Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa... Appivanhemmat myivät mökkinsä miehen siskolle
28.02.2020 |
Eivät kysyneet mieheltäni tai hänen veljeltään, olisiko kumpikaan heistä kiinnostunut. Meitä olisi kyllä kiinnostanut ja olisi ollut mahdollisuus ostaa. Ja ollaan ihan avoimesti puhuttukin, että suunnitellaan mökin ostamista. Mieheni ja veljensä ovat aina auttaneet vanhempia mökin kunnossapidosta, sisko on vain lomaillut vapaamatkustajana. Turha sitten jatkossa odottaa ainakaan meiltä apua.
Kommentit (425)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä loukkaantuminen olisi voitu välttää? Riittäisikö se että asiasta olisi puhuttu etukäteen? Hyväksyisivätkö nämä toiset sisarukset asian paremmin silloin? Tai mitä veljekset olisivat halunneet mökille tehtävän, olisivatko halunneet jaettavaksi kaikkien sisarusten kesken?
Kysyn, koska en oikeasti keksi miten tällainen tilanne ratkaistaisiin ilman jonkun osapuolen suuttumista. Itse todennäköisesti tulen siskoni kanssa perimään vanhempieni mökin ja siihen liittyvät tilaukset, ja tuskalliselta tuntuu jo etukäteen. En kuitenkaan tiedä mikä olisi parempi ratkaisu, kun me molemmat mielellämme sen kuitenkin haluamme. Vanhempani eivät kuitenkaan aio myydä sitä, eli saamme todellakin tapella keskenämme mökin ylläpidosta ja käytöstä. Siskollani on myös toinen kesäpaikka miehensä kanssa, minä en ole aikeissa hankkia mitään muuta mökkiä, koska itse asun jo maalla järven rannalla. Vanhempiemme mökki on meille kummallekin rakas, mutta varmasti siis pärjäisimme kumpikin ilman, jos se vain toiselle myytäisiin. Sen sijaan yhteisomistuksessa meiltä varmaan menee hermot.
Onko kumpikaan kysynyt toiselta josko toinen haluaisi luopua osuudestaan?
Ei olla vielä käyty sellaista keskustelua, koska perinnönjakoon on oletettavasti vielä useita vuosia. Mutta paikka siis on meille molemmille rakas ja haluamme sen kumpikin pitää. Minulla ei ole varaa lunastaa siitä puolikasta, eikä varmaan siskollanikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se lapseton sisko? Voihan se vaikka ajatella testamenttaavansa mökin veljiensä lapsille sitten aikanaan?
TOLLO!
Häh? Miksei tätä voisi pohtia? Toki se ei ole nyt ajankohtaista, mutta on tässä pohdittu muitakin aika kaukaa liippaavia pointteja. Meidän suvun perintömökissä (neljässä sukupolvessa) lapsettomat ovat aina testamentanneet sukulaisten lapsille.
Joka tapauksessa ihme salailua ap:n appiksilta, kuka vain loukkaantuisi moisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisaruskateus on hirveää. Odota kun perinnönjako on edessä. Siitä on oksat pois, toivottavasti myyvät kaiken omaisuutensa jo eläessään.
Sitä nk. sisaruskateutta ei olisi, jos vanhemmat osaisivat toimia reilusti ja avoimesti. En käsitä, miksei tällaisista asioista voida puhua koko perheen läsnäollessa? Yrityksissäkin kutsutaan kokous koolle ja asioista puhutaan ja kaikkien näkökulmat huomioidaan. Mielipiteitä kuunnellaan.
Paljon jäisi asianajajilta hommia (ja perheiltä rahankulua) pois, kun ihmiset osaisivat kokoontua saman keittiönpöydän ääreen ja puhua. Varsinkin perintö- ja raha-asioissa. Pahimmat riidat perheen sisarusten välille kylvetään, kun sovitaan raha-asioista selän takana salaa yhden kanssa.
Tai yritetään jotakin epärehellistä jakotapaa, "kun Jaakolla menee elämässään niin hyvin, mutta Liisalla ja Mikolla ei mene. Siispä annamme Jaakolle pienemmän osuuden ja Liisalle ja Mikolle enemmän, niin elämän epäreiluus tasaantuu. Koska kyllähän se Jaakko pärjää."
On myös perheitä, jossa joku jäsen keksii aivan mielivaltaisia ja itsepintaisia päähänpinttymiä, joista ei pääse yli millään järjellä. Esimerkiksi sisareni on tällainen ollut lapsesta asti. Vaikka jako menisi tasan missä tahansa asiassa suklaalevyn jakamisesta vaikka asunnon myyntivoittoon, niin hän parkuu kuukausikaupalla kuin pikku lapsi miten se on epäreilua ja häntä on kohdeltu väärin, ja tämän raivon voimin hän pistää kaiken muunkin sekaisin. Oletettavasti osa perheistä tietää, että tällainen vääntö on tiedossa, niin he kokevat parhaimmaksi tehdä päätökset omanaan ilman välikäsiä. Itse opin jo yhdeksän vuotiaana toimimaan selän takana nopeasti, että hommat tulee hoidettua ajallaan ja jonkinlaisen tasajaon pystyisi tekemään ilman että siinä on joku raivoamassa vain raivon vuoksi. Onneksi hän on hieman rauhottunut sitten lapsuuden.
Oletko pikkusiskoni, koska kuvaus kuulostaa ihan isosiskoltani :D paitsi että hän ei oikeastaan ole rauhoittunut. Ihan pienestä asti ollut sellainen, että kaikki on jaettava ehdottoman tasan. Jos lapset sai yhteisen karkkipussin, niin karkit piti jakaa ja jos ei mennyt tasan niin niistä piti kiistellä tai tarvittiin aikuisen apua jaon loppuun suorittamiseen. Ei käynyt hänelle, että pussi olisi ollut pöydällä ja kaikki olisi rauhassa siitä ottaneet kohtuullisesti ja nauttineet. Myöhemmin on aina kitissyt asioista joissa hän on saanut vähemmän ja tullut väärinkohdelluksi, ja kieltäytynyt ottamasta huomioon, että hänkin on kyllä saanut asioita, joita muut ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä loukkaantuminen olisi voitu välttää? Riittäisikö se että asiasta olisi puhuttu etukäteen? Hyväksyisivätkö nämä toiset sisarukset asian paremmin silloin? Tai mitä veljekset olisivat halunneet mökille tehtävän, olisivatko halunneet jaettavaksi kaikkien sisarusten kesken?
Kysyn, koska en oikeasti keksi miten tällainen tilanne ratkaistaisiin ilman jonkun osapuolen suuttumista. Itse todennäköisesti tulen siskoni kanssa perimään vanhempieni mökin ja siihen liittyvät tilaukset, ja tuskalliselta tuntuu jo etukäteen. En kuitenkaan tiedä mikä olisi parempi ratkaisu, kun me molemmat mielellämme sen kuitenkin haluamme. Vanhempani eivät kuitenkaan aio myydä sitä, eli saamme todellakin tapella keskenämme mökin ylläpidosta ja käytöstä. Siskollani on myös toinen kesäpaikka miehensä kanssa, minä en ole aikeissa hankkia mitään muuta mökkiä, koska itse asun jo maalla järven rannalla. Vanhempiemme mökki on meille kummallekin rakas, mutta varmasti siis pärjäisimme kumpikin ilman, jos se vain toiselle myytäisiin. Sen sijaan yhteisomistuksessa meiltä varmaan menee hermot.
Onko kumpikaan kysynyt toiselta josko toinen haluaisi luopua osuudestaan?
Ei olla vielä käyty sellaista keskustelua, koska perinnönjakoon on oletettavasti vielä useita vuosia. Mutta paikka siis on meille molemmille rakas ja haluamme sen kumpikin pitää. Minulla ei ole varaa lunastaa siitä puolikasta, eikä varmaan siskollanikaan.
Kannattaa nämä keskustelut käydä ajoissa. Sitä perinnönjaon ajankohtaa ei tiedä kukaan, kokemuksesta tiedän että se voi tulla äkkiämmin kuin kukaan kuvitteli.
Mutta hyvä puoli on se, että Ap:n mies voi periä kaupasta tulleet rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän tuo tilanne on ala-arvoisesti hoidettu. Vaikka vanhemmilla oli ehkä hyvä tarkoitus estää perintöriidat, niin tulivat kuitenkin rikkoneeksi välit molempiin poikiinsa toimimalla noin ja vielä salassa.
Maksoiko sisko käyvän hinnan, vai onkohan saanut mökin puoli-ilmaiseksi?Eihän tuo hinta ja muut kauppaan sisältyvät seikat kuullu noille pojille pätkääkään. Ainoastaan verottojalle kuuluu, mikäli katsotaan tämän siskon saaneen lahjaa. Toki tätä lahjaa pienentää esim jos vanhemmat ovat pudättäneet itsellään hallintaoikeuden. Turha meuhkata ilman kaikkia tietoja.
Jos sisko on "ostanut" mökin, eli saanut sen pilkkahinnalla, niin kyllähän se veljillekin kuuluu. Vnhempien kuoltua se nousee esille kuitenkin, on siihen aihetta tai ei. Kysymys oli ihan asiallinen, eikä millään tavalla meuhkaamista. Vai oletko asianosainen? 🤭
No onko vanhemmat nyt kuolleet? Aivan. Perintöasiat selvitellään sitten kun ovat kuolleet. Kuten sanottu tässä vaiheessa hinta on tyttären , vanhempien ja verottajan välinen asia.
Mutta jos pariskunta sattuu joskus kuolemaan, niin asia nousee tottakai esiin.
Jatkan vielä, voi käydä että Kuolemaa odotellessa ei näe enää poikiaan ja heidän perheitään, avunpyynnöt saa osoittaa tyttärelle. Mutta eikös se mene niin että sitä saa mitä tilaa!
Eli pojat pitävät vanhemmistaan tasan niinkauan kuin heistä voi hyötyä taloudellisesti. Ok. Jos tämä on poikien oma valinta eikä kaikesta mustasukkaisten miniöiden. Siitä vaan välit poikki, ei ole vanhemmille menetys.
Ei, vaan minä poikina pitäisin vanhemmistani tasan niin kauan kun he ovat kaikkia lapsia kohtaa avoimia ja reiluja, se aina auttaa kun asiat puhutaan suoraan. Lähtökohtaisesti kesämökki, jossa on viettänyt aikaa, kiinnostaa kaikkia lapsia, siksipä olisi ollut reilua kysyä kaikilta, jos kaikki halukkaita, isoin tarjous voittaa, näin isäni kotona tehtiin.
Muttasinusta salailu on aina parempi vaihtoehto, mikäpä siinä. Onneksi en ole lapsesi.
Eli isäsi vanhemmat halusi mahdollisimman paljon hyötyä taloudellisesti lapsistaan ja pistää ne kilpailemaan keskenään kuka maksaa heille eniten rahaa? Kuulostaakin tosi reilulta. Ja tämä ei herättänyt pahaa verta ja kateutta sisarusten kesken?
Miniälle ei kuulu miehen suvun irtaimisto. Perintö tai mikään millä taloudellista hyötyä. Ahneet huomataan kaukaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tuo nyt aika omituista käytöstä vanhemmilta, että mökki myydään yhdelle sisarukselle pimennetyin lyhdyin. Kohtuullista olisi ollut kysyä kaikilta sisaruksilta kiinnostusta ostamiseen.
Vanhemmat ovat todennäköisesti halunneet taata sen, että voivat jatkossa käyttää mökkiä kuten tähänkin asti. Siksi mökki on myyty siskolle. Olisi ollut järkevää kertoa tästä etukäteen, mutta toisaalta joskus on parempi toimia eikä kysellä, kun tietää, ettei järkevä keskustelu onnistu kaikilta.
Vierailija kirjoitti:
Omat appivanhemmat tekivät saman tempun, myivät lapsilleen rakkaan kesäpaikan yhdelle sisarukselle sanomatta muille sanaakaan. Asia tuli esiin vasta vuosia myöhemmin toisen vanhemman kuoltua tämän perunkirjoitustilaisuudessa. Miehestä tuntui todella pahalta, kun muilta sisaruksilta ei kysytty mitään. En itsekään ymmärrä, miksi noin iso asia piti tehdä salaa toisten selän takana. Itse en voisi kohdella lapsiani noin.
En ymmärrä tällä tavalla toimivia vanhempia. Mahtoi asia painaa vielä eläessä omaatuntoa, kun tiesi, mitä paljastuessa tapahtuu. Tai luulisi ainakin. Tosi mukava kuolla, kun tietää pilanneensa lastensa välit. Aika itsekästä.
Minä olen tottunut perheessäni siihen, että isoista asioista aina puhutaan koko perheen kesken. Mitään ei salata tai touhuta muiden selän takana. Isommista asioista neuvotellaan, esim. takaukset, kuka toimii kenenkin vakuutena ja kenelle annettu mitäkin ja miksi. Kaikki rahahommat hoidetaan siten, ettei kukaan jää vaille eli reilusti tasan. Ja välit on hyvät kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ostanut vanhemmiltani kesäpaikan, eikä siitä nyt erityisesti keskusteltu muitten sisarusten kanssa. Se ero tässä on, että sisarukseni ovat edelleen tervetulleita sinne oikeastaan milloin hyvänsä, ja vanhemmat tietysti myös. Meille kaikille oli siellä tilaa aiemminkin, ja on yhä edelleen. Minä olen toki vastuussa kustannuksista ja kunnostuksista, ja opettelen tässä samalla metsän omistamista. Omat sisarukseni ovat kuitenkin olleet apuna rakennusten ylläpidossa, samoin äitini (isäni on halvaantunut, mutta neuvoo esim metsäverotuksen kanssa). En tiedä kuinka paljon asia on sisaruksiani kalvanut, tai varsinkaan heidän puolisoitaan, mutta välit tuntuu olevan kaikilla ihan kunnossa.
Olisiko niin että appivanhemmat ovat arvioineet että pojilla ei kuitenkaan ole varaa ostaa mökkiä, tai he näyttäisivät vanhempien mielestä tarvitsevan taikka haluavan tätä mökkiä vähemmän kuin sisarensa?
Entä ovatko kaikki kolme lasta appivanhempien yhteisiä? Varsinkin aikaisemmin kun erolapset asuivat ainoastaan äitinsä kanssa, he olivat ikäänkuin entisestä elämästä eivätkä osallistuneet perheen arkeen kun taas ydinperhe säästi ja hankki yhdessä sen omaisuuden mitä perheellä oli.
Minun serkkuni myi omakotitalonsa pääkaupunkiseudun kupeesta ja muutti eläkepäivinä kerrostaloon. Kuulin sisaruksiltani heidän tienneen myyntiaikeista jo ennen kauppaa. Minä olisin ollut kiinnostunut ostamaan talon mikäli olisin tiennyt asiasta, mutta ei tuo silti vaikuta suhteeseemme mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat appivanhemmat tekivät saman tempun, myivät lapsilleen rakkaan kesäpaikan yhdelle sisarukselle sanomatta muille sanaakaan. Asia tuli esiin vasta vuosia myöhemmin toisen vanhemman kuoltua tämän perunkirjoitustilaisuudessa. Miehestä tuntui todella pahalta, kun muilta sisaruksilta ei kysytty mitään. En itsekään ymmärrä, miksi noin iso asia piti tehdä salaa toisten selän takana. Itse en voisi kohdella lapsiani noin.
Tässähän vanhemmat haluavat välttää konfliktin. Jos kaikki haluaa sen saman mökin ostaa, tilanne jää helposti pattitilanteeseen. Sitten kun jompi kumpi vanhemmista kuolee ollaankin kivasti ikuisessa kolhoosissa jos kukaan ei myy osuuttaan.
Paskat haluaa, salailu on aina ja kaikissa tilanteissa varmin tue riitaan. Kaupassa korkein tarjous voittaa! Tyhmä!
Yleensä vanhemmat eivät yritä hyötyä lapsistaan taloudellisesti. Jos jostain kiinteistöstä halutaan se korkein tarjous myydään kokonaan ulkopuolisille. Monestihan näihin sukulaisten välisiin kauppoihin liittyy muitakin arvoja kuin raha. Esim. Myyjät pidättää itsellään hallinta-tai käyttöoikeutta tai yksinkertaisesti haluaa kiinteistön jäävän sukuun.
Ihana lukea, että monen mielestä avoin keskustelu ja läheiset välit ovat normaali asia, ja perheeksi lasketaan myös lapsuusperhe sekä puolison lapsuusperhe. Luin juuri tuota ketjua, jossa miehen suvun kaikki yhteydenpito on lynkattu päsmäröinniksi ja miehen munattomuudeksi, kun on tekemisissä vanhempiensa kanssa. Täällä on paljon normaalimpi käsitys siitä mikä on normaalia avoimuutta perheenjäsenten välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä loukkaantuminen olisi voitu välttää? Riittäisikö se että asiasta olisi puhuttu etukäteen? Hyväksyisivätkö nämä toiset sisarukset asian paremmin silloin? Tai mitä veljekset olisivat halunneet mökille tehtävän, olisivatko halunneet jaettavaksi kaikkien sisarusten kesken?
Kysyn, koska en oikeasti keksi miten tällainen tilanne ratkaistaisiin ilman jonkun osapuolen suuttumista. Itse todennäköisesti tulen siskoni kanssa perimään vanhempieni mökin ja siihen liittyvät tilaukset, ja tuskalliselta tuntuu jo etukäteen. En kuitenkaan tiedä mikä olisi parempi ratkaisu, kun me molemmat mielellämme sen kuitenkin haluamme. Vanhempani eivät kuitenkaan aio myydä sitä, eli saamme todellakin tapella keskenämme mökin ylläpidosta ja käytöstä. Siskollani on myös toinen kesäpaikka miehensä kanssa, minä en ole aikeissa hankkia mitään muuta mökkiä, koska itse asun jo maalla järven rannalla. Vanhempiemme mökki on meille kummallekin rakas, mutta varmasti siis pärjäisimme kumpikin ilman, jos se vain toiselle myytäisiin. Sen sijaan yhteisomistuksessa meiltä varmaan menee hermot.
Onko kumpikaan kysynyt toiselta josko toinen haluaisi luopua osuudestaan?
Ei olla vielä käyty sellaista keskustelua, koska perinnönjakoon on oletettavasti vielä useita vuosia. Mutta paikka siis on meille molemmille rakas ja haluamme sen kumpikin pitää. Minulla ei ole varaa lunastaa siitä puolikasta, eikä varmaan siskollanikaan.
Jos ei kumpikaan sitä voi lunastaa toiselta, niin ei oikein jää muita vaihtoehtoja kuin jakaa sen tilat osat tasan, pitää yhteisomistuksessa kaikki tai myydä se ulkopuoliselle ja jakaa rahat. Tasan jakamisessa voi käyttää pesänjakajan apua, jos sopuun tasapuolisuudesta ei päästä. Se on toki kallista.
No olisitko ap halunnut sen mökin ja seuraavat 15 vuotta viettää siellä lomat anoppisi kanssa?
Tuskin vain.
Usko pois, että appivanhemmillasi on helpompi jakaa mökki tyttärensä kanssa, kuin (usein hankalien) miniöidensä kanssa.
Mökki on taatusti myyty halvemmalla siten, että appivanhemmillesi jää elinikäinen käyttöoikeus.
Totuushan on se, että naiset ne huushollissa määräävät, joten sikäli heidän pojillaan (esim. miehelläsi) ei olisi ollut sananvaltaa riitoihinne, päinvastoin pojat joutuvat aina ikävään välikäteen kontrolloivien äitiensä ja kiukuttelivien vaimojensa kanssa.
Ole siis ap vain ja ainoastaan iloinen, että asiat ovat järjestyneet hyvin.
No kuule, kun niillä miehesi vanhimmilla on oikeus tehdä sen mökkinsä kanssa mitä haluavat.
Hohhoijjaa, hirmu meteli pikku asiasta. Vanhemmilla on oikeus tehdä omaisuudellaan just ninkuin itse haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän tuo tilanne on ala-arvoisesti hoidettu. Vaikka vanhemmilla oli ehkä hyvä tarkoitus estää perintöriidat, niin tulivat kuitenkin rikkoneeksi välit molempiin poikiinsa toimimalla noin ja vielä salassa.
Maksoiko sisko käyvän hinnan, vai onkohan saanut mökin puoli-ilmaiseksi?Eihän tuo hinta ja muut kauppaan sisältyvät seikat kuullu noille pojille pätkääkään. Ainoastaan verottojalle kuuluu, mikäli katsotaan tämän siskon saaneen lahjaa. Toki tätä lahjaa pienentää esim jos vanhemmat ovat pudättäneet itsellään hallintaoikeuden. Turha meuhkata ilman kaikkia tietoja.
Jos sisko on "ostanut" mökin, eli saanut sen pilkkahinnalla, niin kyllähän se veljillekin kuuluu. Vnhempien kuoltua se nousee esille kuitenkin, on siihen aihetta tai ei. Kysymys oli ihan asiallinen, eikä millään tavalla meuhkaamista. Vai oletko asianosainen? 🤭
No onko vanhemmat nyt kuolleet? Aivan. Perintöasiat selvitellään sitten kun ovat kuolleet. Kuten sanottu tässä vaiheessa hinta on tyttären , vanhempien ja verottajan välinen asia.
Mutta jos pariskunta sattuu joskus kuolemaan, niin asia nousee tottakai esiin.
Jatkan vielä, voi käydä että Kuolemaa odotellessa ei näe enää poikiaan ja heidän perheitään, avunpyynnöt saa osoittaa tyttärelle. Mutta eikös se mene niin että sitä saa mitä tilaa!
Eli pojat pitävät vanhemmistaan tasan niinkauan kuin heistä voi hyötyä taloudellisesti. Ok. Jos tämä on poikien oma valinta eikä kaikesta mustasukkaisten miniöiden. Siitä vaan välit poikki, ei ole vanhemmille menetys.
Ei, vaan minä poikina pitäisin vanhemmistani tasan niin kauan kun he ovat kaikkia lapsia kohtaa avoimia ja reiluja, se aina auttaa kun asiat puhutaan suoraan. Lähtökohtaisesti kesämökki, jossa on viettänyt aikaa, kiinnostaa kaikkia lapsia, siksipä olisi ollut reilua kysyä kaikilta, jos kaikki halukkaita, isoin tarjous voittaa, näin isäni kotona tehtiin.
Muttasinusta salailu on aina parempi vaihtoehto, mikäpä siinä. Onneksi en ole lapsesi.Eli isäsi vanhemmat halusi mahdollisimman paljon hyötyä taloudellisesti lapsistaan ja pistää ne kilpailemaan keskenään kuka maksaa heille eniten rahaa? Kuulostaakin tosi reilulta. Ja tämä ei herättänyt pahaa verta ja kateutta sisarusten kesken?
Jos minä haluaisin luopua jostain suuremmasta omistuksestani, niin toki keskustelisin molempien lapsieni kanssa siitä miten asia hoidetaan. Mökissä voisi tulla kyseeeseen myös yhteisomistus ja yhteiskäyttö. Suurin tarjous voittaa periaate on toki hyvä, mutta enemmin kannattaisin tapaa, jolla minimoidaan verovaikutukset lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Esim hallintaoikeuden pidättäminen tms.
Joka tapauksessa härskiä toimintaa vanhemmilta ja siskolta toimia kuten apn tapauksessa tehty. Itseäni ei vastaavan kohtelun jälkeen paljon kannattaisi apuun huudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisaruskateus on hirveää. Odota kun perinnönjako on edessä. Siitä on oksat pois, toivottavasti myyvät kaiken omaisuutensa jo eläessään.
Sitä nk. sisaruskateutta ei olisi, jos vanhemmat osaisivat toimia reilusti ja avoimesti. En käsitä, miksei tällaisista asioista voida puhua koko perheen läsnäollessa? Yrityksissäkin kutsutaan kokous koolle ja asioista puhutaan ja kaikkien näkökulmat huomioidaan. Mielipiteitä kuunnellaan.
Paljon jäisi asianajajilta hommia (ja perheiltä rahankulua) pois, kun ihmiset osaisivat kokoontua saman keittiönpöydän ääreen ja puhua. Varsinkin perintö- ja raha-asioissa. Pahimmat riidat perheen sisarusten välille kylvetään, kun sovitaan raha-asioista selän takana salaa yhden kanssa.
Tai yritetään jotakin epärehellistä jakotapaa, "kun Jaakolla menee elämässään niin hyvin, mutta Liisalla ja Mikolla ei mene. Siispä annamme Jaakolle pienemmän osuuden ja Liisalle ja Mikolle enemmän, niin elämän epäreiluus tasaantuu. Koska kyllähän se Jaakko pärjää."
On myös perheitä, jossa joku jäsen keksii aivan mielivaltaisia ja itsepintaisia päähänpinttymiä, joista ei pääse yli millään järjellä. Esimerkiksi sisareni on tällainen ollut lapsesta asti. Vaikka jako menisi tasan missä tahansa asiassa suklaalevyn jakamisesta vaikka asunnon myyntivoittoon, niin hän parkuu kuukausikaupalla kuin pikku lapsi miten se on epäreilua ja häntä on kohdeltu väärin, ja tämän raivon voimin hän pistää kaiken muunkin sekaisin. Oletettavasti osa perheistä tietää, että tällainen vääntö on tiedossa, niin he kokevat parhaimmaksi tehdä päätökset omanaan ilman välikäsiä. Itse opin jo yhdeksän vuotiaana toimimaan selän takana nopeasti, että hommat tulee hoidettua ajallaan ja jonkinlaisen tasajaon pystyisi tekemään ilman että siinä on joku raivoamassa vain raivon vuoksi. Onneksi hän on hieman rauhottunut sitten lapsuuden.
Eipä ihme, että sisar "parkuu epäreiluutta" , jos selän takana puuhataan. Pitäisi olla reilusti kaikki paperit esillä ja numerot selvillä, niin ei jää epäselvyyksiä paruttavaksi.
Siinä on tosiaan miniällä epämiellyttävä luonne, jos se estää toisellekin pojalle myymisen...