Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieleennpainuneet tölväykset/möläytykset ystävien suusta
Onko muilla jäänyt möläytykset elämään mielensopukoihin? Ei välttämättä ole loukkaukseksi tarkoitettu, mutta silti hieman kirpaissut. Itseäni on jäänyt mietityttämään ystäväni tokaisu siitä, ettei koskaan voisi työskennellä tai asua kanssani. Olemme olleet joskus samassa työpaikassa n. 1,5 vuotta, joten jäi hieman kaivelemaan, että miksi olin niin kamala työkaveri. Kyllä minä voisin ystäväni ottaa hätätapauksessa kanssani asumaan (olen toisen kaverin yhden kerran ottanutkin), tosin vain väliaikaisesti, koska tarvitsen oman tilani. Muita möläytyksiä?
Kommentit (1150)
261/1150
|
23.04.2020 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Olen lapsena/teininä ollut törkeä suustani. Osa selittyy varmaan sillä että olen ollut erittäin huono tulkitsemaan sanatonta kommunikointia ja epäsuoria vihjailuja. Osa kehittymättömästä empatiakyvystä ja ilkeästä/mustasta huumorintajusta. Osa siitä että halusin kopioida suosittua isosiskoani, joka osasi ja osaa edelleen piikittelevän huumorin niin että kaikki nauraa. Yritin samaa mutta olen perusluonteeltani niin vakava ettei ihmiset osaa erottaa tölväisenkö jonkin asian huumorilla vai tosissani.
Erityisesti suora suuni lapsena nolottaa- välitin kahdesta parhaasta ystävästäni paljon mutta jälkikäteen ajateltuna olin heille välillä tosi töykeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Entinen) paras ystäväni totesi esikoisen saatuaan, että hän valitsee kummin lapselle sisaruksistaan, kun "hänellä niitä sisaruksia sentään on". Oma ainoa sisarukseni oli kuollut traagisesti pari vuotta aiemmin.
Myös pari muuta kaveria ovat töräyttäneet jotakin tyyliin "en osaisi kuvitella miten hirveää olisi jos ei olisi sisaruksia!"[/
Miksi on jotenkin loukkaavaa, jos sanoo ettei osaa kuvitella miten hirveää olisi, jos ei olisi sisaruksia? Mä menetin oman veljeni pari vuotta sitten enkä todellakaan ole loukkaantunut tuollaisesta. Sehän kertoo vain totuuden ja sen että se on niin hirveää ettei sitä pysty edes kuvittelemaan. Muutenkin tosi vaikea jutella ihmisten kanssa ketkä menettäneet läheisensä/läheisiä, joten mä en ainakaan loukkaannu kovin helposti tai mieti et tuokin sanoi tuon nyt tosi negatiivisesti tai tyhmästi. Harva kuitenkaan yrittää tahallaan loukata läheisensä menettänyttä.
Ehkä jotain tilannetajua peräänkulutetaan? On eri asia jos tapahtuneesta on vasta hetki mennyt?
Mun lapsella oli ongelmia koulussa teini-iässä, ja muutoinkin hänen elämänsä meni yhteen väliin ihan mahdottomaksi. olin täysin neuvoton, ja lastensuojelun/poliisin kanssa tekemisissä vähän väliä. Lopulta lapsi myös sijoitettiin hänen oman etunsa nimissä. Olin tietenkin ihan rikki asian johdosta, joten kaverini päätti lohduttaa että onneksi hänen pirkkopetterinsä on hieno ja kunnollinen lapsi, eikä lapsukaisesta ole ollut ikinä mitään ongelmia. Kun olisin itse tarvinnut tukea niin tämä kaveri vaihtoi aina puheenaihetta, jopa kesken lauseeni siihen mitä vaatteita hän oli tilannut nettikaupasta.
Tämä lapsensa oli tuolloin 10v. Nyt kun pirkkopetterinsä on 14v, ja ei käy koulua, pelaa vaan huoneessaan mykkänä, niin kaverini ei halua olla minun kanssani enää missään tekemisissä, eikä kehdannut edes kertoa lapsensa ongelmista. En kyllä ihmettele.
Oma lapseni sen sijaan on jo täysi-ikäinen ja pärjää hyvin omillaan, sekä on aivan ihana nuori aikuinen ja välimme ovat hyvät ja lämpimät.
Niin ne elämäntilanteet vaihtelee. Koskaan et voi tietää milloin jotain sattuu omalle kohdallesi, älä siis koskaan ylpistele, vaan suhtaudu muihin ja heidän elämäänsä hyväksyvästi.
Miksi muiden ihmisten tietämättömyys, neuvottomuus ja hämmennys tulkitaan "ylpistelyksi"?
T. Nyrpistelijä
Ehkä se on niiden kommenttien sävy, kun niitä annetaan täydellisen tietämättömyyden tuomalla itsevarmuudella?
-eri
Mä aina ylpistelen
Ja muita symffailen
Kun sanon jonkin sammakon,
Niin aina diivailen
Oon ylpeä ja nyrpeä
Ja kaikin tavoin tympeä
Kun suuni avaan aina vaan
Sammakot saan loikkimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Entinen) paras ystäväni totesi esikoisen saatuaan, että hän valitsee kummin lapselle sisaruksistaan, kun "hänellä niitä sisaruksia sentään on". Oma ainoa sisarukseni oli kuollut traagisesti pari vuotta aiemmin.
Myös pari muuta kaveria ovat töräyttäneet jotakin tyyliin "en osaisi kuvitella miten hirveää olisi jos ei olisi sisaruksia!"[/
Miksi on jotenkin loukkaavaa, jos sanoo ettei osaa kuvitella miten hirveää olisi, jos ei olisi sisaruksia? Mä menetin oman veljeni pari vuotta sitten enkä todellakaan ole loukkaantunut tuollaisesta. Sehän kertoo vain totuuden ja sen että se on niin hirveää ettei sitä pysty edes kuvittelemaan. Muutenkin tosi vaikea jutella ihmisten kanssa ketkä menettäneet läheisensä/läheisiä, joten mä en ainakaan loukkaannu kovin helposti tai mieti et tuokin sanoi tuon nyt tosi negatiivisesti tai tyhmästi. Harva kuitenkaan yrittää tahallaan loukata läheisensä menettänyttä.
Ehkä jotain tilannetajua peräänkulutetaan? On eri asia jos tapahtuneesta on vasta hetki mennyt?
Mun lapsella oli ongelmia koulussa teini-iässä, ja muutoinkin hänen elämänsä meni yhteen väliin ihan mahdottomaksi. olin täysin neuvoton, ja lastensuojelun/poliisin kanssa tekemisissä vähän väliä. Lopulta lapsi myös sijoitettiin hänen oman etunsa nimissä. Olin tietenkin ihan rikki asian johdosta, joten kaverini päätti lohduttaa että onneksi hänen pirkkopetterinsä on hieno ja kunnollinen lapsi, eikä lapsukaisesta ole ollut ikinä mitään ongelmia. Kun olisin itse tarvinnut tukea niin tämä kaveri vaihtoi aina puheenaihetta, jopa kesken lauseeni siihen mitä vaatteita hän oli tilannut nettikaupasta.
Tämä lapsensa oli tuolloin 10v. Nyt kun pirkkopetterinsä on 14v, ja ei käy koulua, pelaa vaan huoneessaan mykkänä, niin kaverini ei halua olla minun kanssani enää missään tekemisissä, eikä kehdannut edes kertoa lapsensa ongelmista. En kyllä ihmettele.
Oma lapseni sen sijaan on jo täysi-ikäinen ja pärjää hyvin omillaan, sekä on aivan ihana nuori aikuinen ja välimme ovat hyvät ja lämpimät.
Niin ne elämäntilanteet vaihtelee. Koskaan et voi tietää milloin jotain sattuu omalle kohdallesi, älä siis koskaan ylpistele, vaan suhtaudu muihin ja heidän elämäänsä hyväksyvästi.
Miksi muiden ihmisten tietämättömyys, neuvottomuus ja hämmennys tulkitaan "ylpistelyksi"?
T. Nyrpistelijä
Ehkä se on niiden kommenttien sävy, kun niitä annetaan täydellisen tietämättömyyden tuomalla itsevarmuudella?
-eri
Voiko ihmistä syyttää siitä, ettei häneltä puuttuu elämän tuomaa kokemusta jostain asiasta?
Onko se hänen oma vikansa, laiskuutta tms.?
Mieleen on jäänyt kun mieheni kommentoi jotakin "sitten kun mennään naimisiin" ja kaverinsa (myös minun kaverini jossain määrin) tokaisi "no tuskinpa meette".
Oli itse juuri eronnut ja katkerissa fiiliksissä, mutta vähän särähti korvaan...
Nyt muuten ollaan naimisissa, oltu jo aika pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Entinen) paras ystäväni totesi esikoisen saatuaan, että hän valitsee kummin lapselle sisaruksistaan, kun "hänellä niitä sisaruksia sentään on". Oma ainoa sisarukseni oli kuollut traagisesti pari vuotta aiemmin.
Myös pari muuta kaveria ovat töräyttäneet jotakin tyyliin "en osaisi kuvitella miten hirveää olisi jos ei olisi sisaruksia!"[/
Miksi on jotenkin loukkaavaa, jos sanoo ettei osaa kuvitella miten hirveää olisi, jos ei olisi sisaruksia? Mä menetin oman veljeni pari vuotta sitten enkä todellakaan ole loukkaantunut tuollaisesta. Sehän kertoo vain totuuden ja sen että se on niin hirveää ettei sitä pysty edes kuvittelemaan. Muutenkin tosi vaikea jutella ihmisten kanssa ketkä menettäneet läheisensä/läheisiä, joten mä en ainakaan loukkaannu kovin helposti tai mieti et tuokin sanoi tuon nyt tosi negatiivisesti tai tyhmästi. Harva kuitenkaan yrittää tahallaan loukata läheisensä menettänyttä.
Ehkä jotain tilannetajua peräänkulutetaan? On eri asia jos tapahtuneesta on vasta hetki mennyt?
Mun lapsella oli ongelmia koulussa teini-iässä, ja muutoinkin hänen elämänsä meni yhteen väliin ihan mahdottomaksi. olin täysin neuvoton, ja lastensuojelun/poliisin kanssa tekemisissä vähän väliä. Lopulta lapsi myös sijoitettiin hänen oman etunsa nimissä. Olin tietenkin ihan rikki asian johdosta, joten kaverini päätti lohduttaa että onneksi hänen pirkkopetterinsä on hieno ja kunnollinen lapsi, eikä lapsukaisesta ole ollut ikinä mitään ongelmia. Kun olisin itse tarvinnut tukea niin tämä kaveri vaihtoi aina puheenaihetta, jopa kesken lauseeni siihen mitä vaatteita hän oli tilannut nettikaupasta.
Tämä lapsensa oli tuolloin 10v. Nyt kun pirkkopetterinsä on 14v, ja ei käy koulua, pelaa vaan huoneessaan mykkänä, niin kaverini ei halua olla minun kanssani enää missään tekemisissä, eikä kehdannut edes kertoa lapsensa ongelmista. En kyllä ihmettele.
Oma lapseni sen sijaan on jo täysi-ikäinen ja pärjää hyvin omillaan, sekä on aivan ihana nuori aikuinen ja välimme ovat hyvät ja lämpimät.
Niin ne elämäntilanteet vaihtelee. Koskaan et voi tietää milloin jotain sattuu omalle kohdallesi, älä siis koskaan ylpistele, vaan suhtaudu muihin ja heidän elämäänsä hyväksyvästi.
Miksi muiden ihmisten tietämättömyys, neuvottomuus ja hämmennys tulkitaan "ylpistelyksi"?
T. Nyrpistelijä
Ehkä se on niiden kommenttien sävy, kun niitä annetaan täydellisen tietämättömyyden tuomalla itsevarmuudella?
-eri
Voiko ihmistä syyttää siitä, ettei häneltä puuttuu elämän tuomaa kokemusta jostain asiasta?
Onko se hänen oma vikansa, laiskuutta tms.?Voi, jos hän siitä syystä suhtautuu toisiin ylimielisesti?
Lasten ollessa pieniä tutustuin toiseen nuorehkoon äitiin ja aloimme välillä nähdä, usein heillä. Kerran hänen lapsensa jotain kiukutteli niin tämä tuttavani sanoi lapselleen että " nyt jos et ole hiljaa niin laitan sinut "Kirstin" ( minun) syliin. Lapsi alkoi itkemään vielä enemmän. En ymmärrä mitä hän on lapselleen oikein minusta puhunut ja ennen kaikkea miksi ?
Toinen tölväisy tapahtui nuorempana. Kaverin kanssa olimme varmaan tälläytyneet kumpikin ja kävelimme tiellä kun takaa kuului miehen ääni : " oikeanpuoleisella hyvä perse" No, minäpä olin se vasemmalla kävelevä :( Kyllä nämä tällaiset syöpyy mieleen vaan vaikka ei pitäisi.
Kolmas viime vuosilta. Naureskelin vessassa humalaspäissäni että ei kai mun silmä kohta vaan harita kun tuntuu siltä, johon miesystäväni tokaisi että " ei se kyllä kuule koskaan ole suorassa ollut " Selvisipähän sitten sekin siinä että karsastan. Sama pässi ilmoitti punaisista tennareistani että ei tämän ikäisen enää kuuluisi tuollaisia käyttää, ne ovat nuorisolle tarkoitettu. Ei seurustella enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tyttömme oli muutaman kuukauden ikäinen niin miehen sisko sanoi tyttömme nimestä että eihän se mikään sievä nimi ole mutta reipas. Tyttö on Iida.
Kerroin (puutarhuri) äidilleni että kissat eivät näe värejä samalla tavoin kuin ihmiset. Äiti sanoi aidosti pettyneenä että "Voi ei, Pörri (nimi muutettu) ei erota ruusujani toisistaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Susionsusi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailua kirjoitti:
Kyllä huomaa et nainen on naiselle susi, aina! Ei oo olemassakaan mitään termiä kuin paras ystävä, kaikki naiset ja tytöt kilpailee toisiaan vastaan tietyllä tavalla vaikka kuinka ollaan kaveria!
Tämän todennut vuosien saatossa, vaikka ei ääneen sanottaisiin miten asiat on, kehenkään ei voi oikeastaan luottaa yhtään
Minulla on aina ollut naispuolisia kavereita, eikä kukaan ole paljastunut sudeksi. Pieniä riitoja siellä täällä, mutta ei mitään kilpailua miehistä tms. Olen lihava ja arkisen näköinen, mutta kukaan kaveri ei ole huomautellut siitä korottaakseen itseään.
Jos KAIKKI naiset ovat susia sinulle, vika voi olla myös itsessäsi. Olet valinnut pinnallisia kavereita tai itse kilpailet heidän kanssaan. Kannattaa katsoa peiliin ennen kuin haukkuu kaikki naisten ystävyyssuhteet.
En ole se kenelle vastaat, mut mitä mä just luin? "Kilpailua miehistä"??!
Nainen on naiselle susi, sen olen todistanut liian monta kertaa mutten kertaakaan "kilpailulla miehestä"
Kannattaa katsoa peiliin ennen kuin alkaa muita haukkumaan. Ai, mut totahan just tarkoitin.
Nämä tekstit todistaa sen mitä tuo kirjoittaja tarkoitti, naiset on naisille susia, haukkumista, lyttäämistä, toisen mielen tahallaan pahoittamista, katsokaapa huviksenne suomea, facea yms, varmaan samalla tavalla haukutte muita kuin täälläkin "katso peiliin"
Miehet on paljon uskollisempia ystäviä, ei tuollaista riita asetelmaa niin paljon kuin naisilla, suurin osa naisista on oikeasti susia, valmis hylkäämään ystävänsä esim masennuksen takia, jos toinen on hoikempi niin pakko keksiä muuta haukuttavaa yms yms
No höpö höpö. Miehet vain esittää olevansa kavereita ja uskollisia niille kavereille mutta se on täyttä valetta koska miehet eivät edes tiedä mitä ystävyys on eli ovat kevyesti vain kavereita ja puukottavat ketä tahansa miestä selkään heti kun voivat ja kieroilevat ja punovat juonia ja jättävät porukasta siis aivan törkeää ja ihan sama onko kyse työ - tai vapaa-ajasta.
Miehet myös sotkevat toisten miesten parisuhteita tai niiden yritystä minkä kerkiävät. Se on alhaista. Ei kestetä sitä että siihen itseä huonompana pitämäänsä mieheen ihastuu ja rakastuu nainen jollaisen itse haluaisi ja vielä saisi perheen selllaisen kanssa.
Ketkähän ne on ne ihmiset joidenka käsissä maailman hirmuteot on? Hmm, onpa vaikea kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheinen lapsuuden- ja nuoruudenystäväni hoki minulle usein, että olen niin hemmetin tyhmä, hidas ja hidasälyinen. Minusta tuli lääkäri ja lisäksi minulla on toinenkin akateeminen tutkinto. Tällä ystävälläni ei ole mitään peruskoulun jälkeistä tutkintoa.
Sen näet toisessa, mitä itse olet.Näitkö ystävässäsi aikoinaan tulevan lääkärin?
Aika hyvin lohkaistu. Sulla meni kuitenkin tuo jutun pointti ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta vanhemmuudesta. Ei sitä oikeasti pysty tietämään kuin vasta sitten kun on kokenut raskauden, synnyttänyt, valvonut öitä, itkenyt väsymystä, nauranut ja iloinnut kehitysaskeleista, tuntenut niitä tunnerikkaita hetkiä lapsensa kanssa, katsonut lastaan silmiin ja miettinyt miten paljon voi toista rakastaa.. ja toisaalta samalla ymmärtää asioiden sitovuuden, lopullisuuden. Vastuunoton, kaiken sen. Kaikkialle ei noin vain enää lähdetä ja harrastuksia yms rajautuu pois. Ymmärrän että keskenmeno sattuu, mutta kyse on eri asiasta, kun sanotaan ettei voi tietää, mitä on olla äiti. Minusta keskenmenon saanut voi sanoa olevansa äiti, mutta mielestäni ei pitäisi loukkaantua jos joku valittaa vaikka tajutonta väsymystä tai teini-iän oikkuja, ennenkuin itse on ne käynyt läpi lapsen kanssa konkreetisti. Paljon voimia kuitenkin menetyksessä ja toivottavasti toiveesi lapsesta toteutuu.
Jos itsekin olet sitä mieltä ettei lapsettomat voi ymmärtää mitään mistään, niin miksi edes menet heille valittamaan äitiydestäsi?
Jos he kerran ovat täysin kyvyttömiä tajuamaan mistään mitään, niin mitä järkeä heille on mennä ylhäältä päin lässyttämään yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Kerroin (puutarhuri) äidilleni että kissat eivät näe värejä samalla tavoin kuin ihmiset. Äiti sanoi aidosti pettyneenä että "Voi ei, Pörri (nimi muutettu) ei erota ruusujani toisistaan".
Oma kissani ainakin erottaa kirkkaanpunaisen muista väreistä, reagoi nimittäin sen verran voimakkaasti kirkkaanpunaisiin esineisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Susionsusi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailua kirjoitti:
Kyllä huomaa et nainen on naiselle susi, aina! Ei oo olemassakaan mitään termiä kuin paras ystävä, kaikki naiset ja tytöt kilpailee toisiaan vastaan tietyllä tavalla vaikka kuinka ollaan kaveria!
Tämän todennut vuosien saatossa, vaikka ei ääneen sanottaisiin miten asiat on, kehenkään ei voi oikeastaan luottaa yhtään
Minulla on aina ollut naispuolisia kavereita, eikä kukaan ole paljastunut sudeksi. Pieniä riitoja siellä täällä, mutta ei mitään kilpailua miehistä tms. Olen lihava ja arkisen näköinen, mutta kukaan kaveri ei ole huomautellut siitä korottaakseen itseään.
Jos KAIKKI naiset ovat susia sinulle, vika voi olla myös itsessäsi. Olet valinnut pinnallisia kavereita tai itse kilpailet heidän kanssaan. Kannattaa katsoa peiliin ennen kuin haukkuu kaikki naisten ystävyyssuhteet.
En ole se kenelle vastaat, mut mitä mä just luin? "Kilpailua miehistä"??!
Nainen on naiselle susi, sen olen todistanut liian monta kertaa mutten kertaakaan "kilpailulla miehestä"
Kannattaa katsoa peiliin ennen kuin alkaa muita haukkumaan. Ai, mut totahan just tarkoitin.
Nämä tekstit todistaa sen mitä tuo kirjoittaja tarkoitti, naiset on naisille susia, haukkumista, lyttäämistä, toisen mielen tahallaan pahoittamista, katsokaapa huviksenne suomea, facea yms, varmaan samalla tavalla haukutte muita kuin täälläkin "katso peiliin"
Miehet on paljon uskollisempia ystäviä, ei tuollaista riita asetelmaa niin paljon kuin naisilla, suurin osa naisista on oikeasti susia, valmis hylkäämään ystävänsä esim masennuksen takia, jos toinen on hoikempi niin pakko keksiä muuta haukuttavaa yms yms
No höpö höpö. Miehet vain esittää olevansa kavereita ja uskollisia niille kavereille mutta se on täyttä valetta koska miehet eivät edes tiedä mitä ystävyys on eli ovat kevyesti vain kavereita ja puukottavat ketä tahansa miestä selkään heti kun voivat ja kieroilevat ja punovat juonia ja jättävät porukasta siis aivan törkeää ja ihan sama onko kyse työ - tai vapaa-ajasta.
Miehet myös sotkevat toisten miesten parisuhteita tai niiden yritystä minkä kerkiävät. Se on alhaista. Ei kestetä sitä että siihen itseä huonompana pitämäänsä mieheen ihastuu ja rakastuu nainen jollaisen itse haluaisi ja vielä saisi perheen selllaisen kanssa.
Ketkähän ne on ne ihmiset joidenka käsissä maailman hirmuteot on? Hmm, onpa vaikea kysymys.
Luin ohiksena tämän kommentin ja yhdistin ihan automaattisesti naisten käyttäytymiseen... Itse siis nainen.
Opiskelijabileissä kurssikaveri puhkesi nauramaan eikä meinannut millään saada hihitystään loppumaan, kun sanoin olevani koditon. Täsmensin vielä, että siis ihan oikeasti olen ja ei ole erityisen helppo tilanne, oikeastaan aika hankala kun ei kämppää löydy.
Kaveri jatkoi holtitonta naurua ja väänsi asiasta vielä vitsiä myöhemmin moneen otteeseen. Hän oli aikuinen mies ja konteksti oli sellainen, että ihan ilman huumoria tämän asian mainitsin kun puhe tuli asumismuodoista.
Vieläkin mietin että mistä siinä oli kyse. Kodittomuus ei ilmiönä vissiin mennyt hänelle jotenkin jakeluun, eikä minkäänlaista empatiakykyä ollut. En mitään sääliä häneltä hakenut mutta nauraminen päin naamaa ja vielä vitsaileminen muiden kurssilaisten edessä loukkasi niin että mukava illanvietto vaihtui itkun pidättelyyn...
Paskanhajuiset terkut vaan sinne Ouluun.
Vierailija kirjoitti:
Olin viimeisilläni raskaana samaan aikaan kuin sukulaiseni ja meidän molempien läsnäollessa hänen anoppinsa kehuskeli minua että ei ole sinulle tullut raskauskiloja, tuo 'Milla' on ihan pöhöttynyt. Minun mielestäni todella törkeää, tuli paha mieli Millan puolesta...
Jotkut anopit ovat tuollaisia.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja on kauheaa, ettei keksi mitä sanoa, ennen kuin jälkeen päin. Tulevat niin puskista, kun ei järjelliseksi luulemaltaan ihmiseltäosaa odottaa kuulevansa mokomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttiko miten paljon kun sait tietää? Kysyi kollega kun kerroin että tyttö on tulossa. Vaikka supliikkimies olenkin niin siinä vaiheessa kyllä menin sanattomaks. Niin ja ei vituttanut, en toisaalta uskonut että mua nuoremmat saattaisi vielä ajatella noin
Järkyttävä loukkaus sekä sinua että lastasi kohtaan.
Kiinnostavaa myös tuollainen heitto, kun juuri luin, että Suomessa on miesylijäämää, eikä riitä nuorille miehille naisia.
Tyhmälle työkaverille olis voinut heittää jotain hänen kiinalaisesta ajatusmaailmastaan...
Juu, jälkikäteenhän sitä kaikenlaista heittoa mieleen tulikin mutta sillä hetkellä sanoin korkeintaan "mitä helvettiä? Ei tietenkään", jos sitäkään. Palasimme aiheeseen kun sain toisenkin tytön. Silloin en enää jäänyt sanattomaksi kun osasin arvata mitä tuleman pitää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Entinen) paras ystäväni totesi esikoisen saatuaan, että hän valitsee kummin lapselle sisaruksistaan, kun "hänellä niitä sisaruksia sentään on". Oma ainoa sisarukseni oli kuollut traagisesti pari vuotta aiemmin.
Myös pari muuta kaveria ovat töräyttäneet jotakin tyyliin "en osaisi kuvitella miten hirveää olisi jos ei olisi sisaruksia!"[/
Miksi on jotenkin loukkaavaa, jos sanoo ettei osaa kuvitella miten hirveää olisi, jos ei olisi sisaruksia? Mä menetin oman veljeni pari vuotta sitten enkä todellakaan ole loukkaantunut tuollaisesta. Sehän kertoo vain totuuden ja sen että se on niin hirveää ettei sitä pysty edes kuvittelemaan. Muutenkin tosi vaikea jutella ihmisten kanssa ketkä menettäneet läheisensä/läheisiä, joten mä en ainakaan loukkaannu kovin helposti tai mieti et tuokin sanoi tuon nyt tosi negatiivisesti tai tyhmästi. Harva kuitenkaan yrittää tahallaan loukata läheisensä menettänyttä.
Ehkä jotain tilannetajua peräänkulutetaan? On eri asia jos tapahtuneesta on vasta hetki mennyt?
Mun lapsella oli ongelmia koulussa teini-iässä, ja muutoinkin hänen elämänsä meni yhteen väliin ihan mahdottomaksi. olin täysin neuvoton, ja lastensuojelun/poliisin kanssa tekemisissä vähän väliä. Lopulta lapsi myös sijoitettiin hänen oman etunsa nimissä. Olin tietenkin ihan rikki asian johdosta, joten kaverini päätti lohduttaa että onneksi hänen pirkkopetterinsä on hieno ja kunnollinen lapsi, eikä lapsukaisesta ole ollut ikinä mitään ongelmia. Kun olisin itse tarvinnut tukea niin tämä kaveri vaihtoi aina puheenaihetta, jopa kesken lauseeni siihen mitä vaatteita hän oli tilannut nettikaupasta.
Tämä lapsensa oli tuolloin 10v. Nyt kun pirkkopetterinsä on 14v, ja ei käy koulua, pelaa vaan huoneessaan mykkänä, niin kaverini ei halua olla minun kanssani enää missään tekemisissä, eikä kehdannut edes kertoa lapsensa ongelmista. En kyllä ihmettele.
Oma lapseni sen sijaan on jo täysi-ikäinen ja pärjää hyvin omillaan, sekä on aivan ihana nuori aikuinen ja välimme ovat hyvät ja lämpimät.
Niin ne elämäntilanteet vaihtelee. Koskaan et voi tietää milloin jotain sattuu omalle kohdallesi, älä siis koskaan ylpistele, vaan suhtaudu muihin ja heidän elämäänsä hyväksyvästi.
Miksi muiden ihmisten tietämättömyys, neuvottomuus ja hämmennys tulkitaan "ylpistelyksi"?
T. Nyrpistelijä
Ehkä se on niiden kommenttien sävy, kun niitä annetaan täydellisen tietämättömyyden tuomalla itsevarmuudella?
-eri
Voiko ihmistä syyttää siitä, ettei häneltä puuttuu elämän tuomaa kokemusta jostain asiasta?
Onko se hänen oma vikansa, laiskuutta tms.?Jotkut kykenevät empatiaan, vaikka elämänkokemusta ei vielä olisikaan karttunut. Jotkut ei välttämättä koskaan.
En yleensä ota itseeni kovin herkästi, mutta entisellä työpaikalla oli ikäiseni nuori nainen jolla oli niiiin vaikeaa. Tämä avautui ensitapaamisella mm. perheongelmistaan, rahaongelmistaan, terveydestään yms. Ja kaikki kahvitauot joissa tuo henkilö oli paikalla meni aina siihen, että kuunneltiin selostus tämän viikon ongelmista. En itse ikinä oikein kertonut omasta elämästäni tälle naiselle, mutta hän otti kerran asiakseen sanoa "niin eihän tätä ymmärrä jos on ollut itsellä helppo elämä".
Hymähdin vain vastaukseksi, vaikka oikeasti olisi tehnyt mieli alkaa huutaa. Oma terveyteni, perhetaustani ja elämäni sisältää sellaisia asioita joista ei todellakaan voi avautua työpaikan kahvipöydässä, ja minusta on törkeää olettaa että jollakin on ollut hirveän helppoa vaan siksi koska tämä ei kerro ensikättelyssä diagnoosilistojaan tai sitä ketkä lähisukulaiset on k*sipäitä.
Alue: Aihe vapaa