Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö vanhan talon sisustus mielestäsi noudattaa rakennusaikakautta?
Entä pintamateriaalit? Meillä sisustus on oikeastaan usean vuosikymmenen iloinen sekoitus, kun taas remontissa laitetut pintamateriaalit aika pitkälti perinteisiä.
Kommentit (285)
No tää meidän 1800-luvun kartanotyylinen talo ei todellakaan ole sisustettu pelkästään sen ajan muodin mukaan. Tää on sekoitus vanhaa ja uudempaa. En haluaisi asua ihan museossa ja huonekalujen käytettävyys ja mukavuuskin menevät osin ulkomuodon edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri katselin myynti-ilmoitusta yhdestä viimeisen päälle rempatusta rintamamiestalosta: kiiltävät valkoiset keittiökalusteet, se harmaa laminaattilattia kaikissa huoneissa, kaikki vimpan päälle modernia. Toki jokainen saa sisustaa niinkuin haluaa, mutta kyllä siitä jotenkin surullinen olo tuli, kun ei ollut mitään alkuperäisestä hengestä jäljellä. Tosin melkein yhtä pahoja on ne maalaisromanttiset överit rintamamiestalossa, ei sekään ihan sovi aikakauteen. Ei tietenkään tarvitse sisustaa kotiaan museoksi, mutta vanhaa taloa rempatessa kannattaisi katsoa edes vähän mallia sitä aikakaudelta, eikä vain viimeisimpiä asuntomessukohteita. Esim. Meillä on tässä 80-luvun rivarissa ne kaikkien kammoamat kaari-oviaukot, mutta ei tulisi mieleenkään poistaa niitä, tai maalata epämuodikkaat punaisia piha-aitoja valkoiseksi. Ne kuuluu talon henkeen. Muuten meidän sisustus on kyllä ihan sekoitus uutta ja vanhaa, perintökalusteita ja Ikeasta haettua. Tykkään kerroksellisuudesta.
Malliesimerkki tuosta raiskatusta rm-talosta on se lehdessäkin esitelty Aki/Rita-pariskunnan talo. Ihan järkky...
Jos talo toimii ihmisten kotina, sisustuksen tulee olla sellainen, kuin asukkaat haluavat. Toki, jos talo on kulttuurihistoriallisesti merkittävä, voi museovirastolla olla mielipiteitä siitä, mitä talolle saa tai ei saa tehdä.
Jos taas talo toimii museona sisustuksen tulee olla mahdollisimman hyvin talon historiaan sopiva.
Jos taas muu julkinen tila, sisustuksen pitää sopia "talon henkeen".
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse ei ole arvotalosta saati museaaliset kriteerit täyttävästä talosta, niin etköhän sinä ole siinä tapauksessa paras asiantuntija sanomaan mikä taloon sopii ja mikä ei. Sinun kotihan se on ja korkeintaan muu perhe voi olla eri mieltä, mutta silloinkin kai neuvotellaan.
Olen nähnyt niin monenlaisia ratkaisuja eri ikäisissä taloissa. Jos jollakin on tyylitajua ja kokonaisvaltaista, trendeistä riippumatonta suunnittelu- ja sisustamistaitoa lopputulema on usein onnistunut. Jos taas joku ei ihan ole varma ja mitä haluaa, niin se on sellaista arpomista miltä lopulta näyttää ja millaisia ratkaisuja.
Pahimmat mokat tapahtuvat yleensä julkisivussa ja millainen on piharatkaisu. Uhrataanko tietyn ikäisen talon pääoven kunnostamiseen aikaa ja rahaa vai valitaanko lähimmästä kooraudasta tarjousovi. Tai ikkunapokat yms. Niissä iskee joskus masennus, että voivoi kun olisivat nyt ihan vähän funtsanneet.
Tuunaus, entisöinti on arvokas taito, joten aina voi kämppää rempan alta purkaessa miettiä saisinko tuosta vielä uudenveroisen hiomalla ja maalaamalla tai nikkaroimalla murtuneen osaan kuntoon.
Meidän kesäpaikan ”murheena” on edellisen omistajan uusimat ikkunat. Ovat laadukkaat ja jopa puuikkunat, mutta niiden ruutujako on ihan eri kuin alkuperäisissä. Yläkerrassa on jäljellä alkuperäiset ikkunat, joten niiden eron huomaa entiseen ja se on aika merkittävä. Alkuperäiset on vielä jäljellä, ja ovat vieläpä hyväkuntoiset. Olenkin puolivakavissani miettinyt niiden kunnostamista ja takaisin paikalleen laittoa. Toisaalta nykyiset ikkunat ovat toimivat nykyaikaisine tuplalaseineen yms, joten onko järkevää vain esteettisistä syistä vaihtaa ne vanhat takaisin. Varsinkin kun muutakin työtä riittää vuosiksi eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Noh miten sitä aikakautta pitäisi sitten näyttää vaikka ennen sotia rakennetussa asunnossa tai 70-luvulla rakennetussa? Elämä on mennyt eteenpäin ja elämäntavatkin muuttuneet. Ehkä jossain huvilalla tuo aikakausiajattelu voisi toimia paremmin? :)
No esimerkiksi siten, että ei vaihda 20-luvun talon pystymallisia ikkunoita suuremmiksi vaakaikkunoiksi. Tai vastaavasti laita 70-luvun taloon ruutuikkunoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä kyllä, että jykevät isokokoiset puukaapit, senkit, jne. eivät mittasuhteiltaan sovi nykytalojen pieniin ja mataliin huoneisiin.
Tuosta tuli mieleen miten minua on aina häirinnyt vanhempieni vm. 59 olevan talon eteisessä oleva vanha maalaistalon tuvan lautashylly. Sen mittasuhteet eivät sovi _yhtään_ suht matalaan ja pitkään eteiseen. Äitini ei ole ikinä ymmärtänyt pointtiani asiasta :D ollaan väännetty monet kerrat. Kaipaisi tilaa ja ilmaa ympärilleen.
Vaikea näkemättä sanoa.
Toivottavasti siitä eiole tehty mitään pipo- ja lapastelinettä.
Ansaitsisi paikan keittiössä tai ruokailutilassa tai olkkarissa - ja varustettuna niillä vanhoilla, ihanilla lautasilla (mulla olis niitä seinille asti :D).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä. Kerrokset saavat näkyä. Tosin vieroksun sitäkin, että kaikki pinnat pistetään kerralla ”uusiksi”.
Jossain ketjussa täällä joskus jo kirjoitinkin miten kammoksun tätä nykymuotia repiä (tarpeettomasti) vanhat pinkopahvit pois jotta saa hirren esiin. Rinnastan sen siihen kun joskus 2000-l alkupuolella kaikki vanhat huonekalut maalattiin valkoiseksi.
Maalautin, enkä itse alkanut sutia, KAIKKI perintökalleudet valkoisiksi 2010-luvulla.
Maalarikoulussa (=halvin mahdollinen maalauspaikka) kysyi opettaja viis kertaa olenko varma.
Olin.
Ja hetkeäkään ei ole kaduttanut.
Eikö kauhutarinoille ole omaa ketjua?
Tämä seisautti veret.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se tyylillisesti on varma ratkaisu, ei mennä niinsanotusti metsään.
Tietenkään mitään ei kenenkään pidä tehdä, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on että vanhassa talossa oikeasti vanhat materiaalit on kauneinta, vaikka olisivat vähän risaa ja kulunuttakin. Seuraavaksi paras on jos tekee korjauksen ja käyttää aikakauden työtapoja, materiaaleja ja tyyliä. Esim. joku moderni kiiltäväpintainen keittiökompleksi sopii vanhaan taloon mielestäni äärettömän huonosti. Mutta kuten sanottu jokainen tavallaan. Pahinta mitä vanhalle talolle voi tapahtua, on jättää se asumattomaksi ja siihen nähden mitkä tahansa toimet on parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse, mutta mitään kovin peruuttamatonta ei kannata tehdä. Seuraava asukas saattaa haluta palauttaa talon alkuperäiseen asuun. Jos tykkään jostain "open concept"-jutusta niin en osta vanhaa taloa josta pilkkoisin kaikki väliseinät pois.
Kyllä oli jo fyysisesti kova työ purkaa edellisen asukkaan itse värkätyt massiiviset lastulevykomerot keittiöstä - hyvin suurilla nauloilla oli hakattu ja syvälle. Samalla oli rikottu esim. kauniin ison oviaukon pinnat niin, ettei voinut muuta kuin rakentaa se uudestaan, vaikka pelkkä maalaus olisi riittänyt jos sitä ei olisi suotta sahailtu niiden kauhukomeroiden asentamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse ei ole arvotalosta saati museaaliset kriteerit täyttävästä talosta, niin etköhän sinä ole siinä tapauksessa paras asiantuntija sanomaan mikä taloon sopii ja mikä ei. Sinun kotihan se on ja korkeintaan muu perhe voi olla eri mieltä, mutta silloinkin kai neuvotellaan.
Olen nähnyt niin monenlaisia ratkaisuja eri ikäisissä taloissa. Jos jollakin on tyylitajua ja kokonaisvaltaista, trendeistä riippumatonta suunnittelu- ja sisustamistaitoa lopputulema on usein onnistunut. Jos taas joku ei ihan ole varma ja mitä haluaa, niin se on sellaista arpomista miltä lopulta näyttää ja millaisia ratkaisuja.
Pahimmat mokat tapahtuvat yleensä julkisivussa ja millainen on piharatkaisu. Uhrataanko tietyn ikäisen talon pääoven kunnostamiseen aikaa ja rahaa vai valitaanko lähimmästä kooraudasta tarjousovi. Tai ikkunapokat yms. Niissä iskee joskus masennus, että voivoi kun olisivat nyt ihan vähän funtsanneet.
Tuunaus, entisöinti on arvokas taito, joten aina voi kämppää rempan alta purkaessa miettiä saisinko tuosta vielä uudenveroisen hiomalla ja maalaamalla tai nikkaroimalla murtuneen osaan kuntoon.
Meidän kesäpaikan ”murheena” on edellisen omistajan uusimat ikkunat. Ovat laadukkaat ja jopa puuikkunat, mutta niiden ruutujako on ihan eri kuin alkuperäisissä. Yläkerrassa on jäljellä alkuperäiset ikkunat, joten niiden eron huomaa entiseen ja se on aika merkittävä. Alkuperäiset on vielä jäljellä, ja ovat vieläpä hyväkuntoiset. Olenkin puolivakavissani miettinyt niiden kunnostamista ja takaisin paikalleen laittoa. Toisaalta nykyiset ikkunat ovat toimivat nykyaikaisine tuplalaseineen yms, joten onko järkevää vain esteettisistä syistä vaihtaa ne vanhat takaisin. Varsinkin kun muutakin työtä riittää vuosiksi eteenpäin.
Vaihdat sitten vanhat takaisin kun uudet hajoaa. Vanhat puuikkunat on huollettavia ja siten ikuisia. Uudet teolliset ikkunat kestää n. 20-30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsalaisesta Gård och torp -lehdestä näkee miten hienoja talot on, kun se vanha on oikeasti säilytetty eikä muutettu joksikin uudeksi valkoiseksi vähän vanhahtavaksi. Suomalaiset aina hokee tuota että ”en halua asua museossa”, mutta eivät vaan taida tietää miten kaunista se vanha oikeasti voisi olla. Suomessa ei juurikaan mitään tällaista enää ole. Suomalaiset häpeää niin kaikkea vanhaa, että talot vedetään uusiksi sisältä 20 vuoden välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse ei ole arvotalosta saati museaaliset kriteerit täyttävästä talosta, niin etköhän sinä ole siinä tapauksessa paras asiantuntija sanomaan mikä taloon sopii ja mikä ei. Sinun kotihan se on ja korkeintaan muu perhe voi olla eri mieltä, mutta silloinkin kai neuvotellaan.
Olen nähnyt niin monenlaisia ratkaisuja eri ikäisissä taloissa. Jos jollakin on tyylitajua ja kokonaisvaltaista, trendeistä riippumatonta suunnittelu- ja sisustamistaitoa lopputulema on usein onnistunut. Jos taas joku ei ihan ole varma ja mitä haluaa, niin se on sellaista arpomista miltä lopulta näyttää ja millaisia ratkaisuja.
Pahimmat mokat tapahtuvat yleensä julkisivussa ja millainen on piharatkaisu. Uhrataanko tietyn ikäisen talon pääoven kunnostamiseen aikaa ja rahaa vai valitaanko lähimmästä kooraudasta tarjousovi. Tai ikkunapokat yms. Niissä iskee joskus masennus, että voivoi kun olisivat nyt ihan vähän funtsanneet.
Tuunaus, entisöinti on arvokas taito, joten aina voi kämppää rempan alta purkaessa miettiä saisinko tuosta vielä uudenveroisen hiomalla ja maalaamalla tai nikkaroimalla murtuneen osaan kuntoon.
Meidän kesäpaikan ”murheena” on edellisen omistajan uusimat ikkunat. Ovat laadukkaat ja jopa puuikkunat, mutta niiden ruutujako on ihan eri kuin alkuperäisissä. Yläkerrassa on jäljellä alkuperäiset ikkunat, joten niiden eron huomaa entiseen ja se on aika merkittävä. Alkuperäiset on vielä jäljellä, ja ovat vieläpä hyväkuntoiset. Olenkin puolivakavissani miettinyt niiden kunnostamista ja takaisin paikalleen laittoa. Toisaalta nykyiset ikkunat ovat toimivat nykyaikaisine tuplalaseineen yms, joten onko järkevää vain esteettisistä syistä vaihtaa ne vanhat takaisin. Varsinkin kun muutakin työtä riittää vuosiksi eteenpäin.
Vaihdat sitten vanhat takaisin kun uudet hajoaa. Vanhat puuikkunat on huollettavia ja siten ikuisia. Uudet teolliset ikkunat kestää n. 20-30 vuotta.
No uudet nämä ovat laadukkaat puuikkunat myös, paikoillaan olleet yli 15v ja ihan priimakunnossa. Muuten ei mitään muuta vikaa kuin talon ulkonäköön sopimaton ruutujako :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaapas vaikka tätä. Kyllä minä vaan ihan mielelläni asuisin tällaisessa ”museossa”, mielummin kuin Ikea-keittiötalossa.
Sanoisin, että lopputulos on usein mauton, jos rakennusaikakautta ei huomioi, mutta tärkeintä on asukkaan oma maku. Minulla on työn alla juuri tällainen mauton remontti perittyyn 50-luvun puutaloon. Talo on minulle tunnearvoltaan tärkeä ja ihanalla paikalla. 50-luvun sisustustyyli ei kuitenkaan ole yhtään minua, ainoastaan senaikainen värimaailma miellyttää jonkin verran. Ihanimpana pidän 1800- ja 1900-lukujen vaihdetta, ja taloon on tulossa useita 1800-luvun perintöhuonekaluja. Käyn jonkinlaista kamppailua itseni kanssa, ettei talosta tulisi 1800-luvun tavaroiden ja nykyajan uusvanhan Ikea-tavaran sekaista oksennusta, joka olisi juuri eniten minun makuuni. No, ehkä se vähän pelastaa, että tykkään käyttää värejä. Ja tämä on kuitenkin minun elämäni talo, ja minä siellä tämän ainutkertaisen elämäni vietän, se on pidettävä mielessä.
Ihan mielenkiinnosta muuten kyselen tyylitietoisemmilta, että jos alkuperäistä ei voi jättää, niin minkälaiset uudet keittiön kiintokalusteet tulisi valita 50- tai 60-luvun taloon, jotta lopputulos olisi hyvän maun mukainen? Laittakaa ihan esimerkkilinkkejä keittiönvalmistajien sivuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse ei ole arvotalosta saati museaaliset kriteerit täyttävästä talosta, niin etköhän sinä ole siinä tapauksessa paras asiantuntija sanomaan mikä taloon sopii ja mikä ei. Sinun kotihan se on ja korkeintaan muu perhe voi olla eri mieltä, mutta silloinkin kai neuvotellaan.
Olen nähnyt niin monenlaisia ratkaisuja eri ikäisissä taloissa. Jos jollakin on tyylitajua ja kokonaisvaltaista, trendeistä riippumatonta suunnittelu- ja sisustamistaitoa lopputulema on usein onnistunut. Jos taas joku ei ihan ole varma ja mitä haluaa, niin se on sellaista arpomista miltä lopulta näyttää ja millaisia ratkaisuja.
Pahimmat mokat tapahtuvat yleensä julkisivussa ja millainen on piharatkaisu. Uhrataanko tietyn ikäisen talon pääoven kunnostamiseen aikaa ja rahaa vai valitaanko lähimmästä kooraudasta tarjousovi. Tai ikkunapokat yms. Niissä iskee joskus masennus, että voivoi kun olisivat nyt ihan vähän funtsanneet.
Tuunaus, entisöinti on arvokas taito, joten aina voi kämppää rempan alta purkaessa miettiä saisinko tuosta vielä uudenveroisen hiomalla ja maalaamalla tai nikkaroimalla murtuneen osaan kuntoon.
Meidän kesäpaikan ”murheena” on edellisen omistajan uusimat ikkunat. Ovat laadukkaat ja jopa puuikkunat, mutta niiden ruutujako on ihan eri kuin alkuperäisissä. Yläkerrassa on jäljellä alkuperäiset ikkunat, joten niiden eron huomaa entiseen ja se on aika merkittävä. Alkuperäiset on vielä jäljellä, ja ovat vieläpä hyväkuntoiset. Olenkin puolivakavissani miettinyt niiden kunnostamista ja takaisin paikalleen laittoa. Toisaalta nykyiset ikkunat ovat toimivat nykyaikaisine tuplalaseineen yms, joten onko järkevää vain esteettisistä syistä vaihtaa ne vanhat takaisin. Varsinkin kun muutakin työtä riittää vuosiksi eteenpäin.
Vaihdat sitten vanhat takaisin kun uudet hajoaa. Vanhat puuikkunat on huollettavia ja siten ikuisia. Uudet teolliset ikkunat kestää n. 20-30 vuotta.
No uudet nämä ovat laadukkaat puuikkunat myös, paikoillaan olleet yli 15v ja ihan priimakunnossa. Muuten ei mitään muuta vikaa kuin talon ulkonäköön sopimaton ruutujako :/
No eihän sinulla siinä mikään kiire ole sitten. Säästät ne vanhat klasit, teet muut akuutimmat remontit ensin ja katsot miltä sitten tuntuu. Ei se mitään niin hullua ole niitä palauttaa, kyllä sitä tehdään, mutta ei väärä ruutujako nyt niin paha virhe ole. Ne on kammottavan näköisiä kun johonkin 1800-luvun taloon on isketty 70-luvun neliskanttiset ikkunat.
Vierailija kirjoitti:
Katsokaapas vaikka tätä. Kyllä minä vaan ihan mielelläni asuisin tällaisessa ”museossa”, mielummin kuin Ikea-keittiötalossa.
Onpa kaunis! Tuossa ei kuvattu keittiötä. Minkälaisen keittiön sinä valitsisit tähän taloon, jos pitäisi hankkia uusi, eikä vanhaa voisi säilyttää?
Julkisivu voi olla vanha, mutta sisältä just semmonen kuin kukin haluaa.
Suojelukohteet erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että lopputulos on usein mauton, jos rakennusaikakautta ei huomioi, mutta tärkeintä on asukkaan oma maku. Minulla on työn alla juuri tällainen mauton remontti perittyyn 50-luvun puutaloon. Talo on minulle tunnearvoltaan tärkeä ja ihanalla paikalla. 50-luvun sisustustyyli ei kuitenkaan ole yhtään minua, ainoastaan senaikainen värimaailma miellyttää jonkin verran. Ihanimpana pidän 1800- ja 1900-lukujen vaihdetta, ja taloon on tulossa useita 1800-luvun perintöhuonekaluja. Käyn jonkinlaista kamppailua itseni kanssa, ettei talosta tulisi 1800-luvun tavaroiden ja nykyajan uusvanhan Ikea-tavaran sekaista oksennusta, joka olisi juuri eniten minun makuuni. No, ehkä se vähän pelastaa, että tykkään käyttää värejä. Ja tämä on kuitenkin minun elämäni talo, ja minä siellä tämän ainutkertaisen elämäni vietän, se on pidettävä mielessä.
Ihan mielenkiinnosta muuten kyselen tyylitietoisemmilta, että jos alkuperäistä ei voi jättää, niin minkälaiset uudet keittiön kiintokalusteet tulisi valita 50- tai 60-luvun taloon, jotta lopputulos olisi hyvän maun mukainen? Laittakaa ihan esimerkkilinkkejä keittiönvalmistajien sivuille.
Alkuperäisiä 50-luvun keittiökaappeja pyörii jonkin verran myynnissä. Paras olisi sellainen kunnostettuna. On myös puuseppiä, jotka tekee saman tyylisiä uusia keittiöitä. Sitten jos on rahasta tiukkaa niin ehkä alakaapit jotain tavallista keittiökaappia ja lisäksi yläkaapeiksi esim. avohyllyjä ja vitriinejä tilantarpeen mukaan.
Jos kyse ei ole arvotalosta saati museaaliset kriteerit täyttävästä talosta, niin etköhän sinä ole siinä tapauksessa paras asiantuntija sanomaan mikä taloon sopii ja mikä ei. Sinun kotihan se on ja korkeintaan muu perhe voi olla eri mieltä, mutta silloinkin kai neuvotellaan.
Olen nähnyt niin monenlaisia ratkaisuja eri ikäisissä taloissa. Jos jollakin on tyylitajua ja kokonaisvaltaista, trendeistä riippumatonta suunnittelu- ja sisustamistaitoa lopputulema on usein onnistunut. Jos taas joku ei ihan ole varma ja mitä haluaa, niin se on sellaista arpomista miltä lopulta näyttää ja millaisia ratkaisuja.
Pahimmat mokat tapahtuvat yleensä julkisivussa ja millainen on piharatkaisu. Uhrataanko tietyn ikäisen talon pääoven kunnostamiseen aikaa ja rahaa vai valitaanko lähimmästä kooraudasta tarjousovi. Tai ikkunapokat yms. Niissä iskee joskus masennus, että voivoi kun olisivat nyt ihan vähän funtsanneet.
Tuunaus, entisöinti on arvokas taito, joten aina voi kämppää rempan alta purkaessa miettiä saisinko tuosta vielä uudenveroisen hiomalla ja maalaamalla tai nikkaroimalla murtuneen osaan kuntoon.