Käytätkö pyöräilykypärää?

En käytä enkä tunne yhtäkään aikuista joka käyttäisi. Ei niitä 80-luvulla ollut kenelläkään, sieltä se on jäänyt, että ilmankin pärjää.

nostoa

Ajoin päälle kolmekymppiseksi ilman. Mutta kun aloin käyttää, en uskalla olla enää ilman. Tulee heti turvaton olo kuin autossa ilman turvavyötä. Eli siihen tottuu nopeasti. Varsinkin kaupungeissa käyttäisin, koska siellä voi tulla nopeita äkkijarrituksia ja autoja joka kulman takaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kauheeta värkkäämistä kypärän kanssa, jos käy esim. kaupassa. Joku sen kuitenkin pöllisi jos pyörän sarveen jättää roikkumaan eikä kauppaankaan viitsi päähän jättää tai mukana raahata.

Ihan helppo laittaa laukunhihnasta tai repunkahvasta roikkumaan, ei edes huomaa mukana. Tekosyitä...

Käytän, tosin en normaalia kypärää vaan sellaista kaulan ympärillä pidettävää kypärää joka aukeaa ilmatyynyksi jos törmää/putoaa (Hövding).

Paljon mukavampi ja käytännöllisempi; mahtuu laukkuun, ei pilaa kampausta, ei paina tai hiosta, ja sen kanssa voi laittaa vaikka kuinka paksun pipon jos on tosi kylmä.

En ymmärrä ilman kypärää pyöräileviä. Minusta ainakin aivoni ovat täysin suojelemisen arvoiset. Ehkä kypärättömät eivät pidä itseään/aivojaan tarpeeksi älykkäänä & luovana, jotta he vaivautuisivat päästään huolehtimaan.

nosto

nosto

Joko poika ajoi enduromopolla kevyen liikenteen väylällä laittomasti, tuli sivukadun suunnasta vasemmalta kovaa vauhtia näköesteen ja kärkikolmion takaa näkemättä risteävän kevyen liikenteen väylälle riittävästi ja ajoi minua päin törmäten ilman, että minulla oli mitään mahdollisuutta väistää.

Poliisi kertoi, että juttu menee syyttäjälle koska oli henkilövahinkoja eli mopopoika ei selviä pelkällä sakolla.  Aion vaatia pojalle rangaistusta törkeästä liikenteen vaarantamisesta, koska siinä olisi voinut käydä paljon pahemmin vähänkin huonommalla tuurilla tai jos siellä olisi ollut pikkulapsia tai vanhuksia.

Viestiketjun aiheeseen palatan... käytän hyvin satunnaisesti eli aika vähän... en alkanut käyttää pyöräilykypärää säännöllisesti tuonkaan jälkeen, vaikka jouduin käymään päivystyksessä paikattavana ja ruhjeiden paraneminen kesti noin kuukauden... Ei tuossa oikeastaan kypärästä olisi ollut mitään hyötyäkään, koska osumat olivat alaraajoissa ja kädessä.

Käytän, koska koen pääni olevan suojaamisen arvoinen.

Käytän, koska pyöräilijät ovat liikenteessä silmätikkuina ja saavat muutaman urpon vuoksi niin paljon pastaa silmilleen. En tosin pidä sitä kovin hyödyllisenä. Paljon pyöräilevänä olen kaatunut muutaman kerran mutta nähdäkseni näissä tapauksissa kypärästä ei ole ollut sen enempää haittaa kuin hyötyäkään. Kerran on tullut kypärän styroksiin pikku lommo.

Jatkan vielä. Kylkiluita ja sormia on noissa pikku haavereissa murtunut, mutta kypärä ja pää ovat säilyneet ehjinä koska eivän sitä yleensä pää edellä katuun paiiskaudu vaikka kaatuisikin.

en käytä ja en käytä myöskään kondomia

kypärää tulee käytettyä ulkomailla

Vierailija kirjoitti:

Käytättekö polvi- ja kyynärsuojia myös? Miksi vain pää pitää suojata? Itse käytän kokovartalosuojausta kävellessäkin, koska ikinä ei tiedä jääkö auton yliajamaksi tai kaatuuko portaissa.

Pään suojaamalla saa yhdellä suojavarusteella isoimman turvallisuusriskin pois. Rullaluistellessa käytän kypärän lisäksi rannesuojia. Polvi- ja kyynärsuojat ovat ihan hyvä lisä, mutteivät niin tärkeät.

Kyllä sitä kypärää on syytä käyttää. Itse voi ajella siivosti koskaan kaatuilematta, mutta kun se muu liikenne! Viime vuonna kolmion takaa tuleva auto jäädä jökötti suojatielle ja minähän kolautin autoa päin. Ei siihen suojatielle saa jäädä haaveksimaan. Selvisin mustelmilla.

Tasan viikko sitten sadekeli aiheutti puolisoni pyörän sivuluisun niin että kädestä luu murtui ja pääkin kolahti maahan. Ilman kypärää olisi voinut päähän kohdistua pahempaa osumaa mitä nyt.

Voi mennä useampi vuosi ja vuosikymmen kun mitään ei tapahtu, mutta kerrankos sitä. Ja silloin kypärä on syytä olla päässä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä kypärää on syytä käyttää. Itse voi ajella siivosti koskaan kaatuilematta, mutta kun se muu liikenne! Viime vuonna kolmion takaa tuleva auto jäädä jökötti suojatielle ja minähän kolautin autoa päin. Ei siihen suojatielle saa jäädä haaveksimaan. Selvisin mustelmilla.

Tasan viikko sitten sadekeli aiheutti puolisoni pyörän sivuluisun niin että kädestä luu murtui ja pääkin kolahti maahan. Ilman kypärää olisi voinut päähän kohdistua pahempaa osumaa mitä nyt.

Voi mennä useampi vuosi ja vuosikymmen kun mitään ei tapahtu, mutta kerrankos sitä. Ja silloin kypärä on syytä olla päässä.

Onko sulla alasuojatkin, lammas?

Ensimmäisiä pyöräilykypäriä alkoi tulla kun olin jo aikuinen, ja ne olivat alkuun sellaisia kauheita styroksipottia. Harva aikuinen sellaista ilkesi päähänsä laittaa. Lapsille niitä toki hankittiin.

Vaikka kypärät on niistä ajoista yleistyneet ja vaikka ne ovat fiksumman näköisiäkin, en ole oikein sinut kypärän kanssa. Jotkut ovat todella kummallisen mallisia, keikkuvat päälaella eivätkä suojaa takaa tai sivuilta yhtään. Mikä järki sellaista edes on pitää???

Voi auto ajaa jalankulkijankin päälle, mutta kukaan ei ole ehdottanut että jalankulkijat käyttäisivät kypärää. Päänsä voi iskeä kohtalokkaasti katuun myös kompastuessaan tai liukastuessaan - tällaiset kuolemathan ovat yllättävän yleisiä.

Yleisin ongelmani kypärän kanssa olisi mihin mä sen laittaisin, jos menisin ostoksille. Joten en käytä. Hyvin rauhallisesti mä fillaroinkin ja huomioin hyvin liikennettä. Pienenä nassikkana mua kiusattiin kypärän takia ja sieltä ajoilta sen käyttämättömyyskin johtuu. Eikä ne kypärät tunnu kivalta päässä ja ulkonäkö kärsii. Toi on tyhmä ajattelutapa, mutta itse sitten kärsin, jos jotain tapahtuu.

Kyllä käytän ja olen käyttänyt siitä asti kun lastani kyyditin ensimmäisiä kertoja pyörän turvaistuimessa. Samoja aikoja serkkuni kaatui pyörällä ilman kypärää, löi päänsä katuun ja vammautui loppuiäkseen. Oli sen jälkeen kuolemaansa asti ympärivuorokautisessa hoidossa, eikä pystynyt mihinkään enää itsenäisesti.

Käytän lähes poikkeuksetta aina. Siitä on tullut niin rutiini, että vaikka lähtisi vain kauppaan, niin kypärä menee päähän. Kerran lähdin vahingossa töihin ilman ja huomasin puolimatkassa, että nyt jotakin oleellista puuttuu.