Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?
Jos siis olet lopettanut kokonaan alkoholin käytön niin mikä sai sinut lopettamaan lopullisesti ja mitä kaikkea hyvää siitä on seurannut?
Kommentit (1745)
En saanut siitä enää mitään irti. Ei nousuhumalaa, ei hauskaa fiilistä, eikä vaan mennyt alas. Pelkkä väsymys, ja seuraavan päivän vitutus siitäkin vähästä minkä sai uppoamaan.
Tulin raskaaksi ja juomattomuutta kestänyt nyt 4 vuotta. Ei vaan kiinnosta enää. Kerrab tai kaksi olen ottanut alkoholittoman saunaoluen.
Alkoholi jo pieninä määrinä aiheuttaa masennusta.
Toinen syy raha, turhaa rahan haaskausta.
Kolmas syy, humalaiset ovat lähinnä koomisia, haisevia mölisijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Z kirjoitti:
en ole koskaan ollut mikään kova kuluttaja, mutta kyllästyin unettomuuteen ja ahdistukseen, joka jo yhdestä kahdesta lasista alkoi tulla.
parin tunnin huvi ja ja kolmen päivän lamaantuminen.
myös se etten halua antaa toisille periksi, hassua miten kaksi sellasta ystävää, jotka sattuu samoissa kaveripiireissä olemaan painostavat minua, vaikka tiedän että ne vähiten minusta piittaavat arkena.
- miten näin muuten onkin? paras ystäväni ei koskaan painosta minua, mutta nämä kaksi pahanilman lintua kylläAhdistuminen, unettomuus ja kolmen päivän lamaantuminen 1-2 lasista. Ei hyvää päivää. :D Kyllä ongelma on tuossa kohtaa korvien välissä eikä alkoholissa. Ihminen saa uskoteltua itselleen ties mitä ongelmia.
Mitä vähemmän ja harvemmin käyttää, sitä pahempi krapula.
Krapulaa ei ole jo lievästi alkoholisoituneilla ei kerran viikossa kännit vetävillä.
Kerran viikko känni on vakava aivoinfarkti riski.
Absolutisti mies, siittä seurasi lapsille päihteetön koti. Se ei tosin estänyt heitä kokeilemesta alkoa alaikäisinä teineinä-
Vierailija kirjoitti:
No ei mikään, miksi ihmeessä lopettaisin?
Kyllä elämässä pitää osata hauskaa pitää.
Ja ei, kyllä ihminen muuttuu ihan helevetin kuivaksi, jos kuvittelee voivansa pitää hauskaa aina selvinpäin.
Dokaamisesta en tykkää yhtään, mutta pienessä sievässä kaikki on mukavampaa.
Haha, puhu vaan itsestäsi tylsimys.
Itse en juo, koska suvussa kulkee riippuvuus ja olen nähnyt mihin se vie.
Tykkään kyllä alkoholista, mutten voi sitä itse juoda. Juhlissa kannustan ystäviäni bilettämään just niin kuin itse haluavat. Suurin osa ihmisistä ei ole kännissä ääliöitä tai osaavat lopettaa ajoissa. Itse en osaa ja siksi en juo.
Lestadiolainen myi minulle viinapirusta irrotautumispaketin ja se todellakin auttoi. Oli niin kallis, että ei ole enää ollut rahaa viinaan. Mutta joisin jos olisi.
Siirryin kovempiin aineisiin.
-IISAK SONNI
Nyt on maha täynnä
Kun pilasin perheen viikonloppureissun maksamalla krapulassa/humalassa hotellin sängyssä kuolemaa toivoen. En ikinä anna tätä itselleni anteeksi, en ikinä.
Tästä on kohta vuosi, korkki pysynyt kiinni ja pysyy.
Olen 45-vuotias normaali töissä käyvä nainen, harva tietää alkoholismistani. Onneksi pääsin irti, herään päivittäin kiitollisena uuteen raittiiseen aamuun.
Vaimo ei ollut juonut yli kymmeneen vuoteen kun tapasimme. Oli ollut hänelle vähän ongelma, joten lopetti kokonaan. Minä olin kohtuukäyttäjä, mutta en ollut koskaan erityisesti pitänyt minkään alkoholijuoman mausta tai nauttinut itse juoman mausta, kunhan vain join jotain vähiten pahaa sen verran, että sain sopivan nousun. En tuosta juuri mitään irti saanut, eri tapahtumistakin nautin ylipäätään paremmin selvin päin.
Sitten kun seurustelu alkoi, niin lopetin itse ja pyytämättä kokonaan alkoholin juomisen. Ei ollut seurustelun vaatimuksena eikä asia ollut erityisen tapetillakaan. Totesin vain, että on sitä jo riittävästi juotu eikä siitä mitään irti enää oikein saa, joten jätän koko homman ja tuen samalla puolisoa hänen juomattomuudessaan. Sen jälkeen onkin mennyt kymmenisen vuotta yhdessä, täysin ilman alkoholia. Nyt lapsiperheen isänä koen asian tärkeäksi, sillä ihan riittävän monen lapsen lapsuus on pilattu kun vanhemmat tinttaavat viinaa.
Selän välilevy alkoi vaivata 2 kk sitten. Päätin olla juomatta etten vahingossa telo selkää. Olen yllättänyt siitä miten energinen olo ja positiivinen mieli nyt on koko ajan, jaksaa tehdä kaikenlaista. Vahvassa mietinnässä loppuiän alkottomuus, vaikka en tätä ennenkään juonut paljon, ehkä kerran tai kaksi kuukaudessa, eikä todellakaan mitään kovaa humalaa vaan 5 annosta, tms.
Lapsena koin karmivan juhannuksen, kun isäni ja sukulaismies joivat itsensä aivan ympärikänniin, huusivat asiattomuuksia, haastoivat riitaa kaikkien kanssa (myös lasten) ja alkoivat loppujen lopuksi vieläpä tapella keskenään. Oli niin ahdistuneet tunnelmat, eikä vässykkä-äitini tehnyt mitään, että olisi pelastanut minut tuolta tilanteelta. Olin vieläpä loukussa saarimökillä, josta en itse olisi päässyt pois ilman, että olisin nyysinyt veneen ja liftannut/kävellyt hyvin pitkän matkan kotiin.
En ollut tuohon mennessä edes kokeillut alkoholia, mutta se viikonloppu sinetöi, ettei tarvitsekaan. En myöskään ole enää tekemisissä vanhempieni kanssa ja tuon viikonlopun muistelu kirkastaa minulle aina, että miksi en ole.
Vierailija kirjoitti:
Unettomuus, masennus, ahdistus.
Aika jännä, monella taas alkoholi toimii juuri noihin.
Sain tarpeekseni. Halusin nauttia raikkaista aamuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei mikään, miksi ihmeessä lopettaisin?
Kyllä elämässä pitää osata hauskaa pitää.
Ja ei, kyllä ihminen muuttuu ihan helevetin kuivaksi, jos kuvittelee voivansa pitää hauskaa aina selvinpäin.
Dokaamisesta en tykkää yhtään, mutta pienessä sievässä kaikki on mukavampaa.
Haha, puhu vaan itsestäsi tylsimys.
Itse en juo, koska suvussa kulkee riippuvuus ja olen nähnyt mihin se vie.
Tykkään kyllä alkoholista, mutten voi sitä itse juoda. Juhlissa kannustan ystäviäni bilettämään just niin kuin itse haluavat. Suurin osa ihmisistä ei ole kännissä ääliöitä tai osaavat lopettaa ajoissa. Itse en osaa ja siksi en juo.
Sori, mutta en ole tylsimys, aivan päin vastoin. :D
Kyllä meidän porukassa kaikilla on aina hauskaa, eikä kukaan örvellä.
Olen ollut vasta puoli vuotta juomatta, syy on huono hyötysuhde. Kun krapula jatkuu tarpeeksi moninkertaisen ajan itse juomiseen nähden ja väsymys vielä pidempään, niin ei se enää kannata. Kohtuukäyttö olisi tietty yksi vaihtoehto, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitä järkeä siinä on.
1. Ei ole kavereita keiden kanssa juoda (en ymmärrä yksin juopottelua)
2. En pidä mistään alkoholin mausta
3. En pidä humalasta/krapulasta
N34
Hui kirjoitti:
Maksakirroosi ei parane kirjoitti:
Vastataan vanhaan ketjuun. Rasvamaksa, sitten maksakirroosi, tajuttomuus, saattohoito-osastolla koomassa, lapset oli käyneet sanomassa viimeiset jäähyväiset. Ihme tapahtui, heräsin koomasta. Opettelin kaiken alusta, puhumaan, istumaan, syömään, kiipeämään pyörätuoliin, opettelu tuolilla ajamiseen, varovasti seisomaan, sitten rolla ja lopulta kyynärsauvat. Vain kahdeksan kuukautta sairaalassa, vuosi 2021 on aika hataraisten kuvien muistoissa.
Toistaiseksi elossa, labrat 2 kk:n välein, ultrat, tomografiat ja röntgenit monta kertaa vuodessa.
Ei alkoholia kahteen vuoteen, ei kaipaakaan.
Nyt päivä kerrallaan.
Kuinka paljon ja pitkään joit ennen kuin tuo tapahtui?
Oliko muita terveyshaittoja? Kuten ylipainoa 150 kg?
Join noin 30 vuotta. En tiedä mikä näistä oli alkoholin syytä. mikä taas muuten tulluttua:
diabetes, verenpaine, kolestroli, nivelrikon aiheuttamat polviproteesit, paino 70:stä 93:een, nukahtamisvaikeudet.
Olihan noita.
Sukurasitteena alttius riippuvuuksiin ja lapsen yrittäminen. tästä jo vuosikymmeniä aikaa. En ennen lopettamistakaan ottanut alkoholia juurikaan. Olen kokenut elämäni aikana kolme krapulaa.