Sosiaalityö pääsykokeet 2020

sos.tt. kirjoitti:

Olen mielenkiinnolla seurannut tätä ketjua, olen siis valmistunut virassa oleva sosiaalityöntijä.

En halua lannistaa, mutta ajattelin kertoa tässä vaiheessa teille, että opiskelu ja työskentely kunnalla ovat todella eri asia. Täällä kunnan hommissa on valtava määrä byrokratiaa, ja asiakkaiden kohtaaminen jää melko vähäiseksi, valitettavasti. Kun opiskelin 2016 niin ajattelin että luen sos.ttksi että saan työskennellä ihmisten parissa. Mutta erittäin paljon on "paperihommaa", ajanvarauksia, yhteydenottoja sidosryhmiin, järjestelmien opettelua ja, totta puhuen, sihteerintöitä.

Ehkä itse jos olisin tämän tiennyt, niin en olisi valinnut alaa, ainakaan yliopistossa. Mutta toki tämä on vain oma kokemukseni. Samoin, jos ketjulaiset haluavat jotain minulta kysyä, niin kysykää toki. Tällä hetkellä työskentelen lastensuojelussa.

Itse olen sosionomi ja seurailen ketjua muuten vaan mielenkiinnosta.

Meidän työssä se asiakastyö taas on enemmän kaiken keskiössä. Eli jos suoraa asiakastyötä haluaa, niin sosionomi on siihen hyvä koulutus. Olen itse toiminut siis aikuisten kanssa tehtävässä työssä.

Vierailija kirjoitti:

Törmäsin sattumalta tähän keskusteluun. Olen valmistunut sosiaalityöntekijäksi viitisen vuotta sitten Turun yliopistosta ja olen nyt jo hakemassa aivan toiselle alalle. Jatkuvat paineet ja riittämättömän tunne ovat läsnä. Ala vetää puoleensa paljon myös empaattisia ja herkkiä ihmisiä, jollainen itsekin olen. Ei sovi luonteelleni tämä ala, kun työt seuraavat kotiin asti eivätkä edes viikonloput riitä palautumiseen.

Opiskelu ei juurikaan valmentanut todellisuuteen. Ainakin Turussa moni proffa ja opettaja antoi aivan liian ruusuisen, kiillotetun kuvan alasta. Harjoittelut ja kesäsijaisuudet sujuivat hyvin, kun ei tarvinnut olla itse täydessä vastuussa mistään, mutta auta armias sitä tuskaa kun vastavalmistuneena astuin työelämään. Samaa on päivitellyt moni opiskeluaikainen kaveri. Tuntuu, kuin meidät olisi heitetty ilman kunnon perehdytystä keskelle syvää avomerta ja katsottu, kuka saa itsensä räpiköityä rannalle hengissä. Koin ensimmäisen burn outin alle puolen vuoden sisällä valmistumisesta.

Plussaa laajat työmahdollisuudet. Olen työskennellyt lyhyen ajan sisällä  monella eri kentällä, mutta kaipaan kuitenkin jotain vähemmän kuormittavaa ja vähemmän byrokraattista.

Mille alalle olet nyt hakemassa?

Kommentoisin vielä tuohon sosionomin kirjoittamaan, että on toki hienoa, että työskentelette asiakkaiden kanssa, olen siitä myös iloinen. Mutta niin sosiaalityön professiokin on ajateltu nimenomaan asiakastyöhön. Nyt on vaan niin, että kuntatyönantajat eivät anna siihen siimaa, vaan ollaan päätösten kumileimasimia. Siitä olen surullinen. Ajattelen, että sen asemasta, että kouluttautuisi sosionomiksi (jota ammattia ehdottomasti kyllä arvostan), tulisi nostaa keskusteluun, mitä se kertoo yhteiskunnasta että kohtaamistyö ei enää mahdollistu.  Ainakin minulla ja kuntatyönantajallani on todella erilainen käsitys siitä, mikä on työn keskiössä. 

Minua ainakin kiinnostaa sosiaalityössä juuri se byrokratiatyö ja osittain tutkimus. Olen tehnyt aiemmin maisterintutkinnon alalle, josta olisi sosiaalityön opinnoissa paljon hyötyä, mutta ala ei työllistä käytännössä lainkaan tällä hetkellä, joten sosiaalityön opiskelulla toivoisin saavani työpaikan, jossa voin hyödyntää osaamistani, joka on siis hyvinkin akateemista ja epäkäytännöllistä vaikka olen tehnyt myös asiakaspalvelutöitä, koska akateemisia työpaikkoja ei ole ollut tarjolla. Olen kiinnostunut myös ihmisten auttamisesta ja motivoitunut sosiaalityön opiskeluun, mutta en ehkä omalla taustallani ole parhaimmillani käytännön asiakastyössä ja siksi en ensisijaisesti hakeudu sosionomiksi, vaikka ei sekään ole yhtään huonompi suuuntautuminen. 

Mikä ammatti ois teistä sitten sopiva? Te jotka ette kokeneet sosiaalityön vastaavan toiveita.

Siis onko sosionomin pääsykokeeseen tullut jo lukumateriaalit keväälle -20? Ei minulla ole tietoa muusta kuin koepäivästä :(

Vierailija kirjoitti:

Siis onko sosionomin pääsykokeeseen tullut jo lukumateriaalit keväälle -20? Ei minulla ole tietoa muusta kuin koepäivästä :(

Ei sosionomiksi hakevilla ole mitään lukumateriaaleja. He tekevät AMK-valintakokeen. Tässä puhutaan nyt sosiaalityön pääsykokeesta, jonka ennakkomateriaalit julkaistiin viime viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ammatti ois teistä sitten sopiva? Te jotka ette kokeneet sosiaalityön vastaavan toiveita.

Moni varmaan kokee hankalaksi juuri tuon opintojen ja käytännön työn vastaamattomuuden. Itse ainakin koen, että sosionomin työ olisi enemmän minun juttuni. Naurettavaa vain on se, että voidakseni ottaa viran vastaan, minun tulisi tehdä uusi ja nykyistä tutkintoani alempi, sosionomin tutkinto. Ennemmin sitten lähtee tekemään vaikka psykoterapeuttiopintoja tai vaihtaa kokonaan alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ammatti ois teistä sitten sopiva? Te jotka ette kokeneet sosiaalityön vastaavan toiveita.

Moni varmaan kokee hankalaksi juuri tuon opintojen ja käytännön työn vastaamattomuuden. Itse ainakin koen, että sosionomin työ olisi enemmän minun juttuni. Naurettavaa vain on se, että voidakseni ottaa viran vastaan, minun tulisi tehdä uusi ja nykyistä tutkintoani alempi, sosionomin tutkinto. Ennemmin sitten lähtee tekemään vaikka psykoterapeuttiopintoja tai vaihtaa kokonaan alaa.

Luulisi sosiaalityöntekijän saavan leijonanosan opinnoista hyväksiluettua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ammatti ois teistä sitten sopiva? Te jotka ette kokeneet sosiaalityön vastaavan toiveita.

Moni varmaan kokee hankalaksi juuri tuon opintojen ja käytännön työn vastaamattomuuden. Itse ainakin koen, että sosionomin työ olisi enemmän minun juttuni. Naurettavaa vain on se, että voidakseni ottaa viran vastaan, minun tulisi tehdä uusi ja nykyistä tutkintoani alempi, sosionomin tutkinto. Ennemmin sitten lähtee tekemään vaikka psykoterapeuttiopintoja tai vaihtaa kokonaan alaa.

Eikö sos. tt ole pätevä sosionomin tehtäviin? Luulisi että näin päin onnistuu muttei toisinpäin.

Itse olen loppuvaiheessa sosionomin opinnoissa. Olen ajatellut, että mulla on vahvuuksia ja vahva motivaatio sosiaalialalle. Aloitin opinnot aluksi toisella paikkakunnalla, mutta jatkoin opintoja sitten toisessa amk:ssa. Tässä jälkimmäisessä amk:ssa opinnot on tuntuneet raskailta, osa syy on varmaan se että ei ole samanlainen yhteenkuuluvuuden tunne kuin aikaisemmassa koulussa, eikä luokastanu kovin moni juttele minulle. Olen tosin ollut aika uupunut, mutta henkisesti opinnot ovat olleet myös raskaita. Alan epäillä etten olekaan niin vahva kuin olen itseäni pitänyt. Vuosien mittaan olen tullut herkemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ammatti ois teistä sitten sopiva? Te jotka ette kokeneet sosiaalityön vastaavan toiveita.

Moni varmaan kokee hankalaksi juuri tuon opintojen ja käytännön työn vastaamattomuuden. Itse ainakin koen, että sosionomin työ olisi enemmän minun juttuni. Naurettavaa vain on se, että voidakseni ottaa viran vastaan, minun tulisi tehdä uusi ja nykyistä tutkintoani alempi, sosionomin tutkinto. Ennemmin sitten lähtee tekemään vaikka psykoterapeuttiopintoja tai vaihtaa kokonaan alaa.

Eikö sos. tt ole pätevä sosionomin tehtäviin? Luulisi että näin päin onnistuu muttei toisinpäin.

Pätevyys on lakiin kirjattu, eli tulee olla sosionomin tutkinto, tai vastaava aiempi opistoasteen tutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen loppuvaiheessa sosionomin opinnoissa. Olen ajatellut, että mulla on vahvuuksia ja vahva motivaatio sosiaalialalle. Aloitin opinnot aluksi toisella paikkakunnalla, mutta jatkoin opintoja sitten toisessa amk:ssa. Tässä jälkimmäisessä amk:ssa opinnot on tuntuneet raskailta, osa syy on varmaan se että ei ole samanlainen yhteenkuuluvuuden tunne kuin aikaisemmassa koulussa, eikä luokastanu kovin moni juttele minulle. Olen tosin ollut aika uupunut, mutta henkisesti opinnot ovat olleet myös raskaita. Alan epäillä etten olekaan niin vahva kuin olen itseäni pitänyt. Vuosien mittaan olen tullut herkemmäksi.

Anteeksi nyt off-topic.

Mutta halusin vain kysyä, että mikä opinnoissa on tuntunut raskaalta? Onko jokin tietty aihealue?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

opiskelen sosiaalityötä aikuisena ja olen huomannut sen, että opinnoista voi päästä helpolla, jos tuottaa esseitä liukuhihnalta. Se ei mielestäni ole edes opintojen tarkoitus. Teen tällä hetkellä yhtä syventäviin opintoihin kuuluvaa esseetä, joissa sivuja 5 viikon työn jälkeen ja tiedän monen opiskelijan kirjoittavan koko esseen samassa ajassa. Mutta silloin perehtyminen on vähän niin ja näin. Voi siis opiskella helpoimman tai vaikeimman kautta. Mutta mielestäni yksilöiden ongelmien ymmärtäminen historiallisessa, yhteiskunnallisessa, sosiaalipoliitisessa hyvinvointivaltion viitekehyksessä sekä globaalisti ei ole helppoa Sen sijaan jos valmistunut sosiaalityöntekijä ajattelee olevan, niin herää kysymys onko hän perehtynyt opintoihin vai ei.[/

Kiva, että riittää aikaa ja rahaa sulla istua aikuisena koulussa. Tuolla asenteella voi olla sossun hommissa pikkuisen hidas sun työote ja asenne. Sun paikka ei ole missään akuutin kriisityön kentällä.

Heh. Sosiaalityössä harvoin hyötyy hätäilystä, etenkään kriisitilanteissa. Päätöksiä pitää toki pystyä tekemään, mutta itselleni tärkein oppi on ollut, että akuutissakin tilanteessa vedetään jarrua ja perehdytään tilanteeseen ennen kuin syöksytään toimimaan. terveisin sosiaalipäivystäjä :)

Itse kyllä mulle on alusta lähtien kerrottu, esim. koulussa ja te-toimistossa, että sosiaalityöntekijät eivät tee samanlaista työtä kuin sosionomit. Sosiaalityöntekijät tekevät enemmän paperihommia. Itseä myös kiinnostaisi enemmän työ jossa saan olla tekemisissä ihmisten kanssa, mutta toisaalta hain sosiaalityöhön, koska siinä on korkeampi koulutus ja on minulla sisällä kuitenkin pieni toivo, että ehkä pääsenkin tekemään niitä ihmisläheisiä töitäkin jossain vaiheessa. Kai siellä voi niillä sivuaineilla vaikuttaa mihin työllistyy ja mitä työtä pääsee tekemään? Olen kuitenkin ensikertalainen ja en haluaisi menettää ensikertalaisuuttani ja katua sitä myöhemmin. Mua kiinnostaisi esim. vankien ja mielenterveyden osastolla työskentely. Onko se sellaista, että menen sinne kertomaan heille mitä tukia he voivat saada vai onko se sellaista, että oikeasti keskustelen heidän kanssa ja kuuntelen miksi elämässä ei mene hyvin? Jos joku osaisi selventää niin kiitos paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen loppuvaiheessa sosionomin opinnoissa. Olen ajatellut, että mulla on vahvuuksia ja vahva motivaatio sosiaalialalle. Aloitin opinnot aluksi toisella paikkakunnalla, mutta jatkoin opintoja sitten toisessa amk:ssa. Tässä jälkimmäisessä amk:ssa opinnot on tuntuneet raskailta, osa syy on varmaan se että ei ole samanlainen yhteenkuuluvuuden tunne kuin aikaisemmassa koulussa, eikä luokastanu kovin moni juttele minulle. Olen tosin ollut aika uupunut, mutta henkisesti opinnot ovat olleet myös raskaita. Alan epäillä etten olekaan niin vahva kuin olen itseäni pitänyt. Vuosien mittaan olen tullut herkemmäksi.

Anteeksi nyt off-topic.

Mutta halusin vain kysyä, että mikä opinnoissa on tuntunut raskaalta? Onko jokin tietty aihealue?

Lastensuojelu, oppilashuoltotyö, rikosseuraamusalan opinnot. Vaikuttivat mielenkiintoisilta, mutta käytännön työ on sitten aika rankkaa.

Millaisia todistuspisteitä teillä muilla hakijoilla on? :) Uskooko joku pääsevänsä sisään todistuksella?

Itse tiedän jo, etten pääse todistusvalinnassa. Todistuspisteet tasan 110, varsinkaan näin ei-ensikertalaisena ei mitään mahdollisuuksia siis. Todistukseni on kyllä ihan hyvä, LLEE, mutta matikka puuttuu kokonaan, joten pisteet jäävät heikoiksi. Olin menossa kirjoittamaan lyhyen matematiikan tänä keväänä, mutta en sitten uskaltanut mennä kokeeseen, kun koepäivän aamuna oli vähän flunssainen olo enkä halunnut ottaa riskiä, että kyseessä olisi korona ja levittäisin sitä muille. Kerkesin sentään käydä kirjoittamassa ylimääräisen reaalin, mutta valmistautuminen jäi olemattomaksi koepäivän aikaistamisen vuoksi, ja siitäkin tuli ”vain” E, mikä vähän harmittaa.

Onneksi pääsykokeen kautta voi kuitenkin vielä yrittää. Ja yo-todistustakin pääsee korottelemaan. En ole kovin luottavainen pärjäämiseeni tämän vuoden pääsykokeessa, joten taidan ilmoittautua jo syksyn yo-kirjoituksiin. Ehkäpä sitten ensi vuonna saan opiskelupaikan todistusvalinnan kautta, jos saan sen kirotun matikan kirjoitettua edes kohtuullisella arvosanalla.

Saan noin 122 pistettä todistuksesta jos laskin oikein. Saa nähdä, luulenpa että kokeella mennään ja ei-ensikertalaisena yritetään taistella niistä neljästä paikasta... Tuntuu utopialta. Vaikka kyllähän sinne joku aina pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Saan noin 122 pistettä todistuksesta jos laskin oikein. Saa nähdä, luulenpa että kokeella mennään ja ei-ensikertalaisena yritetään taistella niistä neljästä paikasta... Tuntuu utopialta. Vaikka kyllähän sinne joku aina pääsee.

Minusta nuo pisteet ovat kyllä niin hyvät, että voisivat riittääkin :) Vaikea tietysti arvioida, kun todistusvalinta on nyt ekaa kertaa käytössä tällä alalla, eli ei ole mitään aiempia pisterajoja, joihin verrata. Ja varmasti riippuu yliopistostakin, kuinka korkeat pisteet vaaditaan. Mutta pian varmasti tulee tieto todistusvalinnoista, sittenhän sen näkee.

Pisteytyksen yksi periaate on se, kuinka vähällä olet valmis huostaanottamaan lapsia.

Myös se, miten käsittelet ihmisiä, joiden lapset ovat ns. asiakkaitasi, huomioidaan.