Kaikki plussanneet

Villahuivi tänään mulla 5+3 ja viimeyö oli vaikea juuri tollasten menkkamaisten kipujen takia. Menin lopulta kuumaan suihkuun itkeskelemään kahden maissa yöllä ja sieltä tultuani otin buranaa ja laitoin vatsan päälle mikrossa lämmitettävän jyvätyynyn, jolloin vihdoin sain unta. Uskon että tämä on aivan normaalia kun täälläkin moneen otteeseen puhuttu menkkamaisista kivuista, mutta on tämä kyllä henkisestikin tosi rankkaa. Haluaisin olla innoissaan vauvasta ja olenkin, mutta silloin kun on pahoinvointia ja kipuja, alan epäillä onko tässä sittenkään mitään järkeä.. miten olette päässeet tällaisten ajatusten yli?

Kuulostaa stressaavalta tuollaiset kovemmat alavatsakivut. Mulla oli varhaisilla viikoilla sellainen olo että menkat alkaa, mutta kipuja ei ollut. Tosin mun menkatkin on iän myötä muuttuneet niin paljon että kivutkin loppuivat pari vuotta sitten. Nuorempana kärsin lamauttavan kovista kivuista ja runsaasta vuodosta.



Koko raskauden ajan on ollut enemmän ja vähemmän erilaisia tuntemuksia vatsassa ja suolistossa, mm sitä vesiripulia ja vatsakramppeja ja nyt sitten ummetusta johon syön kuitulisää (joka auttaa!). Pari viikkoa sitten alkoi vihlovat alavatsatuntemukset lenkillä, joiden veikkaan olevan jonkinasteisia harjoitussupistuksia, koska tähän liittyy välillä myös vatsan kovettuminen. Lepo auttaa onneksi.

Mun neuvo olisi alavatsakivusta kärsiville ja muillekin että tekee vain asioita jotka tuntuu hyvälle ja yrittää rentoutua. Mitä mulle terkkakin sanoi, kun kerroin pelkääväni keskenmenoa, että jos jotain sattuisikin, et sille itse mitään voi, joten yritä vain olla rauhallisin mielin, se on vauvallekin hyväksi.

Toki jos kipu on vaikka toispuoleista tai kipu sietämätöntä niin kannattaa soittaa neuvolaan tai lähteä päivystykseen.

Nyt alkaa vähän kipu hellittää. Vieläkin tuntuu, että vatsa on täynnä ilmaa, mutta se sentään tulee jo ulos eikä vain kierrä siellä. Minulla varmasti pelon takana vaikuttaa aiemmat keskenmenot, kun pisimmälle olen päässyt vain muutamaa viikkoa enemmän kuin nyt. Kaikkien kohdalla vuoto vain alkoi yhtä aikaa kuik kivut, joten nyt ei tunnu edes sille mahdollisuudelle vaikka pelottaakin usein keskenmeno. Meillä tosiaan pitkä matka päivystykseen, siis todella pitkä, enkä mene ellei ole pakko. Silloinkin on tilattava ambulanssi, että pääsee gynen päivystykseen, jos on epäily keskenmenosta/runsasta vuotoa ja kipuja. Jospa tämä tästä 🤞🏻kiitos tsempeistä ja omista kokemuksista, helpottaa tietää ettei ole ainut 🙏🏻

Me käydään nämä seulonnat mitkä kuuluu, ylimääräisiä ei makseta. Minäkin olen keskeytyksen kannalla mikäli olisi ilmennyt jotain tässä ekassa tai ilmenee sitten rakenneultrassa. Toki rakenneultran kohdalla ollaan jo melko pitkällä, ja tilanne on varmasti paljon vaikeampi, mutta eihän siellä ymmärtääkseni enää keskeytystä saakaan ellei ongelma ole oikeasti suuri.

Vitsi musta tuntuu, että on nyt jo kamala pallomaha, mikähän tästä vielä tulee 🙈 Kai tää enimmäkseen on jotain turvotusta tms mutta selvästi on kyllä maha isompi kuin ennen. Painoa ei kuitenkaan oo tullut lisää tai jos onkin niin sanoisin että maks kilo. Nyt siis 13+3.

Missä vaiheessa mahat on alkanut muilla kasvaa? Tästäkin on kyllä varmaan jo puhuttukin, mutta en jaksanu selata taaksepäin, sori :)

Heissan, kaikki!

Meillä on ollut säännöllisen epäsäännöllistä yrittämistä vähän yli vuoden ajan, ja tänään testattiin vahva plussa kierron 31. päivänä. 😄

Oloja on ollut jo pari viikkoa. Tissit ja vatsa on turvoksissa, nivusia ja alavatsaa nippailee ja vihloo välillä kipeästi.

Soitan neuvolaan heti tiistaina, mutta laskeskelin että olisin nyt odottamassa viikolla 4+3 ja LA olisi ennen joulua. 😊

Mun mielestä vähän ennen rakenneultraa oli jo pieni masu, mutta näytti lähinnä iltaturvotukselta ja jotkut sitä vilkuili mutta ei uskaltanut sanoa mitään. :D Huomasin jo aiemmin että jotkut farkut ei menneet enää jalkaan ja kenkien laittaminen alkoi tuntua inhottavalta. Tosin mulla on ruoka maistunut paremmin kuin hyvin ja mun laiha vartalo on muuttunut ihanan naiselliseksi.

Rakenneultran jälkeen on maha lähtenyt kunnolla kasvamaan. Ollaan kolmisen masunkasvatuskuvaa otettu muutaman viikon välein ja nyt pitäisi taas ottaa. Harmittaa kun ei aloitettu kuvaamista jo heti plussan jälkeen.

Kadaver, onnea ja tarrasukkia matkaan! ❤🧦

Me käydään varhaisultrassa, np-ultrassa ja rakenneultrassa. Tarvittaessa toki muutenkin jos jostain syystä vauva tarvitsee seurantaa enemmän. Pääsen varhaisultraan keskenmenojen takia. Varmistetaan, että vauva varmasti on oikeassa paikassa ja että pieni sydän lyö. Saan silti normi np-ultran. Ja ei. Minä en ikinä suostuisi keskeyttämään raskautta. Ajattelen, että minkä Luoja on luonut, on täydellinen. Tiedän saavani tästä sontaa niskaan varmasti monilta, vaikkei kukaan sitä suoraan sano, mutta oma vakaumus on kuitenkin se joka elämääni ohjaa. Ja lapsiasiassa ajattelen, kuten muussakin elämässä, että viime kädessä Luojan tiedossa on päiviemme määrä ja laatu. En halua tarkempia tutkimuksia esim trosomioista, vaan luotan että lapsi syntyy kun on sen aika - ennen la tai la tietämillä.

Minäkään en pystyisi keskeyttämään raskautta ellei tosiasn olisi vakavasta sairaudesta kyse. Ehkä tähän vaikuttaa se ettei tämä raskaus ole ollut itsestään selvyys ja keskenmenojen värittämä. Voi olla että jos vielä joskus tulen uudestaan raskaaksi, niin mietin toisella tavalla. Ultrissa ollaan käyty rakenneultra mukaanlukien 4 kertaa keskenmenoista johtuen mutta ei niissä ole katsottu kuin että sydän sykkii ja että vastaa viikkoja.

Minusta sikiöseulonnat on ehdottoman hyvä asia ja pitäisi olla saatavilla joka maassa mutta ei näistä saisi tuomita. On täysin jokaisen asia haluaako tietää kromosomipoikkeavuuksista vai ei ja miten niihin haluaa reagoida. Muistan kuinka koville se otti siihen aikaan kun np-ultra olisi ollut ajankohtainen ja minulta tivattiin että miten ihmeessä voin elää sen asian kanssa ettei sitä lapsellemme tehdä ja voidaan mahdollisesti saada vaikka Down lapsi. Ja kun eihän se meidän tahdonasia ole ollut kun sellaista ei ole ollut meille tarjolla.

Nämä on asioita, joista jokaisella on oma mielipide, ja jokaisella on oikeus olla juuri sitä mieltä kuin on. Oli se mielipide mikä tahansa niin kenenkään ei pitäisi siitä tuomita tai arvostella.

Tuo Kanelipullan kokema syyllistäminen on tosi syvältä!

Onnea uudet plussanneet Kiiltotähti ja Kadaver!

Onko teillä jatkuvasti tuntemuksia vatsalla? minulla nyt rv5 menossa, ei tarkkaa tietoa.

Välillä tuntuu jtn ja välillä ei tunnu miltään, niin kuin ei olisi raskaana. Tietysti rinnat todella kipeät, mutta puhun vatsan tuntemuksista nyt.

Onko teillä kaikilla lämmöt koholla?

Pelottaa kyllä onko kaikki ok, yritän silti pitää mielen rauhallisena 💕 varhais uä varattu 2.5 yksityiseltä.

Kiiltotähti kirjoitti:

Onko teillä jatkuvasti tuntemuksia vatsalla? minulla nyt rv5 menossa, ei tarkkaa tietoa.

Välillä tuntuu jtn ja välillä ei tunnu miltään, niin kuin ei olisi raskaana. Tietysti rinnat todella kipeät, mutta puhun vatsan tuntemuksista nyt.

Onko teillä kaikilla lämmöt koholla?

Pelottaa kyllä onko kaikki ok, yritän silti pitää mielen rauhallisena 💕 varhais uä varattu 2.5 yksityiseltä.

Minulla on. Koko ajan menkkamainen kipu alavatsalla. Ilmavaivoja, vesiripulia, menkkajomotusta. Toki rinnat on kipeät ja pahoinvointiakin jonkin verran vaikken oksennakaan. Mutta alavatsa on kyllä kipeä, piti ottaa panadolista puolikas, kun särki niin paljon. En kokonaista uskaltanut ottaa, kun se tekee uniseksi, ja en halunnut vrk rytmiä kääntää nurin. Lämlin kauratyyny auttaa eniten.

Mulla oli plussasta asti useamman viikon kaikenlaisia tuntemuksia alavatsalla, menkkamaisia ja ei-menkkamaisia. 😄 Yhden kerran ryntäsin paniikissa vessaan, että nyt ihan varmasti tulee verta, kun niin menkkamaisesti jomotteli, mutta ei sitten kuitenkaan tullut.

Näin toissayönä unta, että me oltiin jotenkin valmistauduttu pojan tuloon, mutta sieltä paljastuikin sitten tyttö. 🙈 Tämä oli ensimmäinen tämän tyylinen uni, aina ennen se vauva on ollut sukupuolineutraali. 😆

Nyt on hyvät neuvot kalliit. Mulla on kovaa pahoinvointia joka tulee noin kolmen tunnin välein aaltoina, jotka kestää vartista puoleen tuntiin. Niiden aikana istun pöntöllä ripuloimassa ja itkemässä pahaa oloa. MITEN tästä voi selvitä töissä ilman että kukaan huomaa?!

Teen töitä omalla työpisteelläni ja kaikki näkevät jos juoksen vessaan. Naisten vessoja on vain yksi, joten sen varaaminen puoleksi tunniksi tai ylipäätään puolen tunnin poissaolo työpisteeltä herättävät varmasti työkavereiden huomion.

En todellakaan haluaisi että sana vielä leviäisi töissä, kun raskaus niin alussa (rv 5+5) ja kyseessä on mieheni ja hänen veljensä yhdessä omistama yritys, joten kaikki työntekijät todellakin innostuisivat juorusta..

Minkälaisia hätävalheita olette keksineet töissä? Vai olenko ainoa jolla pahoinvointi on niin paha, ettei ole mitään mahdollisuutta olla salata sitä? 😳

Täällä on nyt parina päivänä ollut hieman vaaleanpunertavaa valkovuotoa ajoittain, ja tietenkin keskenmeno alkoi heti pelottaa. Toisaalta viimeksi km alkoi heti rajulla vuodolla, joten elättelen toiveita että tämä olisi vielä normaalia. Ensimmäinen neuvola ja varhaisultra olisi perjantaina, voi olla pitkä viikko odotella. Onko muilla ollut vuotoja?

Helvi, tutkippa hyperemesis sivustoja. Jos saisit sieltä vinkkejä ❤ täällä pahoinvointia vain pienesti ja tulee vain jos ruokailusta liian kauan. Aiemmissa raskauksissa pahoinvoiti ollut rajua ja jouduinkin syödä 30min väelin jotain, että paha olo pysyi pois. Porkkanaa, banaania, leipää, kurkkua... jotain vain suuhun, niin olo asettui hetkeksi. Tässä raskaudessa juoksen vessassa jatkuvasti vesiripulilla. Omassa työssäni se on vaikeaa ja saapa nähdä milloin joku tajuaa... meillä on lonta odottajaa töissä ja minultakin jatkuvasti udellaan vauvasta...

Kiiltotähti kirjoitti:

Onko teillä jatkuvasti tuntemuksia vatsalla? minulla nyt rv5 menossa, ei tarkkaa tietoa.

Välillä tuntuu jtn ja välillä ei tunnu miltään, niin kuin ei olisi raskaana. Tietysti rinnat todella kipeät, mutta puhun vatsan tuntemuksista nyt.

Onko teillä kaikilla lämmöt koholla?

Mulla on ollut aika vähän tuntemuksia ja sen takia olen ollut peloissani onko kaikki ok. rv5:n aikoihin itsellä oli vähän semmosia menkkamaisia särkyjä ja odotin, että menkat alkaisivat (en ollut vielä tehnyt testiä), sitten tuntemukset menivätkin ohi. Tein vasta seuraavalla viikolla raskaustestin "varmuuden vuoksi" ja positiivinen tulos tuli yllätyksenä, koska mitään tuntemuksia ei tosiaan ollut. Varhaisultrassa selvisi, että kaikki oli normaalisti (viikkoja silloin arvioitiin olevan 8+5). 

Nyt on menossa 11+3 ja välillä pientä vihlomista tuntuu, mutta muuten tuntemukset vatsassa on olleet tosi vähäiset ja ne mitä on on tosi hetkellisiä.

Seulonta- ja lisätutkimuksiin osallistumattomuuteen tai niiden tuloksiin reagoimiseen liittyvä syyllistäminen on kyllä todella väärin! 

En tiedä, mitä me tehtäisiin, jos tutkimuksista paljastuisi ikäviä uutisia. Nyt alkuraskaudesta, kun ei ole vielä kiintynyt sikiöön, tuntuisi raskauden keskeyttäminen mahdolliselta ratkaisulta, jos jotain havaittaisiin. Paha se on kuitenkin sanoa, miten sitä oikeasti reagoisi, jos sellainen uutinen tulisi. 

Ärsyttää, ettei mies saa osallistua ultraan mukaan. Hän oli onneksi varhaisultrassa mukana, joten saatiin se kokea yhdessä. Nyt haluaisin kuitenkin sen oman tukihenkilön mukaan. Jos jotain epäilyttävää havaitaan, tarvitsisin sen järjen äänen viereen sanomaan, että kaikki järjestyy. 

Kuinka olette saaneet puolisoitanne mukaan elämään raskautta kanssanne? Me ollaan yhdessä luettu nyt preglifen jutut viikoittain, mutta mies tuntuu vielä kovin irralliselta tässä kaikessa. Minä kuulemma ajattelen raskautta ja siihen liittyviä pelkoja liikaa. Mies ei oikein omien kiireidensä keskellä tunnu ymmärtävän, kuinka paljon tämä mun mieltä tällä hetkellä kuormittaa. Nyt kun koko muu sosiaalinen elämä ja harrastukset on tosi minimissä, on turhan paljon aikaa miettiä ja tunnustella raskautta.

Blanche, kuulostaa osittain tutulta. Mies on kyllä "ihan mukana" ja yhdessä mietitään esimerkiksi hankintoja ja puhutaan tulevaisuudesta. Silti tuntuu, että kaikki on minun vastuulla. Senpä takia jännittää jos joudun synnyttämäänkin ilman häntä, että jääkö vauvan hoito alusta alkaen lähinnä mun kontolleni. Toivon tasavertaista vanhemmuutta joka kantilta.

Vuotoasiaan: Mulla on yhtenä aamuna tullut vaaleanpunaista vuotoa vähän, mutta ei onneksi enempää. Mulla on kuitenkin ystäviä ja tuttuja, joilla on vuotanut jopa läpi raskauden. Tosi inhottavaa jos tuollaista on. ☹️ Silloin kun itse pyyhkiessä huomasin, että nyt vuotaa, niin meinasin pyörtyä. Mulla siis oikeasti sumeni silmissä ja menin maahan makaamaan. Järkytyin jotenkin niin kovasti siitä, koska olin juuri vasta uskaltanut alkaa iloita koko raskaudesta. Kyllähän noille vuodoille joskus syy löytyy ja joskus ei. Jos pidempään jatkuu, niin varmasti asia tutkitaankin? 🤔 Vaaleanpunainen vuotohan on vielä ihan ok, jos se on kunnon verta, niin silloin kannattaa huolestua. Toki vähäinen vuoto voi yltyä runsaammaksi, mutta yllättävän yleisiä nämä vuoto-ongelmat tuntuu olevan, joten en välttämättä heti ajattelisi pahinta, jos ei ole kipujakaan.

Pahoinvointiasiaan: Tuo pahoinvointi ja vatsavaivat työpaikalla on vähän kinkkinen juttu. 😬 Minä olen tehnyt maaliskuun alusta etätöitä kotona, onneksi, sillä en olisi kyllä voinut salata tätä raskautta. En pystynyt alussa syömään ja jouduin pitkin päivää lepäilemään. Kahvin haju oksetti ja meillä sitä toimistossa juodaan... En olisi todellakaan voinut esittää ei-raskaana olevaa, vaikka vatsavaivoja tai oksentamista mulla ei olekaan ollut. 😬 Olin koko ajan kalpea ja huonostivoivan näköinen. Ei tuossa varmaan ole muita vaihtoehtoja kuin olla rehellinen tai olla sairauslomalla vähän aikaa? Jos en olisi saanut tehdä kotona töitä, niin aivan varmasti olisin hakenut saikkua. Vaikka en oksentanut, niin olin aivan umpiväsynyt ja huonovointinen ja huimasi ja mitähän vielä. Tiedän, että jotkut menee raskaana ollessaankin vaikka pää kainalossa töihin, mutta minä en olisi kyllä mennyt. Sen verran olen itselleni armollinen ja hoidan aina työni tunnollisesti. 😌

Vielä jäi tuohon yhteen kommentoimatta, että miten hyvin mies on mukana tässä kaikessa. Minun mies on ollut alusta saakka erittäin innokkaasti mukana ja yhdessä myös luetaan aina, mitä tapahtuu milläkin viikolla jne. 😄 Plussan jälkeen se jo suunnitteli hoitopöydän paikkaa ja jouduin vähän toppuuttelemaan sitä intoa... Käsittääkseni kuitenkin normaalimpaa on se, että miehet ei ehkä oikein osaa samalla lailla eläytyä raskauteen kuin nainen ja asia konkretisoituu vasta jopa sitten, kun se vauva syntyy. 🙈 Ja toki me ollaan myös kaikki yksilöitä. Eihän toista voi ”pakottaa” olemaan toisenlainen kuin on, mutta voihan asiasta yrittää keskustella, jos ei vielä ole niin tehnyt. 🤔