Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Mitä tapauksia itse tiedän on se, että lapset ovat olleet väkivaltaisia jo ennen laitokseen menoa. En ole kuullut tapauksista, jossa väkivalta olisi alkanut vasta itse laitoksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti

1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen

2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu

3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset

4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan

5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei

-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja

tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.

Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?

Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.

Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.

Todella ammattimaista.

Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.

Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.

Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.

Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.

Olet tavannut meidät kaikki?

Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.

Ohis

Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.

Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).

Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.

Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?

Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".

Ei kai näin kuuluisi olla?

Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.

Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?

No ihan ensimmäiseksi tietenkin pitäisi korjata lastensuojelulaki. Epämääräinen mössötys huolesta pois. Tilalle asiatekstiä.

Sitten pitäisi julkistaa selkeät tilastot aiheettomista ilmoituksista ja kouluttaa oma henkilökunta ja muut virkamiehet tunnistamaan ne.

Pitäisi estää kaikenlainen pätevyyskeplottelu.

Pitäisi määrätä sanktiot aiheettomista ilmoituksista.

Pitäisi järjestää traumaterapia uhreiksi joutuneille.

Ja kaikki korruptoituneet kytkökset lastensuojelulaitoksiin tehtävä rikollisiksi.

Suurilta kv jäteiltä kokonaan pois sijoitetut lapset.

Ihan "hyviä" ehdotuksia, mutta et ole tainnut perehtyä em. lakiin? Termiä "huoli" ei mainita kertaakaan. Lisäksi 4/2019 tuli voimaan laki lastensuojelulain muuttamisesta, käytännössä tarkennettu informointivelvollisuutta koskien lain vaikutuksista, muutoksen hakemisesta ja asiakkaan oikeuksista prosessissa. Asiakkaan oikeusturvaa siis pyritään vahvistamaan. Lisäksi tarkennettu rajoitusoikeuksia sijaishuollossa. Lapsen oikeuksia pyritään vahvistamaan. Eli kehitetään jatkuvasti, eduskuntahan näistä päättää, sinne viestiä ja ideoita. Virkamiesten tehtävä on toimia lain pohjalta, mutta he eivät niitä laadi (toki hyvä olla tuomassa tietoa päättäjille).

Korruptiohan on jo rikollista, jääviyslait on olemassa sekä laki viranomaistoiminnasta.

Aiheettomat ilmoitukset pyritään tunnistamaan, mutta kuinka mielestäsi ilmoitusvelvollisuuden sanktioiminen parantaa hädänalaisten lasten ja nuorten asemaa? Jos mietit kokonaisuutta vähän laajemmin.

Hassua oikeastaan, kuinka vähän lastensuojeluun keskittyvässä keskustelussa usein mietitään lapsia, nuoria ja heidän oikeuksia tai tilanteita, keskustelu keskittyy vanhempien ja työntekijöiden kuvioihin.

Vanhempien oikeusturva on myös lapsen oikeusturvaa.

Lapsen erottaminen vanhemmista on aina lapselle trauma. Aina. Silloin tulee todella miettiä sitä onko menettelystä lapselle hyötyä ja miten paljon. Kun huostaanotosta ja sijoituksesta on AINA haittaa.

Tähänkin seikkaan suhtautuminen on hyvin ristiriitaista. Suomessa tämä tuntuu unohtuvan. Lapsi pitää pelastaa oletettavasti huonolta, kelvottomalta vanhemmaltaan. Kuitenkin tämä ollaan silti muistettu kansainvälisessä lapsiongelmassa, joka saa muidenkin maiden huomiota eli a l h ol - leiri. Siinä yhteydessä muistetaan pitää mielessä se yleisesti myönnetty fakta, että äiti, vaikkakin vääriä, vaarallisiakin valintoja elämässään tehnyt ja lapsensakin vaaralle altistava ja täten lakia rikkova on silti lapselle äärimmäisen tärkeä ja ensisijainen vuorovaikutussuhde. Lasten vieminen äidiltään on kansainvälisesti tarkasteltuna hyvin vaikea ja vaikeasti perusteltava toimenpide.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen pointti. Kuinkakohan paljon tuohon asiaan vaikuttaa se, että a l h o l asiassa operoidaan kansainvälisesti ja mukana on muutenkin muita viranomaisia jotka eivät ole sokeutuneet lasun kaltaisesti omille toimintatavoilleen.

Todellisuus tuossakin tapauksessa on kuitenkin se että kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja asiantuntijat huolehtivat ettei lapsia voi erottaa äideistä leiriltä eli äidit tulevat mukana. Joka tottakai on lapsen etu. Lapselle ei haluta aiheuttaa uutta syvää traumaa.

Suomen maaperälle saavuttuaan lasu päivän varmasti tekee kiireellisen sijoituksen, huostaanoton jota ei edes yritetä purkaa ja vaikeuttaa yhteydenpitoa äitiin.

Aika kova ristiriita.

Tässä vaikuttaa ainoastaan se, että leiriä hallitsevat kurdit ovat ilmoittaneet, että eivät anna sieltä lapsia ilman, että äiditkin viedään sieltä pois.

Oletko ollut prosessissa mukana tai tutkinut sen yksityiskohtia?

Leirillä on perheitä lukuisista valtioista. Henkilökohtaisesti uskoisin, että mikäli tämä lähtökohta on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastainen olisivat valtiot yhdessä ryhtyneet toimenpiteisiin kurdihallintoa vastaan. Kansainvälisissä lapsiasioissa toimivaltainen viranomainen on paikallinen lastensuojelu ja noudatetaan paikallista lainsäädäntöä kyllä. Pääsääntöisesti kuitenkin näiden yläpuolella ovat kansainväliset lait ja sopimukset.

Alueella ei ole viranomaisia eikä lakeja.

Vai sellaista mutuilua. Melkein sossukirjaustasoista :D

Noin tietämättömään kommenttiin en viitsi edes vastata tämän enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Mitä tapauksia itse tiedän on se, että lapset ovat olleet väkivaltaisia jo ennen laitokseen menoa. En ole kuullut tapauksista, jossa väkivalta olisi alkanut vasta itse laitoksissa.

Eli laitoshoidolla ei ole ollut mitään tuloksia. Nähtävissä olisi myös negatiivisia vaikutuksia mutta niitä ei haluta myöntää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Mitä tapauksia itse tiedän on se, että lapset ovat olleet väkivaltaisia jo ennen laitokseen menoa. En ole kuullut tapauksista, jossa väkivalta olisi alkanut vasta itse laitoksissa.

Ja sinä olet sossu tms tai sitten täysin ulkopuolinen torvelo?

Suomessa tehdään valtavasti kanteluita noista laitoksista, niihin tehdään tarkastuksia ja epäkohtia on aivan valtavasti, rangaistukset laittomia, työntekijät epäpäteviä ja luonnehäiriöisiä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Mitä tapauksia itse tiedän on se, että lapset ovat olleet väkivaltaisia jo ennen laitokseen menoa. En ole kuullut tapauksista, jossa väkivalta olisi alkanut vasta itse laitoksissa.

Eli laitoshoidolla ei ole ollut mitään tuloksia. Nähtävissä olisi myös negatiivisia vaikutuksia mutta niitä ei haluta myöntää

En kyllä ymmärrä mistä nyt vedit sen päähänpiston, ettei laitoshoidolla ole mitään tuloksia, kun nyt puhuttiin pelkästään nuorten käyttäytymisestä ja siitä miten he käyttäytyvät mentäessään laitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Mitä tapauksia itse tiedän on se, että lapset ovat olleet väkivaltaisia jo ennen laitokseen menoa. En ole kuullut tapauksista, jossa väkivalta olisi alkanut vasta itse laitoksissa.

Eli laitoshoidolla ei ole ollut mitään tuloksia. Nähtävissä olisi myös negatiivisia vaikutuksia mutta niitä ei haluta myöntää

En kyllä ymmärrä mistä nyt vedit sen päähänpiston, ettei laitoshoidolla ole mitään tuloksia, kun nyt puhuttiin pelkästään nuorten käyttäytymisestä ja siitä miten he käyttäytyvät mentäessään laitokseen.

Kyllä jo sossujen omien "ylisukupolvisuus" käsitteiden pitäisi antaa vihjeitä siitä että systeemissä on joko vikaa tai kehitettävää jos siihen tuhlataan vuosittain yli miljardi euroa verovaroja ja lasulapsien lapsistakin tulee lasun asiakkaita kun saavat lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti

1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen

2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu

3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset

4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan

5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei

-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja

tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.

Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?

Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.

Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.

Todella ammattimaista.

Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.

Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.

Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.

Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.

Olet tavannut meidät kaikki?

Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.

Ohis

Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.

Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).

Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.

Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?

Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".

Ei kai näin kuuluisi olla?

Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.

Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?

No ihan ensimmäiseksi tietenkin pitäisi korjata lastensuojelulaki. Epämääräinen mössötys huolesta pois. Tilalle asiatekstiä.

Sitten pitäisi julkistaa selkeät tilastot aiheettomista ilmoituksista ja kouluttaa oma henkilökunta ja muut virkamiehet tunnistamaan ne.

Pitäisi estää kaikenlainen pätevyyskeplottelu.

Pitäisi määrätä sanktiot aiheettomista ilmoituksista.

Pitäisi järjestää traumaterapia uhreiksi joutuneille.

Ja kaikki korruptoituneet kytkökset lastensuojelulaitoksiin tehtävä rikollisiksi.

Suurilta kv jäteiltä kokonaan pois sijoitetut lapset.

Ihan "hyviä" ehdotuksia, mutta et ole tainnut perehtyä em. lakiin? Termiä "huoli" ei mainita kertaakaan. Lisäksi 4/2019 tuli voimaan laki lastensuojelulain muuttamisesta, käytännössä tarkennettu informointivelvollisuutta koskien lain vaikutuksista, muutoksen hakemisesta ja asiakkaan oikeuksista prosessissa. Asiakkaan oikeusturvaa siis pyritään vahvistamaan. Lisäksi tarkennettu rajoitusoikeuksia sijaishuollossa. Lapsen oikeuksia pyritään vahvistamaan. Eli kehitetään jatkuvasti, eduskuntahan näistä päättää, sinne viestiä ja ideoita. Virkamiesten tehtävä on toimia lain pohjalta, mutta he eivät niitä laadi (toki hyvä olla tuomassa tietoa päättäjille).

Korruptiohan on jo rikollista, jääviyslait on olemassa sekä laki viranomaistoiminnasta.

Aiheettomat ilmoitukset pyritään tunnistamaan, mutta kuinka mielestäsi ilmoitusvelvollisuuden sanktioiminen parantaa hädänalaisten lasten ja nuorten asemaa? Jos mietit kokonaisuutta vähän laajemmin.

Hassua oikeastaan, kuinka vähän lastensuojeluun keskittyvässä keskustelussa usein mietitään lapsia, nuoria ja heidän oikeuksia tai tilanteita, keskustelu keskittyy vanhempien ja työntekijöiden kuvioihin.

Vanhempien oikeusturva on myös lapsen oikeusturvaa.

Lapsen erottaminen vanhemmista on aina lapselle trauma. Aina. Silloin tulee todella miettiä sitä onko menettelystä lapselle hyötyä ja miten paljon. Kun huostaanotosta ja sijoituksesta on AINA haittaa.

Tähänkin seikkaan suhtautuminen on hyvin ristiriitaista. Suomessa tämä tuntuu unohtuvan. Lapsi pitää pelastaa oletettavasti huonolta, kelvottomalta vanhemmaltaan. Kuitenkin tämä ollaan silti muistettu kansainvälisessä lapsiongelmassa, joka saa muidenkin maiden huomiota eli a l h ol - leiri. Siinä yhteydessä muistetaan pitää mielessä se yleisesti myönnetty fakta, että äiti, vaikkakin vääriä, vaarallisiakin valintoja elämässään tehnyt ja lapsensakin vaaralle altistava ja täten lakia rikkova on silti lapselle äärimmäisen tärkeä ja ensisijainen vuorovaikutussuhde. Lasten vieminen äidiltään on kansainvälisesti tarkasteltuna hyvin vaikea ja vaikeasti perusteltava toimenpide.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen pointti. Kuinkakohan paljon tuohon asiaan vaikuttaa se, että a l h o l asiassa operoidaan kansainvälisesti ja mukana on muutenkin muita viranomaisia jotka eivät ole sokeutuneet lasun kaltaisesti omille toimintatavoilleen.

Todellisuus tuossakin tapauksessa on kuitenkin se että kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja asiantuntijat huolehtivat ettei lapsia voi erottaa äideistä leiriltä eli äidit tulevat mukana. Joka tottakai on lapsen etu. Lapselle ei haluta aiheuttaa uutta syvää traumaa.

Suomen maaperälle saavuttuaan lasu päivän varmasti tekee kiireellisen sijoituksen, huostaanoton jota ei edes yritetä purkaa ja vaikeuttaa yhteydenpitoa äitiin.

Aika kova ristiriita.

Tässä vaikuttaa ainoastaan se, että leiriä hallitsevat kurdit ovat ilmoittaneet, että eivät anna sieltä lapsia ilman, että äiditkin viedään sieltä pois.

Oletko ollut prosessissa mukana tai tutkinut sen yksityiskohtia?

Leirillä on perheitä lukuisista valtioista. Henkilökohtaisesti uskoisin, että mikäli tämä lähtökohta on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastainen olisivat valtiot yhdessä ryhtyneet toimenpiteisiin kurdihallintoa vastaan. Kansainvälisissä lapsiasioissa toimivaltainen viranomainen on paikallinen lastensuojelu ja noudatetaan paikallista lainsäädäntöä kyllä. Pääsääntöisesti kuitenkin näiden yläpuolella ovat kansainväliset lait ja sopimukset.

Alueella ei ole viranomaisia eikä lakeja.

Vai sellaista mutuilua. Melkein sossukirjaustasoista :D

Noin tietämättömään kommenttiin en viitsi edes vastata tämän enempää.

Niin joo, onhan siellä kuulemma joku isisin jättämä sharia laki, mutta eipä taida mikään valtio sellaista tunnustaa neuvottelukumppanikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Mitä tapauksia itse tiedän on se, että lapset ovat olleet väkivaltaisia jo ennen laitokseen menoa. En ole kuullut tapauksista, jossa väkivalta olisi alkanut vasta itse laitoksissa.

Eli laitoshoidolla ei ole ollut mitään tuloksia. Nähtävissä olisi myös negatiivisia vaikutuksia mutta niitä ei haluta myöntää

En kyllä ymmärrä mistä nyt vedit sen päähänpiston, ettei laitoshoidolla ole mitään tuloksia, kun nyt puhuttiin pelkästään nuorten käyttäytymisestä ja siitä miten he käyttäytyvät mentäessään laitokseen.

Kyllä jo sossujen omien "ylisukupolvisuus" käsitteiden pitäisi antaa vihjeitä siitä että systeemissä on joko vikaa tai kehitettävää jos siihen tuhlataan vuosittain yli miljardi euroa verovaroja ja lasulapsien lapsistakin tulee lasun asiakkaita kun saavat lapsen.

Ylisukupolvisuus käsitteenä hämärtää koko keskustelua. Eikö viranomaisten intervention pitäisi katkaista se "ylisukupolvisuus". Niinhän ei siis tapahdu. Eli systeemi ei ole tuossakaan mielessä toimiva.

Nykyään kun puututaan siis jo vääränvärisiin sukkiin niin puuttumisen tasosta ei ainakaan ole kiinni eikä siltä kantilta voi enää tiukentaa. Eli tarjotussa "avussa" on jotain vikaa. Kun sitä ei edes koeta avuksi eikä todellisia tuloksia (ongelmakierteiden periytymisen katkeaminen) synny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti

1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen

2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu

3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset

4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan

5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei

-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja

tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.

Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?

Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.

Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.

Todella ammattimaista.

Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.

Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.

Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.

Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.

Olet tavannut meidät kaikki?

Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.

Ohis

Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.

Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).

Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.

Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?

Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".

Ei kai näin kuuluisi olla?

Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.

Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?

No ihan ensimmäiseksi tietenkin pitäisi korjata lastensuojelulaki. Epämääräinen mössötys huolesta pois. Tilalle asiatekstiä.

Sitten pitäisi julkistaa selkeät tilastot aiheettomista ilmoituksista ja kouluttaa oma henkilökunta ja muut virkamiehet tunnistamaan ne.

Pitäisi estää kaikenlainen pätevyyskeplottelu.

Pitäisi määrätä sanktiot aiheettomista ilmoituksista.

Pitäisi järjestää traumaterapia uhreiksi joutuneille.

Ja kaikki korruptoituneet kytkökset lastensuojelulaitoksiin tehtävä rikollisiksi.

Suurilta kv jäteiltä kokonaan pois sijoitetut lapset.

Ihan "hyviä" ehdotuksia, mutta et ole tainnut perehtyä em. lakiin? Termiä "huoli" ei mainita kertaakaan. Lisäksi 4/2019 tuli voimaan laki lastensuojelulain muuttamisesta, käytännössä tarkennettu informointivelvollisuutta koskien lain vaikutuksista, muutoksen hakemisesta ja asiakkaan oikeuksista prosessissa. Asiakkaan oikeusturvaa siis pyritään vahvistamaan. Lisäksi tarkennettu rajoitusoikeuksia sijaishuollossa. Lapsen oikeuksia pyritään vahvistamaan. Eli kehitetään jatkuvasti, eduskuntahan näistä päättää, sinne viestiä ja ideoita. Virkamiesten tehtävä on toimia lain pohjalta, mutta he eivät niitä laadi (toki hyvä olla tuomassa tietoa päättäjille).

Korruptiohan on jo rikollista, jääviyslait on olemassa sekä laki viranomaistoiminnasta.

Aiheettomat ilmoitukset pyritään tunnistamaan, mutta kuinka mielestäsi ilmoitusvelvollisuuden sanktioiminen parantaa hädänalaisten lasten ja nuorten asemaa? Jos mietit kokonaisuutta vähän laajemmin.

Hassua oikeastaan, kuinka vähän lastensuojeluun keskittyvässä keskustelussa usein mietitään lapsia, nuoria ja heidän oikeuksia tai tilanteita, keskustelu keskittyy vanhempien ja työntekijöiden kuvioihin.

Vanhempien oikeusturva on myös lapsen oikeusturvaa.

Lapsen erottaminen vanhemmista on aina lapselle trauma. Aina. Silloin tulee todella miettiä sitä onko menettelystä lapselle hyötyä ja miten paljon. Kun huostaanotosta ja sijoituksesta on AINA haittaa.

Tähänkin seikkaan suhtautuminen on hyvin ristiriitaista. Suomessa tämä tuntuu unohtuvan. Lapsi pitää pelastaa oletettavasti huonolta, kelvottomalta vanhemmaltaan. Kuitenkin tämä ollaan silti muistettu kansainvälisessä lapsiongelmassa, joka saa muidenkin maiden huomiota eli a l h ol - leiri. Siinä yhteydessä muistetaan pitää mielessä se yleisesti myönnetty fakta, että äiti, vaikkakin vääriä, vaarallisiakin valintoja elämässään tehnyt ja lapsensakin vaaralle altistava ja täten lakia rikkova on silti lapselle äärimmäisen tärkeä ja ensisijainen vuorovaikutussuhde. Lasten vieminen äidiltään on kansainvälisesti tarkasteltuna hyvin vaikea ja vaikeasti perusteltava toimenpide.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen pointti. Kuinkakohan paljon tuohon asiaan vaikuttaa se, että a l h o l asiassa operoidaan kansainvälisesti ja mukana on muutenkin muita viranomaisia jotka eivät ole sokeutuneet lasun kaltaisesti omille toimintatavoilleen.

Todellisuus tuossakin tapauksessa on kuitenkin se että kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja asiantuntijat huolehtivat ettei lapsia voi erottaa äideistä leiriltä eli äidit tulevat mukana. Joka tottakai on lapsen etu. Lapselle ei haluta aiheuttaa uutta syvää traumaa.

Suomen maaperälle saavuttuaan lasu päivän varmasti tekee kiireellisen sijoituksen, huostaanoton jota ei edes yritetä purkaa ja vaikeuttaa yhteydenpitoa äitiin.

Aika kova ristiriita.

Tässä vaikuttaa ainoastaan se, että leiriä hallitsevat kurdit ovat ilmoittaneet, että eivät anna sieltä lapsia ilman, että äiditkin viedään sieltä pois.

Oletko ollut prosessissa mukana tai tutkinut sen yksityiskohtia?

Leirillä on perheitä lukuisista valtioista. Henkilökohtaisesti uskoisin, että mikäli tämä lähtökohta on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastainen olisivat valtiot yhdessä ryhtyneet toimenpiteisiin kurdihallintoa vastaan. Kansainvälisissä lapsiasioissa toimivaltainen viranomainen on paikallinen lastensuojelu ja noudatetaan paikallista lainsäädäntöä kyllä. Pääsääntöisesti kuitenkin näiden yläpuolella ovat kansainväliset lait ja sopimukset.

Alueella ei ole viranomaisia eikä lakeja.

Vai sellaista mutuilua. Melkein sossukirjaustasoista :D

Noin tietämättömään kommenttiin en viitsi edes vastata tämän enempää.

Niin joo, onhan siellä kuulemma joku isisin jättämä sharia laki, mutta eipä taida mikään valtio sellaista tunnustaa neuvottelukumppanikseen.

Luulet että isik sen kanssa sotineet kurdit käyttää isik sen lakeja omalla alueellaan? Just. Jospa keskityt nyt koulutehtäviin. Historia ja yhteiskuntaoppi alkaa sitten yläasteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Mitä tapauksia itse tiedän on se, että lapset ovat olleet väkivaltaisia jo ennen laitokseen menoa. En ole kuullut tapauksista, jossa väkivalta olisi alkanut vasta itse laitoksissa.

Eli laitoshoidolla ei ole ollut mitään tuloksia. Nähtävissä olisi myös negatiivisia vaikutuksia mutta niitä ei haluta myöntää

En kyllä ymmärrä mistä nyt vedit sen päähänpiston, ettei laitoshoidolla ole mitään tuloksia, kun nyt puhuttiin pelkästään nuorten käyttäytymisestä ja siitä miten he käyttäytyvät mentäessään laitokseen.

Kyllä jo sossujen omien "ylisukupolvisuus" käsitteiden pitäisi antaa vihjeitä siitä että systeemissä on joko vikaa tai kehitettävää jos siihen tuhlataan vuosittain yli miljardi euroa verovaroja ja lasulapsien lapsistakin tulee lasun asiakkaita kun saavat lapsen.

Ylisukupolvisuus käsitteenä hämärtää koko keskustelua. Eikö viranomaisten intervention pitäisi katkaista se "ylisukupolvisuus". Niinhän ei siis tapahdu. Eli systeemi ei ole tuossakaan mielessä toimiva.

Nykyään kun puututaan siis jo vääränvärisiin sukkiin niin puuttumisen tasosta ei ainakaan ole kiinni eikä siltä kantilta voi enää tiukentaa. Eli tarjotussa "avussa" on jotain vikaa. Kun sitä ei edes koeta avuksi eikä todellisia tuloksia (ongelmakierteiden periytymisen katkeaminen) synny.

Väkivalta ja päihdeongelmat ovat erittäin perinnöllisiä oli lastensuojelu mukana tai ei. Ainakin se mahdollistaa niille lapsille muutaman vuoden ilman kännisten hakkaamisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Mitä tapauksia itse tiedän on se, että lapset ovat olleet väkivaltaisia jo ennen laitokseen menoa. En ole kuullut tapauksista, jossa väkivalta olisi alkanut vasta itse laitoksissa.

Eli laitoshoidolla ei ole ollut mitään tuloksia. Nähtävissä olisi myös negatiivisia vaikutuksia mutta niitä ei haluta myöntää

En kyllä ymmärrä mistä nyt vedit sen päähänpiston, ettei laitoshoidolla ole mitään tuloksia, kun nyt puhuttiin pelkästään nuorten käyttäytymisestä ja siitä miten he käyttäytyvät mentäessään laitokseen.

Kyllä jo sossujen omien "ylisukupolvisuus" käsitteiden pitäisi antaa vihjeitä siitä että systeemissä on joko vikaa tai kehitettävää jos siihen tuhlataan vuosittain yli miljardi euroa verovaroja ja lasulapsien lapsistakin tulee lasun asiakkaita kun saavat lapsen.

En väitä etteikö systeemissä olisi kehittämisen varaa, mutta ei mikään systeemi auta, jos itse autettavat eivät pyri lainkaan muuttamaan omia tapojaan ja käyttäytymistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Kun taitava väkivallantekijä sanoo päättäväisesti ja osaa puhua vetoavasti, kumoutuu lapsen kertomus väkivallasta, lapsi leimataan valehtelijaksi ja väkivallaton vanhempi vieraannuttajaksi, eikä tuomiota tule. Pahimmillaan lapsi määrätään asumaan väkivallan tekijälle. Tämä on aito ja vakava riski.

Katselin tässä jotakin sarjaa, jossa nuori tyttö oli poliisin kuulustelussa. Hän oli hädissään ja semihysteerinen. Hän sanoi, että pelottaa ja hermostuttaa. Poliisi vastasi jotain sellaista, että niin syyttömillä yleensä onkin. Oikeita rikollisia ei pelota ja he käyttäytyvät vakuuttavasti.

Tämä kun edes tajuttaisiin näissä lastensuojelukuulusteluissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Mitä tapauksia itse tiedän on se, että lapset ovat olleet väkivaltaisia jo ennen laitokseen menoa. En ole kuullut tapauksista, jossa väkivalta olisi alkanut vasta itse laitoksissa.

Eli laitoshoidolla ei ole ollut mitään tuloksia. Nähtävissä olisi myös negatiivisia vaikutuksia mutta niitä ei haluta myöntää

En kyllä ymmärrä mistä nyt vedit sen päähänpiston, ettei laitoshoidolla ole mitään tuloksia, kun nyt puhuttiin pelkästään nuorten käyttäytymisestä ja siitä miten he käyttäytyvät mentäessään laitokseen.

Kyllä jo sossujen omien "ylisukupolvisuus" käsitteiden pitäisi antaa vihjeitä siitä että systeemissä on joko vikaa tai kehitettävää jos siihen tuhlataan vuosittain yli miljardi euroa verovaroja ja lasulapsien lapsistakin tulee lasun asiakkaita kun saavat lapsen.

En väitä etteikö systeemissä olisi kehittämisen varaa, mutta ei mikään systeemi auta, jos itse autettavat eivät pyri lainkaan muuttamaan omia tapojaan ja käyttäytymistään.

Auttaako heitä sitten se että sinne systeemin tukkeeksi haalitaan kymmeniä tuhansia sivullisia selvittämään miksi he on tehneet väärällä tavalla laatikkoruoan tai miksi heidän tyttönsä luistelee eikä soita selloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Eli jos väkivallaton vanhempi hakee apua lasusta se pahimmillaan menettää kokonaan sen lapsen kun ne alkaa epäillä ettei äiti ehkä pysty suojelemaan lasta tarpeeksi. S-A-I-R-A-S-T-A.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Eli jos väkivallaton vanhempi hakee apua lasusta se pahimmillaan menettää kokonaan sen lapsen kun ne alkaa epäillä ettei äiti ehkä pysty suojelemaan lasta tarpeeksi. S-A-I-R-A-S-T-A.

Ihan saatanan sairasta!

On selvää että lasun työntekijät sokeutuu omille toimintatavoilleen ja osa jopa kokee huostaanotot tuloksellisena toimintana. Joten vähintä mitä voidaan tehdä olisi esim. kunnollinen henkilökohtainen palkkio huostaanoton purkamisesta tms. Senhän pitäisi muutenkin olla tavoite ja Suomessa ei ole. Kannustaisi tukemaan vanhempia ja purettaisiin heti kun voidaan.