Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Vierailija kirjoitti:

Jos en kestä ihmisiä selvin päin, niin ne on sitten vääriä tyyppejä minulle. Se on itse asiassa aikalailla mottoni elämässä nyt.

Hyvin sanottu, minulla samat ajatukset. Alkoholi voi yhdistää niin vääranlaisiin tai jopa myrkyllisiin ihmisiin eikä sitä sitten oikein tajta että nää on ihan vääriä ihmisiä omaan elämään. Itsellä oli vääriä ystäviä ja väärä kumppani jotka lähtivät elämästäni pikkuhiljaa kun lopetin juomisen

Oikeiden ihmisten kanssa pitää olla niin hyvä olo ettei tosiaankaan kokisi tarpeeksi että mieluummin olisi päissään näiden ihmisten seurassa. Sillon ne on todellakin väärää seuraa

Lopetin alkoholin käytön, koska siitä ei ole mitään hyötyä millään tavalla ja aivan ilmanaikuista rahan tuhlausta (monen muun lisäksi).

Ihmiset menettää enemmän tai vähemmän kontrollin itsestään ja useimmiten ollaan vain todella ärsyttäviä, vaikka kuin hyvän tuulisia oltaisiinkin. Alkoholin käytössä korostui myös muiden painostus ryhtyä juomaan. Jos ei juo on tylsää seuraa ja kaikkien ilta on pilalla.

Päätökseni lopettaa oli vuosien pohdinnan tulos. Täytyi vain kasvaa ihmisenä ja kokea asioita kantapään kautta, jotta ymmärsi, että nyt muuten oikeasti loppuu. Ehkä myös se mikä pelotti oli, että jäisin yksin, mutta yksin olo olikin mitä ihanin tunne, kun sen kanssa oppi olemaan. Kummasti ihmiset kaikkosivat ympäriltä ja pari aitoa ystävää jäi. Se oli varsin tervetullutta.

Sain myös mielenrauhan, kun ei tarvinnut muistella mitä tuli päissään toilailtua.

Yksi elämäni parhaimmista päätöksistä.

En ole koskaan tarvinnut alkoholia mihinkään. En nauti humalatilasta, en halua menettää kontrollia omasta käytöksestäni.

Vuosia alkoholin käyttö oli 1/2-1 lasi viiniä juhlatilanteissa ruokailun yhteydessä tai lasi kuohuvaa sankarin kunniaksi. Siitäkin oli helppo luopua. Nyt en juo mitään alkoholia. Onneksi markkinoille on tullut hyviä alkoholittomia vaihtoehtoja juhlajuomaksi. Miniän kanssa skoolaamme mielellämme Lehtikuohulla.

Ihan viimeisin niitti päätöksessä oli syöpädiagnoosi ja sen jälkeinen elinsiirto. Kiitollisena uudesta mahdollisuudesta aion jatkossakin elää niin, että en omilla valinnoillani tuhlaa elämääni.

No ei mikään, miksi ihmeessä lopettaisin?

Kyllä elämässä pitää osata hauskaa pitää.

Ja ei, kyllä ihminen muuttuu ihan helevetin kuivaksi, jos kuvittelee voivansa pitää hauskaa aina selvinpäin.

Dokaamisesta en tykkää yhtään, mutta pienessä sievässä kaikki on mukavampaa.

Olin joskus vuoden absolutistina ihan koemielessä, elämäni tylsin vuosi aikuis-iällä ja olen vain kohtuu kuluttaja. Tämä koe ei tule toistumaan !

Tänään päivä numero 5 tipatta. 5viikkoa sitä ennen olikin 4 pvää viikosta muisti-pois-kännit.

Kännissä ei ole enää niin kivaa,se hetken kestävä hilpeä nousuhumala läsähtää kuin pannukakku ja sitten torkkuu baarin pöydässä  kunnes kello 00.00 viimein arvelee että on sopiva aika sopertaa "mä lähden kotiin".

Aamulla harmittaa, kun tilin saldo on nolla ja kauhea krapula. 

Olen nyt 44vuotias ja olin 41 kun päätin että nyt  riittää. Voin juhlissa juoda alkumaljan,siinä kaikki.

Henkinen herääminen

Vierailija kirjoitti:

Kännissä ei ole enää niin kivaa,se hetken kestävä hilpeä nousuhumala läsähtää kuin pannukakku ja sitten torkkuu baarin pöydässä  kunnes kello 00.00 viimein arvelee että on sopiva aika sopertaa "mä lähden kotiin".

Aamulla harmittaa, kun tilin saldo on nolla ja kauhea krapula. 

Olen nyt 44vuotias ja olin 41 kun päätin että nyt  riittää. Voin juhlissa juoda alkumaljan,siinä kaikki.

Miksei voi juoda vaikka vain hieman vähemmän? Miksi pitää juoda niin paljon, että tulee kauhea krapula joka kerta?

Pienikin määrä alkoholia tuntui aamulla otsalohkossa. Nyt 3v raittiina ja sitä ennen "juominen" oli lähennä lasi silloin tällöin. Elämäni parhaita päätöksiä.

Poltin vain humalassa. Minulla on uniaapnea ja ylipainoa, tupakka ei tehnyt yhtään hyvää. Mutta jo yksi ikkunoiden pesun palkaksi nautittu siideri ilmoitti aivoille, että nyt pitäis muuten saada röökiä. Pahimmillaan kävin pihan tupakkapaikalla pöllimässä tumppeja ja koetin olla miettimättä kenen suussa ne olivat olleet.

Halusin elää terveellisemmin. Sitten huomasin, että miten paljon ihmiset triggeröityy jos puhutaan juomattomuudesta. Naureskellakaan ja väitetään että absolutistit on raivoraittiita jne. todellisuudessa alkoholia juovat tekivät siitä kauhean haloon.

Sen jälkeen tajusin, että kannattaa pitää korkki kiinni, nyt kun itse siihen vielä pystyy. Olisi painajaismaista pahoittaa mielensä siitä, että itse ei pysty mutta muut pystyykin

Maksakirroosi ei parane kirjoitti:

Vastataan vanhaan ketjuun. Rasvamaksa, sitten maksakirroosi, tajuttomuus, saattohoito-osastolla koomassa, lapset oli käyneet sanomassa viimeiset jäähyväiset. Ihme tapahtui, heräsin koomasta. Opettelin kaiken alusta, puhumaan, istumaan, syömään, kiipeämään pyörätuoliin, opettelu tuolilla ajamiseen, varovasti seisomaan, sitten rolla ja lopulta kyynärsauvat. Vain kahdeksan kuukautta sairaalassa, vuosi 2021 on aika hataraisten kuvien muistoissa.

Toistaiseksi elossa, labrat 2 kk:n välein, ultrat, tomografiat ja röntgenit monta kertaa vuodessa.

Ei alkoholia kahteen vuoteen, ei kaipaakaan.

Nyt päivä kerrallaan.

Kuinka paljon ja pitkään joit ennen kuin tuo tapahtui?

Oliko muita terveyshaittoja? Kuten ylipainoa 150 kg?

Mulla puhkes 1,5v sitten paniikkihäiriö sekä yleinen ahdistuneisuushäiriö ja siihen asti olin ryypänny ku sieni. Sitten ne öiset kuolemanpelot, UNETTOMUUS, ja eristäytyneisyys oli jotain sellaista mitä en toivois kenellekkään. Siihen loppu juominen, AA-ryhmien avulla oon tajunnu että kyseessä todella on etenevä sairaus ja melkein 10kk raittiina :) Kaikki sujuu hyvin kun ei ota ensimmäistäkään. Ikää 32v jos jotakuta kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Kännissä ei ole enää niin kivaa,se hetken kestävä hilpeä nousuhumala läsähtää kuin pannukakku ja sitten torkkuu baarin pöydässä  kunnes kello 00.00 viimein arvelee että on sopiva aika sopertaa "mä lähden kotiin".

Aamulla harmittaa, kun tilin saldo on nolla ja kauhea krapula. 

Olen nyt 44vuotias ja olin 41 kun päätin että nyt  riittää. Voin juhlissa juoda alkumaljan,siinä kaikki.

Niin no, toi on se toinen ääripää.

Vedetään kaksin käsin kaikkea naamariin sammumiseen asti.

Toiset osaavat nauttia alkoholista sopivastikin.

Miehen huomauttelu, vaatimukset ja jatkuvat riidat.

Okei, tunnustan, nuorena alkoa meni aika huolella ja käytös ei ollut niin fiksua. Mutta kun osat ovat nyt vaihtuneet ja mies juo viikottain kun sieni välittämättä siitä mikä rahatilanne on ja örveltää, niin mitään ei saisi sanoa. Olen kuulemma hapannaama sekä nipo ja jos ei kelpaa, niin tiedän missä ovi on.

Voin kertoa että ei mene kovin kauaa kun se ovi käy. 🙄 Hän kun halusi saman henkisen raittiin puolison, joka näkee päihteet turhana. No kun lopetin päihteiden käytön, kasvoin aikuiseksi ja ymmärsin itsekin, että ei mitään tolkkua, mies ryhtyi juopoksi. Kun nyt itse haluan selväpäisen miehen, joka ei ole päihteiden vietävissä, voin kuulemma koska tahansa lähteä ja hankkia sellaisen.

Uskomatonta.

Isäni, molemmat isoisäni ja veljeni ovat alkoholisteja. Lapsuuteni oli lasinen ja jo pienenä tyttönä päätin, että kun minulla joku päivä on oma perhe, alkoholin ja muiden päihteiden kanssa tulee olemaan ehdoton nollatoleranssi. Ei vielä ole lapsia, mutta olen nyt ollut raittiina 5 kuukautta ja tuntuu täysin oikealta ratkaisulta. Asuin Pohjois-Amerikassa muutaman vuoden, jossa bilekulttuuriin kuuluu hälyyttävän luonnollisena osana huumeet. Itsekin luisuin käyttämään niitä pikku hiljaa juhliessa ja niistä muodostui keino hallita ahdistusta ja masentuneisuutta. Kunnes vuosi sitten tajusin, että mielenterveyden tai hyvinvoinnin kannalta touhussa ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä. Uskon myös, että suvussani/geeniperimässäni herkempi alttius addiktioille mahdollisesti?

Muutin sittemmin takaisin Suomeen, minkä uskon helpottaneen raitistumista. Täällä huumeisiin suhtaudutaan myös erittäin kielteisesti verrattuna Yhdysvaltoihin, minkä koen olevan vain hyvä asia. En voi kyllä kuin vaan suositella raitista elämää. Viimeiset kuukaudet olleet parasta aikaa elämässäni moneen vuoteen, vaikka raittius on nostanut myös todella paljon vaikeita tunteita pintaan. 

Herkkä psyyke ja alkava maksan rasvoittuminen. Pelästyin oikeesti! En ole alkoholin suurkuluttaja ollut koskaan, mutta nyt on jäänyt pois se perjantaiehtoon viinilasillinenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännissä ei ole enää niin kivaa,se hetken kestävä hilpeä nousuhumala läsähtää kuin pannukakku ja sitten torkkuu baarin pöydässä  kunnes kello 00.00 viimein arvelee että on sopiva aika sopertaa "mä lähden kotiin".

Aamulla harmittaa, kun tilin saldo on nolla ja kauhea krapula. 

Olen nyt 44vuotias ja olin 41 kun päätin että nyt  riittää. Voin juhlissa juoda alkumaljan,siinä kaikki.

Miksei voi juoda vaikka vain hieman vähemmän? Miksi pitää juoda niin paljon, että tulee kauhea krapula joka kerta?

Tätä minäkin ihmettelen näitä vastauksia lukiessani, tosin en nyt joka sivua selannut. 

Miksi pitää tintata siihen asti että silmät menee kiinni, että tulee krapula, huono olo, huimaa? 

Eikö ihmiset ole oikeasti koskaan kuulleet kohtuukäytöstä, vai onko tosiaan näin yleistä ettei se onnistu?  Välttääksen krapulan näiden täytyy olla kokonaan ilman, ei onnistu vain yksi lasillinen? 

Vierailija kirjoitti:

Miehen huomauttelu, vaatimukset ja jatkuvat riidat.

Okei, tunnustan, nuorena alkoa meni aika huolella ja käytös ei ollut niin fiksua. Mutta kun osat ovat nyt vaihtuneet ja mies juo viikottain kun sieni välittämättä siitä mikä rahatilanne on ja örveltää, niin mitään ei saisi sanoa. Olen kuulemma hapannaama sekä nipo ja jos ei kelpaa, niin tiedän missä ovi on.

Voin kertoa että ei mene kovin kauaa kun se ovi käy. 🙄 Hän kun halusi saman henkisen raittiin puolison, joka näkee päihteet turhana. No kun lopetin päihteiden käytön, kasvoin aikuiseksi ja ymmärsin itsekin, että ei mitään tolkkua, mies ryhtyi juopoksi. Kun nyt itse haluan selväpäisen miehen, joka ei ole päihteiden vietävissä, voin kuulemma koska tahansa lähteä ja hankkia sellaisen.

Uskomatonta.

Huonot tavat tarttuu.