Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

35-vuotta meni niin että keskimäärin kolme kertaa viikossa kunnon kännit.

Tupakointikielto baareihin ja kännäily lopahti kuin seinään.

Nyt ei ole tullut otettua viimeiseen 10 vuoteen lasillistakaan.

Kyse ei ole muusta kuin siitä että se ei vaan huvita.

Mä lopetin kännäämisen/bilettämisen siinä vaiheessa kun henkiset krapulat alkoi olla jo sellaisia, että junan alle kävelykin alkoi tuntua hyvältä idealta. Se "känniminä" kun ei ollut miltään osin se ihminen jollainen oikeasti olen vaan ihan överi roolihahmo jonka tekemisiä ei pahemmin olisi kiinnostanut selvinpäin miettiä eikä setviä.

Sen sijaan voin kyllä edelleen ottaa se lasillisen kuohuvaa tai juoda saunan päälle yhden oluen tilanteissa, joissa on helpompaa/huomaamattomampaa vaan ottaa se yksi kuin tehdä numeroa siitä, etten käytä alkoholia. Toista sen sijaan en ota enkä voi sietää enää edes hiprakan tunnetta.

Olisi kyllä kiva, jos voisi nauttia siitä sellaisesta "pienestä sievästä" ja vaikka istua iltaa kaverien kanssa näin kesäisin terassilla. Selvinpäin kun en oikein jaksa päihtyneitä ihmisiä :(

Toivoisin, että äitini voisi vastata tähän.

Mutta toivoa ei ole.

Hän meni, vei kaiken.

Ei ollut enää oikein vaihtoehtoja. 

Meni fysiikka, psyyke, vatsa, sisuskalut, kognitiiviset kyvyt ja psyykkinen/fyysinen terveys.

Aloitin 12v - nyt 47v - 2 vuotta raittiina.

Jotenkin onnistuin hankkimaan yo-tutkinnon, räpiköimään työelämässä, mutta rimaa heiluen. Ihmissuhteet tietty kärsineet. Parisuhde onneksi jäi.

Mielelläni joisin viiniä safkan kanssa, tai ottaisin vähän seurassa, mutta se enää ole mahdollista.

Ihan hyvä fiilis.

Vierailija kirjoitti:

35-vuotta meni niin että keskimäärin kolme kertaa viikossa kunnon kännit.

Mikä ihme tämä vamma nykyään on laittaa yhdysviiva aina kun puhutaan vuosista? 35-vuotta? Minulla on 2-kättä.

Kun kerran  kännireisullani heräsin vanhainkodin vuodeosastolta 90-vuotiaan mummun sängystä alasti vaippa naamallani  munat  ja naama  paskassa mummon pyytäessä revanssia.

Lähinnä kasvaminen ulos siitä joka vko loppuisesta kännäämisestä. Ei vaan kiinnosta enää sekoileminen kännipäissään.

Mies 25-v ja enkä nuole enään...... kirjoitti:

Kun kerran  kännireisullani heräsin vanhainkodin vuodeosastolta 90-vuotiaan mummun sängystä alasti vaippa naamallani  munat  ja naama  paskassa mummon pyytäessä revanssia.

Ei sitä hyvää kännäämistä noin pienen asian takia kannata lopettaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

35-vuotta meni niin että keskimäärin kolme kertaa viikossa kunnon kännit.

Mikä ihme tämä vamma nykyään on laittaa yhdysviiva aina kun puhutaan vuosista? 35-vuotta? Minulla on 2-kättä.

No vedä niillä yht-aikaa kätees.

Aina lähti lapasesta ja hävetti aamusta. En osaa juoda maltilla, joten lopetin juomisen kokonaan.

Rupsahtamisen pelko. Olin nuorena bilettäjä. Myöhemmin oma hyvinvointi, terveys ja halu pitää itseni freesinä sai lopettamaan juomisen. Ensin pohjien ottamisesta ja baarissa muutaman juomisesta 1-2 lasiin 1/kerta kuussa tms... eli vähittelen ja noin 35- vuotiaana korkki pysyvästi kiinni.

Nousuhumalassa kikata ihan kokoajan. Kännissä alan suunnittelemaan mielessäni, että miten järjestelen, remontoin tai hoidan jonkun työhomman - vähän raskasta. Ja lopuksi aina häivyn kotiin nukkumaan sanomatta kenellekään, että lähden.

Ei ole oikein toimivia kombo, joten en harrasta tätä enää.

Asun pienellä paikkakunnalla, eikä kukaan tervehtinyt enää. Haaveilen muutosta muualle. Haluaisin myös vaihtaa nimeni. Uusi alku siis.

Huomasin olevani melkoinen jeesustelija paheksuessani niitä, jotka käyttävät vaikka sienten myrkkyjä saadakseen päänsä sekaisin, samalla kun itse kippasin alkoholia.

Tajusin, että onhan se nyt ihan yhtä hölmöä toimintaa, oli pään sekoittava myrkky mikä hyvänsä. Kolmisen vuotta olen ollut ilman, eikä ole yksikään juomatta jäänyt lasillinen kaduttanut.

Unettomuus, masennus, ahdistus. 

Teininä tuli otettua – osoittaakseni olevani jo ihan aikuinen. Ensikänni 12-vuotiaana ja siitä sitten jatkoin harjoittelua. Kun kaverit riparilla ottivat ensimmäisiään, niin minä tiesin jo rajani ja katsoin muiden perään. Sitten kun täytin 18 ja viimeistään 20, niin aikuisuutta ei enää tarvinnut esittää. Olin jo 16-vuotiaana aloittanut himmailemaan, 18 jälkeen taisin ottaa enää parit kännit ja 20-vuotiaana viimeisen. Siitä on yli 35 vuotta nyt. Ei ole ollut ikävä enkä ole katunut. Muutamat niistä teiniaikaisista kavereista ovat jo kuolleet, vielä useampi alkoholisoitunut. Minä olen terve ja muut ihmettelevät kuinka voin olla edelleen niin "babyface".

Eräänä kännisenä kesäiltana havahduin miettimään omaa elämääni. Koin suurta tyytymättömyyttä tilanteeseeni ja päätin alkaa toimimaan tietoisesti eri tavalla kuin ennen. Jos tekee samoin kuin ennenkin, asiat pysyy todennäköisesti yhtä huonona kuin ennenkin.

No en kyllä ole kokonan lopettanut mutten ole juonut mitään alkoholia moneen vuoteen kun ilmankin sitä pärjää. Juon sitten joskus kuoharin tai lonkeron tai ihan minkä vaan kunhan tekisi mieli.

Mutta yksi syy, että aloin vähentää viinan juontia ja sitten se jäi on ystävä, joka juo kun sieni ja on jatkuvasti patologisessa humalassa. Tuon ystävän tytär ei anna äitinsä tulla lastensa luo kun mummo vetää viiniä ja kaljaa kaksin käsin ja äiti taas selittää, että juo kun suree kun tytär ei halua olla yhteydessä.

Ystäväni kuoli alkoholista johtuvaan sydämen laajentumaan alle 50 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Asun pienellä paikkakunnalla, eikä kukaan tervehtinyt enää. Haaveilen muutosta muualle. Haluaisin myös vaihtaa nimeni. Uusi alku siis.

Kyläläiset jo tietää sekoilusi joten haluavat pysytellä kaukana SINUSTA.