Lue keskustelun säännöt.
Alue: Arkisto
Sosiaalityö pääsykokeet 2020
24.03.2020 |
Onkos täällä ketään, joka on hakemassa sosiaalityötä opiskelemaan tai ketään joka opiskelee alaa paraikaa, tai jo valmistunut? Kaipailisin kokemuksia ja vinkkejä pääsykokeisiin. Vielä ei ole materiaaleja julkaistu (tulee vasta 30.4.), mutta olisiko jotain mitä voisi jo nyt alkaa preppailemaan?
Tämä on mulle ensimmäinen hakukerta ja haluaisin niin kovasti päästä sisään. Haen itse tampereelle, jyväskylään, kuopioon sekä turkuun. Monessa paikassa lukee, että lappiin kaikista helpoin päästä, mutta en itse ole ehkä valmis sinne muuttamaan...
Tässä ketjussa voitais tosiaan jaella vinkkejä, kokemuksia, tsemppejä sekä kaikkea maan ja taivaan väliltä liittyen tuleviin pääsykokeisiin.
Kommentit (2052)
Missy XS kirjoitti:
Tää o ny nii helppoo. Mun mutsi on ollu sossu yli 20v ja se tekee mun puolest päästärit. Tänks korona!
Hahhah! Ihan kuin 20 vuotta sitten valmistunut sosiaalityöntekijä muistaisi kaikki yliopistoaikana oppimansa teoreettiset asiat, joita pääsykokeessa kysytään ja joita ei käytännön työssä tarvita. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkeekö jostain, paljonko Rovaniemelle oli hakijoita ? Löysin vain Lapin yliopiston tiedoitteen, jonka mukaan hakijamäärä nousi viimevuotisesta. Mielestäni Vipunen-tilastopalvelu on todella sekava eikä toimi ainakaan mobiilissa ihanteellisesti.
Itse hain kahdesti ennenkuin pääsin opiskelemaan sosiaalityötä, nyt olen fuksi. Oman kokemuksen perusteella kannattaa opiskella pienimmätkin numerot ulkoa. Toki nyt tilanne on erilainen, mutta näillä yksityiskohdilla yleensä erotellaan jatkoon pääsijät. Opetelkaa kenen artikkelissa kerrotaan mistäkin, esim. sovella teoriaa Harrikarin tekstin sisältöön.
Opiskelu on paljon lukemista ja vielä enemmän kirjoittamista, jos artikkelien luku on nyt jo nihkeää voi opiskelusta tulla pakkopullaa. Lähes joka kurssilla luetaan useita täysin samanlaisia artikkeleja, kun etsitään lähdetietoa esseisiin.
Jos haluatte kysyä jotain voin koittaa vastailla, opiskelen Kuopiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijät: koetteko, että teitä arvostetaan nykyään paremmin esim. lääkäreiden ja psykologien keskuudessa, vai pitääkö paikkaansa, että sosiaalityöntekijä on aliarvostetumpi kuin psykologi, vaikka kummatkin ovat yliopistotutkintoja? Ts. katsovatko psykologit ja lääkärit yhä nenänvartta pitkin sosiaalityöntekijöitä, vai onko arvostus jo nykyään noussut?
riippuu ihan ihmisestä. Toiset arvostaa toiset ei. Kaikki ei tunnu tietävänkään että sosiaalityöntekijä on yliopistokoulutettu.
Enemmän tulee sitten näitä kyselyjä esim. sosionomeilta tai sairaanhoitajilta, että miksi pitää olla yliopistokoulutettuja sosiaalityntekijöitä, kun ne tekee kuitenkin samaa työtä kuin sosionimitki. En ole osannut tuohon mitään järkevää vastata. Ehkä perustellut sillä, että sosiaalityöntekijät tekee hallintopäätöksiä, ni sen takia. Sosionomien ei tarvitse niitä tehdä.... mutta...
En koe, että sosionomi tekisi samaa työtä kuin minä. Olen lastensuojelun sijoituksen sosiaalityöntekijä. Sijoittamani lapset hoidetaan minun tekemieni asiakassuunnitelmieni ja päätösten mukaisesti. Sosionomit lastenkodeissa toteuttavat suunnitelmaani.
Eikö teillä ole lastensuojelun sosiaaliohjaajia?
Perhehoidossa on heitäkin. Laitospuolella ohjaajat työskentelevät laitoksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
paniikkia pukkaa
Mulla taas on yllättävän rauhallinen fiilis! Hain opiskelemaan sosiaalityötä jo viime vuonna ja silloin panikoin tosi paljon, mutta nyt oon ollut hämmentävän tyyni. Viime vuonna toisaalta hain ekaa kertaa, ja kerkesin lukea vain pari viikkoa, kun keskityin ensin toiseen pääsykokeeseen. Pärjäsin silti tosi hyvin sosiaalityön kokeessa, olisin ensikertalaisena päässyt kaikkiin yhteisvalinnassa mukana olleisiin yliopistoihin ja näin ei-ensikertalaisenakin kaikkiin muihin, paitsi Turkuun ja Tampereelle (joihin olin varasijoilla 1. ja 4., Turkuun sisäänpääsy jäi puolen pisteen päähän). Ikävä kyllä hölmönä olin hakenut vain juurikin noihin kahteen, joihin pisteet eivät ihan riittäneet.
Tässä haussa hain myös noihin vähemmän suosittuihin kaupunkeihin ja keskityn täysillä tähän kokeeseen, eli ehdin lukea tämän koko kuukauden ajan. Alun perin ajattelin, että mahdollisuuteni sisäänpääsyyn ovat tosi hyvät, kun kokeen piti olla samantyylinen kuin edelliset. Hermoilin jo ennen yhteishaun alkamista sitä, että nyt mun kyllä olisi vähän niin kuin pakko päästä opiskelemaan.
Mutta sitten tulivatkin nämä koronan mukanaan tuomat muutokset! Toisaalta tuntuu tosi kurjalta, kun ei enää pystykään kovalla pänttäämisellä takaamaan menestystään (koska koe tehdään ilman valvontaa, mikä avaa muille hakijoille mahdollisuuden vilppiin). Mutta toisaalta tämä uusi tilanne ja sen mukanaan tuoma epätietoisuus on vienyt paineet aika tehokkaasti pois! En enää olekaan samalla tavalla vahvoilla, kuin perinteisessä pääsykokeessa olisin ollut, joten en tunne enää samanlaista menestyspakkoakaan. Toki ajatus välivuodesta tuntuu aika kamalalta, ja yritän kyllä parhaani kokeessa tässäkin tilanteessa, mutta en juuri nyt koe, että pystyisin kovin vahvasti vaikuttamaan sisäänpääsyyni. Se on vähentänyt stressaamista ja panikointia ihan kivasti, ja lukeminen on sujunut tosi rennosti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on luvassa helpot pääsykokeet kerrankin. 45 minuuttia kesto ja alle 70 sivua luettavaa. Esimerkiksi aiemmin pääsykoekirjana ollut osittain saatanallisen tylsä vastavuoroinen sosiaalityö oli 360 sivua pitkä. Pääsykokeet ovat kestäneet ennen neljä tuntia. Sosiaalityön pääsykoekiintiökin pysyi samana eli hakijoita ei vedetty kölin alta kuten monella muulla alalla. Vähän jännittää, miten käyttää tämä kaikki ylimääräinen valmistautumisaika hyödyksi, koska eihän noin pienen alueen oppimiseen voi mennä kolmea päivää pitempään. Jos yliopistossa luettaisiin neljää artikkelia kuukausikaupalla, kukaan ei valmistuisi koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on luvassa helpot pääsykokeet kerrankin. 45 minuuttia kesto ja alle 70 sivua luettavaa. Esimerkiksi aiemmin pääsykoekirjana ollut osittain saatanallisen tylsä vastavuoroinen sosiaalityö oli 360 sivua pitkä. Pääsykokeet ovat kestäneet ennen neljä tuntia. Sosiaalityön pääsykoekiintiökin pysyi samana eli hakijoita ei vedetty kölin alta kuten monella muulla alalla. Vähän jännittää, miten käyttää tämä kaikki ylimääräinen valmistautumisaika hyödyksi, koska eihän noin pienen alueen oppimiseen voi mennä kolmea päivää pitempään. Jos yliopistossa luettaisiin neljää artikkelia kuukausikaupalla, kukaan ei valmistuisi koskaan.
Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Ensinnäkin, tämä eka osio on 45min, mutta huomaathan, että pääsykoe on kaksiosainen ja toinen osa voi hyvin olla sen 2-3h pitkä. Tarkentuu myöhemmin. Toiseksi, pääsykoealue ei todellakaan ollut 360 sivua Vastavuoroinen sosiaalityö -kirjan aikana, vaan 150 sivua. 😂 Tällöin myös kokeen kysymykset olivat laajemmista kokonaisuuksista, kun taas nyt on todennäköistä, että sisäänpääsy vaatii nippelitiedon osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on luvassa helpot pääsykokeet kerrankin. 45 minuuttia kesto ja alle 70 sivua luettavaa. Esimerkiksi aiemmin pääsykoekirjana ollut osittain saatanallisen tylsä vastavuoroinen sosiaalityö oli 360 sivua pitkä. Pääsykokeet ovat kestäneet ennen neljä tuntia. Sosiaalityön pääsykoekiintiökin pysyi samana eli hakijoita ei vedetty kölin alta kuten monella muulla alalla. Vähän jännittää, miten käyttää tämä kaikki ylimääräinen valmistautumisaika hyödyksi, koska eihän noin pienen alueen oppimiseen voi mennä kolmea päivää pitempään. Jos yliopistossa luettaisiin neljää artikkelia kuukausikaupalla, kukaan ei valmistuisi koskaan.
Tarkoititko Juhilan teosta Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina tms.? Sehän oli vielä 2016 ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis, kyllä sen verran nuolaisen, että tällä hetkellä tilanne on paljon rennompi kuin yleensä. En lukenut tuota Vastavuoroista pääsykoekirjana vaan olen lukenut sen muuten vain "huvikseni" ja voin kyllä sanoa, että nämä artikkelit, joita nyt luetaan, ovat sieltä kevyemmästä päästä. Mukana ei ole yhtään äärimmäisen tylsää tekstiä tai sellaista, jonka kirjoittaja ei ole ajatellut mitään sitä kirjoittaessa. Se avantgardejuttu on lähimpänä pääsykoekirjallisuuden normaalia tappavan puuduttavaa tasoa, sisältäen ammattitutkijoille tyypillisiä loogisia mokia ja kirjoitusvirheitä myös roppakaupalla.
Varmasti sitten toisessa vaiheessa voi tulla haastetta, mutta siihen ei voi nyt valmistautua mitenkään, jos ei halua tuhlata energiaa turhaan vääntämiseen, kun ei ole tiedossa, millainen se on. Todennäköisesti se on kuitenkin erilainen kuin mitä etukäteen tuli kuviteltua. Jos jotain haluaa tehdä sitä varten, voi treenata aineistokokeen kirjoittamista vaikka noita nykyisiä helppoja artikkeleja hyväksikäyttäen. Se auttaisi tässä ekassa vaiheessa myös.
Juhilan Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina oli kyllä mielestäni ihan hyvä kirja. Luin sen avoimen yliopiston tenttiä varten. Siinä oli selkeästi mietitty asiat ja saatu järkevä kokonaisuus aikaiseksi. Vastavuoroinen sosiaalityö taisi olla 2017-2018 yhteishakuun kuuluvissa yliopistoissa pääsykoekirjana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mielenkiinnolla seurannut tätä ketjua, olen siis valmistunut virassa oleva sosiaalityöntijä.
En halua lannistaa, mutta ajattelin kertoa tässä vaiheessa teille, että opiskelu ja työskentely kunnalla ovat todella eri asia. Täällä kunnan hommissa on valtava määrä byrokratiaa, ja asiakkaiden kohtaaminen jää melko vähäiseksi, valitettavasti. Kun opiskelin 2016 niin ajattelin että luen sos.ttksi että saan työskennellä ihmisten parissa. Mutta erittäin paljon on "paperihommaa", ajanvarauksia, yhteydenottoja sidosryhmiin, järjestelmien opettelua ja, totta puhuen, sihteerintöitä.
Ehkä itse jos olisin tämän tiennyt, niin en olisi valinnut alaa, ainakaan yliopistossa. Mutta toki tämä on vain oma kokemukseni. Samoin, jos ketjulaiset haluavat jotain minulta kysyä, niin kysykää toki. Tällä hetkellä työskentelen lastensuojelussa.
Vierailija kirjoitti:
Juhilan Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina oli kyllä mielestäni ihan hyvä kirja. Luin sen avoimen yliopiston tenttiä varten. Siinä oli selkeästi mietitty asiat ja saatu järkevä kokonaisuus aikaiseksi. Vastavuoroinen sosiaalityö taisi olla 2017-2018 yhteishakuun kuuluvissa yliopistoissa pääsykoekirjana.
Joo, voi olla. Ajattelin vain alueena. Vasta 2017 luettava alue typistyi todella lyhyeksi. Ennenhän piti lukea vielä ihan kokonaisia kirjoja, jopa useita.
sos.tt. kirjoitti:
Olen mielenkiinnolla seurannut tätä ketjua, olen siis valmistunut virassa oleva sosiaalityöntijä.
En halua lannistaa, mutta ajattelin kertoa tässä vaiheessa teille, että opiskelu ja työskentely kunnalla ovat todella eri asia. Täällä kunnan hommissa on valtava määrä byrokratiaa, ja asiakkaiden kohtaaminen jää melko vähäiseksi, valitettavasti. Kun opiskelin 2016 niin ajattelin että luen sos.ttksi että saan työskennellä ihmisten parissa. Mutta erittäin paljon on "paperihommaa", ajanvarauksia, yhteydenottoja sidosryhmiin, järjestelmien opettelua ja, totta puhuen, sihteerintöitä.
Ehkä itse jos olisin tämän tiennyt, niin en olisi valinnut alaa, ainakaan yliopistossa. Mutta toki tämä on vain oma kokemukseni. Samoin, jos ketjulaiset haluavat jotain minulta kysyä, niin kysykää toki. Tällä hetkellä työskentelen lastensuojelussa.
Minkälaista kokemusta sulla on muista sosiaalityöntekijän tehtävistä? Ja osaatko sanoa minkälaisia töitä sosiaalityöntekijä voisi saada ulkomailta? Lähinnä mietin jonkinlaisia kriisitehtäviä Punaisella ristillä tms.
Hei, kokemusta minulla on lastensuojelusta (avohuolto) ja aikuissosiaalityöstä. Lastensuojelu ehkä kuitenkin mieluisampaa, aikuissosiaalityössä on aivan valtavasti ihmisillä vuokravelkaa, eli käytetään rahat kaikkialle muuhun ja sitten kun ei vuokraa voida maksaa, käännytään aikuissos. puoleen. No tokihan sieltäkään ei voida loputtomiin maksella, eli häädöt tulevat siellä tutuksi.
Vähemmän byrokratiaa on esim. jos olet töissä vaikkapa Pelastakaa Lapset tai Sos. lapsikylä Ry:ssä. Samoin MLL rekrytoi, näissä töissä on usein matkustamisvaadetta, ja itse olen pienen lapsen äiti niin juuri nyt ei omaan tilanteeseen sovi. Toisaalta taas kunnilla on milteimpä paremmat palkat kuin yksityisellä. Sitten on nykyään ostopalvelusossuja, voivat tienata ihan kohtuullisesti, mutta sinne minne heitä kunta ostaa, niin yleensä tilanne on todella kuormittunut (kunnassa) ja työpaine on melkoinen.
Punaisesta Rististä ei ole kokemusta. Kyllähän esim aurinkorannikolle Espanjaan välillä rekrytoidaan sossuja kirkon töihin, siellä alkoholistoituvat suomalaiset eläkeläiset :D Mutta aurinko paistaa....
sos.tt. kirjoitti:
Olen mielenkiinnolla seurannut tätä ketjua, olen siis valmistunut virassa oleva sosiaalityöntijä.
En halua lannistaa, mutta ajattelin kertoa tässä vaiheessa teille, että opiskelu ja työskentely kunnalla ovat todella eri asia. Täällä kunnan hommissa on valtava määrä byrokratiaa, ja asiakkaiden kohtaaminen jää melko vähäiseksi, valitettavasti. Kun opiskelin 2016 niin ajattelin että luen sos.ttksi että saan työskennellä ihmisten parissa. Mutta erittäin paljon on "paperihommaa", ajanvarauksia, yhteydenottoja sidosryhmiin, järjestelmien opettelua ja, totta puhuen, sihteerintöitä.
Ehkä itse jos olisin tämän tiennyt, niin en olisi valinnut alaa, ainakaan yliopistossa. Mutta toki tämä on vain oma kokemukseni. Samoin, jos ketjulaiset haluavat jotain minulta kysyä, niin kysykää toki. Tällä hetkellä työskentelen lastensuojelussa.
Juuri näin se on. Täällä toinen sostyöntekijä, valmistumisesta tosin jo melkein 30v. Byrokratia on lisääntynyt todella paljon. Kokemusta on perussosiaalityöstä, siis lastensuojelu, aikuis- ja päihdepuoli, sairaalan sostyöstä ja psykiatrian puolelta. Olen kouluttautunut ja erikoistunut tiettyihin asioihin tässä työn ohella, nyt teen terapiatyyppistä työtä. Byrokratia ja sihteerin työt vievät tässäkin hommassa ison osan päivästä. Järjestelmät ym. muuttuu ja jatkuvat uudistukset vie energiaa ja aikaa.
Vaikea sanoa, hakisinko nyt alalle, jos nyt olisin teidän hakijoiden asemassa. Todella mielenkiintoista on mutta samalla rankkaa. Voisin kirjoittaa kirjan siitä, mitä olen työssäni kokenut ja nähnyt, siitä tulisi kyllä värikäs ja monipuolinen, aivan uskomattomia tarinoita. Jos haluaa olla niiden ihmisten rinnalla, joilla menee kaikkein heikoiten, on sosiaalityö oikea valinta.
Törmäsin sattumalta tähän keskusteluun. Olen valmistunut sosiaalityöntekijäksi viitisen vuotta sitten Turun yliopistosta ja olen nyt jo hakemassa aivan toiselle alalle. Jatkuvat paineet ja riittämättömän tunne ovat läsnä. Ala vetää puoleensa paljon myös empaattisia ja herkkiä ihmisiä, jollainen itsekin olen. Ei sovi luonteelleni tämä ala, kun työt seuraavat kotiin asti eivätkä edes viikonloput riitä palautumiseen.
Opiskelu ei juurikaan valmentanut todellisuuteen. Ainakin Turussa moni proffa ja opettaja antoi aivan liian ruusuisen, kiillotetun kuvan alasta. Harjoittelut ja kesäsijaisuudet sujuivat hyvin, kun ei tarvinnut olla itse täydessä vastuussa mistään, mutta auta armias sitä tuskaa kun vastavalmistuneena astuin työelämään. Samaa on päivitellyt moni opiskeluaikainen kaveri. Tuntuu, kuin meidät olisi heitetty ilman kunnon perehdytystä keskelle syvää avomerta ja katsottu, kuka saa itsensä räpiköityä rannalle hengissä. Koin ensimmäisen burn outin alle puolen vuoden sisällä valmistumisesta.
Plussaa laajat työmahdollisuudet. Olen työskennellyt lyhyen ajan sisällä monella eri kentällä, mutta kaipaan kuitenkin jotain vähemmän kuormittavaa ja vähemmän byrokraattista.
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Ruotsin kielisen materiaalin määrä on huomattavasti pienenmpi kuin suomen kielisen.