Ottaa päähän kun miehen exä ei vaihda sukuniemään

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin ykkösvaimo pitää miehen nimen, jos se on hänellä pitkään ollut ja hän on siihen tottunut. Eikä häntä kiinnosta mitä kakkosvaimo asiasta ajattelee.

Normaali ”kakkosvaimo” ei ajattele asiasta yhtään mitään. Ei kiinnosta, ei ole tullut mieleen koko asia. Terveisin normaali ”kakkosvaimo”.

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että vaikka haluat kuinka pitää ex miehen sukunimen, uusiin naimisiin mennessäsi et voi ottaa esim yhdistelmäsukunimeä koska, tadaa, et voi tehdä sitä sukunimellä joka ei ole OMA. Et kuulu enää miehen sukuun, joten vaihdappa nyt vaan kiltisti tyttönimesi takaisin. Yhdistelmäsukunimen voit ottaa omalla tyttönimelläsi.

Ei muuten pidä paikkaansa. Tämä on varma tieto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä jollain exällä? En minäkään vaihtaisi enää tyttönimelleni, jos erottaisiin, eikä tulisi mieleenkään, että se ketään häiritsisi tai edes kenellekään kuuluisi.

Mutta sua tuskin myöskään kiinnostaisi, jos ex.miehesi vaihtaisi sukunimensä johonkin toiseen? 

Pitäiskö sen jotenkin sitten kiinnostaa? En tajua. Ex tekee, mitä tahtoo, ei kuulu mulle.

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä on edelleen miehesi suvun jäsen, jos ovat olleet avioliitossa tai jos lapsia ja vaikka nyt eronneet.

Ei se nimeä vaihtamalla parane tai poistu, vaan edelleen kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukututkimuksessa olet hänen toinen vaimonsa eli

1. puoliso on exä ja sinä vasta sen jälkeen ja mahdollisesti komas sinun jälkeen.

Ei ole. Miehesi eksä ei ole miehesi suvun jäsen, jos avioliitto on päättynyt. Avioliiton aikana hän oli ”sukua avioliiton kautta”, ei lapset asiaa muuta.

Totta kai on, ainakin jos on lapsia. Miten joku voisi esimerkiksi ajatella, että hänen oman lapsensa äiti tai isä ei kuulu sukuun? Tai ajattelisinko, että serkkuni isä ei ole enää minulle sukua, jos hän on eronnut vaimostaan? Tai miten kukaan voi ajatella vaikka, että oman pojanpojan äiti ei kuulu enää sukuun? 

Eivät ne syntyneet suhteet mihinkään katoa, vaikka erotaan.

Jos itse saisin tosiaan vaikkapa lapsenlapsen, niin kyllähän hänen toinen vanhempansa olisi osa sukuani kuolemaan saakka, vaikka olisikin eronnut pojastani. Lapsi, jolla olisi meidän molempien geenejä ja jota molemmat rakastaisimme, yhdistäisi meidät ikuisiksi ajoiksi. Ei sillä ole väliä, onko meillä keskenämme yhteisiä geenejä.

Olipa typerä juttu :D

Ei tietenkään tätisi mies ole sinulle mitään sukua. Ei ole ollut silloinkaan kun olivat naimisissa vielä :D 

Lapseni isä ei todellakaan kuulu minun sukuuni mitenkään, olemme olleet eronneitakin jo 19 vuotta. Minut jos joku liittäisi hänen sukuunsa puheissaan, tekisin varmaan kunnianloukkauksesta tutkintapyynnön.

Ex-vaimo ei kuulu mieheni sukuun mitenkään. Hän on vain exä, eikä hänellä ole mitään asiaa enää miehen suvun juhliin. Miehen lapset tietysti ovat tervetulleita. Eihän miehenikään mene ex-vaimonsa äidin 5-kymppisiin exänsä ja hänen uuden miehensä kanssa, voi hyvää päivää taas :D

Se jos sinä koet ikuista yhteyttä exmiehesi kanssa vaikka tällä on uusi vaimo ollut jo kymmenen vuotta, niin se on sinun ihan oma ja yksityinen asiasi. Muute ivät tunne samalla tavalla kuin sinä.

Sukulaisuus on paljon laajempi käsite kuin geenit. Tuolla sinun logiikkalla eivät adoptiolapsetkaan ole sukua. Totta kai tätini mies kuuluu minun sukuuni. Meillä on yhteisiä verisukulaisia. Jos menen serkun kanssa samoihin häihin tau hautajaisiin, hänen isänsä kuuluu aina porukkaan myös.

Kyllä teitä tuntuu kovasti ahdistavan tämä, että perheen perustaminen jonkun kanssa on aina lopullinen asia.

Ei tässä perheenperustamisesta puhutakaan, kun avioerosta. Juridinen puolikaan ei sano että tätisi mies olisi sinulle sukua, vaikka miten päin sen vänkäisit. Adoptiolapsi on sukua juridisesti, tottakai, tätisi mies ei koskaan. ei edes juridisesti.

Hyvänen aika. Eihän minulla ole mitään juridista suhdetta serkkuunikaan, vaikka meillä on yhteisiä geenejä.

Sitä paitsi luulisi kaikille olevan selvää, että suvun voi määritellä eri tavoin. Biologiassa se riippuu geeneistä. Yhteiskunnassa juridiikasta ja sosiaalisista rooleista. Ihmisten yhteydet ja sosiaaliset roolit eivät katoa, vaikka jokin liitto juridisesti lakkaa. Ihmissuhteet ja yhteydet jäävät, erityisesti lasten kautta.

Ei herranjumala että voi olla typerä ihminen :D :D Vai trolli taidat olla :D

Sinä olet serkullesi sukua, koska teissä on saman sukuhaaran geenejä. Adoptiolapsi on sukua juridisesti vanhemmilleen. Mitään itse keksittyä "minä olen sukua kenelle haluan!!!11!" ei ole olemassakaan :D :D

Vierailija kirjoitti:

Minun brittitutulla oli vuosia sitten mm. sellainen ehto avioon mennessä että saa mahdolliset erorahat vasta kun vaihtaa miehen sukunimen pois ja ottaa omansa takaisin. Suvun vaatimus.

Nyt ovat siis eroamassa.

Onko tuttusi miehen suku jotenkin "hieno" tai jopa aatelinen?

Vierailija kirjoitti:

Kuka itseään arvostava nainen kehtaa pitää ex-miehen sukunimen erottuaan?

Todella epätoivoista ja kertoo naurettavasta ripustautumishalusta, suoraan sanottuna!

Kuka itseään arvostava nainen antaa jonkun muun päättää sukunimestään? Minulla on ollut nykyinen sukunimi yli puolet elämästäni, ei tulisi mieleenkään vaihtaa enää tyttönimeä takaisin. Jos se on jollekin ongelma, niin sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä on edelleen miehesi suvun jäsen, jos ovat olleet avioliitossa tai jos lapsia ja vaikka nyt eronneet.

Ei se nimeä vaihtamalla parane tai poistu, vaan edelleen kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukututkimuksessa olet hänen toinen vaimonsa eli

1. puoliso on exä ja sinä vasta sen jälkeen ja mahdollisesti komas sinun jälkeen.

Ei ole. Miehesi eksä ei ole miehesi suvun jäsen, jos avioliitto on päättynyt. Avioliiton aikana hän oli ”sukua avioliiton kautta”, ei lapset asiaa muuta.

Näin. Erotessa nimi vaihtuu omaan sukuun, tai sitten voi keksiä oman nimen itselleen.

Minä meni naimisiin vain miehen kanssa, en hänen sukunsa. Jos olisin vaihtanut sukunimeä, niin en mahdollisen eron tullessa olisi vaihtanut sitä tyttönimeeni takaisin. Ehkä tuo "sukuun naiminen" oli silloin, kun koko elämä pysyttiin samassa pikkukylässä, mutta kuka nykyään tietää, kuka on kenellekin sukua, kun kaikki on ympäri Suomen ja ulkomaillakin?

Naimisiin menon ja muun seukkaamisen ero on juuri se, että naimisiin mentäessä kaksi sukua yhdistyy. Siksi kielessämme ylipäänsä on sanoja kuten anoppi, vävy tai käly jne. Se on se koko pointti. 

En ymmärrä, miksi ihmiset menevät naimisiin, jos asenne on tuo.

Tuon jälkimmäisen kommentin logiikkaa en ymmärrä yhtään. Kai sen puolisonsa suvun ja omansa nyt kuitenkin suunnilleen tietää.

Sinä taidat olla tosi vanha, kun noin ajattelet.

Nyt kysymys ei ole vanhoollisuudesta tai nuorukkuudesta, vaan juritiikasta ja lainsäädännöstä.

Ap. tapauksessa, hänen miehensä kaikissa virallisissa asiakirjoissa esim. virkatodistuksessa puolison kohdalla on ensimmäiseksi merkitty exä-puoliso, toiseksi ap. (jos naimisissa) jne.

Mun mummi oli sota-aikana naimisissa 2vk ja liitto oli lapseton, kun mies oli kaatunut rintamalla ja kyllä se näkyi hänen virkatodistuksessa ja asia tuli vielä esille yli 70vuoden jälkeen perunkirjoitustilaisuudessa vuonna 2012 eli puolisot säilyvät eliniän, oli erottu tai puoliso kuollut tai menty uudestaan naimisiin.

Sama sukututkimuksissa.

Perunkirjoitukseen ei tarvita kuin ne henkilöt joita se koskee. Se että jossain paperissa näkyy että henkilö on eronnut toisesta henkilöstä ei tarkoita sitä että se on loppuun asti säilynyt puoliso. Se on entinen puoliso, vähän kuten entinen työpaikkakin. kummallakaan ei tee mitään enää sen jälkeen kun niistä on lähdetty. Sukututkimuksessa lapsettomilla entisillä puolisoilla ei ole mitään merkitystä, koska ne eivät ole SUKUA. 

Virkatodistukseen merkitään se tieto mitä virkatodistuksella todistetaan. Jos sillä halutaan todistaa että on olemassa entinen puoliso, niin se pyydetään kirjoittamaan virkatodistukseen, jos tätä tietoa ei tarvita, niin entistä puolisoa ei virkatodistuksessa lue. 

Kannataisi vähän ottaa selvää ennen kuin alkaa mutuilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä on edelleen miehesi suvun jäsen, jos ovat olleet avioliitossa tai jos lapsia ja vaikka nyt eronneet.

Ei se nimeä vaihtamalla parane tai poistu, vaan edelleen kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukututkimuksessa olet hänen toinen vaimonsa eli

1. puoliso on exä ja sinä vasta sen jälkeen ja mahdollisesti komas sinun jälkeen.

Ei ole. Miehesi eksä ei ole miehesi suvun jäsen, jos avioliitto on päättynyt. Avioliiton aikana hän oli ”sukua avioliiton kautta”, ei lapset asiaa muuta.

Totta kai on, ainakin jos on lapsia. Miten joku voisi esimerkiksi ajatella, että hänen oman lapsensa äiti tai isä ei kuulu sukuun? Tai ajattelisinko, että serkkuni isä ei ole enää minulle sukua, jos hän on eronnut vaimostaan? Tai miten kukaan voi ajatella vaikka, että oman pojanpojan äiti ei kuulu enää sukuun? 

Eivät ne syntyneet suhteet mihinkään katoa, vaikka erotaan.

Jos itse saisin tosiaan vaikkapa lapsenlapsen, niin kyllähän hänen toinen vanhempansa olisi osa sukuani kuolemaan saakka, vaikka olisikin eronnut pojastani. Lapsi, jolla olisi meidän molempien geenejä ja jota molemmat rakastaisimme, yhdistäisi meidät ikuisiksi ajoiksi. Ei sillä ole väliä, onko meillä keskenämme yhteisiä geenejä.

Olipa typerä juttu :D

Ei tietenkään tätisi mies ole sinulle mitään sukua. Ei ole ollut silloinkaan kun olivat naimisissa vielä :D 

Lapseni isä ei todellakaan kuulu minun sukuuni mitenkään, olemme olleet eronneitakin jo 19 vuotta. Minut jos joku liittäisi hänen sukuunsa puheissaan, tekisin varmaan kunnianloukkauksesta tutkintapyynnön.

Ex-vaimo ei kuulu mieheni sukuun mitenkään. Hän on vain exä, eikä hänellä ole mitään asiaa enää miehen suvun juhliin. Miehen lapset tietysti ovat tervetulleita. Eihän miehenikään mene ex-vaimonsa äidin 5-kymppisiin exänsä ja hänen uuden miehensä kanssa, voi hyvää päivää taas :D

Se jos sinä koet ikuista yhteyttä exmiehesi kanssa vaikka tällä on uusi vaimo ollut jo kymmenen vuotta, niin se on sinun ihan oma ja yksityinen asiasi. Muute ivät tunne samalla tavalla kuin sinä.

Varmaan riippuu suvusta, mutta ainakin meidän suvussa veljeni exä on edelleen samaa sukua ja kohdellaan häntä kuin veljeni nykyistä vaimoa. Esim. veljeni exä on ollut suvussamme paljon kauemmin kuin nykyinen.

Samoin vanhempani muistavat hänen merkkipäivät ja joulut ja auttavat tarvittaessa. Ja heitä yhdistää lastenlapset, toisin kuin uuden miniän kanssa.

Ja kaikkiin sukujuhliin myös ex-puoliso on kutsuttu.

Veljesi exä voi olla vaikka paras kaverisi ja lastesi kummi, mutta mitään sukua hän ei sinulle ole. Ei silloin kun on naimisissa veljesi kanssa, eikä varsinkaan eron jälkeen. Tässä ei keskustella siitä onko joku henkilö tärkeä, tai rakas, vaan siitä ettei ex-vaimo ole miehelle tai miehen suvulle kenellekään muulle mitään sukua kuin miehen kanssa tehdyille lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä on edelleen miehesi suvun jäsen, jos ovat olleet avioliitossa tai jos lapsia ja vaikka nyt eronneet.

Ei se nimeä vaihtamalla parane tai poistu, vaan edelleen kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukututkimuksessa olet hänen toinen vaimonsa eli

1. puoliso on exä ja sinä vasta sen jälkeen ja mahdollisesti komas sinun jälkeen.

Ei ole. Miehesi eksä ei ole miehesi suvun jäsen, jos avioliitto on päättynyt. Avioliiton aikana hän oli ”sukua avioliiton kautta”, ei lapset asiaa muuta.

Totta kai on, ainakin jos on lapsia. Miten joku voisi esimerkiksi ajatella, että hänen oman lapsensa äiti tai isä ei kuulu sukuun? Tai ajattelisinko, että serkkuni isä ei ole enää minulle sukua, jos hän on eronnut vaimostaan? Tai miten kukaan voi ajatella vaikka, että oman pojanpojan äiti ei kuulu enää sukuun? 

Eivät ne syntyneet suhteet mihinkään katoa, vaikka erotaan.

Jos itse saisin tosiaan vaikkapa lapsenlapsen, niin kyllähän hänen toinen vanhempansa olisi osa sukuani kuolemaan saakka, vaikka olisikin eronnut pojastani. Lapsi, jolla olisi meidän molempien geenejä ja jota molemmat rakastaisimme, yhdistäisi meidät ikuisiksi ajoiksi. Ei sillä ole väliä, onko meillä keskenämme yhteisiä geenejä.

Olipa typerä juttu :D

Ei tietenkään tätisi mies ole sinulle mitään sukua. Ei ole ollut silloinkaan kun olivat naimisissa vielä :D 

Lapseni isä ei todellakaan kuulu minun sukuuni mitenkään, olemme olleet eronneitakin jo 19 vuotta. Minut jos joku liittäisi hänen sukuunsa puheissaan, tekisin varmaan kunnianloukkauksesta tutkintapyynnön.

Ex-vaimo ei kuulu mieheni sukuun mitenkään. Hän on vain exä, eikä hänellä ole mitään asiaa enää miehen suvun juhliin. Miehen lapset tietysti ovat tervetulleita. Eihän miehenikään mene ex-vaimonsa äidin 5-kymppisiin exänsä ja hänen uuden miehensä kanssa, voi hyvää päivää taas :D

Se jos sinä koet ikuista yhteyttä exmiehesi kanssa vaikka tällä on uusi vaimo ollut jo kymmenen vuotta, niin se on sinun ihan oma ja yksityinen asiasi. Muute ivät tunne samalla tavalla kuin sinä.

Varmaan riippuu suvusta, mutta ainakin meidän suvussa veljeni exä on edelleen samaa sukua ja kohdellaan häntä kuin veljeni nykyistä vaimoa. Esim. veljeni exä on ollut suvussamme paljon kauemmin kuin nykyinen.

Samoin vanhempani muistavat hänen merkkipäivät ja joulut ja auttavat tarvittaessa. Ja heitä yhdistää lastenlapset, toisin kuin uuden miniän kanssa.

Ja kaikkiin sukujuhliin myös ex-puoliso on kutsuttu.

Onko tuo veljellesi ok?

Tuskin vanhempani ja suku ovat edes kysyneet veljeni mielipidettä asiasta, kenen kanssa muut sukulaiset voivat viettää aikaa ja kenen kanssa ei. Ovat jo isoja ihmisiä ja osaavat päättää omista asioistaan. Esim. äitini viettää paljon aikaan veljeni exän kanssa, jopa lomailevat yhdessä.

Ja veljeni uudella vaimolla on sen hyvä itsetunto ja muutenkin fiksu, että on mahtunut samaan ruokapöytään tai juhlaan, kuin veljeni exä. Jotenkin outoa, jos toisin.

Onhan näitä. Varmaan veljesi eksän äidin juhliin kutsutaan myös tämä veljesi ja hänen nykyinen vaimonsa. Toislla on aikaa ja viitselisäiyyttä pitää vaikka neljää eri sukua kissanristiäisineen. Itsellä ei akia riittäisi, kun on oma ja miehen suku jo, ja niissäkin ihan tarpeeksi, saati että joutuisi vielä miehen eksän vanhemmilla ja sukulaisilla hypätä. Itsetunnon kanssa tuolla taas ei ole mitään tekemistä. Kaikki eivät eroa onnesta soikeina, vaan erossa voi olla, ja todella usein onkin, sellaisia sävyjä, että toisen kanssa ei tee mieli olla tekemisissä edes tämän hautajaisissa.

Oli se kyllä kieltämättä mielenkiintoinen tilanne meilläkin, kun vanhempani päättivät mennä pikkusiskoni syntymän jälkeen naimisiin ja isäni eksällä ja hänen lapsellaan oli isäni nimi - ja on muuten edelleen, vaikka muija on uudessa avoliitossa ja siihenkin syntynyt jo lapsia. Minusta äärimmäisen hassua, varsinkin kun hän se oli joka petti ja jätti ja isoveljeni on tällaisen petoksen tulos, minkä kaikki tietävät. Sisarussuhdetta meillä ei ole, joten niin pitkälle hän ei ole petoksessaan sentään mennyt että olisi alkanut sellaisia rakentelemaan.  

Molemmat vanhempani olivat kertaalleen eronneita, joten kun synnyin, äidilläni oli vielä miehensä sukunimi ja minua kutsuttiin *tyttö äidin tyttönimellä* eli vauva virtaseksi. Olin sitten Virtanen tosi pitkään, mutta naimisiin mennessä äitini siellä herneessään päätteli, että olisi parempi vaihtaa koko porukan nimi samalla. Jostain syystä erotessa nimeni vaihdettiin takaisin Virtaseksi, eli virtasia taas oltiin sitten koko muu sakki paitsi isä. Vaihdoin nimeni pois naimisiin mentyäni, ihan jo siksi, että koko sakki kyllästyttää noilla oikutelluillaan ja olen jo tottunut uuteen nimeeni.

Hämmentävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä naisia jotka roikkuu ikään kuin kostoksi ex-miehen sukunimessä.

Lapsilla tietenkin ymmärrän sen että se sukunimi jää. Elleivät itse halua vaihtaa sitä äitinsä sukunimeen tai esimerkiksi uuden isäpuolen sukunimeen tulevaisuudessa.

Ei se ole kosto vaan käytännöllisyyttä. Jos on ollut naimisissa 30 vuotta, niin sukunimen vaihtaminen on turhaa, kallista ja aiheuttaa sekaannusta.

Turhaa myös varmaan vaihtaa uuden miehen sukunimeen kun menee hänen kanssaan naimisiin? Eli Entisen miehen nimellä nykyisen miehen kanssa avioliiton satamaad :p

Miksi exän pitäisi vaihtaa nimensä? Kun erosin ei tullut mieleenikään ex-vaimolta vaatia tälläistä. Hanki elämä AP.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on historiansa, parempi vaan tajuta se. Exät on exiä syystä, heille on turha olla mustasukkainen... Kertoo vaan ongelmista joko teidän suhteessa tai omassa itsetunnossasi.

Samaa mieltä. Mitä nyt yhdestä sukunimestä. Siksi onkin erikoista että ensin näin ajatteleva ex-vaimo kuitenkin suuttui kun mies otti minun sukunimeni kun menimme naimisiin. Mieheni kysyi exältä nätisti aikoiko tämä vaihtaa miehen suvun nimen johonkin toiseen, niin exä väläytteli hampaitaan että ei tietenkään aio, miksi niin tekisi, kun sehän on vain yksi sukunimi muiden joukossa, että eihän nyt nimellä ole mitään väliä! Sitten raivostui kun mies otti minun sukunimeni... Jännä että hänelle ei se sukunimi  mikä itsellään sattui olemaan, ollut ollenkaan tärkeä mikä se on, mutta sitten jonkun entisen miehen sukunimen vaihdosta tuli itkupotkut.

Mikä teitä (joita asia häiritsee) siis häiritsee siinä, että (puolison) exällä olisi sama sukunimi? Minulle sukunimi on aina ollut vain nimi. Tykkään omastani, mutta voisin varmaan vaihtaakin jos tarjolla olisi kivemman tuntuinen.

Minun exälläni on edelleen vuosia eron jälkeen minulta saatu sukunimi, eikä se haittaa minua yhtään. Hän on elänyt sen kanssa lähes koko aikuisikänsä ja se sopii mielestäni hyvin yhteen hänen etunimensä kanssa, ja on sen verran harvinainen ettei ole kokonimikaimoja (kuten hänen alkuperäisellä nimellään oli). Oikeastaan harmittaa, ettei hänen mahdollinen uusi puolisonsa voisi saada sitä samaa nimeä, jos sattuisi haluamaan. Koska se on nyt exäni nimi, en ymmärrä miksei hän voisi antaa sitä uudelle puolisolle. En siis yhtään osaa samaistua näihin näkemyksiin, joissa exän nimen pitäminen koetaan kiusantekona tms.

Ehkä monet muut kokevat sukunimen ja suvun eri tavalla kuin minä. Minulla ei ole juurikaan elossa olevia sukulaisia, joilla olisi sama sukunimi kuin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Alotus oli aivan mahtava 😂

Mä oon sellanen ykkösvaimo, jolla on exän sukunimi 10v jälkeenkin vielä. Kuvia löytyy kahdesta exästä koneelta ja facebookista. Mun exät ei taida naimisiin enää mennä. Mustasukkaisuus on ikävä tunne. Kaikilla meillä on historia, josta ei kannata mustis olla. Tiedän, että minun exäni ei tule koskaan löytämään minun kaltaista naista. Lapset yhdistävät meitä ikuisesti.

Tämä oli sellaisen ihmisen kirjoitus, joka kuvittelee hallitsevansa puolta maailmaa ja entistä elämäänsä ja tekee mitä typerämpiä temppuja pönkittääkseen näitä kuvitelmiaan. Toisekseen kukaan ei jaa ajatuksiasi, vaikka haluaisit niin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi exän pitäisi vaihtaa nimensä? Kun erosin ei tullut mieleenikään ex-vaimolta vaatia tälläistä. Hanki elämä AP.

Eikä voikaan vaatia lain mukaan. Järkevintä olisi mennä naimisiin sen ensimmäisen kerran jo niin, että joko ottaa yhdistelmäsukunimen, tai sitten molemmat pitää omansa, niin ei tarvitse sitten eron jälkeen nimiä miettiä. Normaalilla järjellä ja itsetunnolla varustettu ihiminen tosin kyllä pyynnöstä vaihtaisi miehen nimen pois. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä (joita asia häiritsee) siis häiritsee siinä, että (puolison) exällä olisi sama sukunimi? Minulle sukunimi on aina ollut vain nimi. Tykkään omastani, mutta voisin varmaan vaihtaakin jos tarjolla olisi kivemman tuntuinen.

Minun exälläni on edelleen vuosia eron jälkeen minulta saatu sukunimi, eikä se haittaa minua yhtään. Hän on elänyt sen kanssa lähes koko aikuisikänsä ja se sopii mielestäni hyvin yhteen hänen etunimensä kanssa, ja on sen verran harvinainen ettei ole kokonimikaimoja (kuten hänen alkuperäisellä nimellään oli). Oikeastaan harmittaa, ettei hänen mahdollinen uusi puolisonsa voisi saada sitä samaa nimeä, jos sattuisi haluamaan. Koska se on nyt exäni nimi, en ymmärrä miksei hän voisi antaa sitä uudelle puolisolle. En siis yhtään osaa samaistua näihin näkemyksiin, joissa exän nimen pitäminen koetaan kiusantekona tms.

Ehkä monet muut kokevat sukunimen ja suvun eri tavalla kuin minä. Minulla ei ole juurikaan elossa olevia sukulaisia, joilla olisi sama sukunimi kuin minulla.

Kyllä kyllä, ja niin varmaan :D ;)

Älä ota kierrätysäijää jos menneisyys vaivaa. Ex-rouva sen nimen ekaksi sai. Sinä olet ikuisesti kakkonen.

Jos sulla olisi päässä muutakin kuin virtsaa, pitäisit oman nimesi tai ottaisitte miehen kanssa kokonaan uuden. Mutta arvaanpa, että Jomppa Päättää Kun Jomppa On Mies.

Vaikka sulla ottais molemmista päistä, niin asia ei sulle kuulu pätkän vertaa. Yks Virtaska enemmän tai vähemmän ei maata kaada. Pieneen mieleesi ei tuleedes se, että jos pariskunnalla oli lapsi / lapsia, niin äiti haluaa pitää saman sukunimen lastensa kanssa.

Kyllä minun nykyinen vaimoni on se ensimmäinen rakkaus. Entinen vaimo oli vain ihastus, mutta koska olin nuori ja tyhmä, en sitä silloin ymmärtänyt.  En edes ajattele minulla olevan mitään muita vaimoja koskaan ollutkaan kuin tämä nykyinen jonka kanssa olen ollut jo 20v naimisissa. Entinen vaimo tottakai vaihtoi nimensä tyttönimeen kun erosimme. Hän oli kuitenkin ihan järkevä, vaikka ei se elämäni rakkaus sitten ollutkaan. Myöhemmin meni naimisiin ja lisääntyi miehensä kanssa saman sukunimen alla.