Mikä sai sinut lopettamaan kokonaan alkoholin juomisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen huomauttelu, vaatimukset ja jatkuvat riidat.

Okei, tunnustan, nuorena alkoa meni aika huolella ja käytös ei ollut niin fiksua. Mutta kun osat ovat nyt vaihtuneet ja mies juo viikottain kun sieni välittämättä siitä mikä rahatilanne on ja örveltää, niin mitään ei saisi sanoa. Olen kuulemma hapannaama sekä nipo ja jos ei kelpaa, niin tiedän missä ovi on.

Voin kertoa että ei mene kovin kauaa kun se ovi käy. 🙄 Hän kun halusi saman henkisen raittiin puolison, joka näkee päihteet turhana. No kun lopetin päihteiden käytön, kasvoin aikuiseksi ja ymmärsin itsekin, että ei mitään tolkkua, mies ryhtyi juopoksi. Kun nyt itse haluan selväpäisen miehen, joka ei ole päihteiden vietävissä, voin kuulemma koska tahansa lähteä ja hankkia sellaisen.

Uskomatonta.

Huonot tavat tarttuu. 

Tarttu aika viiveellä, lähes 10 vuotta vietettiin yhteiseloa ilman päihteitä ja hänen mielestään alko oli hyihyi. Sitten yhtenä päivänä tulin töitä kotiin ja mies oli ympäripäissään! Oli päättänyt kokeilla miltä se humalassa olo tuntuu kun ei ollut koskaan ollut.

Mielenkiintoisinta on kaiken kaikkiaan hänen ehdoton asenteensa siihen saakka.

Hyvä kun olette lopettaneet. Itse en ole koskaan juonut, ja sitä on ihmetelty ja kyselty, että miksi et..

Raittiutta ja terveitä elintapoja ei tarvitse selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen huomauttelu, vaatimukset ja jatkuvat riidat.

Okei, tunnustan, nuorena alkoa meni aika huolella ja käytös ei ollut niin fiksua. Mutta kun osat ovat nyt vaihtuneet ja mies juo viikottain kun sieni välittämättä siitä mikä rahatilanne on ja örveltää, niin mitään ei saisi sanoa. Olen kuulemma hapannaama sekä nipo ja jos ei kelpaa, niin tiedän missä ovi on.

Voin kertoa että ei mene kovin kauaa kun se ovi käy. 🙄 Hän kun halusi saman henkisen raittiin puolison, joka näkee päihteet turhana. No kun lopetin päihteiden käytön, kasvoin aikuiseksi ja ymmärsin itsekin, että ei mitään tolkkua, mies ryhtyi juopoksi. Kun nyt itse haluan selväpäisen miehen, joka ei ole päihteiden vietävissä, voin kuulemma koska tahansa lähteä ja hankkia sellaisen.

Uskomatonta.

Huonot tavat tarttuu. 

Tarttu aika viiveellä, lähes 10 vuotta vietettiin yhteiseloa ilman päihteitä ja hänen mielestään alko oli hyihyi. Sitten yhtenä päivänä tulin töitä kotiin ja mies oli ympäripäissään! Oli päättänyt kokeilla miltä se humalassa olo tuntuu kun ei ollut koskaan ollut.

Mielenkiintoisinta on kaiken kaikkiaan hänen ehdoton asenteensa siihen saakka.

Aika vaikea uskoa, että aivan yhtäkkiä alkaisi vetämään alkoa, kuin kunnon dokaaja.

Karseat krapulat (pahoinvoiva olo taukoamatta ja oksentelu noin tunnin välein seuraavasta aamusta iltaan asti). 

Monta vuotta piti kärsiä krapulasta, että seuraava päivä meni täysin pilalle, kunnes tajusin, etten enää ikinä halua juoda alkoholia edes kulaustakaan. Koska eihän siinä ole mitään järkeä.

Tästä on nyt 16 vuotta aikaa, kun lopetin alkoholin käytön kokonaan. En ole sekuntiakaan kaivannut.

En ole koskaan ollut ns. kova juomaan mut ostin usein perjantaiksi viinipullon tai kaksi. Myös konjakkia join silloin tällöin.  Mulle tuli aina tosi karmea krapula ja huomaamatta viininjuominen ja muu väheni itsestään. Tupakan polton lopetin samaan tyyliin, en edes yrittänyt lopettaa se vaan väheni ja jäi kokonaan. Heti perään jäi alkoholi myös.  Joskus ostan pienen plon viiniä hyvän pihvin seuraksi kerran kaksi vuodessa. Piccolo kuoharin ostan uudeksi vuodeksi. Humalassa en ole ollut vuosiin, ei ole tehnyt mieli vaan dokaa. Hyviä juttuja on ettei ole koskaan sitä krapulaa, ei turvotusta ja muutenkin freesi olo. Tupakka ja alkoholi jäi multa siis itsekseen pois, ilman että yritin niitä tietoisesti jättää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen huomauttelu, vaatimukset ja jatkuvat riidat.

Okei, tunnustan, nuorena alkoa meni aika huolella ja käytös ei ollut niin fiksua. Mutta kun osat ovat nyt vaihtuneet ja mies juo viikottain kun sieni välittämättä siitä mikä rahatilanne on ja örveltää, niin mitään ei saisi sanoa. Olen kuulemma hapannaama sekä nipo ja jos ei kelpaa, niin tiedän missä ovi on.

Voin kertoa että ei mene kovin kauaa kun se ovi käy. 🙄 Hän kun halusi saman henkisen raittiin puolison, joka näkee päihteet turhana. No kun lopetin päihteiden käytön, kasvoin aikuiseksi ja ymmärsin itsekin, että ei mitään tolkkua, mies ryhtyi juopoksi. Kun nyt itse haluan selväpäisen miehen, joka ei ole päihteiden vietävissä, voin kuulemma koska tahansa lähteä ja hankkia sellaisen.

Uskomatonta.

Huonot tavat tarttuu. 

Tarttu aika viiveellä, lähes 10 vuotta vietettiin yhteiseloa ilman päihteitä ja hänen mielestään alko oli hyihyi. Sitten yhtenä päivänä tulin töitä kotiin ja mies oli ympäripäissään! Oli päättänyt kokeilla miltä se humalassa olo tuntuu kun ei ollut koskaan ollut.

Mielenkiintoisinta on kaiken kaikkiaan hänen ehdoton asenteensa siihen saakka.

Aika vaikea uskoa, että aivan yhtäkkiä alkaisi vetämään alkoa, kuin kunnon dokaaja.

Usko pois näin kävi. Olin itsekin ihmeissäni ja heräsi tietysti ajatus, että onko kaikki hyvin ja tivasin asiaa. On kuulemma, on vain niin mukavaa olla jurrissa. Edelleenki joka kerta olen hämmentynyt kun juo koska se oli hänelle alunperin ehdoton ei ja piti sitä epäterveellisenä, wt-meininkinä sekä turhana rahantuhlaulsena. Ei edes hyväksynyt saunakaljaa tai lasillista viiniä ruoan kanssa, koska miksi juoda ollenkaan. Sekä ärsyyntynyt ja katkera koska juominen on niin itsekästä, että se ei hänellä katso aikaa, paikkaa tai rahatilannetta. Jos tilillä on viikoksi 70 e ruokaan, mieheni katsoo oikeudekseen, että siitä 40 eurolla voi ostaa kaljaa. Sitten ihmettelee kun olen kiukkuinen kun Hei, voihan ne ruoat maksaa säästötililtä! ja sitten ihmetellään kun se on aina tyhjä.

Tosin puolisollani on muitakin mieslapsijuttuja ja olen täysin kypsä hänen itsekeskeisyytensä ja vastuuttomuuteen. Hänen mielestään hänellä on vaan oikeus muuttaa mielipidettään iän myötä.

Muuten, kun ilmoitin, että jos aikoo jatkaa juomistaan tuolla tavoin, niin haluan erilliset tilit koska olen kyllästynyt siihen, että se on ruokarahoista pois niin siitähän riemu syntyi. Kuulemma minä vain häviän siinä. Mulle ihan sama jos voin kuitenkin ostaa kaupasta viikoksi ravitsevat ruoat sen sijaan että kiskotaan pelkkää makaronia kun herää joi rahat.

Tosin, ajattelin vielä ihan piruillessani kokeilla, herättääkö se ajatuksia, että siirrän säästötilin rahat tilille, johon miehellä ei ole pääsyä ja tarjoilen viikon laihaa kaalisoppaa todeten, että rahaa ei muuhun ollut kun olet juonut ne. Jos ei herätä tunteita, lähden vetämään. Tosin luulen, että mies olisi tässä kohtaa niin tyhmä, että tyhjentäisi rahaston vain saadakseen kaljaa.

Ei jaksa käydä kaupassa

Aloin polttamaan pilveä.

Ensimmäinen raskaus ja sitten lapsiperhearki. Hyviä puolia: jäi pois alkoholin terveyshaitat ja rahaa säästyy.

Lapsetkaan eivät pidä alkoholin käyttöä normiarkeen kuuluvana.

Miehen alkoholismi ja narkkaaminen lopettivat parisuhteen, samalla tein päätöksen jättää alkoholi kokonaan. Olen toki juhlissa ottanut maljan, muuten kulutus nolla. Hyvät seuraukset: säästyy rahaa, maksa paranee ja ylipäätään selvänä on mukavampaa. Voi kun ex asian jo ymmärtäisi..

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä tarkoitetaan "juomisella" ? Mikä pakko on niin helvetisti joka kerta ottaa, että tulee viikon krapula?

Samaa ihmettelen! Kännissä olen ollut viimeksi kaksikymppisenä niin, että seuraavana päivänä olisi krapula. Kyllä silti edelleen alkoholia käytän, mutta varsinaisesti ryypännyt en ole vuosiin. Järkyttävää lukea miten monelle alkoholi on oikeasti ollut ongelma.

Maksakirroosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä tarkoitetaan "juomisella" ? Mikä pakko on niin helvetisti joka kerta ottaa, että tulee viikon krapula?

Samaa ihmettelen! Kännissä olen ollut viimeksi kaksikymppisenä niin, että seuraavana päivänä olisi krapula. Kyllä silti edelleen alkoholia käytän, mutta varsinaisesti ryypännyt en ole vuosiin. Järkyttävää lukea miten monelle alkoholi on oikeasti ollut ongelma.

Miksi sitten juot alkoholia jos et halua tulla etkä tule känniin? Onko se niin hyvänmakuista, terveellistä vai halpaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännissä ei ole enää niin kivaa,se hetken kestävä hilpeä nousuhumala läsähtää kuin pannukakku ja sitten torkkuu baarin pöydässä  kunnes kello 00.00 viimein arvelee että on sopiva aika sopertaa "mä lähden kotiin".

Aamulla harmittaa, kun tilin saldo on nolla ja kauhea krapula. 

Olen nyt 44vuotias ja olin 41 kun päätin että nyt  riittää. Voin juhlissa juoda alkumaljan,siinä kaikki.

Miksei voi juoda vaikka vain hieman vähemmän? Miksi pitää juoda niin paljon, että tulee kauhea krapula joka kerta?

Tätä minäkin ihmettelen näitä vastauksia lukiessani, tosin en nyt joka sivua selannut. 

Miksi pitää tintata siihen asti että silmät menee kiinni, että tulee krapula, huono olo, huimaa? 

Eikö ihmiset ole oikeasti koskaan kuulleet kohtuukäytöstä, vai onko tosiaan näin yleistä ettei se onnistu?  Välttääksen krapulan näiden täytyy olla kokonaan ilman, ei onnistu vain yksi lasillinen? 

Jep. Itsekin saan aivan helvetin paljon juoda, että tulisi kunnon krapula.

En koskaan aloittanutkaan.

En pidä monista mauista ja hiilihappo ja alkoholi kuuluvat näihin.

En myöskään halunnut tietää, kuinka hullu olisin humalassa, kun selvinpäinkin olen joskus hankala. Tai herätä aamulla ties mistä kipeänä ja miettien, tuliko tehtyä jotain typerää. Ja naispuolisena myös hyväksikäytön vaara, jos on kännäämässä kylillä eikä yksin tai luotettavien henkilöiden kanssa kotona.

Vaikka eihän sitä tartte niin paljon ottaa, että menee käsityskyky. Kotoani tuli malli mitä pidän kohtuukäyttönä. Lauantaina aikuisilla saunakalja, yksi siis kullakin. Juhlapöydässä saattoi olla myös lasi, esimerkiksi jouluaattona, ja se voi olla hieman kalliimpaa kuin saunakaljana käytetty merkki. Perheeni ei harrasta viinejä. Kunnon humalaan asti juodaan harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä tarkoitetaan "juomisella" ? Mikä pakko on niin helvetisti joka kerta ottaa, että tulee viikon krapula?

Samaa ihmettelen! Kännissä olen ollut viimeksi kaksikymppisenä niin, että seuraavana päivänä olisi krapula. Kyllä silti edelleen alkoholia käytän, mutta varsinaisesti ryypännyt en ole vuosiin. Järkyttävää lukea miten monelle alkoholi on oikeasti ollut ongelma.

Miksi sitten juot alkoholia jos et halua tulla etkä tule känniin? Onko se niin hyvänmakuista, terveellistä vai halpaa?

Näin voi kysyä vain joku joka ei tajua kohtuukäyttöä.

On muitakin tapoja tai syitä kuin humalahakuisuus. 

Minusta esim yksi gin tonic on hyvänmakuista, että siksi joskus sellaisen otan. Kahta en ota, koska sitten tulen hiprakkaan enkä pidä siitä tunteesta. 

Jeesus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen huomauttelu, vaatimukset ja jatkuvat riidat.

Okei, tunnustan, nuorena alkoa meni aika huolella ja käytös ei ollut niin fiksua. Mutta kun osat ovat nyt vaihtuneet ja mies juo viikottain kun sieni välittämättä siitä mikä rahatilanne on ja örveltää, niin mitään ei saisi sanoa. Olen kuulemma hapannaama sekä nipo ja jos ei kelpaa, niin tiedän missä ovi on.

Voin kertoa että ei mene kovin kauaa kun se ovi käy. 🙄 Hän kun halusi saman henkisen raittiin puolison, joka näkee päihteet turhana. No kun lopetin päihteiden käytön, kasvoin aikuiseksi ja ymmärsin itsekin, että ei mitään tolkkua, mies ryhtyi juopoksi. Kun nyt itse haluan selväpäisen miehen, joka ei ole päihteiden vietävissä, voin kuulemma koska tahansa lähteä ja hankkia sellaisen.

Uskomatonta.

Huonot tavat tarttuu. 

Tarttu aika viiveellä, lähes 10 vuotta vietettiin yhteiseloa ilman päihteitä ja hänen mielestään alko oli hyihyi. Sitten yhtenä päivänä tulin töitä kotiin ja mies oli ympäripäissään! Oli päättänyt kokeilla miltä se humalassa olo tuntuu kun ei ollut koskaan ollut.

Mielenkiintoisinta on kaiken kaikkiaan hänen ehdoton asenteensa siihen saakka.

Aika vaikea uskoa, että aivan yhtäkkiä alkaisi vetämään alkoa, kuin kunnon dokaaja.

Usko pois näin kävi. Olin itsekin ihmeissäni ja heräsi tietysti ajatus, että onko kaikki hyvin ja tivasin asiaa. On kuulemma, on vain niin mukavaa olla jurrissa. Edelleenki joka kerta olen hämmentynyt kun juo koska se oli hänelle alunperin ehdoton ei ja piti sitä epäterveellisenä, wt-meininkinä sekä turhana rahantuhlaulsena. Ei edes hyväksynyt saunakaljaa tai lasillista viiniä ruoan kanssa, koska miksi juoda ollenkaan. Sekä ärsyyntynyt ja katkera koska juominen on niin itsekästä, että se ei hänellä katso aikaa, paikkaa tai rahatilannetta. Jos tilillä on viikoksi 70 e ruokaan, mieheni katsoo oikeudekseen, että siitä 40 eurolla voi ostaa kaljaa. Sitten ihmettelee kun olen kiukkuinen kun Hei, voihan ne ruoat maksaa säästötililtä! ja sitten ihmetellään kun se on aina tyhjä.

Tosin puolisollani on muitakin mieslapsijuttuja ja olen täysin kypsä hänen itsekeskeisyytensä ja vastuuttomuuteen. Hänen mielestään hänellä on vaan oikeus muuttaa mielipidettään iän myötä.

Muuten, kun ilmoitin, että jos aikoo jatkaa juomistaan tuolla tavoin, niin haluan erilliset tilit koska olen kyllästynyt siihen, että se on ruokarahoista pois niin siitähän riemu syntyi. Kuulemma minä vain häviän siinä. Mulle ihan sama jos voin kuitenkin ostaa kaupasta viikoksi ravitsevat ruoat sen sijaan että kiskotaan pelkkää makaronia kun herää joi rahat.

Tosin, ajattelin vielä ihan piruillessani kokeilla, herättääkö se ajatuksia, että siirrän säästötilin rahat tilille, johon miehellä ei ole pääsyä ja tarjoilen viikon laihaa kaalisoppaa todeten, että rahaa ei muuhun ollut kun olet juonut ne. Jos ei herätä tunteita, lähden vetämään. Tosin luulen, että mies olisi tässä kohtaa niin tyhmä, että tyhjentäisi rahaston vain saadakseen kaljaa.

Onko sinulla joku erityinen syy jatkaa miehen kanssa yhdessä?

En voi sanoa, että olen lopettanut alkoholin käyttöä. Saatan satunnaisesti ottaa jotain, jos on jotkut juhlat vaikka. Mutta viime kerrastakin on melkein pari vuotta kun alkoholia join. En vain halua ja lasten myötä ei edes ole kiinnostanut ottaa. Mieluummin vietän ajan lasten kanssa tekemällä jotain kivaa. Nykyään en oikeastaan edes pysty juomaan. En kerta kaikkiaan pysty saamaan itseäni hirveään känniin, koska raja tulee yleensä kolmen juoman jälkeen. Silloin ei enää mene alas mikään, ei  vain pysty. Parempi olla ilman useinkin. 

Puolison pahenevaan paniikkihäiriöön saamat Lyricat lopetti omankin alkoholinkäytön siihen paikkaan sympatioista. Meneehän tämä, katsotaan nyt miten pitkään.