Hiljaisuus vallankäytön välineenä?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tämän aika hyvin.  Äitini harrasti tätä. Saattoi olla kaksikin viikkoa puhumatta perheelle. Teki ruoat ja kahvit ja muut kotihommat, mutta ei esimerkiksi istunut yhteiseen ruoka/kahvipöytään vaan söi yksin keittiössä ja huokaili. Muun perheen ollessa olkkarissa vaikka telkkaria katsomassa, äiti istui sivummalla, hämärässä, kädet sylissä ja huokaili. Tätä kesti niin pitkään, että äiti loppujen lopuksi sai oman tahtonsa läpi, mistä nyt milloinkin oli erimielisyyttä. 

Ihanaa että joku tietää mistä puhun. Tuo huokailu on tuttua. Hiljaisuus loppuu kun perun puheeni tai annan periksi. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsistit ei kestä toisten tunteita.

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.

Ap ei kestä toisten tunteita?

Mykkäkoulu on henkistä pahoinpitelyä... itse en sellaisen ihmisen kanssa aikaani viettäisi.

Sinusta se voi olla mykkäkoulua ilkeällä motiivilla, kun ko henkilö vain haluaa ottaa etäisyyttä ja häneen sattuu.

Teillä voi olla koko tilanteesta tyystin erilainen kokemus, mutta sinä olet heti päättänyt että kyse on mykkäkoulusta.

Negatiivisuus on hyvin epäterve puolustusmekanismi.

Eihän sitä voi tietää, millainen sen toisen henkilön kokemus tilanteesta on, jos hän ei puhu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin ettei ymmärretä. On vaikea sanoittaa hiljaisuutta. Mua ja tunteita ei oo olemassa ja niihin ei reagoida. Vain suruun vihalla. Jos puhutaan arkisia kaikki ok. Miksi ei voi sanoa jos tiskit laittamatta ja ärsyttää? Miksi ei vastaa kun kysyy ootko vihainen tai kieltää ja näyttää vihaiselta? Miksi pitää anoa vastaamaan eikä silti vastaa? -ap

Puolisosi on saanut oudon mallin ehkä kotoaan. Toisaalta ei sinun tarvitse tuollaista sietää, on olemassa ihan normaslisti puhuvia ja riiteleviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäskö huutaa ja raivota sinulle, niinkuin itse teet

Miten olisi vaan keskustelu. En ole koskaan ymmärtänyt huutajia ja vastaavasti mykkäkoululaisia. 

Miksi ei vaan voi keskustella asioista rauhallisesti ja järkevästi. 

Ihmisillä on kovin erilaisia temperamentteja... ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin suoraviivaiset yhden totuuden näkemykset esittävät, ei ole välttämättä sinua kontrolloivaa vallankäyttöä, se voi olla hänen ainoa tapansa puolustaa minuuttaan jos sinä olet suhteessa liian hallitseva. Myös ei tarvitse liittyä narsismiin mitenkään, se nyt vaan tuodaan esille joka ainoassa tällaisessa ketjussa :)

Hiljaisuus, mykkäkoulu ja vetäytyminen on mm. minun ainoat "aseeni" parisuhteessa jossa toisen persoona on niin paljon vahvempi etten pärjää hänelle. Parisuhteissa on aina mukana myös valta-asetelma, vallan tasapaino pitää hakea, ja se onnistuu paremmin tai huonommin.

Meillä tiesin meneväni yhteen erittäin dominoivan henkilön kanssa, mutta minulla on itseluottamusta ja luulin pärjääväni hänen kanssaan = vallan tasapaino olisi vähintäänkin kohtuullinen.

Toisin kävi. Koska kiistatilanteissa en kertakaikkiaan saanut otettua puolta tilanteesta omiin nimiini, eikä hän anna minulle tilaa, niin lopetin kokonaan yrittämästä. Suljen suuni heti, poistun paikalta, en yritä esittää iloista, vetäydyn kanssakäymisestä lähes täysin päiviksi. Minulla kun ei ole muita "aseita."

Ja kyllä, tilanne on liian epätasapainoinen, joten tämä johtaa pääsiäisen jälkeen eroon. Syystä että olen kertonut valta-asetelman ongelmasta, mutta hän ei siitä huolimatta tule vastaan. Ei ole vaihtoehtoja.

Sääli. 

Sinä olet hänelle väärä kumppani ja hän on sinulle väärä kumppani.

Hmmm... millainen ihminen on dominoivalle ja alistavalle ihmiselle se oikea kumppani?

Jos toinen on samanlainen, niin ne riidat ovat aivan ekspotentiaalisella tasolla.

Riidellä voi ihan tavallisesti.... eikä mikään mene rikki fyysisesti tai henkisesti.

Totta kai voi, mutta dominoiva ja alistava ihminen ei koskaan riitele tavallisesti. Hänelle elämä on voittamista tai häviämistä. Hän riitelee niin kauan kuin voittaa.

Tiedän, koska olin tällaisen ihmisen kanssa naimisissa 20 vuotta. Ja ihmissuhde kesti lasten alaikäisyyden vuoksi voimassa vielä kuusi vuotta eron jälkeen.

Sinä koet hänet dominoivaksi ja alistavaksi. Joku muu voi kokea toisin.

Ymmärrän kyllä, että ihmisten kokemukset voivat olla erilaisia. Antaisitko esimerkin, millainen ihminen ei koe yleisesti pidettyä dominoivaa ihmistä dominoivana?

Tämän ihmisen kohdalla moni kaveri tuli puhumaan minulle dominoivuudestaeron jälkeen, ja kuulin, kuinka hän oli katkaissut siltoja monen kanssa.

Tässä keskustelusta on pariin otteeseen mainittu normaalien ihmisten riitely. Millaista se on?

En nyt kysy millaista on normaali asiallinen keskustelu, vaan millaista on normaali riitely. Oletan, että normaalitkin ihmiset riitelevät välillä eivätkä keskustele kaikesta aina rauhallisesti. Tietysti normaaliin riitelyyn kuuluu ainakin väkivallattomuus, mutta mitä muuta? Mitä eroa on normaalilla ja epänormaalilla riitelyllä?

Mykkäkoulu kestää päiviä tai viikkoja. Mykkäkoululainen lopettaa vasta sitten, kun häntä tullaan lepyttelemään. Hän ei KOSKAAN lopeta vihanpitoaan ITSE!

Mykkäkoulussa kodin ilmapiiri muuttuu kireäksi. Ei varmasti jää lapsilta huomaamatta, vaikka se "normaali" aikuinen kuinka yrittäisi elää ihan tavallisesti.

Mykkäkoulu ei ole hiljaisuutta, se on sairas henkisen väkivallan muoto.

Mykkäkouluilija tietää satuttavansa puolisoaan, ja hän saa siitä voimaa. Siksi hän jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsistit ei kestä toisten tunteita.

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.

Ap ei kestä toisten tunteita?

Jos toinen itkee, ei silloin aloiteta paiskomaan tavaroita ja raivoamaan. Silloin lohdutetaan, silitetään ja keskustellaan. Halataan ja sovitaan. Mykkäkoulu on ihan yhtä paha. Jätetään toinen kärsimään yksin, sitähän tunteeton narsisti haluaa. Kun itse ei tunne mitään, saa voiman tunnetta toisen hallitsemisesta.

Kaikki ei osaa tunnetaitoja eikä kestä tunteita, eikä silloin kannata lähteä parisuhteeseen.

Myös itkeminen voi olla vallankäyttöä.

Voi olla, mutta väitän, että harvemmin.

Pikemminkin aina.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelusta on pariin otteeseen mainittu normaalien ihmisten riitely. Millaista se on?

En nyt kysy millaista on normaali asiallinen keskustelu, vaan millaista on normaali riitely. Oletan, että normaalitkin ihmiset riitelevät välillä eivätkä keskustele kaikesta aina rauhallisesti. Tietysti normaaliin riitelyyn kuuluu ainakin väkivallattomuus, mutta mitä muuta? Mitä eroa on normaalilla ja epänormaalilla riitelyllä?

Normaali riitely voi olla kinastelua, väittelyä, jopa huutoa. Kestää sen pienen hetken, kumpikin päästää höyryt ja sen jälkeen sovitaan. Kaksi normaalia parisuhteessa elävää ihmistä ei jatka vihanpitoa, saati ala mykkäkoulua tai viikkokausien mökötystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelusta on pariin otteeseen mainittu normaalien ihmisten riitely. Millaista se on?

En nyt kysy millaista on normaali asiallinen keskustelu, vaan millaista on normaali riitely. Oletan, että normaalitkin ihmiset riitelevät välillä eivätkä keskustele kaikesta aina rauhallisesti. Tietysti normaaliin riitelyyn kuuluu ainakin väkivallattomuus, mutta mitä muuta? Mitä eroa on normaalilla ja epänormaalilla riitelyllä?

Normaali riitely voi olla kinastelua, väittelyä, jopa huutoa. Kestää sen pienen hetken, kumpikin päästää höyryt ja sen jälkeen sovitaan. Kaksi normaalia parisuhteessa elävää ihmistä ei jatka vihanpitoa, saati ala mykkäkoulua tai viikkokausien mökötystä.

Minä jätin tällaisen "normaalin riitelijän", koska a) niitä höyryjä päästeltiin paljon useammin kuin mitä olisin kaivannut, ja b) nainen huusi ihan kamalia solvauksia riidellessään. Näistä jäi takaraivoon sellainen 'noinko se oikeasti minusta ajattelee' -epäilys riitojen jälkeenkin kalvamaan. Nyt olen ollut jo kahdeksan vuotta sinkkuna, ja yhä vähemmän keksin syitä mennä enää parisuhteeseen.

M44

Se on vallankäytön yritys, mutta epäonnistuu jos toinen ei anna sen vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsistit ei kestä toisten tunteita.

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.

Ap ei kestä toisten tunteita?

Jos toinen itkee, ei silloin aloiteta paiskomaan tavaroita ja raivoamaan. Silloin lohdutetaan, silitetään ja keskustellaan. Halataan ja sovitaan. Mykkäkoulu on ihan yhtä paha. Jätetään toinen kärsimään yksin, sitähän tunteeton narsisti haluaa. Kun itse ei tunne mitään, saa voiman tunnetta toisen hallitsemisesta.

Kaikki ei osaa tunnetaitoja eikä kestä tunteita, eikä silloin kannata lähteä parisuhteeseen.

Myös itkeminen voi olla vallankäyttöä.

Voi olla, mutta väitän, että harvemmin.

Pikemminkin aina.

En yritä hallita itkulla. Voin olla toisessa huoneessa ja jos näkee itken raivostuu. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsistit ei kestä toisten tunteita.

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.

Ap ei kestä toisten tunteita?

Jos toinen itkee, ei silloin aloiteta paiskomaan tavaroita ja raivoamaan. Silloin lohdutetaan, silitetään ja keskustellaan. Halataan ja sovitaan. Mykkäkoulu on ihan yhtä paha. Jätetään toinen kärsimään yksin, sitähän tunteeton narsisti haluaa. Kun itse ei tunne mitään, saa voiman tunnetta toisen hallitsemisesta.

Kaikki ei osaa tunnetaitoja eikä kestä tunteita, eikä silloin kannata lähteä parisuhteeseen.

Myös itkeminen voi olla vallankäyttöä.

Voi olla, mutta väitän, että harvemmin.

Pikemminkin aina.

En yritä hallita itkulla. Voin olla toisessa huoneessa ja jos näkee itken raivostuu. -ap

Et yritä hallita parkumisella TIETOISESTI. Sprinklereiden kytkeminen päälle in vi**umaisin teko mitä nainen voi tehdä kun ei muuten pärjää. Nää herkät itkijämammat on niin nähty. Niistä on paras pysyä kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelusta on pariin otteeseen mainittu normaalien ihmisten riitely. Millaista se on?

En nyt kysy millaista on normaali asiallinen keskustelu, vaan millaista on normaali riitely. Oletan, että normaalitkin ihmiset riitelevät välillä eivätkä keskustele kaikesta aina rauhallisesti. Tietysti normaaliin riitelyyn kuuluu ainakin väkivallattomuus, mutta mitä muuta? Mitä eroa on normaalilla ja epänormaalilla riitelyllä?

Normaali riitely voi olla kinastelua, väittelyä, jopa huutoa. Kestää sen pienen hetken, kumpikin päästää höyryt ja sen jälkeen sovitaan. Kaksi normaalia parisuhteessa elävää ihmistä ei jatka vihanpitoa, saati ala mykkäkoulua tai viikkokausien mökötystä.

Minä jätin tällaisen "normaalin riitelijän", koska a) niitä höyryjä päästeltiin paljon useammin kuin mitä olisin kaivannut, ja b) nainen huusi ihan kamalia solvauksia riidellessään. Näistä jäi takaraivoon sellainen 'noinko se oikeasti minusta ajattelee' -epäilys riitojen jälkeenkin kalvamaan. Nyt olen ollut jo kahdeksan vuotta sinkkuna, ja yhä vähemmän keksin syitä mennä enää parisuhteeseen.

M44

Ei tuollainen mitään normaalia riitelyä olekaan. Ne joilla on niin puutteelliset säätelytaidot että käyttäytyvät noin, voivat huijata itseään ja väittää että se muka on ihan normaalia, mutta eihän se sitä ole. Tunteet ovat normaaleja, mutta yleensä aikuinen ihminen osaa kontrolloida miten ne ulospäin näkyvät ja osaa myös hallita puheensa ja käytöksensä. Erimieltä voi olla, mutta miksi olisi jotenkin ok käyttäytyä omaa puolisoaan kohtaan kuin joku alkukantainen olento? Eihän yleensä niin käyttäydytä muutenkaan ihmisiä kohtaan, mutta jotkut ilmeisesti pitävät ihan normaalina että puolisoa voisi kohdella niin kuin hän ei olisi ihminen ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelusta on pariin otteeseen mainittu normaalien ihmisten riitely. Millaista se on?

En nyt kysy millaista on normaali asiallinen keskustelu, vaan millaista on normaali riitely. Oletan, että normaalitkin ihmiset riitelevät välillä eivätkä keskustele kaikesta aina rauhallisesti. Tietysti normaaliin riitelyyn kuuluu ainakin väkivallattomuus, mutta mitä muuta? Mitä eroa on normaalilla ja epänormaalilla riitelyllä?

Normaali riitely voi olla kinastelua, väittelyä, jopa huutoa. Kestää sen pienen hetken, kumpikin päästää höyryt ja sen jälkeen sovitaan. Kaksi normaalia parisuhteessa elävää ihmistä ei jatka vihanpitoa, saati ala mykkäkoulua tai viikkokausien mökötystä.

Minä jätin tällaisen "normaalin riitelijän", koska a) niitä höyryjä päästeltiin paljon useammin kuin mitä olisin kaivannut, ja b) nainen huusi ihan kamalia solvauksia riidellessään. Näistä jäi takaraivoon sellainen 'noinko se oikeasti minusta ajattelee' -epäilys riitojen jälkeenkin kalvamaan. Nyt olen ollut jo kahdeksan vuotta sinkkuna, ja yhä vähemmän keksin syitä mennä enää parisuhteeseen.

M44

Normaali riitely ei ole jokaviikkoista. Väsyneenä saa kinaa aikaan, mutta se osataan ottaa huumorilla. 2-4 riitelyä vuodessa on ihan ok, jos molemmilla normaali tunne-elämä. Pysyy ns. tolkku riidellessäkin. Elämäntilanteet vaikuttaa, jos on raskas vaihe menossa, kyllä kinaa tulee helpommin. Vaikka raksa ja pienet lapset + vaativa työ.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelusta on pariin otteeseen mainittu normaalien ihmisten riitely. Millaista se on?

En nyt kysy millaista on normaali asiallinen keskustelu, vaan millaista on normaali riitely. Oletan, että normaalitkin ihmiset riitelevät välillä eivätkä keskustele kaikesta aina rauhallisesti. Tietysti normaaliin riitelyyn kuuluu ainakin väkivallattomuus, mutta mitä muuta? Mitä eroa on normaalilla ja epänormaalilla riitelyllä?

Normaali riitely riippuu temperamentista. Toiset huutaa, toiset tiuskii, toiset korottaa ääntään.

Riitely on epänormaalia, jos siinä mennään henkilökohtaisuuksiin, nimitellään, syytetään toista, ei kuunnella toisen näkökantaa, työnnetään sanoja toisen suuhun, eikä myönnetä itse olevan koskaan väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsistit ei kestä toisten tunteita.

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.

Ap ei kestä toisten tunteita?

Jos toinen itkee, ei silloin aloiteta paiskomaan tavaroita ja raivoamaan. Silloin lohdutetaan, silitetään ja keskustellaan. Halataan ja sovitaan. Mykkäkoulu on ihan yhtä paha. Jätetään toinen kärsimään yksin, sitähän tunteeton narsisti haluaa. Kun itse ei tunne mitään, saa voiman tunnetta toisen hallitsemisesta.

Kaikki ei osaa tunnetaitoja eikä kestä tunteita, eikä silloin kannata lähteä parisuhteeseen.

Myös itkeminen voi olla vallankäyttöä.

Voi olla, mutta väitän, että harvemmin.

Pikemminkin aina.

Jos itkeminen on aina vallankäyttöä, niin sitten kaikki muukin tunteiden ilmaisu on vallankäyttöä ja koko vallankäyttö-sana menettää tutun merkityksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäskö huutaa ja raivota sinulle, niinkuin itse teet

Miten olisi vaan keskustelu. En ole koskaan ymmärtänyt huutajia ja vastaavasti mykkäkoululaisia. 

Miksi ei vaan voi keskustella asioista rauhallisesti ja järkevästi. 

Ihmisillä on kovin erilaisia temperamentteja... ja hyvä niin.

Minusta olisi parempi, että opeteltaisiin keskustelutaitoja ja väkivallatonta vuorovaikutusta. 

En näe mitään hyötyä jostain huutamisesta tai mykkäkoulusta. 

UP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsistit ei kestä toisten tunteita.

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.

Ap ei kestä toisten tunteita?

Jos toinen itkee, ei silloin aloiteta paiskomaan tavaroita ja raivoamaan. Silloin lohdutetaan, silitetään ja keskustellaan. Halataan ja sovitaan. Mykkäkoulu on ihan yhtä paha. Jätetään toinen kärsimään yksin, sitähän tunteeton narsisti haluaa. Kun itse ei tunne mitään, saa voiman tunnetta toisen hallitsemisesta.

Kaikki ei osaa tunnetaitoja eikä kestä tunteita, eikä silloin kannata lähteä parisuhteeseen.

Myös itkeminen voi olla vallankäyttöä.

Voi olla, mutta väitän, että harvemmin.

Pikemminkin aina.

Jos itkeminen on aina vallankäyttöä, niin sitten kaikki muukin tunteiden ilmaisu on vallankäyttöä ja koko vallankäyttö-sana menettää tutun merkityksensä.

Narsisteja ärsyttää itkeminen. Pitäisi olla tunteeton robotti, älä ole iloinen tai riehakas, älä surullinen tai itke. Pysy tyynenä. Ihan kamalaa tunteelliselle ihmiselle...