Harmittaa... Appivanhemmat myivät mökkinsä miehen siskolle

Minäkin olen sitä mieltä että siippasi vanhemmilla on oikeus myydä kenelle haluavat. Ja nythän voisitte sitten vaikka keskittyä omiin vanhempiisi ja heidän mökkiinsä jossei vieläkään sitä omaa ole muuten tullut hankittua. Näissä asioissa ei taida tulla koskaan voittajia jaetaan tai myydään omaisuutta vanhempien eläessä tai kuollessa. Luetun perusteella perunkirjoituksessa homma tulee räjähtämään kasvoille jos pesää jakaa jo nyt miniä.

anoppi kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että siippasi vanhemmilla on oikeus myydä kenelle haluavat. Ja nythän voisitte sitten vaikka keskittyä omiin vanhempiisi ja heidän mökkiinsä jossei vieläkään sitä omaa ole muuten tullut hankittua. Näissä asioissa ei taida tulla koskaan voittajia jaetaan tai myydään omaisuutta vanhempien eläessä tai kuollessa. Luetun perusteella perunkirjoituksessa homma tulee räjähtämään kasvoille jos pesää jakaa jo nyt miniä.

Varmasti pamahtaa silmille, ainakin, jos on myyty alle käyvän hinnan yhtä lasta suosien. En ollenkaan ymmärrä miksi on pitänyt suhmuroida muiden sisarusten tietämättä, kun lienee ollut kaikille selvää, että muitakin mökki kiinnostaa. Reilusti keskusteltu kaikkien kanssa, että haluamme nyt myydä mökin ja meidän ehdot siihen ovat xyz. Keitä kiinnostaa ja miten haluatte, että hoidetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisaruskateus on hirveää. Odota kun perinnönjako on edessä. Siitä on oksat pois, toivottavasti myyvät kaiken omaisuutensa jo eläessään.

Sitä nk. sisaruskateutta ei olisi, jos vanhemmat osaisivat toimia reilusti ja avoimesti. En käsitä, miksei tällaisista asioista voida puhua koko perheen läsnäollessa? Yrityksissäkin kutsutaan kokous koolle ja asioista puhutaan ja kaikkien näkökulmat huomioidaan. Mielipiteitä kuunnellaan.

Paljon jäisi asianajajilta hommia (ja perheiltä rahankulua) pois, kun ihmiset osaisivat kokoontua saman keittiönpöydän ääreen ja puhua. Varsinkin perintö- ja raha-asioissa. Pahimmat riidat perheen sisarusten välille kylvetään, kun sovitaan raha-asioista selän takana salaa yhden kanssa.

Tai yritetään jotakin epärehellistä jakotapaa, "kun Jaakolla menee elämässään niin hyvin, mutta Liisalla ja Mikolla ei mene. Siispä annamme Jaakolle pienemmän osuuden ja Liisalle ja Mikolle enemmän, niin elämän epäreiluus tasaantuu. Koska kyllähän se Jaakko pärjää."

On myös perheitä, jossa joku jäsen keksii aivan mielivaltaisia ja itsepintaisia päähänpinttymiä, joista ei pääse yli millään järjellä. Esimerkiksi sisareni on tällainen ollut lapsesta asti. Vaikka jako menisi tasan missä tahansa asiassa suklaalevyn jakamisesta vaikka asunnon myyntivoittoon, niin hän parkuu kuukausikaupalla kuin pikku lapsi miten se on epäreilua ja häntä on kohdeltu väärin, ja tämän raivon voimin hän pistää kaiken muunkin sekaisin. Oletettavasti osa perheistä tietää, että tällainen vääntö on tiedossa, niin he kokevat parhaimmaksi tehdä päätökset omanaan ilman välikäsiä. Itse opin jo yhdeksän vuotiaana toimimaan selän takana nopeasti, että hommat tulee hoidettua ajallaan ja jonkinlaisen tasajaon pystyisi tekemään ilman että siinä on joku raivoamassa vain raivon vuoksi. Onneksi hän on hieman rauhottunut sitten lapsuuden. 

Oletko pikkusiskoni, koska kuvaus kuulostaa ihan isosiskoltani :D paitsi että hän ei oikeastaan ole rauhoittunut. Ihan pienestä asti ollut sellainen, että kaikki on jaettava ehdottoman tasan. Jos lapset sai yhteisen karkkipussin, niin karkit piti jakaa ja jos ei mennyt tasan niin niistä piti kiistellä tai tarvittiin aikuisen apua jaon loppuun suorittamiseen. Ei käynyt hänelle, että pussi olisi ollut pöydällä ja kaikki olisi rauhassa siitä ottaneet kohtuullisesti ja nauttineet. Myöhemmin on aina kitissyt asioista joissa hän on saanut vähemmän ja tullut väärinkohdelluksi, ja kieltäytynyt ottamasta huomioon, että hänkin on kyllä saanut asioita, joita muut ei.

Voi olla luonnekysymys tai vaikka persoonallisuuden häiriö, mutta toisaalta ihmisestä voi tulla tarkkaa oikeudenmukaisuutta vaativa siksikin, että hän on käytännössä huomannut, ettei jako mene reilusti tasan. 

Jos on yhteinen karkkipussi lapsilla, niin usein siinä porukassa on niitä, jotka kuitenkin pyrkivät ottamaan enemmän kuin toiset. Ja kohtuudesta suureellisesti liputtaen.

Silloin ainoa keino pitää kiinni reilusta jaosta on vaatia sitä.

Vierailija kirjoitti:

Tytär kysyi, myyttekö mökin hinnalla X. Vanhemmat vastasivat joo. 

Mekin myytiin asunto ensimmäiselle kysyjälle, kun saivat tietää, että ollaan muuttamassa pois. Kysyjä oli naapurin sukulainen. Emme ruvenneet kysymään koko kylältä, haluaisivatko ostaa. 

Vähän eri asia omat (tasa-arvoisessa asemassa olevat?) lapset ja koko kylä. Jos et eroa tajua, niin ei voi mitään.

Kunpa anoppi tekisi saman tempun ja myisi mökkinsä miehen siskolle. Tuo mökki on vain ikuinen ehtymätön työleiri miehelleni, kun muut sisarukset asuvat kauempana. Yhteisomistuksessa tuo olisi painajainen. Olisi meillä yksi iso murhe vähemmän. Miestä harmittaisi, mua ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kyllähän tuo tilanne on ala-arvoisesti hoidettu. Vaikka vanhemmilla oli ehkä hyvä tarkoitus estää perintöriidat, niin tulivat kuitenkin rikkoneeksi välit molempiin poikiinsa toimimalla noin ja vielä salassa.

Maksoiko sisko käyvän hinnan, vai onkohan saanut mökin puoli-ilmaiseksi?

Eihän tuo hinta ja muut kauppaan sisältyvät seikat kuullu noille pojille pätkääkään. Ainoastaan verottojalle kuuluu, mikäli katsotaan tämän siskon saaneen lahjaa. Toki tätä lahjaa pienentää esim jos vanhemmat ovat pudättäneet itsellään hallintaoikeuden. Turha meuhkata ilman kaikkia tietoja.

Jos sisko on "ostanut" mökin, eli saanut sen pilkkahinnalla, niin kyllähän se veljillekin kuuluu. Vnhempien kuoltua se nousee esille kuitenkin, on siihen aihetta tai ei. Kysymys oli ihan asiallinen, eikä millään tavalla meuhkaamista. Vai oletko asianosainen? 🤭

No onko vanhemmat nyt kuolleet? Aivan. Perintöasiat selvitellään sitten kun ovat kuolleet. Kuten sanottu tässä vaiheessa hinta on tyttären , vanhempien ja verottajan välinen asia.

Mutta jos pariskunta sattuu joskus kuolemaan, niin asia nousee tottakai esiin.

Jatkan vielä, voi käydä että Kuolemaa odotellessa ei näe enää poikiaan ja heidän perheitään, avunpyynnöt saa osoittaa tyttärelle. Mutta eikös se mene niin että sitä saa mitä tilaa!

Eli pojat pitävät vanhemmistaan tasan niinkauan kuin heistä voi hyötyä taloudellisesti. Ok. Jos tämä on poikien oma valinta eikä kaikesta mustasukkaisten miniöiden. Siitä vaan välit poikki, ei ole vanhemmille menetys.

Ei, vaan minä poikina pitäisin vanhemmistani tasan niin kauan kun he ovat kaikkia lapsia kohtaa avoimia ja reiluja, se aina auttaa kun asiat puhutaan suoraan. Lähtökohtaisesti kesämökki, jossa on viettänyt aikaa, kiinnostaa kaikkia lapsia, siksipä olisi ollut reilua kysyä kaikilta, jos kaikki halukkaita, isoin tarjous voittaa, näin isäni kotona tehtiin.

Muttasinusta salailu on aina parempi vaihtoehto, mikäpä siinä. Onneksi en ole lapsesi.

Eli isäsi vanhemmat halusi mahdollisimman paljon hyötyä taloudellisesti lapsistaan ja pistää ne kilpailemaan keskenään kuka maksaa heille eniten rahaa? Kuulostaakin tosi reilulta. Ja tämä ei herättänyt pahaa verta ja kateutta sisarusten kesken?

Jos minä haluaisin luopua jostain suuremmasta omistuksestani, niin toki keskustelisin molempien lapsieni kanssa siitä miten asia hoidetaan. Mökissä voisi tulla kyseeeseen myös yhteisomistus ja yhteiskäyttö. Suurin tarjous voittaa periaate on toki hyvä, mutta enemmin kannattaisin tapaa, jolla minimoidaan verovaikutukset lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Esim hallintaoikeuden pidättäminen tms.

Joka tapauksessa härskiä toimintaa vanhemmilta ja siskolta toimia kuten apn tapauksessa tehty. Itseäni ei vastaavan kohtelun jälkeen paljon kannattaisi apuun huudella.

Juurikin näin. Itse olen myynyt sijoitusasunnon lapselleni. Käyvän hinnan ja maksetun hinnan erotuksen hyvitin muuten toiselle lapselleni. Molemmat saivat siis saman verran etua ja kauppa käytiin yhdessä etukäteen läpi, koska tarkoitus ei ole suosia kumpaakaan rahallisesti.

Vierailija kirjoitti:

anoppi kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että siippasi vanhemmilla on oikeus myydä kenelle haluavat. Ja nythän voisitte sitten vaikka keskittyä omiin vanhempiisi ja heidän mökkiinsä jossei vieläkään sitä omaa ole muuten tullut hankittua. Näissä asioissa ei taida tulla koskaan voittajia jaetaan tai myydään omaisuutta vanhempien eläessä tai kuollessa. Luetun perusteella perunkirjoituksessa homma tulee räjähtämään kasvoille jos pesää jakaa jo nyt miniä.

Varmasti pamahtaa silmille, ainakin, jos on myyty alle käyvän hinnan yhtä lasta suosien. En ollenkaan ymmärrä miksi on pitänyt suhmuroida muiden sisarusten tietämättä, kun lienee ollut kaikille selvää, että muitakin mökki kiinnostaa. Reilusti keskusteltu kaikkien kanssa, että haluamme nyt myydä mökin ja meidän ehdot siihen ovat xyz. Keitä kiinnostaa ja miten haluatte, että hoidetaan?

Ei kyllä tarvitse kysellä. Tässäkin tilanteessa ilmeisesti kaikki olisivat mökin halunneet, eli nöksähdyksiä olisi tullut joka tapauksessa. Vai mitä ihmettä täysivaltaiset aikuiset ihmiset olisivat lapsiltaan kysyneet? Lupaa myydä? Parempi toki olisi ollut avoimesti kertoa, että mökki myydään nyt siskolle ja sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

anoppi kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä että siippasi vanhemmilla on oikeus myydä kenelle haluavat. Ja nythän voisitte sitten vaikka keskittyä omiin vanhempiisi ja heidän mökkiinsä jossei vieläkään sitä omaa ole muuten tullut hankittua. Näissä asioissa ei taida tulla koskaan voittajia jaetaan tai myydään omaisuutta vanhempien eläessä tai kuollessa. Luetun perusteella perunkirjoituksessa homma tulee räjähtämään kasvoille jos pesää jakaa jo nyt miniä.

Varmasti pamahtaa silmille, ainakin, jos on myyty alle käyvän hinnan yhtä lasta suosien. En ollenkaan ymmärrä miksi on pitänyt suhmuroida muiden sisarusten tietämättä, kun lienee ollut kaikille selvää, että muitakin mökki kiinnostaa. Reilusti keskusteltu kaikkien kanssa, että haluamme nyt myydä mökin ja meidän ehdot siihen ovat xyz. Keitä kiinnostaa ja miten haluatte, että hoidetaan?

Ei kyllä tarvitse kysellä. Tässäkin tilanteessa ilmeisesti kaikki olisivat mökin halunneet, eli nöksähdyksiä olisi tullut joka tapauksessa. Vai mitä ihmettä täysivaltaiset aikuiset ihmiset olisivat lapsiltaan kysyneet? Lupaa myydä? Parempi toki olisi ollut avoimesti kertoa, että mökki myydään nyt siskolle ja sillä selvä.

Jos kaikkia mökki kiinnosti, niin miksi myydä muita lapsia kuulematta? Olisi voitu yhdessä löytää kaikkia tyydyttävä ratkaisu. Nyt on sisko tyytyväinen ja veljet katkeria, ihan syystäkin.

Vaikka sitten kolmen kesken huutokauppa, jos ei yhteisomistus ole mahdollinen. Mökkihän oli ymmärtääkseni ollut jo yhteisessä käytössä aiemminkin.

Käytännössähän tuo on ihan normaali kiinteistökauppa, jonka nämä vanhemmat on saaneet tehdä ihan ilman kysymisiä keneltäkään.  Täällä huudetaan nyt kovasti sellaista olettamusta, että tuo sisko olisi saanut mökin liian halvalla ja siitä tulee pesää jaettaessa sitten kiista.  Ei välttämättä tule.  Jos kauppahinta on ollut ihan oikea ja sopiva, ei voi tulla riitaa.  Ja voihan olla niin, että sisko on voinut  saadakin mökkikaupan yhteydessä oman perintöosuutensa ennakkona, joka on jo papereissa huomioitu ja aikanaan se otetaan ihan normaalisti ja ilman riitelyitä jaossa huomioon.   Miksi kaikesta pitää aina vääntää riitaa?

Entä jos vanhemmat olisi myyneet mökin vieraalle?  Olisiko silloin huudettu, kuinka "tökerösti" siinä olisi tehty?

Vaikka nyt harmittaisikin, niin kannattaa antaa ajan hoitaa asiat.  Eikä ihmis- ja sukulaisuussuhteita pitäisi tuolla tavalla laittaa poikki.  Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän sitten alkaa harmittaa, että on riidelty ihan turhaan ja että ylipäänsä on riidelty.  Ei sitä mökkiä kuitenkaan olisi voitu myydä niin, ettei joku kuitenkin olisi hermostunut.  Entä jos se olisi myyty sille ap:n miehen veljelle?    Tai ap:n miehelle, jolloin taas sisko ja veli olisi kenties suuttuneet?  Vaikka asiasta olisi puhuttu avoimesti etukäteen, olisiko voitu tehdä jokin kaikkia tyydyttävä kompromissi?  Mitä ap oikeastaan olisi halunnut?  Että mökki olisi myyty heille, ja miehen sisko ja veli sitten lakanneet käymästä heidän luonaan ja välit pistetty poikki?  

Tai jospa ap vaan rakastaa puolisoaan ja jos puolisolla on paha mieli niin hänellekin tulee. Koska yleensähän puoliso on tärkeä ja rakas ja hänestä välitetään. Tuskin ap muuten on mökistä ja kaupasta kiinnostunut. Kyllä ainakin itsellekin tulee kurja olo jos omaa puolisoa huonosti kohdellaan.

"Ja voihan olla niin, että sisko on voinut saadakin mökkikaupan yhteydessä oman perintöosuutensa ennakkona, joka on jo papereissa huomioitu ja aikanaan se otetaan ihan normaalisti ja ilman riitelyitä jaossa huomioon."

Silloinhan mitään salailuntarvetta ei edes olisi. En voisi itse kuvitellakaan tilannetta, että möisimme miehen kanssa vaikka talomme toiselle lapselle, puhumatta siitä avoimesti kummankin kanssa. Selän takana kaikessa hiljaisuudessa luimuilu on minusta selkärangatonta touhua, ja todistaa, että salattavaa on. Mutta jokainen tyylillään. Turha kai kenenkään on tähän enää ottaa kantaa, kun kakki on jo tuulettimessa.

Ja en menisi minäkään mihinkään puutalkoisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisaruskateus on hirveää. Odota kun perinnönjako on edessä. Siitä on oksat pois, toivottavasti myyvät kaiken omaisuutensa jo eläessään.

Sitä nk. sisaruskateutta ei olisi, jos vanhemmat osaisivat toimia reilusti ja avoimesti. En käsitä, miksei tällaisista asioista voida puhua koko perheen läsnäollessa? Yrityksissäkin kutsutaan kokous koolle ja asioista puhutaan ja kaikkien näkökulmat huomioidaan. Mielipiteitä kuunnellaan.

Paljon jäisi asianajajilta hommia (ja perheiltä rahankulua) pois, kun ihmiset osaisivat kokoontua saman keittiönpöydän ääreen ja puhua. Varsinkin perintö- ja raha-asioissa. Pahimmat riidat perheen sisarusten välille kylvetään, kun sovitaan raha-asioista selän takana salaa yhden kanssa.

Tai yritetään jotakin epärehellistä jakotapaa, "kun Jaakolla menee elämässään niin hyvin, mutta Liisalla ja Mikolla ei mene. Siispä annamme Jaakolle pienemmän osuuden ja Liisalle ja Mikolle enemmän, niin elämän epäreiluus tasaantuu. Koska kyllähän se Jaakko pärjää."

On myös perheitä, jossa joku jäsen keksii aivan mielivaltaisia ja itsepintaisia päähänpinttymiä, joista ei pääse yli millään järjellä. Esimerkiksi sisareni on tällainen ollut lapsesta asti. Vaikka jako menisi tasan missä tahansa asiassa suklaalevyn jakamisesta vaikka asunnon myyntivoittoon, niin hän parkuu kuukausikaupalla kuin pikku lapsi miten se on epäreilua ja häntä on kohdeltu väärin, ja tämän raivon voimin hän pistää kaiken muunkin sekaisin. Oletettavasti osa perheistä tietää, että tällainen vääntö on tiedossa, niin he kokevat parhaimmaksi tehdä päätökset omanaan ilman välikäsiä. Itse opin jo yhdeksän vuotiaana toimimaan selän takana nopeasti, että hommat tulee hoidettua ajallaan ja jonkinlaisen tasajaon pystyisi tekemään ilman että siinä on joku raivoamassa vain raivon vuoksi. Onneksi hän on hieman rauhottunut sitten lapsuuden. 

Oletko pikkusiskoni, koska kuvaus kuulostaa ihan isosiskoltani :D paitsi että hän ei oikeastaan ole rauhoittunut. Ihan pienestä asti ollut sellainen, että kaikki on jaettava ehdottoman tasan. Jos lapset sai yhteisen karkkipussin, niin karkit piti jakaa ja jos ei mennyt tasan niin niistä piti kiistellä tai tarvittiin aikuisen apua jaon loppuun suorittamiseen. Ei käynyt hänelle, että pussi olisi ollut pöydällä ja kaikki olisi rauhassa siitä ottaneet kohtuullisesti ja nauttineet. Myöhemmin on aina kitissyt asioista joissa hän on saanut vähemmän ja tullut väärinkohdelluksi, ja kieltäytynyt ottamasta huomioon, että hänkin on kyllä saanut asioita, joita muut ei.

Ihan kuin mun isoveljeni. Jonka vaimo uskoo kaikki miehensä kertomat jutut ja haukkua räksyttää mukana kuinka tää mun isoveli on aina ollut syrjitty ja väärinkohdeltu. Oikeasti tää veli on se, joka on raivomalla saanut paljon enemmän kuin muut. Mutta jos unohtaa kaiken mitä itse on saanut, niin onhan sitä sitten syrjitty. Jostain kumman syystä ei olla paljon tekemisissä. Mitä nyt välillä soittelevat rahapulassa ja vaativat korvausta jostain vuosia sitten tapahtuneesta "syrjinnästä". Siinä vaativat.

Vierailija kirjoitti:

Siihen varmaan sisältyy myös sellainen ajatus, että appivanhemmat käyvät siellä mökillä yhä. Jospa tiesivät, että miniät eivät siitä sitten tykkäisi ja siksi tekivät tuollaisen päätöksen.

Tyttären perheen kanssa on yleensä helpompi pitää yhteiskäytössä mökkiäkin kuin poikien perheiden kanssa.

Mistä johtuu että vävyjen kanssa on helpompi tulla toimeen kun miniöiden? Onko naiset jotenkin vaikeampia ihmisiä yleensä?

Jos ihminen haluaa olla varma, että omaisuus periytyy omille jälkeläisille, niin tytär on ainoa varma valinta. Koskaan ei voi olla varma, ovatko pojan lapset pojan omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen varmaan sisältyy myös sellainen ajatus, että appivanhemmat käyvät siellä mökillä yhä. Jospa tiesivät, että miniät eivät siitä sitten tykkäisi ja siksi tekivät tuollaisen päätöksen.

Tyttären perheen kanssa on yleensä helpompi pitää yhteiskäytössä mökkiäkin kuin poikien perheiden kanssa.

Mistä johtuu että vävyjen kanssa on helpompi tulla toimeen kun miniöiden? Onko naiset jotenkin vaikeampia ihmisiä yleensä?

Useimmiten näissä asioissa ovat. Eivät toki aina, eivätkä kaikki miehetkään ole aina helpompia ja mutkattomampia, mutta suuressa mittakaavassa tarkastetuna nämä sukulaisuusasiat menevät useimmiten niin, että vävypoika sopeutuu mutkattomasti appivanhempiensa tapoihin ja tyyleihin heidän kanssaan tekemisissä ollessaan, mutta jostain syystä miniät useammin olettavat, että appivanhempien pitäisi muuttaa omat tapansa miniän suvun tapojen mukaiseksi miniän kanssa tekemisissä ollessaan. Pahimmillaan tossukan miehen kyseessä ollessa, onneksi harvemmin kuitenkin, tilanne menee jopa siihen pisteeseen, ettei mieskään saa omien sukulaistensa kanssa toimia niin kuin on heillä aina ollut tapana, vaan miehenkin pitää sopeuttaa oma kanssakäymisensä oman sukunsa kanssa vaimon suvun tapoihin sopivaksi. Siihen, mistä tämä johtuu, ei varmaan osaa vastata edes kovin moni psykologi, mutta jostain syystä näissä perhe- ja tapa-asioissa naiset ovat selkeästi itsekeskeisempiä ja kapeakatseisempia ja miehet joustavampia ja kykeneväisempiä luovimaan erilaisten tapojen välillä. 

Vierailija kirjoitti:

"Ja voihan olla niin, että sisko on voinut saadakin mökkikaupan yhteydessä oman perintöosuutensa ennakkona, joka on jo papereissa huomioitu ja aikanaan se otetaan ihan normaalisti ja ilman riitelyitä jaossa huomioon."

Silloinhan mitään salailuntarvetta ei edes olisi. En voisi itse kuvitellakaan tilannetta, että möisimme miehen kanssa vaikka talomme toiselle lapselle, puhumatta siitä avoimesti kummankin kanssa. Selän takana kaikessa hiljaisuudessa luimuilu on minusta selkärangatonta touhua, ja todistaa, että salattavaa on. Mutta jokainen tyylillään. Turha kai kenenkään on tähän enää ottaa kantaa, kun kakki on jo tuulettimessa.

Ja en menisi minäkään mihinkään puutalkoisiin.

Tässä nyt on kuultu vain yhden osapuolen stoori. Ja varmaan on paljon mitä jätti kertomatta.

Narsistisella tavalla ongelmaiset appivanhempani myivät mökin samalla tavalla kyselemättä kultalapselleen, jonka ainoa teko mökillä oli muiden passuuttaminen, mm. meidän miniöiden. Hän ajoitti tulonsakin aina niin, että pääsevät suoraan ruokapöytään, ja lähti hyvissä ajoin ennen tiskauksen alkamista. Kiinnostavaa seurata, miten käy, kun hänen pitäisikin itse tiskata, siivota ja remontoida jos aikoo siellä asua. Täällä myös oletuksena, että minä jatkan mieheni kanssa mökin ylläpitoa ja remontointia kuten tähänkin saakka, vieraillessani vien ja teen ruokaa, tiskaan, laitan tulia jne. Ja mies hoitaa puunkaadot, laiturit, klapien teon... Sisko toi mukanaan lastensa kaveritkin, joten passattava joukko oli suuri. Ei puhettakaan, että meidän lapsemme olisi saanut tuoda kaverin mökille. Se oli apeille aivan liian raskasta, siskon lisälapset eivät tietenkään olleet.

No, apumme loppuu tietenkin tähän, mielenkiintoinen kesä edessä. Mökkeilemme muualla, joten se ei ole ongelma. Epäreilulta kyllä tuntuu, sillä me jotka mökin arvoa säilytimme parhaamme mukaan, emme saaneet tilaisuutta edes neuvotella sen ostosta, samalla kun vapaamatkustajalle tarjoiltiin lomapaikka tarjottimella.

Turha tätä jäädä vatvomaan. Ostatte uuden mökin ja luotti sinne omat rakkaat muistot. Jos välit menee poikki muuhun sukuun tällaisen takia, niin joutaa mennä.

No meillä veljen vaimo on kyllä paljastunut sellaiseksi maanvaivaksi että oksat pois. Nyt kun miniöistä siis puhutaan.

Mielipidettäni kysyttiin tilakauppojen yhteydessä, että onko ok jos tila siirtyisi veljeni nimiin, ja he rakentaisivat talonkin tontille. Sanoin silloin että kyllä sopii, itselläni ei ole kiinnostusta maanviljelyyn, eikä oman talon rakentamisesta sinnepäin. Vanhempani ovat jäämässä asumaan tilan yhteyteen aluperäiseen rakennukseen kuten ovat ennenkin asuneet.

Kauppoja/siirtoa ei ole vielä tehty, eikä veljen vaimon nimeä ole papereihin tulossa. (kuten ei ole äitinikään nimeä missään) Nyt kuitenkin vaimo jo puhuu miten sitten heidän mailleen ei ole isälläni mitään asiaa, enkä minäkään heidän metsäänsä enää saisi koirien kanssa mennä kävelemään. Sekä kaikkea muuta mitä en nyt tässä tunnistettavuuden vuoksi ala avaamaan.

Harmittaa vanhempieni puolesta, koska he joutuvat tuohon tilanteeseen. Vaimo on riidellyt isämme kanssa todella rajusti useamman kerran, ja sen jälkeen käyttänyt lapsenlapsia koston välikappaleena, eli vanhempamme eivät ole saaneet lapsia tavata useaan kuukauteen, kunnes tilanne taas rauhoittuu. Tämä on kokonaisuudessaan jo törkeää ihan senkin kannalta että isämme on tapellut tuon miniän kanssa kymmenen vuoden aikana enemmän kuin omien lapsiensa kanssa ikinä. Toki isäni on räjähdysherkkä, mutta todella harvoin syyttä hermostuu.

Muutenkin lisääntyvät niin maan perkeleesti, koskaan ei kuitenkaan kaikki lapset ole samaan aikaan kotona koska vaimo ei niiden kanssa pärjää, ja oman lapseni silloin tällöin ollessa mummolassa hoidossa huokailee kun ei heidän lapsia vaan koskaan hoideta. Tämä ei edes pidä paikkaansa (lapset ovat mummolassa useita kertoja viikossa koska asuvatkin naapurissa väliaikasessa kodissa) mutta kun on pää omassa ahterissa, ei muisteta sitä miten itse on apuja saatu, vaan ollaan kateellisia siitä mitä joku toinen saa.

En voisi kuvitella että oma mieheni riitelisi minun vanhempieni kanssa. En ymmärrä miten veljestänikin on tullut niin sinisilmäinen tossukka, ettei edes vaimoaan kuriin saa. Ehkä pelkää sitä sitten....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen varmaan sisältyy myös sellainen ajatus, että appivanhemmat käyvät siellä mökillä yhä. Jospa tiesivät, että miniät eivät siitä sitten tykkäisi ja siksi tekivät tuollaisen päätöksen.

Tyttären perheen kanssa on yleensä helpompi pitää yhteiskäytössä mökkiäkin kuin poikien perheiden kanssa.

Mistä johtuu että vävyjen kanssa on helpompi tulla toimeen kun miniöiden? Onko naiset jotenkin vaikeampia ihmisiä yleensä?

Naiset haluaa kontrolloida kaikkea ja kykenevät saamaan suvussa kaikkien välit sekaisin. Kyllä se vaan on naisena tunnustettava kun katsoo ympärilleen...