Olen luullut olevani aika älykäs mutta saan ihan normaalit pisteet Mensan testeistä

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina pitänyt itseäni korkeintaan keskivertoälykkäänä, mutta kun olen huvitellut nettitestien kanssa, olen saanut kummallisen korkeita tuloksia - siis korkeampia kuin ne tosi hyvät tulokset, joita nettitesteistä saa hyvin helposti. Muunlaiset tulokset puhuvat myös sen puolesta, että olisin aika terävä.

Mensan testiin en menisi, koska kaikesta huolimatta epäilen älyäni. Olen kasvanut aivan poikkeuksellisen älykkään, testatun sisaruksen kanssa ja tottunut pienestä pitäen olemaan se tyhmä tai ainakin tyhmempi. Jatkuvasti v*tutti olla se, joka älypeleissä oli häviön tiellä ensimmäisestä siirrosta alkaen. Itsekunnioitukseni vuoksi yritän lohduttautua sillä, että ehkä olen yhteen yksilöön verrattuna tomppeli, mutta ehkä kokonaisuudessa toista maata. Tietää minun ei tarvitse.

Olet vielä aika pahasti kiinni tuossa alemmuudentunteessa. Mitä jos kuitenkin lakkaisit nimittelemästä itseäsi ja miettisit asioita sen kautta, mitä kaikkea voit tehdä maailman hyväksi, koska kerran sulla on niinkin hyvät lähtökohdat.

bbb kirjoitti:

Minulla tuttuja ihmisiä yliopistomaailmasta joista yksikään ei arvosta Mensan touhuja tippakaan.

Ko. ihmiset ovat tohtoreita: tietojenkäsittely/sovellettu matematiikka, hiukkasfysiikka (Cern jne.), tekniikan tohtori, joka opiskeli yliopistolla ja Otaniemessä samanaikaisesti.

Lisäksi aikoinaan oli ystävä, nyt valitettavasti edesmennyt, joka olisi naureskellut kaikelle mitä Mensa edustaa. Hänestä kaiken kertovat kuuluisat sanat, kun hän valotti motivaatiotaan yliopisto-opiskeluun: "Minua ei kiinnosta valmistuminen, minua ei kiinnosta hyvä ura, minua kiinnostaa integrointi ja derivointi".

On Mensan touhut ja sitten on oikeasti älykkäät ihmiset. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Hajoita ja hallitse?

Sosiaalinen äly on paljon tärkeämpää normi ihmiselle kuin osata pyöritellä palikoita.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.

Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.

Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap

Onkohan tutkittu sitä, miten paljon jännittäminen vaikuttaa äo-testien tuloksiin? Ihmisten välillä on varmaan suuria eroja jännittämisen, jopa ahdistuksen suhteen tuollaisessa testitilanteessa jossa on aikarajoitus. 

Ja aloittajalle: Onhan yli 100 pistettä kuitenkin aika paljon. Sehän merkitsee, että jopa/yli puolet väestöstä suoriutuu ko. testissä huonommin. 

Kiinnostaisi testauttaa äly ns. virallisesti. Onko jokin taho, jossa voisi testauttaa kognitiivisen suorituskyvyn, siis maksaisin itse. En tarkoita mitään ammatinvalintapsykologin testejä, enkä mensoja.

Vierailija kirjoitti:

Luulin olevani ihan tavis ja normaaliälyinen, pisteitä sain kuitenkin 156. En ole edes akateeminen.

Tuleeko mieleen, miksi sulle on käynyt noin? Nämä on aina kiinnostavia tarinoita. Että huomasiko missään kohtaa mitään kummallista? Onko joutunut ristiriitatilanteisiin tuon takia? Miten suhun on suhtauduttu kotona tai muualla?

Vierailija kirjoitti:

Naiset yleensä aina luuleekin liikoja mutta luonto tulee vastaan.

T.M38 130ÄO

130 on sama kuin joku retostelisi kolmen sentin munalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kärsin adhd:sta ja aspergerin syndroomasta. Kun kävin maksetuissa testeissä ja sain luvun 88 pistettä, niin testin pitäjä totesi että adhd:n ja aspergerin syndrooman takia minun pitää kerrata tulos kolmella.

Mulla on add ja tulos 145. Sain add diagnoosini aikuisena. Psykologin arvion mukaan add on jäänyt multa aiemmin huomaamatta, koska olen kyennyt kongnitiivisilla kyvyilläni kompensoimaan sen vaikutuksia.

Sama juttu. Tulos 146 ja huvittavinta on se että raudan puute vaikuttaa tulokseen.

Anemia ja matemaattiset taidot katoavat..

Selittäisi miksi teini-iässä tyttöjen matematiikan numerot laskevat.

Vierailija kirjoitti:

Voit edelleen toki olla jollain osa-alueella erityisen lahjakas. Mensan testit testaa matemaattis-loogista ja hahmotuksellista älykkyyttä.

Tunnen tyypin joka on matemaattisesti järkyttävän fiksu mutta sosiaalisesti auttamattoman tumpelo. Valitsisin sosiaalisen lahjakkuuden koska tahansa matemaattisen sijaan.

Tämäkin on niin omituista, miten voi olla näin. Voisiko kuitenkin olla, että hän on hyvin vähän kiinnostunut sosiaalisesta kanssakäymisestä? Miksi joku älykäs ei osaisi sitä yhtään? Sosiaalisen kanssakäymisen taitaminenhan on ihan älyllä ymmärrettävää ja opittavaa. Kun vähän miettii, miksi joku tekee niin ja näin, tai mitä tuo hakee kun kysyy tuollaista, tai mitä minun pitää tehdä että saan tämän ihmisen suostumaan ehdotukseeni niin vastaukset on aika helposti löytyvillä. Siis, eihän psykologia mitenkään kauhean vaikeaa ole normaaliälykkäälle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.

Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.

Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap

Huomaa ettet tajua mistä puhutaan. Aika harvan kirjan lukemiseen tarvitaan edes 130 äo.

Tuolla tavalla voit erotella 80 äo:n 105:stä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina pitänyt itseäni korkeintaan keskivertoälykkäänä, mutta kun olen huvitellut nettitestien kanssa, olen saanut kummallisen korkeita tuloksia - siis korkeampia kuin ne tosi hyvät tulokset, joita nettitesteistä saa hyvin helposti. Muunlaiset tulokset puhuvat myös sen puolesta, että olisin aika terävä.

Mensan testiin en menisi, koska kaikesta huolimatta epäilen älyäni. Olen kasvanut aivan poikkeuksellisen älykkään, testatun sisaruksen kanssa ja tottunut pienestä pitäen olemaan se tyhmä tai ainakin tyhmempi. Jatkuvasti v*tutti olla se, joka älypeleissä oli häviön tiellä ensimmäisestä siirrosta alkaen. Itsekunnioitukseni vuoksi yritän lohduttautua sillä, että ehkä olen yhteen yksilöön verrattuna tomppeli, mutta ehkä kokonaisuudessa toista maata. Tietää minun ei tarvitse.

Olet vielä aika pahasti kiinni tuossa alemmuudentunteessa. Mitä jos kuitenkin lakkaisit nimittelemästä itseäsi ja miettisit asioita sen kautta, mitä kaikkea voit tehdä maailman hyväksi, koska kerran sulla on niinkin hyvät lähtökohdat.

Minun kommenttini koskee vain älykkyyttä ja sen testaamista, joten jätetään nyt pois se, mitä olen tai en ole tehnyt maailman hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kärsin adhd:sta ja aspergerin syndroomasta. Kun kävin maksetuissa testeissä ja sain luvun 88 pistettä, niin testin pitäjä totesi että adhd:n ja aspergerin syndrooman takia minun pitää kerrata tulos kolmella.

Mulla on add ja tulos 145. Sain add diagnoosini aikuisena. Psykologin arvion mukaan add on jäänyt multa aiemmin huomaamatta, koska olen kyennyt kongnitiivisilla kyvyilläni kompensoimaan sen vaikutuksia.

Sama juttu. Tulos 146 ja huvittavinta on se että raudan puute vaikuttaa tulokseen.

Anemia ja matemaattiset taidot katoavat..

Selittäisi miksi teini-iässä tyttöjen matematiikan numerot laskevat.

Kiinnostavaa! Tuotapa en tiennytkään. Mulla on aina ollut korkeat rauta-arvot (ja erittäin niukat kuukautiset).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.

Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.

Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap

Huomaa ettet tajua mistä puhutaan. Aika harvan kirjan lukemiseen tarvitaan edes 130 äo.

Tuolla tavalla voit erotella 80 äo:n 105:stä.

Niin. Oletan, että älykkäitä ei kiinnosta helpot kirjat vaan lukevat sellaisia, mitkä kiinnostavat itseä eli sopivat omalle älykkyystasolle. Kyllä sellaisia kirjoja on kirjoitettu varmasti paljon ja älykäs ihminen osaa niitä etsiä vaikkapa kirjastosta. Vai mitä haet tuolla kommentilla? Väitätkö, että älykkäät eivät edes lue, koska se suurin osa kirjoista on heille humpuukia? Ap

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.

Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.

Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap

Huomaa ettet tajua mistä puhutaan. Aika harvan kirjan lukemiseen tarvitaan edes 130 äo.

Tuolla tavalla voit erotella 80 äo:n 105:stä.

Niin. Oletan, että älykkäitä ei kiinnosta helpot kirjat vaan lukevat sellaisia, mitkä kiinnostavat itseä eli sopivat omalle älykkyystasolle. Kyllä sellaisia kirjoja on kirjoitettu varmasti paljon ja älykäs ihminen osaa niitä etsiä vaikkapa kirjastosta. Vai mitä haet tuolla kommentilla? Väitätkö, että älykkäät eivät edes lue, koska se suurin osa kirjoista on heille humpuukia? Ap

Huoh. Kerropa nyt sitten mitä kirjaa ei 105 äo henkilö kykene lukemaan? Se on vain kielen ymmärtämistä. Tottakai minä tajuan vaikka Platonin Valtion paremmin kun luen sen mutta kyllä jokainen lukutaitoinen kykenee sen lukemaan. En minä kykene sillä perusteella luokittelemaan yhtään mitään. Ne jotka luokittelevat omaa älyään tuolla perustein erottelevat itseään vähä-älyisistä. Ei suinkaan keskiverrosta.

bbb kirjoitti:

Minulla tuttuja ihmisiä yliopistomaailmasta joista yksikään ei arvosta Mensan touhuja tippakaan.

Ko. ihmiset ovat tohtoreita: tietojenkäsittely/sovellettu matematiikka, hiukkasfysiikka (Cern jne.), tekniikan tohtori, joka opiskeli yliopistolla ja Otaniemessä samanaikaisesti.

Lisäksi aikoinaan oli ystävä, nyt valitettavasti edesmennyt, joka olisi naureskellut kaikelle mitä Mensa edustaa. Hänestä kaiken kertovat kuuluisat sanat, kun hän valotti motivaatiotaan yliopisto-opiskeluun: "Minua ei kiinnosta valmistuminen, minua ei kiinnosta hyvä ura, minua kiinnostaa integrointi ja derivointi".

On Mensan touhut ja sitten on oikeasti älykkäät ihmiset. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Lähisukulaisen kokemusten perusteella on fiksua olla kokonaan puhumatta siitä, että on käynyt Mensan testeissä, ja jos käynti tulee ilmi, sille kannattaa naureskella halveksivasti. Ihmisten reaktiot nimittäin ovat joskus aika yllättäviä ja usein silkkaa vihaa. Huippuälykkäiden älykkäin osa voi naureskella Mensan testeille myös sen vuoksi, että ne ovat niin helppoja, usko tai älä. Mensan voi helposti jättää taakseen testien jälkeen, eikä jakoa "Mensan touhuihin ja oikeasti lykkäisiin ihmisiin" tarvitse tehdä.

On naurettavaa tehdä huippuälykkäistä ihmisistä pyhimyksiä sen enempää kuin rajoittuneita pelkälle tieteelleen omistautuneita kammioissaistuskelijoitakaan. Äly ei välttämättä edes näy päälle päin. Erittäin älykäs ihminen voi myös toimia hyvin typerästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin olevani ihan tavis ja normaaliälyinen, pisteitä sain kuitenkin 156. En ole edes akateeminen.

Tuleeko mieleen, miksi sulle on käynyt noin? Nämä on aina kiinnostavia tarinoita. Että huomasiko missään kohtaa mitään kummallista? Onko joutunut ristiriitatilanteisiin tuon takia? Miten suhun on suhtauduttu kotona tai muualla?

En minä siitä koskaan muille ihmisille puhu, tänne voin kertoa koska kukaan ei tiedä minusta mitään. En koe olevani mitenkään erityinen, minä ehkä hahmotan joitakin asioita eri tavalla kuin moni muu, en tiedä. Olen enemmän introvertti kuin ekstrovertti, viihdyn omissa oloissani, mutta omaan kyllä normaalit sosiaaliset taidot. 

Oikeasti älykäs - sekä viisas - ihminen ei korosta tai tuo esille omaa ''älykkyyttään'' tai ''viisauttaan'' eikä myöskään aseta itseänsä muiden yläpuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee. Ne, jotka pitävät itseään ihan hälvetin fiksuina ja kaikkia muita idiootteina ovat yleensä niitä 85-115 pojon tyyppejä. Sitten taas ne, jotka kokevat syvää epävarmuutta ja itse-epäilyä, eivät löydä porukkaansa eivätkä paikkaansa ja pitävät itseään idiootteina ovatkin niitä 125+ äo:n omaavia.

Suoriutumisen ja sopeutumisen kannalta lienee helpointa olla siinä 120:n hujakoilla.

Minun mielestäni kuulostaa kyllä aika epäuskottavalta. Tiedän, mikä dunning-kruger -efekti on, ja uskon hyvin, että tyhmimmästä päästä olevat ymmärtävät älykkyyttä niin vähän, että saattavat aika heikoilla perusteilla luulla olevansa älykkäitä. Mutta jos joku oikeasti älykäs ihminen ei tiedä olevansa älykäs, niin sitä on vähän vaikea ymmärtää. Kai hän on jossain vaiheessa huomannut, että pystyy esimerkiksi lukemaan vaikeita kirjoja siinä missä suurinta osaa ikätovereista ne eivät kiinnosta ollenkaan? Miten he edes voivat olla älykkäitä, jos eivät mistään huomaa toisten älyn vähyyttä ja omaa älykkyyttään? Ap

Huomaa ettet tajua mistä puhutaan. Aika harvan kirjan lukemiseen tarvitaan edes 130 äo.

Tuolla tavalla voit erotella 80 äo:n 105:stä.

Niin. Oletan, että älykkäitä ei kiinnosta helpot kirjat vaan lukevat sellaisia, mitkä kiinnostavat itseä eli sopivat omalle älykkyystasolle. Kyllä sellaisia kirjoja on kirjoitettu varmasti paljon ja älykäs ihminen osaa niitä etsiä vaikkapa kirjastosta. Vai mitä haet tuolla kommentilla? Väitätkö, että älykkäät eivät edes lue, koska se suurin osa kirjoista on heille humpuukia? Ap

Huoh. Kerropa nyt sitten mitä kirjaa ei 105 äo henkilö kykene lukemaan? Se on vain kielen ymmärtämistä. Tottakai minä tajuan vaikka Platonin Valtion paremmin kun luen sen mutta kyllä jokainen lukutaitoinen kykenee sen lukemaan. En minä kykene sillä perusteella luokittelemaan yhtään mitään. Ne jotka luokittelevat omaa älyään tuolla perustein erottelevat itseään vähä-älyisistä. Ei suinkaan keskiverrosta.

No kuka tahansa pystyy väkisin lukemaan minkä tahansa kirjan, mutta ei ymmärtämään. Alle normaaliälyistä ihmistä ei edes kiinnosta Platonin Valtio. Normaaliälyistä voisi kiinnostaa klassikot, vaikka Dostojevski. Itselleni Black Swan oli sellainen lukukokemus, missä oli sopivasti helppoja asioita ja myös jotain uutta ja yllättävää. Sitten Ayn Randin eräs teos meni aika lailla yli hilseen, luin johonkin puoleenväliin enkä vieläkään oikein tajunnut mitään. Kuvittelen, että joku minua älykkäämpi joka on kiinnostunut esimerkiksi tähtitieteestä, lukee yleisteoksien päälle paljon edistyneempää settiä, jotain missä on jotain hämäriä laskukaavoja ym. jännää. Eräs älykkäänä pitämäni ihminen lukee ja ilmeisesti tietää paljon dna:sta. Tällaisia ajatuksia tuli mieleen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kärsin adhd:sta ja aspergerin syndroomasta. Kun kävin maksetuissa testeissä ja sain luvun 88 pistettä, niin testin pitäjä totesi että adhd:n ja aspergerin syndrooman takia minun pitää kerrata tulos kolmella.

Minulla oli masennusta kun tein testin sain jotain 90 pinnaa.

Testin pitäjä totesi että voisin lisätä siihen noin 60 pistettä lisää niin testin tulos näyttäisi enemmän realistisemmalta.

Masennushan tunnetusti ottaa veronsa.

Johan on selitykset.

Minäkin saisin älykkyystesteissä monta kymmentä pistettä paremman tuloksen, jollen tekisi niin pirusti virheitä.

Älykkyyteen ei kuulu kipailu siitä kuka on älykkäin.

Et taida olla itse mikään ruudinkeksijä.

En tosiaan ole keksinyt ruutia, mutta kyllä minulla sarkasmintajua riittää. :)