Tilinteon hetki käsillä, miten selviydyt koronakriisistä taloudellisesti?

Olemme lapseton pariskunta 50+. Mies on eläkkeellä ja minä elän pääomatuloilla. Asumme omassa asunnossa yli 150 m2 Etelä-Helsingissä, lisäksi kesäpaikka ja kaksi sijoitusasuntoa Hgin keskustassa. Velkaa ei ole. Olemme myyneet sijoitusasuntoja ja muita sijoituksia viime vuosien aikana. Varallisuutemme ilman kotiamme ja kesäpaikkaa on noin pari miljoonaa, josta käteisenä ja korkorahastoissa tällä hetkellä noin miljoona. Teemme pientä päiväkauppaa sertifikaateilla ja odottelemme hyviä osakkeiden ostopaikkoja. Nyt kuitenkin toimimme lähinnä yhteisön hyväksi, vietämme aikaa yhdessä, kokkailemme ja nautimme hyvistä viineistä. Luemme myös paljon ja minä kirjoitan puhtaaksi harrastuksena tekemääni pro gradu -työtä. Mies kuuntelee barokkimusiikkia ja kertailee sanskritin kielioppia. Olo on tyyni ja rauhallinen.

Yli 15 000€ laskenut osakesalkun hinta. Arvo ei mielestäni ole laskenut ollenkaan. Ostelen lisää osakkeita kun niitä saa kohta alennusmyynnistä. Olen täysin varma että tienaan tällä tulevalla lamalla huomattavan potin rahaa.

Siitä en ole varma että selviänkö minä tai vanhempani hengissä. Osakesalkun hinta ei todellakaan kiinnosta sen rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin kai, olen jo luovuttanut. Vuosia olen ollut työtön. Miehellä 2 lomautukset, saadaan 300e asumistukea vaikka mies töissä.

Ei säästöjä. Ulosotossa 20 000e

mikset ole hankkinut töitä ?

mistä on n´tuo velka tullut? pikavippiä? yli varojen elämistä vaiko perintö jonka perintöveroa ei ole voinut maksaa?

Jotta selviää pitää tehdä suuria rakenteellisia muutoksia, mutta oletettavasti elämänlaatu vain paranee. Pienyrittäjä teen konkurssin. Myyn taloni ja kasvatan sillä osakesalkkuni arvoa huomattavasti. Jo nyt on ostajan markkinat. Ajattelin muuttaa ja hakea kouluun. Vaihtelu virkistää.

Miehen varallisuus on turvattuna muutamaksi vuodeksi. Tosin hänen yrityksensä kuivuu koronan takia luultavasti kokoon, joten niiden muutaman vuoden aikana on kehiteltävä täysin uutta tekemistä. Nykyinenkään ei ole ensimmäinen, joten uskon sen onnistuvan.

Itselläni aika näyttää, kuinka pahasti osuu alaani. Olen alalla, joka reagoi suhdannevaihteluihin hieman hitaammin, mutta toisaalta myös toipuu hitaasti. Pieni työpaikka, jossa ei herkästi ketään lomauteta, mutta totta kai voi työtilanne muuttua. Minulla ei ole yhtään säästöjä, palkkani menee elämiseen, asuntolainaan ja osuuteeni kodin remonteista, joita on ollut valitettavan paljon yllättäviä.

Eniten huolettaa omista läheisistä lukuisat kulttuurialan freelancerit, joiden tulovirrat tyrehtyivät viikossa nollaan. Pahimmillaan tutuissa perheissä ovat molemmat elättäjät näitä.

Kunhan nyt selviäisi hengissä, eikä saisi tautia.

Talous turvattu.

Olen elänyt kaksi vuotta toimeentulotuella, ei muuta mitään.

Aika näyttää

Mies työtön. Oltiin panostettu 50 000 e businessideaan, kaikki säästöt ja nyt koronan vuoksi kaikki jäässä.

Hyvää on siinä, mies voi pitää kotikoulua.

Business lähtee pyörimään syksyllä, mutta ei yhtä hyvin, mitä toivottiin.

Minut lomautetaan toistaiseksi ensi kuun alussa.

Uskon arki alkaa rullaamaan syyskuussa.

Yritän epätoivoisesti myydä irtaimistoa fb.ssä. Huonolla menestyksellä.

Tuntuu kaikki vaatteet ovat rikki. Työkenkiin tuli reikä pohjaan, lakana meni puhki jne. Kenkiä ja lakanoita on kaapeissa, mutta joku viikko väh 1 tavara loppuu.

Onneksi koti on kiva ja lähellä voi ulkoilla ilman ihmiskontakteja.

Miehen kanssa päätettiin ajatellaan nyt positiivisesti, mutta kyllä eilen tuli itku, kun lakana meni rikki. Kangas on niin haperoa, ettei voi paikatakaan.

Irtisanoin itseni riskiryhmäläiselle liian riskialttiista työstä. Ollaan nelikymppisiä, velattomia, lapsi maailmalla, puoliso saa eläkkeen vakuutusyhtiöstä ja minä alalla, jossa työllistyminen on idioottivarmaa, käytännössä voi sanella koska on käytettävissä. Valitettavasti sairaalat ovat vähän aikaa no-no, joten katselen kotona tilanteen kehittymistä, kunnes taas. Olen huolissani vain terveyteen liittyvistä asioista. Laitoshuoltaja

Itsellä puolikas eläke ja miehellä ansiosidonnainen jos työt loppuu.

Selviämme hyvin mutta aikuisten lasten tilanne huolestuttaa enemmän, toki heilläkin oikeus ansiosidonnaiseen ja lainojen maksun katkoon.

No olen lähihoitaja. Työttömyys ei ainakaan uhkaa.

Aika huonolta näyttää. Vaimo on yrittäjä liikuntapuolella ja kaksi viikkoa sitten hommat loppui kuin seinään. Hänellä ei siis mitään tuloja tällä hetkellä. Omassa duunipaikassa alkoivat lomautukset, ei koske itseäni vielä tässä vaiheessa. Olen myyntitöissä ja palkka on provikkavoittoinen, kaupankäynti ihan seis. Että ei kovin hääviltä näytä.

Onneksi saatiin asunto myytyä syksyllä ja siitä jäi vähän rahaa, nämä oli tarkoitus käyttää seuraavan ostamiseen. Asutaan nyt siis vuokralla, mutta nekin säästöt varmaan menevät mikäli tilanne ei muutu paremmaksi.

Sijoitin lisäksi niitä asuntorahoja, lähtenyt varmaan puolet pois tässä parissa kuukaudessa. Valitsin aika riskipitoisen strategian, eilinen näytti sen suhteen jo paremmalta. Että mikäli se onnistuu, niin sitten tässä käy ihan hyvin taloudellisesti. Isompi huoli tässä tällä hetkellä on oma ja läheisten terveys.

Pystyn tekemään työni etänä joten palkka tulee joka kuukausi normaalisti. Säästöjäkin olisi jos tilanne töiden suhteen muuttuisi mutta tämä ei ole todennäköistä. Säästöön jää nyt myös enemmän rahaa koska ei ole mitään mihin sitä nyt kuluttaisi. Normaalisti isot bensakulutkin lähes nollassa etätyön vuoksi. Normaalisti minulla on siis pitkä työmatka joten bensaan menee reilu 200€ kuukaudessa. Nyt saan tuon + ravintolakulut, leffaliput, keikkaliput yms. säästöön.

Olen nelikymppinen nainen ja asun yksin vuokralla Helsingin keskustassa. Työskentelen lääketieteellisen tutkimuksen parissa, joten korona pelkästään lisäsi tulevia töitä ja työmäärää. Ei siis ole huolta tulojen suhteen seuraavaan pariin vuoteen.

En myöskään pelkää itse virusta, vaikka sen yhteen riskiryhmään kuulunkin.

Asuntoa vielä kymppitonni maksamatta. Tosin työt ei ole uhattuna minulla eikä miehellä, säästöjä voisi olla enemmän mutta kyllä näilläkin ainakin puoli vuotta pärjää... on vene, mökki ja pala metsää.

katsotaan mitä käy.

Haluan että minut irtisanotaan!

Rukoilen sitä.

Luultavasti kuitenkaan ei irtisanota nimenomaan koska HALUAN sitä.

Koskaan ei saa mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Olemme lapseton pariskunta 50+. Mies on eläkkeellä ja minä elän pääomatuloilla. Asumme omassa asunnossa yli 150 m2 Etelä-Helsingissä, lisäksi kesäpaikka ja kaksi sijoitusasuntoa Hgin keskustassa. Velkaa ei ole. Olemme myyneet sijoitusasuntoja ja muita sijoituksia viime vuosien aikana. Varallisuutemme ilman kotiamme ja kesäpaikkaa on noin pari miljoonaa, josta käteisenä ja korkorahastoissa tällä hetkellä noin miljoona. Teemme pientä päiväkauppaa sertifikaateilla ja odottelemme hyviä osakkeiden ostopaikkoja. Nyt kuitenkin toimimme lähinnä yhteisön hyväksi, vietämme aikaa yhdessä, kokkailemme ja nautimme hyvistä viineistä. Luemme myös paljon ja minä kirjoitan puhtaaksi harrastuksena tekemääni pro gradu -työtä. Mies kuuntelee barokkimusiikkia ja kertailee sanskritin kielioppia. Olo on tyyni ja rauhallinen.

Jos haluat uskottavuutta, niin jätä nyt edes toi sanskrit pois.

Nuori pariskunta. Asutaan vuokralla. Ei velkaa, muttei kyllä säästöjäkään sen puoleen. Multa menee satavarmasti työpaikka alta tänä keväänä, miesystävältä onneksi tuskin. Tulen köyhästä perheestä, ja olen elänyt koko aikuisikänikin joko työttömänä tai osa-aikaisena työntekijänä matalapalkka-alalla. Reilun vuoden olen ollut nykyisessä työssä ja tienannut kuukausipalkkaa. Ehkä olisi pitänyt säästää jotain, mutta toisaalta, sainpahan edes yhden positiivisen vuoden ilman että täytyi puntaroida Lidlissä ostanko maitoa vai kananmunia. Ja onneksi köyhäily on mulle entuudestaan tuttua niin siihen on kotoisaa taas palata... katsotaan uudelleen muita kun lähiöunelmia vaikka sitten kun ikä alkaa kolmosella jos tästä hengissä selvitään. Rahaa kuitenkin kerkiän vielä tienata jos vain terveys pysyy ja saisin vielä pitää kaikki läheisetkin hengissä niin suorastaan lottovoittajahan on siinä vaiheessa.

Asianajajayrittäjänä työni ei lopu, vaikkakin nyt kriisin aikana siirtyvät ja uusia asiakkaita ei toistaiseksi ole tullut. Liikkumisrajoitukset ja käräjäoikeuksien istuntojen peruuntumiset/siirtymiset hamaan tulevaisuuteen vaikuttavat. Saattaa jopa olla, että tulevien avioerojen kautta työt lisääntyvät....

Pärjään hyvin säästöillä ja puskurilla itse sekä myös yritykseni. Sijoitukset romahtaneet, mutta ostelen nyt halvoilla hinnoilla lisää. 

Lähiomaiset pärjäävät myös; äidillä hyvin asiat taloudellisesti ja sisko miehineen myös töissä eikä ainakaan tällä hetkellä ole lomautusuhkaa. 

Sen sijaan on kyllä ollut todella masentunut olo muutamaan otteeseen toisten, myös itselleni tuntemattomien ihmisten tilanne... Myötätuntoni todellakin kaikkien niiden puolella, joilla lomautus-/irtisanomisuhat päällä ja taloudellinen pärjääminen on heikoilla...

Taloudellisesti ei ole ongelmaa. Työni jatkuu normaalisti etätyönä vaikka kaikki työmatkat ovatkin nyt peruttu. Vaimo on lasten kanssa kotona kotiäitinä.

Sosiaalisten kontaktien rajoittaminen ja harrastusten jääminen tauolle ovat suurimmat muutokset. Onneksi vielä pääsee juoksulenkeille ja metsäretkille.

Ulkomaankodin naapurini lupasi tarkkailla asuntoani. Minulla ei ole mitään tietoa, milloin seuraavan kerran pääsen sinne takaisin. Onneksi siellä ei pitäisi olla mitään kiireellistä syytä visiitille.

Olemme vielä nuoria, emmekä kuulu riskiryhmiin joten en pelkää tautia. Tietenkin toimimme järkevästi ettemme levittäisi mahdollista tartuntaa eteenpäin.