Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Se, että lapsi todistaa väkivaltaa on lapsen kehitykselle ihan yhtä haitallista kuin, että väkivalta kohdistuisi lapseen. Olisit kysynyt sossultasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Mitä tapauksia itse tiedän on se, että lapset ovat olleet väkivaltaisia jo ennen laitokseen menoa. En ole kuullut tapauksista, jossa väkivalta olisi alkanut vasta itse laitoksissa.

Eli laitoshoidolla ei ole ollut mitään tuloksia. Nähtävissä olisi myös negatiivisia vaikutuksia mutta niitä ei haluta myöntää

En kyllä ymmärrä mistä nyt vedit sen päähänpiston, ettei laitoshoidolla ole mitään tuloksia, kun nyt puhuttiin pelkästään nuorten käyttäytymisestä ja siitä miten he käyttäytyvät mentäessään laitokseen.

Kyllä jo sossujen omien "ylisukupolvisuus" käsitteiden pitäisi antaa vihjeitä siitä että systeemissä on joko vikaa tai kehitettävää jos siihen tuhlataan vuosittain yli miljardi euroa verovaroja ja lasulapsien lapsistakin tulee lasun asiakkaita kun saavat lapsen.

En väitä etteikö systeemissä olisi kehittämisen varaa, mutta ei mikään systeemi auta, jos itse autettavat eivät pyri lainkaan muuttamaan omia tapojaan ja käyttäytymistään.

Auttaako heitä sitten se että sinne systeemin tukkeeksi haalitaan kymmeniä tuhansia sivullisia selvittämään miksi he on tehneet väärällä tavalla laatikkoruoan tai miksi heidän tyttönsä luistelee eikä soita selloa?

No heko heko ei kukaan tuollaista tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Mitä tapauksia itse tiedän on se, että lapset ovat olleet väkivaltaisia jo ennen laitokseen menoa. En ole kuullut tapauksista, jossa väkivalta olisi alkanut vasta itse laitoksissa.

Eli laitoshoidolla ei ole ollut mitään tuloksia. Nähtävissä olisi myös negatiivisia vaikutuksia mutta niitä ei haluta myöntää

En kyllä ymmärrä mistä nyt vedit sen päähänpiston, ettei laitoshoidolla ole mitään tuloksia, kun nyt puhuttiin pelkästään nuorten käyttäytymisestä ja siitä miten he käyttäytyvät mentäessään laitokseen.

Kyllä jo sossujen omien "ylisukupolvisuus" käsitteiden pitäisi antaa vihjeitä siitä että systeemissä on joko vikaa tai kehitettävää jos siihen tuhlataan vuosittain yli miljardi euroa verovaroja ja lasulapsien lapsistakin tulee lasun asiakkaita kun saavat lapsen.

En väitä etteikö systeemissä olisi kehittämisen varaa, mutta ei mikään systeemi auta, jos itse autettavat eivät pyri lainkaan muuttamaan omia tapojaan ja käyttäytymistään.

Auttaako heitä sitten se että sinne systeemin tukkeeksi haalitaan kymmeniä tuhansia sivullisia selvittämään miksi he on tehneet väärällä tavalla laatikkoruoan tai miksi heidän tyttönsä luistelee eikä soita selloa?

No heko heko ei kukaan tuollaista tee.

Juuri niin tekee. Siitähän tämä koko keskustelu lähti. Että lastensuojelun johtaja kehottaa tekemään lasun lapsesta, joka luistelee.

Vuosittain siellä käy kuulusteltavana noin sadan tuhannen aiheettoman ilmoituksen kohteeksi joutunutta vanhempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Mitä tapauksia itse tiedän on se, että lapset ovat olleet väkivaltaisia jo ennen laitokseen menoa. En ole kuullut tapauksista, jossa väkivalta olisi alkanut vasta itse laitoksissa.

Eli laitoshoidolla ei ole ollut mitään tuloksia. Nähtävissä olisi myös negatiivisia vaikutuksia mutta niitä ei haluta myöntää

En kyllä ymmärrä mistä nyt vedit sen päähänpiston, ettei laitoshoidolla ole mitään tuloksia, kun nyt puhuttiin pelkästään nuorten käyttäytymisestä ja siitä miten he käyttäytyvät mentäessään laitokseen.

Kyllä jo sossujen omien "ylisukupolvisuus" käsitteiden pitäisi antaa vihjeitä siitä että systeemissä on joko vikaa tai kehitettävää jos siihen tuhlataan vuosittain yli miljardi euroa verovaroja ja lasulapsien lapsistakin tulee lasun asiakkaita kun saavat lapsen.

En väitä etteikö systeemissä olisi kehittämisen varaa, mutta ei mikään systeemi auta, jos itse autettavat eivät pyri lainkaan muuttamaan omia tapojaan ja käyttäytymistään.

Auttaako heitä sitten se että sinne systeemin tukkeeksi haalitaan kymmeniä tuhansia sivullisia selvittämään miksi he on tehneet väärällä tavalla laatikkoruoan tai miksi heidän tyttönsä luistelee eikä soita selloa?

No heko heko ei kukaan tuollaista tee.

Juuri niin tekee. Siitähän tämä koko keskustelu lähti. Että lastensuojelun johtaja kehottaa tekemään lasun lapsesta, joka luistelee.

Vuosittain siellä käy kuulusteltavana noin sadan tuhannen aiheettoman ilmoituksen kohteeksi joutunutta vanhempaa. 

Voinko lukea jostain sen raportin jossa lukee näin, että nimenomaan on juuri luistelusta kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, lasutrollikin kaivautui illan tullen ulos kolostaan.

Sulla varmaan on esittääkin tuollainen pätkä siitä että johtava sossu muka pyytelee ihan keneltä tahansa ihan mistä tahansa lasuilmoja, että ongelmia kyllä kaivetaan esiin?

Ei ole kyllä omiin silmiin sellaista tekstiä osunut. Sellaisen jutun luin kyllä, jossa käsiteltiin tätä sairasta valmennuskulttuuria jota tupsahtelee esiin lasten harrastuksissa. Siinä jutussa ohjattiin ottamaan yhteyttä lasuun jos näyttää siltä että homma ei ole asianmukaista (eli lapsia tavalla tai toisella vahingoittavaa) ja varsinkin jos vanhemmat ei puutu tilanteeseen.

Saatan olla väärässäkin mutta eikös sitä lasten suojelua juuri tälläisissä tilanteissa vähän niinkuin tarvita?

En ole aloittaja, mutta kyllä tuo on totta. Kehotettiin tekemään lastensuojeluilmoitus, jos edes miettii sellaista. Kyllä sieltä jotain löytyy, mihin tarttua, sanoi johtaja.

Pöyristyttävän ammattitaidoton lausunto.

Se oli huonosti muotoiltu, mutta pointti on, että ilmoittajan ei tarvitse tai kuulu tehdä arviota lastensuojelun tarpeesta, vaan se tehdään lastensuojelussa. Huoli riittää ilmoituksen perusteeksi, ja yleensä ne vaikeasti muotoiltavat huoletkin kumpuavat aiheesta. Puhun tässä terveydenhuollon ammattilaisena jolle on tullut monta kertaa jälkikäteen olo että ilmoitus olisi sittenkin pitänyt tehdä jo aiemmin, mutta ei ole tehty kun ei ole ollut mitään riittävän selkeää tai konkreettista mihin "tarttua". Puoli vuotta myöhemmin huomataan että fiilis oli oikea, ja paljolta olisi voinut lapsi säästyä.

Kyllä sitä huolen määritelmää pitäisi avata niin, että onko huoli lapsesta vai huoli siitä että lapsen vanhemmat eivät huolehdi hänestä parhaansa mukaan. Huoli on tunne, joka voi johtua miljoonasta asiasta, eivätkä lähellekään kaikki asiat ole lastensuojelun alalla hoidettavissa.

Esimerkiksi kun minulla herää huoli, että jollain lapsella on oppimisvaikeuksia, niin vähiten oikea osoite sille huolelle on lastensuojelu. Siis ihan kaikkein vähiten. Pahimmillaan lapselta jää tutkimatta oppimisvaikeudet, kun syytä etsitään vanhempien jaksamisesta yms.

Sitten jos minulla herää huoli, että lapsi pelaa liikaa, ei tee läksyjä ja näyttää väsyneeltä, niin se on sellainen huoli mikä liittyy vanhemmuuteen ja silloin oikea osoite voi ollakin lastensuojelu.

Kyllä varmasti terveydenhuoltoalalla kohtaat myös paljon väsyneitä ja uupuneita äitejä, joille on kuitenkin luonnollisempaa tarjota ensin matalan kynnyksen apua. Huoli saattaa herätä, mutta olisi liioiteltua tehdä ilmoitus koska äiti sanoo vaikkapa että lapsen uhmaa on vaikeaa kestää. Ei näillä aloilla sitä lasua vaan voi tehdä mututuntumalla. Kyllä asia pitää harkita kunnolla, sillä ilmoitus itsessään on lisästressi perheelle, se vie ongelmien syytä ns. tiettyyn suuntaan (esim. lapsi pitäisi saada neuropsykiatrisiin tutkimuksiin, mutta jäädään jumittamaan äidin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja varhaiseen vuorovaikutukseen).

Välillä tuntuu että nykyinen huoliyhteiskunta lähinnä haluaa vain ulkoistaa lähimmäisen auttamisen sosiaalitoimelle. Siinä missä ennen kuunneltiin ja autettiin väsyneitä vanhempia, niin nyt pitäisi tehdä lastensuojeluilmoituksia. On kokonaan unohtunut mitä on olla ihminen toiselle ihmiselle. Olla läsnä, kuunnella ja auttaa. Kyllä ne ilmoitukset pitäisi tehdä nimenomaan silloin, kun herää vahva epäilys että lapsi kohtaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, eikä silloin kun herää epämääräinen huoli vaikkapa lapsen käytöksestä. Jos se riittäisi yleisesti kaikille lasten kanssa työskenteleville, niin 90% lapsista olisi sitten lastensuojelun piirissä.

T. Opettaja

Aivan. Ja ne huolestuvat lähellä olevat aikuiset (opet,tarhantädit,naapurit, tuttavaperheet) olisi parhaimmillaan niitä, jotka ottaa asian puheeksi perheen kanssa, keskustelee jaksamisesta, tarjoaa perusapua tai tukea (lapselle esim.siellä koulussa). Ei siihen tarvita kallista viranomaista, koska ei se useinkaan ratkaise mitään. Eri asia on tietysti se vakava huoli kaltoinkohtelusta tai tilanne,johon ei uskalleta puuttua.

Meillä on kokemusta tästä puuttumisesta. Kiusatun lapsen hymyttömyydestä oltiin kovasti huolissaan. Jopa niin pahasti, että kutsuttiin koululle palaveriin, erittäin ikävään sellaiseen.

Käteeni tyrkättiin lappu, jossa lastensuojelun puhelinnumero. "Sulla on viikko aikaa ottaa yhteyttä lastensuojeluun, muutoin koulu tekee ilmoituksen".

Itse kiusaamiseen ei puututtu lainkaan, eikä viesteihini edes vastattu.

Myös muut kiusattujen vanhemmat kertoivat samansuuntaisia asioita näistä opettajista.

Luokalla oli 37 oppilasta ja kaksi opettajaa.

Luokalla oli tyttö, jota pahoinpideltiin, jätettiin ilman ruokaa, jolla ei ollut kunnollisia vaatteita, joka haisi likaisena. Ei tehty ilmoitusta! Ei puututtu mitenkään lapsen hätään.

Tee sitten herranjumala itse ilmoitus, jos tiedät kaltoinkohtelusta!!!

Joskus kyllä miettii missä tietyt ihmiset ovat olleet kun järkeä on jaettu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Mitä tapauksia itse tiedän on se, että lapset ovat olleet väkivaltaisia jo ennen laitokseen menoa. En ole kuullut tapauksista, jossa väkivalta olisi alkanut vasta itse laitoksissa.

Eli laitoshoidolla ei ole ollut mitään tuloksia. Nähtävissä olisi myös negatiivisia vaikutuksia mutta niitä ei haluta myöntää

En kyllä ymmärrä mistä nyt vedit sen päähänpiston, ettei laitoshoidolla ole mitään tuloksia, kun nyt puhuttiin pelkästään nuorten käyttäytymisestä ja siitä miten he käyttäytyvät mentäessään laitokseen.

Kyllä jo sossujen omien "ylisukupolvisuus" käsitteiden pitäisi antaa vihjeitä siitä että systeemissä on joko vikaa tai kehitettävää jos siihen tuhlataan vuosittain yli miljardi euroa verovaroja ja lasulapsien lapsistakin tulee lasun asiakkaita kun saavat lapsen.

En väitä etteikö systeemissä olisi kehittämisen varaa, mutta ei mikään systeemi auta, jos itse autettavat eivät pyri lainkaan muuttamaan omia tapojaan ja käyttäytymistään.

Auttaako heitä sitten se että sinne systeemin tukkeeksi haalitaan kymmeniä tuhansia sivullisia selvittämään miksi he on tehneet väärällä tavalla laatikkoruoan tai miksi heidän tyttönsä luistelee eikä soita selloa?

No heko heko ei kukaan tuollaista tee.

Juuri niin tekee. Siitähän tämä koko keskustelu lähti. Että lastensuojelun johtaja kehottaa tekemään lasun lapsesta, joka luistelee.

Vuosittain siellä käy kuulusteltavana noin sadan tuhannen aiheettoman ilmoituksen kohteeksi joutunutta vanhempaa. 

Voinko lukea jostain sen raportin jossa lukee näin, että nimenomaan on juuri luistelusta kyse?

Voit. Hesarissa oli siitä iso juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Se, että lapsi todistaa väkivaltaa on lapsen kehitykselle ihan yhtä haitallista kuin, että väkivalta kohdistuisi lapseen. Olisit kysynyt sossultasi.

Voi luoja tuota ideologiaa. Kaikki terve järki unohtuu. Kaikista haitallisinta lapselle on tulla erotetuksi äidistään. Jopa synnäriltä adoptioon annetuista vauvoista on kyetty havaitsemaan ko. trauma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Se, että lapsi todistaa väkivaltaa on lapsen kehitykselle ihan yhtä haitallista kuin, että väkivalta kohdistuisi lapseen. Olisit kysynyt sossultasi.

Voi luoja tuota ideologiaa. Kaikki terve järki unohtuu. Kaikista haitallisinta lapselle on tulla erotetuksi äidistään. Jopa synnäriltä adoptioon annetuista vauvoista on kyetty havaitsemaan ko. trauma.

No sitten äiti toimii niin, että ei altista lasta väkivallalle. Eroaa väkivallantekijästä, hakee yksinhuoltajuuden, valvotut tapaamiset. Mitä siinä enää vatuloidaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Se, että lapsi todistaa väkivaltaa on lapsen kehitykselle ihan yhtä haitallista kuin, että väkivalta kohdistuisi lapseen. Olisit kysynyt sossultasi.

Voi luoja tuota ideologiaa. Kaikki terve järki unohtuu. Kaikista haitallisinta lapselle on tulla erotetuksi äidistään. Jopa synnäriltä adoptioon annetuista vauvoista on kyetty havaitsemaan ko. trauma.

No sitten äiti toimii niin, että ei altista lasta väkivallalle. Eroaa väkivallantekijästä, hakee yksinhuoltajuuden, valvotut tapaamiset. Mitä siinä enää vatuloidaan?

Tosielämässä tämä menee niin, että tekijä kiistää kaiken, väkivallaton leimataan vieraannuttajaksi ja puhutellaan huonosta vanhemmuudesta ja lapsi mitätöityine pelkotuntemuksineen pakotetaan tapaamisiin.

Tätä oikeasti tapahtuu. Esimerkki löytyy esimerkiksi tästä keskustelusta ja edilexin uutisista helmikuulta 2020 (hovioikeuden päätös) sekä kirjasta Miksi se ei vain lähde JA kansainvälisistä muistutuksista Suomelle. Jälkimmäisissä kritisoidaan Suomen vakavaa lähisuhdeväkivaltatilannetta ja viranomaisten kyvyttömyyttä tunnistaa se ja puuttua siihen. Suomessa tehdään myös oikeudessa vakavia virheitä huolto- ja tapaamisoukeusprosesseissa. Ne vaarantavat lapsen turvallisuuden.

Missä ovat ne suojelijat, jotka olisivat kiinnostuneita hoitamaan nämä asiat kuntoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Se, että lapsi todistaa väkivaltaa on lapsen kehitykselle ihan yhtä haitallista kuin, että väkivalta kohdistuisi lapseen. Olisit kysynyt sossultasi.

Voi luoja tuota ideologiaa. Kaikki terve järki unohtuu. Kaikista haitallisinta lapselle on tulla erotetuksi äidistään. Jopa synnäriltä adoptioon annetuista vauvoista on kyetty havaitsemaan ko. trauma.

No sitten äiti toimii niin, että ei altista lasta väkivallalle. Eroaa väkivallantekijästä, hakee yksinhuoltajuuden, valvotut tapaamiset. Mitä siinä enää vatuloidaan?

Eroprosessi ei suinkaan lopeta väkivaltaa vaan monesti kiihdyttää ja raaistaa sitä. Kehotat siis siihen? Tai siis pakotat jos olet sossu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Ongelma on myös se että ne lastensuojelulaitokset käyttää paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapset sitten vastaavat.

Mitä tapauksia itse tiedän on se, että lapset ovat olleet väkivaltaisia jo ennen laitokseen menoa. En ole kuullut tapauksista, jossa väkivalta olisi alkanut vasta itse laitoksissa.

Eli laitoshoidolla ei ole ollut mitään tuloksia. Nähtävissä olisi myös negatiivisia vaikutuksia mutta niitä ei haluta myöntää

En kyllä ymmärrä mistä nyt vedit sen päähänpiston, ettei laitoshoidolla ole mitään tuloksia, kun nyt puhuttiin pelkästään nuorten käyttäytymisestä ja siitä miten he käyttäytyvät mentäessään laitokseen.

Kyllä jo sossujen omien "ylisukupolvisuus" käsitteiden pitäisi antaa vihjeitä siitä että systeemissä on joko vikaa tai kehitettävää jos siihen tuhlataan vuosittain yli miljardi euroa verovaroja ja lasulapsien lapsistakin tulee lasun asiakkaita kun saavat lapsen.

En väitä etteikö systeemissä olisi kehittämisen varaa, mutta ei mikään systeemi auta, jos itse autettavat eivät pyri lainkaan muuttamaan omia tapojaan ja käyttäytymistään.

Auttaako heitä sitten se että sinne systeemin tukkeeksi haalitaan kymmeniä tuhansia sivullisia selvittämään miksi he on tehneet väärällä tavalla laatikkoruoan tai miksi heidän tyttönsä luistelee eikä soita selloa?

No heko heko ei kukaan tuollaista tee.

Juuri niin tekee. Siitähän tämä koko keskustelu lähti. Että lastensuojelun johtaja kehottaa tekemään lasun lapsesta, joka luistelee.

Vuosittain siellä käy kuulusteltavana noin sadan tuhannen aiheettoman ilmoituksen kohteeksi joutunutta vanhempaa. 

Voinko lukea jostain sen raportin jossa lukee näin, että nimenomaan on juuri luistelusta kyse?

Voit. Hesarissa oli siitä iso juttu. 

Linkki? Vai onko jonkun maksun takana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Se, että lapsi todistaa väkivaltaa on lapsen kehitykselle ihan yhtä haitallista kuin, että väkivalta kohdistuisi lapseen. Olisit kysynyt sossultasi.

Voi luoja tuota ideologiaa. Kaikki terve järki unohtuu. Kaikista haitallisinta lapselle on tulla erotetuksi äidistään. Jopa synnäriltä adoptioon annetuista vauvoista on kyetty havaitsemaan ko. trauma.

No sitten äiti toimii niin, että ei altista lasta väkivallalle. Eroaa väkivallantekijästä, hakee yksinhuoltajuuden, valvotut tapaamiset. Mitä siinä enää vatuloidaan?

Voiko samoin perustein kyseenalaistaa sossun kyvykkyyden lapsen edunvalvojaksi? Lapsi näkee laitoksessa muiden ongelmanuorten väkivaltaa eli altistuu sille. Miksi sossu antaa sen tapahtua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Se, että lapsi todistaa väkivaltaa on lapsen kehitykselle ihan yhtä haitallista kuin, että väkivalta kohdistuisi lapseen. Olisit kysynyt sossultasi.

Voi luoja tuota ideologiaa. Kaikki terve järki unohtuu. Kaikista haitallisinta lapselle on tulla erotetuksi äidistään. Jopa synnäriltä adoptioon annetuista vauvoista on kyetty havaitsemaan ko. trauma.

No sitten äiti toimii niin, että ei altista lasta väkivallalle. Eroaa väkivallantekijästä, hakee yksinhuoltajuuden, valvotut tapaamiset. Mitä siinä enää vatuloidaan?

Eroprosessi ei suinkaan lopeta väkivaltaa vaan monesti kiihdyttää ja raaistaa sitä. Kehotat siis siihen? Tai siis pakotat jos olet sossu.

Niin just ja selvin päin se Pera on niin ihana ja joskus jopa imuroi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Se, että lapsi todistaa väkivaltaa on lapsen kehitykselle ihan yhtä haitallista kuin, että väkivalta kohdistuisi lapseen. Olisit kysynyt sossultasi.

Voi luoja tuota ideologiaa. Kaikki terve järki unohtuu. Kaikista haitallisinta lapselle on tulla erotetuksi äidistään. Jopa synnäriltä adoptioon annetuista vauvoista on kyetty havaitsemaan ko. trauma.

No sitten äiti toimii niin, että ei altista lasta väkivallalle. Eroaa väkivallantekijästä, hakee yksinhuoltajuuden, valvotut tapaamiset. Mitä siinä enää vatuloidaan?

Eroprosessi ei suinkaan lopeta väkivaltaa vaan monesti kiihdyttää ja raaistaa sitä. Kehotat siis siihen? Tai siis pakotat jos olet sossu.

Niin just ja selvin päin se Pera on niin ihana ja joskus jopa imuroi.

Oletko vain sinä ulkopuolisena pätevä arvioimaan toisten parisuhteita vai onko aikuisilla itsellään oikeus päättää omasta parisuhteestaan ilman asiasta tietämättömän holhousta? Minusta sinä olet lihava. Saanko aloittaa holhouksen kun et ymmärrä mikä on parasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Se, että lapsi todistaa väkivaltaa on lapsen kehitykselle ihan yhtä haitallista kuin, että väkivalta kohdistuisi lapseen. Olisit kysynyt sossultasi.

Voi luoja tuota ideologiaa. Kaikki terve järki unohtuu. Kaikista haitallisinta lapselle on tulla erotetuksi äidistään. Jopa synnäriltä adoptioon annetuista vauvoista on kyetty havaitsemaan ko. trauma.

No sitten äiti toimii niin, että ei altista lasta väkivallalle. Eroaa väkivallantekijästä, hakee yksinhuoltajuuden, valvotut tapaamiset. Mitä siinä enää vatuloidaan?

Eroprosessi ei suinkaan lopeta väkivaltaa vaan monesti kiihdyttää ja raaistaa sitä. Kehotat siis siihen? Tai siis pakotat jos olet sossu.

Niin just ja selvin päin se Pera on niin ihana ja joskus jopa imuroi.

Oletko vain sinä ulkopuolisena pätevä arvioimaan toisten parisuhteita vai onko aikuisilla itsellään oikeus päättää omasta parisuhteestaan ilman asiasta tietämättömän holhousta? Minusta sinä olet lihava. Saanko aloittaa holhouksen kun et ymmärrä mikä on parasta?

Aikuinen voi ottaa turpaansa ihan niin paljon kuin huvittaa, mutta lapsen paikka ei ole kasvaa sellaisessa perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Se, että lapsi todistaa väkivaltaa on lapsen kehitykselle ihan yhtä haitallista kuin, että väkivalta kohdistuisi lapseen. Olisit kysynyt sossultasi.

Voi luoja tuota ideologiaa. Kaikki terve järki unohtuu. Kaikista haitallisinta lapselle on tulla erotetuksi äidistään. Jopa synnäriltä adoptioon annetuista vauvoista on kyetty havaitsemaan ko. trauma.

No sitten äiti toimii niin, että ei altista lasta väkivallalle. Eroaa väkivallantekijästä, hakee yksinhuoltajuuden, valvotut tapaamiset. Mitä siinä enää vatuloidaan?

Eroprosessi ei suinkaan lopeta väkivaltaa vaan monesti kiihdyttää ja raaistaa sitä. Kehotat siis siihen? Tai siis pakotat jos olet sossu.

Niin just ja selvin päin se Pera on niin ihana ja joskus jopa imuroi.

Oletko vain sinä ulkopuolisena pätevä arvioimaan toisten parisuhteita vai onko aikuisilla itsellään oikeus päättää omasta parisuhteestaan ilman asiasta tietämättömän holhousta? Minusta sinä olet lihava. Saanko aloittaa holhouksen kun et ymmärrä mikä on parasta?

Aikuinen voi ottaa turpaansa ihan niin paljon kuin huvittaa, mutta lapsen paikka ei ole kasvaa sellaisessa perheessä.

Sen sijaan lapsen kehitykselle on hyväksi joutua laitokseen jossa aikuiset kohdistavat häneen henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja hän näkee muuta väkivaltaa päivittäin sekä vielä tiedostaa, ettei hänellä ole enää ihmisoikeuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Se, että lapsi todistaa väkivaltaa on lapsen kehitykselle ihan yhtä haitallista kuin, että väkivalta kohdistuisi lapseen. Olisit kysynyt sossultasi.

Voi luoja tuota ideologiaa. Kaikki terve järki unohtuu. Kaikista haitallisinta lapselle on tulla erotetuksi äidistään. Jopa synnäriltä adoptioon annetuista vauvoista on kyetty havaitsemaan ko. trauma.

No sitten äiti toimii niin, että ei altista lasta väkivallalle. Eroaa väkivallantekijästä, hakee yksinhuoltajuuden, valvotut tapaamiset. Mitä siinä enää vatuloidaan?

Eroprosessi ei suinkaan lopeta väkivaltaa vaan monesti kiihdyttää ja raaistaa sitä. Kehotat siis siihen? Tai siis pakotat jos olet sossu.

Niin just ja selvin päin se Pera on niin ihana ja joskus jopa imuroi.

Oletko vain sinä ulkopuolisena pätevä arvioimaan toisten parisuhteita vai onko aikuisilla itsellään oikeus päättää omasta parisuhteestaan ilman asiasta tietämättömän holhousta? Minusta sinä olet lihava. Saanko aloittaa holhouksen kun et ymmärrä mikä on parasta?

Aikuinen voi ottaa turpaansa ihan niin paljon kuin huvittaa, mutta lapsen paikka ei ole kasvaa sellaisessa perheessä.

Sen sijaan lapsen kehitykselle on hyväksi joutua laitokseen jossa aikuiset kohdistavat häneen henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja hän näkee muuta väkivaltaa päivittäin sekä vielä tiedostaa, ettei hänellä ole enää ihmisoikeuksia?

Teinit ei suostu palaamaan hakkaavan isän luo enää. Mutta äidithän riepottaa sinne väkivallan keskelle yleensä ihan pieniä lapsia. Sellaisia, jotka pääsisivät sijaisperheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Se, että lapsi todistaa väkivaltaa on lapsen kehitykselle ihan yhtä haitallista kuin, että väkivalta kohdistuisi lapseen. Olisit kysynyt sossultasi.

Voi luoja tuota ideologiaa. Kaikki terve järki unohtuu. Kaikista haitallisinta lapselle on tulla erotetuksi äidistään. Jopa synnäriltä adoptioon annetuista vauvoista on kyetty havaitsemaan ko. trauma.

No sitten äiti toimii niin, että ei altista lasta väkivallalle. Eroaa väkivallantekijästä, hakee yksinhuoltajuuden, valvotut tapaamiset. Mitä siinä enää vatuloidaan?

Eroprosessi ei suinkaan lopeta väkivaltaa vaan monesti kiihdyttää ja raaistaa sitä. Kehotat siis siihen? Tai siis pakotat jos olet sossu.

Niin just ja selvin päin se Pera on niin ihana ja joskus jopa imuroi.

Oletko vain sinä ulkopuolisena pätevä arvioimaan toisten parisuhteita vai onko aikuisilla itsellään oikeus päättää omasta parisuhteestaan ilman asiasta tietämättömän holhousta? Minusta sinä olet lihava. Saanko aloittaa holhouksen kun et ymmärrä mikä on parasta?

Aikuinen voi ottaa turpaansa ihan niin paljon kuin huvittaa, mutta lapsen paikka ei ole kasvaa sellaisessa perheessä.

Lapsen paikka on vanhempiensa luona. Valitettavasti kaikki olosuhteet eivät ole täydellisiä. Se on vain hyväksyttävä ja elämän realiteetti. Lasta ei voi erottaa äidistä ja koko perheestään sillä perusteella että äiti saa turpaan. Sellainen ei ole mitään lastensuojelua vaan lasten traumatisoimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Se, että lapsi todistaa väkivaltaa on lapsen kehitykselle ihan yhtä haitallista kuin, että väkivalta kohdistuisi lapseen. Olisit kysynyt sossultasi.

Voi luoja tuota ideologiaa. Kaikki terve järki unohtuu. Kaikista haitallisinta lapselle on tulla erotetuksi äidistään. Jopa synnäriltä adoptioon annetuista vauvoista on kyetty havaitsemaan ko. trauma.

No sitten äiti toimii niin, että ei altista lasta väkivallalle. Eroaa väkivallantekijästä, hakee yksinhuoltajuuden, valvotut tapaamiset. Mitä siinä enää vatuloidaan?

Eroprosessi ei suinkaan lopeta väkivaltaa vaan monesti kiihdyttää ja raaistaa sitä. Kehotat siis siihen? Tai siis pakotat jos olet sossu.

Niin just ja selvin päin se Pera on niin ihana ja joskus jopa imuroi.

Oletko vain sinä ulkopuolisena pätevä arvioimaan toisten parisuhteita vai onko aikuisilla itsellään oikeus päättää omasta parisuhteestaan ilman asiasta tietämättömän holhousta? Minusta sinä olet lihava. Saanko aloittaa holhouksen kun et ymmärrä mikä on parasta?

Aikuinen voi ottaa turpaansa ihan niin paljon kuin huvittaa, mutta lapsen paikka ei ole kasvaa sellaisessa perheessä.

No, itse asiassa oikeuskäytäntö on Suomessa sellainen, että ei haittaa, jollei väkivalta kohdistu lapseen. Ja näitä tekijöitä lapsen on pakko tavata ilman sitäväkivallatonta vanhempaa!

Kurkkaa tuo Edilexistä löytyvä päätös. Siinä perheellä on turvakielto. Kuitenkin isälle annetaan tietoon kotikunta ja pelkäävä lapsi pakotetaan valvottuhin tapaamisiin. Niistä on päätöksen mukaan päästävä eroon toukokuun 2020 jälkeen. Silloin ne ovat tuettuja (esim isänäiti voi riittää ja isänäidin koti). Kuka silloin suojelee lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?

Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?

Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.

Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.

Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.

Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.

Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.

Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?

Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.

Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.

Ei pidä paikkansa. Jos tekijä ei harjoita erittäin kovaa väkivaltaa lapsia kohtaan, turvakoti ja siihen kytkeytynyt sosiaalitoimi ei auta mitään (paitsi sen lyhyen ajan tietysti tilanne on katkolla kun siellä turvakodissa ollaan.) Valvottuja tapaamisia ei saa, jos lasta lyödään vain jonkin verran, tai jos äitiä pahoinpidellään. Siinä on silloin tasan kaksi vaihtoehtoa:

-Erota ja antaa lapsi yksin toisen vanhemman kanssa tapaamisiin

-Pysyä yhdessä edes yrittää vahtia, mitä siellä kotona tapahtuu.

Toki lapsen lievenpikin pahoinpitely menee aikanaan käräjäoikeuteen, sanotaan vuoden päästä. Mutta siihen asti joutuu tasapainoilemaan noiden kahden em. vaihtoehdon kanssa, eikä käräjäoikeuden jälkeenkään välttämättä mikään olennainen, voihan sitä tuomiota yrittää käyttää huoltoriidassa perusteena. Sitten joskus. 

Miksei valvottuja tapaamisia saa? Niitä voi hakea joko käräjäoikeudelta samalla kun huoltajuusasiaa käsitellään tai sosiaalitoimelta. Lastensuojelusta kirjoittavat hyvin helposti valvottujen tapaamisten sopimuksen kun vain pyydät. Huonoin ratkaisu on palauttaa lapsi kotiin väkivallan keskelle. Tällöin tulee harkita kykeneekö lapsi asumaan myöskään sen väkivallattoman vanhemman kanssa, jos tämä ei suojaa lasta paremmin.

Turvakodissa minulle kerrottiin, että valvottuja tapaamisia ei tosiaan saa, ellei ole todella vakavaa väkivaltaa juuri lasta kohtaan. Äitiin kohdistetulla väkivallalla ei ole merkitystä. Uskoin turvakodin työntekijää tässä asiassa. (Lainaamasi kirjoittaja.)

Se, että lapsi todistaa väkivaltaa on lapsen kehitykselle ihan yhtä haitallista kuin, että väkivalta kohdistuisi lapseen. Olisit kysynyt sossultasi.

Voi luoja tuota ideologiaa. Kaikki terve järki unohtuu. Kaikista haitallisinta lapselle on tulla erotetuksi äidistään. Jopa synnäriltä adoptioon annetuista vauvoista on kyetty havaitsemaan ko. trauma.

No sitten äiti toimii niin, että ei altista lasta väkivallalle. Eroaa väkivallantekijästä, hakee yksinhuoltajuuden, valvotut tapaamiset. Mitä siinä enää vatuloidaan?

Eroprosessi ei suinkaan lopeta väkivaltaa vaan monesti kiihdyttää ja raaistaa sitä. Kehotat siis siihen? Tai siis pakotat jos olet sossu.

Niin just ja selvin päin se Pera on niin ihana ja joskus jopa imuroi.

Oletko vain sinä ulkopuolisena pätevä arvioimaan toisten parisuhteita vai onko aikuisilla itsellään oikeus päättää omasta parisuhteestaan ilman asiasta tietämättömän holhousta? Minusta sinä olet lihava. Saanko aloittaa holhouksen kun et ymmärrä mikä on parasta?

Aikuinen voi ottaa turpaansa ihan niin paljon kuin huvittaa, mutta lapsen paikka ei ole kasvaa sellaisessa perheessä.

Lapsen paikka on vanhempiensa luona. Valitettavasti kaikki olosuhteet eivät ole täydellisiä. Se on vain hyväksyttävä ja elämän realiteetti. Lasta ei voi erottaa äidistä ja koko perheestään sillä perusteella että äiti saa turpaan. Sellainen ei ole mitään lastensuojelua vaan lasten traumatisoimista.

Sairasta luettavaa.