Lue keskustelun säännöt.
Olen luullut olevani aika älykäs mutta saan ihan normaalit pisteet Mensan testeistä
06.04.2020 |
Tulos on vaihdellut 100 ja 115 välillä. Harmittaa olla niin hiton keskinkertainen siinäkin.
Kommentit (164)
Last action Pjotr kirjoitti:
Aikoinaan ajattelin että älykkyys on järkevää.
On järkevää olla järkevä.
Sitten kun tutustuin ihmislajiin ja luokkatovereihin, niin totesin että voima on ainoa älyn muoto.
Se että on muita voimakkaampi.
Älykkyydellä ei elämässä tee mitään. Voimaa uskoo tyhmä ja älykäs.
Siksi kannattaa vain keskittyä siihen punttaamiseen.
Älykkyys on sellaista harhaista egoistista pelleilyä. Vähän sama mitä kehonrakentajat tekee peilin edessä.
Uskottelee itselleen sellaista mitä eivät ole.
Todellinen voima on älykkyyttä.
Älykkyys ei ole numeroita vaan toimintaa.
Ällykkyys on kyky oppia, ymmärtää ja sisäistää asioita.
Kehonrakennuksessa voitaisiin verrata genetiikkaan, joillekin lihakset kasvavat nopeammin ja helpommin kuin toisille, joillakin on valmiiksi kehonrakennukselle ideaalit mittasuhteet, se ei tarkoita että kaikki joilla tuo kehonrakennukseen sopivat mittasuhteet on alkaisivat kehonrakentajiksi tai etteikö joku huonomalla genetiikalla voisi pärjätä paremmin kuin paremmalla genetiikalla oleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.
Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.
Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap
Huomaa ettet tajua mistä puhutaan. Aika harvan kirjan lukemiseen tarvitaan edes 130 äo.
Tuolla tavalla voit erotella 80 äo:n 105:stä.
Niin. Oletan, että älykkäitä ei kiinnosta helpot kirjat vaan lukevat sellaisia, mitkä kiinnostavat itseä eli sopivat omalle älykkyystasolle. Kyllä sellaisia kirjoja on kirjoitettu varmasti paljon ja älykäs ihminen osaa niitä etsiä vaikkapa kirjastosta. Vai mitä haet tuolla kommentilla? Väitätkö, että älykkäät eivät edes lue, koska se suurin osa kirjoista on heille humpuukia? Ap
Huoh. Kerropa nyt sitten mitä kirjaa ei 105 äo henkilö kykene lukemaan? Se on vain kielen ymmärtämistä. Tottakai minä tajuan vaikka Platonin Valtion paremmin kun luen sen mutta kyllä jokainen lukutaitoinen kykenee sen lukemaan. En minä kykene sillä perusteella luokittelemaan yhtään mitään. Ne jotka luokittelevat omaa älyään tuolla perustein erottelevat itseään vähä-älyisistä. Ei suinkaan keskiverrosta.
No kuka tahansa pystyy väkisin lukemaan minkä tahansa kirjan, mutta ei ymmärtämään. Alle normaaliälyistä ihmistä ei edes kiinnosta Platonin Valtio. Normaaliälyistä voisi kiinnostaa klassikot, vaikka Dostojevski. Itselleni Black Swan oli sellainen lukukokemus, missä oli sopivasti helppoja asioita ja myös jotain uutta ja yllättävää. Sitten Ayn Randin eräs teos meni aika lailla yli hilseen, luin johonkin puoleenväliin enkä vieläkään oikein tajunnut mitään. Kuvittelen, että joku minua älykkäämpi joka on kiinnostunut esimerkiksi tähtitieteestä, lukee yleisteoksien päälle paljon edistyneempää settiä, jotain missä on jotain hämäriä laskukaavoja ym. jännää. Eräs älykkäänä pitämäni ihminen lukee ja ilmeisesti tietää paljon dna:sta. Tällaisia ajatuksia tuli mieleen. Ap
Eli keskivertolukeminen tarkoittaa Dostojevskiä...? LOL. Oletko lukenut yhtäkään Dostojevskin kirjaa?
Olen lukenut - Ap
Minkä niistä? Rikos ja rangaistus...? Dostojevski ei todellakaan ole mitään kevyttä keskiverto luettavaa. Tai siis kuka tahansa tietty lukee minkä tahansa kirjan, mutta että vielä ymmärtäisi jotain...
Tuollaiset kommentit saa minut aina epäilemään etten tajua jotain. Dostojevski on ihan perus kaunokirjallisuutta jota luetaan lukion äidinkielentunnilla. Lukio on suunnattu ihan tavalliselle 100 äo:lle. Tuntuu ettei eletä samassa todellisuudessa. Eri
Luulen, että kyse on myös siitä, että kirjoja voi lukea hyvin eri tasoilla. Älykäs ihminen todennäköisesti tulkitsee laadukasta kirjallisuutta ihan eri tavalla, kuin vähän simppelimpi ihminen. Näin ollen molemmat lukevat saman teoksen, mutta älykkäälle ihmiselle teos todennäköisesti vaikuttaa paljon monitahoisemmalta, kuin vähän yksinkertaisemmalle ihmiselle.
....jaaa tästä syystä kirjojen lukeminen ei kerro juuri mitään älykkyydestä. Korkeintaan sen ettei nyt ihan tasolla 80 olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.
Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.
Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap
Huomaa ettet tajua mistä puhutaan. Aika harvan kirjan lukemiseen tarvitaan edes 130 äo.
Tuolla tavalla voit erotella 80 äo:n 105:stä.
Niin. Oletan, että älykkäitä ei kiinnosta helpot kirjat vaan lukevat sellaisia, mitkä kiinnostavat itseä eli sopivat omalle älykkyystasolle. Kyllä sellaisia kirjoja on kirjoitettu varmasti paljon ja älykäs ihminen osaa niitä etsiä vaikkapa kirjastosta. Vai mitä haet tuolla kommentilla? Väitätkö, että älykkäät eivät edes lue, koska se suurin osa kirjoista on heille humpuukia? Ap
Huoh. Kerropa nyt sitten mitä kirjaa ei 105 äo henkilö kykene lukemaan? Se on vain kielen ymmärtämistä. Tottakai minä tajuan vaikka Platonin Valtion paremmin kun luen sen mutta kyllä jokainen lukutaitoinen kykenee sen lukemaan. En minä kykene sillä perusteella luokittelemaan yhtään mitään. Ne jotka luokittelevat omaa älyään tuolla perustein erottelevat itseään vähä-älyisistä. Ei suinkaan keskiverrosta.
No kuka tahansa pystyy väkisin lukemaan minkä tahansa kirjan, mutta ei ymmärtämään. Alle normaaliälyistä ihmistä ei edes kiinnosta Platonin Valtio. Normaaliälyistä voisi kiinnostaa klassikot, vaikka Dostojevski. Itselleni Black Swan oli sellainen lukukokemus, missä oli sopivasti helppoja asioita ja myös jotain uutta ja yllättävää. Sitten Ayn Randin eräs teos meni aika lailla yli hilseen, luin johonkin puoleenväliin enkä vieläkään oikein tajunnut mitään. Kuvittelen, että joku minua älykkäämpi joka on kiinnostunut esimerkiksi tähtitieteestä, lukee yleisteoksien päälle paljon edistyneempää settiä, jotain missä on jotain hämäriä laskukaavoja ym. jännää. Eräs älykkäänä pitämäni ihminen lukee ja ilmeisesti tietää paljon dna:sta. Tällaisia ajatuksia tuli mieleen. Ap
Eli keskivertolukeminen tarkoittaa Dostojevskiä...? LOL. Oletko lukenut yhtäkään Dostojevskin kirjaa?
Olen lukenut - Ap
Minkä niistä? Rikos ja rangaistus...? Dostojevski ei todellakaan ole mitään kevyttä keskiverto luettavaa. Tai siis kuka tahansa tietty lukee minkä tahansa kirjan, mutta että vielä ymmärtäisi jotain...
Tuollaiset kommentit saa minut aina epäilemään etten tajua jotain. Dostojevski on ihan perus kaunokirjallisuutta jota luetaan lukion äidinkielentunnilla. Lukio on suunnattu ihan tavalliselle 100 äo:lle. Tuntuu ettei eletä samassa todellisuudessa. Eri
Luulen, että kyse on myös siitä, että kirjoja voi lukea hyvin eri tasoilla. Älykäs ihminen todennäköisesti tulkitsee laadukasta kirjallisuutta ihan eri tavalla, kuin vähän simppelimpi ihminen. Näin ollen molemmat lukevat saman teoksen, mutta älykkäälle ihmiselle teos todennäköisesti vaikuttaa paljon monitahoisemmalta, kuin vähän yksinkertaisemmalle ihmiselle.
....jaaa tästä syystä kirjojen lukeminen ei kerro juuri mitään älykkyydestä. Korkeintaan sen ettei nyt ihan tasolla 80 olla.
Älykkyydellä ja mielenkiinnonkohteilla ei oikeastaan ole tekemistä.
Sekoitatte nyt älykkyyttä ihan vääriin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.
Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.
Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap
Huomaa ettet tajua mistä puhutaan. Aika harvan kirjan lukemiseen tarvitaan edes 130 äo.
Tuolla tavalla voit erotella 80 äo:n 105:stä.
Niin. Oletan, että älykkäitä ei kiinnosta helpot kirjat vaan lukevat sellaisia, mitkä kiinnostavat itseä eli sopivat omalle älykkyystasolle. Kyllä sellaisia kirjoja on kirjoitettu varmasti paljon ja älykäs ihminen osaa niitä etsiä vaikkapa kirjastosta. Vai mitä haet tuolla kommentilla? Väitätkö, että älykkäät eivät edes lue, koska se suurin osa kirjoista on heille humpuukia? Ap
Huoh. Kerropa nyt sitten mitä kirjaa ei 105 äo henkilö kykene lukemaan? Se on vain kielen ymmärtämistä. Tottakai minä tajuan vaikka Platonin Valtion paremmin kun luen sen mutta kyllä jokainen lukutaitoinen kykenee sen lukemaan. En minä kykene sillä perusteella luokittelemaan yhtään mitään. Ne jotka luokittelevat omaa älyään tuolla perustein erottelevat itseään vähä-älyisistä. Ei suinkaan keskiverrosta.
No kuka tahansa pystyy väkisin lukemaan minkä tahansa kirjan, mutta ei ymmärtämään. Alle normaaliälyistä ihmistä ei edes kiinnosta Platonin Valtio. Normaaliälyistä voisi kiinnostaa klassikot, vaikka Dostojevski. Itselleni Black Swan oli sellainen lukukokemus, missä oli sopivasti helppoja asioita ja myös jotain uutta ja yllättävää. Sitten Ayn Randin eräs teos meni aika lailla yli hilseen, luin johonkin puoleenväliin enkä vieläkään oikein tajunnut mitään. Kuvittelen, että joku minua älykkäämpi joka on kiinnostunut esimerkiksi tähtitieteestä, lukee yleisteoksien päälle paljon edistyneempää settiä, jotain missä on jotain hämäriä laskukaavoja ym. jännää. Eräs älykkäänä pitämäni ihminen lukee ja ilmeisesti tietää paljon dna:sta. Tällaisia ajatuksia tuli mieleen. Ap
Eli keskivertolukeminen tarkoittaa Dostojevskiä...? LOL. Oletko lukenut yhtäkään Dostojevskin kirjaa?
Olen lukenut - Ap
Minkä niistä? Rikos ja rangaistus...? Dostojevski ei todellakaan ole mitään kevyttä keskiverto luettavaa. Tai siis kuka tahansa tietty lukee minkä tahansa kirjan, mutta että vielä ymmärtäisi jotain...
Tuollaiset kommentit saa minut aina epäilemään etten tajua jotain. Dostojevski on ihan perus kaunokirjallisuutta jota luetaan lukion äidinkielentunnilla. Lukio on suunnattu ihan tavalliselle 100 äo:lle. Tuntuu ettei eletä samassa todellisuudessa. Eri
Luulen, että kyse on myös siitä, että kirjoja voi lukea hyvin eri tasoilla. Älykäs ihminen todennäköisesti tulkitsee laadukasta kirjallisuutta ihan eri tavalla, kuin vähän simppelimpi ihminen. Näin ollen molemmat lukevat saman teoksen, mutta älykkäälle ihmiselle teos todennäköisesti vaikuttaa paljon monitahoisemmalta, kuin vähän yksinkertaisemmalle ihmiselle.
Yksi erottava tekijä voi olla myös kyky kriittiseen ajatteluun. Eli laittaa teoksen aikansa kontekstiin, pystyy poimimaan sieltä siihen vaikuttaneita lainalaisuuksia ja toisaalta vertaamaan sitä päivittyneeseen tietoon. Klassikoissa on kyse tyylisuunnista kuten joku totesi aiemmin, myös ajankuvasta usein. Toisaalta niissä on saatettu sanoittaa ikiaikaisia totuuksia nokkelalla tavalla, joka resonoi ihmisten kanssa ajasta ja paikasta riippumatta. Tämä on sekä ajattelun että myös ulosannin taituruutta.
Itse ajatteleva toisaalta voi helpommin myös kritisoida esim. Platonin valtio-oppia, ilman että lukee yleistä kritiikkiä aiheesta. Näkee tarkoitetut kuviot, mutta myös kuka ja miksi niitä mahdollisesti on tuonut esiin. Näkisin siis, että vähemmän älykäs voi olla jopa vaikuttuneempi lukemastaan ja imeä ajatukset ilman kriittistä tarkastelua. Tämän vuoksi myös propaganda ylipäänsä on tehokasta.
No mutta olisi tuokin edes. Itse olen aina pitänyt itseäni valtavan tyhmänä, vaikka olen saanut testissä 140 pistettä. En vain ymmärrä vieläkään, missä se älykkyys näkyy muuta kuin kaavamaisessa kyvyssä pyöritellä kolmiulotteista palikkaa tai yhtälöä aivoissa. Ainoa, mikä on mielestäni kivaa ja hyödyttää minua arjessa, on että muistan kaiken ja muistan tehdä kaiken. Toisaalta sekin joskus stressaa, jos olen keskellä huonomuistisia ihmisiä (tai vain mieheni seurassa) - tuntuu, että saan aina olla muistuttamassa kaikesta ja että minulla on enemmän hommaa kuin muilla. Pystyn keskittymään tuohon supermuistamiseen enintään noin tunnin kerrallaan, ja se vie energiat nollille. Hain aikoinaan oikikseenkin lukemalla tunnin päivässä, loppupäivän koomasin sängyssä.
Muutoin tuntuukin sitten, että kaikki elämässäni on sitä palikan pyörittelyä ja laskukaavoja. Jos johonkin luovaan tai sosiaaliseen asiaan pitäisi kehittää strategiaa, olen ihan "öö". Aina jos minulta kysytään jotakin, ajattelen mielessäni, että en minä tähän mitään osaa sanoa, apua. En käsitä, missä se älykkyys piilee silloin, kun kyse on tosielämästä. Olen aina kamalan huono sosiaalisissa tilanteissa, koska minua ei kiinnosta small talk enkä oikein sitä osaakaan. Lisäksi kehitän todella helposti addiktioita ja olen huono huolehtimaan itsestäni ja taloudestani.
Toisaalta olen kyllä rahaakin hyvä tekemään ja ymmärrän bisnestä, mutta en oikein ole löytänyt sille laillista tapaa, jossa ei tarvittaisi sosiaalisia lahjoja (jotka ovat minulla heikot). Siihen liittyen on yksi asia, jonka vähän häpeän myöntää. Koska olen hyvä matikassa, kehitin kerran 13-vuotiaana arpajais-pyramidihuijauksen eräässä nuorten nettiyhteisössä, vaikka en silloin tajunnutkaan, että kyseessä on pyramidihuijaus. Tienasin sillä muutaman miljoonan ko. palvelimen virtuaalirahaa (vastaisi noin 2000 euroa) ja myin rahat eräälle yhteyttä ottaneelle suomalaiselle käteistä vastaan ennen kuin moderaattori poisti käyttäjätilini. Tuo olisi mennyt rikoksesta, jos olisin ollut yli 15. Tusin minusta olisi kuitenkaan ikinä rikollista tullut pidemmällä kaavalla - olin teininä täysi nyhverö, pelkäsin tuostakin kiinni jäämistä kuollakseni ja pelkäsin, että vanhemmat löytyäisivät rahat. Teininä oikeasti itkin aina, jos joku aikuinen hieman kovisteli.
Summa summarum - olen muka älykäs, mutta en osaa käyttää "lahjojani" mihinkään oikeasti hyödylliseen, eikä se näy arjessa kuin ehkä heikentävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan tämän ketjun perusteella ap ei kovin älykkäältä vaikuta.
Millä perusteilla olet rakennellut itsellesi käsityksen, että olet edes "aika älykäs", ap?
Ettekö lukeneet viestiä 16? Siinä kerroin tästä. Ap
Vierailija kirjoitti:
No mutta olisi tuokin edes. Itse olen aina pitänyt itseäni valtavan tyhmänä, vaikka olen saanut testissä 140 pistettä. En vain ymmärrä vieläkään, missä se älykkyys näkyy muuta kuin kaavamaisessa kyvyssä pyöritellä kolmiulotteista palikkaa tai yhtälöä aivoissa. Ainoa, mikä on mielestäni kivaa ja hyödyttää minua arjessa, on että muistan kaiken ja muistan tehdä kaiken. Toisaalta sekin joskus stressaa, jos olen keskellä huonomuistisia ihmisiä (tai vain mieheni seurassa) - tuntuu, että saan aina olla muistuttamassa kaikesta ja että minulla on enemmän hommaa kuin muilla. Pystyn keskittymään tuohon supermuistamiseen enintään noin tunnin kerrallaan, ja se vie energiat nollille. Hain aikoinaan oikikseenkin lukemalla tunnin päivässä, loppupäivän koomasin sängyssä.
Muutoin tuntuukin sitten, että kaikki elämässäni on sitä palikan pyörittelyä ja laskukaavoja. Jos johonkin luovaan tai sosiaaliseen asiaan pitäisi kehittää strategiaa, olen ihan "öö". Aina jos minulta kysytään jotakin, ajattelen mielessäni, että en minä tähän mitään osaa sanoa, apua. En käsitä, missä se älykkyys piilee silloin, kun kyse on tosielämästä. Olen aina kamalan huono sosiaalisissa tilanteissa, koska minua ei kiinnosta small talk enkä oikein sitä osaakaan. Lisäksi kehitän todella helposti addiktioita ja olen huono huolehtimaan itsestäni ja taloudestani.
Toisaalta olen kyllä rahaakin hyvä tekemään ja ymmärrän bisnestä, mutta en oikein ole löytänyt sille laillista tapaa, jossa ei tarvittaisi sosiaalisia lahjoja (jotka ovat minulla heikot). Siihen liittyen on yksi asia, jonka vähän häpeän myöntää. Koska olen hyvä matikassa, kehitin kerran 13-vuotiaana arpajais-pyramidihuijauksen eräässä nuorten nettiyhteisössä, vaikka en silloin tajunnutkaan, että kyseessä on pyramidihuijaus. Tienasin sillä muutaman miljoonan ko. palvelimen virtuaalirahaa (vastaisi noin 2000 euroa) ja myin rahat eräälle yhteyttä ottaneelle suomalaiselle käteistä vastaan ennen kuin moderaattori poisti käyttäjätilini. Tuo olisi mennyt rikoksesta, jos olisin ollut yli 15. Tusin minusta olisi kuitenkaan ikinä rikollista tullut pidemmällä kaavalla - olin teininä täysi nyhverö, pelkäsin tuostakin kiinni jäämistä kuollakseni ja pelkäsin, että vanhemmat löytyäisivät rahat. Teininä oikeasti itkin aina, jos joku aikuinen hieman kovisteli.
Summa summarum - olen muka älykäs, mutta en osaa käyttää "lahjojani" mihinkään oikeasti hyödylliseen, eikä se näy arjessa kuin ehkä heikentävästi.
Pääsitkö siis oikikseen tuolla 1h/päivä lukemisella? Onko sinulla opiskelu vielä kesken? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti älykäs - sekä viisas - ihminen ei korosta tai tuo esille omaa ''älykkyyttään'' tai ''viisauttaan'' eikä myöskään aseta itseänsä muiden yläpuolelle.
Älykkyydellä ja viisaudella ei tarvitse olla mitään tekemistä keskenään. Moraali ja äly eivät nekään kulje käsi kädessä.
Huippuälykäs ihminen yleensä tietää olevansa joissakin asioissa korkealla muiden yläpuolella. Hän on monelta kannalta fiksu, jos ei tuo sitä esille muualla kuin tilanteissa, joissa sitä tarvitaan.
Jossain kuulin mitä eroa on älykkäällä ja viisaalla: älykäs selviää sellaisista tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.
Aika yksinkertaistettua, koska sattuman kautta on mahdollista joutua hyvin vaikeisiin tilanteisiin älystä riippumatta. On myös tyhmiä ihmisiä, jotka onnen kaupalla selviävät elämästään kokonaan helpolla. Ap
Tässä puhutaan sellaisista tilanteista, jotka viisas pystyy välttämään. Sattuma on irrelevantti tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti älykäs - sekä viisas - ihminen ei korosta tai tuo esille omaa ''älykkyyttään'' tai ''viisauttaan'' eikä myöskään aseta itseänsä muiden yläpuolelle.
Älykkyydellä ja viisaudella ei tarvitse olla mitään tekemistä keskenään. Moraali ja äly eivät nekään kulje käsi kädessä.
Huippuälykäs ihminen yleensä tietää olevansa joissakin asioissa korkealla muiden yläpuolella. Hän on monelta kannalta fiksu, jos ei tuo sitä esille muualla kuin tilanteissa, joissa sitä tarvitaan.
Jossain kuulin mitä eroa on älykkäällä ja viisaalla: älykäs selviää sellaisista tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.
Aika yksinkertaistettua, koska sattuman kautta on mahdollista joutua hyvin vaikeisiin tilanteisiin älystä riippumatta. On myös tyhmiä ihmisiä, jotka onnen kaupalla selviävät elämästään kokonaan helpolla. Ap
Tässä puhutaan sellaisista tilanteista, jotka viisas pystyy välttämään. Sattuma on irrelevantti tekijä.
Miten sattuma voi olla irrelevantti tekijä, kun käytännössä se vaikuttaa lähes kaikkeen? Eikä sananlaskussa ei missään kohtaa mainita, että koskee vain tilanteita, joissa ei oteta lukuun sattumaa. Se on ihan oma mielipiteesi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Last action Pjotr kirjoitti:
Aikoinaan ajattelin että älykkyys on järkevää.
On järkevää olla järkevä.
Sitten kun tutustuin ihmislajiin ja luokkatovereihin, niin totesin että voima on ainoa älyn muoto.
Se että on muita voimakkaampi.
Älykkyydellä ei elämässä tee mitään. Voimaa uskoo tyhmä ja älykäs.
Siksi kannattaa vain keskittyä siihen punttaamiseen.
Älykkyys on sellaista harhaista egoistista pelleilyä. Vähän sama mitä kehonrakentajat tekee peilin edessä.
Uskottelee itselleen sellaista mitä eivät ole.
Todellinen voima on älykkyyttä.
Älykkyys ei ole numeroita vaan toimintaa.
Ällykkyys on kyky oppia, ymmärtää ja sisäistää asioita.
Kehonrakennuksessa voitaisiin verrata genetiikkaan, joillekin lihakset kasvavat nopeammin ja helpommin kuin toisille, joillakin on valmiiksi kehonrakennukselle ideaalit mittasuhteet, se ei tarkoita että kaikki joilla tuo kehonrakennukseen sopivat mittasuhteet on alkaisivat kehonrakentajiksi tai etteikö joku huonomalla genetiikalla voisi pärjätä paremmin kuin paremmalla genetiikalla oleva.
Eipä kaikki opi volttia tai oikeaa tekniikkaa nostaa painavaa 200kg asiaa ylös. Se ei nimittäin tarvitse lihasmassaa. Fysiikan tuntemus on fyysistä, ei teoreettista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti älykäs - sekä viisas - ihminen ei korosta tai tuo esille omaa ''älykkyyttään'' tai ''viisauttaan'' eikä myöskään aseta itseänsä muiden yläpuolelle.
Älykkyydellä ja viisaudella ei tarvitse olla mitään tekemistä keskenään. Moraali ja äly eivät nekään kulje käsi kädessä.
Huippuälykäs ihminen yleensä tietää olevansa joissakin asioissa korkealla muiden yläpuolella. Hän on monelta kannalta fiksu, jos ei tuo sitä esille muualla kuin tilanteissa, joissa sitä tarvitaan.
Jossain kuulin mitä eroa on älykkäällä ja viisaalla: älykäs selviää sellaisista tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.
Aika yksinkertaistettua, koska sattuman kautta on mahdollista joutua hyvin vaikeisiin tilanteisiin älystä riippumatta. On myös tyhmiä ihmisiä, jotka onnen kaupalla selviävät elämästään kokonaan helpolla. Ap
Tässä puhutaan sellaisista tilanteista, jotka viisas pystyy välttämään. Sattuma on irrelevantti tekijä.
Miten sattuma voi olla irrelevantti tekijä, kun käytännössä se vaikuttaa lähes kaikkeen? Eikä sananlaskussa ei missään kohtaa mainita, että koskee vain tilanteita, joissa ei oteta lukuun sattumaa. Se on ihan oma mielipiteesi. Ap
Sinä olit häntä älykkäämpi ja voitit hänet näpäytykselläsi.
Tunsit aivoissa dopamiinisykkeen.
Voin nojata pääni takakenoon ja melkein aistia ja nauttia osan siitä. Minäkin olen kokenut samalaisen olotilan kun kerran voitin intternetväittelyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan tämän ketjun perusteella ap ei kovin älykkäältä vaikuta.
Millä perusteilla olet rakennellut itsellesi käsityksen, että olet edes "aika älykäs", ap?
Ettekö lukeneet viestiä 16? Siinä kerroin tästä. Ap
Ja sinulle on jo vastattu. Se, että pärjää hyvin koulujärjestelmässä, kertoo vain siitä, että pärjäät hyvin koulujärjestelmässä. Ainakin joillakin osa-alueilla. Tämä onnistuu jo hieman keskitasoa älykkäämmältä, johtuen siitä että koulujärjestelmä on luotu kaikkia varten, jokainen pääsee ulos jollain tavalla. Lisäksi sen luoneet ja sitä toteuttavat eivät todennäköisesti suurimmalta osin ole mensatasoa, joten eivät edes osaisi tällaista edellyttää. Hyvin älykkäille koulu ei tarjoa haastetta, se voi olla tylsää ja he voivat ironisesti olla tämän vuoksi huonoja toimimaan järjestelmässä ja sitoutumaan tavoitteisiin, jotka näyttäytyvät puuhastelulta.
Se, että tämä täytyy selittää auki, varmastikin todistaa pointin.
Vierailija kirjoitti:
No mutta olisi tuokin edes. Itse olen aina pitänyt itseäni valtavan tyhmänä, vaikka olen saanut testissä 140 pistettä. En vain ymmärrä vieläkään, missä se älykkyys näkyy muuta kuin kaavamaisessa kyvyssä pyöritellä kolmiulotteista palikkaa tai yhtälöä aivoissa. Ainoa, mikä on mielestäni kivaa ja hyödyttää minua arjessa, on että muistan kaiken ja muistan tehdä kaiken. Toisaalta sekin joskus stressaa, jos olen keskellä huonomuistisia ihmisiä (tai vain mieheni seurassa) - tuntuu, että saan aina olla muistuttamassa kaikesta ja että minulla on enemmän hommaa kuin muilla. Pystyn keskittymään tuohon supermuistamiseen enintään noin tunnin kerrallaan, ja se vie energiat nollille. Hain aikoinaan oikikseenkin lukemalla tunnin päivässä, loppupäivän koomasin sängyssä.
Muutoin tuntuukin sitten, että kaikki elämässäni on sitä palikan pyörittelyä ja laskukaavoja. Jos johonkin luovaan tai sosiaaliseen asiaan pitäisi kehittää strategiaa, olen ihan "öö". Aina jos minulta kysytään jotakin, ajattelen mielessäni, että en minä tähän mitään osaa sanoa, apua. En käsitä, missä se älykkyys piilee silloin, kun kyse on tosielämästä. Olen aina kamalan huono sosiaalisissa tilanteissa, koska minua ei kiinnosta small talk enkä oikein sitä osaakaan. Lisäksi kehitän todella helposti addiktioita ja olen huono huolehtimaan itsestäni ja taloudestani.
Toisaalta olen kyllä rahaakin hyvä tekemään ja ymmärrän bisnestä, mutta en oikein ole löytänyt sille laillista tapaa, jossa ei tarvittaisi sosiaalisia lahjoja (jotka ovat minulla heikot). Siihen liittyen on yksi asia, jonka vähän häpeän myöntää. Koska olen hyvä matikassa, kehitin kerran 13-vuotiaana arpajais-pyramidihuijauksen eräässä nuorten nettiyhteisössä, vaikka en silloin tajunnutkaan, että kyseessä on pyramidihuijaus. Tienasin sillä muutaman miljoonan ko. palvelimen virtuaalirahaa (vastaisi noin 2000 euroa) ja myin rahat eräälle yhteyttä ottaneelle suomalaiselle käteistä vastaan ennen kuin moderaattori poisti käyttäjätilini. Tuo olisi mennyt rikoksesta, jos olisin ollut yli 15. Tusin minusta olisi kuitenkaan ikinä rikollista tullut pidemmällä kaavalla - olin teininä täysi nyhverö, pelkäsin tuostakin kiinni jäämistä kuollakseni ja pelkäsin, että vanhemmat löytyäisivät rahat. Teininä oikeasti itkin aina, jos joku aikuinen hieman kovisteli.
Summa summarum - olen muka älykäs, mutta en osaa käyttää "lahjojani" mihinkään oikeasti hyödylliseen, eikä se näy arjessa kuin ehkä heikentävästi.
Sosiaalisiataitoja voi kehittää, siihen on kirjallisuutta olemassa.
Oikeastaan tuo mensan tenttikin on sellainen johon voi harjaantua, enkä tarkoita että tekisi saman kokeen vaan samanlaisia päättelyä vaativia tehtäviä.
Kaikessa voi harjaantua, älykkyys on sitä miten helposti tuo harjaantuminen käy ja osaako sitä hyödyntää, ei muuta.
Jos ihmiset syntyisivät valmiiksi älykkäinä osaisivat jo syntyessään puhua ja laskea matikkaa.
On äärimmäisen älykkäitä ihmisiä, joilla on kyky hahmottaa laajojakin kokonaisuuksia ilman erityistä harjoittamista, mutta ei sekään tieto/ taito/ kyky tyhjästä tule.
Olen tuo joka vastasi kehonrakennukseen, kyllä hyvän genetiikan ihminen voi myös lihota ja lihoaakin jos ei ns hyödynnä genetiikkaansa lajissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Last action Pjotr kirjoitti:
Aikoinaan ajattelin että älykkyys on järkevää.
On järkevää olla järkevä.
Sitten kun tutustuin ihmislajiin ja luokkatovereihin, niin totesin että voima on ainoa älyn muoto.
Se että on muita voimakkaampi.
Älykkyydellä ei elämässä tee mitään. Voimaa uskoo tyhmä ja älykäs.
Siksi kannattaa vain keskittyä siihen punttaamiseen.
Älykkyys on sellaista harhaista egoistista pelleilyä. Vähän sama mitä kehonrakentajat tekee peilin edessä.
Uskottelee itselleen sellaista mitä eivät ole.
Todellinen voima on älykkyyttä.
Älykkyys ei ole numeroita vaan toimintaa.
Ällykkyys on kyky oppia, ymmärtää ja sisäistää asioita.
Kehonrakennuksessa voitaisiin verrata genetiikkaan, joillekin lihakset kasvavat nopeammin ja helpommin kuin toisille, joillakin on valmiiksi kehonrakennukselle ideaalit mittasuhteet, se ei tarkoita että kaikki joilla tuo kehonrakennukseen sopivat mittasuhteet on alkaisivat kehonrakentajiksi tai etteikö joku huonomalla genetiikalla voisi pärjätä paremmin kuin paremmalla genetiikalla oleva.
Eipä kaikki opi volttia tai oikeaa tekniikkaa nostaa painavaa 200kg asiaa ylös. Se ei nimittäin tarvitse lihasmassaa. Fysiikan tuntemus on fyysistä, ei teoreettista.
Eihän kukaan väittänytkään että kaikki pystyisi.
Sinä et nyt ymmärtänyt mitä tuolla haettiin.
Eihän sokeakaan voi nähdä, mutta kuulee paremmin kuin kuuro, jos taas on vain toinen silmä sokeutunut, voi siinä näkö olla parempi kun likinäköisellä jolloin pärjää paremmin näkötestissä, vaikka likinäköisellä olisikin molemmat silmät käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti älykäs - sekä viisas - ihminen ei korosta tai tuo esille omaa ''älykkyyttään'' tai ''viisauttaan'' eikä myöskään aseta itseänsä muiden yläpuolelle.
Älykkyydellä ja viisaudella ei tarvitse olla mitään tekemistä keskenään. Moraali ja äly eivät nekään kulje käsi kädessä.
Huippuälykäs ihminen yleensä tietää olevansa joissakin asioissa korkealla muiden yläpuolella. Hän on monelta kannalta fiksu, jos ei tuo sitä esille muualla kuin tilanteissa, joissa sitä tarvitaan.
Jossain kuulin mitä eroa on älykkäällä ja viisaalla: älykäs selviää sellaisista tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.
Aika yksinkertaistettua, koska sattuman kautta on mahdollista joutua hyvin vaikeisiin tilanteisiin älystä riippumatta. On myös tyhmiä ihmisiä, jotka onnen kaupalla selviävät elämästään kokonaan helpolla. Ap
Tässä puhutaan sellaisista tilanteista, jotka viisas pystyy välttämään. Sattuma on irrelevantti tekijä.
Miten sattuma voi olla irrelevantti tekijä, kun käytännössä se vaikuttaa lähes kaikkeen? Eikä sananlaskussa ei missään kohtaa mainita, että koskee vain tilanteita, joissa ei oteta lukuun sattumaa. Se on ihan oma mielipiteesi. Ap
Sinä olit häntä älykkäämpi ja voitit hänet näpäytykselläsi.
Tunsit aivoissa dopamiinisykkeen.
Voin nojata pääni takakenoon ja melkein aistia ja nauttia osan siitä. Minäkin olen kokenut samalaisen olotilan kun kerran voitin intternetväittelyn.
Tunsin myös vähän häpeää, että lähdin näin tyhjänpäiväiseen kinasteluun. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan tämän ketjun perusteella ap ei kovin älykkäältä vaikuta.
Millä perusteilla olet rakennellut itsellesi käsityksen, että olet edes "aika älykäs", ap?
Ettekö lukeneet viestiä 16? Siinä kerroin tästä. Ap
Ja sinulle on jo vastattu. Se, että pärjää hyvin koulujärjestelmässä, kertoo vain siitä, että pärjäät hyvin koulujärjestelmässä. Ainakin joillakin osa-alueilla. Tämä onnistuu jo hieman keskitasoa älykkäämmältä, johtuen siitä että koulujärjestelmä on luotu kaikkia varten, jokainen pääsee ulos jollain tavalla. Lisäksi sen luoneet ja sitä toteuttavat eivät todennäköisesti suurimmalta osin ole mensatasoa, joten eivät edes osaisi tällaista edellyttää. Hyvin älykkäille koulu ei tarjoa haastetta, se voi olla tylsää ja he voivat ironisesti olla tämän vuoksi huonoja toimimaan järjestelmässä ja sitoutumaan tavoitteisiin, jotka näyttäytyvät puuhastelulta.
Se, että tämä täytyy selittää auki, varmastikin todistaa pointin.
Enhän mä ollut lisävastauksia pyytämässä tai aukiselittämistä vailla tässä kohtaa, vaan minulta kysyttiin asiaa jonka aiemmin jo kerroin ja kysyin aidosti, eikö kysyjälle ja yläpeukuttajille ajatukseni käynyt selväksi tuon viestin 16 perusteella. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti älykäs - sekä viisas - ihminen ei korosta tai tuo esille omaa ''älykkyyttään'' tai ''viisauttaan'' eikä myöskään aseta itseänsä muiden yläpuolelle.
Älykkyydellä ja viisaudella ei tarvitse olla mitään tekemistä keskenään. Moraali ja äly eivät nekään kulje käsi kädessä.
Huippuälykäs ihminen yleensä tietää olevansa joissakin asioissa korkealla muiden yläpuolella. Hän on monelta kannalta fiksu, jos ei tuo sitä esille muualla kuin tilanteissa, joissa sitä tarvitaan.
Jossain kuulin mitä eroa on älykkäällä ja viisaalla: älykäs selviää sellaisista tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.
Aika yksinkertaistettua, koska sattuman kautta on mahdollista joutua hyvin vaikeisiin tilanteisiin älystä riippumatta. On myös tyhmiä ihmisiä, jotka onnen kaupalla selviävät elämästään kokonaan helpolla. Ap
Tässä puhutaan sellaisista tilanteista, jotka viisas pystyy välttämään. Sattuma on irrelevantti tekijä.
Miten sattuma voi olla irrelevantti tekijä, kun käytännössä se vaikuttaa lähes kaikkeen? Eikä sananlaskussa ei missään kohtaa mainita, että koskee vain tilanteita, joissa ei oteta lukuun sattumaa. Se on ihan oma mielipiteesi. Ap
Sinä olit häntä älykkäämpi ja voitit hänet näpäytykselläsi.
Tunsit aivoissa dopamiinisykkeen.
Voin nojata pääni takakenoon ja melkein aistia ja nauttia osan siitä. Minäkin olen kokenut samalaisen olotilan kun kerran voitin intternetväittelyn.
Tunsin myös vähän häpeää, että lähdin näin tyhjänpäiväiseen kinasteluun. Ap
Huomasitko miten annoin sinulle tahallani häpeäntunteen?
Olen älykkäämpi sinua ja näpäytin sinua koska käyttäydyit niin lapsellisesti.
Annoin sen isällisesti, en pahalla.
Toivottavasti tunsit myös vähän myötähäpeää minua kohtaan. Eli käytännössä itseäsi kohtaan. Koska olet prosessoinut minut mielessäsi tietynlaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti älykäs - sekä viisas - ihminen ei korosta tai tuo esille omaa ''älykkyyttään'' tai ''viisauttaan'' eikä myöskään aseta itseänsä muiden yläpuolelle.
Älykkyydellä ja viisaudella ei tarvitse olla mitään tekemistä keskenään. Moraali ja äly eivät nekään kulje käsi kädessä.
Huippuälykäs ihminen yleensä tietää olevansa joissakin asioissa korkealla muiden yläpuolella. Hän on monelta kannalta fiksu, jos ei tuo sitä esille muualla kuin tilanteissa, joissa sitä tarvitaan.
Jossain kuulin mitä eroa on älykkäällä ja viisaalla: älykäs selviää sellaisista tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.
Aika yksinkertaistettua, koska sattuman kautta on mahdollista joutua hyvin vaikeisiin tilanteisiin älystä riippumatta. On myös tyhmiä ihmisiä, jotka onnen kaupalla selviävät elämästään kokonaan helpolla. Ap
Tässä puhutaan sellaisista tilanteista, jotka viisas pystyy välttämään. Sattuma on irrelevantti tekijä.
Miten sattuma voi olla irrelevantti tekijä, kun käytännössä se vaikuttaa lähes kaikkeen? Eikä sananlaskussa ei missään kohtaa mainita, että koskee vain tilanteita, joissa ei oteta lukuun sattumaa. Se on ihan oma mielipiteesi. Ap
Kerrataan vielä esimerkin kautta: älykäs voittaa älyväittelyn internetpalstalla, viisas ei ota osaa älyväittelyyn internetpalstalla. Selvensikö tämä? Kyse ei ole sattumasta missään kohdassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti älykäs - sekä viisas - ihminen ei korosta tai tuo esille omaa ''älykkyyttään'' tai ''viisauttaan'' eikä myöskään aseta itseänsä muiden yläpuolelle.
Älykkyydellä ja viisaudella ei tarvitse olla mitään tekemistä keskenään. Moraali ja äly eivät nekään kulje käsi kädessä.
Huippuälykäs ihminen yleensä tietää olevansa joissakin asioissa korkealla muiden yläpuolella. Hän on monelta kannalta fiksu, jos ei tuo sitä esille muualla kuin tilanteissa, joissa sitä tarvitaan.
Jossain kuulin mitä eroa on älykkäällä ja viisaalla: älykäs selviää sellaisista tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.
Aika yksinkertaistettua, koska sattuman kautta on mahdollista joutua hyvin vaikeisiin tilanteisiin älystä riippumatta. On myös tyhmiä ihmisiä, jotka onnen kaupalla selviävät elämästään kokonaan helpolla. Ap
Tässä puhutaan sellaisista tilanteista, jotka viisas pystyy välttämään. Sattuma on irrelevantti tekijä.
Miten sattuma voi olla irrelevantti tekijä, kun käytännössä se vaikuttaa lähes kaikkeen? Eikä sananlaskussa ei missään kohtaa mainita, että koskee vain tilanteita, joissa ei oteta lukuun sattumaa. Se on ihan oma mielipiteesi. Ap
Sinä olit häntä älykkäämpi ja voitit hänet näpäytykselläsi.
Tunsit aivoissa dopamiinisykkeen.
Voin nojata pääni takakenoon ja melkein aistia ja nauttia osan siitä. Minäkin olen kokenut samalaisen olotilan kun kerran voitin intternetväittelyn.
Tunsin myös vähän häpeää, että lähdin näin tyhjänpäiväiseen kinasteluun. Ap
Huomasitko miten annoin sinulle tahallani häpeäntunteen?
Olen älykkäämpi sinua ja näpäytin sinua koska käyttäydyit niin lapsellisesti.
Annoin sen isällisesti, en pahalla.
Toivottavasti tunsit myös vähän myötähäpeää minua kohtaan. Eli käytännössä itseäsi kohtaan. Koska olet prosessoinut minut mielessäsi tietynlaiseksi.
Lopeta jo tuo, oletko opettaja joka on puuroutunut kun ei ole tarpeaksi töitä vai miksi koet tarpeelliseksi näpäytellä ihmisiä ja jaella "isällisiä" oppeja?
Eri
Tässä tapauksessa sattumalla ei ole merkitystä, kyse on itse aiheutetusta. Näin rautalangasta väännettynä.