Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa... Appivanhemmat myivät mökkinsä miehen siskolle
28.02.2020 |
Eivät kysyneet mieheltäni tai hänen veljeltään, olisiko kumpikaan heistä kiinnostunut. Meitä olisi kyllä kiinnostanut ja olisi ollut mahdollisuus ostaa. Ja ollaan ihan avoimesti puhuttukin, että suunnitellaan mökin ostamista. Mieheni ja veljensä ovat aina auttaneet vanhempia mökin kunnossapidosta, sisko on vain lomaillut vapaamatkustajana. Turha sitten jatkossa odottaa ainakaan meiltä apua.
Kommentit (425)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökin osto- ja vuosittaisten ylläpitokulujen hinnalla vuokraa käyttöönsä joka vuosi mökin loppuiäkseen. Lähtiessä sen kun laittaa oven kiinni perässään eikä tarvitse huolehtia puunkaadoista, remonteista, perikunnan riidoista eikä muustakaan.
Tyhmä, me olemme mökillä lähestulkoon joka viikonloppu. Mistä teitä tyhjäpäitä aina vaan ilmestyy?
Mökkejä saa myös pitkäaikaisvuokralle 🙄
Ja silloin yleensä lukuisat käytännön työt, kuten vaikka ruohonleikkuu, kuuluu vuokralaiselle. Esim. polttopuut omistaja toimittaa pihaan, mutta vuokralainen ihan itse pinoaa ne liiteriin. Vuokralainen maksaa vuokran yhteydessä kiinteistöverot, sähköt, tiemaksut ja muut kulut sekä omistajan saaman vuokratuoton. Aika huono diili. Mutta toisaalta, haluavathan jotkut aso-asunnonkin...
Kaikilla ei ole pääomaa sijoittaa. Ei asuntoon eikä mökkiin. Tai haluaa sijoittaa pääomansa muualle. Ihmisillä on erilaisia prioriteetteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin epälisin, että tässä on nyt ollut kyse siitä, että appivanhemmat ovat halunneet hoitaa isot "perintöasiat" kuntoon ennen kuolemaansa. Ovat mahdollisesti olleet sitä mieltä, että jos mökki jää perittäväksi, siitä ja sen käytöstä tulee tuehaa kinaa ja (perheetön?) sisko mahdollisesti savustetaan miniöiden toimesta ulos. Lisäksi varmasti tilanne se, että tiesivät, että jos mökki myydään pojalle/pojille, ei heillä itsellään tule enää olemaan samalla tavalla mahdollisuutta viettää viimeisiä terveitä vuosiaan mökkeillen tutussa paikassa tuttuja perinteitä ja tapoja noudattaen, vaan miniä/miniät pistäisivät paikat ja tavat uusiksi omien mieltymystensä mukaan ja appivanhemmat olisivat sitten niitä väärin käyttäytyviä, itsekkäistä kakkiaisi siellä miniän nurkissa pyörimässä ja aina väärään aikaan mökille haluamassa. Reilua toki olisi ollut tämä pojille selkeästi selittää - jos eivät siis sitä todellakaan tehneet.
Tämä tuli myös mieleen. Tyttären kautta on helpompi ohjailla tapahtumia toisin kuin poikien, mutta tämä olisi pitänyt käsitellä reilusti. Itse en edes yrittäisi ostaa mökkiä, mikä on ollut koko suvun käytössä ja sama oletus jatkuisi edelleen, koska kaikesta tulisi riitaa.
Jos sukulaisista on kiusaa kerro että olet myynyt mökin tai vuokrannut pitkäaikaisella sopimuksella. Jos aiot ostaa älä kerro kellekkään.
Ne mökit pitää ostaa eikä vaan puhua siitä ostamisesta. Niin ne kaupat tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mökin osto- ja vuosittaisten ylläpitokulujen hinnalla vuokraa käyttöönsä joka vuosi mökin loppuiäkseen. Lähtiessä sen kun laittaa oven kiinni perässään eikä tarvitse huolehtia puunkaadoista, remonteista, perikunnan riidoista eikä muustakaan.
Tyhmä, me olemme mökillä lähestulkoon joka viikonloppu. Mistä teitä tyhjäpäitä aina vaan ilmestyy?
Mökkejä saa myös pitkäaikaisvuokralle 🙄
Ja silloin yleensä lukuisat käytännön työt, kuten vaikka ruohonleikkuu, kuuluu vuokralaiselle. Esim. polttopuut omistaja toimittaa pihaan, mutta vuokralainen ihan itse pinoaa ne liiteriin. Vuokralainen maksaa vuokran yhteydessä kiinteistöverot, sähköt, tiemaksut ja muut kulut sekä omistajan saaman vuokratuoton. Aika huono diili. Mutta toisaalta, haluavathan jotkut aso-asunnonkin...
Vapaa-ajan asunnoista ollaan kiinnostuneita monesta syystä. Osa haluaa niitä vain majoitustilaksi esim. laskettelurinteen viereen, osa lekotteluun kesällä tai golf-kentän viereen tukipaikaksi. Mutta varsin monet haluavat puuhailla mäkillä: kalastaa, marjastaa, ehkä metsästääkin, kunnostaa mökkiä ja pihapiiriä jne. Tuo onnistuu parhaiten omalla mökillä. Ja tuollaisessa tapauksessa mökki ja sen ympäristö on tärkeä osa vapaa-aikaa. harrastuksistakin maksetaan, miksi ei omasta mökistä jossa saa tehdä mitä haluaa, toisin kuin vuokramökeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nythän sisko ei todellakaan ole vapaamatkustaja, kun on rahalla lunastanut oikeutensa mökkiin. En ymmärrä ollenkaan miksi miehesi nyt lopettaisi mökillä käymisen ja sen kunnostamisessa auttamisen. Eihän se ennenkään hänen ollut, mutta silti oli rakas.
Sisko voi vuokrata mökin vieraille vaikka heti, joten ei sinne ole silloin muilla mitään asiaa. Tai sisko sanoo, että vierailla voi, mutta vain kutsusta. Ei sinne sisaruksillakaan ole mitään asiaa mennä käymään.
Veljen siskolla on luultavasti pitkä suhde mökkiin, kun taas Ap:lla ei pitäisi olla koko tonttiin mitään oikeuksia. Lisäksi jos Ap:n mies olisi tosissaan halunnut mökin, niin ehkä hän olisi sen jo itselleen hoitanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisaruskateus on hirveää. Odota kun perinnönjako on edessä. Siitä on oksat pois, toivottavasti myyvät kaiken omaisuutensa jo eläessään.
Sitä nk. sisaruskateutta ei olisi, jos vanhemmat osaisivat toimia reilusti ja avoimesti. En käsitä, miksei tällaisista asioista voida puhua koko perheen läsnäollessa? Yrityksissäkin kutsutaan kokous koolle ja asioista puhutaan ja kaikkien näkökulmat huomioidaan. Mielipiteitä kuunnellaan.
Paljon jäisi asianajajilta hommia (ja perheiltä rahankulua) pois, kun ihmiset osaisivat kokoontua saman keittiönpöydän ääreen ja puhua. Varsinkin perintö- ja raha-asioissa. Pahimmat riidat perheen sisarusten välille kylvetään, kun sovitaan raha-asioista selän takana salaa yhden kanssa.
Tai yritetään jotakin epärehellistä jakotapaa, "kun Jaakolla menee elämässään niin hyvin, mutta Liisalla ja Mikolla ei mene. Siispä annamme Jaakolle pienemmän osuuden ja Liisalle ja Mikolle enemmän, niin elämän epäreiluus tasaantuu. Koska kyllähän se Jaakko pärjää."
Tuo havainto epätasaisesta suosimisesta on hyvä!
Meillä kävi niin. Anoppi antoi vanhemmalle pojalleen hopeaisia ruokailuvälineitä ja vanhaa suomalaista design-lasia siksi, kun hänen nuoremman poikansa kotona on sellaisia, kun minä ne olin tuonut yhteiseen kotiimme.
Nuoremmalle pojalleen anoppi antoi jotain Tiimarin halpakippoja ja muita kapistuksia, joilla oli ”tunnearvoa”. Omasta mielestään hän oli reilu ja tasapuolinen.
Ei minua tämä epätasapuolisuus ole jäänyt kaivelemaan mutta unohtaa en ole sitä voinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja oli jo sovittu, että mies ja veljensä menevät kaatamaan puita mökin pihasta. Juu ei ole mies enää menossa.
ap
Varautukaa siihen, että joko miehesi sisko tai hänen vanhempansa tai molemmat vetävät herneet nenään tuosta, ettei miehesi osallistu puutalkoisiin. Mutta jos hän osallistuu, voi jatkossa käydä niin, että työpanos kyllä kelpaa, mutta ette silti pääse nauttimaan mökistä mitenkään.
Sehän on selvä että tullaan uhriutumaan ja hengittelemään hernepeltoa. Paskanko väliä. On aivan eri asia olla talkooapuna omille vanhemmilleen kuin tilanteessa jossa on toimittu epäreilusti ja muiden selän takana.
Onko mökillä vietetty yhdessä juhannusta yms? Nythän on sitten aika kehittää omia perinteitä oman mielen mukaisesti :c) Saa vanhemmat ja tytär nauttia toistensa seurasta ilman pokien ja perheidensä aiheuttamaa häiriötä...
Imo, jotain muutakin tässä on takana mitä aloittaja ei tiedä tai ei halua kertoa. Tai ollaa Porvoossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisaruskateus on hirveää. Odota kun perinnönjako on edessä. Siitä on oksat pois, toivottavasti myyvät kaiken omaisuutensa jo eläessään.
Sitä nk. sisaruskateutta ei olisi, jos vanhemmat osaisivat toimia reilusti ja avoimesti. En käsitä, miksei tällaisista asioista voida puhua koko perheen läsnäollessa? Yrityksissäkin kutsutaan kokous koolle ja asioista puhutaan ja kaikkien näkökulmat huomioidaan. Mielipiteitä kuunnellaan.
Paljon jäisi asianajajilta hommia (ja perheiltä rahankulua) pois, kun ihmiset osaisivat kokoontua saman keittiönpöydän ääreen ja puhua. Varsinkin perintö- ja raha-asioissa. Pahimmat riidat perheen sisarusten välille kylvetään, kun sovitaan raha-asioista selän takana salaa yhden kanssa.
Tai yritetään jotakin epärehellistä jakotapaa, "kun Jaakolla menee elämässään niin hyvin, mutta Liisalla ja Mikolla ei mene. Siispä annamme Jaakolle pienemmän osuuden ja Liisalle ja Mikolle enemmän, niin elämän epäreiluus tasaantuu. Koska kyllähän se Jaakko pärjää."
On myös perheitä, jossa joku jäsen keksii aivan mielivaltaisia ja itsepintaisia päähänpinttymiä, joista ei pääse yli millään järjellä. Esimerkiksi sisareni on tällainen ollut lapsesta asti. Vaikka jako menisi tasan missä tahansa asiassa suklaalevyn jakamisesta vaikka asunnon myyntivoittoon, niin hän parkuu kuukausikaupalla kuin pikku lapsi miten se on epäreilua ja häntä on kohdeltu väärin, ja tämän raivon voimin hän pistää kaiken muunkin sekaisin. Oletettavasti osa perheistä tietää, että tällainen vääntö on tiedossa, niin he kokevat parhaimmaksi tehdä päätökset omanaan ilman välikäsiä. Itse opin jo yhdeksän vuotiaana toimimaan selän takana nopeasti, että hommat tulee hoidettua ajallaan ja jonkinlaisen tasajaon pystyisi tekemään ilman että siinä on joku raivoamassa vain raivon vuoksi. Onneksi hän on hieman rauhottunut sitten lapsuuden.
Meillä myös vanhemmat myivät mökin isosiskolleni ja hyvä niin, sillä edelleen se on suvun käytössä ja ennenkaikkea vanhempani ovat sinne aina tervetulleita ja me muut sisarukset.
Veljeni ja ennen kaikkea hänen vaimonsa kanssa tämä ei olisi onnistunut ja ehkä tämä oli se syy, miksi vanhemmat eivät edes halunneet myydä veljelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä loukkaantuminen olisi voitu välttää? Riittäisikö se että asiasta olisi puhuttu etukäteen? Hyväksyisivätkö nämä toiset sisarukset asian paremmin silloin? Tai mitä veljekset olisivat halunneet mökille tehtävän, olisivatko halunneet jaettavaksi kaikkien sisarusten kesken?
Kysyn, koska en oikeasti keksi miten tällainen tilanne ratkaistaisiin ilman jonkun osapuolen suuttumista. Itse todennäköisesti tulen siskoni kanssa perimään vanhempieni mökin ja siihen liittyvät tilaukset, ja tuskalliselta tuntuu jo etukäteen. En kuitenkaan tiedä mikä olisi parempi ratkaisu, kun me molemmat mielellämme sen kuitenkin haluamme. Vanhempani eivät kuitenkaan aio myydä sitä, eli saamme todellakin tapella keskenämme mökin ylläpidosta ja käytöstä. Siskollani on myös toinen kesäpaikka miehensä kanssa, minä en ole aikeissa hankkia mitään muuta mökkiä, koska itse asun jo maalla järven rannalla. Vanhempiemme mökki on meille kummallekin rakas, mutta varmasti siis pärjäisimme kumpikin ilman, jos se vain toiselle myytäisiin. Sen sijaan yhteisomistuksessa meiltä varmaan menee hermot.
Veikkaanpa, että päätös on puhtaasti johtunut epämiellyttävän luonteen omaavasta miniästä, elisinusta, että mökki meni ohi suusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin epälisin, että tässä on nyt ollut kyse siitä, että appivanhemmat ovat halunneet hoitaa isot "perintöasiat" kuntoon ennen kuolemaansa. Ovat mahdollisesti olleet sitä mieltä, että jos mökki jää perittäväksi, siitä ja sen käytöstä tulee tuehaa kinaa ja (perheetön?) sisko mahdollisesti savustetaan miniöiden toimesta ulos. Lisäksi varmasti tilanne se, että tiesivät, että jos mökki myydään pojalle/pojille, ei heillä itsellään tule enää olemaan samalla tavalla mahdollisuutta viettää viimeisiä terveitä vuosiaan mökkeillen tutussa paikassa tuttuja perinteitä ja tapoja noudattaen, vaan miniä/miniät pistäisivät paikat ja tavat uusiksi omien mieltymystensä mukaan ja appivanhemmat olisivat sitten niitä väärin käyttäytyviä, itsekkäistä kakkiaisi siellä miniän nurkissa pyörimässä ja aina väärään aikaan mökille haluamassa. Reilua toki olisi ollut tämä pojille selkeästi selittää - jos eivät siis sitä todellakaan tehneet.
Tämä tuli myös mieleen. Tyttären kautta on helpompi ohjailla tapahtumia toisin kuin poikien, mutta tämä olisi pitänyt käsitellä reilusti. Itse en edes yrittäisi ostaa mökkiä, mikä on ollut koko suvun käytössä ja sama oletus jatkuisi edelleen, koska kaikesta tulisi riitaa.
Minä ostin, tosin meillä hoidettiin reilusti, mökki myyntiin ja jokainen teki tarjouksen, me voitimme, haimme laihuudot ja siihen loppui sisaruksilta käyttö, vanhukset kävi kahvilla, kuten kotonammekin. Emme mekään käytä sisarustemme koteja lomailuun. Paitsi jos kutsutaan. Mökillemme joskus kahville kutsutaan, ei lomailuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän tuo tilanne on ala-arvoisesti hoidettu. Vaikka vanhemmilla oli ehkä hyvä tarkoitus estää perintöriidat, niin tulivat kuitenkin rikkoneeksi välit molempiin poikiinsa toimimalla noin ja vielä salassa.
Maksoiko sisko käyvän hinnan, vai onkohan saanut mökin puoli-ilmaiseksi?Eihän tuo hinta ja muut kauppaan sisältyvät seikat kuullu noille pojille pätkääkään. Ainoastaan verottojalle kuuluu, mikäli katsotaan tämän siskon saaneen lahjaa. Toki tätä lahjaa pienentää esim jos vanhemmat ovat pudättäneet itsellään hallintaoikeuden. Turha meuhkata ilman kaikkia tietoja.
Jos sisko on "ostanut" mökin, eli saanut sen pilkkahinnalla, niin kyllähän se veljillekin kuuluu. Vnhempien kuoltua se nousee esille kuitenkin, on siihen aihetta tai ei. Kysymys oli ihan asiallinen, eikä millään tavalla meuhkaamista. Vai oletko asianosainen? 🤭
No onko vanhemmat nyt kuolleet? Aivan. Perintöasiat selvitellään sitten kun ovat kuolleet. Kuten sanottu tässä vaiheessa hinta on tyttären , vanhempien ja verottajan välinen asia.
Mutta jos pariskunta sattuu joskus kuolemaan, niin asia nousee tottakai esiin.
Ennen pitkää näin toki käy, joten turha kiihdyttää siitä vielä tässä vaiheessa raivoon.
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä loukkaantuminen olisi voitu välttää? Riittäisikö se että asiasta olisi puhuttu etukäteen? Hyväksyisivätkö nämä toiset sisarukset asian paremmin silloin? Tai mitä veljekset olisivat halunneet mökille tehtävän, olisivatko halunneet jaettavaksi kaikkien sisarusten kesken?
Kysyn, koska en oikeasti keksi miten tällainen tilanne ratkaistaisiin ilman jonkun osapuolen suuttumista. Itse todennäköisesti tulen siskoni kanssa perimään vanhempieni mökin ja siihen liittyvät tilaukset, ja tuskalliselta tuntuu jo etukäteen. En kuitenkaan tiedä mikä olisi parempi ratkaisu, kun me molemmat mielellämme sen kuitenkin haluamme. Vanhempani eivät kuitenkaan aio myydä sitä, eli saamme todellakin tapella keskenämme mökin ylläpidosta ja käytöstä. Siskollani on myös toinen kesäpaikka miehensä kanssa, minä en ole aikeissa hankkia mitään muuta mökkiä, koska itse asun jo maalla järven rannalla. Vanhempiemme mökki on meille kummallekin rakas, mutta varmasti siis pärjäisimme kumpikin ilman, jos se vain toiselle myytäisiin. Sen sijaan yhteisomistuksessa meiltä varmaan menee hermot.
Onko kumpikaan kysynyt toiselta josko toinen haluaisi luopua osuudestaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat appivanhemmat tekivät saman tempun, myivät lapsilleen rakkaan kesäpaikan yhdelle sisarukselle sanomatta muille sanaakaan. Asia tuli esiin vasta vuosia myöhemmin toisen vanhemman kuoltua tämän perunkirjoitustilaisuudessa. Miehestä tuntui todella pahalta, kun muilta sisaruksilta ei kysytty mitään. En itsekään ymmärrä, miksi noin iso asia piti tehdä salaa toisten selän takana. Itse en voisi kohdella lapsiani noin.
Tässähän vanhemmat haluavat välttää konfliktin. Jos kaikki haluaa sen saman mökin ostaa, tilanne jää helposti pattitilanteeseen. Sitten kun jompi kumpi vanhemmista kuolee ollaankin kivasti ikuisessa kolhoosissa jos kukaan ei myy osuuttaan.
Ei tuossa mitään konfliktia olisi tullut. Yksi sisaruksista ei ole käynyt mökillä suunnilleen kertaakaan välimatkasta johtuen ja kaikilla sisaruksilla on hyvät välit. Appivanhemmilla ei ollut mitään syytä toimia noin. Miestäni ei harmita mökin omistajuuden vaihtuminen eikä kauppahinta, joka ei ole muilla edes tiedossa, vaan se, että vanhemmat eivät kertoneet asiasta etukäteen eikä jälkikäteen mitään. Mies on luullut korjanneensa omalla rahalla ja ajalla vanhempiensa kesäpaikkaa vaikka oikeasti hyödyn sai hänen sisaruksensa, jolla itsellään olisi ollut rahaa ja kykyä hoitaa hommat itse.
Onko se lapseton sisko? Voihan se vaikka ajatella testamenttaavansa mökin veljiensä lapsille sitten aikanaan?
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa, että päätös on puhtaasti johtunut epämiellyttävän luonteen omaavasta miniästä, elisinusta, että mökki meni ohi suusi.
Sinun luonteesi takaa ettet koskaan saa elämässäsi mitään, niin vittumainen olet.
Ja tämä ei ole veikkaus, vaan tieto.
Ohis
Sitä nk. sisaruskateutta ei olisi, jos vanhemmat osaisivat toimia reilusti ja avoimesti. En käsitä, miksei tällaisista asioista voida puhua koko perheen läsnäollessa? Yrityksissäkin kutsutaan kokous koolle ja asioista puhutaan ja kaikkien näkökulmat huomioidaan. Mielipiteitä kuunnellaan.
Paljon jäisi asianajajilta hommia (ja perheiltä rahankulua) pois, kun ihmiset osaisivat kokoontua saman keittiönpöydän ääreen ja puhua. Varsinkin perintö- ja raha-asioissa. Pahimmat riidat perheen sisarusten välille kylvetään, kun sovitaan raha-asioista selän takana salaa yhden kanssa.
Tai yritetään jotakin epärehellistä jakotapaa, "kun Jaakolla menee elämässään niin hyvin, mutta Liisalla ja Mikolla ei mene. Siispä annamme Jaakolle pienemmän osuuden ja Liisalle ja Mikolle enemmän, niin elämän epäreiluus tasaantuu. Koska kyllähän se Jaakko pärjää."