Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?

Hmm...

Käräjäoikeuksilla on olemassa kuvaamasi palvelu huoltoriitoihin. Se on nimeltään olosuhdeselvitys.

Tätä selvitystä ennen perhe on mahdollisesti jo kärsinyt väkivallasta vuosia. Ero johtuu siitä. Ero on riskiaikaa. Usein väkivalta pahenee ja muuttaa muotoaan. Lapsista tulee toiselle väkivallan väline. Tätä selvitystä odotellessa perhe kärsii väkivallasta, tämän aikana se kärsii väkivallasta, tämän jälkeen se kärsii väkivallasta. Oikeusprosessi itsessään on hyvin suuri kuormitus ja pelottava asia lapsille. Usein uhrivanhempi ei pysty sitä estämään.

Ihanko tosissaan joku sosiaalitoimen työntekijä on sitä mieltä, että käräjäoikeus ja olosuhdeselvitys ovat ne keinot, joilla väkivaltaa nähneet ja kokeneet ja sen uhan alla elävät lapset saavat apua? Aivanko oikeasti? Ja jatkossa väkivallaton vanhempi pakotetaan sakon uhalla tukemaan tapaamisten toteutumista. Turvallisuusuhan ollessa ilmeisen, ei vanhempi saa päästää lasta tapaamiseen, mutta ilmeisyys vaatii todella vakavaa fyysistä väkivaltaa. Tietänette, että henkinen väkivalta on lamaannuttavaa ja vaikeaa todistaa, ja tekijät kyllä tietävät sen.

Tässä taas hyvä muistaa se, mikä Vantaan sosiaalityön johtajan mielestä on lastensuojelun tärkeää tietää: urheiluharrastavien lasten mahdolliset kärsimykset valmentajien taholta. Siinä riittää työsarkaa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo systeemi todella toimii niin että aivan sama mistä asiasta ilmoitus on tehty (esim. valmentaja kiusaa lasta, lapsen kaveripiiri on huono jne) lasu selvittää AINA vanhempien vanhemmuuden ongelmia. Sitä ne ei myöskään kerro mutta ongelmien löytäminen vanhemmuudesta on se niiden "tavoite".

Valitettavasti näin on.

Mikäli ilmoitus on aiheeton ja yrität tehdä kaikkesi todistaaksesi sinusta ja perheestäsi epämääräisesti esitettyjä väitteitä näyttäydyt hyvin nopeasti hyökkäävänä, keskustelukyvyttömänä, yliherkkänä, dominoivana, mustamaalaavana tms. Prosessissa unohtuu, että on luonnollista olla hädissään ollessaan syyttömänä syytteessä.

Meille on tapahtunut niin, että konkreettisia todisteita ei ole haluttu nähdä, mutta perättömien ilmoitusten tekstit ja ilmoittajan puheet on hyväksytty sellaisenaan. Tästä epätasa-arvoisesta valitaan perusteetta kiusaajan/vallankäyttäjän/vaarallisen tekijän puoli - ilmiöstä kertoi ketjussa joku toinenkin. Se vahvistaa väkivaltaa osaltaan ja lisää lasten kärsimystä. Tämän tyyppistä oli käsittääkseni myös "Vilja-Erikan" tapauksessa, jossa taisi äiti olla aidosti huolissaan ja todisteitakin oli, mutta tekijä rikoskumppaneineen valehteli asumisjärjestelyistä toistuvasti, rikoskumppanin kansallisuudesta ja nelosraskaudesta. 

Joku kommentoi täällä, ettei kristallipalloa valitettavasti ole käytössä. Mikä estää noudattamasta väkivallan vastaisen työn ohjeistusta:

Kysy väkivallasta myötätuntoisesti ja suoraan. Kysymällä avoimesti väkivallasta kerrot asiakkaalle, että siitä puhuminen on sallittua. Kysyminen itsessään on väliintulo ja huolen ilmaisu. Kysymättä jättäminen voi puolestaan tarkoittaa väkivallan välillistä hyväksymistä.

On tärkeää kuunnella hänen kokemuksiaan ja osoittaa, että häntä uskotaan. Näin oikeutetaan myös kokemusten aiheuttamat tunteet.

On huomattava, että passiivinen, kantaa ottamaton kuuntelu voi saada asiakkaan epäilemään, että hän on väärässä ja muut oikeassa. Väkivalta on väärin ja siihen on tärkeää reagoida silloinkin, kun se asiakkaan silmissä on jo alkanut tuntua normaalilta. Anna myönteistä palautetta asiakkaalle siitä, että hän kertoo asiasta. Älä syyllistä. 

Jokaisella viranomaisella Suomessa on velvollisuus suojella lapsia väkivallalta. Sitä vastuuta ei voi viranomainen siirtää väkivallattomalle vanhemmalle sillä perusteella, että huolto- ja tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojelulle tai vaikkapa vedoten kliseeseen "riitaan tarvitaan kaksi". Muista, että väkivaltaa harjoittavat pääsääntöisesti koventavat otteitaan vähitellen. Muista myös, että juuri kukaan ei koskaan myönnä käyttävänsä väkivaltaa. He joko kieltävät sen kokonaan tai mitätöivät sitä. He usein syyttävät uhria joko väkivallasta, provosoinnista tai vieraannuttamisesta. Ole herkkä uhrin ilmaisemalle pelolle. Älä mitätöi sitä.

Mitä sinä haluat lastensuojelun tekevän väkivaltaiselle etävanhemmalle? Lastensuojelu ei voi puuttua huoltajien väliseen huolto- ja tapaamissopimukseen ja kieltää tapaamisia. Voidaan kyllä kuunnella ja ohjata sinne mistä apua saa, mutta ei muuta.

Jos olet osa lasten elämää "suojelevasta" ja tukevasta ketjusta, miten voit oikeasti kirjoittaa tällaista?

Tottakai lastensuojelun jokaisen työntekijän samoin kuin lastenvalvojien, perheneuvolan työntekijöiden ja lakimiesten sekä tuomarien tulisi tehdä kaikkensa perehdyttääkseen itsensä väkivallan peruselementteihin ja tekijän menetelmiin ja uhrin tunnistamiseen. Sitä ei todellakaan saa sulkea pois leimaamalla se huolto- ja tapaamissopimukseen liittyväksi tai mihinkään muuhun tekosyyhyn viitaten.

Mielestäni tällainen kirjoittamasi teksti rikkoo räikeästi huolellisuusvelvoitetta: Istanbulin sopimuksessa  määritellään mm. sopimukseen liittyneen Suomen valtion velvoitteita ryhtyä lainsäädännöllisiin ja muihinkin toimenpiteisiin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja perheväkivaltaan puuttumiseksi tilanteissa, joissa väkivalta tapahtuu yksityisten henkilöiden välisissä suhteissa. Tämä huolellisuusvelvoite sitoo jo tällä hetkellä jokaista viranomaista Suomessa, eikä siis vain velvoita kehittämään palveluita. 

Tarkemmin sopimuksessa painotetaan (artikla 31)

31 artikla

Huoltajuus, tapaamisoikeudet ja turvallisuus

1. Osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että määrättäessä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista otetaan huomioon tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat väkivaltatapaukset.

2. Osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, ettei tapaamis- tai huoltajuusoikeuksien käyttäminen vaaranna uhrin tai lasten oikeuksia ja turvallisuutta.

mEli yös Suomessa on toteutettava tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet niin, että varmistuu, etteivät tapaamiset tai huolto vaaranna lasten oikeuksia tai turvallisuutta. Ei kukaan toimija voi tämän sopimuksen allekirjoittaneessa valtiossa jättää vastuuta väkivallattomalle vanhemmalle tai huokaista helpotuksesta perheen osalta silloin, kun on saanut siirrettyä vastuun esimerkiksi käräjäoikeudelle. Ei väkivalta siihen lopu, vaan muuttaa muotoaan ja on läsnä, joka ikinen päivä.

Lastensuojelu voisi edes kuunnella, ottaa pelon tosissaan, osallistua moniammatilliseen väkivallan kartoittamiseen ja suojelun järjestämiseen uhreille, sekä vanhemmalle että lapsille. Lastensuojelu voisi tehdä tarvittavat selvitykset, tarvittaessa moniammatillisesti kartoittaakseen valehtelevan osapuolen, sillä poikkeuksetta näissä tilanteissa osapuolten väliset kertomukset ovat täysin päinvastaiset. Tiedetään, että väkivallan harjoittajaan liittyy tiettyjä piirteitä, jotka helpottavat tunnistamista: epäluotettavuus ja valehteleminen sellaisistakin asioista, joista ei olisi tarpeen valehdella/kertomusten ja elämäntapahtumien välinen ristiriitaisuus, impulssikontrollin häiriöt, työttömyys, taloudelliset ongelmat ja luottotiedottomuus, muuttaminen tiheästi ja/tai muunlainen irtolaisuus, syrjäytyneisyys, muiden syyllistäminen samalla oman osallisuutensa järjestelmällinen kieltäminen, ongelmien pitkäaikaisuus ja kasautuminen, perättömät lastensuojeluilmoitukset/mustamaalauskampanja. 

Käräjäoikeuksilla on olemassa kuvaamasi palvelu huoltoriitoihin. Se on nimeltään olosuhdeselvitys.

No sepä. Ja kuka näitä tekee. Sosiaalitoimen työntekijät pääsääntöisesti. Nämä on mainittu ongelmaksi lukuisissa selvityksissä, sillä niiden tekeminen on hyvin kirjavaa ja niitä leimaavat tekijöiden omat ennakkokäsitykset. 

Edelleen on tutkittu, että olosuhdeselvitykset ja niissä mahdollisesti ilmitullut väkivalta huomioidaan hyvin vaihtelevasti ja aivan liian vähäisesti päätöksenteossa.

Myös olosuhdeselvitykset osana oikeusprosesseja ovat saaneet moitteita kansainvälisesti. Edelleen, väkivaltaa ei tunnisteta, eikä uhreja suojella.

Olosuhdeselvityksiä tekevät käräjäoikeuden sosiaalityöntekijät, eivät lastensuojelun.

Vierailija kirjoitti:

Hmm...

Käräjäoikeuksilla on olemassa kuvaamasi palvelu huoltoriitoihin. Se on nimeltään olosuhdeselvitys.

Tätä selvitystä ennen perhe on mahdollisesti jo kärsinyt väkivallasta vuosia. Ero johtuu siitä. Ero on riskiaikaa. Usein väkivalta pahenee ja muuttaa muotoaan. Lapsista tulee toiselle väkivallan väline. Tätä selvitystä odotellessa perhe kärsii väkivallasta, tämän aikana se kärsii väkivallasta, tämän jälkeen se kärsii väkivallasta. Oikeusprosessi itsessään on hyvin suuri kuormitus ja pelottava asia lapsille. Usein uhrivanhempi ei pysty sitä estämään.

Ihanko tosissaan joku sosiaalitoimen työntekijä on sitä mieltä, että käräjäoikeus ja olosuhdeselvitys ovat ne keinot, joilla väkivaltaa nähneet ja kokeneet ja sen uhan alla elävät lapset saavat apua? Aivanko oikeasti? Ja jatkossa väkivallaton vanhempi pakotetaan sakon uhalla tukemaan tapaamisten toteutumista. Turvallisuusuhan ollessa ilmeisen, ei vanhempi saa päästää lasta tapaamiseen, mutta ilmeisyys vaatii todella vakavaa fyysistä väkivaltaa. Tietänette, että henkinen väkivalta on lamaannuttavaa ja vaikeaa todistaa, ja tekijät kyllä tietävät sen.

Tässä taas hyvä muistaa se, mikä Vantaan sosiaalityön johtajan mielestä on lastensuojelun tärkeää tietää: urheiluharrastavien lasten mahdolliset kärsimykset valmentajien taholta. Siinä riittää työsarkaa! 

Mikäli huoltajilla on käräjäoikeuden päätös yhteishuoltajuudesta ja toinen vanhempi ei päästä lasta tapaamiseen, voi käräjäoikeus määrätä uhkasakon. Lastenvalvojalla tehtyjä omia sopimuksia ei uhkasakko koske. Huoltajalla on velvollisuus katsoa, että lapsi on turvassa. Mikäli toinen huoltaja pahoinpitelee, on asiat luonnollisesti kerrottava poliisille ja olla päästämättä lasta toiste tapaamisiin, jopa uhkasakon uhalla. Lopullisestihan asia ei selviä ennen kuin haetaan yksinhuoltajuus ja väkivaltaiselle entiselle huoltajalle lähestymiskielto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm...

Käräjäoikeuksilla on olemassa kuvaamasi palvelu huoltoriitoihin. Se on nimeltään olosuhdeselvitys.

Tätä selvitystä ennen perhe on mahdollisesti jo kärsinyt väkivallasta vuosia. Ero johtuu siitä. Ero on riskiaikaa. Usein väkivalta pahenee ja muuttaa muotoaan. Lapsista tulee toiselle väkivallan väline. Tätä selvitystä odotellessa perhe kärsii väkivallasta, tämän aikana se kärsii väkivallasta, tämän jälkeen se kärsii väkivallasta. Oikeusprosessi itsessään on hyvin suuri kuormitus ja pelottava asia lapsille. Usein uhrivanhempi ei pysty sitä estämään.

Ihanko tosissaan joku sosiaalitoimen työntekijä on sitä mieltä, että käräjäoikeus ja olosuhdeselvitys ovat ne keinot, joilla väkivaltaa nähneet ja kokeneet ja sen uhan alla elävät lapset saavat apua? Aivanko oikeasti? Ja jatkossa väkivallaton vanhempi pakotetaan sakon uhalla tukemaan tapaamisten toteutumista. Turvallisuusuhan ollessa ilmeisen, ei vanhempi saa päästää lasta tapaamiseen, mutta ilmeisyys vaatii todella vakavaa fyysistä väkivaltaa. Tietänette, että henkinen väkivalta on lamaannuttavaa ja vaikeaa todistaa, ja tekijät kyllä tietävät sen.

Tässä taas hyvä muistaa se, mikä Vantaan sosiaalityön johtajan mielestä on lastensuojelun tärkeää tietää: urheiluharrastavien lasten mahdolliset kärsimykset valmentajien taholta. Siinä riittää työsarkaa! 

Mikäli huoltajilla on käräjäoikeuden päätös yhteishuoltajuudesta ja toinen vanhempi ei päästä lasta tapaamiseen, voi käräjäoikeus määrätä uhkasakon. Lastenvalvojalla tehtyjä omia sopimuksia ei uhkasakko koske. Huoltajalla on velvollisuus katsoa, että lapsi on turvassa. Mikäli toinen huoltaja pahoinpitelee, on asiat luonnollisesti kerrottava poliisille ja olla päästämättä lasta toiste tapaamisiin, jopa uhkasakon uhalla. Lopullisestihan asia ei selviä ennen kuin haetaan yksinhuoltajuus ja väkivaltaiselle entiselle huoltajalle lähestymiskielto.

Vähänpä tiedät. En kommentoi tässä kuin yksinhuoltoasiaa. Toivon, että räikeä ristiriita lastensuojelun tavoitteiden (lasten suojeleminen ja turvallisuuden turvaaminen) ja näiden vastuunsiirtojen välillä näyttäytyy ilman tarkempaa kommentointiakin.

Sosiaalitoimen työntekijät kautta linjan eivät esimerkiksi ymmärrä edes sitä signaalia, mikä yksinhuoltajuudesta pitäisi välittyä. Se ei suojele lasta tapaamisilla tapahtuvalta väkivallalta, mutta sen pitäisi ainakin kertoa esimerkiksi tässä ketjussa aiheena oleville lastensuojelun työntekijöille, että se huollosta irrotettu vanhempi on potentiaalisesti vaarallinen. Yksinhuolto on harvinainen huoltomuoto ja se valitaan silloin, kun toisen vanhemman kyky asettaa lapsen tarpeet omiensa edelle on vakavasti heikentynyt. Huomioisitte edes sen käydessänne ilmoituksia läpi ja arvioidessanne ilmoittajien motivaatiotaustaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm...

Käräjäoikeuksilla on olemassa kuvaamasi palvelu huoltoriitoihin. Se on nimeltään olosuhdeselvitys.

Tätä selvitystä ennen perhe on mahdollisesti jo kärsinyt väkivallasta vuosia. Ero johtuu siitä. Ero on riskiaikaa. Usein väkivalta pahenee ja muuttaa muotoaan. Lapsista tulee toiselle väkivallan väline. Tätä selvitystä odotellessa perhe kärsii väkivallasta, tämän aikana se kärsii väkivallasta, tämän jälkeen se kärsii väkivallasta. Oikeusprosessi itsessään on hyvin suuri kuormitus ja pelottava asia lapsille. Usein uhrivanhempi ei pysty sitä estämään.

Ihanko tosissaan joku sosiaalitoimen työntekijä on sitä mieltä, että käräjäoikeus ja olosuhdeselvitys ovat ne keinot, joilla väkivaltaa nähneet ja kokeneet ja sen uhan alla elävät lapset saavat apua? Aivanko oikeasti? Ja jatkossa väkivallaton vanhempi pakotetaan sakon uhalla tukemaan tapaamisten toteutumista. Turvallisuusuhan ollessa ilmeisen, ei vanhempi saa päästää lasta tapaamiseen, mutta ilmeisyys vaatii todella vakavaa fyysistä väkivaltaa. Tietänette, että henkinen väkivalta on lamaannuttavaa ja vaikeaa todistaa, ja tekijät kyllä tietävät sen.

Tässä taas hyvä muistaa se, mikä Vantaan sosiaalityön johtajan mielestä on lastensuojelun tärkeää tietää: urheiluharrastavien lasten mahdolliset kärsimykset valmentajien taholta. Siinä riittää työsarkaa! 

Mikäli huoltajilla on käräjäoikeuden päätös yhteishuoltajuudesta ja toinen vanhempi ei päästä lasta tapaamiseen, voi käräjäoikeus määrätä uhkasakon. Lastenvalvojalla tehtyjä omia sopimuksia ei uhkasakko koske. Huoltajalla on velvollisuus katsoa, että lapsi on turvassa. Mikäli toinen huoltaja pahoinpitelee, on asiat luonnollisesti kerrottava poliisille ja olla päästämättä lasta toiste tapaamisiin, jopa uhkasakon uhalla. Lopullisestihan asia ei selviä ennen kuin haetaan yksinhuoltajuus ja väkivaltaiselle entiselle huoltajalle lähestymiskielto.

Vähänpä tiedät. En kommentoi tässä kuin yksinhuoltoasiaa. Toivon, että räikeä ristiriita lastensuojelun tavoitteiden (lasten suojeleminen ja turvallisuuden turvaaminen) ja näiden vastuunsiirtojen välillä näyttäytyy ilman tarkempaa kommentointiakin.

Sosiaalitoimen työntekijät kautta linjan eivät esimerkiksi ymmärrä edes sitä signaalia, mikä yksinhuoltajuudesta pitäisi välittyä. Se ei suojele lasta tapaamisilla tapahtuvalta väkivallalta, mutta sen pitäisi ainakin kertoa esimerkiksi tässä ketjussa aiheena oleville lastensuojelun työntekijöille, että se huollosta irrotettu vanhempi on potentiaalisesti vaarallinen. Yksinhuolto on harvinainen huoltomuoto ja se valitaan silloin, kun toisen vanhemman kyky asettaa lapsen tarpeet omiensa edelle on vakavasti heikentynyt. Huomioisitte edes sen käydessänne ilmoituksia läpi ja arvioidessanne ilmoittajien motivaatiotaustaa. 

Lastensuojeluilmoitukset käydään aina läpi ainoastaan huoltajien kanssa. Yksinhuoltajuus ei ole harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm...

Käräjäoikeuksilla on olemassa kuvaamasi palvelu huoltoriitoihin. Se on nimeltään olosuhdeselvitys.

Tätä selvitystä ennen perhe on mahdollisesti jo kärsinyt väkivallasta vuosia. Ero johtuu siitä. Ero on riskiaikaa. Usein väkivalta pahenee ja muuttaa muotoaan. Lapsista tulee toiselle väkivallan väline. Tätä selvitystä odotellessa perhe kärsii väkivallasta, tämän aikana se kärsii väkivallasta, tämän jälkeen se kärsii väkivallasta. Oikeusprosessi itsessään on hyvin suuri kuormitus ja pelottava asia lapsille. Usein uhrivanhempi ei pysty sitä estämään.

Ihanko tosissaan joku sosiaalitoimen työntekijä on sitä mieltä, että käräjäoikeus ja olosuhdeselvitys ovat ne keinot, joilla väkivaltaa nähneet ja kokeneet ja sen uhan alla elävät lapset saavat apua? Aivanko oikeasti? Ja jatkossa väkivallaton vanhempi pakotetaan sakon uhalla tukemaan tapaamisten toteutumista. Turvallisuusuhan ollessa ilmeisen, ei vanhempi saa päästää lasta tapaamiseen, mutta ilmeisyys vaatii todella vakavaa fyysistä väkivaltaa. Tietänette, että henkinen väkivalta on lamaannuttavaa ja vaikeaa todistaa, ja tekijät kyllä tietävät sen.

Tässä taas hyvä muistaa se, mikä Vantaan sosiaalityön johtajan mielestä on lastensuojelun tärkeää tietää: urheiluharrastavien lasten mahdolliset kärsimykset valmentajien taholta. Siinä riittää työsarkaa! 

Mikäli huoltajilla on käräjäoikeuden päätös yhteishuoltajuudesta ja toinen vanhempi ei päästä lasta tapaamiseen, voi käräjäoikeus määrätä uhkasakon. Lastenvalvojalla tehtyjä omia sopimuksia ei uhkasakko koske. Huoltajalla on velvollisuus katsoa, että lapsi on turvassa. Mikäli toinen huoltaja pahoinpitelee, on asiat luonnollisesti kerrottava poliisille ja olla päästämättä lasta toiste tapaamisiin, jopa uhkasakon uhalla. Lopullisestihan asia ei selviä ennen kuin haetaan yksinhuoltajuus ja väkivaltaiselle entiselle huoltajalle lähestymiskielto.

Vähänpä tiedät. En kommentoi tässä kuin yksinhuoltoasiaa. Toivon, että räikeä ristiriita lastensuojelun tavoitteiden (lasten suojeleminen ja turvallisuuden turvaaminen) ja näiden vastuunsiirtojen välillä näyttäytyy ilman tarkempaa kommentointiakin.

Sosiaalitoimen työntekijät kautta linjan eivät esimerkiksi ymmärrä edes sitä signaalia, mikä yksinhuoltajuudesta pitäisi välittyä. Se ei suojele lasta tapaamisilla tapahtuvalta väkivallalta, mutta sen pitäisi ainakin kertoa esimerkiksi tässä ketjussa aiheena oleville lastensuojelun työntekijöille, että se huollosta irrotettu vanhempi on potentiaalisesti vaarallinen. Yksinhuolto on harvinainen huoltomuoto ja se valitaan silloin, kun toisen vanhemman kyky asettaa lapsen tarpeet omiensa edelle on vakavasti heikentynyt. Huomioisitte edes sen käydessänne ilmoituksia läpi ja arvioidessanne ilmoittajien motivaatiotaustaa. 

Lastensuojeluilmoitukset käydään aina läpi ainoastaan huoltajien kanssa. Yksinhuoltajuus ei ole harvinaista.

No näinpä. Sinäpä sen sanoit:

Huollosta irrotettu vanhempi tehtailee perättömiä ilmoituksia, joita sitten käydään läpi sen väkivallattoman huoltajan kanssa. Aivan kuin ei väkivaltaisesta suhteesta toipuminen, pelossa edelleen tuetta eläminen ja yksinhuoltajuus olisi riittävän raskasta.

2018 tehty tutkielma olosuhdeselvityksistä toteaa:

"Haastatteluissa kysyn, millaisia näkemyksiä sosiaalityöntekijöillä on olosuhdeselvitysten

tekemisestä osana omaa työtä. Aineistossa yhden haastateltavan työnkuvaan kuuluu ainoastaan

olosuhdeselvitykset, toisilla selvitysten tekeminen kuuluu muiden töiden ohella työnkuvaan.

Tutkielmassa keskityn niiden työntekijöiden vastauksiin, jotka tekevät selvityksiä oman työnsä

ohella. Haastateltavien tehtävienkuvaan kuuluvat pääosin sekä lastenvalvojan että lastensuojelun

sosiaalityöntekijän tehtävät. Kaikki haastateltavat toteava tähän kysymykseen, että

olosuhdeselvitysten tekeminen kuuluu sosiaalityöntekijöille, niin lastenvalvojille kuin

lastensuojelun sosiaalityöntekijöillekin."

Sinä, joka kommentoit täällä, niin tarkistathan omat tietolähteesi. Tulee väistämättä useasta kommentista lastensuojelusta tuttu ylimielinen, kaikkitietävä asenne.

Lastensuojelua käytetään ja sitä SALLITAAN käytettävän vainon välineenä. Tämä on hämmentävää, koska kyseessä on viranomaistoiminta.

Kuten aiemmissa viesteissä on seikkaperäisesti kerrottu, systeemi ei itse tunnista eikä HALUA tunnistaa eikä tunnustaa väkivaltaa - ei myöskään sitä, jota se itse systeeminä harjoittaa - ja joka useimmiten kohdistuu jo alunalkaen heikommassa asemassa olevaan vanhempaan ja lapseen. Huoleen perustuvat lastensuojeluilmoitukset antavat kaikki aseet vainoajalle ajaa kohteensa viranomaisten arvioitavaksi ja kontrolloitavaksi sekä toimenpiteiden kohteeksi.

Aiemmissa viesteissä on erinomaista kuvausta siitä, miten väkivallan tekijä käyttää lastensuojelun systeemiä hyväkseen. Lisään vielä, että kytkemällä lastensuojelu esimerkiksi ns.riitaisan avioeron (erinomaisen harhaanjohtava ja mitätöivä sana väkivaltaisesta liitosta eronneelle) yhteydessä kuvioon mukaan, saadaan prosessia samalla myös mutkistettua, vaikeutettua ja pitkitettyä kuukausilla/vuosilla. Tämä voi johtaa vastapuolen kaiken muun lisäksi vaikeisiin taloudellisiin ongelmiin, jos lapset elävät vain toisen vanhemman tuloilla eikä asumis- ja huoltoasiaa saada ratkottua kohtuullisessa ajassa.

Onko sekin "lapsen etu"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun päihteetön, kunnollinen ja tunnollinen yksinhuoltaja pyytää asiallisesti ja perustellusti apua ja tukea erotilanteeseen sekä neuvoja kuinka selvitä uhkaavasta ja pelottavasta vuorovaikutuksesta eksän kanssa (eron syy lähisuhdeväkivalta ja elämänhallinnan vakavat puutteet) ja tukea lapsille tapaamisista selviämisessä(sos.toimi pakottaa tapaamisiin, se on lapsen etu), apua ei saa.

Myöhemmin tapaajavanhemman tekemät perättömät ilmoitukset kyllä tutkitaan ja useamman kerran.

Ongelma on se, että lastensuojelulla ei ole toimivaltaa asioihin, jotka liittyvät lapsen huoltajuuteen tai lapsen tapaamisiin. Mikäli toisen vanhemman tapaamiset herättävät pelkoa ja epäilystä, että lapseen voisi kohdistua esim. väkivaltaa, tulee toisen vanhemman suojella lasta ja olla antamatta tapaamisiin. Kannattaa myös selvittää asiaa lastenvalvojalla ja viimeisenä mahdollisuutena aina on hakea yksinhuoltajuutta. Vastuu on huoltajalla, lasusta ei voi saada tukea sille, että huolto- ja tapaamissopimusta muutettaisiin.

Lähivanhempi ei voi olla antamatta lapsia tapaamisiin. Muuten voi saada uhkasakon. Älä jaa neuvoja, joista joku vielä joutuu ongelmiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun päihteetön, kunnollinen ja tunnollinen yksinhuoltaja pyytää asiallisesti ja perustellusti apua ja tukea erotilanteeseen sekä neuvoja kuinka selvitä uhkaavasta ja pelottavasta vuorovaikutuksesta eksän kanssa (eron syy lähisuhdeväkivalta ja elämänhallinnan vakavat puutteet) ja tukea lapsille tapaamisista selviämisessä(sos.toimi pakottaa tapaamisiin, se on lapsen etu), apua ei saa.

Myöhemmin tapaajavanhemman tekemät perättömät ilmoitukset kyllä tutkitaan ja useamman kerran.

Ongelma on se, että lastensuojelulla ei ole toimivaltaa asioihin, jotka liittyvät lapsen huoltajuuteen tai lapsen tapaamisiin. Mikäli toisen vanhemman tapaamiset herättävät pelkoa ja epäilystä, että lapseen voisi kohdistua esim. väkivaltaa, tulee toisen vanhemman suojella lasta ja olla antamatta tapaamisiin. Kannattaa myös selvittää asiaa lastenvalvojalla ja viimeisenä mahdollisuutena aina on hakea yksinhuoltajuutta. Vastuu on huoltajalla, lasusta ei voi saada tukea sille, että huolto- ja tapaamissopimusta muutettaisiin.

Lähivanhempi ei voi olla antamatta lapsia tapaamisiin. Muuten voi saada uhkasakon. Älä jaa neuvoja, joista joku vielä joutuu ongelmiin!

Lähivanhempi saa uhkasakon jos ei toimita lasta tapaamisiin toisen vanhemman kanssa mutta jos toimittaa niin lasu huolestuu tämän kunnollisen vanhemman vanhemmuudesta koska toimittaa lapsen tapaamisiin väkivaltaisen vanhemman kanssa.

Luojan kiitos,12v alkaen loppuu noi pakkotapaamiset eli takaraja onneksi on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun päihteetön, kunnollinen ja tunnollinen yksinhuoltaja pyytää asiallisesti ja perustellusti apua ja tukea erotilanteeseen sekä neuvoja kuinka selvitä uhkaavasta ja pelottavasta vuorovaikutuksesta eksän kanssa (eron syy lähisuhdeväkivalta ja elämänhallinnan vakavat puutteet) ja tukea lapsille tapaamisista selviämisessä(sos.toimi pakottaa tapaamisiin, se on lapsen etu), apua ei saa.

Myöhemmin tapaajavanhemman tekemät perättömät ilmoitukset kyllä tutkitaan ja useamman kerran.

Ongelma on se, että lastensuojelulla ei ole toimivaltaa asioihin, jotka liittyvät lapsen huoltajuuteen tai lapsen tapaamisiin. Mikäli toisen vanhemman tapaamiset herättävät pelkoa ja epäilystä, että lapseen voisi kohdistua esim. väkivaltaa, tulee toisen vanhemman suojella lasta ja olla antamatta tapaamisiin. Kannattaa myös selvittää asiaa lastenvalvojalla ja viimeisenä mahdollisuutena aina on hakea yksinhuoltajuutta. Vastuu on huoltajalla, lasusta ei voi saada tukea sille, että huolto- ja tapaamissopimusta muutettaisiin.

Lähivanhempi ei voi olla antamatta lapsia tapaamisiin. Muuten voi saada uhkasakon. Älä jaa neuvoja, joista joku vielä joutuu ongelmiin!

Lähivanhempi saa uhkasakon jos ei toimita lasta tapaamisiin toisen vanhemman kanssa mutta jos toimittaa niin lasu huolestuu tämän kunnollisen vanhemman vanhemmuudesta koska toimittaa lapsen tapaamisiin väkivaltaisen vanhemman kanssa.

Lisään vielä että lasu huolestuu siis molemmissa tapauksissa. Edellä mainitussa tapauksessa huoli herää vieraannuttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos,12v alkaen loppuu noi pakkotapaamiset eli takaraja onneksi on olemassa.

Tämä ei valitettavasti ole enää yhtä yksioikoista. Myös lapsia on alettu epäillä - kiitos äänekkäiden ja vaativien tahojen lain säätämisprosessin aikana. 

Itse asiassa joulukuussa 2019 voimaan astunut laki haluaa kitkeä erityisesti vieraannuttamista. Tämä halu ja kehityssuunta vaarantavat vakavasti väkivallasta kärsineiden asemaa entisestään:

Väkivaltaiset vanhemmat vetoavat hyvin usein vieraannuttamiseen. Väkivallaton ja lapset uskaltaessaan kertovat pelosta, henkisestä väkivallasta, uhkailusta, raivokohtauksista, kuulusteluista ja mustasukkaisuudesta, fyysisestä väkivallasta tai sen uhasta jne. Todisteita on kertynyt turvakodista, terveydenhuollosta, viesteistä, valokuvista jne. Väkivaltainen kumoaa kaiken vetoamalla toisen mielenterveysongelmiin ja vieraannuttamiseen. Hän kertoo sydämensä vuotavan verta ikävästä lapsia kohtaan. Lasten mahdolliset lausunnot hän kumoaa kertomalla vieraannuttajan manipuloinnista ja aivopesusta.

Vieraannuttamisen kriteeristö ei ole riittävän aukoton siihen, että sitä voitaisiin käyttää oikeuskäytännössä. Sitä ei osata erottaa aidoista väkivaltatapauksista, jolloin vallankäyttäjä itse vieroittaa lapsen itsestään omalla toiminnallaan. Kuitenkin vieraannuttaminen on sisällytetty uuden lain tulkintaohjeisiin. 

Täytäntöönpanolakiin on lisätty lasten vastustuksen kohdalle, että täytyy erityisesti selvittää, että on kyseessä lapsen aito, oma tahto (eikä vieraannutus). Niinpä pahimmillaan voi käydä niin, että lapsen vastustuskaan ei enää riitä, kun "asiantuntijat" tulkitsevat sen olevan hälyttävän linjassa lähivanhemman mielipiteiden ja kokemuksen kanssa.

HUOM! Väkivaltakokemuksista ja yhteisistä traumoista tiedetään, että ne lähentävät niitä, jotka ovat ne yhdessä kokeneet. Ei ole mitenkään yllättävää, jos väkivaltaa kokeneet pelkäävät ja ahdistuvat väkivallan tekijästä samalla tavalla.

Lisään tähän väkivaltakeskusteluun vielä sen, että lastensuojelu ja sossujen toiminta muutenkin vanhempia kohtaan muistuttaa henkistä väkivaltaa. Lähtökohtaisesti sanottua epäillään, selän takana puuhastellaan ja sanoja vääristellään. Ei voi luottaa. 

Kävin kerran turvakodilla avoimessa illassa, jossa kerrottiin kunnallispolitikoille talon toiminnasta. Olin sydänjuuriani järkyttynyt, kun kuulin työntekijän kertovan, että he yrittävät saada lapset tekemään paljastuksia leikin varjolla silloin, kun hänen kanssaan turvakotiin tullut vanhempi ei ole kuulolla. 

Se oli se hetki, jolloin luottamukseni iskeytyi sirpaleina maahan. 

Vierailija kirjoitti:

Lisään tähän väkivaltakeskusteluun vielä sen, että lastensuojelu ja sossujen toiminta muutenkin vanhempia kohtaan muistuttaa henkistä väkivaltaa. Lähtökohtaisesti sanottua epäillään, selän takana puuhastellaan ja sanoja vääristellään. Ei voi luottaa. 

Kävin kerran turvakodilla avoimessa illassa, jossa kerrottiin kunnallispolitikoille talon toiminnasta. Olin sydänjuuriani järkyttynyt, kun kuulin työntekijän kertovan, että he yrittävät saada lapset tekemään paljastuksia leikin varjolla silloin, kun hänen kanssaan turvakotiin tullut vanhempi ei ole kuulolla. 

Se oli se hetki, jolloin luottamukseni iskeytyi sirpaleina maahan. 

Tuollaisia käytäntöjä on muuten ihan jo perheneuvolassa ja ilman mitään syytä edes. Niillä on ne nallekortit ynnä muut joilla yrittävät tonkia lapsista "huolta herättäviä" kommentteja. Olisi hyvä saada virallista lausuntoa esim. ylilääkäreiltä tuollaisiin toimintatapoihin. Onko ne yhdessä sovittuja vai mielivaltaisia.

Selaan läpi Edilexistä viimeisiä oikeuden päätöksiä.

"Äidille ja Lapselle on Äidin hakemuksesta myönnetty turvakielto. Maistraatin ilmoituksen mukaan turvakieltohakemuksessa on ollut perusteluna lapsen toisen vanhemman aiheuttama uhka."

Silti isälle on annettu tieto lapsen asuinkunnasta, joka luonnollisesti on sama kuin äidin. Jokin aika sitten oli samanlainen tapaus, jossa isälle oli annettu tarkka osoite.

Edelleen määrätään, että koska lapsen pelko ja vastustus tapaamisiin ovat vain subjektiivisia, eivät objektiivisesti perusteltavissa, katsotaan, että lapsen täytyy tavata isäänsä.

Miten kukaan voi tosissaan työskennellä lastensuojelussa ja sanoa, että huolto- ja tapaamisoikeushaasteissa ja lähisuhdeväkivallan kyseessä ollessa oikea osoite on oikeuslaitos?

Lapsen etu? 

Vierailija kirjoitti:

Selaan läpi Edilexistä viimeisiä oikeuden päätöksiä.

"Äidille ja Lapselle on Äidin hakemuksesta myönnetty turvakielto. Maistraatin ilmoituksen mukaan turvakieltohakemuksessa on ollut perusteluna lapsen toisen vanhemman aiheuttama uhka."

Silti isälle on annettu tieto lapsen asuinkunnasta, joka luonnollisesti on sama kuin äidin. Jokin aika sitten oli samanlainen tapaus, jossa isälle oli annettu tarkka osoite.

Edelleen määrätään, että koska lapsen pelko ja vastustus tapaamisiin ovat vain subjektiivisia, eivät objektiivisesti perusteltavissa, katsotaan, että lapsen täytyy tavata isäänsä.

Miten kukaan voi tosissaan työskennellä lastensuojelussa ja sanoa, että huolto- ja tapaamisoikeushaasteissa ja lähisuhdeväkivallan kyseessä ollessa oikea osoite on oikeuslaitos?

Lapsen etu? 

Jos on turvakielto, niin silloin ei kannata hakea lähestymiskieltoa. Lähestymiskieltoon tuomitulle kerrotaan osoite, jotta hän tietää, mitä osoitetta (esim.koti, koulu, työpaikka) hän ei saa lähestyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selaan läpi Edilexistä viimeisiä oikeuden päätöksiä.

"Äidille ja Lapselle on Äidin hakemuksesta myönnetty turvakielto. Maistraatin ilmoituksen mukaan turvakieltohakemuksessa on ollut perusteluna lapsen toisen vanhemman aiheuttama uhka."

Silti isälle on annettu tieto lapsen asuinkunnasta, joka luonnollisesti on sama kuin äidin. Jokin aika sitten oli samanlainen tapaus, jossa isälle oli annettu tarkka osoite.

Edelleen määrätään, että koska lapsen pelko ja vastustus tapaamisiin ovat vain subjektiivisia, eivät objektiivisesti perusteltavissa, katsotaan, että lapsen täytyy tavata isäänsä.

Miten kukaan voi tosissaan työskennellä lastensuojelussa ja sanoa, että huolto- ja tapaamisoikeushaasteissa ja lähisuhdeväkivallan kyseessä ollessa oikea osoite on oikeuslaitos?

Lapsen etu? 

Jos on turvakielto, niin silloin ei kannata hakea lähestymiskieltoa. Lähestymiskieltoon tuomitulle kerrotaan osoite, jotta hän tietää, mitä osoitetta (esim.koti, koulu, työpaikka) hän ei saa lähestyä.

Näillä on turvakielto, mutta on lapsen edun mukaista tavata isää. Lapsi pelkää ja vastustaa tapaamisia, mutta se voi johtua myös lähivanhemmasta. Lapselle määrätään ensin valvotut tapaamiset, mutta ne on tarkoitus muuttaa tuetuiksi mahdollisimman pian.

Lapsi on yli kymmenen. Hän pelkää. Perheellä on turvakielto. Silti lapsen pitää tavata isää, koska se on hänen etunsa mukaista.

Eikö olisi uuden lain myötä ollut aika päivittää tämä lähtökohta, että on lapsen etu pitää yllä läheistä suhdetta molempiin vanhempiin niin, että se jatkuu, mikäli molempien vanhempien vanhemmuus on riittävällä tasolla tukemaan lapsen tasapainoista ja turvallista kasvua ja kehitystä / mikäli vanhemmalla on todistettu kyky asettaa lapsen tarpeet omiensa edelle.

Uudessa laissa on painotettu huoltajan velvollisuutta suojella lasta henkiseltä väkivallalta ja kaikenlaiselta kaltoinkohtelulta. Silti tällaisia päätöksiä tehdään edelleen. Ei voi olla lapsen etu pakotettuna tavata isää, jota hän pelkää. Päätöksessä kirjoitetaan, ettei voida päätellä mistä pelko johtuisi. Kyllä sitä on mahdollista selvittää ja etenkin, pelkoa pitäisi kunnioittaa! Lapsen tunteita ei saa mitätöidä, ei oikeuslaitos, ei lastensuojelu, ei vanhempi - ei kukaan. Jos isänä saat tietää lapsen pelkäävän sinua, niin rauhallinen, lapsen ikä- ja kehitystasoinen, kunnioittava, luottamustaherättävä lähestyminen ja asian selvittäminen ovat paljon oikeampia keinoja kuin asian vieminen oikeuteen. Jo se voi riittää pelon heräämiseen! Toisaalta tämä isä ei oikein voinut pelkoa selvittää, olihan hän toiminut jo niin, että perheellä oli turvakielto.

Olenko minä ainoa, jonka mielestä tämä on äärimmäisen ristiriitaista? Miksi esimerkiksi lastensuojelijat eivät herää tällaiseen menettelyyn, jossa lapsi pakottaan pelkoa päin ja hänelle sanoitetaan hänen tunteensa uudelleen: tuo nyt on vain tuollainen subjektiivinen pelko, ei sitä tarvitse huomioida.

Mikä suhde lastensuojelulla ja terveydenhuollolla, erityisesti mielenterveyspuolella, on toisiinsa?

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut pääkaupunkiseudulla ovat kriisissä eivätkä palvelut riitä kaikille tarvitseville. Ainakin yhdessä HS:n jutussa nuorten psykan ylilääkäri toivotti 'turhat potilaat' lastensuojelun hoidettaviksi.

Tätä ketjua kun lukee, on tullut epäilys, että lastensuojelu saattaa tuottaa uusiakin lapsipotilaita juuri mielenterveyspuolelle.

"Väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun 36 §:n 1 momentin mukaan, jos henkilöllä on perusteltu ja ilmeinen syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi, väestötietojärjestelmään voidaan hakemuksesta tallettaa turvakielto."

Turvakieltoa ei voi saada kevyin perustein. Kuitenkin lapsen huolto- ja tapaamisasiassa uhkaa on pidetty vähäpätöisenä ja subjektiivisena. 

Eikö ole lakien vastaista (lapsen suojelu fyysiseltä ja henkiseltä väkivallalta ja kaikenlaiselta kaltoinkohtelulta), että lapsi velvoitetaan/pakotetaan tapaamaan isäänsä, jota hän pelkää ja jonka tapaamisia hän vastustaa? Millä ihmeellä perustellaan se, että tapaamiset ovat lapsen edun mukaisia?

Esimerkiksi muista Pohjoismaista löytyy sekä lainsäädäntö että oikeuskäytäntö, jonka mukaan esimerkiksi pitkittynyt vanhempien välinen konflikti vaikuttaa lähivanhemman vanhemmuutta heikentävästi, jolloin tällaisissa tilanteissa tapaamisoikeutta ei välttämättä määrätä lainkaan. On tärkeämpää suojella lasta ja lähihuoltajaa jatkuvan konfliktin kuormitukselta kuin velvoittaa lähihuoltajaa myötävaikuttamaan ja lasta osallistumaan tapaamisiin. Kokonaistarkastelun perusteella lapsen etu on tasainen, konfliktivapaa arki, jossa hän ei myöskään altistu epätasa-arvoiselle vuorovaikutusmallille (valtasuhteet).