Kaikki plussanneet

Kirjoittelin tänne muutama viikko sitten, kun olin plussannut. Nyt on rv 6+2 ja tänään vessassa huomasin pyyhkiessä että varta tuli paperille. Veri oli aivan kirkasta ja sitä tuli muutaman tunnin ajan pyyhkiessä ja sitten rauhoittui. Nyt illasta taas tuli pari kertaa paperille. Ei hyytymiä tai tummaa ollenkaan, kirkasta punaista verta. Mihinkään ei säre ja seksiäkään ei ole harrastettu, että se ei ainakaan ole syynä. Kauhea huoli ja ahdistus.

Nadada, tunnen huolesi 😔 täällä myös edelleen vereslimaista vuotoa välillä pyyhittäessä. Toivotaan että tämä olisi molemmilla harmitonta vuotoa!

Esikoisen raskausaikana mulla vuoti hematooma kohdussa tosi rajusti joskus rv 13, tälläistä alkuraskauden pikkuvuotoa taas ei ole koskaan ennen ollut. En myöskään keksi mitään "ärsykettä", mikä tämän vuotelun aiheuttaisi.

Yö meni hyvin, ei vuotoja eikä kipuja. Aamullakaan ei tullut kuin valkovudon ja veren kaltaista sötköä vain. Ehkä tämä on nyt tätä "kuuluu asiaan" vuotoa.

Toivon todella paljon myös, että sinulla menisi hyvin nano1!

Toivottavasti kaikki menee hyvin vuodoista huolimatta!

Me käytiin tänään extempore varhaisultrassa, sai yksityiseltä samalle päivälle. Jouduin lähtemään töistä puolentoista tunnin jälkeen kotiin pahoinvoinnin takia ja siinä mielipahaa ja oloa itkiessä päätin että haluan nähdä että sikiö on edes oikeassa paikassa. Ja siellähän se oli niinkuin pitääkin, ja omat laskelmani rv5+6 pitivät myös pää-perämitan mukaan paikkansa. Oli suuri helpotus nähdä että kaikki on kunnossa, ja ehkä nyt jaksaa sitten paremmin tämän pahoinvoinnin.. töihin täytyy keksiä joku selitys koska en halua kyllä vielä paljastaa siellä, ennen kuin ollaan raskausviikkojen kans turvallisilla vesillä.

Helvi, näkyikö sykekin jo ultrassa?

Heippa pitkästä aikaa! Social distancing näköjään ihan huipussaan, kun en ole tännekään jaksanut kirjoitella :D Paljon on tullut keskustelua ja uusiakin mukaan! Onnea ja tervetuloa! :)

Villahuivi, juuri jokin aikaa sitten ajattelin sinua ja mietin mitenhän teillä menee. Olipa hienoa lukea uutiset täältä, ONNEA! :) Millaiset fiilikset nyt?

Pahoinvoinnista: Taisi olla Doshika (?) joka puhui siitä, että olisi varmasti saikulla mikäli ei olisi nyt etätöissä. Täällä sama homma. Koko maaliskuu meni ihan zombiena ja päätehtävä oli vain pysyä hengissä. Multa lähti kilojakin, kun mikään ruoka ei kerta kaikkiaan vain maistunut. Kuitenkin kerran vain olen oksentanut ja sekin miltei heti aamulla syömisen jälkeen. Sanotaanko näin, että sen jälkeen en ole verigreippiä syönyt :D Oli aikainen aamu ja koska unet on mitä sattuu (herään vessaan useita kertoja yössä, mitä en normaalisti tee), aiheuttaa väsymys pahoinvointia ja toisin päin. Joten aikamoista tasapainoilua ihan vaan kokonaisvaltaisen vallitsevan olon kanssa. Olo seilaa krapulan ja vatsataudin välimaastossa ja toisinaan olo on molempia. Eipä ole koskaan aiemmin tällaisia oloja kuitenkaan tullut koettua, sillä kumpainenkin krapula sekä vatsatauti helpottavat ajan saatossa, tämä ei :D Olo on siis edelleen aika horror. Unella on valtava vaikutus pahoinvointiin, mutta pahoinvointi ja etova olo on kuitenkin läsnä jatkuvasti. Välillä joudun pakottamaan itseni syömään ja se onkin sitten sellaista kakomista haarukka kerrallaan. Olen kuitenkin tietoinen, että kun tähän lähti, niin tämä oli odotettavissa! :D Olen myös optimisti ja odottelen, kun päästään viikoissa vielä eteenpäin niin tämä varmasti helpottaa. Nyt jo hiukka parempi jos vertaa maaliskuun puolelle, kun toisinaan päivän saldo oli muutama viinirypäle, mehujää sekä muutama lasi vettä (yleensä juon reippaasti ja rakastan viileää vettä! Nyt sitäkin ollut aika ajoin haastava saada alas).

Tämä olotila on ollut itselle niin kummallinen, sillä en ole lainkaan nirso ja rakastan kaikkia eksoottisia ruokia ja makuja. Nyt taas mikään ei saa maistua miltään, sipulit, valkosipulit, paprikat ällöttää ja aiheuttaa närästystä. Tuntuu kuin joku olisi kääntänyt vatsani ylösalaisin, sotkenut maku -ja hajuaistini totaalisesti! En tiedä kuka enää olen! :D Tämä lienee kuitenkin vaihe. Tuskin mikään pysyvä asia. 

Eli hakisin kyllä saikkua mikäli on todella huono olla vaikkei oksentaisikaan. Kuitenkin se vallitseva pahoinvointi ja siinä rinnalla väsymys voi olla todella kuormittavaa. Kaverini sanoi myös, että mikäli olisin päätoiminen työntekijä, niin kehottaisi minua hakemaan saikkua. Nyt onneksi etäopinnot mahdollistavat tämän, että voin olla kotona. Olen itselleni armollinen ja ihan hyvällä omalla tunnolla jättänyt koulujuttuja syrjemmälle, sillä joinain päivinä olen täysin vuodepotilaana ja vain nukun. Tehtävät sitten tietysti kasautuu, mutta ei tässä vaihtoehtoa ole, kun on päiviä kun en kerta kaikkiaan ole työkykyinen. Eiköhän tämä tästä helpota, kun eka kolmannes alkaa olla ohi. Tsemppiä pahoinvoinnin kanssa painiville! Kyllä se pian helpottaa :) 

Vuodosta: Muistan lukeneeni jostain, että alkuraskauden vuoto voi olla hyvinkin yleistä. Oliko jopa joka neljännes kenellä ilmenee jonkinlaista veristä vuotoa raskauden alussa. Tämä johtunee siitä, että limakalvot muuttuvat raskauden myötä ja saattaa olla aremmat ja siksi vuotaa. Tämä ei kaiketi vaadi edes yhdyntää tai muuta "kontaktia" vaan vuotoa saattaa tulla spontaanisti. Neuvolaan on myös mahdollista aina soittaa ja kysyä neuvoa kuinka toimia. Meilläpäin ainakin ollut tosi ihania ja vastaanottavia. Kehottaneet aina ottamaan yhteyttä jos ilmenee jotain huolia tai muuta. Olen jopa positiivisesti todella yllättynyt tästä! Yleensä kun terveydenhuollon kanssa saa toisinaan melkein väitellä, että voi edes soittaa ja kysyä. Usein närkästyneitä "mitäs tänne soittelet" -fiiliksellä :D Neuvola on sen sijaan toiminut todella sujuvasti ja mukavasti. Ainakin so far! Olisiko teillä kellä vuotoa ilmennyt mahdollisuus ottaa neuvolaan yhteyttä?

Sikiöseulonnasta: Me päätettiin ottaa se. Vaikka nyt kauhulla pelkään, että mitä jos sieltä selviää jotakin sellaista, että se vaatii päätöksiä jatkaako raskautta vai ei. Yksi kaveri ei ottanut seulontoja ja ajatteli, ettei halua tietää ja stressata etukäteen. Aloin pohtia voisiko tässä vaiheessa vielä peruuttaa ja tehdä samoin. Toisaalta halutaan kuitenkin tietää jos on tosiaan jotain niin vakavaa ettei lapsi esimerkiksi selviäisi hengissä, niin onhan se hyvä tässä vaiheessa tietää. Olen itse aina ajatellut etten aborttia pystyisi tekemään, mutta nyt kun on raskaana, ajatukset pyörii mielessä eri tavalla. Niin hartaasti on tämä lapsi toivottu ja toivon, että kaikki olisi kunnossa <3 Olen elänyt tähän asti pelossa ja valtavassa epätietoisuudessa, onko lapsi enää edes hengissä, onko kaikki hyvin ja onko hän terve. Vaikka varhaisultrassa, johon yllättäen pääsimme rv 7 kaikki näytti olevan kunnossa ja pikkuinen vastasi viikkojakin omien laskujen mukaisesti. Nyt kuitenkin olen saanut luottavaisemman mielen ja ajattelen pientä jo meidän pikkuisena lapsena, jota kypsytellään kesä rauhassa ja odotellaan sitten syssymällä saapuvaksi <3 Pieni pelko kuitenkin kuumottelee etäällä, sillä seulontaultra on ensi viikolla. Olisi se aika shokki jos jokin olisikin pielessä. Haluaisin kuitenkin luottaa, että kaikki menee hyvin! Millasia fiiliksiä teillä oli ennen ultraa, ketkä olette seulontaultran käyneet? Nyt rv 11 ja pian raskausviikko 12 tulee täyteen. En malta odottaa! 

Wannabe mami, tiedän kyllä että vuodot ovat pienissä määrin useimmiten normaaleja, mutta kyllä se silti aina vaan säikyttää niin perkeleesti :( Neuvolaan en ole viitsinyt vielä soittaa, kun kipuja ei ole ja vuoto on toistaiseksi ollut vähäistä. Ja seurailemaanhan ne siellä vain kehottaisivat 😅 neuvola-aika tosiaan perjantaina, joten yritän jaksaa sinne asti odotella.

Sikiöseulonnoista, käytiin esikoisen aikaan ja aiotaan myös nyt käydä. Jos jotain hyvin vakavaa selviäisi, niin todennäkäisesti keskeytettäisiin raskaus. Ja jos siis olisi jotain kuolemanvakavaa eikä esim "vain" downriskiä.

nano1 kirjoitti:

Helvi, näkyikö sykekin jo ultrassa?

Joo syke näkyi kyllä! 😊❤️

Ihan ruper itkettää helpotuksesta kun wannabe mami kerroit sun pahoinvoinnista. Välillä tässä kuvittelee olevansa maailman ainoin kellä on näin paha olo. En enää tänään mennyt töihin ja miehen kans sovittiin (hän on pomo) että palaan töihin takaisin sitten kun pystyn. Saatiin salattua tämä työkavereiltakin sillä verukkeella että minut lomautettiin, koska heillä on nyt tarjota vähemmän töitä koronan takia. Nyt vaan koitan selvitä päivä kerrallaan. Aika kuluu nukkuessa ja kuumassa suihkussa (jostain syystä se helpottaa oloa).

Minulla myös huonovointisuutta ja etova olo lähes koko ajan. Pystyn syömään vain pieniä annoksia ja jos yritän syödä vähänkin enemmän, tulee huono olo ja alkaa närästää ihan hirveästi. Eli käytännössä ensin etoo, syön ja sitten närästää. Sitten aina välillä iskee kauhea nälkä, kun hetken aikaa ei edo. 😅 Esim. kävelylenkeillä usein iskee tajuton nälkä, kun etova olo väistyy ja ei pysty syömään normaaleja annoksia. Tässä on ollut päiviä, kun olen ollut koko ajan nälkäinen, mutta mitään ei ole tehnyt mieli.

Muuten tekee mieli enemmän suolaista kuin makeaa. Välillä tuntuu, että suolan himo on ihan tolkuton. Mieleni tekee usein myös tiheäenergisiä ruokia, kuten hamppareita ja pizzaa jne., mutta oletan sen johtuvan etovan olon takana vellovasta jatkuvasta nälästä. 😅 nyt uutena himona tällä viikolla on tullut karkit ja ostinkin eilen itselleni kaupasta karkkia - kotona sitten tajusin, että kummissakin karkeissa on salmiakkia... 😑 En siinä himoissani karkkihyllyllä tainnut oikein ajatella. 😅

Itselläni ei ole ollut mitään huolestuttavia oireita tai tuntemuksia, mutta kuitenkin nämä oireet ärsyttävät sen verran, että päädyimme myös varaamaan varhaisultraan ajan yksityiselle, jotta saadaan varmistus siitä, että en turhaan kärvistele oireiden kanssa. Jännittää mutta toisaalta on myös huojentavaa saada tieto siitä, että onko tähän mennessä kaikki hyvin. Rv 8+4

Minä kävin eilen nt-ultrassa ja verikokeen ja pissanäytteen olen myös käynyt antamassa. Tuloksia pitää kuulemma odotella pari viikkoa, soittavat sitten, jos jotain outoa löytyy, mutta muussa tapauksessa tulokset vain ilmaantuu ipana-sovellukseen.

Mulla jännitti eilen tuo ultra aivan hirveästi. Näin koko yön unta epämuodostuneesta vauvasta ja heräilin vähän väliä huonoon oloon. Ultra meni tosi hyvin ja siellä pikkukaveri liikuskeli kovasti. 😍

En ole aiemmin osannut pelätä ultran + verikokeen yhteisiä tuloksia, mutta nyt tätä viestiä kirjoittaessani se alkoi pelottaa... jos neuvolasta soitetaan parin viikon sisään niin saan varmaan jonkun slaagin. 😳 Olen ollut ihmeellisen rento ja luottavainen koko raskauden ajan (yleensä stressaan kaikkea), joten nyt se sitten iski, että MITÄ JOS kuitenkin sieltä paljastuu jotakin kamalaa. 😱 Enemmän uskon siihen että ei paljastu, mutta kuitenkin. Ääh. 😬

nano1 lainaten, että tiedän myös että vuodot ovat yleisiä ja neuvolasta käski vain tarkkailla.

Minulla on niin alussa tää rv6+4, että en edes ole ekassa neuvolakäynnillä käynytkään. Eka neuvola on 29.pv ja silloin kyllä pommitan varmaan terkkari raukan uuvuksiin kysymyksilläni ja huolilla.

Täällä on kauhean vetämätön olo, ei jaksaisi tehdä mitään ja kouluhommat vain kasaantuu. Pitäisi tässä kuussa olla kevätkausi ohi ja palautettuna kaikki hommat. Jostain tulee repiä energia niihin.

Olen myös kauhean herkillä, kunnon hormonihirviö, itkeny tänään koko päivän 😅

Wanna be mami, kiitos ❤

Itsellä koko ajan etova olo, mutta en oksenna. Pitäisi usein syödä pieniä määriä, mutta ei muista tai ehdi työkiireiden takia. Rinnat on todella arat, liivejä ei kärsi ottaa pois ilman kipua. Alavatsalla välillä menkkamaisia tuntemuksia, välillä ei mitään. Alavatsa on myös selvästi turvonnut.

Eka neuvola ja varhaisultra 21.4., jospa silloin näkyisi pieni ihmeemme sykkeen kera ❤ hyvin on pitkät nämä viikot... olo alkaa kyllä tuntua raskaana olevalle, ainakin ajatus on tiukasti vauvassa jo! Mieskin alkaa tottua ajatukseen, ja suhtautuu vauvaan jo luontevammin. Tänään rv6+3, eli samoissa lukemissa Helvin ja nadadan kanssa.

Täällä kuvottavaa oloa myös, mutta hyvin "aaltomaisesti", mutta en ole oksentanut. vatsakipu on ollut nyt kahden päivän ajan vasemmalla puolella, jonka takia olen hieman huolissani, onko teillä muilla samanlaista?

28.4 soittaa neuvola ja ensimmäinen käynti on siis etänä.

Välillä tuntuu, että olenkohan edes raskaana. Rinnatkin välillä kipeämmät ja välillä hieman vain arat.

Huomen aamulla olisi ultra, jännittää ja pelottaa ihan kauheasti 😬 Jotenkin on semmoinen huono tunne, toivottavasti tällä kertaa väärä tunne. Vuotoa ei tosin nyt enää onneksi ole ollut muutamaan päivään.

Miten muilla, onko ekat ultrat aiheuttanut pakokauhua?

Nano1 ei ollut tarkoitus vähätellä pelkoasi, ymmärrän hyvin, se on todella pelottavaa :( Omalla kohdallani ekoilla viikoilla olin jatkuvasti varma, että nyt meni kesken ja verta vuotaa. Ramppasin vessassa tarkistamassa alushousut ja liian usein "pissallakin" todetakseni, että menkkamainen juiliminen ja "vuodon tuntu" olikin vain valkovuotoa ja raskaustuntemuksia. Itsellä ei siis veristä vuotoa koskaan ole kuitenkaan tullut. En uskaltanut edes käyttää vaaleita alushousuja alkuun, sillä pelkäsin sitä reaktiota jos löydänkin niistä kirkasta verta :D Muutaman kerran öisin saatoin tarkistella useampaan otteeseen paperia, sillä toisinaan se yön hämärässä näytti jotenkin punertavalta. Yhä katson paperiin tarkasti kun pyyhin ja itseasiassa juuri yksi päivä säikähdin kun näytti taas alkuun hämärässä, että paperiin olisi tullut jotain punaista. Se vetää kyllä koko kropan matalaksi! Tulee niin ilkeä olo koko kehoon kyllä :( Siksi ajattelin myös, että soittaa herkästi neuvolaan, sillä heidän tehtävä on myös auttaa ja tukea odottavia vanhempia. Tämän ymmärryksen itse sain ja minua ainakin lohduttaa jos tulee tiukka paikka, että saan kerrottua huoleni jollekin ammattilaiselle, joka sitten sanalla tai parilla rauhoittaa tai tarvittaessa sanoo, että tule käymään. Näin sen minusta tulisikin toimia, että huolensa ja murheensa saa heille avata :) Niitä käyntejä on niin harvassa eikä silloin välttämättä edes muista kaikkea ja se aika menee muutenkin aivan liian nopeasti :D 

Kirjoitin viimeksi siitä, että on alkanut tulla luottavainen olo tähän raskauteen ja muutenkin sellainen olo, että todella ON raskaana. Johtunee varmaan siitä, että "maaginen" 12 vkoa tulee täyteen ja maha on alkanut pullahtamaan näkyvämmin (tosin omaa vatsan peitettä, "makkaroita" se on, pikkuinen ei tule esiin vielä pitkiin aikoihin!). Se konkretisoi asiaa merkittävästi. Silti takaraivossa kytee se ajatus, siitä, että voiko kaikki tosiaan olla hyvin? Tämä aika ja matka siitä, kun lasta alettiin hommaamaan, siihen, että se sai vihdoin alkunsa ja tähän pisteeseen, että ylitetään tietty rajapyykki (vaikka yksi hoitaja onnitteli jo about rv9 kohdilla "onnea, herkin kehitysvaihe on nyt takana ja olette päässeet jo hyvään vaiheeseen raskauden kanssa!" Se hämmensi, mutta lohdutti ihanasti :) ) ja vielä pitäisi edetä siihen vaiheeseen, että syliimme saataisiin terve lapsi, tuntuu ikuisuudelta ja aivan liian hyvältä!! Miten niin tässä ei kävisi huonosti tai miten niin meille syntyisi terve lapsi?? Kaikilla muilla on mennyt hyvin ja on syntynyt terveitä lapsia yksi jos useampi. Miten muka meille kävisi niin? Kai nämä ajatukset kuuluvat osana tätä raskautta ja siksikin minusta olisi ihana keskustella jonkun ammattilaisen kanssa aiheesta. Ehkä seuraavassa neuvolassa olisi hyvä (puhelinaika) ottaa puheeksi nämä pelot ja epävarmuudet. 

Voin siis samaistua Doshika tuntemuksiisi ja tuohon ajatuksen virtaan josta kirjoitit! Jotenkin nyt kun lapsi tuntuu yhä konkreettisemmalta, niin haluaisin antaa niiden ikävien ajatusten väistyä täysin pois ja ajatella vain sitä ihanaa hetkeä, kun meidän pikkuinen syntyy ja saadaan hänet syliimme <3 Josko tämä voima auttaisi jaksamaan näissä vaikeissa ajatuksissa! Muillakin :) Toki, kuten joku mainitsi niin tämä poikkeustilanne on antanut aivan liikaa aikaa ajatella lasta jatkuvasti! :D On se myöskin se, että sitä koko ajan itse elää ja hengittää tätä raskautta. Ihan niitä fyysisiä kuin henkisiäkin tuntoja. Niitä ei pääse kyllä karkuun! :D Ei voi antaa puolisolle, että pode sä hetken huonoa oloa, maha nipistyksiä, rintojen arkuutta, turvotusta ja armotonta väsymystä. Ehei! Se on itsellä läsnä koko ajan! :D

Voi Helvi <3 Hienoa, että saat nyt olla ja levätä rauhassa. Ihanaa, että tilanne ratkesi. Kiva kuulla jos minusta oli mitenkään avuksi :) Nyt nukut, lepäät ja olet vaan. Keskityt kaikkeen hyvään ja mukavaan. Syöt just sitä mitä tekee mieli (tietty raskauden sallimissa ruokarajoitteissa :D), käyt siellä suihkussa jos siitä tulee hyvä olo ja annat itsellesi nyt aikaa. Varmasti ajan saatossa helpottaa olo, varsinkin jos saat nyt mennä oman fiiliksen mukaan :) Hormonit pistää kropan kertaheitolla sekasin ja kuten sanoin, niin itsellä on ollut se olo kuin potisi kesto krapulaa vatsataudissa ja kaikki varmasti osaa samaistua siihen kuinka äärimmäisen paska olo on kummassakin olotilassa, saati molemmissa samanaikaisesti! :D (tai no kaikilla ei välttämättä koskaan ole ollut krapulaa tai sitä vatsatautia.)

Tsemppiä Nanolle ultraan! Kyllä itseäkin varhaisultra jännitti ja tuntui epäuskoiselta, että mitähän sieltä löytyy ja onko kaikki hyvin ja kävi kaikki pelot läpi. Ei se helppoa ole, mutta kuitenkin kiva, että pääsee katsomaan mitä siellä tapahtuu. Tsemppiä hurjasti! Toivotaan, että huono tunne olisi väärässä ja kaikki olisi juuri niinkuin pitää :)

Nadada voin samaistua tuohon "kaikki vain kasaantuu"! Meni tosiaan maaliskuu ihan ohi kaiken kanssa ja nyt kouluhommat on ihan levällään. "Raskausaivotkaan" eivät pahoinvoinnin ja väsymyksen lisäksi ole mitenkään terävimmässä kuosissa! :D Yksinkertaisetkin asiat tuntuvat jotenkin haastavilta ja tullut ihan tyhmä olo aika ajoin. Käyn todella hitaalla ja sitten pitäisi just saada jotain järkevää koulun eteen aikaiseksi :D Tsemppiä energian hakuun! Itsekin sitä koitan päivittäin jostain repiä :D

Pahoinvointiin piti vielä sanoa se, että ennen raskautta mietinkin (jo pitkän aikaa sitten), että MITEN ne raskaus pahoinvoinnista kärsivät äidit selviävät kaikesta arjen perus asioista ja MISSÄ niitä näkee?! Olen elämäni aikana nähnyt yhden, TASAN yhden tällaisen henkilön. Joskus ala-asteella ihmettelin, kun eräs nainen joka kulki samalla bussilla kanssani oksenteli raivokkaasti pitkin bussipysäkin penkkaa ja jättikö hän vielä tulematta bussiinkin sen takia. Ihmettelin tuolloin asiaa hieman, lapsi kun vielä olin. Mutta vastaus ihmetykseeni selvisi ajan saatossa, kun naisen maha alkoi kasvaa ja loppujen lopuksi hän työntelikin lasenvaunuja. Mutta missä on ne kaikki muut?! Minä en ainakaan ole nähnyt! :D Siksi aina mietin, että miten helkutissa tulen itse pärjäämään kaiken kanssa jos tulen pahoinvoivaksi. Nyt voin todeta, että en pärjää! :D Eli ei, en selviä arjen asioista, enkä todellakaan voisi kulkea bussilla tai muuallakaan julkisesti, enkä tosissaan tehdä töitä. Joten sain vastaukseni tähän :D Mutta silti ihmettelen missä on ne muut?

Vielä ennen tätä poikkeustilanne kannoin siis monen monta oksennuspussia mukana siltä varalta mikäli olo kävisi liian huonoksi. Toisinaan olen yhä ottanut taskuunkin mukaan jos käynyt esim kaupassa niin, että vähän epävarma olo. En varmasti ehtisi ajoissa ulos oksentamaan jos sellainen tilanne tulisi eteen :D Oksennuspussit on tuoneet itselle sellaista turvaa, että on sitten joku mihin oksentaa julkisella paikalla. Nyt kun ei tarvi kauheasti tuolla julkisesti kuljeskella, niin saa mennä rauhassa. Ulkona voi onneksi aina sitten kääntyä johonkin penkkaan.

Onko muilla ollut tällaisia "kikkakolmosia" arjessa pärjätäkseen huonon olon kanssa? :)

Tsemppiä ultraan Nano1 ✨

Kiva jakaa tänne omia tuntemuksia raskaudesta ja niihin liittyvistä tunteista, täällä myös pelkoa että onko edes raskaana ja miten raskaus etenee. Odotan kovasti jo varhaisultraa, jotta tämä asia konkretoituisi 💕



Äsken tein vielä viimeisen raskaustestin, koska halusin nähdä testissä 3+, tämä tarkoittaa että tähän mennessä ainakin näyttäisi normaalilta raskauden kulku, eli rv5 ja raskaushormonia yli 20 000 Hcg.

Kivaa viikonloppua kaikille, rentoutukaa 😊