Käyttäjä34200

Vierailija kirjoitti:

Hahaa, mä jo ajattelin että mulle ei ilmeisesti oo sattunut mitään outoa, mutta onpas sittenkin! Yläasteella olimme kavereiden kanssa tulossa jostain, kun meitä vastaan käveli joukko pikkuruisia ekaluokkalaisia, joiden reput olivat melkein yhtä isot kuin kantaja itse. Eräs kaverini ihasteli "vooi, katsokaa nyt noita söpöjä pikkuisia". Joku pikkuisista huusi kimeällä äänellä "haistakaa v*ttu" ja sitten alkoi hirveä törkeyksien huutelu ja h*orittelu. Lapset alkoivat myös heitellä meitä kivillä ja käskivät painua helvettiin.

Emme mekään pieninä mitään enkeleitä olleet, mutta noin emme käyttäytyneet ikinä. Yläastelaisiakin lähinnä pelkäsimme :D

Lapset ja nuoret voi niin huonosti tänä päivänä, kamalaa kuunnella jo se että ekaluokkalaiset kiroilevat ja haistattelevat avoimesti eivätkä pelkää aikuisia. Tämä kiitos netti maailma ja esim porno sivustoihin pääsee avoimesti.

Vierailija kirjoitti:

Tosi outo juttu on se, että olin äärettömän ihastunut erääseen poikaan ollessani teini-ikäinen.

Jotain meidän välillä tapahtui silloin, mutta elämät vei eri suuntiin.

Nyt 28-vuotiaana asumme yhdessä vaikka olemme eläneet eri elämää, mutta näin se elämä kuljettaa😊

Joku ihmeellinen koputus ääni kuuluu iltaisin, se kuulostaa siltä kuin pesukone käynnissä ja rumpu hakkaa... Minä nukun kanssa korvatulpat korvissa, olen herkkäuninen, jos menen kaverille yms niin sitten en ota tulppia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eina kirjoitti:

Olen ollut, useita kertoja. Ensimmäinen kerta minkä muistan, oli noin 12-vuotiaana silloisen "poikakaverin" luona, missä olin viikonlopun yökylässä. Hän asui siis viereisellä paikkakunnalla. Tuon ikäiset pojat ei varmaan sen vertaa tajua, että tarjoaisivat jotain syömistä, mutta ihmettelin kovasti, ettei hänen äitinsäkään huolehtinut yhtään, että olisin saanut jotain syödäkseni.

Menin pojan luokse perjantaina ja sunnuntaina aamupäivästä sitten varovasti menin kysymään pojan äidiltä, saisinko vaikka leivän tai jotain, kun en ollut siis syönyt koko viikonloppuna yhtään mitään. Sain yhden paahtoleivän.

Toinen mieleenpainunut tapaus oli viitisen vuotta sitten, kun ystäväni kutsui minut ja silloisen mieheni kylään viikonlopuksi toiselle paikkakunnalle. Kysyin useaan otteeseen, mitä voisimme tuoda mukanamme. Ei tarvinnut kuulemma mitään tuoda. Toimme kuitenkin kahvia, leipää ja muuta vastaavaa peruselintarviketta. Ne olivatkin sitten ainoat, mitä saimme koko viikonlopun aikana syödäksemme, koska kaverilla jääkaappi huusi tyhjyyttään. Tämä ihmetytti etenkin, koska kaverilla on lapsia. Ja jos sanotaan, ettei mitään tarvitse tuoda niin oletus on, että isäntäoerheellä olisi silloin jotain tarjottavaa. Olimme siis nälässä koko viikonlopun. Lisäksi meille, kahdelle aikuiselle ihmiselle oli laitettu nukkumapaikaksi yksi 80cm leveä, ohut patja, yksi litteä, muhkurainen tyyny ja yksi peitto.

Miksi kutsua ihmisiä kylään, jos ei ole mitään halua huolehtia edes oerusmukavuuksista?

12-v pentu yökyläs huoraamas?

Joo, kyllä tottakai 12-vuotiaana jo huorasin siellä. Oletko ihan terve? Asuttiin tosiaan eri paikkakunnilla, mistä johtui tämä viikonloppuvierailu. Lisäksi olin tuolloin neitsyt, ihan jopa vielä kyseisen viikonlopun jälkeenkin. Aika viatonta tuo tuon ikäisenä oli.

Viestisi on muuten ilmiannettu.

Paljon pedareita täällä.... Ei ole terve päästään joka pitää lasta huorana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihasin äitini lähes pakonomaista lokkeilua ja säästämistä joka asiassa. - kunnes hän kuoli. Tuli hyvä perintö 😀

Pihistely oli siis rakkaudenosoitus. Äiti säästi lapselleen maallista hyvää.

Tuossa kamalinta on et lapset ei rakasta omia vanhempiaan vaan toivovat että kuolisivat ja saisivat perinnön

Raha ei tuo onnea, raha on vaan kirous, voi helpottaa elämistä mutta ei tuo onnea