Olen luullut olevani aika älykäs mutta saan ihan normaalit pisteet Mensan testeistä

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti älykäs - sekä viisas - ihminen ei korosta tai tuo esille omaa ''älykkyyttään'' tai ''viisauttaan'' eikä myöskään aseta itseänsä muiden yläpuolelle.

Älykkyydellä ja viisaudella ei tarvitse olla mitään tekemistä keskenään. Moraali ja äly eivät nekään kulje käsi kädessä.

Huippuälykäs ihminen yleensä tietää olevansa joissakin asioissa korkealla muiden yläpuolella. Hän on monelta kannalta fiksu, jos ei tuo sitä esille muualla kuin tilanteissa, joissa sitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

bbb kirjoitti:

Minulla tuttuja ihmisiä yliopistomaailmasta joista yksikään ei arvosta Mensan touhuja tippakaan.

Ko. ihmiset ovat tohtoreita: tietojenkäsittely/sovellettu matematiikka, hiukkasfysiikka (Cern jne.), tekniikan tohtori, joka opiskeli yliopistolla ja Otaniemessä samanaikaisesti.

Lisäksi aikoinaan oli ystävä, nyt valitettavasti edesmennyt, joka olisi naureskellut kaikelle mitä Mensa edustaa. Hänestä kaiken kertovat kuuluisat sanat, kun hän valotti motivaatiotaan yliopisto-opiskeluun: "Minua ei kiinnosta valmistuminen, minua ei kiinnosta hyvä ura, minua kiinnostaa integrointi ja derivointi".

On Mensan touhut ja sitten on oikeasti älykkäät ihmiset. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Lähisukulaisen kokemusten perusteella on fiksua olla kokonaan puhumatta siitä, että on käynyt Mensan testeissä, ja jos käynti tulee ilmi, sille kannattaa naureskella halveksivasti. Ihmisten reaktiot nimittäin ovat joskus aika yllättäviä ja usein silkkaa vihaa. Huippuälykkäiden älykkäin osa voi naureskella Mensan testeille myös sen vuoksi, että ne ovat niin helppoja, usko tai älä. Mensan voi helposti jättää taakseen testien jälkeen, eikä jakoa "Mensan touhuihin ja oikeasti lykkäisiin ihmisiin" tarvitse tehdä.

On naurettavaa tehdä huippuälykkäistä ihmisistä pyhimyksiä sen enempää kuin rajoittuneita pelkälle tieteelleen omistautuneita kammioissaistuskelijoitakaan. Äly ei välttämättä edes näy päälle päin. Erittäin älykäs ihminen voi myös toimia hyvin typerästi.

Olen aina ihmetellyt sitä, että miten älykkäät ihmiset saattavat toimia todella typerästi. Sitä luulisi, että jos älyä riittää yllinkyllin, niin olisi osannut ratkoa omat ristiriitansa itsesabotaasin suhteen niin, että osaisi toimia järkevästi omassa elämässään!

Toinen asia mitä olen miettinyt on, että miten on mahdollista, että maailmassa on niin paljon kaikenlaista järjettömyyttä siitä huolimatta, että hyvin älykkäitä ihmisiä on yhteensä kuitenkin monta, harvinaisuudestaan huolimatta. Eikö JONKUN niistä kuvittelisi pääsevän vallan kahvaan aina välillä niin, että saataisiin todellisia hyviä muutoksia aikaan? Tietysti niin tapahtuukin aina välillä, mutta ehkä se ei oikein riitä? Miksi älykkäät eivät yhdistä voimiaan ja pelasta maailmaa? Yhdistyykö älykkyyteen erityisen usein vähäinen empatian kokeminen toisia (tyhmempiä) kohtaan? Olen miettinyt, että ehkä moni älykäs on "liian" erikoistunut omaan alaansa ja älykkäiden välille ei synny mitään sellaisia linkkejä, että yhdessä kehittyminen olisi kovin tehokasta. Ap

Älykäs ihminen jolla on sosiaalisia taitoja oppii nopeasti, mistä asioista tuntemattomien kanssa saa puhua ja millä tavalla. Koska älykkään päässä kuitenkin pääsääntöisesti pyörivät muut asiat, häntä voidaan tällöin pitää tiedoiltaan vajavaisena ja hieman yksinkertaisena. Älykkään huumori on myös usein sellaista mitä tavalliset eivät ymmärrä. Yrittäessään kertoa "normaaleja" vitsejä hän on kömpelö, tai ei ehkä kerro niitä ollenkaan koska ei pidä niitä niin hauskoina. Niinpä hänet nähdään myös tylsänä tosikkona.

Kuitenkin älykkään on useimmiten parempi esiintyä tampiona kuin tulla leimatuksi uhkaavaksi, oudoksi tai hulluksi. Siitä toki seuraa tuo että normaalien mielestä he ovat oikeasti niitä kaikkein fiksuimpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni luulee noin. Itse rajat ylittäneenä huomaan tämän selvästi. Tuntuu, että lähes poikkeuksetta jokainen korkeakoulun käynyt kuvittelee olevansa älykäs, vaikka niinhän se ei ole. Keskiverto äo on kuitenkin ihan hyvä ja sillä pärjää elämässä joskus jopa paremmin kuin jos olisi todella älykäs. Itse nimittäin olen älykkyyden lisäksi herkkä ja on todella vaikea olla masentumatta kaikesta kokemastaan ja näkemästään. Ainakin siis herkkyyteen yhdistyvä älykkyys on helposti vain vitsaus. On masentavaa ymmärtävää asioita syvällisesti ja laajasti, kun tietää, kuinka huonoja kehityskulkuja ja olosuhteita täällä vallitsee, mutta tyhmemmät vähättelevät niitä eikä muutoksia tehdä.

Mitä tuo lihavoitu väite tarkoittaa? Mitä sinä tarkalleen ottaen ymmärrät niin syvällisesti ja laajasti, että masennut sen vuoksi?

Sitä on vaikea selittää ihmiselle, joka ymmärrä asioita syvällisemmin. Valitan.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset yleensä aina luuleekin liikoja mutta luonto tulee vastaan.

T.M38 130ÄO

130 on sama kuin joku retostelisi kolmen sentin munalla.

Hajonnastahan se riippuu. Yleensä käytetään hajontaa 15, jolloin 130 on Mensan raja. Mutta kun riittävästi hajontaa kasvatetaan, kasvaa lukemakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.

Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.

Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap

Huomaa ettet tajua mistä puhutaan. Aika harvan kirjan lukemiseen tarvitaan edes 130 äo.

Tuolla tavalla voit erotella 80 äo:n 105:stä.

Niin. Oletan, että älykkäitä ei kiinnosta helpot kirjat vaan lukevat sellaisia, mitkä kiinnostavat itseä eli sopivat omalle älykkyystasolle. Kyllä sellaisia kirjoja on kirjoitettu varmasti paljon ja älykäs ihminen osaa niitä etsiä vaikkapa kirjastosta. Vai mitä haet tuolla kommentilla? Väitätkö, että älykkäät eivät edes lue, koska se suurin osa kirjoista on heille humpuukia? Ap

Huoh. Kerropa nyt sitten mitä kirjaa ei 105 äo henkilö kykene lukemaan? Se on vain kielen ymmärtämistä. Tottakai minä tajuan vaikka Platonin Valtion paremmin kun luen sen mutta kyllä jokainen lukutaitoinen kykenee sen lukemaan. En minä kykene sillä perusteella luokittelemaan yhtään mitään. Ne jotka luokittelevat omaa älyään tuolla perustein erottelevat itseään vähä-älyisistä. Ei suinkaan keskiverrosta.

No kuka tahansa pystyy väkisin lukemaan minkä tahansa kirjan, mutta ei ymmärtämään. Alle normaaliälyistä ihmistä ei edes kiinnosta Platonin Valtio. Normaaliälyistä voisi kiinnostaa klassikot, vaikka Dostojevski. Itselleni Black Swan oli sellainen lukukokemus, missä oli sopivasti helppoja asioita ja myös jotain uutta ja yllättävää. Sitten Ayn Randin eräs teos meni aika lailla yli hilseen, luin johonkin puoleenväliin enkä vieläkään oikein tajunnut mitään. Kuvittelen, että joku minua älykkäämpi joka on kiinnostunut esimerkiksi tähtitieteestä, lukee yleisteoksien päälle paljon edistyneempää settiä, jotain missä on jotain hämäriä laskukaavoja ym. jännää. Eräs älykkäänä pitämäni ihminen lukee ja ilmeisesti tietää paljon dna:sta. Tällaisia ajatuksia tuli mieleen. Ap

Eli keskivertolukeminen tarkoittaa Dostojevskiä...? LOL. Oletko lukenut yhtäkään Dostojevskin kirjaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.

Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.

Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap

Huomaa ettet tajua mistä puhutaan. Aika harvan kirjan lukemiseen tarvitaan edes 130 äo.

Tuolla tavalla voit erotella 80 äo:n 105:stä.

Niin. Oletan, että älykkäitä ei kiinnosta helpot kirjat vaan lukevat sellaisia, mitkä kiinnostavat itseä eli sopivat omalle älykkyystasolle. Kyllä sellaisia kirjoja on kirjoitettu varmasti paljon ja älykäs ihminen osaa niitä etsiä vaikkapa kirjastosta. Vai mitä haet tuolla kommentilla? Väitätkö, että älykkäät eivät edes lue, koska se suurin osa kirjoista on heille humpuukia? Ap

Huoh. Kerropa nyt sitten mitä kirjaa ei 105 äo henkilö kykene lukemaan? Se on vain kielen ymmärtämistä. Tottakai minä tajuan vaikka Platonin Valtion paremmin kun luen sen mutta kyllä jokainen lukutaitoinen kykenee sen lukemaan. En minä kykene sillä perusteella luokittelemaan yhtään mitään. Ne jotka luokittelevat omaa älyään tuolla perustein erottelevat itseään vähä-älyisistä. Ei suinkaan keskiverrosta.

No kuka tahansa pystyy väkisin lukemaan minkä tahansa kirjan, mutta ei ymmärtämään. Alle normaaliälyistä ihmistä ei edes kiinnosta Platonin Valtio. Normaaliälyistä voisi kiinnostaa klassikot, vaikka Dostojevski. Itselleni Black Swan oli sellainen lukukokemus, missä oli sopivasti helppoja asioita ja myös jotain uutta ja yllättävää. Sitten Ayn Randin eräs teos meni aika lailla yli hilseen, luin johonkin puoleenväliin enkä vieläkään oikein tajunnut mitään. Kuvittelen, että joku minua älykkäämpi joka on kiinnostunut esimerkiksi tähtitieteestä, lukee yleisteoksien päälle paljon edistyneempää settiä, jotain missä on jotain hämäriä laskukaavoja ym. jännää. Eräs älykkäänä pitämäni ihminen lukee ja ilmeisesti tietää paljon dna:sta. Tällaisia ajatuksia tuli mieleen. Ap

Eli keskivertolukeminen tarkoittaa Dostojevskiä...? LOL. Oletko lukenut yhtäkään Dostojevskin kirjaa?

Olen lukenut - Ap

Jos kertoo ÄO:n numeroina, pitäisi mainita myös keskihajonta... Useimmat ketjuun kommentoineet eivät selvästi tajua edes mistä puhuvat kun puhuvat älykkyysosamäärästään.

Prosenttiluku on yksiselitteisempi.

Terv. nimim. Kuulun Mensan nettitestin mukaan älykkäimpään 7 % ja mietin miten jumalattoman tyhmiä te muut sitten olette, kun en itsekään mikään ruudinkeksijä ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset yleensä aina luuleekin liikoja mutta luonto tulee vastaan.

T.M38 130ÄO

130 on sama kuin joku retostelisi kolmen sentin munalla.

Hajonnastahan se riippuu. Yleensä käytetään hajontaa 15, jolloin 130 on Mensan raja. Mutta kun riittävästi hajontaa kasvatetaan, kasvaa lukemakin.

Mensan rajaahan on alennettu viime vuosina. Oli aikaisemmin enemmän sellainen älykköjen kerho, nykyisin sisään pääsee todella keskiarvoisella älykkyydellä. 

Harva älykäs varmaan edes tavoittelee mitään Mensan jäsenyyttä, vaan keskittyy itselle oikeasti mielenkiintoisiin asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni luulee noin. Itse rajat ylittäneenä huomaan tämän selvästi. Tuntuu, että lähes poikkeuksetta jokainen korkeakoulun käynyt kuvittelee olevansa älykäs, vaikka niinhän se ei ole. Keskiverto äo on kuitenkin ihan hyvä ja sillä pärjää elämässä joskus jopa paremmin kuin jos olisi todella älykäs. Itse nimittäin olen älykkyyden lisäksi herkkä ja on todella vaikea olla masentumatta kaikesta kokemastaan ja näkemästään. Ainakin siis herkkyyteen yhdistyvä älykkyys on helposti vain vitsaus. On masentavaa ymmärtävää asioita syvällisesti ja laajasti, kun tietää, kuinka huonoja kehityskulkuja ja olosuhteita täällä vallitsee, mutta tyhmemmät vähättelevät niitä eikä muutoksia tehdä.

Mitä tuo lihavoitu väite tarkoittaa? Mitä sinä tarkalleen ottaen ymmärrät niin syvällisesti ja laajasti, että masennut sen vuoksi?

Sitä on vaikea selittää ihmiselle, joka ymmärrä asioita syvällisemmin. Valitan.

-eri

Turvallisin vastaus, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Naiset yleensä aina luuleekin liikoja mutta luonto tulee vastaan.

T.M38 130ÄO

Mistä tiedät että aloittaja on nainen? Etkä itsekään ole mikään superälykäs, osaat ehkä laskea 5x8=40 mutta vautsi sentään ei sillä saavuta mitään upeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.

Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.

Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap

Huomaa ettet tajua mistä puhutaan. Aika harvan kirjan lukemiseen tarvitaan edes 130 äo.

Tuolla tavalla voit erotella 80 äo:n 105:stä.

Niin. Oletan, että älykkäitä ei kiinnosta helpot kirjat vaan lukevat sellaisia, mitkä kiinnostavat itseä eli sopivat omalle älykkyystasolle. Kyllä sellaisia kirjoja on kirjoitettu varmasti paljon ja älykäs ihminen osaa niitä etsiä vaikkapa kirjastosta. Vai mitä haet tuolla kommentilla? Väitätkö, että älykkäät eivät edes lue, koska se suurin osa kirjoista on heille humpuukia? Ap

Huoh. Kerropa nyt sitten mitä kirjaa ei 105 äo henkilö kykene lukemaan? Se on vain kielen ymmärtämistä. Tottakai minä tajuan vaikka Platonin Valtion paremmin kun luen sen mutta kyllä jokainen lukutaitoinen kykenee sen lukemaan. En minä kykene sillä perusteella luokittelemaan yhtään mitään. Ne jotka luokittelevat omaa älyään tuolla perustein erottelevat itseään vähä-älyisistä. Ei suinkaan keskiverrosta.

No kuka tahansa pystyy väkisin lukemaan minkä tahansa kirjan, mutta ei ymmärtämään. Alle normaaliälyistä ihmistä ei edes kiinnosta Platonin Valtio. Normaaliälyistä voisi kiinnostaa klassikot, vaikka Dostojevski. Itselleni Black Swan oli sellainen lukukokemus, missä oli sopivasti helppoja asioita ja myös jotain uutta ja yllättävää. Sitten Ayn Randin eräs teos meni aika lailla yli hilseen, luin johonkin puoleenväliin enkä vieläkään oikein tajunnut mitään. Kuvittelen, että joku minua älykkäämpi joka on kiinnostunut esimerkiksi tähtitieteestä, lukee yleisteoksien päälle paljon edistyneempää settiä, jotain missä on jotain hämäriä laskukaavoja ym. jännää. Eräs älykkäänä pitämäni ihminen lukee ja ilmeisesti tietää paljon dna:sta. Tällaisia ajatuksia tuli mieleen. Ap

Eli keskivertolukeminen tarkoittaa Dostojevskiä...? LOL. Oletko lukenut yhtäkään Dostojevskin kirjaa?

Olen lukenut - Ap

Minkä niistä? Rikos ja rangaistus...? Dostojevski ei todellakaan ole mitään kevyttä keskiverto luettavaa. Tai siis kuka tahansa tietty lukee minkä tahansa kirjan, mutta että vielä ymmärtäisi jotain... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

bbb kirjoitti:

Minulla tuttuja ihmisiä yliopistomaailmasta joista yksikään ei arvosta Mensan touhuja tippakaan.

Ko. ihmiset ovat tohtoreita: tietojenkäsittely/sovellettu matematiikka, hiukkasfysiikka (Cern jne.), tekniikan tohtori, joka opiskeli yliopistolla ja Otaniemessä samanaikaisesti.

Lisäksi aikoinaan oli ystävä, nyt valitettavasti edesmennyt, joka olisi naureskellut kaikelle mitä Mensa edustaa. Hänestä kaiken kertovat kuuluisat sanat, kun hän valotti motivaatiotaan yliopisto-opiskeluun: "Minua ei kiinnosta valmistuminen, minua ei kiinnosta hyvä ura, minua kiinnostaa integrointi ja derivointi".

On Mensan touhut ja sitten on oikeasti älykkäät ihmiset. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Lähisukulaisen kokemusten perusteella on fiksua olla kokonaan puhumatta siitä, että on käynyt Mensan testeissä, ja jos käynti tulee ilmi, sille kannattaa naureskella halveksivasti. Ihmisten reaktiot nimittäin ovat joskus aika yllättäviä ja usein silkkaa vihaa. Huippuälykkäiden älykkäin osa voi naureskella Mensan testeille myös sen vuoksi, että ne ovat niin helppoja, usko tai älä. Mensan voi helposti jättää taakseen testien jälkeen, eikä jakoa "Mensan touhuihin ja oikeasti lykkäisiin ihmisiin" tarvitse tehdä.

On naurettavaa tehdä huippuälykkäistä ihmisistä pyhimyksiä sen enempää kuin rajoittuneita pelkälle tieteelleen omistautuneita kammioissaistuskelijoitakaan. Äly ei välttämättä edes näy päälle päin. Erittäin älykäs ihminen voi myös toimia hyvin typerästi.

Olen aina ihmetellyt sitä, että miten älykkäät ihmiset saattavat toimia todella typerästi. Sitä luulisi, että jos älyä riittää yllinkyllin, niin olisi osannut ratkoa omat ristiriitansa itsesabotaasin suhteen niin, että osaisi toimia järkevästi omassa elämässään!

Toinen asia mitä olen miettinyt on, että miten on mahdollista, että maailmassa on niin paljon kaikenlaista järjettömyyttä siitä huolimatta, että hyvin älykkäitä ihmisiä on yhteensä kuitenkin monta, harvinaisuudestaan huolimatta. Eikö JONKUN niistä kuvittelisi pääsevän vallan kahvaan aina välillä niin, että saataisiin todellisia hyviä muutoksia aikaan? Tietysti niin tapahtuukin aina välillä, mutta ehkä se ei oikein riitä? Miksi älykkäät eivät yhdistä voimiaan ja pelasta maailmaa? Yhdistyykö älykkyyteen erityisen usein vähäinen empatian kokeminen toisia (tyhmempiä) kohtaan? Olen miettinyt, että ehkä moni älykäs on "liian" erikoistunut omaan alaansa ja älykkäiden välille ei synny mitään sellaisia linkkejä, että yhdessä kehittyminen olisi kovin tehokasta. Ap

Olen nähnyt tutkimuksia, jonka mukaan äly ja herkkyys (myös empatia ja tunneäly korreloivat keskenään). Toki varmasti on poikkeuksia, eli jos älykäs on kasvanut esimerkiksi oikein kylmässä perheessä. Mutta tuntemani erityisen älykkäät ihmiset kyllä vahvistavat tuota tutkimusta. He eivät päde väärin, ole ilkeitä, ovat hyväkäytöksisiä ja myötätuntoisia sekä tahdikkaita, myös herkkiä toisen tunteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.

Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.

Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap

Huomaa ettet tajua mistä puhutaan. Aika harvan kirjan lukemiseen tarvitaan edes 130 äo.

Tuolla tavalla voit erotella 80 äo:n 105:stä.

Niin. Oletan, että älykkäitä ei kiinnosta helpot kirjat vaan lukevat sellaisia, mitkä kiinnostavat itseä eli sopivat omalle älykkyystasolle. Kyllä sellaisia kirjoja on kirjoitettu varmasti paljon ja älykäs ihminen osaa niitä etsiä vaikkapa kirjastosta. Vai mitä haet tuolla kommentilla? Väitätkö, että älykkäät eivät edes lue, koska se suurin osa kirjoista on heille humpuukia? Ap

Huoh. Kerropa nyt sitten mitä kirjaa ei 105 äo henkilö kykene lukemaan? Se on vain kielen ymmärtämistä. Tottakai minä tajuan vaikka Platonin Valtion paremmin kun luen sen mutta kyllä jokainen lukutaitoinen kykenee sen lukemaan. En minä kykene sillä perusteella luokittelemaan yhtään mitään. Ne jotka luokittelevat omaa älyään tuolla perustein erottelevat itseään vähä-älyisistä. Ei suinkaan keskiverrosta.

No kuka tahansa pystyy väkisin lukemaan minkä tahansa kirjan, mutta ei ymmärtämään. Alle normaaliälyistä ihmistä ei edes kiinnosta Platonin Valtio. Normaaliälyistä voisi kiinnostaa klassikot, vaikka Dostojevski. Itselleni Black Swan oli sellainen lukukokemus, missä oli sopivasti helppoja asioita ja myös jotain uutta ja yllättävää. Sitten Ayn Randin eräs teos meni aika lailla yli hilseen, luin johonkin puoleenväliin enkä vieläkään oikein tajunnut mitään. Kuvittelen, että joku minua älykkäämpi joka on kiinnostunut esimerkiksi tähtitieteestä, lukee yleisteoksien päälle paljon edistyneempää settiä, jotain missä on jotain hämäriä laskukaavoja ym. jännää. Eräs älykkäänä pitämäni ihminen lukee ja ilmeisesti tietää paljon dna:sta. Tällaisia ajatuksia tuli mieleen. Ap

Eli keskivertolukeminen tarkoittaa Dostojevskiä...? LOL. Oletko lukenut yhtäkään Dostojevskin kirjaa?

Dostojevskissa ei oikeasti ole mitään vaikeaa luettavaa tai ymmärrettävää. Kuuluu Kirjallisuuden klassikoihin siksi, että kehitti ihan uutta tyylisuuntaa. Mutta ei sen kirjat muuten lukukokemuksena poikkea mitenkään jostain Dumasin muskettisotureista, siis siinä mielessä että pitäisi jotenkin ponnistella ymmärtääkseen. Tykkäsin lukea teininä molempia.

Sama juttu Tolstoin kanssa. Sota ja Rauha on vaan paikoitellen äärimmäisen pitkästyttävä kun Leo-setä vähän filosofeeraa.

Venäläisessä kirjallisuudessa ylipäänsä ainoa vaikeaksi tekevä asia on suuri henkilömäärä ja se, että kaikilla on aina jumalaton liuta nimiä ja lempinimiä. On hankalaa kun henkilöhahmoja on parikymmentä ja jokaiseen voidaan viitata vähintään viidellä eri tavalla. Tyyliin Putiniin voisi viitata ilmaisuilla: Putin, Vladimir Vladimirovits, Vladimir, Vova, Volodja, presidentti, isäinen tai setäinen. Venäläiset rakastaa lempinimiä.

- t 7 %-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.

Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.

Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap

Huomaa ettet tajua mistä puhutaan. Aika harvan kirjan lukemiseen tarvitaan edes 130 äo.

Tuolla tavalla voit erotella 80 äo:n 105:stä.

Niin. Oletan, että älykkäitä ei kiinnosta helpot kirjat vaan lukevat sellaisia, mitkä kiinnostavat itseä eli sopivat omalle älykkyystasolle. Kyllä sellaisia kirjoja on kirjoitettu varmasti paljon ja älykäs ihminen osaa niitä etsiä vaikkapa kirjastosta. Vai mitä haet tuolla kommentilla? Väitätkö, että älykkäät eivät edes lue, koska se suurin osa kirjoista on heille humpuukia? Ap

Huoh. Kerropa nyt sitten mitä kirjaa ei 105 äo henkilö kykene lukemaan? Se on vain kielen ymmärtämistä. Tottakai minä tajuan vaikka Platonin Valtion paremmin kun luen sen mutta kyllä jokainen lukutaitoinen kykenee sen lukemaan. En minä kykene sillä perusteella luokittelemaan yhtään mitään. Ne jotka luokittelevat omaa älyään tuolla perustein erottelevat itseään vähä-älyisistä. Ei suinkaan keskiverrosta.

No kuka tahansa pystyy väkisin lukemaan minkä tahansa kirjan, mutta ei ymmärtämään. Alle normaaliälyistä ihmistä ei edes kiinnosta Platonin Valtio. Normaaliälyistä voisi kiinnostaa klassikot, vaikka Dostojevski. Itselleni Black Swan oli sellainen lukukokemus, missä oli sopivasti helppoja asioita ja myös jotain uutta ja yllättävää. Sitten Ayn Randin eräs teos meni aika lailla yli hilseen, luin johonkin puoleenväliin enkä vieläkään oikein tajunnut mitään. Kuvittelen, että joku minua älykkäämpi joka on kiinnostunut esimerkiksi tähtitieteestä, lukee yleisteoksien päälle paljon edistyneempää settiä, jotain missä on jotain hämäriä laskukaavoja ym. jännää. Eräs älykkäänä pitämäni ihminen lukee ja ilmeisesti tietää paljon dna:sta. Tällaisia ajatuksia tuli mieleen. Ap

Vähän luulen, että älykkyys on jotain ihan muuta... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.

Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.

Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap

Huomaa ettet tajua mistä puhutaan. Aika harvan kirjan lukemiseen tarvitaan edes 130 äo.

Tuolla tavalla voit erotella 80 äo:n 105:stä.

Niin. Oletan, että älykkäitä ei kiinnosta helpot kirjat vaan lukevat sellaisia, mitkä kiinnostavat itseä eli sopivat omalle älykkyystasolle. Kyllä sellaisia kirjoja on kirjoitettu varmasti paljon ja älykäs ihminen osaa niitä etsiä vaikkapa kirjastosta. Vai mitä haet tuolla kommentilla? Väitätkö, että älykkäät eivät edes lue, koska se suurin osa kirjoista on heille humpuukia? Ap

Huoh. Kerropa nyt sitten mitä kirjaa ei 105 äo henkilö kykene lukemaan? Se on vain kielen ymmärtämistä. Tottakai minä tajuan vaikka Platonin Valtion paremmin kun luen sen mutta kyllä jokainen lukutaitoinen kykenee sen lukemaan. En minä kykene sillä perusteella luokittelemaan yhtään mitään. Ne jotka luokittelevat omaa älyään tuolla perustein erottelevat itseään vähä-älyisistä. Ei suinkaan keskiverrosta.

No kuka tahansa pystyy väkisin lukemaan minkä tahansa kirjan, mutta ei ymmärtämään. Alle normaaliälyistä ihmistä ei edes kiinnosta Platonin Valtio. Normaaliälyistä voisi kiinnostaa klassikot, vaikka Dostojevski. Itselleni Black Swan oli sellainen lukukokemus, missä oli sopivasti helppoja asioita ja myös jotain uutta ja yllättävää. Sitten Ayn Randin eräs teos meni aika lailla yli hilseen, luin johonkin puoleenväliin enkä vieläkään oikein tajunnut mitään. Kuvittelen, että joku minua älykkäämpi joka on kiinnostunut esimerkiksi tähtitieteestä, lukee yleisteoksien päälle paljon edistyneempää settiä, jotain missä on jotain hämäriä laskukaavoja ym. jännää. Eräs älykkäänä pitämäni ihminen lukee ja ilmeisesti tietää paljon dna:sta. Tällaisia ajatuksia tuli mieleen. Ap

Eli keskivertolukeminen tarkoittaa Dostojevskiä...? LOL. Oletko lukenut yhtäkään Dostojevskin kirjaa?

Olen lukenut - Ap

Minkä niistä? Rikos ja rangaistus...? Dostojevski ei todellakaan ole mitään kevyttä keskiverto luettavaa. Tai siis kuka tahansa tietty lukee minkä tahansa kirjan, mutta että vielä ymmärtäisi jotain... 

Rikos ja rangaistus olen lukenut ja Kirjoituksia kellarista. Ei se nyt kauhean raskasta ja vaikeaselkoistakaan ollut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.

Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.

Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap

Huomaa ettet tajua mistä puhutaan. Aika harvan kirjan lukemiseen tarvitaan edes 130 äo.

Tuolla tavalla voit erotella 80 äo:n 105:stä.

Niin. Oletan, että älykkäitä ei kiinnosta helpot kirjat vaan lukevat sellaisia, mitkä kiinnostavat itseä eli sopivat omalle älykkyystasolle. Kyllä sellaisia kirjoja on kirjoitettu varmasti paljon ja älykäs ihminen osaa niitä etsiä vaikkapa kirjastosta. Vai mitä haet tuolla kommentilla? Väitätkö, että älykkäät eivät edes lue, koska se suurin osa kirjoista on heille humpuukia? Ap

Huoh. Kerropa nyt sitten mitä kirjaa ei 105 äo henkilö kykene lukemaan? Se on vain kielen ymmärtämistä. Tottakai minä tajuan vaikka Platonin Valtion paremmin kun luen sen mutta kyllä jokainen lukutaitoinen kykenee sen lukemaan. En minä kykene sillä perusteella luokittelemaan yhtään mitään. Ne jotka luokittelevat omaa älyään tuolla perustein erottelevat itseään vähä-älyisistä. Ei suinkaan keskiverrosta.

No kuka tahansa pystyy väkisin lukemaan minkä tahansa kirjan, mutta ei ymmärtämään. Alle normaaliälyistä ihmistä ei edes kiinnosta Platonin Valtio. Normaaliälyistä voisi kiinnostaa klassikot, vaikka Dostojevski. Itselleni Black Swan oli sellainen lukukokemus, missä oli sopivasti helppoja asioita ja myös jotain uutta ja yllättävää. Sitten Ayn Randin eräs teos meni aika lailla yli hilseen, luin johonkin puoleenväliin enkä vieläkään oikein tajunnut mitään. Kuvittelen, että joku minua älykkäämpi joka on kiinnostunut esimerkiksi tähtitieteestä, lukee yleisteoksien päälle paljon edistyneempää settiä, jotain missä on jotain hämäriä laskukaavoja ym. jännää. Eräs älykkäänä pitämäni ihminen lukee ja ilmeisesti tietää paljon dna:sta. Tällaisia ajatuksia tuli mieleen. Ap

Eli keskivertolukeminen tarkoittaa Dostojevskiä...? LOL. Oletko lukenut yhtäkään Dostojevskin kirjaa?

Dostojevskissa ei oikeasti ole mitään vaikeaa luettavaa tai ymmärrettävää. Kuuluu Kirjallisuuden klassikoihin siksi, että kehitti ihan uutta tyylisuuntaa. Mutta ei sen kirjat muuten lukukokemuksena poikkea mitenkään jostain Dumasin muskettisotureista, siis siinä mielessä että pitäisi jotenkin ponnistella ymmärtääkseen. Tykkäsin lukea teininä molempia.

Sama juttu Tolstoin kanssa. Sota ja Rauha on vaan paikoitellen äärimmäisen pitkästyttävä kun Leo-setä vähän filosofeeraa.

Venäläisessä kirjallisuudessa ylipäänsä ainoa vaikeaksi tekevä asia on suuri henkilömäärä ja se, että kaikilla on aina jumalaton liuta nimiä ja lempinimiä. On hankalaa kun henkilöhahmoja on parikymmentä ja jokaiseen voidaan viitata vähintään viidellä eri tavalla. Tyyliin Putiniin voisi viitata ilmaisuilla: Putin, Vladimir Vladimirovits, Vladimir, Vova, Volodja, presidentti, isäinen tai setäinen. Venäläiset rakastaa lempinimiä.

- t 7 %-

Joo, ei olekaan, mutta harvalla on riittävä tietämys historiasta, jotta noista teoksista saa jotain irti. Ja venäläiset ovat aika raskaita luettaviksi, joten tuntemani ihmiset harvat niitä ovat jaksaneet lukea sen takia. Klassikko ei muutenkaan tarkoita sitä, että olisi vaikea tai edes hyvä teos. Näitä asioita tässä lähinnä itse ihmettelin...

Mensan testit korostaa matemaattista älykkyyttä (esim. kuviopäättelyä). Kielellinen päättely jää vähän sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti älykäs - sekä viisas - ihminen ei korosta tai tuo esille omaa ''älykkyyttään'' tai ''viisauttaan'' eikä myöskään aseta itseänsä muiden yläpuolelle.

Älykkyydellä ja viisaudella ei tarvitse olla mitään tekemistä keskenään. Moraali ja äly eivät nekään kulje käsi kädessä.

Huippuälykäs ihminen yleensä tietää olevansa joissakin asioissa korkealla muiden yläpuolella. Hän on monelta kannalta fiksu, jos ei tuo sitä esille muualla kuin tilanteissa, joissa sitä tarvitaan.

Jossain kuulin mitä eroa on älykkäällä ja viisaalla: älykäs selviää sellaisista tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti älykäs - sekä viisas - ihminen ei korosta tai tuo esille omaa ''älykkyyttään'' tai ''viisauttaan'' eikä myöskään aseta itseänsä muiden yläpuolelle.

Älykkyydellä ja viisaudella ei tarvitse olla mitään tekemistä keskenään. Moraali ja äly eivät nekään kulje käsi kädessä.

Huippuälykäs ihminen yleensä tietää olevansa joissakin asioissa korkealla muiden yläpuolella. Hän on monelta kannalta fiksu, jos ei tuo sitä esille muualla kuin tilanteissa, joissa sitä tarvitaan.

Jossain kuulin mitä eroa on älykkäällä ja viisaalla: älykäs selviää sellaisista tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.

Aika yksinkertaistettua, koska sattuman kautta on mahdollista joutua hyvin vaikeisiin tilanteisiin älystä riippumatta. On myös tyhmiä ihmisiä, jotka onnen kaupalla selviävät elämästään kokonaan helpolla. Ap