Miten saisin vaimon kuntoilemaan?

Laihat naiset vielä vaatteet päällä menettelee, mutta alastomana- hyyrrrr- karua katseltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, saat sympatiani, mutta neuvoa en osaa. Meillä on niin päin, että minä liikun, syön terveellisesti, nukun hyvin ja pidän muutenkin huolta itsestäni. Mies oli tavatessamme innokas urheilija, mutta vuosien myötä innostus hiipui ja nykyään ei liiku kuin autoon. Syö myös eri aikaan kuin minä ja mässäilee öisin.

En ole painostanut muutokseen. Olen sanonut, että haluaisin hänen huolehtivan terveydestään, jotta meillä olisi hyvä tulevaisuus vanhanakin.

Mikä miehesi on masentanut?

Vierailija kirjoitti:

Ehditkö tehdä tarpeeksi kotitöitä urheilun harrastamiselta ap? Vai jätätkö ne vaimolle? Ei sitä ehdi eikä jaksa urheilla, jos pitää kaiken välissä vielä huolehtia kodista. Kun tulet kotiin, niin väännä teille ensin terveellinen ruoka ja sitten sano, että kulta mä nyt imuroin, niin lepää sinä hetki, niin lähdetään sitten yhdessä lenkille/salille. Tai mikä se teidän yhteinen juttu sitten olisikaan. Toista tämä joka toinen päivä. Vaihda imuroinnin kohdalle tilanteen mukaan: ripustan pyykit, tyhjennän astianpesukoneen/tiskaan, pyyhin pölyt, tamppaan matot, laitan koneen pyörimään, vaihdan lakanat, viikkaan vaatteet jne. Käydään sitten lenkin jälkeen yhdessä kaupassa. Jos ei tepsi, niin jätä se läski!

Arvaa.

Nalkuttava akka

Ruokavalio on kaiken a&o. Liikunta toissijainen keino energian pienentämiseksi. 1000 kilokaloria syöt suht nopeasti mutta reippaasti liikkumalla kuluttamiseen tarvitset pari tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, saat sympatiani, mutta neuvoa en osaa. Meillä on niin päin, että minä liikun, syön terveellisesti, nukun hyvin ja pidän muutenkin huolta itsestäni. Mies oli tavatessamme innokas urheilija, mutta vuosien myötä innostus hiipui ja nykyään ei liiku kuin autoon. Syö myös eri aikaan kuin minä ja mässäilee öisin.

En ole painostanut muutokseen. Olen sanonut, että haluaisin hänen huolehtivan terveydestään, jotta meillä olisi hyvä tulevaisuus vanhanakin.

Mikä miehesi on masentanut?

Luultavasti työttömyys. Meillä on lämpimät välit ja paljon läheisyyttä. Minua ei hänen työttömyytensä häiritse, pärjäämme kyllä taloudellisesti jopa ihan kohtuuhyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joku syyhän siihen on, että kolme vaatekokoa suurenee. Jos hän nyt on 40, niin lähtötilanne on ollut 36. Riippuu myös pituudesta, mutta nuo alle 40:n olevat koot eivät ole aikuiselle naiselle pysyvä tila, ellei ole hyvin kurinalainen elämäntavoissaan.

Onko hän kuntoillut ennen? Jos on, ruokailu pitää säätää sen mukaan. Jos hän käyttää hormonaalista ehkäisyä, se vaikuttaa. Ja vielä se, millaista työtä hän tekee, ja kumpi teistä hoitaa kotityöt, vai hoidatteko yhdessä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä se syy ole aina laiskuus.

Sairasta olla kokoa 40 tai yli. Äitini on nyt 65-vuotiaana kokoa 36, ja hänellä on 5 lasta. Vanhin siskoni on kokoa xl, ja selvästi ylipainoinen. Toinen siskoni on kokoa 36, ja minä 32/34. Mummoni on kokoa 36. Toinen mummoni 38. Kaverini ovat kaiken kokoisia, mutta työyhteisö mukaan lukien, suurin osa on kokoa 32-38. Jokunen isompikin siellä on, mutta rasva on oikeasti epäterveellistä, varsinkin sisäelimien ympärillä... Nautin kyllä elämästä ja ruoasta, mutta minunkin on helpompi elää, kun olen kevyt. Ei tunnu elämä kovin raskaalta, eikä minun tarvitse miettiä, voinko nauttia suklaasta, kun muuten ruokailutavat ovat kunnossa.

Tapahtuuko tämä Thaimaassa vai Filippiineillä? Suomessa yleisin naisten koko on L eli 42. Mssä nälkäkurkien yhteisössä elät?

Olen eri, mutta minun äitini on kokoa xs-s, minä olen kokoa xs-m ja veljeni on noin kokoa s. Äidin puoleisesta suvusta vaan pari henkilöä on ylipainoisia. Ja me ollaan ihan suomalaisia kaikki.

Moniko teistä on yli 180 vm pitkä? Kääpiöotä ei huomioida.

Keskipituus on jossain 165 ja 170 sentin välillä. Pari miespuolista serkkua on reippaasti yli 180 senttisiä. Ei olla kääpiöitä, mutta ei pitkiäkään.

Ja harvoin ne ihmiset siellä Thaimaassa tai Filippiineilläkään yli 170 senttisiä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän koko 40 edes ole iso. Itse olen 161cm ja BMI 21 (eli normaalipaino) ja osa vaatteistani on kokoa 40.

Totta. Itse olen ollut kokoa 34-36 noin 13 vuotiaana kun ei vielä ollut rintoja eikä lanteita. Nykyisin vaan nainen ei ansaitse tulla inhimmillisesti kohdelluksi, mikäli bmi ei ole alle 19.

Nythän se on menossa siihen, että naista, jonka bmi on alle 19, ei tarvitse kohdella inhimillisesti. Ne on vaan epäterveitä luuviuluja, koska oikealla naisella on KURVEJA.

Mun bmi on 20,4, ja kuulen ihmettelyä painostani. Vaatekoko pyörii jossain 34 ja 38 välillä, koska yläkroppa on pieni ja alakroppa isompi.

Ap:lle en voi hirveästi neuvoja antaa, vaikka olemmekin samassa veneessä. Minulla paino pysyy helposti paikoillaan, mutta mies on jojoilija. Yritän pyytää häntä kävelylle ja syömme aika terveellisesti, mutta miehen paino on noussut. Sinä et oikein voi tehdä muuta kuin tarjota mahdollisuuden ja tukea terveelliseen elämään. Sen toisen täytyy tehdä kaikki se työ laihtuakseen.

Kukaan BMI 20:n omaava ei ole 34 kokoa. Minun ystäväni, joka on erittäin siro ja mitat on 165/45 eikä hänkään ole kooltaan 34 vaan 36.

Toki poikkeus voi olla, jos olet erittäin lyhyt.

Olen keskimittainen eli 167 senttiä pitkä. Olen myös päärynänmallinen ja yläkroppa on tosi siro ja paidat voivat olla kokoa 34. Alakroppaa en sellaiseen kokoon saisi tungettua. Lisäksi pidän tyköistuvista vaatteista, mutta osaan pukeutua oikeaan kokoon.

Kokemuksesta vastaan: Siten että vaimo ihastuu uuteen mieheen. Jos se ihastus vielä käy siellä kuntosalilla, niin vaimosikin alkaa käydä siellä ahkerasti.

Miksi teillä ei ole lapsia? Tai sanotaan nyt näin, että onneksi ei ole, mutta kysymys on ap:lle. Voisin lyödä vetoa, että tätä vinttikoiraa kuvottaa ajatus maitoa vuotavista rinnoista, raskauden venyttämästä vatsanahkasta tai imetyksen jälkeen todennäköisesti enemmän tai vähemmän roikkumaan alkavista rinnoista. Tämä on semmoinen mies, jolle toinen mies olisi parempi kumppani. Ei tarvitsisi olla tekemisissä pehmeiden naiskehojen kanssa. Toinen vaihtoehto voisi olla kasvaa aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on oikein katkerien löllömammojen perjantaiparaati käynnissä :D

LOL. Meillä sentään on elämä ja perhe toisin kuin toisten koosta ja kiloista valittavilla vaatehengareilla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan painosta riippumatta ihmiset yleensä olettaa, että kun on naimisiin menty ja luvattu rakastaa myötä-ja vastoinkäymisissä tai vapaammin sanottuna hyvinä ja huonoina aikoina, niin tämän lupaaja pitää sanansa. Vai pitääkö mielestäsi vihkikaavaan lisätä , että tämä ei päde mikäli muutut, sairastut, vammaudut tai lihot?

Niin, puolison lihominen on tällainen vastoinkäyminen. Ihan kuin vaikkapa avantoon tippuminen. Silloin autetaan toinen avannosta pois, eikä vain todeta että nyt on vastoinkäyminen. Ongelmat voi ja tulisi yrittää ratkaista. 

M40

Vierailija kirjoitti:

Miksi teillä ei ole lapsia? Tai sanotaan nyt näin, että onneksi ei ole, mutta kysymys on ap:lle. Voisin lyödä vetoa, että tätä vinttikoiraa kuvottaa ajatus maitoa vuotavista rinnoista, raskauden venyttämästä vatsanahkasta tai imetyksen jälkeen todennäköisesti enemmän tai vähemmän roikkumaan alkavista rinnoista. Tämä on semmoinen mies, jolle toinen mies olisi parempi kumppani. Ei tarvitsisi olla tekemisissä pehmeiden naiskehojen kanssa. Toinen vaihtoehto voisi olla kasvaa aikuiseksi.

Kiitos viestistä. Terkuin: ap

Minusta ap:n huoli on aiheellinen, en minäkään hyvällä katso mieheni manboobseja, jotka on alkanu selkeästi muodostumaan nyt 50 täytettyään. Itse olen muutaman vuoden jopa vanhempi, pidän huolta itsestäni, minusta ei tule roikkupersemummoa ikinä. Jos paino meinaa nousta niin ruokavalioon huomio, jos perse meinaa laskeutua, niin salille sitten useammin. Toimii. 

Mutta kyllä sen miehen on itse keksittävä se että jotain tarvitsee tehdä, minä en hänen vartalostaan voi huomautella, eiköhän tuo itsekin tiedä tilanteen. 

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta vastaan: Siten että vaimo ihastuu uuteen mieheen. Jos se ihastus vielä käy siellä kuntosalilla, niin vaimosikin alkaa käydä siellä ahkerasti.

Vihjaatko siis, että kaikilla treenaavilla naisilla on salarakas? Päteekö sama miehiin?

Entä kun ihastus laantuu seuraavankin kohdalla, alkaa taas lihominen kunnes erotaan ja ihastutaan taas seuraavaan? Onko laihtuminen todella kiinni kiinnostavasta kumppanista?

” Onko laihtuminen todella kiinni kiinnostavasta kumppanista?”

On on, lihavuus on kaikkien muiden vika paitsi lihavan naisen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teillä ei ole lapsia? Tai sanotaan nyt näin, että onneksi ei ole, mutta kysymys on ap:lle. Voisin lyödä vetoa, että tätä vinttikoiraa kuvottaa ajatus maitoa vuotavista rinnoista, raskauden venyttämästä vatsanahkasta tai imetyksen jälkeen todennäköisesti enemmän tai vähemmän roikkumaan alkavista rinnoista. Tämä on semmoinen mies, jolle toinen mies olisi parempi kumppani. Ei tarvitsisi olla tekemisissä pehmeiden naiskehojen kanssa. Toinen vaihtoehto voisi olla kasvaa aikuiseksi.

Ei raskautuminen tarkoita monen vuoden löllöä vartaloa. Ihan timmi ja pienet rinnat itsellänikin on, vaikka äiti olenkin. Ei raskausarpia. Ei roikkuvaa vatsaa. Ei lähellekään ylipainoa. Toki heti synnytyksen jälkeen en tältä näyttänyt, vaan vaati useita kymmeniä tunteja kuntosalitreeniä. Ihan oma-aloitteisesti.

Vierailija kirjoitti:

” Onko laihtuminen todella kiinni kiinnostavasta kumppanista?”

On on, lihavuus on kaikkien muiden vika paitsi lihavan naisen.

Siltä oikeasti tuntuu jokaista vastaavaa ketjua lukiessa. Tässäkin varmaan 15 sivun verran hoettu "laihtuu kun ihastuu toiseen mieheen".

Välillä hävettää olla nainen.

Vierailija kirjoitti:

” Onko laihtuminen todella kiinni kiinnostavasta kumppanista?”

On on, lihavuus on kaikkien muiden vika paitsi lihavan naisen.

Vastaavasti miehen lihavuus on toki miehen oma vika, tasa-arvo pitää kuitenkin muistaa!

Auttaisiko se, että keksisitte jonkun liikuntaharrastuksen jota tekisitte yhdessä? Kotona ei herkkuja, tai haastaisitte toisenne syömään terveellisesti? Onko uni riittävää ja kunnossa, stressi voi vaikuttaa myös.

Jotkut paheksuvat tätä, mutta me sovimme mieheni kanssa seurustelun alussa että pidämme huolta itsestämme ja terveydestämme emmekä lihota itseämme.

Suhteemme on kestänyt minun masennukseni josta olen toipunut nyt, etäsuhteen alkuaikoina ja vaikean raskauden, monenlaisia vaiheita ollaan käyty läpi. Rakkaus ei lopu kiloihin, mutta on tärkeää että on samanlaiset arvot ja terveelliset elämäntavat on meillä niitä. Ymmärrän siis hyvin että ap voi olla huolissaan tästä eikä se tee hänestä huonoa ihmistä.