Lue keskustelun säännöt.
Olen luullut olevani aika älykäs mutta saan ihan normaalit pisteet Mensan testeistä
06.04.2020 |
Tulos on vaihdellut 100 ja 115 välillä. Harmittaa olla niin hiton keskinkertainen siinäkin.
Kommentit (164)
Mensan testi nyt testaa vain tietynlaista älykkyyttä ja niitä varten voi harjoitella. Esimerkiksi itse saan mensatestistä "helposti" korkeat pisteet, mutta en pidä itseäni kylläkään mitenkään älykkäänä. Olen tehnyt samankaltaisi testejä oikeasti useita kymmeniä, en siis yhtä ja samaa testiä vaan erilaisia, joissa sama idea. Saan veljeäni parempia pisteitä, vaikka veljeni meistä se älykkäämpi (kirjoitti useamman L:n ja pääsi suoraan yliopistoon opiskelemaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet älykäs, tajuat että.on olemassa ns. " testiälykkyyttä" ja silti voit olla älykäs vaikka et testissä tuon enempää saanu tulosta.
Kaikissa ihmisissä on älykkyyttä, toisissa se on vaan nopeampaa ja tehokkaampaa, toisin sanoen sitä kutsutaan korkeammaksi.
Kun samassa ihmisessä on sekä kykyä pyörittää, kierrättää, muistaa, laskea, harkita, soveltaa, tehostaa, hyödyntää ajatuksiaan ym. tehokkaammin kuin jonkun toisen ihmisen päässä, niin hän on älykkäämpi, koska äly on ajatuksissa ei lihaksissa.
Kun ihminen kykenee tehokkaaseen ajatteluun hän menestyy myös testeissä. Elämässä menestyminen vaatii myös muuta kuin ajattelua. Se vaatii tekoja. Ilman tekoja mitään ei tapahdu, vaikka ajatukset pyörivät päässä tehokkaasti.
Siksi menestyminen ei aina korreloidu älyn kanssa.
Ihmettelen tätä miksi toiset ajattelevat ettei älykäs voisi olla kiinnostunut omasta älystään ja haluta puhua siitä? Ihmiset ovat kiinnostuneita omasta seksuaalisuudestaan, kehostaan, hiuksistaan, pituudestaan tai miltä näyttää valokuvassa. Ehkä se on itserakasta, mutta onko itserakkaus merkki typeryydestä? Silloinhan voisi melkein sanoa, että introvertit, jotka rakastavat olla enemmän itsensä kanssa kuin muiden ovat tyhmempiä, kuin ekstrovertti, jotka rakastavat enemmän muiden seuraa, kuin omaansa.
Ihmiset voi laittaa järjestykseen kaikessa mitä voi mitata ja jos pystymme määrittelemään mitä ominaisuuksia älykkyys sisältää ne voidaan mitata, yhdistää ja laittaa tulokset järjestykseen. Voimme tietenkin kyseenalaistaa onko nykyisissä testeissä tarpeeksi osa-alueita tai joku niistä nykyisistä ei kuulu älykkyys testiin.
Monet arvostelevat tuota Mensan testiä, mutta vaikka testi on lyhyt ja yhden tyyppinen, niin jos se korreloi täysin tulostensa suhteen jotain toista älykkyystestiä, joka voi olla huomattavasti laajempi, niin sen pitäisi olla pätevä tulosten kohdalla.
Psykologiassa älykkyys on määritelty, mutta nettipalstoilla se ei kelpaa monille. Siihen haluttaisiin laittaa ominaisuuksia, jotka ovat muuta kuin älykkyyttä, koska siten sitä omaa äo lukua saadaan nostettua.
Käytännössä sillä äo numerolla ei ole merkitystä, vaan ainoastaan niillä todellisilla ominaisuuksilla ja ne joko itsellä on tai ei. Olit sitten testannut tai et itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti älykäs - sekä viisas - ihminen ei korosta tai tuo esille omaa ''älykkyyttään'' tai ''viisauttaan'' eikä myöskään aseta itseänsä muiden yläpuolelle.
Älykkyydellä ja viisaudella ei tarvitse olla mitään tekemistä keskenään. Moraali ja äly eivät nekään kulje käsi kädessä.
Huippuälykäs ihminen yleensä tietää olevansa joissakin asioissa korkealla muiden yläpuolella. Hän on monelta kannalta fiksu, jos ei tuo sitä esille muualla kuin tilanteissa, joissa sitä tarvitaan.
Jossain kuulin mitä eroa on älykkäällä ja viisaalla: älykäs selviää sellaisista tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.
Aika yksinkertaistettua, koska sattuman kautta on mahdollista joutua hyvin vaikeisiin tilanteisiin älystä riippumatta. On myös tyhmiä ihmisiä, jotka onnen kaupalla selviävät elämästään kokonaan helpolla. Ap
Tässä puhutaan sellaisista tilanteista, jotka viisas pystyy välttämään. Sattuma on irrelevantti tekijä.
Miten sattuma voi olla irrelevantti tekijä, kun käytännössä se vaikuttaa lähes kaikkeen? Eikä sananlaskussa ei missään kohtaa mainita, että koskee vain tilanteita, joissa ei oteta lukuun sattumaa. Se on ihan oma mielipiteesi. Ap
Kerrataan vielä esimerkin kautta: älykäs voittaa älyväittelyn internetpalstalla, viisas ei ota osaa älyväittelyyn internetpalstalla. Selvensikö tämä? Kyse ei ole sattumasta missään kohdassa.
Paitsi jos viisas saa siitä tyydytystä. Silloin voi olla viisasta väitellä palstalla nimettömänä, kuin että purkaisi tuota pätemisen tarvettaa muualla, jolloin se vaikuttaisi jo sosiaalisiin suhteisiin.
Eri
Ei silloinkaan ole kysymys sattumasta, eikä silloin se alkuperäinen olettama toteudu. Silloinhan se viisas on siinä tilanteessa, mistä älykkään piti selviytyä älyllään ja viisaan piti viisaudellaan pysyä loitolla.
Sä et nyt ymmärtänyt, miksi viisaan pitäisi pysyä loitolla asiasta mistä saa nautintoa.
Viisa ei kumoa älykkyyttä ja älykkyys ei kumoa viisautta.
Esim. sattumaa on, mikäli älykkään viisaan opinnot/ työt estyvät vaikkapa sairauksen takia, otetaan esimerkiksi korona, joilloin ei pääse käyttämään älykkyyttään ja viisauttaan edukseen, koska makaa teholla, jolloin käy sitten vaikkapa palstalla pätemässä ja tyydyttämässä tarpeensa, ettei häiritse muita potilaita ja henkilökuntaa pätemisellään.
No voi hyvänen aika, tästähän soppa tuli. Kyse on viisauden ja älykkyyden erosta ja kuinka niistä hyötyy. Lähtökohta on sellainen tilanne, jonka viisaudella pystyy välttämään ja josta älykkyydellä selviää. Sattumaa ei vältä kummallakaan, eikä siitä ole kysymyskään. Viisaalla ei ole tarvetta päteä viattomien kustannuksella, älykkäällä siihen voi olla suurikin tarve.
Eihän mielihyvän kokeminen ole viisaudesta kiinni, eikä älykkyydestä. Sä voit tykätä kissoista kissoina niiden söpöyden tuoman ilon vuoksi, olit sitten viisas tai et, älykäs tai et.
Nyt voi olla viisasta lopettaa tämä jankkaaminen. Ei ole enää älykästä eikä viisasta.
Minä kävin testeissä ja kyllästyin siihen aika nopeasti.
Eihän siinä ollut mitään järkeä. Sain jotain kuusikymmentä pistettä.
Todennäköisesti sen voisi kertoa kahdella, niin oikea luku olisi jotain 154?
Huomasin heti että ei tämä testi kyllä toimi ja kerro oikeasta älykkyydestä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällykkyys on kyky oppia, ymmärtää ja sisäistää asioita.
Tuo on pintapuolinen näkemys. Älykkyyden pääasiallinen tarkoitus on muiden päihittäminen.
Ei ole mitään järkeä oppia turhia asioita jos niillä ei saavuteta voittoa muista.
Sen sisäistäminen on ainoa ymmärettävä asia.
Muu on itselleen pehmentelyä ja asian koristelua.
Selviytyminen, uskoisin että evoluutio on siksi meille kehittänyt älyn jotta karvattomat kädelliset selviytyisivät elämästä, meidän kehitys vauvasta aikuiseksi on niin hidas prosessi että fyysisesti oltaisiin jo kuoltu sukupuuttoon, mikäli tuota älyä olisi siunaantunut yhtä paljoin kuin simpanseille mutta fysiikka ei.
Miksi kukaan palstan älyköistä ei tarttunut tähän tekstini ristiriitaisuuteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti älykäs - sekä viisas - ihminen ei korosta tai tuo esille omaa ''älykkyyttään'' tai ''viisauttaan'' eikä myöskään aseta itseänsä muiden yläpuolelle.
Älykkyydellä ja viisaudella ei tarvitse olla mitään tekemistä keskenään. Moraali ja äly eivät nekään kulje käsi kädessä.
Huippuälykäs ihminen yleensä tietää olevansa joissakin asioissa korkealla muiden yläpuolella. Hän on monelta kannalta fiksu, jos ei tuo sitä esille muualla kuin tilanteissa, joissa sitä tarvitaan.
Jossain kuulin mitä eroa on älykkäällä ja viisaalla: älykäs selviää sellaisista tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.
Aika yksinkertaistettua, koska sattuman kautta on mahdollista joutua hyvin vaikeisiin tilanteisiin älystä riippumatta. On myös tyhmiä ihmisiä, jotka onnen kaupalla selviävät elämästään kokonaan helpolla. Ap
Tässä puhutaan sellaisista tilanteista, jotka viisas pystyy välttämään. Sattuma on irrelevantti tekijä.
Miten sattuma voi olla irrelevantti tekijä, kun käytännössä se vaikuttaa lähes kaikkeen? Eikä sananlaskussa ei missään kohtaa mainita, että koskee vain tilanteita, joissa ei oteta lukuun sattumaa. Se on ihan oma mielipiteesi. Ap
Kerrataan vielä esimerkin kautta: älykäs voittaa älyväittelyn internetpalstalla, viisas ei ota osaa älyväittelyyn internetpalstalla. Selvensikö tämä? Kyse ei ole sattumasta missään kohdassa.
Paitsi jos viisas saa siitä tyydytystä. Silloin voi olla viisasta väitellä palstalla nimettömänä, kuin että purkaisi tuota pätemisen tarvettaa muualla, jolloin se vaikuttaisi jo sosiaalisiin suhteisiin.
Eri
Ei silloinkaan ole kysymys sattumasta, eikä silloin se alkuperäinen olettama toteudu. Silloinhan se viisas on siinä tilanteessa, mistä älykkään piti selviytyä älyllään ja viisaan piti viisaudellaan pysyä loitolla.
Sä et nyt ymmärtänyt, miksi viisaan pitäisi pysyä loitolla asiasta mistä saa nautintoa.
Viisa ei kumoa älykkyyttä ja älykkyys ei kumoa viisautta.
Esim. sattumaa on, mikäli älykkään viisaan opinnot/ työt estyvät vaikkapa sairauksen takia, otetaan esimerkiksi korona, joilloin ei pääse käyttämään älykkyyttään ja viisauttaan edukseen, koska makaa teholla, jolloin käy sitten vaikkapa palstalla pätemässä ja tyydyttämässä tarpeensa, ettei häiritse muita potilaita ja henkilökuntaa pätemisellään.
No voi hyvänen aika, tästähän soppa tuli. Kyse on viisauden ja älykkyyden erosta ja kuinka niistä hyötyy. Lähtökohta on sellainen tilanne, jonka viisaudella pystyy välttämään ja josta älykkyydellä selviää. Sattumaa ei vältä kummallakaan, eikä siitä ole kysymyskään. Viisaalla ei ole tarvetta päteä viattomien kustannuksella, älykkäällä siihen voi olla suurikin tarve.
Eihän mielihyvän kokeminen ole viisaudesta kiinni, eikä älykkyydestä. Sä voit tykätä kissoista kissoina niiden söpöyden tuoman ilon vuoksi, olit sitten viisas tai et, älykäs tai et.
Nyt voi olla viisasta lopettaa tämä jankkaaminen. Ei ole enää älykästä eikä viisasta.
Huoh jankkaus vai keskustelu?
Kaikkien keskutelujen päättäminen toteamalla että jankkaus pitäisi lopettaa ei ole viisasta, viisasta on poistua paikalta jos ei halua itse enää keskustella, eikä käskyttää muita lopettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällykkyys on kyky oppia, ymmärtää ja sisäistää asioita.
Tuo on pintapuolinen näkemys. Älykkyyden pääasiallinen tarkoitus on muiden päihittäminen.
Ei ole mitään järkeä oppia turhia asioita jos niillä ei saavuteta voittoa muista.
Sen sisäistäminen on ainoa ymmärettävä asia.
Muu on itselleen pehmentelyä ja asian koristelua.
Selviytyminen, uskoisin että evoluutio on siksi meille kehittänyt älyn jotta karvattomat kädelliset selviytyisivät elämästä, meidän kehitys vauvasta aikuiseksi on niin hidas prosessi että fyysisesti oltaisiin jo kuoltu sukupuuttoon, mikäli tuota älyä olisi siunaantunut yhtä paljoin kuin simpanseille mutta fysiikka ei.
Miksi kukaan palstan älyköistä ei tarttunut tähän tekstini ristiriitaisuuteen?
Varmasti siksi koska sehän on selvä ansa.
Kyllähän nyt älykäs osaa tuon laskelmoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.
Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.
Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap
Tähän kysymykseen löytyy varsin yksinkertainen vastaus. Mitä enemmän oppii, niin sitä paremmin huomaa, kuinka paljon vielä on oppimista. Lisäksi älykkäät ihmiset usein kärsivät huijari-syndroomasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.
Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.
Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap
Tähän kysymykseen löytyy varsin yksinkertainen vastaus. Mitä enemmän oppii, niin sitä paremmin huomaa, kuinka paljon vielä on oppimista. Lisäksi älykkäät ihmiset usein kärsivät huijari-syndroomasta.
Ei älykkyys ole mikään yksi ihmistyyppi ja samalla tavalla asioista ajatteleva ja kokeva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko oikeasti näin moni on käynyt Mensan testeissä?
Itsellä ei ole koskaan käynyt mielessäkään mennä...
Oletteko myös liityneet jäseniksi?
Vierailija kirjoitti:
No itse en ole pärjännyt muuten elämässä hyvin, enkä ole hyvä ajamaan autoa. Se, mitä ihmettelen, on se, että olen muuten saanut kuitenkin hyvää palautetta kyvystäni ajatella monipuolisesti. Sain koko kouluajan liitettäviä numeroita äidinkielestä ja kiitosta kiinnostavista esseistä, myöskin kielistä olen saanut helposti hyviä numeroita ja ollut usein luokan paras tai muutaman parhaan joukossa. Jos en ole älykäs, niin olenko saanut turhaan tätä hyvää palautetta? Miksi sitten suuri osa muista ei ole saanut niitä kymppejä ja ysejä, joita mulle tipahti helposti kielistä ja lukuaineista (ja tällöinhän järjestelmä olisi toimimaton, jos melkein kaikki saisivat hyviä numeroita)?
Yksi selitys voisi olla joku epätasainen kykyprofiili - matemaattinen lukihäiriö eli dyskalkulia ja/tai hahmottamishäiriö (selittäisi samalla myös autolla ajamisen hankaluuden). Toinen olisi skitsofreeninen taipumus - olen pari kertaa ollut lievässä psykoosissa (ei huumeiden vuoksi vaan ihan luonnostaan), jolloin oli vaikeaa tunnistaa, mikä on todellista ja mikä ei. Älykkyystestin vaikeampia tehtäviä miettiessä tuntuu, että ajatus pomppii liian monessa ratkaisuvaihtoehtomallissa, ja muutan mieltäni jatkuvasti siitä, mitä niistä ryhtyisin tutkimaan. Se saattaa toisaalta olla sama kuin tyhmyys, jos ei vaan tajua, mitä siinä järjestelmällisesti haetaan, ja jos työmuisti on niin lyhyt, että ei kykene tutkimaan niitä ratkaisuvaihtoehtoja mitä mieleen tulee. Tai ehkä osa keksimistäni ratkaisusuunnista on alunperin epäloogisia ja hukkaan niihin vain aikaa (jälleen sama asia kuin epä-älykkyys).
Se mitä ihmettelen on, mikä selittää hyvän tulokseni tietyillä osa-alueilla, jos älykkyystestin tulos on oikea. Yksinkertaisin selitys on se, että normaaliälykkyyteen liittyy joku kompensoiva ominaisuus, jolla saan aikaan älykkyyden vaikutelman ja joka lisää kykyäni oppia esimerkiksi kieliä helposti. Näitä voisi olla vaikka hyvä mielikuvitus tai lievä autismi. Työllä hyvät numeroni eivät ainakaan selity, koska olen aina ollut laiska myös koulussa. Toinen, ja itselle mieluisampi vaihtoehto olisi toki se, että jokin hieman piilossa oleva ominaisuuteni jarruttaa minua menestymästä hyvin Mensan testissä. Ap
Opittu puhetapa/kirjoitustapa, joka johtuu perheen koulutustaustasta. Ihan vain sillä saa hyviä numeroita äidinkielestä. Eikä se ole edes omaa ansiota vaan luokkaero.
Kirjoituksistasi ei minullekaan välity älykästä mielikuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.
Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.
Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap
Tähän kysymykseen löytyy varsin yksinkertainen vastaus. Mitä enemmän oppii, niin sitä paremmin huomaa, kuinka paljon vielä on oppimista. Lisäksi älykkäät ihmiset usein kärsivät huijari-syndroomasta.
Älykäs lapsi huomaa jo peruskoulussa ettei ole mitään järkeä lähteä lukioon ja yliopistoon.
Kaikki tieto ja taito on yhteydessä kaikkeen. Koulussa asioita pilkotaan paloiksi että oppiminen olisi helpompaa. Tämä taas antaa väärän käsityksen kokonaisuudesta. Kaiken omaksuminen on mahdotonta ja vaatii kamalasti työmäärää suhteessa ihmiselämän pituuteen.
Siksi älykkäimmät yleensä luovuttavat peruskoulun jälkeen ja ottavat elämästä hyödyt irti.
Jos ihmiselämä olisi tuplasti pidempi, niin opiskelu saattaisi kannattaakin. Suomen oloissa myöskään työnteko ei ole kamalan viisas valinta, jos on älykäs ihminen.
Meillähän on sanonta tyhmästä joka työtä tekee ja viisaskin pääsee vähemmällä.
Sain tulokseksi jotain 138 ja olen aina pitänyt itseäni ihan keskivertoihmisenä. Tuo lukema ei kerro minusta mitään muuta kuin, että olen suht näppärä tekemään testejä. Olen tunnepuolella todella heikkolahjainen ja empatiakyvyssäkin olisi parantamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain tulokseksi jotain 138 ja olen aina pitänyt itseäni ihan keskivertoihmisenä. Tuo lukema ei kerro minusta mitään muuta kuin, että olen suht näppärä tekemään testejä. Olen tunnepuolella todella heikkolahjainen ja empatiakyvyssäkin olisi parantamista.
Sinulla on silloin internettrollin lahjakkuus. Voit sepittää, vedättää ja valehdella tunnontuskitta ihan vaan kiusaamisen riemusta.
90% autoilijoistakin kuvittelee olevansa keskivertoa parempia autoilijoita. Aivan sama älykkyydenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ihminen jolla on sosiaalisia taitoja oppii nopeasti, mistä asioista tuntemattomien kanssa saa puhua ja millä tavalla. Koska älykkään päässä kuitenkin pääsääntöisesti pyörivät muut asiat, häntä voidaan tällöin pitää tiedoiltaan vajavaisena ja hieman yksinkertaisena. Älykkään huumori on myös usein sellaista mitä tavalliset eivät ymmärrä. Yrittäessään kertoa "normaaleja" vitsejä hän on kömpelö, tai ei ehkä kerro niitä ollenkaan koska ei pidä niitä niin hauskoina. Niinpä hänet nähdään myös tylsänä tosikkona.
Kuitenkin älykkään on useimmiten parempi esiintyä tampiona kuin tulla leimatuksi uhkaavaksi, oudoksi tai hulluksi. Siitä toki seuraa tuo että normaalien mielestä he ovat oikeasti niitä kaikkein fiksuimpia.
Huumorintajukin on siis aivan samanlaista älykkäillä ihmisillä, siis sellaista, mitä tavikset eivät voi ymmärtää? Outo yleistys. Voisiko joku älykäs antaa tästä konkreettisia esimerkkejä? Olen itse liian keskinkertainen ymmärtämään, millaista oikea intellektuellihuumori voisi olla. (Testi on siis tehty ja sain 120, itse asiassa korkeampi kuin kuvittelin, sillä olen täysi urpo missään matemaattisissa testeissä yleensä. No, ehkä se olikin vain säkää, en tiedä. :D)
Musta olisi myös hauska, jos joku vastaisi AP:n kysymyksiin esim. kirjallisuudesta? Kovasti alapeukkuja satelee, mutta kukaan ei vaivaudu selittämään, millaisia eroja normaaliälykkään ja todella älykkään harrastuksissa, lukutottumuksissa, huumorissa jne. esiintyy.
Valaistaa nyt vähän, olisi mielenkiintoista tietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ihminen jolla on sosiaalisia taitoja oppii nopeasti, mistä asioista tuntemattomien kanssa saa puhua ja millä tavalla. Koska älykkään päässä kuitenkin pääsääntöisesti pyörivät muut asiat, häntä voidaan tällöin pitää tiedoiltaan vajavaisena ja hieman yksinkertaisena. Älykkään huumori on myös usein sellaista mitä tavalliset eivät ymmärrä. Yrittäessään kertoa "normaaleja" vitsejä hän on kömpelö, tai ei ehkä kerro niitä ollenkaan koska ei pidä niitä niin hauskoina. Niinpä hänet nähdään myös tylsänä tosikkona.
Kuitenkin älykkään on useimmiten parempi esiintyä tampiona kuin tulla leimatuksi uhkaavaksi, oudoksi tai hulluksi. Siitä toki seuraa tuo että normaalien mielestä he ovat oikeasti niitä kaikkein fiksuimpia.
Huumorintajukin on siis aivan samanlaista älykkäillä ihmisillä, siis sellaista, mitä tavikset eivät voi ymmärtää? Outo yleistys. Voisiko joku älykäs antaa tästä konkreettisia esimerkkejä? Olen itse liian keskinkertainen ymmärtämään, millaista oikea intellektuellihuumori voisi olla. (Testi on siis tehty ja sain 120, itse asiassa korkeampi kuin kuvittelin, sillä olen täysi urpo missään matemaattisissa testeissä yleensä. No, ehkä se olikin vain säkää, en tiedä. :D)
Musta olisi myös hauska, jos joku vastaisi AP:n kysymyksiin esim. kirjallisuudesta? Kovasti alapeukkuja satelee, mutta kukaan ei vaivaudu selittämään, millaisia eroja normaaliälykkään ja todella älykkään harrastuksissa, lukutottumuksissa, huumorissa jne. esiintyy.
Valaistaa nyt vähän, olisi mielenkiintoista tietää?
Voi olla ettei niissä ole mitään eroa. On älykkäitä joita kiinnostaa vain yksi aihe ja toisia älykkäitä joita kiinnostaa kaikki. Heitä saattaa kiinnostaa lukea kaikkea kauppalaskusta kvanttifysiikkaan tai sitten heitä ei kiinnosta kuin maalata tauluja päivät pitkät ja ainut teksti jonka lukevat, on oma allekirjoitus siinä alakulmassa.
Suurin osa harrastuksista ei ole vaikeita, kun niihin perehtyy ja toisaalta kaikki harrastukset ovat vaikeita kun niihin oikein perehtyy. En näe mitään syytä miksei älykäs voisi innostua koiraharrastuksesta tai vaikka ruuanlaitosta ja vastaavasti joku tyhmempi palapeleistä tai vaikka elektroniikasta.
Mitä huumoriin tulee, niin eiköhän se ole osittain kulttuurisidonnaista. Toisissa maissa kieli taipuu hauskoihin sanaleikkeihin ja kaiken tason älykkyydellä varustetut ihmiset arvostavat ja nauravat niille älykkyydestä riippumatta. Toiset ihmiset ovat vahingoniloisia ja onko se ilo ja hauskuus sitten tyhmempien vai älykkäämpien etuoikeutta, niin siihen on vaikea vastata.
Toiset taas nauravat asioille, joka viittaa johonkin muuhun aiempaan, mutta onko kyse älykkyydestä vai vaan sattumasta, että tietää sen asian mihin viitataan? Tätä huumoria viljellään laajasti televisio-ohjelmissa tai elokuvissa ja se huvittaa monia. Ehkä ainoa huvi jossa voi olla suurta eroa on se, kuinka älykkäitä huvittaa tyhmien tyhmät ratkaisut ja lopputulokset, niin kun tyhmän kohdalle osuu, omaan nilkkaan, se oma tyhmä ratkaisu, se ei heitä huvita. Joten siinä kohdassa voisi sanoa, että sama ”vitsi” ei molempia naurata samalla tavalla.
Yllätävän monet miehet pitävät itseään älykkäämpinä kuin naiset ja siksi näitä miehisiä harrastuksia halutaan pitää jotenkin älykkäämpinä harrastuksina. Todisteena siitä, että kun miehet niitä kerran tekee eivätkä naiset niiden on oltava vaikeita, koska muuten naisetkin tekisivät niitä. Koska mitä muuta syytä voisi olla ettei harrasta jotain niin ihanaa harrastusta kuin venäläistä kirjallisuutta tai jotain gujarin kieltä, puhumatta nyt jostain matemaattisista teorioista? Onko gujarinkielen harrastaminen merkki älykkyydestä? Syitä siihen kiinnostumisesta tai harrastamisesta voi olla lukemattomia. Kuten kaikkien muidenkin harrastusten kohdalla. Ihan vaan kun kaveri aloitti siihen, että äiti pakotti tai puoliso painosti tai muuhun ei ollut varaa ja muuten selkälihakset menee jumiin, jos ei jotenkin liiku. Aivan, koska älykäskään ei ole immuuni vaivoille tai talousongelmille tai ihmisuhdedraamoille.
Vierailija kirjoitti:
Wisconsonin yliopistossa oli mitattu lääkäreiden keskimääräistä äo:ta ja se oli noin 120. Selvästi korkeampi kuin keskivertotallaajalla, mutta kun kyse on keskiarvosta, niin aika keskinkertaisellakin älyllä on mahdollista päästä lääkikseen ja yliopistoon yleensä. Ahkeruus ja sitkeys on paljon numeerista älyä tärkeämpää, muistakaa tämä.
Tämä! Hirveän moni voi brassailla korkealla älyllä, mutta pelkästään se ei riitä. Hyvin moni pitkälle päässyt ja korkean statuksen omaava ei ole mitenkään erityisen älykäs, vaikka varmasti heilläkin tietynlaista fiksuutta löytyy. Ensisijainen syy menestymiseen on päämäärän asettaminen ja vaivannäkö sen tavoittamiseen. Ahkeruus ja kova työ on se mikä erottaa jyvät akanoista, tämän älykötkin ymmärtävät.
Minua on koulukiusattu pitkään ja minulla nyt on tälläinen neuroosi tuottaa läheisille pettymyksiä ja nolata heidät. Sitä kautta koen rakkautta ja hyväksyntää yhteisössä.
Kaikista parasta on jos joku ärsyyntyy minuun ja solvaa minua.
Saatan aivokemiallisista syistä myös altistaa itseäni tahallisesti työpaikkakiusatuksi.
Kiusatun roolihan oli yli 9 vuotta paikkani ja aivoni taisi kehittyä niin pimeiksi että koin kiusatuksi tullessa hyväksyntää yhteisön sisällä.
Kuvailit juuri pitkäaikaisen kumppanini jonka ominaisuuden takia hänestä on lähinnä huvittavaa kun kaunotar käyttäytyy kuin Nuija ja tosinuijan päähenkilöt.
Hän tosin ärsyttää minua, koska ei provosoidu tekemisistäni tai tekemättömyyksistäni.