiini, eikä hän anna minulle tilaa, niin lopetin kokonaan yrittämästä. Suljen suuni heti, poistun paikalta, en yritä esittää iloista, vetäydyn kanssakäymisestä lähes täysin päiviksi. Minulla kun ei ole muita "aseita."

Ja kyllä, tilanne on liian epätasapainoinen, joten tämä johtaa pääsiäisen jälkeen eroon. Syystä että olen kertonut valta-asetelman ongelmasta, mutta hän ei siitä huolimatta tule vastaan. Ei ole vaihtoehtoja.

Sääli. 

Sinä olet hänelle väärä kumppani ja hän on sinulle väärä kumppani.

Hmmm... millainen ihminen on dominoivalle ja alistavalle ihmiselle se oikea kumppani?

Jos toinen on samanlainen, niin ne riidat ovat aivan ekspotentiaalisella tasolla.

Tai sitten ap on turhan päällekäyvä ja hyökkäävä jolloin toinen menee lukkoon. Olette ehkä turhan erityyppisiä ja luonteenne kahdessa eri ääripäässä. Toinen kasvatettu vaikenemaan ristiriitatilanteissa kun taas toisen lapsuudenkodissa on pärrätty vapaammin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsistit ei kestä toisten tunteita.

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.

Ap ei kestä toisten tunteita?

Mykkäkoulu on henkistä pahoinpitelyä... itse en sellaisen ihmisen kanssa aikaani viettäisi.

Sinusta se voi olla mykkäkoulua ilkeällä motiivilla, kun ko henkilö vain haluaa ottaa etäisyyttä ja häneen sattuu.

Teillä voi olla koko tilanteesta tyystin erilainen kokemus, mutta sinä olet heti päättänyt että kyse on mykkäkoulusta.

Negatiivisuus on hyvin epäterve puolustusmekanismi.

Monelle tulee ero tuossa vaiheessa. Toisella on vaikeuksia ilmaista omia negatiivisia tunteita, kiitos vaikean lapsuuden. Toinen on elänyt normaslin lapsuuden myös ikävine tunteineen, ei hän voi lopun elämäänsä arvuutella, että mistähän nyt tällä kertaa suututtiin.

Oletko ajatellut hakeutua henkilökohtaiseen terapiaan?

Osaan kyllä myös puhua tunteistani, en vain halua olla koko ajan äänessä. Tai edes juuri silloin kuin sinä haluat. Minulla on takana lähes 20 vuoden parisuhde.

Sinuna hakeutuisin terapiaan tuosta passiivisagressiivisuudesta.

Eikö passiivisaggressiivusuutta ole juuri tuo sinun toimintamallisi.

Meillä osataan puhua ja myös riidellä. Yhdessä olemme olleet jo yli 30 v. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin suoraviivaiset yhden totuuden näkemykset esittävät, ei ole välttämättä sinua kontrolloivaa vallankäyttöä, se voi olla hänen ainoa tapansa puolustaa minuuttaan jos sinä olet suhteessa liian hallitseva. Myös ei tarvitse liittyä narsismiin mitenkään, se nyt vaan tuodaan esille joka ainoassa tällaisessa ketjussa :)

Hiljaisuus, mykkäkoulu ja vetäytyminen on mm. minun ainoat "aseeni" parisuhteessa jossa toisen persoona on niin paljon vahvempi etten pärjää hänelle. Parisuhteissa on aina mukana myös valta-asetelma, vallan tasapaino pitää hakea, ja se onnistuu paremmin tai huonommin.

Meillä tiesin meneväni yhteen erittäin dominoivan henkilön kanssa, mutta minulla on itseluottamusta ja luulin pärjääväni hänen kanssaan = vallan tasapaino olisi vähintäänkin kohtuullinen.

Toisin kävi. Koska kiistatilanteissa en kertakaikkiaan saanut otettua puolta tilanteesta omiin nimiini, eikä hän anna minulle tilaa, niin lopetin kokonaan yrittämästä. Suljen suuni heti, poistun paikalta, en yritä esittää iloista, vetäydyn kanssakäymisestä lähes täysin päiviksi. Minulla kun ei ole muita "aseita."

Ja kyllä, tilanne on liian epätasapainoinen, joten tämä johtaa pääsiäisen jälkeen eroon. Syystä että olen kertonut valta-asetelman ongelmasta, mutta hän ei siitä huolimatta tule vastaan. Ei ole vaihtoehtoja.

Sääli. 

Sinä olet hänelle väärä kumppani ja hän on sinulle väärä kumppani.

Hmmm... millainen ihminen on dominoivalle ja alistavalle ihmiselle se oikea kumppani?

Jos toinen on samanlainen, niin ne riidat ovat aivan ekspotentiaalisella tasolla.

Riidellä voi ihan tavallisesti.... eikä mikään mene rikki fyysisesti tai henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Pitäskö huutaa ja raivota sinulle, niinkuin itse teet

Miten olisi vaan keskustelu. En ole koskaan ymmärtänyt huutajia ja vastaavasti mykkäkoululaisia. 

Miksi ei vaan voi keskustella asioista rauhallisesti ja järkevästi. 

Tiesin ettei ymmärretä. On vaikea sanoittaa hiljaisuutta. Mua ja tunteita ei oo olemassa ja niihin ei reagoida. Vain suruun vihalla. Jos puhutaan arkisia kaikki ok. Miksi ei voi sanoa jos tiskit laittamatta ja ärsyttää? Miksi ei vastaa kun kysyy ootko vihainen tai kieltää ja näyttää vihaiselta? Miksi pitää anoa vastaamaan eikä silti vastaa? -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin suoraviivaiset yhden totuuden näkemykset esittävät, ei ole välttämättä sinua kontrolloivaa vallankäyttöä, se voi olla hänen ainoa tapansa puolustaa minuuttaan jos sinä olet suhteessa liian hallitseva. Myös ei tarvitse liittyä narsismiin mitenkään, se nyt vaan tuodaan esille joka ainoassa tällaisessa ketjussa :)

Hiljaisuus, mykkäkoulu ja vetäytyminen on mm. minun ainoat "aseeni" parisuhteessa jossa toisen persoona on niin paljon vahvempi etten pärjää hänelle. Parisuhteissa on aina mukana myös valta-asetelma, vallan tasapaino pitää hakea, ja se onnistuu paremmin tai huonommin.

Meillä tiesin meneväni yhteen erittäin dominoivan henkilön kanssa, mutta minulla on itseluottamusta ja luulin pärjääväni hänen kanssaan = vallan tasapaino olisi vähintäänkin kohtuullinen.

Toisin kävi. Koska kiistatilanteissa en kertakaikkiaan saanut otettua puolta tilanteesta omiin nimiini, eikä hän anna minulle tilaa, niin lopetin kokonaan yrittämästä. Suljen suuni heti, poistun paikalta, en yritä esittää iloista, vetäydyn kanssakäymisestä lähes täysin päiviksi. Minulla kun ei ole muita "aseita."

Ja kyllä, tilanne on liian epätasapainoinen, joten tämä johtaa pääsiäisen jälkeen eroon. Syystä että olen kertonut valta-asetelman ongelmasta, mutta hän ei siitä huolimatta tule vastaan. Ei ole vaihtoehtoja.

Sääli. 

Sinä olet hänelle väärä kumppani ja hän on sinulle väärä kumppani.

Hmmm... millainen ihminen on dominoivalle ja alistavalle ihmiselle se oikea kumppani?

Jos toinen on samanlainen, niin ne riidat ovat aivan ekspotentiaalisella tasolla.

Riidellä voi ihan tavallisesti.... eikä mikään mene rikki fyysisesti tai henkisesti.

Totta kai voi, mutta dominoiva ja alistava ihminen ei koskaan riitele tavallisesti. Hänelle elämä on voittamista tai häviämistä. Hän riitelee niin kauan kuin voittaa.

Tiedän, koska olin tällaisen ihmisen kanssa naimisissa 20 vuotta. Ja ihmissuhde kesti lasten alaikäisyyden vuoksi voimassa vielä kuusi vuotta eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsistit ei kestä toisten tunteita.

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.

Ap ei kestä toisten tunteita?

Jos toinen itkee, ei silloin aloiteta paiskomaan tavaroita ja raivoamaan. Silloin lohdutetaan, silitetään ja keskustellaan. Halataan ja sovitaan. Mykkäkoulu on ihan yhtä paha. Jätetään toinen kärsimään yksin, sitähän tunteeton narsisti haluaa. Kun itse ei tunne mitään, saa voiman tunnetta toisen hallitsemisesta.

Kaikki ei osaa tunnetaitoja eikä kestä tunteita, eikä silloin kannata lähteä parisuhteeseen.

Myös itkeminen voi olla vallankäyttöä.

Voi olla, mutta väitän, että harvemmin.

Naisilla hyvin usein... äitini harrastaa sitä, olen jo täysin immuuni aikuisen ihmisen itkun tyrskeelle, kun asiat eivät mene niin kuin hän itse niiden haluaa menevän. Oikein manipuloinnin huippuviritys.

Mun mies joskus harrasti tuota että lakkasi mielenosoituksellisesti puhumasta. Loppui kun se aika nopeesti tajusi ettei saa multa mitään vastareaktiota kiukutteluunsa. Mä jätin sen täydin huomiotta kun se aloitti ton pelleilyn ja elin ihan omaa elämääni. Häivyin kavereiden kanssa milloin minnekin, iloisesti vaan ilmoitin että mihin meen ja moikka! Kotona touhusin kuin en edes huomaisi miehen yritystä ärsyttää. En siis edes hakenut mitään kontaktia. Kerroin kyllä heti alkuun että tuollainen lapsellinen pelleily ei sitten liikuta mua mihinkään suuntaan, voit ihan vapaasti murjottaa jos siltä tuntuu, minä jatkan elämääni normaalisti. Se sitten siitä. Äkkiähän tuollainen käytös loppui kun ei toiminut eikä sillä saanut mitä halusi,

Vierailija kirjoitti:

Tiesin ettei ymmärretä. On vaikea sanoittaa hiljaisuutta. Mua ja tunteita ei oo olemassa ja niihin ei reagoida. Vain suruun vihalla. Jos puhutaan arkisia kaikki ok. Miksi ei voi sanoa jos tiskit laittamatta ja ärsyttää? Miksi ei vastaa kun kysyy ootko vihainen tai kieltää ja näyttää vihaiselta? Miksi pitää anoa vastaamaan eikä silti vastaa? -ap

Et tule saamaan noihin kysymyksiin ikinä vastauksia. Jos haluat ko ihmisen kanssa elää, niin sinun pitää hyväksyä, että hän on tuollainen. Tyyliin kohauta olkapäitäsi ja totea, aha, nyt sitten ollaan hiljaa. Jos odotat muuta, niin lisäät vain omaa kärsimystäsi.

Jos ettähän pysty, niin sitten sinun pitää alkaa tekemään muunlaisia valintoja. Toista ihmistä et voi ikinä muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin suoraviivaiset yhden totuuden näkemykset esittävät, ei ole välttämättä sinua kontrolloivaa vallankäyttöä, se voi olla hänen ainoa tapansa puolustaa minuuttaan jos sinä olet suhteessa liian hallitseva. Myös ei tarvitse liittyä narsismiin mitenkään, se nyt vaan tuodaan esille joka ainoassa tällaisessa ketjussa :)

Hiljaisuus, mykkäkoulu ja vetäytyminen on mm. minun ainoat "aseeni" parisuhteessa jossa toisen persoona on niin paljon vahvempi etten pärjää hänelle. Parisuhteissa on aina mukana myös valta-asetelma, vallan tasapaino pitää hakea, ja se onnistuu paremmin tai huonommin.

Meillä tiesin meneväni yhteen erittäin dominoivan henkilön kanssa, mutta minulla on itseluottamusta ja luulin pärjääväni hänen kanssaan = vallan tasapaino olisi vähintäänkin kohtuullinen.

Toisin kävi. Koska kiistatilanteissa en kertakaikkiaan saanut otettua puolta tilanteesta omiin nimiini, eikä hän anna minulle tilaa, niin lopetin kokonaan yrittämästä. Suljen suuni heti, poistun paikalta, en yritä esittää iloista, vetäydyn kanssakäymisestä lähes täysin päiviksi. Minulla kun ei ole muita "aseita."

Ja kyllä, tilanne on liian epätasapainoinen, joten tämä johtaa pääsiäisen jälkeen eroon. Syystä että olen kertonut valta-asetelman ongelmasta, mutta hän ei siitä huolimatta tule vastaan. Ei ole vaihtoehtoja.

Sääli. 

Sinä olet hänelle väärä kumppani ja hän on sinulle väärä kumppani.

Hmmm... millainen ihminen on dominoivalle ja alistavalle ihmiselle se oikea kumppani?

Jos toinen on samanlainen, niin ne riidat ovat aivan ekspotentiaalisella tasolla.

Riidellä voi ihan tavallisesti.... eikä mikään mene rikki fyysisesti tai henkisesti.

Totta kai voi, mutta dominoiva ja alistava ihminen ei koskaan riitele tavallisesti. Hänelle elämä on voittamista tai häviämistä. Hän riitelee niin kauan kuin voittaa.

Tiedän, koska olin tällaisen ihmisen kanssa naimisissa 20 vuotta. Ja ihmissuhde kesti lasten alaikäisyyden vuoksi voimassa vielä kuusi vuotta eron jälkeen.

Sinä koet hänet dominoivaksi ja alistavaksi. Joku muu voi kokea toisin.