Kaikki plussanneet

Hattara kirjoitti:

Räpätäti tsemppiä! On sulla aika monta viikkoa vielä odotettavaa, jos kivut ei hellitä yhtään. Onko ne ihan jatkuvia vai pahentaako jokin liikkuminen/paikallaanolo tms niitä?

No onhan tässä joo odottelemista vielä, mutta toivon mukaan tää osapäiväinen sairasloma ja sit aikanaan äippäloma helpottaa pahimpia oloja 😊 liikkuminen pahentaa, täydessä levossa helpottaa, mutta silti ylösnousut ja kävely on tuskaista.. Mulla on tosi yliliikkuvat nivelet ja siks nää säryt oli ihan odotettavissakin.. Toivon mukaan ei vaan pahenisi kauheesti😊

On kyllä tosi ikävää, jos puoliso ei pääse ultraan mukaan ollenkaan. Mäkin varmaan menisin sitten yksityiselle ja maksaisin siitä mielelläni, jos mies pääsisi mukaan.. Meillä tulee nyt vähän jännät paikat siinä, että pääseekö mies mukaan synnytykseen. Mun tuurilla sille iskee joku lenssu just siinä eikä saa olla läsnä😭 siinä tapauksessa en suostu synnyttämään ollenkaan 😅

Hei 👋🏼 Täällä tosiaan nyt 5+1. En edelleenkään osaa uskoa tai ajatella, että olen raskaana. Koko ajan odotan, että heräänkin taas ”normaalina”.

Oireita on kuitenkin jo paljon. Mielestäni vähän liikaa. Rintoja aristaa, ummetusta, närästystä, huonovointisuutta (jos ei jatkuvasti syö), koko ajan hirveä jano (vaikka juon koko ajan), väsymystä. Ilmeisesti kaikki siis. 😅 Lisäksi pelottaa ja ahdistaa itse raskaus ja synnytys ja lapsi ja korona ja kaikki.

Neuvolaan varasin ajan ja se on vasta huhtikuun loppupuolella. Tuntui hassulta kuulla onnitteluja raskaudesta ja ”Hyvää raskautta!” - toivotukset.

Varmasti kaikki tuttuja fiiliksiä teille jo pidemmällä oleville. Missä vaiheessa teistä alkoi tuntua, että raskaus on pysyvä ja lapsi on todella tulossa?

Onneksi ei voi koronan takia lähteä kauppoihin pyörimään. Tulisi varmasti ostettua liian aikaisin ja ihan turhaa. 😁

Pingu kirjoitti:

Varmasti kaikki tuttuja fiiliksiä teille jo pidemmällä oleville. Missä vaiheessa teistä alkoi tuntua, että raskaus on pysyvä ja lapsi on todella tulossa?

Mä oon noin puolet pidemmällä, 10+3, ja kyllä mä edelleen ootan tosi paljon sitä ensimmäistä ultraa, joka vähän kuin varmistaisi tän raskauden. Sitten se on varmaan konkreettisempaa kun oikeesti näkee, että tuossa se on ja kaikki on (toivottavasti) hyvin, ja sitten ehkä uskaltais luottaa pysyvyyteenkin paremmin. Ja tietysti siinä kohtaa viikkojakin on jo enemmän tuomassa sitä omanlaistaan turvaa, ihan alku on ainakin selvitty.

Kai tää on jonkinlainen "uskon kun näen" homma 😅

Hattara kirjoitti:

Pingu kirjoitti:

Varmasti kaikki tuttuja fiiliksiä teille jo pidemmällä oleville. Missä vaiheessa teistä alkoi tuntua, että raskaus on pysyvä ja lapsi on todella tulossa?

Mä oon noin puolet pidemmällä, 10+3, ja kyllä mä edelleen ootan tosi paljon sitä ensimmäistä ultraa, joka vähän kuin varmistaisi tän raskauden. Sitten se on varmaan konkreettisempaa kun oikeesti näkee, että tuossa se on ja kaikki on (toivottavasti) hyvin, ja sitten ehkä uskaltais luottaa pysyvyyteenkin paremmin. Ja tietysti siinä kohtaa viikkojakin on jo enemmän tuomassa sitä omanlaistaan turvaa, ihan alku on ainakin selvitty.

Kai tää on jonkinlainen "uskon kun näen" homma 😅

Kyllä mä kans odottelen eka sitä ekaa neuvolaa, että oonko vielä silloinkin raskaana ja sit varmasti sitä ekaa ultraa. En yhtään ihmettele, että ihmiset menee omalla rahalla varhaisultraan. Helpompi ehkä just uskoa todeksi, kun voi nähdä, että joku siellä on. 😄

Onnea Pingu ja muut uudet plussanneet! :) Tervetuloa mukaan! Alkaa toisesta ryhmästä tasaista vauhtia porukkaa päätyä tälle puolelle :) 

En tosiaan tajunnutkaan kuinka korona virus voikin vaikuttaa esimerkiksi pääseekö puoliso ultraan tai jopa synnytykseen mukaan :O Todella ikävä kuulla Kanelipulla, että jouduit tämän kokemaan :( Onneksi kuitenkin saitte sitten yhdessä katsoa sukupuolen lapusta <3 Varmasti oli ihana hetki! Sanottiinko miksi videopuhelua ei sallita? Tai mikä siihen oli perustelu? Todella toivon, että puolisot pääsee mukaan teillä kaikilla, kellä synnytys tiedossa nyt vielä tänä "korona-aikana". Olisi se liian raakaa jollei pääsisi :/

Meillä oli eka neuvola. Oli kaikin puolin todella miellyttävä kokemus :) Tuntui vain todella epärealistiselta istua siellä ja jutella vauva juttuja, kun niin pitkään siitä ehti haaveilla ennen kuin se sitten kävikin toteen! Joku muukin puhui samoista ajatuksista ultraan liittyen :) Olihan se ihan huippua vaikkei kuitenkaan mitään ihmeellistä :D Vaikka olihan se! Nautin täysin tästä jo alkaneesta äitiydestä ja olen innoissani kaikesta mitä se tuo tullessaan! <3 Vaikka onhan se vaikea vieläKIN suhtautua tähän, että se todella tapahtuu ja, että tämä raskaus jatkuisi onnellisesti loppuun saakka. Tämä kun ei ole sitä helpointa aikaa olla odottava äiti vallitsevan tilanteen takia :/ Tähän voi varmaan kaikki samaistua?

Päästiin myös yllättäen varhaisultraan ja nähtiin meidän pikkuinen ekaa kertaa! Siellä oli jo hieman isompi tyyppi kun oltiin ajateltu, sydän hakkasi vimmatusti ja laskettu aikakin varmistui <3 Toisin kuten neuvola, Preglifen appi oli laskenut lasketun ajan täysin oikein :D Minullakin meni lähemmäs kuin ensin neuvolasta laskivat. Plus kaikki nettilaskuritkin olivat oikeassa. Aiemmin sanoinkin, että neuvolassa laskivat automaattisesti 28 pv:n kierron mukaisesti ja se ei kohdallani pidä paikkaansa. Se la meni huti ja oli useita päiviä myöhemmin. Kaikki oli siis hyvin ja kohdallaan, ihan niinkuin nyt tässä kohtaa pitääkin olla <3 Se oli huojentavaa kuulla! Silti toisinaan tulee se olo, että voiko tämä oikeasti jatkua loppuun asti onnellisesti vaikka kaikki olisikin NYT hyvin. Niin kauan ja kovasti ollaan tätä toivottu <3 Kuitenkin se varmuus, että siellä se pikkuinen on, tuntui todella hyvältä.

En tajunnut muuten tuonne ultraan mentäessä, ettei puoliso olisi saanut tulla mukaan :/ Vasta silloin tajusin kun lääkäri ensin pohti ottaako puolisoni myös mukaan tutkimushuoneeseen. Näin ultran jälkeen vasta ne laput siellä ilmoitustaululla.. Tuli vähän hölmö olo. Päästiin kuitenkin yhdessä mutta oltiin ulkona jo miltei 10 min päästä ja sydänäänet kuultiin tasan 3 sekuntia :D 

Tsemppiä kaikille odotukseen!

Varovaisen rohkeasti tänne puolelle siirryn tuolta vauvakuume 2020-2021 ryhmästä. Ollaan 25v ja 29v aviopari ja näyttäisi että yk4 on tärppi käynyt 🥰 Ensimmäinen kyseessä. Herkällä testillä plussasin jo dpo 10, kuukautiset eivät alkaneet odotettuna päivänä tänään joten rv 4+0 nyt menossa. Taustalla edellisessä kierrossa kemiallinen raskaus, joka hieman painaa ja jännittää raskauden jatkuminen. Kuitenkin nyt kun tähän asti jo päästy niin selvästi luottavaisempi olo. Hirveä tunnemyrsky menossa kyllä 😅 Katselin jo vähän yksityisen varhaisultraa ja ajattelin sellaisen varata, pitänee myös jo neuvolaan varailla aikaa jos ajoissa olemalla saisi aamu- tai iltapäivä ajan niin olisi töistä helpompi järjestää 🤔

Onko teillä pidemmälle ehtineillä tai jo lapsellisilla kokemusta siitä, että voiko raskausoireiden voimakkuus vaihdella vai tarkoittaako oireiden hiipuminen yleensä keskenmenoa?

Itsellä tänään oireet ovat selvästi vaisummat kuin eilen. Rinnat ovat vielä vähän aristavat, mutta vähemmän, ummetus on kadonnut eikä etova olokaan ole tänään ollut niin läsnä. Odottelenko siis keskenmenoa vai onko vielä toivoa, että raskaus jatkuu? Tottuuko keho jotenkin hormoneihin eli voiko johtua siitä vai virittelenkö jo pettymystä ja surua?

Pingu oireet voivat hyvin vaihdella, joten en vielä heittäisi pyyhettä kehään. Muistaakseni Wannabe mamilla oli huoli ihan samasta asiasta jokunen aika sitten tässä ketjussa. Mullakin vaihteli oireiden voimakkuus päivittäin. Vähän myöhemmillä pahoinvointiviikoilla (n. vko 8-10) oli myös sellaista, että pari päivää viikossa ihan järkyttävä olo, joka loppuviikkoa kohden vähän parani. Toivotaan, että kaikki on kunnossa!

Täällä on mennyt monta viikkoa mukavasti ilman suurempia oireita, mutta nyt viikonloppua kohden iski ihan kamala ummetus. Ostin sunnuntaina kuivattuja luumuja ja mätin niitä naamaani, no, heräsin sitten yöllä siihen, että suolisto lorisi todella äänekkään ja maha ihan löysällä. Aamulla iski vielä jokin aamupahoinvoinnin flashback ja oksensin ulos kaiken aamiaisen. Eipähän ole ainakaan ummetus enää vaivannut 😂

Ihana kuulla Kanelipulla ja Wannabe mami, että siellä oli ultrassa kaikki hyvin ♥️ Ikävää kyllä tuo, kun puoliso pääse mukaan, saatika sitten jos sama juttu vielä synnytyksessä ☹️ Ei auta muu kuin katsoa, miten tilanne kehittyy.

Tervetuloa myös Viuhkelis!

Tervetuloa uudet ja onnea. ❤

Kävin alkuraskaudessa ihan samoja tuntoja läpi. Monesti oli niin oireetonta, että puristelin normaalilta tuntuvia tissejä vessassa ja itkin että eiköhän tämä ollut tässä. Ostin pari raskaustestiäkin lisää 6+ viikolla, ihan vain itseä rauhoittamaan.

Kaksi viivaa tikussa rauhoitti mieltä kummasti, vaikka tiedänhän mä, että ei se ollut minkään tae että raskaus jatkuisi normaalisti.

Vaikeaa oli odotella ekaa ultraa rv13. Ultran jälkeen pelkäsin keskenmenoa, koska niillä viikoilla pieni sikiö muistuttaisi jo vauvaa. Seuraavaksi jännitettiin rakenneultraa ja sielläkin onneksi oli kaikki kunnossa. Kolmas etappi olikin rv24 täyttyminen ja rv27 täyttyminen, kun vauvalla olisi jo mahdollisuus selvitä masun ulkopuolella.

Todennäköisesti kaikki on kunnossa niin kauan kun vuotoa tai kipua ei ole. Itsellä oli muuten niitä menkkaolojakin alavatsalla todella pitkään.

Kiitos Vanamo ja Mannapuuro!

Juurikin jotain tällaista toivoin kuulevani. Ei ole kipua eikä vuotoa, joten uskon, että raskaus vielä jatkuu. Minäkin täällä puristelen rintoja epätoivoisena.. 😅

Kyllä varmasti tulee odottavan aika pitkäksi. Ensimmäiseen ultraan tuntuu olevan ainakin vuosi.

Ollaan katseltu uutta asuntoa, kun tämä nykyinen jää pieneksi, jos lapsi meille marraskuussa saapuu. On kuitenkin sellainen olo, että kauheaa olisi muuttaa jos lasta ei olisikaan tulossa ja sitten oltaisiin isossa kodissa kaksistaan. Vaikka eihän sitä niin voi ajatellakaan. Eihän se keskenmenokaan olisi mikään lopullinen tila.

Odottavaisin mielin siis eteenpäin!

Joo minulla myös Pingu ihan samoja fiiliksiä, kuten Vanamo sanoi, kun oireet yhtäkkiä katosivat kuin seinään. Tissien puristelu ollut itsellekin tuttua :D Kaikki kivut ja turvotukset vaan katos ja ihan kuin ois ilmapallot tyhjenneet, muutenkin olo muuttui. Se oli kyllä tosi kummallista! Sitten BOOM! ja alkoikin aivan hirvee pahoinvointi, kuvotus, väsymys, tunteiden heittely ja yhä ovat vahvasti päällä :D

Tosin tänään taas päädyin niihin ajatuksiin, että onkohan sittenkään kaikki kunnossa kun yhtäkkiä iski todella seesteinen ja virkeä olo. Ihan taas vaan PING! Tosin mulla meni jostain syystä vatsa aivan kuralle. Sekin IHAN yllättäen. Sen jälkeen tuntui, että tämä viikkoja kestänyt aivosumu vaan katosi ja virkistyin täysin! Uskaltauduin kävelyllekin ja ihmeesti riitti virtaa. Viikkoihin ei ole näin virkeä olo kyllä ollut! Taas niin kummallista. Paha olokin vaan katos sen vatsan tyhjennyksen myötä :D

Enpä tiiä. Raskasta kyllä tämä oman kehonsa tarkkailu. Ärsyttää, että miten voi samaan aikaan olla kova huoli siitä, että onko kaikki kunnossa kun toisaalta on taas aivan onnensa kukkuloilla ja on varma, että kaikki menee kyllä hyvin. Ehkä tässä painaa tosiaan se, ettei raskaus tullut ekalla, tokalla tai kolmannellakaan yrityksellä vaan kiertoja ehti olla 8 tai 9 ja aikaa mennä 6-7 kuukautta. Jotenkin ne tutut ja kaverit kelle se raskaus on ollut ns "itsestäänselvyys" eli on tulleet heti raskaaksi ja raskaus on sujunut mutkitta loppuun asti, ei tunnu tajuavan kuinka onnekkaita on. Muistan kun yksikin leveili ylimielisesti naureskellen, että "tekivät" kevätvauvan, ettei tarvii työnnellä lastenvaunuja sitten missään loskakeleissä. Itsellä kun LA on lokakuussa, ni sieltäpä ne loskakelit just kivasti alkaakin! :D Eikä me voitu mitenkään päättää sitä mikä vauva sieltä tulee. Kevätvauva ois meillekin ollut aivan ihana ja helpompaa olisi ollut kaikin puolin jos oltaisiin voitu välttää se reilun puolen vuoden masennus kausi kun epätoivo jo hiipui, että tuleeko meille lasta edes ollenkaan. Vaikka sekin on vielä lyhyt aika. Kuitenkin se varmaan kaiketi painaa yhä mieltä ja on siksi vaikeaa vieläkään ajatella, että meillä kävisi niin ihanasti, että lapsi saataisiin kotiin asti. Jotenkin jos raskaus menisi kesken, niin kauan sitä taas sitten tulisi yritystä, ennen kuin uusi saisi alkunsa. Inhottaa kun on tällainen musta pilvi yllä joka varjostaa tätä asiaa. Ultra kuitenkin kertoi, että kaikki olisi ainakin nyt hyvin ja olisi hyvä keskittyä siihen <3 Kuten Vanamokin sanoit, että ihana kun kaikki hyvin nyt :) Se ultraava lääkärikin oli mukava vaikka hätäinen ja muistutti taas, että raskauden mahdollisuus per kuukautiskierto on vain 15% ja se on täysin normaalia jos lapsi tulee vuoden tai kahdenkin päästä. Se oli jotenkin rauhoittava kuulla alan ammattilaiselta :) Sori jos tämä oli jotenkin tällainen masentava teksti. Oli vain purettava tunteita kun tänään taas ollut jotenkin maissa. Ehkä tämä maanantai. Lisä mausteena tosiaan vielä tämä poikkeustilanne ja epävarmuus miten käy esimerkiksi puolison työn. Ei riitä, että epävarma olo raskaudesta mutta terveydestä, töistä ja tuloista. Lähetän kuitenkin kaikille iloista energiaa ja onneksi aurinkokin paistaa! :)

Niin, että tosiaan oireet voivat vaihdella hurjastikin, kuten moni täällä jo sanoikin. Ne voi tulla ja mennä ja taas tulla. Elä turhaan murehdi Pingu, vaikka en olekaan paras puhumaan tässä asiassa :D Ihana kun joku muutkin pohtii näitä asioita :) Ei ole helppoa tämä! Hammaslääkäri sanoi "kivasti", että siitä se murehtiminen vasta alkaa kun tekee positiivisen raskaustestin eikä se lopu koskaan xD Great! Näillä siis mennään :D Joku joskus sanoi, että se on hyvä tietää, ettei itse olisi voinut tehdä mitään toisin, että aina on kuitenkin hyvä muistaa, että kävi miten kävi, niin itse ei voi siihen vaikuttaa. Jos siitä on yhtään lohtua :)

Miten muilla hajuaisti? Itsellä hajuaisti on terävöitynyt ihan hulluksi! Söin leipää yksi päivä ja haistoin lakritsin hajun ja kun katsoin leipäpakettia, oli mausteena anis :D Siis ihan hullua kun haistaa jotain ihan pieniä pikku juttuja jostain leivän seasta. Jotkut hajut sitten tekevätkin niin pahaa, että meinaa laatta lentää pelkästä hajun johdosta. Kahvia en ole viikkoihin juonut koska pelkkä hajukin kuvottaa. Nyt kun puoliso kotona, niin joka aamu herään kahvin tuoksuun :D Oujee

Heippa. 😊

Tosta Koronasta sen verran, että en anna sen vaikuttaa negatiivisesti tähän omaan odotusaikaan. Toivon, että kesän jälkeen helpottaa ja loppuvuodesta tilanne ois jo parempi. Nyt kun pitää välttää turhia "kokoontumisia" niin monet jo aiemmin suunnitellut menot esim. kavereiden kanssa peruuntuneet. Yritän ajatella tän siltä kantilta, että ainakin on helppo pitää salassa raskaus, kun ei tarvii keksiä selityksiä miksi en esim. juo lasia viiniä tms. 🙊 Töissä salaaminen jännittää eniten, koska työkavereita näkee joka päivä. Jännittää se, että huomaavatko mun vaatevalinnoista jtn tai käyttäydynkö jotenkin eri tavalla. 😅 😁 Halutaan kertoa vasta sitten kun ollaan käyty ekassa ultrassa, toivon että viim. silloin tämä konkretisoituu myös meille molemmille. 😁

Omia tuntemuksia: melko oireetonta ollut edelleen, mutta tänään ei kahvi oikein tuntunut maistuvan iltapäivällä. Sen jälkeen on ollut vähän semmonen kuvottava olo, ei kuitenkaan oksennusjuttuja (oksennan muuten tosi herkästi😬.) Tässä viime viikot ruoka ei ole maistunut oikein miltään tai ei ole oikein ollut ruokahalua, mutta pakkohan sitä on syödä. Eilen tuli yhtäkkiä nälkä ja semmonen paha olo, helpotti syömällä vähän välipalaa. Jos oikein mietin niin juon ehkä enemmän kuin normaalisti, mutta ei oo mitään super vessassa juoksemista vielä.

Joku tais myös puhua oireettomasta alkuraskaudesta. Pohdin myös kovasti sitä, mutta näköjään kun oikein miettii niin huomaa eroavaisuuksia normaaliin. Ja ollaan me "semi oireettomat" tyytyväisiä vielä kun voidaan. Ja niinkun joku jo pidemmällä kertoi niin oireet voivat vaihdella, joten yritetään olla valmiina kohtaamaan myös ne. 😁

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille! 😊

Tuohon Puudelin mainitsemaan töissä kertomiseen liittyen, oon itse miettiny sitä viime päivinä aika paljon. Mulla on melko tyköistuva työpaita mikä johtaa siihen, että minusta näkee kyllä aika helposti jos "lihon". En tiiä onko maha kasvanut jo hieman (voiko se olla tässä vaiheessa..?) vai onko tämä jotain turvotusta, mutta nyt jo huomaan itse, että etenkin se työpaita alkaa kohta kiristää...

Mua ei sinänsä haittaa ultran jälkeen, jos työkaverit saa tietää raskaudesta, mutta mä en haluais kertoa työnantajalle vielä. Mulla on siihen syyni, mutta mua ei kyllä tippaakaan haittais vaikka se työnantajalle tulis ilmi vasta viimisenä päivänä kun on pakko kertoa... Toiveajattelua toki, kyllähän se sitä ennen näkyy. (Mä lähtisin tästä työpaikasta onnesta kiljuen vaikka heti, jos se ois mahdollista.)

Musta tuntuu, että viimein väsymys hellittää! Jes! Ai vitsi se oli kamalaa, mutta nyt alkaa tuntua, että elämä voittaa taas.

Mä kerroin töissä ekan ultran jälkeen, eka työkavereille ja parin viikon päästä pomolle. Oikeestaan rv17 alkoi maha kasvaa, joten en ois voinut piilotella pitkään. Työvaatteet ei hirmu tiukat mutta maha pömpöttää silti näkösälle. Ja eka siis tulossa eli maha on silti vielä aika olematon 😊 Nyt rv19.

Noihin oireisiin vielä, mulla on ollut tosi oireeton meininki. Kaikki oireet katosi noin rv11-12. Sitä ennen oli vain noin 3-4vk kipeät rinnat ja etovaa oloa. Rinnat oli kyllä joka päivä kipeät mutta etova olo aaltoili, välillä oli parempia päiviä. Eli hyvin vähillä oireilla kaikki voi olla ok.

Ihanaa että mukaan on tullut paljon uusia plussia ❤️ Onnea ja positiivista mieltä kaikille!

Meillä tänään 7+6. Etova olo on nyt ollut seurana about viikon ja päikkäreitä on tullut otettua lähes päivittäin. Huono olo tulee varsinkin liikkuessa, joten ei tulisi mieleenkään harrastaa liikuntaa normaaliin tapaan. Tänään mennään varhaisultraan ja jännittää niin vietävästi! Eniten pelottaa tuulimunaraskaus. Koen että itselle se olisi kaikkein turhauttavin tilanne. Keskenmeno pelottaa tietty myös. Varmasti päivittäin olen käyttänyt sitä Miscarriage odds reasurrer -sivustoa 😅

Todella huojentavaa lukea keskustelua oireista ja erityisesti oireettomuudesta. Ihana tajuta, etten ole ainoa, joka on sekoittanut päänsä miettimällä, ovatko kaikki vähäisetkin oireet kadonneet. Välillä pysähdyn peilin eteen tarkastelemaan ja puristelemaan rintojani ja miettimään, tuntuuko miltään. Toisaalta sitten meinaan alkaa ylianalysoimaan kaikkia pieniäkin kohdun alueella tuntuvia nipistelyjä. Yksi päivä aloin panikoimaan mahdollista kohdun ulkopuolista raskautta, kun tuntemukset tuntuivat pääosin vasemmalla puolella. Pitkän googletuksen jälkeen sain mieleni rauhoitettua ainakin hetkellisesti. 

Tuntuu, ettei mieskään oikein ymmärrä kuinka paljon kropan jatkuva tarkasteleminen rasittaa mieltä. Toivoisin, että hän lukisi jonkun perustietopaketin asiasta. En kaipaa sääliä, mutta toivoisin enemmän ymmärrystä. Vaikka raskaus ei ole vielä hänelle konkretisoitunut, se pyörii kuitenkin minulla jatkuvasti mielessä. 

Toivotaan, että koronatilanne ei estä miehen ultraan pääsyä. Minulla vielä pieni flunssa jatkuu, joten en ole voinut varata aikaa varhaisultraan. Neuvolakäyntiin on pari viikkoa aikaa; toivotaan, että ennen sitä flunssa helpottaa. 

Ihana kun näin monta uutta plussannutta on tullut tänne edellisestä ketjusta :)

Samoja mietteitä koronasta ja oireettomuudesta. En anna koronan vaikuttaa, mutta vältän ihmisjoukkoja ja käsiä tulee pestyä.

10+4 ja ei tosiaan oireita juurikaan. Yöllä pitää kerran käydä vessassa, ennen raskautta en käynyt koskaan yöllä. Yöllä särkee tissejä ja iltaisin hieman kuvottaa, närästys on kovaa. Odotan vain ekaa ultraa ja toivon että kaikki olisi hyvin. Juurikin tämä oireettomuus mietityttää, että voiko todella kaikki olla hyvin. Onneksi nyt sentään jotain oireita. Ainiin ja jotkut hajut ällöttää kyllä.

Minäkin olen huomannut kyllä selkeää eroa hajuaistin tarkentumisessa. Kahvia en ole juonut kai enää pariin viikkoon, enkä pidä sen hajustakaan juuri nyt. Roskis haisee ihan hirveälle, vaikkei siellä edes olisi mitään haisevaa ja normaalisti en nyrpistäisi sille edes nenääni. Kummallisimmat hajuällötykset on kuitenkin oma mieheni ja koirani. 😂

Jokaisessa ihmisessä ja koirassakihan on oma ominaistuoksunsa ja minä ainakin rakastan niin mieheni kuin koirammekin tuoksua. 🙊 Noh, en tällä hetkellä... kummankin haju on mielestäni tunkkainen ja ällöttävä. 😂 Normaalisti jos yölläkin herään, niin menen ihan kiinni mieheeni nukkumaan ja parasta on nukkua kasvot vastakkain, vaan ei enää! 😂 Myös pussailu tuntuu hankalalta samasta syystä. Tämä toivottvasti menee ohi. 🙈

Meillä oli rakenneultra tänään. Mies ei päässyt mukaan vaan odotti odotushuoneessa, oli kuulemma elämänsä pisin puoli tuntia.

Pienellä kuitenkin kaikki kuten pitää, ja näyttäisi siltä, että meille on pieni tyttö tulossa ❤ Voi tätä rakkauden määrää 😍