Kertokaa typeristä säännöistä peruskoulussa omana aikananne

Vierailija kirjoitti:

Tosi epäoikeudenmukaista oli,että oppilaiden piti pyyhkiä opettajan tekemät sotkut liitutaululta pois välitunnilla.

Öh, ketähän varten ne "sotkut" liitutaululla oli?

Vierailija kirjoitti:

Juostiinko cooperin testejä vielä 90-luvulla? Lintsasin suurimman osan liikuntatunneista enkä oikeasti tiedä.

Juoksin viimeksi vuonna 2013, kun olin lukiossa, ärsytti pönäkämmät luokkakaverit, jotka eivät jaksaneet juosta, joten he kävelivät rivissä kentän sisärajalla ja juttelivat. Piti sitten hengästyneenä huudella heitä väistämään, tai kiertää heidät suosiolla. TÄHÄN olisi tarvittu joku sääntö (joka olisi rapakuntoisten mielestä varmaan tosi, tosi typerä)

Eli kyllä, cooperin testiä ollaan juostu vielä lähimenneisyydessä ja juostaan kaiketi edelleenkin

Jos esitelmän pitäjä sai paniikkikohtauksen, pyörtyi, ei saanut jännitykseltä sanaa suustaan, tai löi hanskat tiskiin, koska meni hermo yleisön pilkkahuutoihin, tuli esitelmästä hylätty arvosana ja pilalle mennyt esitys oli uusittava, tai koko kurssistakin tuli nelonen.

Tämä siksi, koska opettaja uskoi pyörtyilyn ym olevan pelleilyä, tai yritys välttää esitelmän pitäminen.

Open logiikka kyllä kusi, sillä me ahdistujat usein oltiin juurikin niitä kaikkein tunnollisimpia ja kilteimpiä koulukiusattuja hissukoita, jotka eivät kiemurrelleet ikävistäkään tehtävistä, vaan kunnioitimme opettajia. Niille lintsareille ja öykkäreille, joiden kolttoset ope yritti ennaltaehkäistä, ei ollut temppu, eikä mikään esiintyä luokan edessä, joten opettajan rangaistukset menivät aivan täysin väärään osoitteeseen.

Mutta minkäs teet, kun aikuinen on sillä asenteella, että jokainen teini on persoonastaan riippumatta jatkuvasti pahanteossa

Tämä siis vuonna 2008-2011 yläasteella Tampereella

Musiikissa kerran vuodessa pakollinen yksinlaulun koe.

Ala-asteella 90-luvun puolivälissä opettaja moitti, jos muussasi perunoita ruokalassa. Ketä se oikeasti haittaa, jos haarukalla vähän muussaa perunoita? En vieläkään käsitä.

Yläasteella samalla vuosikymmenellä meidän luokka pistettiin harjaamaan juuriharjalla koulun tiiliseiniä puhtaaksi tärkeää vierasta varten. Siellä sitten jynssättiin seiniä ja jupistiin. Opettaja vielä mietti, että saataisiinko oppilaat myös repimään asfalttiin juuttuneet kovettuneet purukumit. Onneksi ei niitä sentään tarvinnut ruvetaa oppilaiden voimin irrottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat laitettiin rangaistuksena istumaan hiljaiset ja kiltin tytön viereen. Enemmän rangaistus sille tytölle kuin pojalle. 

Opettajan määräämä istumajärjestys on tehokkaimpia tapoja rauhoittaa luokkaa. Valitettavasti ne hiljaiset kärsivät kyllä silloinkin, kun opettaja antaa häiriköiden melskata tunnilla keskenään.

Vitut. Opettaja pääsee helpommalla, mutta hyvin käyttäytyvät oppilaat kärsivät syyttä. Törkeää toimintaa opettajalta. Tosin opettajat varmaan vähän nauttivat siitä kun saavat introvertin kiltin oppilaan tuntemaan ahdistusta extrovertin häirikön vuoksi. Oppetjathan ovat extrovertteja.

Varmaan suurin osa onkin. Itse en. Silti viihdyin työssäni pääsääntöisesti hyvin 35 vuotta ja risat.

Pienenpieni lestadiolaisuus-valtainen kunta. Virsiä veisattii, ruokarukoukset lausuttiin, Koulu-tv:n -opetusohjelmia ei voitu katsoa koska tv oli syntiä. Tukiopetusta ei saatu, sinne jouduttiin ja siitä tuli heti huonon oppilaan leima. Kouluaikana ei syöty mitään muuta kuin kouluruoka. Kouluun eo saanut tulla pyörllä jos ei ollit riittävän pitkä matka (olisko ollit 5km).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juostiinko cooperin testejä vielä 90-luvulla? Lintsasin suurimman osan liikuntatunneista enkä oikeasti tiedä.

Juoksin viimeksi vuonna 2013, kun olin lukiossa, ärsytti pönäkämmät luokkakaverit, jotka eivät jaksaneet juosta, joten he kävelivät rivissä kentän sisärajalla ja juttelivat. Piti sitten hengästyneenä huudella heitä väistämään, tai kiertää heidät suosiolla. TÄHÄN olisi tarvittu joku sääntö (joka olisi rapakuntoisten mielestä varmaan tosi, tosi typerä)

Eli kyllä, cooperin testiä ollaan juostu vielä lähimenneisyydessä ja juostaan kaiketi edelleenkin

No onko se toisten kiertäminen nyt niin kauhean iso vaiva, kun kerran olet niin huippukunnossa? En ymmärrä mikä tässä oli se typerä sääntö. Olisiko lihavammat pitänyt piiskaamalla pakottaa juoksemaan, kunnes tulee marssimurtuma?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt ole varsinaisesti sääntö, mutta ala-asteella eräs opettaja suuttui aina sillä, jota sattui, vaikka olisi nähnyt että toinen esim. kampitti toisen tahallaan rappusissa. Minulle kävi niin, että luokan kiusaajapoika kampitti minut niin että lensin koulun kiviportaita alas ja pari hammasta meni huulesta läpi. Tämä (n. viisikymppinen nainen) alkoi huutaa _minulle_ että miten sinä tuolla tavalla annat toisen tehdä, ja että minun olisi pitänyt kaatua eri asennossa kasvoja suojaten. Tälle kampittajalle ei sanonut mitään.

Erästä poikaa heitettään jäisellä lumipallolla naamaan niin että tämän lasit rikkoutuivat. Tämä opettaja alkoi raivota muutenkin jo itkevälle pojalle, että omaisuudestaan pitää pitää parempaa huolta eikä niitä saa antaa toisten rikkoa tuolla tavalla. Ja päälle saarna että mitä vanhempasikin nyt sanovat kun kalliit lasit rikki. Tiesi kyllä tämän pojan perheessä olevan päihdeongelmia ja seuraavana päivänä poika tulikin kouluun poski mustana ja huuli halki.

Kolmas tapaus jonka muistan oli se, kun sama kiusaajapoika läiskäisi pulpetin kannen kiinni niin, että yhden tytön sormet jäivät väliin. Tyttö alkoi tietysti itkeä kivusta. Opettaja hyökkäsi paikalle ja alkoi syyllistää tätä tyttöä siitä, että hänellä oli punaista kynsilakkaa ja se oli varmaan ärsyttänyt tätä poikaa. Ilmeisesti se opettajan mielestä oikeutti tähän tekoon.

Tuosta olisi pitänyt sanoa rehtorille, ei kai opettaja noin voi toimia? Todella epäoikeudenmukaista.

Vierailija kirjoitti:

Vuonna -89, -90 tai -91 (tai ehkä kaikkina!) oli meidän koulussa hammashoitajan tunti jossa pureskeltiin karmean makuisia tabletteja jotka värjäsivät huonosti harjatut kohdat hampaista punaisiksi. Sitten hoitaja tuli näyttämään miten nuo kohdat harjataan hyvin. Minä yökkäilin kun hoitaja tökki kitalakea ja muita paikkoja harjan päällä. Hän kannusti sanomalla "ei saa yökätä!". Jepjep. Sama kuin lääkäri napauttaisi polveen ja refleksin nytkäyttäessä jalkaa sanoisi että "ei saa nytkäyttää!".

Mahtavaa empatiaa hoitajalta. Minä en koskaan oppinut harjaamaan "oikein", vaikka miten näytettiin. Johtuisiko sitten sorminäppäryydestä vai mistä, en vaan oppinut. Vielä 17-vuotiaanakin minulle kädestä pitäen opetettiin että näin on harjattava, usko nyt jo. Se oli vuonna 1997.

Meillä ala-asteella ei koskaan puudutettu hammaslääkärissä. Porattiin vaan suoraan hampaaseen, sattui kamalasti ja huutamisesta moitittiin. Lääkäri porasi ja murisi: "Ole nyt hiljaa sinä".

Totta kai pelkäsin hammaslääkäriä kalamasti. Olisi ollut kiva saada edes se vaihtoehto että puudutetaan. Aikuisena hammaslääkärissä käynti on ollut ihan toista, kun oikeasti puudutetaan ja kuunnellaan jos koskee yhä. Olen saanut joskus kolmekin puudutusta.

Kuntotestit. Kaipa ajatuksena oli, että huonon arvosanan saanut havahtuu huolehtimaan kunnostaan, mutta ainakin minusta oli vain nöyryyttävää, kun sain numeron 6. En edes harkinnut, että alkaisin kuntoilla enemmän, päinvastoin minusta tuntui että kuntoilu ei sovi minulle, eikä kannata edes yrittää kun olen aina muita huonompi. (Olin lapsena pitkään sairas enkä saanut kuntoilla, joten kuntoni jäi alle normaalin jo 3-vuotiaana.)

Aikuiset eivät osaa ajatella, että nöyryytys saa lapset välttelemään asiaa, eikä suinkaan rohkaise muutokseen. Jos olisi liikuttu vapaasti omaan tahtiin, olisin ehkä nauttinut liikuntatunneista ja alkanut kuntoilla enemmän vapaa-ajallakin. Kaikki kilpailulliset lajit, testaamiset ja muut olivat myrkkyä minulle ja varmasti monelle muullekin.

Koulun tehtävä ei kuitenkaan ole kasvattaa urheilijoita, vaan tehdä liikunnasta luonteva osa lapsen elämää.

Hyvin vähän on tullut typeriä sääntöjä vastaan, aina niillä on ollut jokin ihan järkeenkäypä funktio. Sen sijaan jonkin yksittäisen ihmisen 'sääntö' on voinut toki olla mielivaltainen, esim. opettajan 'en tykkää, että perunoita muussataan'. 

Nuoret ne tykkää muuttaa vaikka ghettoon, kun on niin vapaata ja värikästä menoa, elämää juu, eikä sääntöjä, mutta vanhemmiten moni kuitenkin sitten muuttaa tietyllä tapaa jopa suljettuun lähiöön tai kaupunginosaan, jossa sääntöjä on vaikka mitä ja vielä yhteisön tarkkailu siihen päälle. Se on joistakin hieman ärsyttävää, joistakin ihanaa, kun joku kyttää, saa huomiota, mutta se on myös turvallista, varsinkin jos on lapsia tai kotielukoita, niin on lohdullista tietää, että ympärillä on kuitenkin porukkaa, joka huolehtii. 

Yksi lempileffani on aiheeseen liittyvä ruotsalainen filkka En man som heter Ove. (näyttelijätkin hyviä, olen aina pitänyt Rolf Lassgårdista ja nuori Philip Berg on hothothot) Tällaiset Ovet ja Runet, kärttyisät vanhat miehet, ovat kuitenkin niitä huolehtijoita ja yheisön palvelijoita kaikessa ärsyttävyydessäänkin, ja sääntöjen noudattamisessa,  eivät tuhoajia.

Lempirepliikkejäni: 'Sinäkin olet stanan ärsyttävä, mutta ei sinua siitä kivitetä' - pissis-pimulle, joka kivittää 'ärsyttävää' kissaa, kun se on raapaissut hätäpäissään pimun chihuahuahauahuahauaata.

'Kiitos, että peruutit autoni' 'No sinä nyt et osaisi peruuttaa edes lehtitilausta.'

'Oikein Audi-kuski...neljä nolla edessä ja yksi ratin takana!'

Näitä lukiessa tulee mieleen, että koulu on epäonnistunut monessa kohtaa.

On haluttu opettaa nuorille kuntoilua, mutta kilpailuhenkisyyden takia jotkut lannistuvat, eivätkä jaksa edes yrittää.

On haluttu opettaa syömään kaikkea, ja sitten oppilas joutuu oksennusta niellen syömään lautasensa tyhjäksi. Varmasti jää ainakin siitä ruokalajista paha maku suuhun, kirjaimellisesti.

On haluttu opettaa hampaiden hoitoa, mutta on tehty se niin ryppyotsaisesti että oppilaille on jäänyt paha mieli. Ja kuka tietää, ehkä tuokin ettei poratessa puudutettu, johtui siitä että haluttiin ehkäistä lasten liikaa karkinsyöntiä ja saada hoitamaan hampaita paremmin.

On motivoitu pelolla ja epäonnistumisella, ei positiivisen kautta. Toivottavasti nykyaikana on asiat edes vähän paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin vähän on tullut typeriä sääntöjä vastaan, aina niillä on ollut jokin ihan järkeenkäypä funktio. Sen sijaan jonkin yksittäisen ihmisen 'sääntö' on voinut toki olla mielivaltainen, esim. opettajan 'en tykkää, että perunoita muussataan'. 

Nuoret ne tykkää muuttaa vaikka ghettoon, kun on niin vapaata ja värikästä menoa, elämää juu, eikä sääntöjä, mutta vanhemmiten moni kuitenkin sitten muuttaa tietyllä tapaa jopa suljettuun lähiöön tai kaupunginosaan, jossa sääntöjä on vaikka mitä ja vielä yhteisön tarkkailu siihen päälle. Se on joistakin hieman ärsyttävää, joistakin ihanaa, kun joku kyttää, saa huomiota, mutta se on myös turvallista, varsinkin jos on lapsia tai kotielukoita, niin on lohdullista tietää, että ympärillä on kuitenkin porukkaa, joka huolehtii. 

Yksi lempileffani on aiheeseen liittyvä ruotsalainen filkka En man som heter Ove. (näyttelijätkin hyviä, olen aina pitänyt Rolf Lassgårdista ja nuori Philip Berg on hothothot) Tällaiset Ovet ja Runet, kärttyisät vanhat miehet, ovat kuitenkin niitä huolehtijoita ja yheisön palvelijoita kaikessa ärsyttävyydessäänkin, ja sääntöjen noudattamisessa,  eivät tuhoajia.

Lempirepliikkejäni: 'Sinäkin olet stanan ärsyttävä, mutta ei sinua siitä kivitetä' - pissis-pimulle, joka kivittää 'ärsyttävää' kissaa, kun se on raapaissut hätäpäissään pimun chihuahuahauahuahauaata.

'Kiitos, että peruutit autoni' 'No sinä nyt et osaisi peruuttaa edes lehtitilausta.'

'Oikein Audi-kuski...neljä nolla edessä ja yksi ratin takana!'

Miten tuon leffan repliikit liittyvät tähän aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin l80-luvulla 9.lk kirkkonummella. Piti olla allekirjoitettu lupalappu opelta jos halusi mennä koulun alueen ulkopuolelle. :D

Missä koulussa? Meillä ei ollut tuota systeemiä. Sama paikkakunta.

Kirkkoharjun yläaste keskustassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin vähän on tullut typeriä sääntöjä vastaan, aina niillä on ollut jokin ihan järkeenkäypä funktio. Sen sijaan jonkin yksittäisen ihmisen 'sääntö' on voinut toki olla mielivaltainen, esim. opettajan 'en tykkää, että perunoita muussataan'. 

Nuoret ne tykkää muuttaa vaikka ghettoon, kun on niin vapaata ja värikästä menoa, elämää juu, eikä sääntöjä, mutta vanhemmiten moni kuitenkin sitten muuttaa tietyllä tapaa jopa suljettuun lähiöön tai kaupunginosaan, jossa sääntöjä on vaikka mitä ja vielä yhteisön tarkkailu siihen päälle. Se on joistakin hieman ärsyttävää, joistakin ihanaa, kun joku kyttää, saa huomiota, mutta se on myös turvallista, varsinkin jos on lapsia tai kotielukoita, niin on lohdullista tietää, että ympärillä on kuitenkin porukkaa, joka huolehtii. 

Yksi lempileffani on aiheeseen liittyvä ruotsalainen filkka En man som heter Ove. (näyttelijätkin hyviä, olen aina pitänyt Rolf Lassgårdista ja nuori Philip Berg on hothothot) Tällaiset Ovet ja Runet, kärttyisät vanhat miehet, ovat kuitenkin niitä huolehtijoita ja yheisön palvelijoita kaikessa ärsyttävyydessäänkin, ja sääntöjen noudattamisessa,  eivät tuhoajia.

Lempirepliikkejäni: 'Sinäkin olet stanan ärsyttävä, mutta ei sinua siitä kivitetä' - pissis-pimulle, joka kivittää 'ärsyttävää' kissaa, kun se on raapaissut hätäpäissään pimun chihuahuahauahuahauaata.

'Kiitos, että peruutit autoni' 'No sinä nyt et osaisi peruuttaa edes lehtitilausta.'

'Oikein Audi-kuski...neljä nolla edessä ja yksi ratin takana!'

Miten tuon leffan repliikit liittyvät tähän aiheeseen?

Liittyvät kyllä, kaikki ovat sääntöjen noudattamiseen ja varsinkin noudatamisen jättämiseen liittyviä tilanteita. Avautuvat vain tietysti niille, jotka ovat ko. leffan nähneet. Tykkäsin itekkin tuosta leffasta, sen ote on  sellainen optimistinen vaikka siinä on surullisiakin juttuja.

Se oli typerää kun ala-asteella Akaassa katsottiin että en osaa mitään kun isot sisaret oli ollut siellä ennen minuaKun vaihdoin koulua Nahkialaan numeroni nousi kummasti vai johtuiko se hyvän opettajan johdosta?

Jos liikuntatunnille meni farkuissa, tai hameessa ja ilman asiaan sopivia kenkiä, sai katsella tuntia sivusta. Ei kuulosta niin pahalta, mutta tuosta(kin) säännöstä olisi ollut meille lapsille paljon vähemmän stressiä, jos siitä olisi ilmoitettu myös vanhemmille.

Tai ainakin niille vanhemmille, joiden kersat huomautuksista huolimatta tulivat tunnille kerta toisensa jälkeen ilman urheiluasua.

Itse olen nimittäin hyvin konservatiivisten vanhempien tytär ja äitini oli varsinkin tuohon aikaan tiukka omasta agendastaan. Hän oli sitä mieltä, että naisen vaate on hame ja luuli, että halusin ne verkkarit vain kapinamielessä. Rahastakin oli siihen aikaan tiukkaa ja meitä lapsia oli yhdeksän, joten verkkarit ostettiin myös siitä syystä ensisijaisesti veljilleni.

Kaverini yh-isä puolestaan oli juoppo ja hyvä, jos osti lapsilleen edes niitä perus arkivaatteita. Jos kaveri pyysi isältään niitä verskoja, niin isä luultavasti lähti kaupoille ja osti verkkarirahoilla viinaa.

Meille ja parille muulle sitten saarnattiin joka viikko puuttuvista vaatteista ja saimme huonon numeron. Koulumme oli vielä aika pahamaineisella alueella, joten ihmettelen, miten opettajat eivät olleet oppineet jo toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla. Kaverini huostaanottoonkin opettajat olivat lopulta yllättyneinä vastanneet, että eivät olleet huomanneet mitään merkkejä pahoista kotioloista

90-luku oli villiä aikaa olla koulussa, kun samaan aikaan oli näitä jopa 50-luvulla uransa alottaneita juuri eläkkeelle siirtyviä kansankynttilöitä ja paljon tuoreempia nykyaikaisempia opettajia. Mitään karttakepillä huitomisia ne eivät enää uskaltaneen harrastaa, mutta opetusmetodit oli monesti sieltä vuosien takaa.

Meidän koulussa rinnakkaisluokalla oli maikka, joka mm. suhtautui äärimmäisen ankarasti ruokalassa puhumiseen. Ei siellä mitään älämölöä tarvitse sietää, mutta missä sitä on sitten tarjoitus jutustella, jos ei lounastunnilla? Päinvastoin, kyllä pöytäkeskustelu kuuluu ihan hyviin tapoihin. Hän myös vaati oppilaita käymään kiittämässä häntä erikseen (tytöt niiaa, pojat kumartaa) ruokailun jälkeen. Keittäjille toki kiitos kuuluu, mutta mitähän tämä opettaja luuli tehneensä tämän ruoan eteen? Uskonnontunnit ja musiikintunnit oli heillä identtisiä, eli laulettiin virsiä ja rukoiltiin, opetussuunnitelmasta viis. 

Meillä taas oli samaan aikaan 30-40v ns. moderni maikka, eikä meitä koskenut puoletkaan tämän toisen luokalla olevia koskevista säännöistä, mutta luokka silti oli paljon parempikäytöksinen.

Nämä vanhan koulukunnan opettajat saattoivat varsinkin 1-3 luokilla onnistua siinä pelolla hallitsemisella, mutta sitten meni auktoriteetti totaalisen kumoon. Esim. muistan yhden tappelun, jossa joku näistä kääköistä oli huutamassa kimakalla äänellä "lopettakaa!" ilman mitään vaikutusta, kunnes meidän luokanopettaja saapui paikalle ja sanoi tiukasti "Hei nyt jätkät loppu!" ja tilanne raukesi heti. Ei sillä, että tämä nuorempi maikka kovin usein joutui kellekään huutamaan, koska kivoja tyyppejä yleensä totellaan paremmin. Siksi sillä oli niin paljon parempi ote jopa koulun pahimpiin kriminaaleihin. Jos joku nutturapää taas on kiusannut ja nöyryyttänyt sinua jo pari vuotta, ei kukaan sitä halua tosipaikan tullen totella, tai kunnioittaa. 

 

Se, että ala-asteella oli pakko olla ilman kenkiä. Ymmärrän siis vielä jotenkuten luokkahuoneen, mutta tämä koski muitakin koulun tiloja. Eli siis ensin tullaan kuraiselta ja loskaiselta pihalta kouluun sisään ja tallustetaan käytävien läpi ja luokan ovella kengät pois. Tämä vielä toistetaan pariin kertaan edes takas välitunneilla. Sitten, kun pitäisi mennä toiseen luokaan, tai vaikka ruokailuun, mennään käytävällä sukkasilteen kaiken tämän kuran läpi. Ruokailuun piti mennä siistissä parijonossa, ja jos joku yritti kulkea käytävän keskiosia puhtaampia reunoja pitkin pitääkseen sukat kuivina, oli tämä "pelleilyä", josta tuli huutoa. Siinä sitten oltiin p*askaisissa, märissä sukissa koko päivä.

Kerran astuin jostain ilmoitustaulusta pudonneen nastan päälle ja siinä yritin pokkana kävellä verisillä jalanjäljillä pitkin käytävää. Tämän jälkeen meidän luokalle tuli kotiin lappu, että oppilaat voi tuoda jotkut sisätossut/sandaalit tms. koulun tiloissa liikkumista varten. Tämäkin sääntö loppui meillä kuudennella luokalla, jolloin opettaja antoi olla ihan samat kengät jalassa, koska "ei mekään (henkilökunta) täällä ilma kenkiä olla". Muut luokat edelleen joutui olemaan sukkasilteen. 

Tämä tuli mieleen, kun Hollantilainen poikaystävä näki jonkun "Suomen koulutus on tosi hyvää" dokumentin, jossa lapset juoksee sukkasilteen ja kysyi tehdäänkö siellä oikeasti näin. Sen vielä tajuaa, että kotona otetaan kengät pois (niinkuin Alankoimassakin yleensä), mutta se, että isossa laitoismaisessa tilassa pakotetaan olemaan ilman kenkiä oli hänestä tosi outoa, ja niin itseasiassa minustakin. Tätä ei edes voi perustella millään siivoamiskysymyksellä, koska ei niitä kenkiä siinä ovella oteta pois vaan kävellään kengät jalassa luokan ovelle asti ja se oli meillä isossa kaupunkilaiskoulussa oikeasti pääovelta jo aika pitkän taipaleen päässä.