Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?

Tässä näkee hyvin minkälaisen inhimillisen tragedian keskellä sellaiset äidit elää joita puoliso pahoinpitelee. Lasu uhkaa viedä lapset koska äidin vanhemmuus ei ole riittävää jos lapset näkee väkivaltaa. Ja samaan aikaan puoliso kohdistaa ylivoimaista kontrollia ja huolehtii ettei ainakaan eroa tule.

Että sillälailla. Enpä ollut tuotakaan tajunnut ennen. Kiitos tämän ketjun se tuli nyt näkyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä näkee hyvin minkälaisen inhimillisen tragedian keskellä sellaiset äidit elää joita puoliso pahoinpitelee. Lasu uhkaa viedä lapset koska äidin vanhemmuus ei ole riittävää jos lapset näkee väkivaltaa. Ja samaan aikaan puoliso kohdistaa ylivoimaista kontrollia ja huolehtii ettei ainakaan eroa tule.

Että sillälailla. Enpä ollut tuotakaan tajunnut ennen. Kiitos tämän ketjun se tuli nyt näkyväksi.

Kiitos sinulle.

Lapseni isä vainoaa ja kaltoinkohtelee myös lasta. Kaikki alkoi raskausaikana. Kauan olen apua ja suojaa hakenut sitä saamatta. Lapsi sanoo, että hän menee kyllä, koska isä on uhannut että tapahtuu kaikkea pahaa ja hän järjestää äidin vankilaan, jos ei mene.

Tämä kaikki on tiedossa viranomaisilla, mutta ongelma olen minä (myötävaikuttamisvelvollisuus) ja valehteluun pakotettu lapsi.

Uhkasi jo raskausaikana järjestää minulta lapsen pois. Se on kova ase. Siitä tuli tottakin, kun prosessoin hänet pois elämästämme. Sain sosiaalityön ja oikeuslaitoksen hurjine kuluineen niskaani samaan aikaan kun pitkäaikaistyötön häirikkö sai oikeusavunkin ilmaiseksi ja sosiaalityöntekijät puolelleen. Todisteena olivat vain järjestelmällistä mustamaalausta isää kohtaan.

Äiti pelkää isää. Niin paljon, että on kerännyt kaikki voimansa ja pyrkii sabotoimaan tästä eroon. Oikeusprosessi on aina tavattoman raskas.

3-vuotias on myötäelänyt tätä pelkoa ja välineet valtaa.

Hovioikeus katsoo, että on hänelle parasta tavata isää, joka vain väitetysti on väkivaltainen. Ensin tapaamiset ovat valvottuja, myöhemmin tuettuja. Edellisetkään eivät ole turvallisia (vrt Haaga) ja jälkimmäisessä ei ole mitään turvallisuusaspektia. Lapsi tapaa käytännössä vierasta, pelottavaa miestä yksin ilman turvallista vanhempaa. 3-vuotias.

Täällä taisi yksi lukija olla, joka pystyy äidin tuskaan samaistumaan

UUTISET

21.2.2020 15.32

Hovioikeus: Valvotut tapaamiset ovat aina viimesijainen vaihtoehto ja niihin tulee turvautua ainoastaan, mikäli tuetut tapaamiset eivät riitä turvaamaan lapsen etua

HO arvioi, tuliko lapsen (3 v.) ja isän väliset tapaamiset toteuttaa toistaiseksi vain valvottuina vai siten, että tapaamiset toteutetaan toteutuneiden valvottujen tapaamisten jälkeen tuettuina tapaamisina.  Tässä tapauksessa valvottuja tapaamisia puoltavia seikkoja olivat lapsen ja isän välisistä tapaamisista kulunut pitkä aika sekä äidin ja isän välinen väitetystä pahoinpitelystä ja lapsikaappausuhasta johtuva luottamuspula. HO totesi, että tässä tilanteessa lapsen ja isän väliset tapaamiset oli perusteltua aloittaa valvottuina, mutta valvottuja tapaamisia ei tule jatkaa pidempään kuin se on välttämätöntä. Kaikki asiassa esitetyt seikat huomioon ottaen HO harkitsi lapsen edun mukaista olevan, että tapaamiset muuttuvat tuetuiksi kymmenen toteutuneen valvotun tapaamiskerran jälkeen. (Vailla lainvoimaa 21.2.2020)

Äiti ja lapsi pelkäävät isää. Heidän suojakseen on määrätty turvakielto. He ovat paenneet ja yrittäneet perustaa elämänsä uudelleen.

Mitä tekevät viranomaiset? Paljastavat asuinkunnan ja lapsi pakotetaan tapaamisiin.

Missä ovat lasten tunteisiin samaistumaan kykenevät? Heistä aidosti välittävät?

Eikö näiden lasten ja uhrivanhempien asema ole huolestuttavampi kuin vaikka näiden luistelijoiden? Riittääkö teille, sosiaalityössä työskentelevät se, että vastuu siirtyy oikeuteen? Onko siellä aito kokemuasuantuntijuus lapsen hyvinvoinnista? Miten oikeasti voimme yhteiskuntana elää tällaista kaksinaismoralismia?

UUTISET

20.2.2020 10.12

Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus katsoi, että tieto lapsen kotikunnasta voitiin antaa isälle - valvottujen tapaamisten vahvistaminen ei ollut ristiriidassa lapsen edun kanssa

Lapsen (s. 2009) tai äidin etu ei antanut aihetta rajoittaa isän tietojensaantioikeutta niin olennaisesti, ettei isä olisi saanut tietää lapsen kotikuntaa, josta saattoi olla pääteltävissä myös äidin kotikunta. Myöskään asuinpaikan ja osoitteen sekä muiden mahdollisten yhteystietojen osalta asiassa ei ollut esitetty todistelua objektiivisesta terveys- tai turvallisuusuhasta. Ottaen kuitenkin huomioon asiakirjoista ilmenevät kirjaukset siitä, miten äiti oli subjektiivisesti kokenut uhan, HO päätyi lapsen etua harkitessaan siihen, että tietojensaantioikeutta ei ollut syytä ainakaan tässä vaiheessa ulottaa asuinpaikkaa ja osoitetta koskeviin tietoihin sekä muihin yhteystietoihin. Lapsi ei ollut tavannut isäänsä säännöllisesti useaan vuoteen, ja hän oli asian ollessa KO:ssa vireillä vastustanut tapaamisia voimakkaasti. HO:sa ei ollut kuitenkaan tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden vuoksi tapaamisoikeuden vahvistamisen olisi voitu katsoa olevan ilmeisessä ristiriidassa lapsen edun kanssa. (Vailla lainvoimaa 20.2.2020)

Vierailija kirjoitti:

Tässä näkee hyvin minkälaisen inhimillisen tragedian keskellä sellaiset äidit elää joita puoliso pahoinpitelee. Lasu uhkaa viedä lapset koska äidin vanhemmuus ei ole riittävää jos lapset näkee väkivaltaa. Ja samaan aikaan puoliso kohdistaa ylivoimaista kontrollia ja huolehtii ettei ainakaan eroa tule.

Että sillälailla. Enpä ollut tuotakaan tajunnut ennen. Kiitos tämän ketjun se tuli nyt näkyväksi.

Jos äiti kuitenkin eroaa ja isä jatkaa väkivaltaista toimintaa, voi lastensuojelu kiireellisesti sijoittaa lapsen äidiltään, jos se katsoo ettei äiti kykene turvaamaan lapsen turvallisuutta. Tätä sanotaan lapsen eduksi.

Lapsi siis voi lähteä lastensuojelun matkaan, jos jää väkivaltaiseen suhteeseen tai lähtee siitä. Lapsensa voi menettää toisen vanhemman väkivaltaisuuden vuoksi.

Jos äiti kuitenkin eroaa ja isä jatkaa väkivaltaista toimintaa, voi lastensuojelu kiireellisesti sijoittaa lapsen äidiltään, jos se katsoo ettei äiti kykene turvaamaan lapsen turvallisuutta. Tätä sanotaan lapsen eduksi.

Lapsi siis voi lähteä lastensuojelun matkaan, jos jää väkivaltaiseen suhteeseen tai lähtee siitä. Lapsensa voi menettää toisen vanhemman väkivaltaisuuden vuoksi.

Lapsensa voi menettää jopa sille väkivaltaiselle vanhemmalle, koska sitä ei osata tunnistaa. Väkivaltainen on poikkeuksetta kontrolloiva. Ero vähentää kontrollin mahdollisuutta. Se herättää koston tunteita. Lapsen riisto uhrilta on yksi hirveä keino jatkaa vallankäyttöä. Hän ei yleensä todellakaan halua lasta itselleen, mutta hän haluaa lapsen pois toiselta vanhemmalta. Hän haluaa satuttaa, syvimmin.

Näissä tapauksissa väkivallaton ei saa tukea eikä apua lastensuojelusta. Huolto-ja tapaamisriitoja. Riitaan tarvitaan kaksi. Eron jälkeistä, normaalia riitelyä. Älä heijastele omaa suhdettasi toiseen vanhempaan lapsi-vanhempi-suhteeseen. Älä vieraannuta. Älä ole noin joustamaton.Käräjäoikeuteen, jos ette saa sovittua.

Käräjäoikeudessa ei ole kykyä tunnistaa lähisuhdeväkivaltaa sen enempää kuin sosiaalitoimessakaan. Vakuuttava manipulaattori voi onnistua kääntämään tilanteen päälaelleen ja lapsi siirretään asumaan pois väitetyn vieraannuttajan luota. Tätäkin tapahtuu tosielämässä.

Ei ole ihan oikea otsikko ketjulla: Suomen lastensuojelu kriisissä!

Hei! Täällä kun keskustelu käy asian tiimoilla, niin osaako joku vastata saako pyydettyä poistettavaksi lapsen tiedoista anonyymin lastensuojeluilmoituksen, joka on täysin valheellinen ja hyvin loukkaava?

Satuin kansioita siivotessa juuri näkemään useita vuosia vanhan ilmoituksen ja olen järkyttynyt miten loukkaava se olikaan.

En tiedä ilmoittajaa, mutta väitteet ovat aivan tuulesta temmattuja. Tuntuu hyvin kummalliselta ajatus, että meistä saisi virallisesti dokumentoida jonkun nimettömän panettelua vuosikymmeniksi..!?

Vierailija kirjoitti:

Synnytys on historiallisen matalalla ja lapsilla on asiat paremmin kuin koskaan mutta kyllä lastensuojelussa työt riittää.

Mutta ajat ovat muuttuneet. Nykyaikana Suomessakin esim. lapsien sukuelinten silpominen on iso ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Hei! Täällä kun keskustelu käy asian tiimoilla, niin osaako joku vastata saako pyydettyä poistettavaksi lapsen tiedoista anonyymin lastensuojeluilmoituksen, joka on täysin valheellinen ja hyvin loukkaava?

Satuin kansioita siivotessa juuri näkemään useita vuosia vanhan ilmoituksen ja olen järkyttynyt miten loukkaava se olikaan.

En tiedä ilmoittajaa, mutta väitteet ovat aivan tuulesta temmattuja. Tuntuu hyvin kummalliselta ajatus, että meistä saisi virallisesti dokumentoida jonkun nimettömän panettelua vuosikymmeniksi..!?

Ei saa poistettua mitenkään. Kun tulee nää yhteiset tietojärjestelmät mm. Apotti niin ne on sitten ihan kaikkien luettavissa. Huoh.

Kenestä vaan saa kirjattua virallisiin rekistereihin IHAN MITÄ TAHANSA HALUAA, jos sillä on lapsi. Ihan millaista vaan panettelua. Kun sen kirjoittaa lasuun. Se ilmoitusteksti tallennetaan sellaisenaan. Ja koko homman voi tehdä nimettömänä ja niitä ei saa uhri poistettua yhtään mitenkään. Säilytetään 60 vuotta. Voin siis vaikka sanoa naapurin naista maksulliseksi prostituoiduksi ja se kirjataan sinne tietoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihan oikea otsikko ketjulla: Suomen lastensuojelu kriisissä!

Totta. Tuo Vantaa on vain jäävuoren huippu. Onneksi niitten johtava sosiaalityöntekijä tuli järjettömillä lausunnoillaan paljastaneeksi koko systeemin ongelmallisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Kenestä vaan saa kirjattua virallisiin rekistereihin IHAN MITÄ TAHANSA HALUAA, jos sillä on lapsi. Ihan millaista vaan panettelua. Kun sen kirjoittaa lasuun. Se ilmoitusteksti tallennetaan sellaisenaan. Ja koko homman voi tehdä nimettömänä ja niitä ei saa uhri poistettua yhtään mitenkään. Säilytetään 60 vuotta. Voin siis vaikka sanoa naapurin naista maksulliseksi prostituoiduksi ja se kirjataan sinne tietoihin.

Tää on erittäin hyvä kiusaamiskeino etenkin julkisuuden henkilöiden kohdalla. Lasuilmoitukseen voi sepostaa kaikki henkilökohtaiset arkaluontoiset salaisuutensa ja ne kirjataan järjestelmään joka antaa ne Apotin myötä kohta koko Suomen lähihoitajien luettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenestä vaan saa kirjattua virallisiin rekistereihin IHAN MITÄ TAHANSA HALUAA, jos sillä on lapsi. Ihan millaista vaan panettelua. Kun sen kirjoittaa lasuun. Se ilmoitusteksti tallennetaan sellaisenaan. Ja koko homman voi tehdä nimettömänä ja niitä ei saa uhri poistettua yhtään mitenkään. Säilytetään 60 vuotta. Voin siis vaikka sanoa naapurin naista maksulliseksi prostituoiduksi ja se kirjataan sinne tietoihin.

Tää on erittäin hyvä kiusaamiskeino etenkin julkisuuden henkilöiden kohdalla. Lasuilmoitukseen voi sepostaa kaikki henkilökohtaiset arkaluontoiset salaisuutensa ja ne kirjataan järjestelmään joka antaa ne Apotin myötä kohta koko Suomen lähihoitajien luettavaksi.

Itse asiassa jonkun julkisuuden henkilön kohdalla luin, että jo yhteyttä otettaessa oli lastensuojelun työntekijä itse tarjonnut perätöntä ilmoitusta selitteeksi eikä tämän henkilön ollut tarvinnut kuin myötäillä. Meidän muiden kohdalla ilmoitus herättää huolen työntekijässä, minkä jälkeen hän lähtee selvittämään sitä siitä lähtökohdasta ei minkään strukturoidun protokollan mukaan, vaan nimenomaan keskittyen itse ilmoituksen sisältöön sitä kyseenalaistamatta ja etsien (ehkä alitajuisesti, mutta kuitenkin) nimenomaan todisteita sen paikkansapitävyydestä.

Luin juuri kansainvälistä tutkimusta lastensuojelutyöstä. Siinäkin nousivat esiin myyttien vaikutus työntekijöiden työskentelyssä. Lisäksi ongelmakohtia olivat työntekijöiden usein nuori ikä, verraten lyhyt koulutus, elämänkokemuksen puute ja suuri vaihtuvuus. 

Miksi pitää niin vahvasti pitää kiinni virheettömästä auktoriteettiasemasta? Ainoa ongelmakohta, joka myönnetään on liian suuri työmäärä. Kyllä niitä ongelmia ihan tutkitusti on muitakin. Erityisen raadolliseksi tämän tekee se, että yhteiskunnan heikoimmat ja paradoksaalisesti juuri ne, joita lastensuojelun tulisi auttaa, joutuvat kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenestä vaan saa kirjattua virallisiin rekistereihin IHAN MITÄ TAHANSA HALUAA, jos sillä on lapsi. Ihan millaista vaan panettelua. Kun sen kirjoittaa lasuun. Se ilmoitusteksti tallennetaan sellaisenaan. Ja koko homman voi tehdä nimettömänä ja niitä ei saa uhri poistettua yhtään mitenkään. Säilytetään 60 vuotta. Voin siis vaikka sanoa naapurin naista maksulliseksi prostituoiduksi ja se kirjataan sinne tietoihin.

Tää on erittäin hyvä kiusaamiskeino etenkin julkisuuden henkilöiden kohdalla. Lasuilmoitukseen voi sepostaa kaikki henkilökohtaiset arkaluontoiset salaisuutensa ja ne kirjataan järjestelmään joka antaa ne Apotin myötä kohta koko Suomen lähihoitajien luettavaksi.

Itse asiassa jonkun julkisuuden henkilön kohdalla luin, että jo yhteyttä otettaessa oli lastensuojelun työntekijä itse tarjonnut perätöntä ilmoitusta selitteeksi eikä tämän henkilön ollut tarvinnut kuin myötäillä. Meidän muiden kohdalla ilmoitus herättää huolen työntekijässä, minkä jälkeen hän lähtee selvittämään sitä siitä lähtökohdasta ei minkään strukturoidun protokollan mukaan, vaan nimenomaan keskittyen itse ilmoituksen sisältöön sitä kyseenalaistamatta ja etsien (ehkä alitajuisesti, mutta kuitenkin) nimenomaan todisteita sen paikkansapitävyydestä.

Luin juuri kansainvälistä tutkimusta lastensuojelutyöstä. Siinäkin nousivat esiin myyttien vaikutus työntekijöiden työskentelyssä. Lisäksi ongelmakohtia olivat työntekijöiden usein nuori ikä, verraten lyhyt koulutus, elämänkokemuksen puute ja suuri vaihtuvuus. 

Miksi pitää niin vahvasti pitää kiinni virheettömästä auktoriteettiasemasta? Ainoa ongelmakohta, joka myönnetään on liian suuri työmäärä. Kyllä niitä ongelmia ihan tutkitusti on muitakin. Erityisen raadolliseksi tämän tekee se, että yhteiskunnan heikoimmat ja paradoksaalisesti juuri ne, joita lastensuojelun tulisi auttaa, joutuvat kärsimään.

Totta. Tosin myös ne perättömät ilmoitukset kirjataan järjestelmiin vaikka julkkiksia johdellaankin silkkihansikkain toisin kuin muita.

Lastensuojelun joku ohjeistus on, että huolto- ja tapaamisriidat ja niiden kuormituksesta vakavasti kärsivät lapset ja heidän lähivanhempansa eivät kuulu lastensuojelun toimivallan piiriin. Tätä vastoin kuitenkin etävanhempi voi esimerkiksi anonyymisti ja tuomatta esiin huolto- ja tapaamisriitatilannetta tehtailla perättömiä ilmoituksia, jotka kuitenkin tutkitaan. Ne väistämättä lisäävät pelkoa, huolta ja stressiä lähihuoltajalle ja lapsille, kuten tässä ketjussakin on tuotu ilmi. Tälle kaikelle sosiaalityö on sokea.

Sosiaalityössä ohjataan oikeuteen. Katsotaan lasten ja lähivanhemman hätää läpi sormien.

Edelleen aivan tuoreessa hovioikeuden päätöksessä sanotaan väkivaltaiseen parisuhteeseen ja siitä seuranneeseen eroon ja lapsen tapaamisoikeuteen liittyen kun lapsi pelkää eikä halua tavata"Oikeudenkäynnissä on usein erittäin vaikea päästä selville lapsen vastahakoisuuden todellisista syistä" 

Tiedetään, että lähisuhdeväkivalta on Suomessa erittäin yleinen, vakava ja vaiettu asia. Edelleen tutkimuksista tiedetään, että väkivallasta on vaikea puhua ja jos siitä uskalletaan puhua, niin lähtökohtaisesti puhutaan totta (90-98% tapauksista). Tiedetään myös, että väkivaltainen ei itse ole halukas myöntämään väkivaltaa ja lisäksi syyttää kunnollista vanhempaa muotitermillä vieraannutus. 

Kuitenkin oikeudessa lapsen pelko ja huoli mitätöidään. Onko täällä ketään sosiaalityötä tekevää? Olisi avartavaa saada perusteluja näille asioille eli että miksi väkivaltaisesta suhteesta lähteneet ja heidän lapsensa eivät saa mistään mitään suojelua?

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun joku ohjeistus on, että huolto- ja tapaamisriidat ja niiden kuormituksesta vakavasti kärsivät lapset ja heidän lähivanhempansa eivät kuulu lastensuojelun toimivallan piiriin. Tätä vastoin kuitenkin etävanhempi voi esimerkiksi anonyymisti ja tuomatta esiin huolto- ja tapaamisriitatilannetta tehtailla perättömiä ilmoituksia, jotka kuitenkin tutkitaan. Ne väistämättä lisäävät pelkoa, huolta ja stressiä lähihuoltajalle ja lapsille, kuten tässä ketjussakin on tuotu ilmi. Tälle kaikelle sosiaalityö on sokea.

Sosiaalityössä ohjataan oikeuteen. Katsotaan lasten ja lähivanhemman hätää läpi sormien.

Edelleen aivan tuoreessa hovioikeuden päätöksessä sanotaan väkivaltaiseen parisuhteeseen ja siitä seuranneeseen eroon ja lapsen tapaamisoikeuteen liittyen kun lapsi pelkää eikä halua tavata"Oikeudenkäynnissä on usein erittäin vaikea päästä selville lapsen vastahakoisuuden todellisista syistä" 

Tiedetään, että lähisuhdeväkivalta on Suomessa erittäin yleinen, vakava ja vaiettu asia. Edelleen tutkimuksista tiedetään, että väkivallasta on vaikea puhua ja jos siitä uskalletaan puhua, niin lähtökohtaisesti puhutaan totta (90-98% tapauksista). Tiedetään myös, että väkivaltainen ei itse ole halukas myöntämään väkivaltaa ja lisäksi syyttää kunnollista vanhempaa muotitermillä vieraannutus. 

Kuitenkin oikeudessa lapsen pelko ja huoli mitätöidään. Onko täällä ketään sosiaalityötä tekevää? Olisi avartavaa saada perusteluja näille asioille eli että miksi väkivaltaisesta suhteesta lähteneet ja heidän lapsensa eivät saa mistään mitään suojelua?

Loppupeleissähän mikään ei riitä kuten Porvoon tapaus osoitti. Jos joku kovin haluaa pahaa, hän tekee sen. Lähestymiskielloilla tms. ei ole merkitystä, jos kiellon saaja ei välitä sen rikkomisesta seuraavasta rangaistuksesta. Vaino on todellinen ongelma, johon Suomessa ei saa apua. Ei ole mitään suojelujärjestelmää, joka pitäisi vainoajan 100% poissa. Turvakodissa ei voi asua loppuikäänsä ja ovelle ei saa poliiseja turvamiehiksi. Kuitenkin se, että uhkasakon pelossa päästetään lapsi väkivaltaisen huoltajan luo eikä edes haeta valvottuja tapaamisia tai yksinhuoltajuutta kertoo siitä, että asiaa ei edes pyri ratkaisemaan. eikä suojaa omaa lastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun joku ohjeistus on, että huolto- ja tapaamisriidat ja niiden kuormituksesta vakavasti kärsivät lapset ja heidän lähivanhempansa eivät kuulu lastensuojelun toimivallan piiriin. Tätä vastoin kuitenkin etävanhempi voi esimerkiksi anonyymisti ja tuomatta esiin huolto- ja tapaamisriitatilannetta tehtailla perättömiä ilmoituksia, jotka kuitenkin tutkitaan. Ne väistämättä lisäävät pelkoa, huolta ja stressiä lähihuoltajalle ja lapsille, kuten tässä ketjussakin on tuotu ilmi. Tälle kaikelle sosiaalityö on sokea.

Sosiaalityössä ohjataan oikeuteen. Katsotaan lasten ja lähivanhemman hätää läpi sormien.

Edelleen aivan tuoreessa hovioikeuden päätöksessä sanotaan väkivaltaiseen parisuhteeseen ja siitä seuranneeseen eroon ja lapsen tapaamisoikeuteen liittyen kun lapsi pelkää eikä halua tavata"Oikeudenkäynnissä on usein erittäin vaikea päästä selville lapsen vastahakoisuuden todellisista syistä" 

Tiedetään, että lähisuhdeväkivalta on Suomessa erittäin yleinen, vakava ja vaiettu asia. Edelleen tutkimuksista tiedetään, että väkivallasta on vaikea puhua ja jos siitä uskalletaan puhua, niin lähtökohtaisesti puhutaan totta (90-98% tapauksista). Tiedetään myös, että väkivaltainen ei itse ole halukas myöntämään väkivaltaa ja lisäksi syyttää kunnollista vanhempaa muotitermillä vieraannutus. 

Kuitenkin oikeudessa lapsen pelko ja huoli mitätöidään. Onko täällä ketään sosiaalityötä tekevää? Olisi avartavaa saada perusteluja näille asioille eli että miksi väkivaltaisesta suhteesta lähteneet ja heidän lapsensa eivät saa mistään mitään suojelua?

Loppupeleissähän mikään ei riitä kuten Porvoon tapaus osoitti. Jos joku kovin haluaa pahaa, hän tekee sen. Lähestymiskielloilla tms. ei ole merkitystä, jos kiellon saaja ei välitä sen rikkomisesta seuraavasta rangaistuksesta. Vaino on todellinen ongelma, johon Suomessa ei saa apua. Ei ole mitään suojelujärjestelmää, joka pitäisi vainoajan 100% poissa. Turvakodissa ei voi asua loppuikäänsä ja ovelle ei saa poliiseja turvamiehiksi. Kuitenkin se, että uhkasakon pelossa päästetään lapsi väkivaltaisen huoltajan luo eikä edes haeta valvottuja tapaamisia tai yksinhuoltajuutta kertoo siitä, että asiaa ei edes pyri ratkaisemaan. eikä suojaa omaa lastaan. 

Yksinhuoltoa et saa ja vaikka saisitkin, niin

"Hovioikeus toteaa, että kun lapsi on toisen vanhemman yksinhuollossa, lapsen ja toisen vanhemman suhteen säilyttäminen on erittäin tärkeää." 

Kun yrität hakea valvottuja tapaamisia, niin tuskin saat lapsesi turvaksi edes niitä. Oikeusprosessin alkaessa asetetaan väliaikausmääräyksellä tapaamiset toteutumaan.

Myöskään valvotut tapaamiset eivät turvaa kenenkään turvallisuutta - paitsi tekijän. Haagan tapauksessa puukotettiin äiti ja lapset, mutta tekijä pääsi karkuun. Valvottujen tapaamisten yhteydessä ei tarkasteta järjestelmällisesti mahdollisia aseita tai muutenkaan olla huomioitu mahdollisia vaaratilanteita. 

Todellakin on selvää, että et saa mitään suojelua. Olisi kuitenkin kohtuullista ja helpotus, jos edes lastensuojelu ja oikeuslaitos näkisi vaivaa sen eteen, että tunnistettaisiin enemmän väkivaltaa ja vainoa tilanteiden taustalla. Aivan liian usein kunnollinen joutuu kärsimään vielä lisää. 

Tätä peräänkuuluttavat myös kansainväliset toimijat moittiessaan Suomen viranomaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun joku ohjeistus on, että huolto- ja tapaamisriidat ja niiden kuormituksesta vakavasti kärsivät lapset ja heidän lähivanhempansa eivät kuulu lastensuojelun toimivallan piiriin. Tätä vastoin kuitenkin etävanhempi voi esimerkiksi anonyymisti ja tuomatta esiin huolto- ja tapaamisriitatilannetta tehtailla perättömiä ilmoituksia, jotka kuitenkin tutkitaan. Ne väistämättä lisäävät pelkoa, huolta ja stressiä lähihuoltajalle ja lapsille, kuten tässä ketjussakin on tuotu ilmi. Tälle kaikelle sosiaalityö on sokea.

Sosiaalityössä ohjataan oikeuteen. Katsotaan lasten ja lähivanhemman hätää läpi sormien.

Edelleen aivan tuoreessa hovioikeuden päätöksessä sanotaan väkivaltaiseen parisuhteeseen ja siitä seuranneeseen eroon ja lapsen tapaamisoikeuteen liittyen kun lapsi pelkää eikä halua tavata"Oikeudenkäynnissä on usein erittäin vaikea päästä selville lapsen vastahakoisuuden todellisista syistä" 

Tiedetään, että lähisuhdeväkivalta on Suomessa erittäin yleinen, vakava ja vaiettu asia. Edelleen tutkimuksista tiedetään, että väkivallasta on vaikea puhua ja jos siitä uskalletaan puhua, niin lähtökohtaisesti puhutaan totta (90-98% tapauksista). Tiedetään myös, että väkivaltainen ei itse ole halukas myöntämään väkivaltaa ja lisäksi syyttää kunnollista vanhempaa muotitermillä vieraannutus. 

Kuitenkin oikeudessa lapsen pelko ja huoli mitätöidään. Onko täällä ketään sosiaalityötä tekevää? Olisi avartavaa saada perusteluja näille asioille eli että miksi väkivaltaisesta suhteesta lähteneet ja heidän lapsensa eivät saa mistään mitään suojelua?

Loppupeleissähän mikään ei riitä kuten Porvoon tapaus osoitti. Jos joku kovin haluaa pahaa, hän tekee sen. Lähestymiskielloilla tms. ei ole merkitystä, jos kiellon saaja ei välitä sen rikkomisesta seuraavasta rangaistuksesta. Vaino on todellinen ongelma, johon Suomessa ei saa apua. Ei ole mitään suojelujärjestelmää, joka pitäisi vainoajan 100% poissa. Turvakodissa ei voi asua loppuikäänsä ja ovelle ei saa poliiseja turvamiehiksi. Kuitenkin se, että uhkasakon pelossa päästetään lapsi väkivaltaisen huoltajan luo eikä edes haeta valvottuja tapaamisia tai yksinhuoltajuutta kertoo siitä, että asiaa ei edes pyri ratkaisemaan. eikä suojaa omaa lastaan. 

Yksinhuoltoa et saa ja vaikka saisitkin, niin

"Hovioikeus toteaa, että kun lapsi on toisen vanhemman yksinhuollossa, lapsen ja toisen vanhemman suhteen säilyttäminen on erittäin tärkeää." 

Kun yrität hakea valvottuja tapaamisia, niin tuskin saat lapsesi turvaksi edes niitä. Oikeusprosessin alkaessa asetetaan väliaikausmääräyksellä tapaamiset toteutumaan.

Myöskään valvotut tapaamiset eivät turvaa kenenkään turvallisuutta - paitsi tekijän. Haagan tapauksessa puukotettiin äiti ja lapset, mutta tekijä pääsi karkuun. Valvottujen tapaamisten yhteydessä ei tarkasteta järjestelmällisesti mahdollisia aseita tai muutenkaan olla huomioitu mahdollisia vaaratilanteita. 

Todellakin on selvää, että et saa mitään suojelua. Olisi kuitenkin kohtuullista ja helpotus, jos edes lastensuojelu ja oikeuslaitos näkisi vaivaa sen eteen, että tunnistettaisiin enemmän väkivaltaa ja vainoa tilanteiden taustalla. Aivan liian usein kunnollinen joutuu kärsimään vielä lisää. 

Tätä peräänkuuluttavat myös kansainväliset toimijat moittiessaan Suomen viranomaisia.

Tuo on mielenkiintoista kuinka kovaa pakotetaan vanhempaa missä tahansa tilanteessa takaamaan suhde toiseen vanhempaan. Sen sijaan jos lapsi huostaanotetaan sen edunvaljasossut ei yleensä tee elettäkään säilyttääkseen suhteita ongelmattomaan vanhempaan. Joko pakotetaan eroamaan puolisosta, ja joskus edes se ei riitä. Suomi on saanut moitteet tuollaisesta tilanteesta jossa sossut sanoivat ettei ongelmaton isä saa mitään suhdetta huostaanotettuihin lapsiinsa vaikka eroaisi ongelmallisesta äidistä.