Kertokaa typeristä säännöistä peruskoulussa omana aikananne

Pesäpallo jossa heikoin jäi valinnassa viimeiseksi...ihan hirveää lasten näyryyttämistä,

Vessaan pääsi vasta tunnin loputtua ja joutui pitelemään, vaikka oli hätä. Opettajat luuli,että sinne jäätiin tahallaan osahan teki sitä kyllä. 90 luku.

Hitaampien ja tyhmempien apuopettajaksi joutuminen. Olin itse se nopea ja fiksu, joka täytti tehtäväkirjat jo lukukauden alussa. Aivan ekaluokalta asti jouduin opettamaan muita luokkalaisiani, mikä oli todella epämiellyttävään asemaan laittamista. Minua alettiin pitämään ärsyttävänä ja kiusaamaan, koska "sain" sanoa toisille, jos jokin meni väärin.

Opettajan tehtävä on opettaa, ei koululaisen. Toivottavasti nykyään ymmärretään antaa nopeammin suoriutuville lisätehtäviä eikä pakottaa passaamaan hitaampia.

Vierailija kirjoitti:

Jos jäi ruokaa lautaselle, piti se viedä keittäjän kanssa kellariin. Siellä kipata jäätävältä haisevaan, isoon biolaariin.

On tainut olla tuon säännön keksijä joku jäätävän hajuinen iso bibolaari itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jäi ruokaa lautaselle, piti se viedä keittäjän kanssa kellariin. Siellä kipata jäätävältä haisevaan, isoon biolaariin.

Hyvä käytäntö. Siinä näki omin silmin, mitä ruokahävikki tarkoittaa.

Niin paitsi että siellä jäätävän haisevassa bibolaarissa on myö sellaista biojätettä joka kuuluu sinne. Kananmunankuoret, muiden juttujen kuoret, perkeet, pilalle menneet tuotteet, kahvinpurut yms. syömäkelvoton aines on siellä myös.

Mitä hyötyä lasta on syyllistää niistä? Entä niissä kouluissa joissa lapsi ei itse saa ottaa ruokaa, vaan se mätkäistään lautaselle, ja kalvo-rusto-nivel-klöhnäke lihat on oksennuksen kera pakko syödä?

Liikuntavalinnat jotka on jo mainittukin. Ala-asteella oli pari vuotta sääntönä, ettei ruokaillessa saa puhua 🙃

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea muutakin kivaa löytyisi meidän koulusta esim yhdessä opettavat kaksi matikan opea jotka sen sijaan että vaan esim pyytäisivät luokkaa olemaan hiljaa, alkavat puhua toisilleen tyyliin ”Kuule **** eikö sinunkin mielestäsi luokka melua aika paljon tänään” ”Kyllä ****, minäkin ajattelin niin. Todella ärsyttävää!” Ja sitten katsovat meitä syyllistävästi.

Mutta jos he pyytävät niin auttaako se, oletteko sitten hiljaa?

Vierailija kirjoitti:

Juostiinko cooperin testejä vielä 90-luvulla? Lintsasin suurimman osan liikuntatunneista enkä oikeasti tiedä.

Mun poika on yläasteella nyt, ja siellä juostaan Cooperin testejä, jos unohtui lenkkarit kotiin, juostiin talvisaappaissa ja sitten toisen kerran uudelleen lenkkareissa.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin ala-asteen 2004 ja meillä oli viikon virsi, papin pitämä aamunavaus ja ruokarukoukset. Kotini ei ollut erityisen uskonnollinen, joten tuntuihan se vähän hassulta. En kuitenkaan pitänyt sitä mitenkään erikoisena. Yläasteella viikon virsi ja aamunavaus tulivat keskusradiosta eikä enää rukoiltu.

Ehkä eniten harmitti se, että meillä oli neloselta kutoselle opettaja, jolla ei ollut minkäänlaista auktoriteettia luokkaan (eikä varmaan kiinnostustakaan). Oli kiva yrittää tehdä tehtäviä, kun joku möykkäsi koko ajan, tökki selkään tai heitteli märkiä paperipalloja. Kaveripoikani oli vähän omalaatuinen, joten muutama tyyppi kiusasi häntä alvariinsa. Kerran menin sanomaan opelle, että "x ja y potkivat z:taa". Opettaja vilkaisi mua, kääntyi ja käveli pois.

En ihan usko, ettei opettajalla olisi ollut keinoja pitää järjestystä yllä. Silloin kuitenkin sai vielä laittaa käytävään ja jälkkään. Kummasti muut opettajat onnistuivat pitämään järjestystä, vaikkei tuollainen esiteinilauma varmaan ole kaikista helpoin kasvatettava.

Ala-asteen liikunnanope oli vanhoillinen kääkkä. Totta kai urheilua harrastavat lapset saivat hyvät numerot, koska he olivat oikeasti hyviä. Kuitenkaan meitä "kakkosluokan liikkujia" ei kannustettu, vaikka olisi miten tehnyt parhaansa ja tsempannut muita. Todistuksessa oli aina se seiska. Urheilua harrastavat ja silmäätekevien lapset myös saivat tehdä mukavampia juttuja. Muistan, kun hyppäsimme korkeutta ja kolmesta pudotuksesta joutui sivuun. Pidetyt oppilaat saivat mennä nurmikolle ottamaan aurinkoa, minut ja joku muu huonompi määrättiin seisomaan patjan viereen ja nostamaan puomia, jos joku pudotti. Ei puhettakaan, että sitä hommaa olisi jotenkin kierrätetty.

Yläasteella ei onneksi ollut mitään tuollaisia tyhmyyksiä. Teinitouhuissa nyt oli muutenkin kestämistä. :D Silloin tyhmiä olimme lähinnä me oppilaat.

Toinen vuonna 2004 koulun aloittanut, viikon virret, ruokarukoukset ja papin pitämät aamunavaukset olivat meilläkin. Tosin ne aamunavaukset olivat oikeasti jumalanpalveluksia koulun liikkasalissa pidettynä, laulettiin useampi virsi, rukoiltiin, oli saarnat tms. Pappi oli kovin musikaalinen ainakin omasta mielestään ja piti pariin otteeseen yläkoulussa sen keskusradion kautta tulevan aamunavauksen, jossa istui pienessä kopissa kitaran kanssa ja lauloi itsekseen sitten :D

Ihan ekoilla luokilla oli sellainen sääntö, että jos oli unohtanut sisäliikkavaatteet kotiin, niin piti liikata alushousuillaan. Ei menisi varmasti enää nykypäivänä läpi. Myös liikuntaa vapaa-ajalla harrastavat olivat aina automaattisesti kapteeneja ja saivat parempia numeroita, vaikka eivät olisi tienneet tunnilla tehtävästä lajista yhtään mitään. Siellä ne sitten kompastelivat ihan yhtä paljon kuin muutkin, kun yhtäkkiä sitä palloa pitikin kuljettaa pomputtaen eikä jaloilla potkimalla.

Meillä yksi uskonnollisempi opettaja nosti ruokalassa hirveän haloon siitä kun jotkut oppilaat muusasivat haarukalla perunoita. Toinen taas samaiselta opettajalta kun musiikintunneilla laulettiin "Voimalla seitsemän miehen"-laulua. Koska yhdessä säkeistössä on kohta "Syntinen, saatana kurja". Silloin hän sanoi, että jätetään tuo säkeistö pois kun ei ole oikein soveliasta kuultavaa. Nämä tapahtuneet 90-luvun ala-asteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamuhartaudet ja muut uskonnolliset aamunavaukset vielä 2000-luvulla.

Koko koulu kerääntyi joka perjantai liikuntasaliin kuulemaan, kun seurakunnasta tuli joku levittämään sanomaa. Uskonnollinen ja kovaääninen musiikinopettaja säesti hurmiossa pianolla virsiä. Päivittäisissä keskusradioaamunavauksissa opettajat myös lukivat usein raamatun säkeitä. 

Apua! Varmaan jossain Pohjanmaalla 😱

Ei ihan, Satakunnassa tapahtui. 

Siis ihan kuin meillä! Ja vielä Porissa, ollaankohan käyty samaa koulua 😃 Pitkään luulin, että tuo uskontohehkutus virseineen ja aamunavauksineen oli noihin aikoihin vielä ihan normaalia ja kuului kaikkiin kouluihin. Parikymppisenä muualle muutettuani minulle selvisi, että näin ei todellakaan ollut.

Peruskoulu on yhtä nillittämistä ja pakkoa.

Se oli sitä mun aikana ja on myös nykyään.

Kuopus ysillä ja kohta on ohi.

Mieletön tunne.

Kannustus ja positiivisuus, sitä ei ollut ennen eikä ole nykyään.

Se vapaus kun tajuaa peruskoulun jälkeen että itse saa päättää ja valita mitä opiskelee.

Tämä ei nyt ole varsinaisesti sääntö, mutta ala-asteella eräs opettaja suuttui aina sillä, jota sattui, vaikka olisi nähnyt että toinen esim. kampitti toisen tahallaan rappusissa. Minulle kävi niin, että luokan kiusaajapoika kampitti minut niin että lensin koulun kiviportaita alas ja pari hammasta meni huulesta läpi. Tämä (n. viisikymppinen nainen) alkoi huutaa _minulle_ että miten sinä tuolla tavalla annat toisen tehdä, ja että minun olisi pitänyt kaatua eri asennossa kasvoja suojaten. Tälle kampittajalle ei sanonut mitään.

Erästä poikaa heitettään jäisellä lumipallolla naamaan niin että tämän lasit rikkoutuivat. Tämä opettaja alkoi raivota muutenkin jo itkevälle pojalle, että omaisuudestaan pitää pitää parempaa huolta eikä niitä saa antaa toisten rikkoa tuolla tavalla. Ja päälle saarna että mitä vanhempasikin nyt sanovat kun kalliit lasit rikki. Tiesi kyllä tämän pojan perheessä olevan päihdeongelmia ja seuraavana päivänä poika tulikin kouluun poski mustana ja huuli halki.

Kolmas tapaus jonka muistan oli se, kun sama kiusaajapoika läiskäisi pulpetin kannen kiinni niin, että yhden tytön sormet jäivät väliin. Tyttö alkoi tietysti itkeä kivusta. Opettaja hyökkäsi paikalle ja alkoi syyllistää tätä tyttöä siitä, että hänellä oli punaista kynsilakkaa ja se oli varmaan ärsyttänyt tätä poikaa. Ilmeisesti se opettajan mielestä oikeutti tähän tekoon.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt ole varsinaisesti sääntö, mutta ala-asteella eräs opettaja suuttui aina sillä, jota sattui, vaikka olisi nähnyt että toinen esim. kampitti toisen tahallaan rappusissa. Minulle kävi niin, että luokan kiusaajapoika kampitti minut niin että lensin koulun kiviportaita alas ja pari hammasta meni huulesta läpi. Tämä (n. viisikymppinen nainen) alkoi huutaa _minulle_ että miten sinä tuolla tavalla annat toisen tehdä, ja että minun olisi pitänyt kaatua eri asennossa kasvoja suojaten. Tälle kampittajalle ei sanonut mitään.

Erästä poikaa heitettään jäisellä lumipallolla naamaan niin että tämän lasit rikkoutuivat. Tämä opettaja alkoi raivota muutenkin jo itkevälle pojalle, että omaisuudestaan pitää pitää parempaa huolta eikä niitä saa antaa toisten rikkoa tuolla tavalla. Ja päälle saarna että mitä vanhempasikin nyt sanovat kun kalliit lasit rikki. Tiesi kyllä tämän pojan perheessä olevan päihdeongelmia ja seuraavana päivänä poika tulikin kouluun poski mustana ja huuli halki.

Kolmas tapaus jonka muistan oli se, kun sama kiusaajapoika läiskäisi pulpetin kannen kiinni niin, että yhden tytön sormet jäivät väliin. Tyttö alkoi tietysti itkeä kivusta. Opettaja hyökkäsi paikalle ja alkoi syyllistää tätä tyttöä siitä, että hänellä oli punaista kynsilakkaa ja se oli varmaan ärsyttänyt tätä poikaa. Ilmeisesti se opettajan mielestä oikeutti tähän tekoon.

Tämän alapeukuttajan mielestä nuo tilanteet olivat sen satutetun osapuolen syytä, vai? Järkyttävä opettaja tuollainen.

Piti mennä nurkkaan häpeämään. Nurkkaan tuijottamaan seinää. Kyllä olikin natsimaista simputtamista. Mutta tiedän paljon itseäni nuoremman ulkomaalaisen henkilön jonka mukaan heitä on lyöty rangaistuksena koulussa opettajien toimesta. Lujaa. Mäiskis ja au au au! Nyyh!

Vierailija kirjoitti:

Meillä yksi uskonnollisempi opettaja nosti ruokalassa hirveän haloon siitä kun jotkut oppilaat muusasivat haarukalla perunoita. Toinen taas samaiselta opettajalta kun musiikintunneilla laulettiin "Voimalla seitsemän miehen"-laulua. Koska yhdessä säkeistössä on kohta "Syntinen, saatana kurja". Silloin hän sanoi, että jätetään tuo säkeistö pois kun ei ole oikein soveliasta kuultavaa. Nämä tapahtuneet 90-luvun ala-asteella. 

Meillä muu laulu laulettiin tyypillisen innottomasti, mutta tuon kohdan aina muutama kajautti täysillä. Kun kerran luvan kanssa sai.

Kävin 80-luvulla 9.lk kirkkonummella. Piti olla allekirjoitettu lupalappu opelta jos halusi mennä koulun alueen ulkopuolelle. :D

Vierailija kirjoitti:

Piti nousta seisomaan aina, kun opettaja tuli luokaan. Päivä aloitettiin sillä, että opettaja tervehti luokkaa ja koko luokka sanoi kuorossa "Hyvää huomenta opettaja"

On varmasti ollut traumatisoivaa, että jossain kohtaa elämässäsi jouduit kunnioittamaan vanhempia kanssaihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kävin 80-luvulla 9.lk kirkkonummella. Piti olla allekirjoitettu lupalappu opelta jos halusi mennä koulun alueen ulkopuolelle. :D

Missä koulussa? Meillä ei ollut tuota systeemiä. Sama paikkakunta.

Tosi epäoikeudenmukaista oli,että oppilaiden piti pyyhkiä opettajan tekemät sotkut liitutaululta pois välitunnilla.