Lue keskustelun säännöt.
Menitkö yhteen sen kanssa, jonka eniten halusit vai jouduitko tyytymään siihen mitä sait?
03.03.2020 |
Tämä on aika surullinen aihe, mutta varmaan totta monelle. Olen joskus miettinyt olisiko ollut parempi jäädä yksin ja odottaa jos tulisi 'uusi paras'. Luulen, että elämme nyt suht onnellista elämää, mutta joskus mieli vetää haikeaksi.
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö naisten halu olla sinkkuna, harvinaisempaa se on, koska naiset useammin haluavat lapsia. Naiset kyllä pärjäävät yksinkin, se on eri asia kun halu olla yksin.
Noi lukumääräerot on pisara itämeressä, eivät vaikuta mihinkään.
Mutta jauha sinä teoriaa, sillä aikaa me nautimme elämästä perheen kanssa. Sinä et niin pitkälle pääse, koska sinun päähäsi ei mahdu kun noi teoriat. Oma valintasi.
Kiitos, kyllä minäkin nautin elämästäni perheeni parissa. Ainakin toistaiseksi. Vaimo ja kaksi lasta.
Nämä asiat ovat kuitenkin koko ajan mielessä, koska ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tulee se hetki, kun vaimo irtisanoo avioliiton, ja löydän itseni vuokrayksiöstä elatusmaksuja maksamasta. Luottamus naisiin on ehkä tasolla 0,5/5, ja sekin puolikas menee pomolleni.
Parinvalintatilanteessa naiset ovat samassa tilanteessa kuin työnantaja rekrytoinnissa. Hakemuksia tulee satoja, mutta ehkä noin 50 hakemusta täyttää työpaikan kaikki kriteerit. Heistä 10 valitaan haastatteluun. Sitten heistä ehkä se 2-3 hakijaa on sellaisia, joista oikeasti saattaisi tulla hyvä lisä työpaikan tiimiin. Lopulta valitaan se yksi, tai jatketaan hakuaikaa.
Parinvalintatilanteessa miehet ovat samassa tilanteessa kuin pitkäaikaistyöttömät. Hakemuksia lähetellään kymmeniä viikoittain, mutta suurin osa työnantajista ei viitsi lähettää edes rutiinivastausta.
Työpaikkahaastatteluun pääsee ehkä 1-2 krt vuodessa, mutta yleensä ne eivät johda edes osa-aikaiseen pätkätyöhön.
Joko olet sairaalloisen mustasukkainen tai sitten sinun olisi ollut parempi ottaa vähän tavallisempi nainen. Heitä ei pokailla joka kulmalla ja elävät ihan normaalia ja tylsää elämää.
Tuo asenteesi on kyllä omiaan pilaamaan suhteen ja ajamaan vaimon pois.
En ole sairaalloisen mustasukkainen. Vaimoni on ihan tavallinen. En vain luota naispuoleisiin ihmisiin noin yleensä ottaen. En vaimooni, en äitiini, saati siskooni, en työ"kavereihin". Naispuoleinen pomoni on - tähän asti - osoittautunut luottamukseni arvoiseksi.
En tiedä, uskallanko ikinä luottaa edes tyttäreeni missään tärkeässä asiassa.
Oiskohan nyt vahvasti terapian paikka. Kategorisesti laitat puolet ihmiskunnasta jonnekin lokeroon. Entäs miehet? Luotatko heihinkään? Tajuatko, että pilaat vaimosi ja tyttäresi elämän tuolla asenteellasi. Ja kaikkein eniten omasi, koska itseäsi et pääse pakoon.
Ikävä kyllä olen kokenut elämässäni niin suuria pettymyksiä naisten taholta, etten henkilökohtaisissa tai muuten tärkeissä asioissa uskalla luottaa heihin. Tietenkin luotan esimerkiksi kahvilan myyjättäreen, että hän antaa vaihtorahasta oikein takaisin, ja luotan myös naispuolisiin bussinkuljettajiin, lääkäreihin ja jopa poliitikkoihin.
Sen sijaan äitini, siskoni, vaimoni, ex-naisystäväni, veljen ex-puoliso, usea työkaveri ja moni muu läheinen nainen on pettänyt luottamukseni eri tavoin. Kohtelen kaikkia asiallisesti ja hyvin, mutta en silti uskalla luottaa.
Harva mies on sen sijaan pettänyt luottamukseni, yleensä heidän sanansa pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin yhteen sen kanssa joka enemmän halusi minua, tosin harkinnan jälkeen. Mietin haluanko luopua sinkkuelämästä jota olin 2v viettänyt parivuotisen suhteen jälkeen. Tässä kohtaa olisi tietysti jo hälytyskellojen pitänyt soida, kun tyyppi oli mielestäni kyllä kiva mutta suhde vaati miettimistä. Ja melko pian huomasin miehen olevan tyytyväinen pelkkään hengailuun, ja lähinnä kotioloissa.
Halusin kuitenkin aina perheen, saatiin kaksi ihanaa lasta, mutta reilussa kymmenessä vuodessa suhde oli muuttunut totaalisen intohimottomaksi turhauttavaksi kämppissuhteeksi, vaikka kumma kyllä minä koitin sitä enemmän tekohengittää.
Nyt neljättä vuotta sinkku ja enää en tyytymissuhteisiin ala. Yhteneväinen seksidraivi on ehdoton edellytys, positiivisen elämänasenteen ja yhteisten arvojen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä en ole koskaan saanut valita, on ollut vain tyytyminen niihin naisiin jotka ovat kiinnostuneita. Naisilla parinvalinta on helpompaa - on vapaat markkinat ja oikeus seuloa itselleen päältä parhaat. Me miehet ollaa vain karjaa.
Mihinkään sinun ei tarvitse tyytyä. Voit olla ihan vapaa mullikka. Jätä ne sinusta kiinnostuneet naisetkin rauhaan, jos itseäsi ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö naisten halu olla sinkkuna, harvinaisempaa se on, koska naiset useammin haluavat lapsia. Naiset kyllä pärjäävät yksinkin, se on eri asia kun halu olla yksin.
Noi lukumääräerot on pisara itämeressä, eivät vaikuta mihinkään.
Mutta jauha sinä teoriaa, sillä aikaa me nautimme elämästä perheen kanssa. Sinä et niin pitkälle pääse, koska sinun päähäsi ei mahdu kun noi teoriat. Oma valintasi.
Kiitos, kyllä minäkin nautin elämästäni perheeni parissa. Ainakin toistaiseksi. Vaimo ja kaksi lasta.
Nämä asiat ovat kuitenkin koko ajan mielessä, koska ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tulee se hetki, kun vaimo irtisanoo avioliiton, ja löydän itseni vuokrayksiöstä elatusmaksuja maksamasta. Luottamus naisiin on ehkä tasolla 0,5/5, ja sekin puolikas menee pomolleni.
Parinvalintatilanteessa naiset ovat samassa tilanteessa kuin työnantaja rekrytoinnissa. Hakemuksia tulee satoja, mutta ehkä noin 50 hakemusta täyttää työpaikan kaikki kriteerit. Heistä 10 valitaan haastatteluun. Sitten heistä ehkä se 2-3 hakijaa on sellaisia, joista oikeasti saattaisi tulla hyvä lisä työpaikan tiimiin. Lopulta valitaan se yksi, tai jatketaan hakuaikaa.
Parinvalintatilanteessa miehet ovat samassa tilanteessa kuin pitkäaikaistyöttömät. Hakemuksia lähetellään kymmeniä viikoittain, mutta suurin osa työnantajista ei viitsi lähettää edes rutiinivastausta.
Työpaikkahaastatteluun pääsee ehkä 1-2 krt vuodessa, mutta yleensä ne eivät johda edes osa-aikaiseen pätkätyöhön.
Ai että on vastenmielinen ajatusmaailma. En olisi ikinä huolinut miestä, joka ajattelee ja suhtautuu tuolla tavalla. Minä jouduin "hakemaan töihin" puolisolleni ihan siinä missä hänkin minulle. Mutta kumpikaan meistä ei varmasti ajatellut sitä tuollaisena prosessina. Ensinnäkään minulla ei ollut ainuttakaan muuta "hakemusta "pinossa. Ei yhtäkään. Olin elänyt sinkkuna vuosia, harvemmin kuin kerran vuodessa tuli kohdalle mies, johon kiinnostuin tutustumaan. Myös puolisoni oli tietääkseni elänyt sinkkuna vuosia. Kumpikaan meistä ei lähetellyt hakemuksia viikottain tai juossut treffeillä.
Tuo koko vertauksesi on niin pahasti pielessä, etten edes tiedä, mistä päästä lähteä purkamaan kaikkia sen vikoja.
Sen mitä eniten halusin. Myöhemmin tunteet ovat heilahdelleet välillä vihasta tylsistymiseen ja takaisin polttavaan rakkauteen. Mutta eikös se avioliitto sitä ole....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö naisten halu olla sinkkuna, harvinaisempaa se on, koska naiset useammin haluavat lapsia. Naiset kyllä pärjäävät yksinkin, se on eri asia kun halu olla yksin.
Noi lukumääräerot on pisara itämeressä, eivät vaikuta mihinkään.
Mutta jauha sinä teoriaa, sillä aikaa me nautimme elämästä perheen kanssa. Sinä et niin pitkälle pääse, koska sinun päähäsi ei mahdu kun noi teoriat. Oma valintasi.
Kiitos, kyllä minäkin nautin elämästäni perheeni parissa. Ainakin toistaiseksi. Vaimo ja kaksi lasta.
Nämä asiat ovat kuitenkin koko ajan mielessä, koska ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tulee se hetki, kun vaimo irtisanoo avioliiton, ja löydän itseni vuokrayksiöstä elatusmaksuja maksamasta. Luottamus naisiin on ehkä tasolla 0,5/5, ja sekin puolikas menee pomolleni.
Parinvalintatilanteessa naiset ovat samassa tilanteessa kuin työnantaja rekrytoinnissa. Hakemuksia tulee satoja, mutta ehkä noin 50 hakemusta täyttää työpaikan kaikki kriteerit. Heistä 10 valitaan haastatteluun. Sitten heistä ehkä se 2-3 hakijaa on sellaisia, joista oikeasti saattaisi tulla hyvä lisä työpaikan tiimiin. Lopulta valitaan se yksi, tai jatketaan hakuaikaa.
Parinvalintatilanteessa miehet ovat samassa tilanteessa kuin pitkäaikaistyöttömät. Hakemuksia lähetellään kymmeniä viikoittain, mutta suurin osa työnantajista ei viitsi lähettää edes rutiinivastausta.
Työpaikkahaastatteluun pääsee ehkä 1-2 krt vuodessa, mutta yleensä ne eivät johda edes osa-aikaiseen pätkätyöhön.
Joko olet sairaalloisen mustasukkainen tai sitten sinun olisi ollut parempi ottaa vähän tavallisempi nainen. Heitä ei pokailla joka kulmalla ja elävät ihan normaalia ja tylsää elämää.
Tuo asenteesi on kyllä omiaan pilaamaan suhteen ja ajamaan vaimon pois.
En ole sairaalloisen mustasukkainen. Vaimoni on ihan tavallinen. En vain luota naispuoleisiin ihmisiin noin yleensä ottaen. En vaimooni, en äitiini, saati siskooni, en työ"kavereihin". Naispuoleinen pomoni on - tähän asti - osoittautunut luottamukseni arvoiseksi.
En tiedä, uskallanko ikinä luottaa edes tyttäreeni missään tärkeässä asiassa.
Oiskohan nyt vahvasti terapian paikka. Kategorisesti laitat puolet ihmiskunnasta jonnekin lokeroon. Entäs miehet? Luotatko heihinkään? Tajuatko, että pilaat vaimosi ja tyttäresi elämän tuolla asenteellasi. Ja kaikkein eniten omasi, koska itseäsi et pääse pakoon.
Ikävä kyllä olen kokenut elämässäni niin suuria pettymyksiä naisten taholta, etten henkilökohtaisissa tai muuten tärkeissä asioissa uskalla luottaa heihin. Tietenkin luotan esimerkiksi kahvilan myyjättäreen, että hän antaa vaihtorahasta oikein takaisin, ja luotan myös naispuolisiin bussinkuljettajiin, lääkäreihin ja jopa poliitikkoihin.
Sen sijaan äitini, siskoni, vaimoni, ex-naisystäväni, veljen ex-puoliso, usea työkaveri ja moni muu läheinen nainen on pettänyt luottamukseni eri tavoin. Kohtelen kaikkia asiallisesti ja hyvin, mutta en silti uskalla luottaa.
Harva mies on sen sijaan pettänyt luottamukseni, yleensä heidän sanansa pitää.
Kuulostaa tosi ikävältä. Olen kokenut tosi kovia miesten taholta (isä sekä entinen avopuoliso). Se on vienyt jopa mielenterveyttä aiheuttaen masennusta, paniikkihäiriötä ja fyysisiä kipuja. Silti tajuan, että kyse on näistä yksilöinä eikä miehissä kategorisesti ole mitään vikaa, ellen itse hakeudu niiden "viallisten" yksilöiden pariin.
Ja onko tuossa jotain tulkintaakin -> odotat pahinta, näet asiat niiden silmälasien läpi ja koet saaneesi pahinta?
Tsemppiä, toivottavasti saisit aikaan asennemuutoksen ja paremman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö naisten halu olla sinkkuna, harvinaisempaa se on, koska naiset useammin haluavat lapsia. Naiset kyllä pärjäävät yksinkin, se on eri asia kun halu olla yksin.
Noi lukumääräerot on pisara itämeressä, eivät vaikuta mihinkään.
Mutta jauha sinä teoriaa, sillä aikaa me nautimme elämästä perheen kanssa. Sinä et niin pitkälle pääse, koska sinun päähäsi ei mahdu kun noi teoriat. Oma valintasi.
Kiitos, kyllä minäkin nautin elämästäni perheeni parissa. Ainakin toistaiseksi. Vaimo ja kaksi lasta.
Nämä asiat ovat kuitenkin koko ajan mielessä, koska ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tulee se hetki, kun vaimo irtisanoo avioliiton, ja löydän itseni vuokrayksiöstä elatusmaksuja maksamasta. Luottamus naisiin on ehkä tasolla 0,5/5, ja sekin puolikas menee pomolleni.
Parinvalintatilanteessa naiset ovat samassa tilanteessa kuin työnantaja rekrytoinnissa. Hakemuksia tulee satoja, mutta ehkä noin 50 hakemusta täyttää työpaikan kaikki kriteerit. Heistä 10 valitaan haastatteluun. Sitten heistä ehkä se 2-3 hakijaa on sellaisia, joista oikeasti saattaisi tulla hyvä lisä työpaikan tiimiin. Lopulta valitaan se yksi, tai jatketaan hakuaikaa.
Parinvalintatilanteessa miehet ovat samassa tilanteessa kuin pitkäaikaistyöttömät. Hakemuksia lähetellään kymmeniä viikoittain, mutta suurin osa työnantajista ei viitsi lähettää edes rutiinivastausta.
Työpaikkahaastatteluun pääsee ehkä 1-2 krt vuodessa, mutta yleensä ne eivät johda edes osa-aikaiseen pätkätyöhön.
Ole hyvä, pakkaa kamasi ja lähde.
Vaimosi kärsii ihan satavarmasti tuosta asenteestasi. Sitä et pysty mitenkään piilottamaan. Lapsesi saavat täysin väärän kuvan kahden aikuisen suhteesta ja avioliitosta.
Mene, ole vapaa ja vapauta se nainenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai menin yhteen sen kanssa, johon rakastuin, muuten olisin jäänyt sinkuksi enkä missään nimessä olisi tyytynyt kakkosvaihtoehtoon.
Sain sen kenet halusin aikaa sitten. Nyt noin 10 vuoden yhdessäolon jälkeen mietin, onko tämä sitä, mitä haluan nyt ja tulevaisuudelta. Olemme muuttuneet, kriisit pahentuvat vuosi vuodelta, viimeisimpänä mies petti minua. Koska lapset, niin yritän sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö naisten halu olla sinkkuna, harvinaisempaa se on, koska naiset useammin haluavat lapsia. Naiset kyllä pärjäävät yksinkin, se on eri asia kun halu olla yksin.
Noi lukumääräerot on pisara itämeressä, eivät vaikuta mihinkään.
Mutta jauha sinä teoriaa, sillä aikaa me nautimme elämästä perheen kanssa. Sinä et niin pitkälle pääse, koska sinun päähäsi ei mahdu kun noi teoriat. Oma valintasi.
Kiitos, kyllä minäkin nautin elämästäni perheeni parissa. Ainakin toistaiseksi. Vaimo ja kaksi lasta.
Nämä asiat ovat kuitenkin koko ajan mielessä, koska ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tulee se hetki, kun vaimo irtisanoo avioliiton, ja löydän itseni vuokrayksiöstä elatusmaksuja maksamasta. Luottamus naisiin on ehkä tasolla 0,5/5, ja sekin puolikas menee pomolleni.
Parinvalintatilanteessa naiset ovat samassa tilanteessa kuin työnantaja rekrytoinnissa. Hakemuksia tulee satoja, mutta ehkä noin 50 hakemusta täyttää työpaikan kaikki kriteerit. Heistä 10 valitaan haastatteluun. Sitten heistä ehkä se 2-3 hakijaa on sellaisia, joista oikeasti saattaisi tulla hyvä lisä työpaikan tiimiin. Lopulta valitaan se yksi, tai jatketaan hakuaikaa.
Parinvalintatilanteessa miehet ovat samassa tilanteessa kuin pitkäaikaistyöttömät. Hakemuksia lähetellään kymmeniä viikoittain, mutta suurin osa työnantajista ei viitsi lähettää edes rutiinivastausta.
Työpaikkahaastatteluun pääsee ehkä 1-2 krt vuodessa, mutta yleensä ne eivät johda edes osa-aikaiseen pätkätyöhön.
Joko olet sairaalloisen mustasukkainen tai sitten sinun olisi ollut parempi ottaa vähän tavallisempi nainen. Heitä ei pokailla joka kulmalla ja elävät ihan normaalia ja tylsää elämää.
Tuo asenteesi on kyllä omiaan pilaamaan suhteen ja ajamaan vaimon pois.
En ole sairaalloisen mustasukkainen. Vaimoni on ihan tavallinen. En vain luota naispuoleisiin ihmisiin noin yleensä ottaen. En vaimooni, en äitiini, saati siskooni, en työ"kavereihin". Naispuoleinen pomoni on - tähän asti - osoittautunut luottamukseni arvoiseksi.
En tiedä, uskallanko ikinä luottaa edes tyttäreeni missään tärkeässä asiassa.
Oiskohan nyt vahvasti terapian paikka. Kategorisesti laitat puolet ihmiskunnasta jonnekin lokeroon. Entäs miehet? Luotatko heihinkään? Tajuatko, että pilaat vaimosi ja tyttäresi elämän tuolla asenteellasi. Ja kaikkein eniten omasi, koska itseäsi et pääse pakoon.
Ikävä kyllä olen kokenut elämässäni niin suuria pettymyksiä naisten taholta, etten henkilökohtaisissa tai muuten tärkeissä asioissa uskalla luottaa heihin. Tietenkin luotan esimerkiksi kahvilan myyjättäreen, että hän antaa vaihtorahasta oikein takaisin, ja luotan myös naispuolisiin bussinkuljettajiin, lääkäreihin ja jopa poliitikkoihin.
Sen sijaan äitini, siskoni, vaimoni, ex-naisystäväni, veljen ex-puoliso, usea työkaveri ja moni muu läheinen nainen on pettänyt luottamukseni eri tavoin. Kohtelen kaikkia asiallisesti ja hyvin, mutta en silti uskalla luottaa.
Harva mies on sen sijaan pettänyt luottamukseni, yleensä heidän sanansa pitää.
Kuulostaa tosi ikävältä. Olen kokenut tosi kovia miesten taholta (isä sekä entinen avopuoliso). Se on vienyt jopa mielenterveyttä aiheuttaen masennusta, paniikkihäiriötä ja fyysisiä kipuja. Silti tajuan, että kyse on näistä yksilöinä eikä miehissä kategorisesti ole mitään vikaa, ellen itse hakeudu niiden "viallisten" yksilöiden pariin.
Ja onko tuossa jotain tulkintaakin -> odotat pahinta, näet asiat niiden silmälasien läpi ja koet saaneesi pahinta?
Tsemppiä, toivottavasti saisit aikaan asennemuutoksen ja paremman elämän.
Kiitos, ehkä odotan pahinta, koska en osaa odottaa hyvääkään. Elän päivän kerrallaan.
Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan kovia.
Tapasin lukiossa nuoren miehen, johon iskin heti silmäni. Hän oli hyvännäköinen, fiksu, hauska ja mukava. Ihan oikeasti kaikin tavoin täydellinen pakkaus. Nyt 16 vuotta myöhemmin olemme naimissa ja edelleen voin olla kiitollinen joka päivä siitä, että päädyimme yhteen. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö naisten halu olla sinkkuna, harvinaisempaa se on, koska naiset useammin haluavat lapsia. Naiset kyllä pärjäävät yksinkin, se on eri asia kun halu olla yksin.
Noi lukumääräerot on pisara itämeressä, eivät vaikuta mihinkään.
Mutta jauha sinä teoriaa, sillä aikaa me nautimme elämästä perheen kanssa. Sinä et niin pitkälle pääse, koska sinun päähäsi ei mahdu kun noi teoriat. Oma valintasi.
Kiitos, kyllä minäkin nautin elämästäni perheeni parissa. Ainakin toistaiseksi. Vaimo ja kaksi lasta.
Nämä asiat ovat kuitenkin koko ajan mielessä, koska ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tulee se hetki, kun vaimo irtisanoo avioliiton, ja löydän itseni vuokrayksiöstä elatusmaksuja maksamasta. Luottamus naisiin on ehkä tasolla 0,5/5, ja sekin puolikas menee pomolleni.
Parinvalintatilanteessa naiset ovat samassa tilanteessa kuin työnantaja rekrytoinnissa. Hakemuksia tulee satoja, mutta ehkä noin 50 hakemusta täyttää työpaikan kaikki kriteerit. Heistä 10 valitaan haastatteluun. Sitten heistä ehkä se 2-3 hakijaa on sellaisia, joista oikeasti saattaisi tulla hyvä lisä työpaikan tiimiin. Lopulta valitaan se yksi, tai jatketaan hakuaikaa.
Parinvalintatilanteessa miehet ovat samassa tilanteessa kuin pitkäaikaistyöttömät. Hakemuksia lähetellään kymmeniä viikoittain, mutta suurin osa työnantajista ei viitsi lähettää edes rutiinivastausta.
Työpaikkahaastatteluun pääsee ehkä 1-2 krt vuodessa, mutta yleensä ne eivät johda edes osa-aikaiseen pätkätyöhön.
Ole hyvä, pakkaa kamasi ja lähde.
Vaimosi kärsii ihan satavarmasti tuosta asenteestasi. Sitä et pysty mitenkään piilottamaan. Lapsesi saavat täysin väärän kuvan kahden aikuisen suhteesta ja avioliitosta.
Mene, ole vapaa ja vapauta se nainenkin.
Saatan näin tehdäkin, kunhan asuntolaina on maksettu. Muuten pelkään, että joudun maksamaan sen lopulta yksin.
Kaikkien aikojen ihastusta en koskaan saanut kun en edes uskaltanut yrittää. Vasta kauan aikaa (15 vuotta) myöhemmin sain tietää että mahdollisuuksia olisi ollut mutta silloin oli jo elämä, avioliitot ja lapset tulleet väliin. En ole katkera, mutta käytän tarinaa esimerkkinä omalle pojalleni ettei tee samaa virhettä kuin isänsä. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä en ole koskaan saanut valita, on ollut vain tyytyminen niihin naisiin jotka ovat kiinnostuneita. Naisilla parinvalinta on helpompaa - on vapaat markkinat ja oikeus seuloa itselleen päältä parhaat. Me miehet ollaa vain karjaa.
Se vaan toimii paremmin niin, että mennään naisen valinnan mukaan. Tuskinpa mieskään pitemmän päälle pitäisi naisesta, joka olisi muuten täydellinen, mutta ei vaan kiinnostunut kyseisestä miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien aikojen ihastusta en koskaan saanut kun en edes uskaltanut yrittää. Vasta kauan aikaa (15 vuotta) myöhemmin sain tietää että mahdollisuuksia olisi ollut mutta silloin oli jo elämä, avioliitot ja lapset tulleet väliin. En ole katkera, mutta käytän tarinaa esimerkkinä omalle pojalleni ettei tee samaa virhettä kuin isänsä. 😊
Aina voit erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä en ole koskaan saanut valita, on ollut vain tyytyminen niihin naisiin jotka ovat kiinnostuneita. Naisilla parinvalinta on helpompaa - on vapaat markkinat ja oikeus seuloa itselleen päältä parhaat. Me miehet ollaa vain karjaa.
Se vaan toimii paremmin niin, että mennään naisen valinnan mukaan. Tuskinpa mieskään pitemmän päälle pitäisi naisesta, joka olisi muuten täydellinen, mutta ei vaan kiinnostunut kyseisestä miehestä.
Ei. Kuinka mies voisi pitää naisesta vain siksi että nainen kiinnostui hänestä? Eikö teillä ole minkäänlaista selkärankaa? Kiinnostuksen on oltava molemminpuolista tai sitten ollaan sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä en ole koskaan saanut valita, on ollut vain tyytyminen niihin naisiin jotka ovat kiinnostuneita. Naisilla parinvalinta on helpompaa - on vapaat markkinat ja oikeus seuloa itselleen päältä parhaat. Me miehet ollaa vain karjaa.
Se vaan toimii paremmin niin, että mennään naisen valinnan mukaan. Tuskinpa mieskään pitemmän päälle pitäisi naisesta, joka olisi muuten täydellinen, mutta ei vaan kiinnostunut kyseisestä miehestä.
Missä ihmeen maailmassa elät? Omassa maailmassani oli kaksi ihmistä, jotka molemmat kiinnostuivat toisistaan, kiinnostus eteni ihastumiseksi ja rakastumiseksi ja parisuhteeksi.
Todellakin tyydyin siihen mitä sain
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö naisten halu olla sinkkuna, harvinaisempaa se on, koska naiset useammin haluavat lapsia. Naiset kyllä pärjäävät yksinkin, se on eri asia kun halu olla yksin.
Noi lukumääräerot on pisara itämeressä, eivät vaikuta mihinkään.
Mutta jauha sinä teoriaa, sillä aikaa me nautimme elämästä perheen kanssa. Sinä et niin pitkälle pääse, koska sinun päähäsi ei mahdu kun noi teoriat. Oma valintasi.
Kiitos, kyllä minäkin nautin elämästäni perheeni parissa. Ainakin toistaiseksi. Vaimo ja kaksi lasta.
Nämä asiat ovat kuitenkin koko ajan mielessä, koska ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tulee se hetki, kun vaimo irtisanoo avioliiton, ja löydän itseni vuokrayksiöstä elatusmaksuja maksamasta. Luottamus naisiin on ehkä tasolla 0,5/5, ja sekin puolikas menee pomolleni.
Parinvalintatilanteessa naiset ovat samassa tilanteessa kuin työnantaja rekrytoinnissa. Hakemuksia tulee satoja, mutta ehkä noin 50 hakemusta täyttää työpaikan kaikki kriteerit. Heistä 10 valitaan haastatteluun. Sitten heistä ehkä se 2-3 hakijaa on sellaisia, joista oikeasti saattaisi tulla hyvä lisä työpaikan tiimiin. Lopulta valitaan se yksi, tai jatketaan hakuaikaa.
Parinvalintatilanteessa miehet ovat samassa tilanteessa kuin pitkäaikaistyöttömät. Hakemuksia lähetellään kymmeniä viikoittain, mutta suurin osa työnantajista ei viitsi lähettää edes rutiinivastausta.
Työpaikkahaastatteluun pääsee ehkä 1-2 krt vuodessa, mutta yleensä ne eivät johda edes osa-aikaiseen pätkätyöhön.
Ole hyvä, pakkaa kamasi ja lähde.
Vaimosi kärsii ihan satavarmasti tuosta asenteestasi. Sitä et pysty mitenkään piilottamaan. Lapsesi saavat täysin väärän kuvan kahden aikuisen suhteesta ja avioliitosta.
Mene, ole vapaa ja vapauta se nainenkin.Saatan näin tehdäkin, kunhan asuntolaina on maksettu. Muuten pelkään, että joudun maksamaan sen lopulta yksin.
Ihan oikeasti, olen pahoillasi että olet noin traumatisoitunut, mutta nyt olisi korkea aika hakea apua. Puhut ihan sekavia ja järjettömiä. Kukaan ei voi pakottaa sinua maksamaan mitään lainaa yksin, ellet sitten itse välttämättä halua sitä asuntoa pitää.
Mitä hänessä on niin erikoista ja ihanaa?