Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö vanhan talon sisustus mielestäsi noudattaa rakennusaikakautta?
Entä pintamateriaalit? Meillä sisustus on oikeastaan usean vuosikymmenen iloinen sekoitus, kun taas remontissa laitetut pintamateriaalit aika pitkälti perinteisiä.
Kommentit (285)
Jokainen saa puolestani tehdä kodistaan täsmälleen sellaisen kuin haluaa. Siinä ei ole muilla mitään nokan koputtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaapas vaikka tätä. Kyllä minä vaan ihan mielelläni asuisin tällaisessa ”museossa”, mielummin kuin Ikea-keittiötalossa.
Onpa kaunis! Tuossa ei kuvattu keittiötä. Minkälaisen keittiön sinä valitsisit tähän taloon, jos pitäisi hankkia uusi, eikä vanhaa voisi säilyttää?
Tässä näkyy yksi keittiö. Tuossa lehdessä on usein esitelty keittiöitäkin. Ja siinä on mainoksia puusepän verstaista, jotka tekevät vanhan tyylisiä keittiöitä. Niiden sivuilta voisi saada ideoita myös. Tätä lehteä myydään Suomessakin ihan yleisesti joka paikassa ja myös kirjastosta löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä kyllä, että jykevät isokokoiset puukaapit, senkit, jne. eivät mittasuhteiltaan sovi nykytalojen pieniin ja mataliin huoneisiin.
Tuosta tuli mieleen miten minua on aina häirinnyt vanhempieni vm. 59 olevan talon eteisessä oleva vanha maalaistalon tuvan lautashylly. Sen mittasuhteet eivät sovi _yhtään_ suht matalaan ja pitkään eteiseen. Äitini ei ole ikinä ymmärtänyt pointtiani asiasta :D ollaan väännetty monet kerrat. Kaipaisi tilaa ja ilmaa ympärilleen.
Muisto minultakin, tuttavapariskunta rakensi 1990-luvun lopulla omakotitalon. Rouva innostui ”antiikista” osti puisen senkin/peilipöydän (mikä lienee virallinen nimi), puisen korkean astiakaapin ja lipastoja. Pieni olohuone näytti oudolta, oli halpisnojatuolit, hyvin pienikokoiset ja sitten nuo järkäleet, mittasuhteet olivat vinksin vonksin. Kun olohuoneessa istui, tunsi itsensä pieneksi. Jännä, ettei heidän oma silmänsä kertonut, ettei tämä nyt toimi.
Sisustamista pystyy oppimaan siinä kuin mitä tahansa muutakin. Kaikilla ei ole syntymälahjana sitä silmää. Ehkä tuo on se mistä hän on aloittanut ja nykyään sitten jo kehittynyt johonkin suuntaan, ehkä jopa hankkinut sen talon tai kesäpaikan johon nuokin kalusteet sopii.
Toisinkin päin voi tehdä. Tiedän 60-luvun rintamamiestalon, jossa on antiikkityylisiä tapetteja ja maaleja, eli noin sata vuotta varhaisempaa aikaa tavoitteleva sisustus. Näyttää vähän huvittavalta.
70-luvun lähiöissä oli liikuttavia sisustuksia, kun oli lähdetty maalta kaupunkiin ja otettu mukaan pirttikalustot, kiikkutuolit, räsymatot, käkikellot ja raanut <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johonkin mummonmökki-omakotitaloon on vähän vaikea kuvitella samanlaista sisustusta kuin Manhattanin pilvenpiirtäjän kattokerrokseen
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että lopputulos on usein mauton, jos rakennusaikakautta ei huomioi, mutta tärkeintä on asukkaan oma maku. Minulla on työn alla juuri tällainen mauton remontti perittyyn 50-luvun puutaloon. Talo on minulle tunnearvoltaan tärkeä ja ihanalla paikalla. 50-luvun sisustustyyli ei kuitenkaan ole yhtään minua, ainoastaan senaikainen värimaailma miellyttää jonkin verran. Ihanimpana pidän 1800- ja 1900-lukujen vaihdetta, ja taloon on tulossa useita 1800-luvun perintöhuonekaluja. Käyn jonkinlaista kamppailua itseni kanssa, ettei talosta tulisi 1800-luvun tavaroiden ja nykyajan uusvanhan Ikea-tavaran sekaista oksennusta, joka olisi juuri eniten minun makuuni. No, ehkä se vähän pelastaa, että tykkään käyttää värejä. Ja tämä on kuitenkin minun elämäni talo, ja minä siellä tämän ainutkertaisen elämäni vietän, se on pidettävä mielessä.
Ihan mielenkiinnosta muuten kyselen tyylitietoisemmilta, että jos alkuperäistä ei voi jättää, niin minkälaiset uudet keittiön kiintokalusteet tulisi valita 50- tai 60-luvun taloon, jotta lopputulos olisi hyvän maun mukainen? Laittakaa ihan esimerkkilinkkejä keittiönvalmistajien sivuille.
Minusta tuon ajan keittiöön kuuluu olennaisesti kiinteä paikalleen rakennettu ruokakomero. Niihin mahtuu myös ällistyttävä määrä tavaraa, joten ovat ihan käytännöllisiä myös.
50-l taloon voisi valita komeron oveksi vanhan laakaoven (leea-salpoineen), tämän tyyppiset siis https://flockler.com/thumbs/sites/356/15474812786835050996173078147919-…
Komero tuon ajan talossa kuuluisi olla seiniltään samaa materiaalia kuin muualla huoneessa, niin kuin tuohon aikaan oli tapana. Meillä on yli 100v vanhassa talossa myös ruokakomero, sen oveksi laitettiin vanha peiliovi ja seinät ovat helmiponttipaneelia, joka mielestäni sopii tuon aikakauden tyyliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite maalasin suoraan antiikkitapettien päälle valkoisella maalilla. Mitä noita menneitä miettimään.
Myös satavuotta vanhassa talossa oli lapsuudessa alkuperäiset pienet ikkunat joita piti jokatalvi sitten aina tilkitä uudelleen ja veto kyllä aina kävi.Tuolloin vaimot aina kotona jolloin lämmitys niin ollut ongelma.Vanhoissakin jos pelkkää romantiikkaa hakee asumisessa niin täytyy osa huoneista pitää kylmänä talvet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhaan taloon kuuluu minusta olennaisesti värit. Nykyinen tehosteseinä ja loput valkoisella-tyyli näyttää oudolta jossain satavuotiaassa talossa, jossa tyypillisesti on kaikki seinät olleet tapetoitu vahvakuvioisilla ja värikkäillä tapeteilla. Lattiatkin oli usein maalattu tumman punaruskealla tai muulla nykystandardein aika rohkealla värillä. Ei ainakaan suomalaiseen maalaistaloon ole ennen vanhaan kovin yleisesti kuulunut valkoinen sisustus, en oikein ymmärrä mistä se valkoinen/vaalea maalaisromanttisuus on oikein innoituksensa saanut.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että lopputulos on usein mauton, jos rakennusaikakautta ei huomioi, mutta tärkeintä on asukkaan oma maku. Minulla on työn alla juuri tällainen mauton remontti perittyyn 50-luvun puutaloon. Talo on minulle tunnearvoltaan tärkeä ja ihanalla paikalla. 50-luvun sisustustyyli ei kuitenkaan ole yhtään minua, ainoastaan senaikainen värimaailma miellyttää jonkin verran. Ihanimpana pidän 1800- ja 1900-lukujen vaihdetta, ja taloon on tulossa useita 1800-luvun perintöhuonekaluja. Käyn jonkinlaista kamppailua itseni kanssa, ettei talosta tulisi 1800-luvun tavaroiden ja nykyajan uusvanhan Ikea-tavaran sekaista oksennusta, joka olisi juuri eniten minun makuuni. No, ehkä se vähän pelastaa, että tykkään käyttää värejä. Ja tämä on kuitenkin minun elämäni talo, ja minä siellä tämän ainutkertaisen elämäni vietän, se on pidettävä mielessä.
Ihan mielenkiinnosta muuten kyselen tyylitietoisemmilta, että jos alkuperäistä ei voi jättää, niin minkälaiset uudet keittiön kiintokalusteet tulisi valita 50- tai 60-luvun taloon, jotta lopputulos olisi hyvän maun mukainen? Laittakaa ihan esimerkkilinkkejä keittiönvalmistajien sivuille.
Sileät maalatut puuovet, tasot valkoista laminaattia + puureunat. 50-luvun tyyliset puuvetimet tai 60-luvun tyyliset lankavetimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi mutta jos talo näyttää sisältä ihan perus omakotitalolta moderneine keittiöineen ja avotakka- kylpyhuoneineen niin minusta on myös ihan turha missään blogeissa / lehdissä fiilistellä "rintamamietaloromantiikalla" kun sitä ei ole missään muualla kuin ehkä talon ulkolaudoituksessa.
Olen todella harvoin nähnyt onnistunutta "sekoitusta" eri vuosikymmeniltä.
Jos remontoisin, tekisin sen talon aikakautta mukaillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä kyllä, että jykevät isokokoiset puukaapit, senkit, jne. eivät mittasuhteiltaan sovi nykytalojen pieniin ja mataliin huoneisiin.
Tuosta tuli mieleen miten minua on aina häirinnyt vanhempieni vm. 59 olevan talon eteisessä oleva vanha maalaistalon tuvan lautashylly. Sen mittasuhteet eivät sovi _yhtään_ suht matalaan ja pitkään eteiseen. Äitini ei ole ikinä ymmärtänyt pointtiani asiasta :D ollaan väännetty monet kerrat. Kaipaisi tilaa ja ilmaa ympärilleen.
Muisto minultakin, tuttavapariskunta rakensi 1990-luvun lopulla omakotitalon. Rouva innostui ”antiikista” osti puisen senkin/peilipöydän (mikä lienee virallinen nimi), puisen korkean astiakaapin ja lipastoja. Pieni olohuone näytti oudolta, oli halpisnojatuolit, hyvin pienikokoiset ja sitten nuo järkäleet, mittasuhteet olivat vinksin vonksin. Kun olohuoneessa istui, tunsi itsensä pieneksi. Jännä, ettei heidän oma silmänsä kertonut, ettei tämä nyt toimi.
Sisustamista pystyy oppimaan siinä kuin mitä tahansa muutakin. Kaikilla ei ole syntymälahjana sitä silmää. Ehkä tuo on se mistä hän on aloittanut ja nykyään sitten jo kehittynyt johonkin suuntaan, ehkä jopa hankkinut sen talon tai kesäpaikan johon nuokin kalusteet sopii.
Ehkä jollakin noin, tässä tapauksessa ei
Vierailija kirjoitti:
Myös satavuotta vanhassa talossa oli lapsuudessa alkuperäiset pienet ikkunat joita piti jokatalvi sitten aina tilkitä uudelleen ja veto kyllä aina kävi.Tuolloin vaimot aina kotona jolloin lämmitys niin ollut ongelma.Vanhoissakin jos pelkkää romantiikkaa hakee asumisessa niin täytyy osa huoneista pitää kylmänä talvet.
Juuri näin. Tasojen mataluus on myös haitta vanhoissa keittiöissä, nykyihminen on pitempi kuin menneet ikäpolvet. Ei tarvitse kuin käydä jossakin museoidussa asunnossa, jossa elänyt 1700-1800 lukujen ihmisiä, huomaa, että aikuisten sängyt ovat erittäin lyhyet ja kaikki ”tasot” huomattavan matalalla.
Jos vanhan talon keittiöstä haluaa toimivan ja ergonomisen, tasoja täytyy nostaa, joka ongelmallista ikkunoiden takia, jotka myös ”matalalla”.
Karmeimman näköistä on, kun kaikki, siis ihan KAIKKI maalataan valkoiseksi. Olen miettinyt sitä sen Kotoisa-ohjelman naista, että onko hän oikeasti niin huono sisustamaan, ettei osaa käyttää värejä. Viimeksi pilasi rintamamiestalon täysin valkoisella ja modernilla tyylillä. Siitä tuli ihan kamala! Myöskään asiakas ei selkeästi ollut tyytyväinen, kun nieleskeli siihen malliin. Tila olisi kaivannut värikästä tapettia, pönttöuuninkin poistivat. Se on hyvä esimerkki siitä miten vanha talo pilataan pintaremontilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro vähän lisää: omakotitalo, kerrostalo, rakennusaikakusi.
Mielestäni ei välttämättä kaiken sisustuksen tarvitse noudattaa rakennusaikakautta. Eihän ennen(-kään) hankittu koko kalustusta kerralla, vaan muutettaessa otettiin mukaan vanha, hankittiin kenties jotain uutta ja myöhemmin lisättiin tarpeen mukaan.
Mielestäni - niin kuin kerroitkin teillä olevan - olisi kiva jos perusteet: keittiö ja muut kiinteät materiaalit noudattaisivat rakennusaikakautta. Keittiö tietysti vähän modifioiden niin, että uusi tekniikka on läsnä mutta vähän piilotettuna.
Oma lähtökohtani kysymykseen on 1920 rakennettu omakotitalo. Ap
Meillä on 20-luvulla rakennettu talo, jossa olemme pintamateriaalien puolesta noudattaneet rakennusaikakauden tyyliä. Talomme on ns. paremman väen talo, jossa alunperin kaikki hirsiseinät olleet peitettyinä pinkopahvein + tapetein ja samoin olemme itse tehneet, paitsi keittiöön jätimme pätkän hirsiseinää näkyviin. Sisäkatot on pinkopahvitettu ja paneloitu, seinät pinkopahvitettu ja tapetoitu (paperitapetein). Kaikki tapetit eivät ole 20-luvun tyylisiä, mutta moderneja kuoseja ei olla käytetty. Lattiat on alkuperäiset lankkulattiat, uusimme lankkuja sinne, missä oli tarvetta, muuten vain maalasimme uudestaan eli jätimme kolhut ja kulumat hiomatta. Kunnostimme myös talon alkuperäiset ikkunat ja väliovet sekä teetimme puusepällä täyspuiset peiliulko-ovet, sillä ne oli jossain vaiheessa vaihdettu uudempiin. Kalusteet on sitten sekoitus kaikkea 1800-luvun puukalusteista Ikeaan.
Oma mielipide on, että pintamateriaalien ja ikkunoiden, ovien ym. osalta olisi hyvä noudattaa rakennusaikakauden tyyliä, koska se nyt vain istuu vanhaan taloon paremmin kuin remontoida täysin moderniksi. En myöskään ymmärrä, miksi hankkia vanha talo, jos sen sitten laittaa 2020-luvulla rakennetun näköiseksi, sillä vanhan talon remppaan menee rahaa kyllä helposti yhtä paljon kuin uuden rakentamiseen. Toki on paljon taloja, joita on vuosikymmenten saatossa muutettu ja remontoitu raskaallakin kädellä, eikä alkuperäisestä ole juuri mitään jäljellä ja tällaisia minusta voi vapaammin muokata edelleen. Jos kuitenkin talo on alkuperäisessä tai lähes alkuperäisessä asussaan säilynyt, on kulttuuriteko edelleen säilyttää se rakennusaikakauttaan vastaavan tyylisenä.
Vierailija kirjoitti:
Myös satavuotta vanhassa talossa oli lapsuudessa alkuperäiset pienet ikkunat joita piti jokatalvi sitten aina tilkitä uudelleen ja veto kyllä aina kävi.Tuolloin vaimot aina kotona jolloin lämmitys niin ollut ongelma.Vanhoissakin jos pelkkää romantiikkaa hakee asumisessa niin täytyy osa huoneista pitää kylmänä talvet.
Meillä asumismukavuus parani ja veto loppui tiivistämällä rakenteita, lisäämällä eristettä ja painovoimaista ilmanvaihtoa vähän entraamalla. Ei tarvinnut vaihtaa vanhoja kauniita ikkunoita ja tunnelma säilyi. Ne ikkunat ovat usein se pienin tekijä kun etsitään syypäätä kylmyyteen/vetoon, minusta niiden uusimiseen laitettu raha kannattaa ennemminkin käyttää noihin edellä mainittuihin juttuihin.
Etsimme taloa ja kävimme katsomassa 50-rakennettua taloa jota omistaja oli epäonnistuneesti päivittänyt nykyaikaan: Keittiössä kaapit maalattu mustiksi ja tasot päällystetty muovisella mustanharmaalla marmorijäljitelmällä, vintille johtavat portaat poistettu ja vintin ovi peitetty..... Pihalta oli kaadettu omenapuu ja tilalle rakennettu synkkä mustanruskea grillikota.
Muisto minultakin, tuttavapariskunta rakensi 1990-luvun lopulla omakotitalon. Rouva innostui ”antiikista” osti puisen senkin/peilipöydän (mikä lienee virallinen nimi), puisen korkean astiakaapin ja lipastoja. Pieni olohuone näytti oudolta, oli halpisnojatuolit, hyvin pienikokoiset ja sitten nuo järkäleet, mittasuhteet olivat vinksin vonksin. Kun olohuoneessa istui, tunsi itsensä pieneksi. Jännä, ettei heidän oma silmänsä kertonut, ettei tämä nyt toimi.