Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ottaa päähän kun miehen exä ei vaihda sukuniemään
25.02.2020 |
Olen menossa naimisiin miehen kanssa ja otan perinteisesti mieheni sukunimen. Ärsyttävää kun exällä edelleen sama sukunimi. Muutenkin sen naisen fb on täynnä edelleen heidän yhteiskuvia yök. Inhottavaa muistella toisen historiaa jatkuvasti. Taidan piilottaa hänet fb.
Kommentit (137)
Sinun lienee syytä mennä johonkin päälääkäriin koska olet pikkumainen mielensäpahoittaja ja jaksat miettiä tuollaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exä on edelleen miehesi suvun jäsen, jos ovat olleet avioliitossa tai jos lapsia ja vaikka nyt eronneet.
Ei se nimeä vaihtamalla parane tai poistu, vaan edelleen kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukututkimuksessa olet hänen toinen vaimonsa eli
1. puoliso on exä ja sinä vasta sen jälkeen ja mahdollisesti komas sinun jälkeen.Ei ole. Miehesi eksä ei ole miehesi suvun jäsen, jos avioliitto on päättynyt. Avioliiton aikana hän oli ”sukua avioliiton kautta”, ei lapset asiaa muuta.
Totta kai on, ainakin jos on lapsia. Miten joku voisi esimerkiksi ajatella, että hänen oman lapsensa äiti tai isä ei kuulu sukuun? Tai ajattelisinko, että serkkuni isä ei ole enää minulle sukua, jos hän on eronnut vaimostaan? Tai miten kukaan voi ajatella vaikka, että oman pojanpojan äiti ei kuulu enää sukuun?
Eivät ne syntyneet suhteet mihinkään katoa, vaikka erotaan.
Jos itse saisin tosiaan vaikkapa lapsenlapsen, niin kyllähän hänen toinen vanhempansa olisi osa sukuani kuolemaan saakka, vaikka olisikin eronnut pojastani. Lapsi, jolla olisi meidän molempien geenejä ja jota molemmat rakastaisimme, yhdistäisi meidät ikuisiksi ajoiksi. Ei sillä ole väliä, onko meillä keskenämme yhteisiä geenejä.
Olipa typerä juttu :D
Ei tietenkään tätisi mies ole sinulle mitään sukua. Ei ole ollut silloinkaan kun olivat naimisissa vielä :D
Lapseni isä ei todellakaan kuulu minun sukuuni mitenkään, olemme olleet eronneitakin jo 19 vuotta. Minut jos joku liittäisi hänen sukuunsa puheissaan, tekisin varmaan kunnianloukkauksesta tutkintapyynnön.
Ex-vaimo ei kuulu mieheni sukuun mitenkään. Hän on vain exä, eikä hänellä ole mitään asiaa enää miehen suvun juhliin. Miehen lapset tietysti ovat tervetulleita. Eihän miehenikään mene ex-vaimonsa äidin 5-kymppisiin exänsä ja hänen uuden miehensä kanssa, voi hyvää päivää taas :D
Se jos sinä koet ikuista yhteyttä exmiehesi kanssa vaikka tällä on uusi vaimo ollut jo kymmenen vuotta, niin se on sinun ihan oma ja yksityinen asiasi. Muute ivät tunne samalla tavalla kuin sinä.
Sukulaisuus on paljon laajempi käsite kuin geenit. Tuolla sinun logiikkalla eivät adoptiolapsetkaan ole sukua. Totta kai tätini mies kuuluu minun sukuuni. Meillä on yhteisiä verisukulaisia. Jos menen serkun kanssa samoihin häihin tau hautajaisiin, hänen isänsä kuuluu aina porukkaan myös.
Kyllä teitä tuntuu kovasti ahdistavan tämä, että perheen perustaminen jonkun kanssa on aina lopullinen asia.
Ei tässä perheenperustamisesta puhutakaan, kun avioerosta. Juridinen puolikaan ei sano että tätisi mies olisi sinulle sukua, vaikka miten päin sen vänkäisit. Adoptiolapsi on sukua juridisesti, tottakai, tätisi mies ei koskaan. ei edes juridisesti.
Vierailija kirjoitti:
Alotus oli aivan mahtava 😂
Mä oon sellanen ykkösvaimo, jolla on exän sukunimi 10v jälkeenkin vielä. Kuvia löytyy kahdesta exästä koneelta ja facebookista. Mun exät ei taida naimisiin enää mennä. Mustasukkaisuus on ikävä tunne. Kaikilla meillä on historia, josta ei kannata mustis olla. Tiedän, että minun exäni ei tule koskaan löytämään minun kaltaista naista. Lapset yhdistävät meitä ikuisesti.
Mutta suahan ei myöskään haittaisi se että entinen miehesi vaihtaisi sukunimensä vaimonsa sukunimeen? Tuskin olet nimestä mustis, kun eihän muidenkaan kannata olla ;)
Miksi ette naiset pidä omaa sukunimeänne? Hirveästi jaksetaan aina jauhaa "itsenäisistä naisista", mutta sitten otetaan naimisiin mennessä miehen sukunimi, mikä on todella älytön systeemi ylipäänsä. Jokainen pitäköön oman nimensä. Näin tein itsekin. Lapsilla yhdistelmä.
Se vaan menee niin kuin hiihtokilpailuissa: ensimmäinen vaimo on ensimmäinen, sitten tulee toinen ja sitten kolmas jne. Ensimmäinen saa päätää mitä tekee nimellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette naiset pidä omaa sukunimeänne? Hirveästi jaksetaan aina jauhaa "itsenäisistä naisista", mutta sitten otetaan naimisiin mennessä miehen sukunimi, mikä on todella älytön systeemi ylipäänsä. Jokainen pitäköön oman nimensä. Näin tein itsekin. Lapsilla yhdistelmä.
Siksi koska meidän mielestämme nyt vain oli mukava ottaa yhteinen nimi joka on vain meillä.
T: Pakkasvirta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exä on edelleen miehesi suvun jäsen, jos ovat olleet avioliitossa tai jos lapsia ja vaikka nyt eronneet.
Ei se nimeä vaihtamalla parane tai poistu, vaan edelleen kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukututkimuksessa olet hänen toinen vaimonsa eli
1. puoliso on exä ja sinä vasta sen jälkeen ja mahdollisesti komas sinun jälkeen.Ei ole. Miehesi eksä ei ole miehesi suvun jäsen, jos avioliitto on päättynyt. Avioliiton aikana hän oli ”sukua avioliiton kautta”, ei lapset asiaa muuta.
Totta kai on, ainakin jos on lapsia. Miten joku voisi esimerkiksi ajatella, että hänen oman lapsensa äiti tai isä ei kuulu sukuun? Tai ajattelisinko, että serkkuni isä ei ole enää minulle sukua, jos hän on eronnut vaimostaan? Tai miten kukaan voi ajatella vaikka, että oman pojanpojan äiti ei kuulu enää sukuun?
Eivät ne syntyneet suhteet mihinkään katoa, vaikka erotaan.
Jos itse saisin tosiaan vaikkapa lapsenlapsen, niin kyllähän hänen toinen vanhempansa olisi osa sukuani kuolemaan saakka, vaikka olisikin eronnut pojastani. Lapsi, jolla olisi meidän molempien geenejä ja jota molemmat rakastaisimme, yhdistäisi meidät ikuisiksi ajoiksi. Ei sillä ole väliä, onko meillä keskenämme yhteisiä geenejä.
Olipa typerä juttu :D
Ei tietenkään tätisi mies ole sinulle mitään sukua. Ei ole ollut silloinkaan kun olivat naimisissa vielä :D
Lapseni isä ei todellakaan kuulu minun sukuuni mitenkään, olemme olleet eronneitakin jo 19 vuotta. Minut jos joku liittäisi hänen sukuunsa puheissaan, tekisin varmaan kunnianloukkauksesta tutkintapyynnön.
Ex-vaimo ei kuulu mieheni sukuun mitenkään. Hän on vain exä, eikä hänellä ole mitään asiaa enää miehen suvun juhliin. Miehen lapset tietysti ovat tervetulleita. Eihän miehenikään mene ex-vaimonsa äidin 5-kymppisiin exänsä ja hänen uuden miehensä kanssa, voi hyvää päivää taas :D
Se jos sinä koet ikuista yhteyttä exmiehesi kanssa vaikka tällä on uusi vaimo ollut jo kymmenen vuotta, niin se on sinun ihan oma ja yksityinen asiasi. Muute ivät tunne samalla tavalla kuin sinä.
Sukulaisuus on paljon laajempi käsite kuin geenit. Tuolla sinun logiikkalla eivät adoptiolapsetkaan ole sukua. Totta kai tätini mies kuuluu minun sukuuni. Meillä on yhteisiä verisukulaisia. Jos menen serkun kanssa samoihin häihin tau hautajaisiin, hänen isänsä kuuluu aina porukkaan myös.
Kyllä teitä tuntuu kovasti ahdistavan tämä, että perheen perustaminen jonkun kanssa on aina lopullinen asia.
Ei tässä perheenperustamisesta puhutakaan, kun avioerosta. Juridinen puolikaan ei sano että tätisi mies olisi sinulle sukua, vaikka miten päin sen vänkäisit. Adoptiolapsi on sukua juridisesti, tottakai, tätisi mies ei koskaan. ei edes juridisesti.
Hyvänen aika. Eihän minulla ole mitään juridista suhdetta serkkuunikaan, vaikka meillä on yhteisiä geenejä.
Sitä paitsi luulisi kaikille olevan selvää, että suvun voi määritellä eri tavoin. Biologiassa se riippuu geeneistä. Yhteiskunnassa juridiikasta ja sosiaalisista rooleista. Ihmisten yhteydet ja sosiaaliset roolit eivät katoa, vaikka jokin liitto juridisesti lakkaa. Ihmissuhteet ja yhteydet jäävät, erityisesti lasten kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vaihdoin oman nimeni kun erottiin samoin kaikki tolkut tuttavani ovat tehneet, eihän se enää ole minun nimi vaan entiseltä mieheltäni tullut nimi. Miksi ihmeessä roikottasin sen nimeä itselläni? Jos menen uudelleen naimisiin niin vaihdan tyttönimeni uuden mieheni nimeen. Tuntuu nykyään olevan järjen käyttö hukassa, tai onhan semmoista vaikea käyttää mitä ei ole
On se nyt kuitenkin ihan käytännössä helpompaa, jos on sama sukunimi kuin lapsilla. Nimienvaihdosta on muutenkin haittaa ja pitää ilmoityella ympäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette naiset pidä omaa sukunimeänne? Hirveästi jaksetaan aina jauhaa "itsenäisistä naisista", mutta sitten otetaan naimisiin mennessä miehen sukunimi, mikä on todella älytön systeemi ylipäänsä. Jokainen pitäköön oman nimensä. Näin tein itsekin. Lapsilla yhdistelmä.
Miksi en vaihtaisi? Sain aatelisen arvon, kun vaihdoin sukunimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exä on edelleen miehesi suvun jäsen, jos ovat olleet avioliitossa tai jos lapsia ja vaikka nyt eronneet.
Ei se nimeä vaihtamalla parane tai poistu, vaan edelleen kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukututkimuksessa olet hänen toinen vaimonsa eli
1. puoliso on exä ja sinä vasta sen jälkeen ja mahdollisesti komas sinun jälkeen.Ei ole. Miehesi eksä ei ole miehesi suvun jäsen, jos avioliitto on päättynyt. Avioliiton aikana hän oli ”sukua avioliiton kautta”, ei lapset asiaa muuta.
Näin. Erotessa nimi vaihtuu omaan sukuun, tai sitten voi keksiä oman nimen itselleen.
Minä meni naimisiin vain miehen kanssa, en hänen sukunsa. Jos olisin vaihtanut sukunimeä, niin en mahdollisen eron tullessa olisi vaihtanut sitä tyttönimeeni takaisin. Ehkä tuo "sukuun naiminen" oli silloin, kun koko elämä pysyttiin samassa pikkukylässä, mutta kuka nykyään tietää, kuka on kenellekin sukua, kun kaikki on ympäri Suomen ja ulkomaillakin?
Naimisiin menon ja muun seukkaamisen ero on juuri se, että naimisiin mentäessä kaksi sukua yhdistyy. Siksi kielessämme ylipäänsä on sanoja kuten anoppi, vävy tai käly jne. Se on se koko pointti.
En ymmärrä, miksi ihmiset menevät naimisiin, jos asenne on tuo.
Tuon jälkimmäisen kommentin logiikkaa en ymmärrä yhtään. Kai sen puolisonsa suvun ja omansa nyt kuitenkin suunnilleen tietää.
Sinä taidat olla tosi vanha, kun noin ajattelet.
Nyt kysymys ei ole vanhoollisuudesta tai nuorukkuudesta, vaan juritiikasta ja lainsäädännöstä.
Ap. tapauksessa, hänen miehensä kaikissa virallisissa asiakirjoissa esim. virkatodistuksessa puolison kohdalla on ensimmäiseksi merkitty exä-puoliso, toiseksi ap. (jos naimisissa) jne.
Mun mummi oli sota-aikana naimisissa 2vk ja liitto oli lapseton, kun mies oli kaatunut rintamalla ja kyllä se näkyi hänen virkatodistuksessa ja asia tuli vielä esille yli 70vuoden jälkeen perunkirjoitustilaisuudessa vuonna 2012 eli puolisot säilyvät eliniän, oli erottu tai puoliso kuollut tai menty uudestaan naimisiin.
Sama sukututkimuksissa.
Merkel on Angelan ex-miehen nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exä on edelleen miehesi suvun jäsen, jos ovat olleet avioliitossa tai jos lapsia ja vaikka nyt eronneet.
Ei se nimeä vaihtamalla parane tai poistu, vaan edelleen kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukututkimuksessa olet hänen toinen vaimonsa eli
1. puoliso on exä ja sinä vasta sen jälkeen ja mahdollisesti komas sinun jälkeen.Ei ole. Miehesi eksä ei ole miehesi suvun jäsen, jos avioliitto on päättynyt. Avioliiton aikana hän oli ”sukua avioliiton kautta”, ei lapset asiaa muuta.
Totta kai on, ainakin jos on lapsia. Miten joku voisi esimerkiksi ajatella, että hänen oman lapsensa äiti tai isä ei kuulu sukuun? Tai ajattelisinko, että serkkuni isä ei ole enää minulle sukua, jos hän on eronnut vaimostaan? Tai miten kukaan voi ajatella vaikka, että oman pojanpojan äiti ei kuulu enää sukuun?
Eivät ne syntyneet suhteet mihinkään katoa, vaikka erotaan.
Jos itse saisin tosiaan vaikkapa lapsenlapsen, niin kyllähän hänen toinen vanhempansa olisi osa sukuani kuolemaan saakka, vaikka olisikin eronnut pojastani. Lapsi, jolla olisi meidän molempien geenejä ja jota molemmat rakastaisimme, yhdistäisi meidät ikuisiksi ajoiksi. Ei sillä ole väliä, onko meillä keskenämme yhteisiä geenejä.
Olipa typerä juttu :D
Ei tietenkään tätisi mies ole sinulle mitään sukua. Ei ole ollut silloinkaan kun olivat naimisissa vielä :D
Lapseni isä ei todellakaan kuulu minun sukuuni mitenkään, olemme olleet eronneitakin jo 19 vuotta. Minut jos joku liittäisi hänen sukuunsa puheissaan, tekisin varmaan kunnianloukkauksesta tutkintapyynnön.
Ex-vaimo ei kuulu mieheni sukuun mitenkään. Hän on vain exä, eikä hänellä ole mitään asiaa enää miehen suvun juhliin. Miehen lapset tietysti ovat tervetulleita. Eihän miehenikään mene ex-vaimonsa äidin 5-kymppisiin exänsä ja hänen uuden miehensä kanssa, voi hyvää päivää taas :D
Se jos sinä koet ikuista yhteyttä exmiehesi kanssa vaikka tällä on uusi vaimo ollut jo kymmenen vuotta, niin se on sinun ihan oma ja yksityinen asiasi. Muute ivät tunne samalla tavalla kuin sinä.
Varmaan riippuu suvusta, mutta ainakin meidän suvussa veljeni exä on edelleen samaa sukua ja kohdellaan häntä kuin veljeni nykyistä vaimoa. Esim. veljeni exä on ollut suvussamme paljon kauemmin kuin nykyinen.
Samoin vanhempani muistavat hänen merkkipäivät ja joulut ja auttavat tarvittaessa. Ja heitä yhdistää lastenlapset, toisin kuin uuden miniän kanssa.
Ja kaikkiin sukujuhliin myös ex-puoliso on kutsuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exä on edelleen miehesi suvun jäsen, jos ovat olleet avioliitossa tai jos lapsia ja vaikka nyt eronneet.
Ei se nimeä vaihtamalla parane tai poistu, vaan edelleen kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukututkimuksessa olet hänen toinen vaimonsa eli
1. puoliso on exä ja sinä vasta sen jälkeen ja mahdollisesti komas sinun jälkeen.Ei ole. Miehesi eksä ei ole miehesi suvun jäsen, jos avioliitto on päättynyt. Avioliiton aikana hän oli ”sukua avioliiton kautta”, ei lapset asiaa muuta.
Totta kai on, ainakin jos on lapsia. Miten joku voisi esimerkiksi ajatella, että hänen oman lapsensa äiti tai isä ei kuulu sukuun? Tai ajattelisinko, että serkkuni isä ei ole enää minulle sukua, jos hän on eronnut vaimostaan? Tai miten kukaan voi ajatella vaikka, että oman pojanpojan äiti ei kuulu enää sukuun?
Eivät ne syntyneet suhteet mihinkään katoa, vaikka erotaan.
Jos itse saisin tosiaan vaikkapa lapsenlapsen, niin kyllähän hänen toinen vanhempansa olisi osa sukuani kuolemaan saakka, vaikka olisikin eronnut pojastani. Lapsi, jolla olisi meidän molempien geenejä ja jota molemmat rakastaisimme, yhdistäisi meidät ikuisiksi ajoiksi. Ei sillä ole väliä, onko meillä keskenämme yhteisiä geenejä.
Olipa typerä juttu :D
Ei tietenkään tätisi mies ole sinulle mitään sukua. Ei ole ollut silloinkaan kun olivat naimisissa vielä :D
Lapseni isä ei todellakaan kuulu minun sukuuni mitenkään, olemme olleet eronneitakin jo 19 vuotta. Minut jos joku liittäisi hänen sukuunsa puheissaan, tekisin varmaan kunnianloukkauksesta tutkintapyynnön.
Ex-vaimo ei kuulu mieheni sukuun mitenkään. Hän on vain exä, eikä hänellä ole mitään asiaa enää miehen suvun juhliin. Miehen lapset tietysti ovat tervetulleita. Eihän miehenikään mene ex-vaimonsa äidin 5-kymppisiin exänsä ja hänen uuden miehensä kanssa, voi hyvää päivää taas :D
Se jos sinä koet ikuista yhteyttä exmiehesi kanssa vaikka tällä on uusi vaimo ollut jo kymmenen vuotta, niin se on sinun ihan oma ja yksityinen asiasi. Muute ivät tunne samalla tavalla kuin sinä.
Varmaan riippuu suvusta, mutta ainakin meidän suvussa veljeni exä on edelleen samaa sukua ja kohdellaan häntä kuin veljeni nykyistä vaimoa. Esim. veljeni exä on ollut suvussamme paljon kauemmin kuin nykyinen.
Samoin vanhempani muistavat hänen merkkipäivät ja joulut ja auttavat tarvittaessa. Ja heitä yhdistää lastenlapset, toisin kuin uuden miniän kanssa.
Ja kaikkiin sukujuhliin myös ex-puoliso on kutsuttu.
Onko tuo veljellesi ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä sukunimiasiassa kannattaa miettiä myös sitä onko se sukunimi alunperinkään ”oma”. Perinteisesti sukunimet ovat noudattaneet isälinjaa. Naisilla ei ole kovin kauan ollut edes oikeutta pitää alkuperäistä (oman isänsä) sukunimeä avioituessaan. Jokaisen sukupolven kohdalla äidin nimi on siis hylätty, jos ollaan oltu naimisissa lapsen syntyessä.
Itse mietin haluanko pitää isäni nimen koko elämäni tai olisiko yhtä lailla (tai mahdollisesti enemmän) oma nimeni se mikä oli äitini tyttönimi. Se taas on hänen isältään saatu eli pitäisikö valita äidinäidin nimi tai seurata äitilinjaa mahdollisimman pitkälle ja ottaa nimi sieltä. Viisi sukupolvea saa nykyään mennä taaksepäin nimen valinnassa.
Syntymän jälkeen annettu ensimmäinen sukunimi ei kaikille välttämättä tunnu omalta. Onko jollain tavalla itsenäisempää pysyä isänsä sukunimellä kuin valita aviomiehen sukunimi tai mahdollisesti jokin uusi nimi? (Toki joillakin on äitinsä sukunimi, mutta yleensä se on taas äidin isältään saama.)
Kaikki voinevat tehdä valinnan oman harkintansa ja mieltymystensä mukaan.
Onko sukunimi jotenkin suojattu-tai erikoinen,kun tommosen .Älämölön asiasta nostat.Älä ota miehesi nimeä,pidä omasi,niin ex-rva lla=eri nimi.
Eräs tuttu päätti ottaa miehensä sukunimen, vaikka miehen exällä on sama sukunimi ja etunimi. Varmaan tosi kiva miehen lapselle, että äidillä ja uudella äitipuolella on tasan sama nimi kummallakin.
Jos siis exällä on kuitenkin eri etunimi kuin sinulla, mielestäni teidän tilanteessa ei ole mitään ihmeellistä.
Onko sukunimi jotenkin suojattu-tai erikoinen,kun tommosen .Älämölön asiasta nostat.Älä ota miehesi nimeä,pidä omasi,niin ex-rva lla=eri nimi.
Trollihan tää on, tismalleen sama aloitusboli joskus vuosi tai kaksi sitten... säälittävää sinällänsä että tämän muistan 🙄
Vierailija kirjoitti:
Exä on edelleen miehesi suvun jäsen, jos ovat olleet avioliitossa tai jos lapsia ja vaikka nyt eronneet.
Ei se nimeä vaihtamalla parane tai poistu, vaan edelleen kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukututkimuksessa olet hänen toinen vaimonsa eli
1. puoliso on exä ja sinä vasta sen jälkeen ja mahdollisesti komas sinun jälkeen.
Virallisia varsinaisia omaan sukuun kuuluvia (ja kaikilla on Omakin suku, vaikka olisi naimisissa) ovat ainoastaan "veren kautta" (tai adoptiolla) sukulaiset. Siis samat, jotka perintökaaren perimysjärjestyksen mukaan perisivät henkilön (+ serkut, pikkuserkut yms. Jotka eivät peri, mutta ovat muuten sukua) Pointtina on, että ko. Henkilöiden PUOLISOT eivät missään tapauksessa peri, eli eivät ole sukua.
Leskikään ei tässä tapauksessa siis ole sukua (toivottavasti), vaikka voikin periä, jos ei ole lapsia.
Tietty "laajasti" ajatellen sukulaisia voivat olla kaikki kummin kissan kaiman tuttavat. Mutta verisukua eivät.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä voi erota ihan kokonaan, ja niin yleensä tehdäänkin, ainakin silloin kun molemmat puolisot haluavat erota. Joskus käy niin että nainen ei haluakaan erota, ja sitten hän vielä vuosikymmenien jälkeen väkisin vänkää ettei hänen ex-miehensä ole hänestä eronnut kokonaan. Se toinen on eronnut kuitenkin ihan kokonaan jo aikoja sitten. Lapsistahan tuolloin ei erota, vaan siitä parisuhteesta, joten lasten tulevissa juhlissa ja lapsenlapsissa ollaan kyllä tekemisissä lasten kanssa, mutta ei sen exän kanssa, vaan juhliin tullaan ihan sen oman vaimon kanssa, ja niitä lapsenlapsia hoidetaan siellä omasa kodissa vaimon kanssa, ei exän kanssa.