Näin eilen todella komean miehen ison ja ei niin kauniin naisen seurassa
Tirskahdin.
Mietin vain mitä vikaa siinä miehessä oli. Heikko itsetuntoko?
Jälkeen päin kaduin reaktiotani. Vaikuttivat onnellisilta.
Ehkäpä sillä miehellä olikin vahva itsetunto. Ehkä nainen oli luonteeltaan ihana?
Mikä minussa on vikana? Olen kaunis mutta yksin. Ottajia on kyllä riittänyt, mutta ei vaan ole natsannut :(
En ole niin ilkeä ja pinnallinen mitä ensireaktioni oli. En ehkä pystyisi kiinnostumaan rumasta miehestä, mutta ei pelkkä ulkonäkökään riitä. Pitää olla myös sisäisesti hyvä ihminen.
Surettaa... Siksi purkauduin
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama täällä! Nään usein miehiä joista ajattelen etten varmaan kelpaisi heille ja sitten nään heidät paljon rumempien naisten tai todella mitään sanomattomien seurassa. Mietin sitten että mikä mussa on vikana? Ehkä oon vaan sitten liian pinnallinen ja mietin liikaa ulkonäköä. Jotenkin sitä vaan olettaa että ulkonäkö olisi miehille se tärkein ja sitten katsastetaan luonne.
Sama täälläkin!
On todella jäänyt harmittamaan kun en aikanaan uskaltanut lähestyä unelmamiestäni, koska pelkäsin etten kelpaisi hänelle ulkoisesti. Päätyi yhteen oikeasti rumahkon naisen kanssa ja tämä lisää mielipahaani entisestään. Olin väärässä hänen pinnallisuutensa suhteen.
Miten sitä pääsis omasta pinnallisuudestaan eroon... *huoh*
Itse kyllä haluaisin että se mies lähestyisi minua. Haluan että mies on nimenomaan valkannut minut eikä niin että olen vaan sattunut olemaan saatavilla. Ja mieluummin olisin kuitenkin se paremman näköinen suhteessa kuin huonomman näköinen tai sitten että olisimme molemmat yhtä hyvännäköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama täällä! Nään usein miehiä joista ajattelen etten varmaan kelpaisi heille ja sitten nään heidät paljon rumempien naisten tai todella mitään sanomattomien seurassa. Mietin sitten että mikä mussa on vikana? Ehkä oon vaan sitten liian pinnallinen ja mietin liikaa ulkonäköä. Jotenkin sitä vaan olettaa että ulkonäkö olisi miehille se tärkein ja sitten katsastetaan luonne.
Sama täälläkin!
On todella jäänyt harmittamaan kun en aikanaan uskaltanut lähestyä unelmamiestäni, koska pelkäsin etten kelpaisi hänelle ulkoisesti. Päätyi yhteen oikeasti rumahkon naisen kanssa ja tämä lisää mielipahaani entisestään. Olin väärässä hänen pinnallisuutensa suhteen.
Miten sitä pääsis omasta pinnallisuudestaan eroon... *huoh*
Minulla oli nuorena ensirakkaus, johon olin aivan käsittämättömän rakastunut. Suhde oli pitkään etäsuhde, mikä toi omat mutkansa matkaan. Nuori mies ihan älyttömän komea ja lisäksi sosiaalinen, energinen, mukava, tuli kaikkien kanssa juttuun jne. Olin niin alemmuuskompleksissa oman ulkonäköni ja kehoni vuoksi, etten voinut uskoa hänen oikeasti olevan rakastunut minuun ja haluavan minut. No, nyt 30 vuotta myöhemmin kun katson netistä kuvaa hänestä vaimonsa kanssa, olemme yllättävän samannäköiset ja melko samalla ruumiinrakenteella. Että se siitä sitten...
Mulla sama! Paitsi mies oli kaikkea muuta kuin sosiaalinen eikä oikeasti edes tainnut haluta minua vaikka niin aluksi antoi ymmärtää ja olimme suhteessakin. Tää sit päätty aika huonosti ja jonkinmoiset traumat siitä jääny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama täällä! Nään usein miehiä joista ajattelen etten varmaan kelpaisi heille ja sitten nään heidät paljon rumempien naisten tai todella mitään sanomattomien seurassa. Mietin sitten että mikä mussa on vikana? Ehkä oon vaan sitten liian pinnallinen ja mietin liikaa ulkonäköä. Jotenkin sitä vaan olettaa että ulkonäkö olisi miehille se tärkein ja sitten katsastetaan luonne.
Sama täälläkin!
On todella jäänyt harmittamaan kun en aikanaan uskaltanut lähestyä unelmamiestäni, koska pelkäsin etten kelpaisi hänelle ulkoisesti. Päätyi yhteen oikeasti rumahkon naisen kanssa ja tämä lisää mielipahaani entisestään. Olin väärässä hänen pinnallisuutensa suhteen.
Miten sitä pääsis omasta pinnallisuudestaan eroon... *huoh*
Itse kyllä haluaisin että se mies lähestyisi minua. Haluan että mies on nimenomaan valkannut minut eikä niin että olen vaan sattunut olemaan saatavilla. Ja mieluummin olisin kuitenkin se paremman näköinen suhteessa kuin huonomman näköinen tai sitten että olisimme molemmat yhtä hyvännäköisiä.
Eli oma itsetuntosi on sen verran heikko, että tarvitset "etumatkaa" sillä, että olet itse se paremmannäköinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet tykkäävät isoista naisista, ja sinusta ei-niin-kaunis voi olla sen miehen silmissä kaunis. Tai he voivat vain sopia täydellisesti yhteen niin persoonallisuuden kuin arvojenkin puolesta. Oma poikaystäväni on komea ja minä en ole, olemme silti onnellisia.
Kiva että osasit kyseenalaistaa oman reaktiosi, mutta toivottavasti he eivät huomanneet tirskahdustasi. Se on nimittäin todella ärsyttävää.
t. iso ei niin kaunis nainen
Tähän on pakko kommentoida. En ole koskaan pitänyt isoista naisista, mutta sellaiseen rakastuin. Tunteelle en mahtanut mitään.
Edelleenkään en pidä isoista naisista tai pidä heitä seksikkäinä, mutta omaani rakastan ja haluan.
M
Eli rakastat ja haluat, vaikka pidät hänen kehoaan vastenmielisenä ja epäseksikkäänä?
Olen eri, mutta minulla on sama tilanne. En todellakaan pidä vaimoani vastenmielisenä ja epäseksikkäänä, vaan himoitsen häntä todella paljon vielä vuosienkin jälkeen. Tiedostan hänen ulkonäkönsä, mutten näe häntä sellaisena, koska tunteet ja tuoksut.
Mutta jos toiveesi kävisivät toteen, olisi hän kuitenkin ihan eri näköinen, mieltymyksiäsi vastaava?
Mielestäni tuollaisissa suhteissa, joissa mies ei pidä naisensa vartalosta, on erittäin suuri riski pettämiselle, erolle, tai suhteen väljähtymiselle.
Kukaan ei ole täydellinen ja on eri asia jos toisessa on jotain mikä ei nyt ihan täysin vastaa omaa makua. Mutta jos toinen on ihan täysin omien makujen vastakohta ja "sietää" toisen ulkonäköä koska on tunteita... Eli jos kehut hänen vartaloaan kauniiksi, valehtelet?
Jos jotakuta kiinnostaa ilmiö tämän taustalla voin avata sanaista kirstuani. Ulkonäkö ei korreloi itsetunnon kanssa. Hyvännäköinen ihminen toki halo-efektin voimin pääsee mediaanisti pidemmälle kuin "tavis" elämässä muiden lähtökohtaisesti postiivisemman ja auliimman kohtelun vuoksi. Kuitenkaan ihminen itse voi kokea suurtakin epävarmuutta omasta ulkonäöstä juuri siksi, että se noteerataan ympäristön toimesta jatkuvasti. Miehet useimmiten pelkäävät liian kaunista naista ja varsinkin niitä kliseisiä tylyjä pakkeja. Kun yhdistyy e.m. mies, jolle rohkeahko ja aloitteellinen nainen tekee tutustumisriitit helpoksi, saattaa muodostua ulkopuolisen silmin näitä eri taso pareja. Lähteet: olen itse tällainen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama täällä! Nään usein miehiä joista ajattelen etten varmaan kelpaisi heille ja sitten nään heidät paljon rumempien naisten tai todella mitään sanomattomien seurassa. Mietin sitten että mikä mussa on vikana? Ehkä oon vaan sitten liian pinnallinen ja mietin liikaa ulkonäköä. Jotenkin sitä vaan olettaa että ulkonäkö olisi miehille se tärkein ja sitten katsastetaan luonne.
Sama täälläkin!
On todella jäänyt harmittamaan kun en aikanaan uskaltanut lähestyä unelmamiestäni, koska pelkäsin etten kelpaisi hänelle ulkoisesti. Päätyi yhteen oikeasti rumahkon naisen kanssa ja tämä lisää mielipahaani entisestään. Olin väärässä hänen pinnallisuutensa suhteen.
Miten sitä pääsis omasta pinnallisuudestaan eroon... *huoh*
Itse kyllä haluaisin että se mies lähestyisi minua. Haluan että mies on nimenomaan valkannut minut eikä niin että olen vaan sattunut olemaan saatavilla. Ja mieluummin olisin kuitenkin se paremman näköinen suhteessa kuin huonomman näköinen tai sitten että olisimme molemmat yhtä hyvännäköisiä.
Eli oma itsetuntosi on sen verran heikko, että tarvitset "etumatkaa" sillä, että olet itse se paremmannäköinen?
No voihan sen niinkin tulkita, mutta kokemuksen perusteella vähemmän hyvännäköiset arvostaa enemmän kuin mallitason miehet.
Vierailija kirjoitti:
Jos jotakuta kiinnostaa ilmiö tämän taustalla voin avata sanaista kirstuani. Ulkonäkö ei korreloi itsetunnon kanssa. Hyvännäköinen ihminen toki halo-efektin voimin pääsee mediaanisti pidemmälle kuin "tavis" elämässä muiden lähtökohtaisesti postiivisemman ja auliimman kohtelun vuoksi. Kuitenkaan ihminen itse voi kokea suurtakin epävarmuutta omasta ulkonäöstä juuri siksi, että se noteerataan ympäristön toimesta jatkuvasti. Miehet useimmiten pelkäävät liian kaunista naista ja varsinkin niitä kliseisiä tylyjä pakkeja. Kun yhdistyy e.m. mies, jolle rohkeahko ja aloitteellinen nainen tekee tutustumisriitit helpoksi, saattaa muodostua ulkopuolisen silmin näitä eri taso pareja. Lähteet: olen itse tällainen mies.
Minkälainen on eri taso -pari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet tykkäävät isoista naisista, ja sinusta ei-niin-kaunis voi olla sen miehen silmissä kaunis. Tai he voivat vain sopia täydellisesti yhteen niin persoonallisuuden kuin arvojenkin puolesta. Oma poikaystäväni on komea ja minä en ole, olemme silti onnellisia.
Kiva että osasit kyseenalaistaa oman reaktiosi, mutta toivottavasti he eivät huomanneet tirskahdustasi. Se on nimittäin todella ärsyttävää.
t. iso ei niin kaunis nainen
Tähän on pakko kommentoida. En ole koskaan pitänyt isoista naisista, mutta sellaiseen rakastuin. Tunteelle en mahtanut mitään.
Edelleenkään en pidä isoista naisista tai pidä heitä seksikkäinä, mutta omaani rakastan ja haluan.
M
Eli rakastat ja haluat, vaikka pidät hänen kehoaan vastenmielisenä ja epäseksikkäänä?
Olen eri, mutta minulla on sama tilanne. En todellakaan pidä vaimoani vastenmielisenä ja epäseksikkäänä, vaan himoitsen häntä todella paljon vielä vuosienkin jälkeen. Tiedostan hänen ulkonäkönsä, mutten näe häntä sellaisena, koska tunteet ja tuoksut.
Mutta jos toiveesi kävisivät toteen, olisi hän kuitenkin ihan eri näköinen, mieltymyksiäsi vastaava?
Mielestäni tuollaisissa suhteissa, joissa mies ei pidä naisensa vartalosta, on erittäin suuri riski pettämiselle, erolle, tai suhteen väljähtymiselle.
Kukaan ei ole täydellinen ja on eri asia jos toisessa on jotain mikä ei nyt ihan täysin vastaa omaa makua. Mutta jos toinen on ihan täysin omien makujen vastakohta ja "sietää" toisen ulkonäköä koska on tunteita... Eli jos kehut hänen vartaloaan kauniiksi, valehtelet?
Hyvässä suhteessa ei kyllä yritetä muuttaa toista vaan hyväksytään toinen epätäydellisyyksineen. Tuo ylempi mies kuulostaa sellaiselta.
Vierailija kirjoitti:
OHOH!! Nainen joka myöntää ilmiön "6/5 chad panee tavisnaista" olemassaolon. Harvinaista.¨
M/39
No, hänhän tajusi itsekin, että arvoissaan on todennäköisesti jotain vialla.
Me terveet ja tasapainoiset ihmiset emme pakonomaisesti pisteytä kaikkia ja kaikkea koko ajan.
Miten te muut rumat ja/tai ylipainoiset naiset hyväksytte sen ettei miehenne pidä teitä kauniinta tai fyysisesti puoleensavetävänä. Jotenkin hankala ajatella että mies "rakastaa ja haluaa" vaikka samaan aikaan pitää ulkomuotoani rumana ja vartaloani epäkiihottavana. Eikä ikinä kuule aitoja kehujakaan mistään muusta kuin "sisäisestä kauneudesta":
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut rumat ja/tai ylipainoiset naiset hyväksytte sen ettei miehenne pidä teitä kauniinta tai fyysisesti puoleensavetävänä. Jotenkin hankala ajatella että mies "rakastaa ja haluaa" vaikka samaan aikaan pitää ulkomuotoani rumana ja vartaloani epäkiihottavana. Eikä ikinä kuule aitoja kehujakaan mistään muusta kuin "sisäisestä kauneudesta":
1. Laihduta
Tai
2. Vaihda mieheen jolla on joku fetissi/mieltymys isompikokoisiin naisiin
Itse tekisin ainakin näin. Kyllä lihavillekin löytyy heidän palvojat ja kehujat. Älä jää suhteeseen jossa sua ei arvosteta.
Onhan noita perversioita maailma väärällään. Vai tietääkö joku kolon johon ei ole joku mulli kepukkaansa koputellut? Musta-aukko varmaan lähimpänä mutta mistä sitäkään tietää että mitä tuolla yläkerrassa oikein tapahtuu.
Moni miesuivelo joutuu tyytymään rankasti alle oman tasonsa, luonteen ollessa allensa kusevan hiirulaisen luokkaa. Vastaavasti toinen luonteen ääripää pokaa vaikka väkisin jonkun ihan naisen näköisen vaikka itse olisi tullut kuin maskit päällä Frankkensteinin kuvauksista.
Miehet ovat muutenkin pariutumisen kanssa niin kusessa kun ylijäämä miestä lappaa rajoilta ja naiset ovat omaksuneet tindereliitin tarjoaman haarem-mallin. Siinä ei suht komeakaan mies liikoja valkkaile inhorealistisen koneiston vääntäessä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut rumat ja/tai ylipainoiset naiset hyväksytte sen ettei miehenne pidä teitä kauniinta tai fyysisesti puoleensavetävänä. Jotenkin hankala ajatella että mies "rakastaa ja haluaa" vaikka samaan aikaan pitää ulkomuotoani rumana ja vartaloani epäkiihottavana. Eikä ikinä kuule aitoja kehujakaan mistään muusta kuin "sisäisestä kauneudesta":
Kauneus on vain yksi osatekijä. Eihän meistä jokainen ole kaunis eikä saa koskaan kehuja kauneudesta. En saa kehuja myöskään lauluäänestäni tai piirroksistani. Sen sijaan saan kehuja luonteestani, asenteestani, kivoista vaatteista/kampauksista, älystä ja kompetenssista, sisukkuudesta ja peräänantamattomuudesta, siitä miten olen pärjännyt elämässä, harrastuksissa tehdyistä saavutuksista, siitä että olen ihana, söpö, hauska, älykäs, tasapainoinen, hyväsydäminen jne.
Olisi ihan kauheaa, jos pääasialliset kehut tulisivat ulkonäöstä ja se alkaisi rapistua ajan myötä.
Rakkaus ei ole kiloista kiinni. Itse olen 160 cm/90 kg ja mieheni 176 cm/75 kg ja varmaan ap:n silmään mekin olisimme epäsuhtainen pari. Varmaan kyllä jotkut katsovatkin kun kaksin kuljemme mutta sehän meitä ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut rumat ja/tai ylipainoiset naiset hyväksytte sen ettei miehenne pidä teitä kauniinta tai fyysisesti puoleensavetävänä. Jotenkin hankala ajatella että mies "rakastaa ja haluaa" vaikka samaan aikaan pitää ulkomuotoani rumana ja vartaloani epäkiihottavana. Eikä ikinä kuule aitoja kehujakaan mistään muusta kuin "sisäisestä kauneudesta":
Kauneus on vain yksi osatekijä. Eihän meistä jokainen ole kaunis eikä saa koskaan kehuja kauneudesta. En saa kehuja myöskään lauluäänestäni tai piirroksistani. Sen sijaan saan kehuja luonteestani, asenteestani, kivoista vaatteista/kampauksista, älystä ja kompetenssista, sisukkuudesta ja peräänantamattomuudesta, siitä miten olen pärjännyt elämässä, harrastuksissa tehdyistä saavutuksista, siitä että olen ihana, söpö, hauska, älykäs, tasapainoinen, hyväsydäminen jne.
Olisi ihan kauheaa, jos pääasialliset kehut tulisivat ulkonäöstä ja se alkaisi rapistua ajan myötä.
En nyt tarkoita että siitä pitäisi kehut ainoastaan tulla. Mutta kyllä se ulkonäkö parisuhteessa jotain merkkaa, vai haluatko itse olla puolisolle ulkonäöltäsi vastenmielinen/epäviehättävä? Seksiäkin pitäisi vielä sellaisessa tilanteessa harrastaa, vaikka tietää ettei toinen viehäty kehostani ollenkaan?
Totta kai ihmisessä on muutakin, joka viehättää. Mutta kyllä jotain ulkoisestikin viehättävää pitää olla. Miten voi ylläpitää parisuhdetta jos tietää että on toisen mielestä ruma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet tykkäävät isoista naisista, ja sinusta ei-niin-kaunis voi olla sen miehen silmissä kaunis. Tai he voivat vain sopia täydellisesti yhteen niin persoonallisuuden kuin arvojenkin puolesta. Oma poikaystäväni on komea ja minä en ole, olemme silti onnellisia.
Kiva että osasit kyseenalaistaa oman reaktiosi, mutta toivottavasti he eivät huomanneet tirskahdustasi. Se on nimittäin todella ärsyttävää.
t. iso ei niin kaunis nainen
Tähän on pakko kommentoida. En ole koskaan pitänyt isoista naisista, mutta sellaiseen rakastuin. Tunteelle en mahtanut mitään.
Edelleenkään en pidä isoista naisista tai pidä heitä seksikkäinä, mutta omaani rakastan ja haluan.
M
En oikein ymmärrä. Et pidä isoista naisista etkä pidä heitä seksikkäänä, mutta kuitenkin haluat isoa naistasi? Etkö silloin pidä isoa naista seksikkäänä ja haluttavana? Vai onko sittenkin niin että naisesi ei ole sinusta seksikäs ja haluttava, vaan puhut jostain muusta haluamisesta. Haluat elämänkumppanin, mutta et halua häntä seksuaalisesti tai pidä kauniina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut rumat ja/tai ylipainoiset naiset hyväksytte sen ettei miehenne pidä teitä kauniinta tai fyysisesti puoleensavetävänä. Jotenkin hankala ajatella että mies "rakastaa ja haluaa" vaikka samaan aikaan pitää ulkomuotoani rumana ja vartaloani epäkiihottavana. Eikä ikinä kuule aitoja kehujakaan mistään muusta kuin "sisäisestä kauneudesta":
Kauneus on vain yksi osatekijä. Eihän meistä jokainen ole kaunis eikä saa koskaan kehuja kauneudesta. En saa kehuja myöskään lauluäänestäni tai piirroksistani. Sen sijaan saan kehuja luonteestani, asenteestani, kivoista vaatteista/kampauksista, älystä ja kompetenssista, sisukkuudesta ja peräänantamattomuudesta, siitä miten olen pärjännyt elämässä, harrastuksissa tehdyistä saavutuksista, siitä että olen ihana, söpö, hauska, älykäs, tasapainoinen, hyväsydäminen jne.
Olisi ihan kauheaa, jos pääasialliset kehut tulisivat ulkonäöstä ja se alkaisi rapistua ajan myötä.
En nyt tarkoita että siitä pitäisi kehut ainoastaan tulla. Mutta kyllä se ulkonäkö parisuhteessa jotain merkkaa, vai haluatko itse olla puolisolle ulkonäöltäsi vastenmielinen/epäviehättävä? Seksiäkin pitäisi vielä sellaisessa tilanteessa harrastaa, vaikka tietää ettei toinen viehäty kehostani ollenkaan?
Totta kai ihmisessä on muutakin, joka viehättää. Mutta kyllä jotain ulkoisestikin viehättävää pitää olla. Miten voi ylläpitää parisuhdetta jos tietää että on toisen mielestä ruma?
Hieman surullista lukea täältä tämän kaltaisia viestejä. Jos parisuhteessa ulkonäkö on suuressa roolissa, niin miten parisuhteen käy kun ihmiset vanhenevat ja rupsahtavat? Onko oletus että tuossa vaiheessa seksi saakin jäädä pois elämästä?
Mä olin nuori ja timmi mimmi, kun tapasin mieheni, joka ei varmaan monen mielestä ollut "samaa tasoa", mutta kuitenkin varsin normaalin näköinen ja kokoinen. Olisi ollut muitakin "ottajia" minulla, mutta tämä yksi vaan vei luonteellaan ja teoillaan jalat alta! :)
Näykkijä kirjoitti:
Onhan noita perversioita maailma väärällään. Vai tietääkö joku kolon johon ei ole joku mulli kepukkaansa koputellut? Musta-aukko varmaan lähimpänä mutta mistä sitäkään tietää että mitä tuolla yläkerrassa oikein tapahtuu.
Moni miesuivelo joutuu tyytymään rankasti alle oman tasonsa, luonteen ollessa allensa kusevan hiirulaisen luokkaa. Vastaavasti toinen luonteen ääripää pokaa vaikka väkisin jonkun ihan naisen näköisen vaikka itse olisi tullut kuin maskit päällä Frankkensteinin kuvauksista.
Miehet ovat muutenkin pariutumisen kanssa niin kusessa kun ylijäämä miestä lappaa rajoilta ja naiset ovat omaksuneet tindereliitin tarjoaman haarem-mallin. Siinä ei suht komeakaan mies liikoja valkkaile inhorealistisen koneiston vääntäessä vastaan.
Miehille on edelleen olemassa vaihtoehto. Tosin perisuomalainen piheys tulee valitettavasti haaveiden tielle eikä haluta uhrata omaa varallisuuttaan onnellisemman avioliiton vuoksi vaan sananmukaisesti tyydytään. Miksi? Oma häpeä ottaa ketä tahansa jolla sattuu olemaan pulssi. Koulussa ei käydä huvin vuoksi joskin näemmä jotkut näyttää tästäkin huolimatta käyvän ja, sitten ihmettelevän miksei edes lotossa onnista.
Terkuin sellainen kellä on hyvä suhde, eikä tarvitse irvistellä aamuvarhain sängyssä näkyvälle ilmestykselle.
Ps. En halveksi suomalaisia naisia, satuin löytämään toisesta maasta kultani jonka kanssa koen olevani erittäin onnellinen :)
Minulla oli nuorena ensirakkaus, johon olin aivan käsittämättömän rakastunut. Suhde oli pitkään etäsuhde, mikä toi omat mutkansa matkaan. Nuori mies ihan älyttömän komea ja lisäksi sosiaalinen, energinen, mukava, tuli kaikkien kanssa juttuun jne. Olin niin alemmuuskompleksissa oman ulkonäköni ja kehoni vuoksi, etten voinut uskoa hänen oikeasti olevan rakastunut minuun ja haluavan minut. No, nyt 30 vuotta myöhemmin kun katson netistä kuvaa hänestä vaimonsa kanssa, olemme yllättävän samannäköiset ja melko samalla ruumiinrakenteella. Että se siitä sitten...