Kertokaa typeristä säännöistä peruskoulussa omana aikananne

Jälkeenpäin olen tajunnut miten typerää oli kun kuvis ja kässän tunneilla ei saanut puhua vierustovereiden kanssa. Olisihan se ollut hyvä että lapset olisivat saaneet edes jotain puhua kun suomalaiset ovat muutenkin niin hiljaista juroa kansaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti nousta seisomaan aina, kun opettaja tuli luokaan. Päivä aloitettiin sillä, että opettaja tervehti luokkaa ja koko luokka sanoi kuorossa "Hyvää huomenta opettaja"

Noustiin seisomaan myös, jos joku (aikuinen) tuli kesken tunnin luokkaan. 90-luvulla tämä.

Meiän ope laitto meiät tekee tätä ala-asteella joskus 2010 . Tosin se oli koko luokan mielestä hauskaa ja aikuiset oli aina nii hämmästyneitä ja naureskeli 

Kaikki jotka myöhästyivät tunnilta joutuivat mennä tunnin lopuksi lautamaan yleisön valitseman laulun luokan eteen. Sielä edessä harvoin joutui olemaan yksin... Tämä tosin lukiossa muutama vuosi sitten xd 

Vierailija kirjoitti:

Eräällä opettajalla oli sääntö että kaikkien täytyy uskoa johonkin, se joku oli tietenkin kristinusko.

Oli hämmentävää kuunnella kun toinen paasaa sylki roiskuen aiheesta. Kiljui täyttä kurkkua että KYLLÄ TÄYTYY USKOA EI VOI OLLA NIIN ETTÄ EI USKO! Voi kun tapaisin sen opettajan taas, saisin kertoa kuinka hyvä pakana minusta kasvoi!.

Onkohan meillä ollut sama opettaja? Meillä peruskoulussa opettaja oli sitä mieltä, että kaikkien on uskottava Jumalaan ja jos et usko, niin joudut Helvettiin. Minä uskoin ja uskon yhä, mutta jos joku uskalsi sanoa, että ei usko niin opettaja raivostui, karjui naama punaisena sylki suusta roiskuen, että "Sinun täytyy uskoa Jumalaan", jätti oppilaan jälki-istuntoon ja uhkaili Helvetillä, luokalle jäämisellä ja ties millä kasvatuslaitokseen joutumisella. Tämä tapahtui 1990-luvulla. Minä ihmettelin jo silloin noun fanaattista uskoa koska vaikka olen itsekin uskossa niin en sentään saa raivokohtausta vaikka joku ei ole uskossa. Kaikkein vähiten raivostuisin siitä lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cooperin testi. Sinänsä ok testi, harmi ettei vain harjoiteltu koko vuonna juoksua, vetoja yms. Sitten keväällä tyhjästä-lähetääs tekee coopperin testi.

Ihmettelin kouluaikoina, että mitäköhän tässä on tarkoitus mitata, kun ei yhtään oltu saatu juoksun tekniikkaopetusta. Olin juoksussa huono, mutta uinnissa hyvä, luonnostaan. Sain samana keväänä juoksu-cooperista seiskan ja uinti-cooperista kympin, oliko minulla siis hyvä vai huono kunto, jos cooper on kuntotesti? :-D

Minulla on jaloissa ja lantiossa rakenteellisia vikoja, joihin sain selvyyttä vasta aikuisena. Ihme ettei mennyt jalat alta, nilkat nipsahteli kyllä tuskallisesti.

70-luvulla ala-asteen liikunnanopetukseen kuului opettajan mielestä sulkeisjärjestys. Asento-lepo-käännöksiä ja tahtimarssia salin ympäri.

Jos jäi ruokaa lautaselle, piti se viedä keittäjän kanssa kellariin. Siellä kipata jäätävältä haisevaan, isoon biolaariin.

Vierailija kirjoitti:

Jos jäi ruokaa lautaselle, piti se viedä keittäjän kanssa kellariin. Siellä kipata jäätävältä haisevaan, isoon biolaariin.

Hyvä käytäntö. Siinä näki omin silmin, mitä ruokahävikki tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Käsityön opettaja oli ankara nainen joka antoi herkästi jälki-istuntoa tyyliin nenän raapimisestakin. Arvatkaa miten tulistui kun minä atoopikkona raavin koko ajan! Luokkakaverit  puolusti ja sanoi, ettei Titta voi sille mitään että kutittaa.  80-luvulla ei oikein ollut atopiaan kunnon rasvoja, kosteusvoidetta vain  eikä se  siihen kutinaan auttanut  yhtään.. Tuntuu että olin  monen open silmätikkuna jatkuvan kyhnyttämisen ja kiemurtelun takia. 

Sinusta olisi pitänyt tehdä lastensuojeluilmoitus niin olisit saanut kunnon  hoitoa. Vanhempasi selvästi laiminlöivät ihosairautesi hoitamisen. Ei ole normaalia raapia itseään niin ettei koulunkäyntikään suju.

Minä en muista lapsuudesta mitään tyhmiä sääntöjä tai erityisesti mitään sääntöjä. Vaikka niitä on täytynyt olla koko ajan ja joka paikassa. Olen sillä tavalla sopeutuvainen tai mukautuvainen, että niillä pelimerkeillä mennään mitä on, ja aina on suunnitelmissa vaihtoehto, plan b tai jotain. Ja se tulee ihan automaattisesti, ilmeisesti kotiolot oli sellaiset, että ne loi meille paksun nahan ja taidon olla taistelematta tuulimyllyjä vastaan, vaan etsiä vaihtoehto ja muuttaa tilannetta sitten niistä lähtökohdista.

Paksunahkaisuus näkyi ja näkyy monella tapaa: esimerkiksi nuorena opiskelijana menimme kaverini kanssa siivoojiksi kesätyöhön. Pukeuduimme kumpikin hyvin persoonallisesti, ulkonäkö ja vaatteet olivat harrastus niin kuin ne monella nuorella on. Siivouspaikassa oli työntekijöille kuitenkin työvaatteet (geneeriset housut ja paitapusero tai haalarit ja t-paita) ja tämä oli hirveä kynnyskysymys kaverilleni. Hän jotenkin ilmeisesti koki koko persoonallisuutensa hajoavan tai jotain, jos hänen olisi pitänyt pukea muiden käskyttämänä ja määräämänä johonkin, jota inhosi. Paljastui, että hänen minuutensa oli hyvin paljon pinnallisista asioista riippuvainen.  Itse olin vain hvtin tyytyväinen työvaatteista: omat vaatteet säilyivät, oli selkeä työminä ja siviiliminä, työpäivän päätteeksi oli ihan pukea omat vaatteet, enkä kokenut mitenkään persoonallisuuteni ja minuuteni joutuneen uhatuksi - päinvastoin ne vahvistuivat. Mutta ehkä tässäkin on kyse vain siitä, että onko viinalasi puoliksi juotu vai vielä puoliksi täynnä - kaverilleni olisi ollut väliä vain sillä, että minkälaisessa lasissa se viina on, grogilasissa vai konjakkilasissa vai värillisessä lasissa vai Iittalan lasissa jne.

Juostiinko cooperin testejä vielä 90-luvulla? Lintsasin suurimman osan liikuntatunneista enkä oikeasti tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jäi ruokaa lautaselle, piti se viedä keittäjän kanssa kellariin. Siellä kipata jäätävältä haisevaan, isoon biolaariin.

Hyvä käytäntö. Siinä näki omin silmin, mitä ruokahävikki tarkoittaa.

Eipä ollukaan, jos/kun ruokaa mätettiin lautaselle aina sama määrä mitään kyselemättä.

Köksän tunneilla yritettiin pakottaa ruokia, joista ei pidä. Siellä sitten istuttiin välillä tuntikin ennen kuin opettaja joutui lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä nämä tyypit joiden mielestä ennen oli paremmin kun oli auktoriteetti ja kunnon säännöt ja nyt vain löysäillään. Katsokaapa vähän tätä maailmaa ja millaiselle tolalle ne nyrkillä kasvatetut ovat sen saaneet. Nuorempi polvi on paljon empaattisempi ja tiedostavampi ja uskon että se liittyy osittain muuttuneisiin kasvatuskäytäntöihin.

Kuulin juuri että sisareni lapsille opetetaan esim. tunteiden tunnistamista ilmeiden perusteella... päiväkodissa!  Minut raahattiin tuossa iässä käsivarresta pitäen ringin keskelle kun uskaltauduin itku kurkussa kertomaan "tarhan tädille" etten tykkää tästä leikistä jossa voi joutua "rangaistukseksi" muiden lällätettäväksi.

On oikeasti ilahduttavaa että nykyään esim. (ainakin yritetään opettaa) opetetaan että tunteita tulee ja menee, ja se on ihan ok, mutta tärkeätä on miten käyttäytyy. Minulle on opetettu että olen huono, paha viallinen lapsi koska olen silloin tällöin kiukustunut. (olen vuosimallia 1980 ja minua menestyneemmät ikätoverit ovat saaneet toki jo silloin kodeissaan rohkaisevamman, hyväksyvämmän kasvatuksen johon kuuluvat myös turvalliset rajat)

Pidän kehitystä positiivisena. Oikea yhdistelmä tunteiden hyväksymistä (tunteita syntyy ja se ei ole paha asia) ja aikuisen luomia rajoja (aikuinen päättää mitä tehdään, ei lapsi) kuulostaa terveeltä lähtökohdalta.

Olin tokaluokalla vuonna -87 ja voin pahoin, mutta en muista uskalsinko kertoa sitä opettajalleni joka pakotti minut syömään jauhelihakastikkeen ja perunat. Siinä meni kauan aikaa, mutta sain syötyä. Ei ole jauheliha sen koommin maistunut.

Jos oli jotain herkkua jälkiruoaksi, silloin harvoin kun oli, ei saanut "syödä linnun annoksia", eli toisin sanoen siitä ei saanut nauttia hitaasti, vaan piti lusikoida tai haukata jätskit tai rahkat vauhdilla!

Kokonaisia lusikallisia!

En vieläkään ymmärrä miksi.

Se oli kyllä kieroutunutta, että ne joilla olisi ollut nälkä, eivät saaneet kuin 3 lihapullaa ja ne, jotka eivät halunneet syödä, pakotettiin syömään lautanen tyhjäksi.

Typerintä oli ne jo mainitutkin päivänavaukset joissa veisattiin jotain helvetin virttä.

Vierailija kirjoitti:

Juostiinko cooperin testejä vielä 90-luvulla? Lintsasin suurimman osan liikuntatunneista enkä oikeasti tiedä.

Juostiin vielä parikymmentä vuotta tuon jälkeen ja veikkaat että edelleenkin.

Näin meillä yläkoulussa arvostetussa yksityiskoulussa vielä tänäkin vuonna:

Edelleen on käytössä se tuhmat pojat istumaan kilttien tyttöjen viereen juttu. Koska olen tyttö ja saan hyviä numeroita olen totta kai ”kiltti” ja kaikki häiriköt siirretään aina viereeni. Valitettavasti en itse asiassa olekaan kauhean kiltti, esim kerran joku ärsytti minua niin potkaisin häntä oikein kunnolla. Tämä poika sitten potkaisi minua takaisin, ope näki, ja häntä rangaistiin. Vaikka hän kuinka yritti kertoa että minä aloitin niin ope ei uskonut, että oli hauskaa.

Meillä on koulussa jokaiselle luokalle omat kerrokset joissa sitten on kaapit kirjoille ja naulakon takeille ja repuille. Reppuja ei saa missään nimessä ottaa tunnille mukaan ja laittaa käytävälle luokan eteen (eri aineet tapahtuvat eri luokissa) paloturvallisuussyistä. Tämän vielä ymmärrän, mutta niitä reppuja ei saa ottaa liikkaankaan, jossa ne vaan makaisivat penkkien alla pukkareissa. Opet sitten vaan sanovat että esim jos on liikkaa ekalla tunnilla niin pitää ekaksi kävellä koko matkan 5. Kerrokseen missä meidän kaappimme ovat, laittaa reput sinne, sitten kävellä koko matkan alas 0. Kerrokseen jossa liikkasali on ja vaihtaa vaatteet. JA MYÖHÄSTYÄ EI SAA!!!!! Opet itse saavat käyttää hissiä niin he eivät oikeasti tajua miten kauan portaiden kiipeäminen kestää.

Alakoulun puolella on myös ihan hullu meininki. Viime syksynä koulu sulkeutui äkillisesti kesken koulupäivän, ja olin ohjeistanut alakoulun vikaa luokkaa käyvää veljeäni tulemaan pääuloskäynnille odottamaan minua kun hän pääsee. Alakoulun rehtori oli sitten bongannut hänet aulasta yksin, ja vaikka hänellä oli opettajan lupa odotella minua niin rehtori silti lähetti hänet takaisin luokkaan, joka on koulun ylimmässä kerroksessa. Että v*tutti kävellä niitä portaita ylös!!!!

Kaikkea muutakin kivaa löytyisi meidän koulusta esim yhdessä opettavat kaksi matikan opea jotka sen sijaan että vaan esim pyytäisivät luokkaa olemaan hiljaa, alkavat puhua toisilleen tyyliin ”Kuule **** eikö sinunkin mielestäsi luokka melua aika paljon tänään” ”Kyllä ****, minäkin ajattelin niin. Todella ärsyttävää!” Ja sitten katsovat meitä syyllistävästi.