Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?

Vierailija
24.02.2020 |

Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.

Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.

Mitä helv??

Kommentit (1529)

Vierailija
341/1529 |
26.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä siellä Vantaalla tällä hetkellä on tilanne?

Vierailija
342/1529 |
26.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti

1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen

2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu

3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset

4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan

5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei

-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja

tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.

Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?

Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.

Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.

Todella ammattimaista.

Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.

Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.

Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.

Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.

Olet tavannut meidät kaikki?

Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.

Ohis

Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.

Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).

Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.

Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?

Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".

Ei kai näin kuuluisi olla?

Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.

Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?

No ihan ensimmäiseksi tietenkin pitäisi korjata lastensuojelulaki. Epämääräinen mössötys huolesta pois. Tilalle asiatekstiä.

Sitten pitäisi julkistaa selkeät tilastot aiheettomista ilmoituksista ja kouluttaa oma henkilökunta ja muut virkamiehet tunnistamaan ne.

Pitäisi estää kaikenlainen pätevyyskeplottelu.

Pitäisi määrätä sanktiot aiheettomista ilmoituksista.

Pitäisi järjestää traumaterapia uhreiksi joutuneille.

Ja kaikki korruptoituneet kytkökset lastensuojelulaitoksiin tehtävä rikollisiksi.

Suurilta kv jäteiltä kokonaan pois sijoitetut lapset.

Ihan "hyviä" ehdotuksia, mutta et ole tainnut perehtyä em. lakiin? Termiä "huoli" ei mainita kertaakaan. Lisäksi 4/2019 tuli voimaan laki lastensuojelulain muuttamisesta, käytännössä tarkennettu informointivelvollisuutta koskien lain vaikutuksista, muutoksen hakemisesta ja asiakkaan oikeuksista prosessissa. Asiakkaan oikeusturvaa siis pyritään vahvistamaan. Lisäksi tarkennettu rajoitusoikeuksia sijaishuollossa. Lapsen oikeuksia pyritään vahvistamaan. Eli kehitetään jatkuvasti, eduskuntahan näistä päättää, sinne viestiä ja ideoita. Virkamiesten tehtävä on toimia lain pohjalta, mutta he eivät niitä laadi (toki hyvä olla tuomassa tietoa päättäjille).

Korruptiohan on jo rikollista, jääviyslait on olemassa sekä laki viranomaistoiminnasta.

Aiheettomat ilmoitukset pyritään tunnistamaan, mutta kuinka mielestäsi ilmoitusvelvollisuuden sanktioiminen parantaa hädänalaisten lasten ja nuorten asemaa? Jos mietit kokonaisuutta vähän laajemmin.

Hassua oikeastaan, kuinka vähän lastensuojeluun keskittyvässä keskustelussa usein mietitään lapsia, nuoria ja heidän oikeuksia tai tilanteita, keskustelu keskittyy vanhempien ja työntekijöiden kuvioihin.

Vanhempien oikeusturva on myös lapsen oikeusturvaa.

Lapsen erottaminen vanhemmista on aina lapselle trauma. Aina. Silloin tulee todella miettiä sitä onko menettelystä lapselle hyötyä ja miten paljon. Kun huostaanotosta ja sijoituksesta on AINA haittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
343/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti

1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen

2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu

3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset

4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan

5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei

-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja

tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.

Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?

Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.

Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.

Todella ammattimaista.

Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.

Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.

Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.

Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.

Olet tavannut meidät kaikki?

Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.

Ohis

Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.

Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).

Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.

Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?

Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".

Ei kai näin kuuluisi olla?

Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.

Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?

No ihan ensimmäiseksi tietenkin pitäisi korjata lastensuojelulaki. Epämääräinen mössötys huolesta pois. Tilalle asiatekstiä.

Sitten pitäisi julkistaa selkeät tilastot aiheettomista ilmoituksista ja kouluttaa oma henkilökunta ja muut virkamiehet tunnistamaan ne.

Pitäisi estää kaikenlainen pätevyyskeplottelu.

Pitäisi määrätä sanktiot aiheettomista ilmoituksista.

Pitäisi järjestää traumaterapia uhreiksi joutuneille.

Ja kaikki korruptoituneet kytkökset lastensuojelulaitoksiin tehtävä rikollisiksi.

Suurilta kv jäteiltä kokonaan pois sijoitetut lapset.

Ihan "hyviä" ehdotuksia, mutta et ole tainnut perehtyä em. lakiin? Termiä "huoli" ei mainita kertaakaan. Lisäksi 4/2019 tuli voimaan laki lastensuojelulain muuttamisesta, käytännössä tarkennettu informointivelvollisuutta koskien lain vaikutuksista, muutoksen hakemisesta ja asiakkaan oikeuksista prosessissa. Asiakkaan oikeusturvaa siis pyritään vahvistamaan. Lisäksi tarkennettu rajoitusoikeuksia sijaishuollossa. Lapsen oikeuksia pyritään vahvistamaan. Eli kehitetään jatkuvasti, eduskuntahan näistä päättää, sinne viestiä ja ideoita. Virkamiesten tehtävä on toimia lain pohjalta, mutta he eivät niitä laadi (toki hyvä olla tuomassa tietoa päättäjille).

Korruptiohan on jo rikollista, jääviyslait on olemassa sekä laki viranomaistoiminnasta.

Aiheettomat ilmoitukset pyritään tunnistamaan, mutta kuinka mielestäsi ilmoitusvelvollisuuden sanktioiminen parantaa hädänalaisten lasten ja nuorten asemaa? Jos mietit kokonaisuutta vähän laajemmin.

Hassua oikeastaan, kuinka vähän lastensuojeluun keskittyvässä keskustelussa usein mietitään lapsia, nuoria ja heidän oikeuksia tai tilanteita, keskustelu keskittyy vanhempien ja työntekijöiden kuvioihin.

Vanhempien oikeusturva on myös lapsen oikeusturvaa.

Lapsen erottaminen vanhemmista on aina lapselle trauma. Aina. Silloin tulee todella miettiä sitä onko menettelystä lapselle hyötyä ja miten paljon. Kun huostaanotosta ja sijoituksesta on AINA haittaa.

Tuon kun nää työntekijät muistaisi. Ikävä kyllä joiltain näyttää se lahjakkaasti unohtuvan. Lasta aletaan pohtia vanhemmasta erotettavaksi aivan uskomattomien "syiden" vuoksi. Ilmeisesti tilastollisesti pitää "pelastaa" eli sijoittaa tietty määrä lapsia per vuosi. Muuten lasu näyttää paperilla turhalta ja siltä ettei se hoida hommiaan. Vaikka oikeasti perheet vaan toimisi ihan hyvin nykyään ja lapsia vähän.

Vierailija
344/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun päihteetön, kunnollinen ja tunnollinen yksinhuoltaja pyytää asiallisesti ja perustellusti apua ja tukea erotilanteeseen sekä neuvoja kuinka selvitä uhkaavasta ja pelottavasta vuorovaikutuksesta eksän kanssa (eron syy lähisuhdeväkivalta ja elämänhallinnan vakavat puutteet) ja tukea lapsille tapaamisista selviämisessä(sos.toimi pakottaa tapaamisiin, se on lapsen etu), apua ei saa.

Myöhemmin tapaajavanhemman tekemät perättömät ilmoitukset kyllä tutkitaan ja useamman kerran.

Ongelma on se, että lastensuojelulla ei ole toimivaltaa asioihin, jotka liittyvät lapsen huoltajuuteen tai lapsen tapaamisiin. Mikäli toisen vanhemman tapaamiset herättävät pelkoa ja epäilystä, että lapseen voisi kohdistua esim. väkivaltaa, tulee toisen vanhemman suojella lasta ja olla antamatta tapaamisiin. Kannattaa myös selvittää asiaa lastenvalvojalla ja viimeisenä mahdollisuutena aina on hakea yksinhuoltajuutta. Vastuu on huoltajalla, lasusta ei voi saada tukea sille, että huolto- ja tapaamissopimusta muutettaisiin.

Lähivanhempi ei voi olla antamatta lapsia tapaamisiin. Muuten voi saada uhkasakon. Älä jaa neuvoja, joista joku vielä joutuu ongelmiin!

Lähivanhempi saa uhkasakon jos ei toimita lasta tapaamisiin toisen vanhemman kanssa mutta jos toimittaa niin lasu huolestuu tämän kunnollisen vanhemman vanhemmuudesta koska toimittaa lapsen tapaamisiin väkivaltaisen vanhemman kanssa.

Ennemmin maksaisin sakot kuin antaisin lspseni hakattavaksi. Js hakisin yksinhuoltajuutta. Tai vaatisin valvotut tapaamiset.

Vierailija
345/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun päihteetön, kunnollinen ja tunnollinen yksinhuoltaja pyytää asiallisesti ja perustellusti apua ja tukea erotilanteeseen sekä neuvoja kuinka selvitä uhkaavasta ja pelottavasta vuorovaikutuksesta eksän kanssa (eron syy lähisuhdeväkivalta ja elämänhallinnan vakavat puutteet) ja tukea lapsille tapaamisista selviämisessä(sos.toimi pakottaa tapaamisiin, se on lapsen etu), apua ei saa.

Myöhemmin tapaajavanhemman tekemät perättömät ilmoitukset kyllä tutkitaan ja useamman kerran.

Ongelma on se, että lastensuojelulla ei ole toimivaltaa asioihin, jotka liittyvät lapsen huoltajuuteen tai lapsen tapaamisiin. Mikäli toisen vanhemman tapaamiset herättävät pelkoa ja epäilystä, että lapseen voisi kohdistua esim. väkivaltaa, tulee toisen vanhemman suojella lasta ja olla antamatta tapaamisiin. Kannattaa myös selvittää asiaa lastenvalvojalla ja viimeisenä mahdollisuutena aina on hakea yksinhuoltajuutta. Vastuu on huoltajalla, lasusta ei voi saada tukea sille, että huolto- ja tapaamissopimusta muutettaisiin.

Lähivanhempi ei voi olla antamatta lapsia tapaamisiin. Muuten voi saada uhkasakon. Älä jaa neuvoja, joista joku vielä joutuu ongelmiin!

Lähivanhempi saa uhkasakon jos ei toimita lasta tapaamisiin toisen vanhemman kanssa mutta jos toimittaa niin lasu huolestuu tämän kunnollisen vanhemman vanhemmuudesta koska toimittaa lapsen tapaamisiin väkivaltaisen vanhemman kanssa.

Ennemmin maksaisin sakot kuin antaisin lspseni hakattavaksi. Js hakisin yksinhuoltajuutta. Tai vaatisin valvotut tapaamiset.

Ja joutuisit lasumyllytykseen.

Vierailija
346/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti

1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen

2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu

3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset

4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan

5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei

-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja

tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.

Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?

Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.

Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.

Todella ammattimaista.

Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.

Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.

Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.

Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.

Olet tavannut meidät kaikki?

Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.

Ohis

Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.

Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).

Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.

Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?

Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".

Ei kai näin kuuluisi olla?

Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.

Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?

No ihan ensimmäiseksi tietenkin pitäisi korjata lastensuojelulaki. Epämääräinen mössötys huolesta pois. Tilalle asiatekstiä.

Sitten pitäisi julkistaa selkeät tilastot aiheettomista ilmoituksista ja kouluttaa oma henkilökunta ja muut virkamiehet tunnistamaan ne.

Pitäisi estää kaikenlainen pätevyyskeplottelu.

Pitäisi määrätä sanktiot aiheettomista ilmoituksista.

Pitäisi järjestää traumaterapia uhreiksi joutuneille.

Ja kaikki korruptoituneet kytkökset lastensuojelulaitoksiin tehtävä rikollisiksi.

Suurilta kv jäteiltä kokonaan pois sijoitetut lapset.

Ihan "hyviä" ehdotuksia, mutta et ole tainnut perehtyä em. lakiin? Termiä "huoli" ei mainita kertaakaan. Lisäksi 4/2019 tuli voimaan laki lastensuojelulain muuttamisesta, käytännössä tarkennettu informointivelvollisuutta koskien lain vaikutuksista, muutoksen hakemisesta ja asiakkaan oikeuksista prosessissa. Asiakkaan oikeusturvaa siis pyritään vahvistamaan. Lisäksi tarkennettu rajoitusoikeuksia sijaishuollossa. Lapsen oikeuksia pyritään vahvistamaan. Eli kehitetään jatkuvasti, eduskuntahan näistä päättää, sinne viestiä ja ideoita. Virkamiesten tehtävä on toimia lain pohjalta, mutta he eivät niitä laadi (toki hyvä olla tuomassa tietoa päättäjille).

Korruptiohan on jo rikollista, jääviyslait on olemassa sekä laki viranomaistoiminnasta.

Aiheettomat ilmoitukset pyritään tunnistamaan, mutta kuinka mielestäsi ilmoitusvelvollisuuden sanktioiminen parantaa hädänalaisten lasten ja nuorten asemaa? Jos mietit kokonaisuutta vähän laajemmin.

Hassua oikeastaan, kuinka vähän lastensuojeluun keskittyvässä keskustelussa usein mietitään lapsia, nuoria ja heidän oikeuksia tai tilanteita, keskustelu keskittyy vanhempien ja työntekijöiden kuvioihin.

Vanhempien oikeusturva on myös lapsen oikeusturvaa.

Lapsen erottaminen vanhemmista on aina lapselle trauma. Aina. Silloin tulee todella miettiä sitä onko menettelystä lapselle hyötyä ja miten paljon. Kun huostaanotosta ja sijoituksesta on AINA haittaa.

Tähänkin seikkaan suhtautuminen on hyvin ristiriitaista. Suomessa tämä tuntuu unohtuvan. Lapsi pitää pelastaa oletettavasti huonolta, kelvottomalta vanhemmaltaan. Kuitenkin tämä ollaan silti muistettu kansainvälisessä lapsiongelmassa, joka saa muidenkin maiden huomiota eli a l h ol - leiri. Siinä yhteydessä muistetaan pitää mielessä se yleisesti myönnetty fakta, että äiti, vaikkakin vääriä, vaarallisiakin valintoja elämässään tehnyt ja lapsensakin vaaralle altistava ja täten lakia rikkova on silti lapselle äärimmäisen tärkeä ja ensisijainen vuorovaikutussuhde. Lasten vieminen äidiltään on kansainvälisesti tarkasteltuna hyvin vaikea ja vaikeasti perusteltava toimenpide.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
347/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Vierailija
348/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Lastenkotien ohjaajat altistuvat väkivallalle erityisesti. Meillä on paljon todella huonosti voiviia teinejä, joilla on mielenterveyden ja päihteiden kanssa ongelmia. Nämä ovat pahimmillaan todella väkivaltaisia ja ohjaajat työskentelevät heidän kanssaan 24/7. Sossu näkee heitä ehkä tunnin vuodessa. Toki meillä on vanhempia, joita sossut tapaavat vain vartioiden kanssa tai skypellä turvallisuuden vuoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
349/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti

1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen

2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu

3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset

4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan

5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei

-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja

tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.

Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?

Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.

Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.

Todella ammattimaista.

Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.

Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.

Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.

Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.

Olet tavannut meidät kaikki?

Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.

Ohis

Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.

Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).

Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.

Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?

Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".

Ei kai näin kuuluisi olla?

Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.

Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?

No ihan ensimmäiseksi tietenkin pitäisi korjata lastensuojelulaki. Epämääräinen mössötys huolesta pois. Tilalle asiatekstiä.

Sitten pitäisi julkistaa selkeät tilastot aiheettomista ilmoituksista ja kouluttaa oma henkilökunta ja muut virkamiehet tunnistamaan ne.

Pitäisi estää kaikenlainen pätevyyskeplottelu.

Pitäisi määrätä sanktiot aiheettomista ilmoituksista.

Pitäisi järjestää traumaterapia uhreiksi joutuneille.

Ja kaikki korruptoituneet kytkökset lastensuojelulaitoksiin tehtävä rikollisiksi.

Suurilta kv jäteiltä kokonaan pois sijoitetut lapset.

Ihan "hyviä" ehdotuksia, mutta et ole tainnut perehtyä em. lakiin? Termiä "huoli" ei mainita kertaakaan. Lisäksi 4/2019 tuli voimaan laki lastensuojelulain muuttamisesta, käytännössä tarkennettu informointivelvollisuutta koskien lain vaikutuksista, muutoksen hakemisesta ja asiakkaan oikeuksista prosessissa. Asiakkaan oikeusturvaa siis pyritään vahvistamaan. Lisäksi tarkennettu rajoitusoikeuksia sijaishuollossa. Lapsen oikeuksia pyritään vahvistamaan. Eli kehitetään jatkuvasti, eduskuntahan näistä päättää, sinne viestiä ja ideoita. Virkamiesten tehtävä on toimia lain pohjalta, mutta he eivät niitä laadi (toki hyvä olla tuomassa tietoa päättäjille).

Korruptiohan on jo rikollista, jääviyslait on olemassa sekä laki viranomaistoiminnasta.

Aiheettomat ilmoitukset pyritään tunnistamaan, mutta kuinka mielestäsi ilmoitusvelvollisuuden sanktioiminen parantaa hädänalaisten lasten ja nuorten asemaa? Jos mietit kokonaisuutta vähän laajemmin.

Hassua oikeastaan, kuinka vähän lastensuojeluun keskittyvässä keskustelussa usein mietitään lapsia, nuoria ja heidän oikeuksia tai tilanteita, keskustelu keskittyy vanhempien ja työntekijöiden kuvioihin.

Vanhempien oikeusturva on myös lapsen oikeusturvaa.

Lapsen erottaminen vanhemmista on aina lapselle trauma. Aina. Silloin tulee todella miettiä sitä onko menettelystä lapselle hyötyä ja miten paljon. Kun huostaanotosta ja sijoituksesta on AINA haittaa.

Tähänkin seikkaan suhtautuminen on hyvin ristiriitaista. Suomessa tämä tuntuu unohtuvan. Lapsi pitää pelastaa oletettavasti huonolta, kelvottomalta vanhemmaltaan. Kuitenkin tämä ollaan silti muistettu kansainvälisessä lapsiongelmassa, joka saa muidenkin maiden huomiota eli a l h ol - leiri. Siinä yhteydessä muistetaan pitää mielessä se yleisesti myönnetty fakta, että äiti, vaikkakin vääriä, vaarallisiakin valintoja elämässään tehnyt ja lapsensakin vaaralle altistava ja täten lakia rikkova on silti lapselle äärimmäisen tärkeä ja ensisijainen vuorovaikutussuhde. Lasten vieminen äidiltään on kansainvälisesti tarkasteltuna hyvin vaikea ja vaikeasti perusteltava toimenpide.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen pointti. Kuinkakohan paljon tuohon asiaan vaikuttaa se, että a l h o l asiassa operoidaan kansainvälisesti ja mukana on muutenkin muita viranomaisia jotka eivät ole sokeutuneet lasun kaltaisesti omille toimintatavoilleen.

Todellisuus tuossakin tapauksessa on kuitenkin se että kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja asiantuntijat huolehtivat ettei lapsia voi erottaa äideistä leiriltä eli äidit tulevat mukana. Joka tottakai on lapsen etu. Lapselle ei haluta aiheuttaa uutta syvää traumaa.

Suomen maaperälle saavuttuaan lasu päivän varmasti tekee kiireellisen sijoituksen, huostaanoton jota ei edes yritetä purkaa ja vaikeuttaa yhteydenpitoa äitiin.

Aika kova ristiriita.

Vierailija
350/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun päihteetön, kunnollinen ja tunnollinen yksinhuoltaja pyytää asiallisesti ja perustellusti apua ja tukea erotilanteeseen sekä neuvoja kuinka selvitä uhkaavasta ja pelottavasta vuorovaikutuksesta eksän kanssa (eron syy lähisuhdeväkivalta ja elämänhallinnan vakavat puutteet) ja tukea lapsille tapaamisista selviämisessä(sos.toimi pakottaa tapaamisiin, se on lapsen etu), apua ei saa.

Myöhemmin tapaajavanhemman tekemät perättömät ilmoitukset kyllä tutkitaan ja useamman kerran.

Ongelma on se, että lastensuojelulla ei ole toimivaltaa asioihin, jotka liittyvät lapsen huoltajuuteen tai lapsen tapaamisiin. Mikäli toisen vanhemman tapaamiset herättävät pelkoa ja epäilystä, että lapseen voisi kohdistua esim. väkivaltaa, tulee toisen vanhemman suojella lasta ja olla antamatta tapaamisiin. Kannattaa myös selvittää asiaa lastenvalvojalla ja viimeisenä mahdollisuutena aina on hakea yksinhuoltajuutta. Vastuu on huoltajalla, lasusta ei voi saada tukea sille, että huolto- ja tapaamissopimusta muutettaisiin.

Lähivanhempi ei voi olla antamatta lapsia tapaamisiin. Muuten voi saada uhkasakon. Älä jaa neuvoja, joista joku vielä joutuu ongelmiin!

Lähivanhempi saa uhkasakon jos ei toimita lasta tapaamisiin toisen vanhemman kanssa mutta jos toimittaa niin lasu huolestuu tämän kunnollisen vanhemman vanhemmuudesta koska toimittaa lapsen tapaamisiin väkivaltaisen vanhemman kanssa.

Ennemmin maksaisin sakot kuin antaisin lspseni hakattavaksi. Js hakisin yksinhuoltajuutta. Tai vaatisin valvotut tapaamiset.

Ja joutuisit lasumyllytykseen.

Lastensuojelua kiinnostaa vain se kykeneekö lähivanhempi pitämään lapsensa turvassa vai ei.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
351/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun päihteetön, kunnollinen ja tunnollinen yksinhuoltaja pyytää asiallisesti ja perustellusti apua ja tukea erotilanteeseen sekä neuvoja kuinka selvitä uhkaavasta ja pelottavasta vuorovaikutuksesta eksän kanssa (eron syy lähisuhdeväkivalta ja elämänhallinnan vakavat puutteet) ja tukea lapsille tapaamisista selviämisessä(sos.toimi pakottaa tapaamisiin, se on lapsen etu), apua ei saa.

Myöhemmin tapaajavanhemman tekemät perättömät ilmoitukset kyllä tutkitaan ja useamman kerran.

Ongelma on se, että lastensuojelulla ei ole toimivaltaa asioihin, jotka liittyvät lapsen huoltajuuteen tai lapsen tapaamisiin. Mikäli toisen vanhemman tapaamiset herättävät pelkoa ja epäilystä, että lapseen voisi kohdistua esim. väkivaltaa, tulee toisen vanhemman suojella lasta ja olla antamatta tapaamisiin. Kannattaa myös selvittää asiaa lastenvalvojalla ja viimeisenä mahdollisuutena aina on hakea yksinhuoltajuutta. Vastuu on huoltajalla, lasusta ei voi saada tukea sille, että huolto- ja tapaamissopimusta muutettaisiin.

Lähivanhempi ei voi olla antamatta lapsia tapaamisiin. Muuten voi saada uhkasakon. Älä jaa neuvoja, joista joku vielä joutuu ongelmiin!

Lähivanhempi saa uhkasakon jos ei toimita lasta tapaamisiin toisen vanhemman kanssa mutta jos toimittaa niin lasu huolestuu tämän kunnollisen vanhemman vanhemmuudesta koska toimittaa lapsen tapaamisiin väkivaltaisen vanhemman kanssa.

Ennemmin maksaisin sakot kuin antaisin lspseni hakattavaksi. Js hakisin yksinhuoltajuutta. Tai vaatisin valvotut tapaamiset.

Hyvä ajatus, mutta sitä ei tämä järjestelmä tue.

Subjektiivinen pelko tai henkinen väkivalta (vaikkakin laissa kielletty) eivät riitä perusteluksi mihinkään. Poliisi, lastensuojelu ja oikeus vaativat objektiivisesti todettavissa olevaa uhkaa. Kuten ryvästyneet perhesurmat viime vuosina ovat osoittaneet, se objektiivinen uhka täytyy olla vakavaa fyysistä väkivaltaa eli se myönnetään vasta sitten, kun on liian myöhäistä.

Yhteishuoltajuus on se, mitä oikeudessa lähtökohtaisesti määrätään. Sen todetaan olevan lapsen edun mukaista. Miten sitä perustellaan? Eipä juuri mitenkään. 

Jo myönnettyjäkin yksinhuoltajuuksia muutetaan yhteishuolloksi. Myös väkivaltaisille. Tiedetään, että yhteishuoltoa käytetään vallankäytön ja kontrollin välineenä. Mikä olisikaan näppärämpää kuin pimittää allekirjoituksia, viivästyttää vastauksia päiväkotipaikasta, riitauttaa uskontonäkemys, olla vastaamatta/katoilla tms. samaan aikaan kun kunnollinen vanhempi väsyy ja turhautuu. 

Valvottuja tapaamisia määrätään äärimmäisen harvoin. Ei ole paljonkaan aikaa siitä, kun valvottuun tapaamiseen isä oli ottanut puukon mukaan (tämä ei siis se Haagan tapaus). Tämän jälkeen uskottiin, että lapsi pelkää isäänsä. Se johti siihen, että valvotut tapaamiset ovat hetken tauolla. 

Valvottuja tapaamisia pidetään vain väliaikaisena ratkaisuna. Niistä pyritään siirtymään tuettuihin. 

Mitään kunnollista vanhemmuuden arvioita näille vanhemmille ei tehdä, eikä heidän motivaatiotaustaansa tutkita. Kuitenkin, ainakin suurin osa meistä kommentoijista tässä ketjussa tietää, että se kunnollinen vanhempi joutuu kyllä tilille aivan kaikesta.

Sanoivat lastensuojelun työntekijät mitä tahansa, he olisivat todellakin suuressa roolissa tässä. He pesevät kätensä lähes täysin lukuun ottamatta kiusaamiseen ja vainoon osallistumista (perättömät vieraannuttamisilmoitukset ja niistä johtuvat toimenpiteet). Ilman kunnollista heräämistä lasten kärsimys vain pahenee. Huolto- ja tapaamisoikeuden käyttäminen väkivallan välineenä on paljon, paljon suurempi huoli kuin vaikkapa tämä valmennuskulttuuri.

Vierailija
352/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
353/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti

1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen

2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu

3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset

4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan

5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei

-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja

tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.

Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?

Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.

Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.

Todella ammattimaista.

Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.

Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.

Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.

Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.

Olet tavannut meidät kaikki?

Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.

Ohis

Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.

Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).

Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.

Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?

Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".

Ei kai näin kuuluisi olla?

Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.

Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?

No ihan ensimmäiseksi tietenkin pitäisi korjata lastensuojelulaki. Epämääräinen mössötys huolesta pois. Tilalle asiatekstiä.

Sitten pitäisi julkistaa selkeät tilastot aiheettomista ilmoituksista ja kouluttaa oma henkilökunta ja muut virkamiehet tunnistamaan ne.

Pitäisi estää kaikenlainen pätevyyskeplottelu.

Pitäisi määrätä sanktiot aiheettomista ilmoituksista.

Pitäisi järjestää traumaterapia uhreiksi joutuneille.

Ja kaikki korruptoituneet kytkökset lastensuojelulaitoksiin tehtävä rikollisiksi.

Suurilta kv jäteiltä kokonaan pois sijoitetut lapset.

Ihan "hyviä" ehdotuksia, mutta et ole tainnut perehtyä em. lakiin? Termiä "huoli" ei mainita kertaakaan. Lisäksi 4/2019 tuli voimaan laki lastensuojelulain muuttamisesta, käytännössä tarkennettu informointivelvollisuutta koskien lain vaikutuksista, muutoksen hakemisesta ja asiakkaan oikeuksista prosessissa. Asiakkaan oikeusturvaa siis pyritään vahvistamaan. Lisäksi tarkennettu rajoitusoikeuksia sijaishuollossa. Lapsen oikeuksia pyritään vahvistamaan. Eli kehitetään jatkuvasti, eduskuntahan näistä päättää, sinne viestiä ja ideoita. Virkamiesten tehtävä on toimia lain pohjalta, mutta he eivät niitä laadi (toki hyvä olla tuomassa tietoa päättäjille).

Korruptiohan on jo rikollista, jääviyslait on olemassa sekä laki viranomaistoiminnasta.

Aiheettomat ilmoitukset pyritään tunnistamaan, mutta kuinka mielestäsi ilmoitusvelvollisuuden sanktioiminen parantaa hädänalaisten lasten ja nuorten asemaa? Jos mietit kokonaisuutta vähän laajemmin.

Hassua oikeastaan, kuinka vähän lastensuojeluun keskittyvässä keskustelussa usein mietitään lapsia, nuoria ja heidän oikeuksia tai tilanteita, keskustelu keskittyy vanhempien ja työntekijöiden kuvioihin.

Vanhempien oikeusturva on myös lapsen oikeusturvaa.

Lapsen erottaminen vanhemmista on aina lapselle trauma. Aina. Silloin tulee todella miettiä sitä onko menettelystä lapselle hyötyä ja miten paljon. Kun huostaanotosta ja sijoituksesta on AINA haittaa.

Tähänkin seikkaan suhtautuminen on hyvin ristiriitaista. Suomessa tämä tuntuu unohtuvan. Lapsi pitää pelastaa oletettavasti huonolta, kelvottomalta vanhemmaltaan. Kuitenkin tämä ollaan silti muistettu kansainvälisessä lapsiongelmassa, joka saa muidenkin maiden huomiota eli a l h ol - leiri. Siinä yhteydessä muistetaan pitää mielessä se yleisesti myönnetty fakta, että äiti, vaikkakin vääriä, vaarallisiakin valintoja elämässään tehnyt ja lapsensakin vaaralle altistava ja täten lakia rikkova on silti lapselle äärimmäisen tärkeä ja ensisijainen vuorovaikutussuhde. Lasten vieminen äidiltään on kansainvälisesti tarkasteltuna hyvin vaikea ja vaikeasti perusteltava toimenpide.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen pointti. Kuinkakohan paljon tuohon asiaan vaikuttaa se, että a l h o l asiassa operoidaan kansainvälisesti ja mukana on muutenkin muita viranomaisia jotka eivät ole sokeutuneet lasun kaltaisesti omille toimintatavoilleen.

Todellisuus tuossakin tapauksessa on kuitenkin se että kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja asiantuntijat huolehtivat ettei lapsia voi erottaa äideistä leiriltä eli äidit tulevat mukana. Joka tottakai on lapsen etu. Lapselle ei haluta aiheuttaa uutta syvää traumaa.

Suomen maaperälle saavuttuaan lasu päivän varmasti tekee kiireellisen sijoituksen, huostaanoton jota ei edes yritetä purkaa ja vaikeuttaa yhteydenpitoa äitiin.

Aika kova ristiriita.

Tässä vaikuttaa ainoastaan se, että leiriä hallitsevat kurdit ovat ilmoittaneet, että eivät anna sieltä lapsia ilman, että äiditkin viedään sieltä pois.

Vierailija
354/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun päihteetön, kunnollinen ja tunnollinen yksinhuoltaja pyytää asiallisesti ja perustellusti apua ja tukea erotilanteeseen sekä neuvoja kuinka selvitä uhkaavasta ja pelottavasta vuorovaikutuksesta eksän kanssa (eron syy lähisuhdeväkivalta ja elämänhallinnan vakavat puutteet) ja tukea lapsille tapaamisista selviämisessä(sos.toimi pakottaa tapaamisiin, se on lapsen etu), apua ei saa.

Myöhemmin tapaajavanhemman tekemät perättömät ilmoitukset kyllä tutkitaan ja useamman kerran.

Ongelma on se, että lastensuojelulla ei ole toimivaltaa asioihin, jotka liittyvät lapsen huoltajuuteen tai lapsen tapaamisiin. Mikäli toisen vanhemman tapaamiset herättävät pelkoa ja epäilystä, että lapseen voisi kohdistua esim. väkivaltaa, tulee toisen vanhemman suojella lasta ja olla antamatta tapaamisiin. Kannattaa myös selvittää asiaa lastenvalvojalla ja viimeisenä mahdollisuutena aina on hakea yksinhuoltajuutta. Vastuu on huoltajalla, lasusta ei voi saada tukea sille, että huolto- ja tapaamissopimusta muutettaisiin.

Lähivanhempi ei voi olla antamatta lapsia tapaamisiin. Muuten voi saada uhkasakon. Älä jaa neuvoja, joista joku vielä joutuu ongelmiin!

Lähivanhempi saa uhkasakon jos ei toimita lasta tapaamisiin toisen vanhemman kanssa mutta jos toimittaa niin lasu huolestuu tämän kunnollisen vanhemman vanhemmuudesta koska toimittaa lapsen tapaamisiin väkivaltaisen vanhemman kanssa.

Ennemmin maksaisin sakot kuin antaisin lspseni hakattavaksi. Js hakisin yksinhuoltajuutta. Tai vaatisin valvotut tapaamiset.

Ja joutuisit lasumyllytykseen.

Lastensuojelua kiinnostaa vain se kykeneekö lähivanhempi pitämään lapsensa turvassa vai ei.

Ei kun tuo tulkitaan yhteiatyökyvyttömyydeksi ja vieraannuttamiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
355/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Tässä saatetaan nyt varovaisesti lähestyä yhtä isoa ja tosiasiallista ongelmaa. Epäilen vahvasti, että työssä pelätään. Tämä johtaa siihen, että kilttejä, varovaisia, ehkä itkuisiakin tai hysteerisiä yh-äitejä tutkitaan mielellään, kun taas väkivaltaisiksi tiedettyjä päihdeisiä kohdellaan silkkihansikkain tai esimerkiksi uskotaan jo puhelimessa, että alkoholismi on vain jonkun osapuolen mustamaalausta ja kaikki hyvin. Ei näitä haluta lähteä selvittämään, että oma turvallisuus säilyy.

Vierailija
356/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti

1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen

2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu

3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset

4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan

5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei

-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja

tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.

Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?

Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.

Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.

Todella ammattimaista.

Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.

Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.

Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.

Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.

Olet tavannut meidät kaikki?

Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.

Ohis

Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.

Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).

Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.

Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?

Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".

Ei kai näin kuuluisi olla?

Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.

Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?

No ihan ensimmäiseksi tietenkin pitäisi korjata lastensuojelulaki. Epämääräinen mössötys huolesta pois. Tilalle asiatekstiä.

Sitten pitäisi julkistaa selkeät tilastot aiheettomista ilmoituksista ja kouluttaa oma henkilökunta ja muut virkamiehet tunnistamaan ne.

Pitäisi estää kaikenlainen pätevyyskeplottelu.

Pitäisi määrätä sanktiot aiheettomista ilmoituksista.

Pitäisi järjestää traumaterapia uhreiksi joutuneille.

Ja kaikki korruptoituneet kytkökset lastensuojelulaitoksiin tehtävä rikollisiksi.

Suurilta kv jäteiltä kokonaan pois sijoitetut lapset.

Ihan "hyviä" ehdotuksia, mutta et ole tainnut perehtyä em. lakiin? Termiä "huoli" ei mainita kertaakaan. Lisäksi 4/2019 tuli voimaan laki lastensuojelulain muuttamisesta, käytännössä tarkennettu informointivelvollisuutta koskien lain vaikutuksista, muutoksen hakemisesta ja asiakkaan oikeuksista prosessissa. Asiakkaan oikeusturvaa siis pyritään vahvistamaan. Lisäksi tarkennettu rajoitusoikeuksia sijaishuollossa. Lapsen oikeuksia pyritään vahvistamaan. Eli kehitetään jatkuvasti, eduskuntahan näistä päättää, sinne viestiä ja ideoita. Virkamiesten tehtävä on toimia lain pohjalta, mutta he eivät niitä laadi (toki hyvä olla tuomassa tietoa päättäjille).

Korruptiohan on jo rikollista, jääviyslait on olemassa sekä laki viranomaistoiminnasta.

Aiheettomat ilmoitukset pyritään tunnistamaan, mutta kuinka mielestäsi ilmoitusvelvollisuuden sanktioiminen parantaa hädänalaisten lasten ja nuorten asemaa? Jos mietit kokonaisuutta vähän laajemmin.

Hassua oikeastaan, kuinka vähän lastensuojeluun keskittyvässä keskustelussa usein mietitään lapsia, nuoria ja heidän oikeuksia tai tilanteita, keskustelu keskittyy vanhempien ja työntekijöiden kuvioihin.

Vanhempien oikeusturva on myös lapsen oikeusturvaa.

Lapsen erottaminen vanhemmista on aina lapselle trauma. Aina. Silloin tulee todella miettiä sitä onko menettelystä lapselle hyötyä ja miten paljon. Kun huostaanotosta ja sijoituksesta on AINA haittaa.

Tähänkin seikkaan suhtautuminen on hyvin ristiriitaista. Suomessa tämä tuntuu unohtuvan. Lapsi pitää pelastaa oletettavasti huonolta, kelvottomalta vanhemmaltaan. Kuitenkin tämä ollaan silti muistettu kansainvälisessä lapsiongelmassa, joka saa muidenkin maiden huomiota eli a l h ol - leiri. Siinä yhteydessä muistetaan pitää mielessä se yleisesti myönnetty fakta, että äiti, vaikkakin vääriä, vaarallisiakin valintoja elämässään tehnyt ja lapsensakin vaaralle altistava ja täten lakia rikkova on silti lapselle äärimmäisen tärkeä ja ensisijainen vuorovaikutussuhde. Lasten vieminen äidiltään on kansainvälisesti tarkasteltuna hyvin vaikea ja vaikeasti perusteltava toimenpide.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen pointti. Kuinkakohan paljon tuohon asiaan vaikuttaa se, että a l h o l asiassa operoidaan kansainvälisesti ja mukana on muutenkin muita viranomaisia jotka eivät ole sokeutuneet lasun kaltaisesti omille toimintatavoilleen.

Todellisuus tuossakin tapauksessa on kuitenkin se että kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja asiantuntijat huolehtivat ettei lapsia voi erottaa äideistä leiriltä eli äidit tulevat mukana. Joka tottakai on lapsen etu. Lapselle ei haluta aiheuttaa uutta syvää traumaa.

Suomen maaperälle saavuttuaan lasu päivän varmasti tekee kiireellisen sijoituksen, huostaanoton jota ei edes yritetä purkaa ja vaikeuttaa yhteydenpitoa äitiin.

Aika kova ristiriita.

Tässä vaikuttaa ainoastaan se, että leiriä hallitsevat kurdit ovat ilmoittaneet, että eivät anna sieltä lapsia ilman, että äiditkin viedään sieltä pois.

Kyllä siinä nimenomaan vaikuttaa ihan kansainväliset sopimukset kuten lasten oikeuksien sopimus.

Ja tosiaan kansainvälisesti tarkasteltuna lapsen erottaminen äidistä on todella vaikeaa eli kun operoidaan maissa joissa niin on ei voida olettaa että sen maan viranomaiset toimisivat toisin.

Vierailija
357/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti

1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen

2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu

3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset

4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan

5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei

-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja

tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.

Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?

Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.

Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.

Todella ammattimaista.

Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.

Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.

Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.

Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.

Olet tavannut meidät kaikki?

Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.

Ohis

Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.

Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).

Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.

Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?

Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".

Ei kai näin kuuluisi olla?

Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.

Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?

No ihan ensimmäiseksi tietenkin pitäisi korjata lastensuojelulaki. Epämääräinen mössötys huolesta pois. Tilalle asiatekstiä.

Sitten pitäisi julkistaa selkeät tilastot aiheettomista ilmoituksista ja kouluttaa oma henkilökunta ja muut virkamiehet tunnistamaan ne.

Pitäisi estää kaikenlainen pätevyyskeplottelu.

Pitäisi määrätä sanktiot aiheettomista ilmoituksista.

Pitäisi järjestää traumaterapia uhreiksi joutuneille.

Ja kaikki korruptoituneet kytkökset lastensuojelulaitoksiin tehtävä rikollisiksi.

Suurilta kv jäteiltä kokonaan pois sijoitetut lapset.

Ihan "hyviä" ehdotuksia, mutta et ole tainnut perehtyä em. lakiin? Termiä "huoli" ei mainita kertaakaan. Lisäksi 4/2019 tuli voimaan laki lastensuojelulain muuttamisesta, käytännössä tarkennettu informointivelvollisuutta koskien lain vaikutuksista, muutoksen hakemisesta ja asiakkaan oikeuksista prosessissa. Asiakkaan oikeusturvaa siis pyritään vahvistamaan. Lisäksi tarkennettu rajoitusoikeuksia sijaishuollossa. Lapsen oikeuksia pyritään vahvistamaan. Eli kehitetään jatkuvasti, eduskuntahan näistä päättää, sinne viestiä ja ideoita. Virkamiesten tehtävä on toimia lain pohjalta, mutta he eivät niitä laadi (toki hyvä olla tuomassa tietoa päättäjille).

Korruptiohan on jo rikollista, jääviyslait on olemassa sekä laki viranomaistoiminnasta.

Aiheettomat ilmoitukset pyritään tunnistamaan, mutta kuinka mielestäsi ilmoitusvelvollisuuden sanktioiminen parantaa hädänalaisten lasten ja nuorten asemaa? Jos mietit kokonaisuutta vähän laajemmin.

Hassua oikeastaan, kuinka vähän lastensuojeluun keskittyvässä keskustelussa usein mietitään lapsia, nuoria ja heidän oikeuksia tai tilanteita, keskustelu keskittyy vanhempien ja työntekijöiden kuvioihin.

Vanhempien oikeusturva on myös lapsen oikeusturvaa.

Lapsen erottaminen vanhemmista on aina lapselle trauma. Aina. Silloin tulee todella miettiä sitä onko menettelystä lapselle hyötyä ja miten paljon. Kun huostaanotosta ja sijoituksesta on AINA haittaa.

Tähänkin seikkaan suhtautuminen on hyvin ristiriitaista. Suomessa tämä tuntuu unohtuvan. Lapsi pitää pelastaa oletettavasti huonolta, kelvottomalta vanhemmaltaan. Kuitenkin tämä ollaan silti muistettu kansainvälisessä lapsiongelmassa, joka saa muidenkin maiden huomiota eli a l h ol - leiri. Siinä yhteydessä muistetaan pitää mielessä se yleisesti myönnetty fakta, että äiti, vaikkakin vääriä, vaarallisiakin valintoja elämässään tehnyt ja lapsensakin vaaralle altistava ja täten lakia rikkova on silti lapselle äärimmäisen tärkeä ja ensisijainen vuorovaikutussuhde. Lasten vieminen äidiltään on kansainvälisesti tarkasteltuna hyvin vaikea ja vaikeasti perusteltava toimenpide.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen pointti. Kuinkakohan paljon tuohon asiaan vaikuttaa se, että a l h o l asiassa operoidaan kansainvälisesti ja mukana on muutenkin muita viranomaisia jotka eivät ole sokeutuneet lasun kaltaisesti omille toimintatavoilleen.

Todellisuus tuossakin tapauksessa on kuitenkin se että kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja asiantuntijat huolehtivat ettei lapsia voi erottaa äideistä leiriltä eli äidit tulevat mukana. Joka tottakai on lapsen etu. Lapselle ei haluta aiheuttaa uutta syvää traumaa.

Suomen maaperälle saavuttuaan lasu päivän varmasti tekee kiireellisen sijoituksen, huostaanoton jota ei edes yritetä purkaa ja vaikeuttaa yhteydenpitoa äitiin.

Aika kova ristiriita.

Tässä vaikuttaa ainoastaan se, että leiriä hallitsevat kurdit ovat ilmoittaneet, että eivät anna sieltä lapsia ilman, että äiditkin viedään sieltä pois.

Oletko ollut prosessissa mukana tai tutkinut sen yksityiskohtia?

Leirillä on perheitä lukuisista valtioista. Henkilökohtaisesti uskoisin, että mikäli tämä lähtökohta on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastainen olisivat valtiot yhdessä ryhtyneet toimenpiteisiin kurdihallintoa vastaan. Kansainvälisissä lapsiasioissa toimivaltainen viranomainen on paikallinen lastensuojelu ja noudatetaan paikallista lainsäädäntöä kyllä. Pääsääntöisesti kuitenkin näiden yläpuolella ovat kansainväliset lait ja sopimukset.

Vierailija
358/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Tässä saatetaan nyt varovaisesti lähestyä yhtä isoa ja tosiasiallista ongelmaa. Epäilen vahvasti, että työssä pelätään. Tämä johtaa siihen, että kilttejä, varovaisia, ehkä itkuisiakin tai hysteerisiä yh-äitejä tutkitaan mielellään, kun taas väkivaltaisiksi tiedettyjä päihdeisiä kohdellaan silkkihansikkain tai esimerkiksi uskotaan jo puhelimessa, että alkoholismi on vain jonkun osapuolen mustamaalausta ja kaikki hyvin. Ei näitä haluta lähteä selvittämään, että oma turvallisuus säilyy.

Tuo on aika todennäköistä. Edellinen kommentoijakin puhui lasten ja nuorten väkivallasta. Todennäköistä että ne pelottavat isät päästetään seulasta läpi oman turvallisuuden vuoksi alunalkaenkin. Itkuiset yh äidit ei aiheuta uhkaa, mutta itkuisen äidin teinipoika voikin jo reagoida perheensä kohteluun.

Vierailija
359/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että lastensuojelussa isona ongelma on myöskin työntekijöiden turvallisuus. Kun kyseessä on varsinkin ongelmanuoret, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti niin työntekijät joutuvat aikamoisiin tilanteisiin. Olen kuullut moniakin kertomuksia siitä, että puukkoja on ollut esillä ja muita väkivaltakohtauksia. Ja sossut eivät voi oikein tehdä muuta, kuin soittaa poliisit. Ja vanhemamt odottavat, että sossut "parantavat" heidän lastensa käytöksen.

Ja sitten on vielä se, että muistaakseni yhtä työntekijää kohden on aina yli 100 asiakasta, joita pitäisi arvioida, hoitaa, seurata ja ohjata.

Mä kysyisin kyllä että olisiko mitenkään mahdollista että ehkä koko systeemissä on pahasti vikaa jos asiakkaat ovat noin väkivaltaisia? Ihmiset reagoivat yleensä epäoikeudenmukaisuuteen niin.

Työntekijöiden turvallisuutta parantaisi koko systeemin uudistaminen oikeudenmukaiseksi.

Ongelma on se, että lapsilla on ollut epävakaat kasvuympäristöt. Ikävä kyllä vanhemmat ovat suurimmasa syyllisyydessä tässä.

Vierailija
360/1529 |
27.02.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti esimerkiksi maallikoiden ja nimettömien ilmoitukset vanhemman miekenterveyshäiriöistä pitäisi käsitellä strukturoidusti

1. Ilmoittajan suhde lapseen/perheeseen

2. Mihin havaintoihin asetettu diagnoosi tai vakava epäily perustuu

3. Mitkä ovat mielenterveyshäiriön konkreettiset vakavat laps n hyvinvointia vaarantavat vaikutukset

4. Mikä on ilmoittajan ammattitaito diagnostiikkaan

5. Mikäli ilmoittajalla on näinkin arkaluontoista tietoa perheestä, mitä konkreettista hän on tehnyt lapsen ja perheen tilanteen parantamiseksi ja mikäli ei mitään, miksi ei

-> Ilmoittajan motivaatiotaustan huolellinen puntarointi ja

tarvittaessa nimenomaan perheen suojelu tällaisilta henkilöiltä. Julkinen mustamaalaaminen ja erityisesti lasta hyväksikäyttäen on vakavaa kiusaamista. Se aiheuttaa tutkitusti kuormitusta myös lapselle.

Tällaiset ilmoitukset ovat yksi osa-alue lastensuojelutyössä. Kuinka hyvin näitä osataan selvitellä oikeudenmukaisesti? Kuinka usein lähdetäänkään kaivamaan niitä vinkkejä siitä mielenterveyshäiriöstä? Kuinka usein näitä kiusaajia puhutellaan tuoden esiin toiminnan vääryys ja kuormittavuus lapselle?

Kiusaajia puhutellaan? Lastensuojelussa asioidaan kuitenkin viranomaisessa, ei istuta koulun penkillä.

Ja se viranomainen sitten pohjaa koko toimintansa juoruiluun, mutuun, fiilikseen ja subjektiiviseen huoleen.

Todella ammattimaista.

Yksikään sossu ei ota lastensuojeluilmoitusta ehdottomana totena, sanottiin siinä ihan mitä tahansa tai oli sen laatinut vaikka paavi itse. Se kuintenkin aloittaa lastensuojelutarpeen selvityksen, jonka aikana ihan kouluttautuneet ihmiset arvioivat lapsen ja perheen tilannetta ja tuen tarvetta. Tämä arviointi joko johtaa lastensuojelun asiakkuuden alkuun tai mikäli perhe tarvitsee kevyempää tukea sosiaalihuollon palveluista tai todetaan, että ei ole tarvetta alkutapaamista enempään selvittelyyn.

Iso osa sosiaalityöntekijöistä on erittäin epäpäteviä ja se niiden ns pätevienkään koulutus on huuhaata.

Ja he tekevät arvionsa täysin mutulla, jopa niin, että joka paikkakunnalla ja joka tyypillä on se oma mutu.

Ei oikeusturvaa häivääkään. Ei lapsella, eikä perheellä.

Olet tavannut meidät kaikki?

Jos ongelma on yleisissä alan käytännöissä ja lainsäädännön tulkinnassa niin yleistyksiä voi tehdä tapaamatta kaikki henk. koht.

Ohis

Joo. On kyllä kumma salatiede. Parissa vuodessa muka opitaan sellaiset taidot, joista tavis ei voi haaveillakaan. Kun on niin taitava tietämään ja huolestumaan, niin sitä kokee ettei tarvitse mihinkään perusteluita vaan taitavan oma fiilis riittää. Jos jotain perusteluita kirjaakin, ei niiden tarvitse perustua mihinkään, laittaa vaan jotkut varmat mistä tietää että menee läpi esimiehelle ja hallinto-oikeuden leimasimessa.

Missä parissa vuodessa? On monia muitakin ammatteja, joissa ylemmän akateemisen tutkinnon katsotaan tuovan ammattiin vaadittavat alustavat taidot (lakiopinnot, lääkis ja psykologia esim.).

Lakimiestä voit vaihtaa ja terveyshuolissa hakea toisen näkemyksen vaikka yksityiseltä.

Sosiaalihenkilö tekee mutunsa ja epästrukturoidun kuulustelunsa perusteella asiakirjan, joka on vain hänen näkemyksensä ja jota ei saa korjata. Sen perusteella lähdetään viemään asioita eteenpäin. Et saa toista mielipidettä tai oikeuttakaan mistään. Mikä koulutus antaa samanlaisen valta-aseman myös vastavalmistuneille?

Toinen paikka, jossa henkilökohtaiset kokemukset tai niiden puute, traumat ja oma oikeudentunto vaikuttavat valtavasti perheiden elämään on oikeuslaitos. Noin 30 haastattelemani lakimiehen mielipiteiden perusteella käräjäoikeus on "kuin lotto". Oikealla ja väärällä ei ole merkitystä, vaan sillä, että "sattuisipa hyvä tuomari".

Ei kai näin kuuluisi olla?

Ei varmastikaan ole täydellistä järjestelmää olemassa, koska ihmiset ovat sen luoneet ja myös monet muut asiat, kuten resurssit ja politiikka vaikuttavat julkisella sektorilla. Epäkohtia on varmasti, on naiiviuutta ajatella muuta.

Mitkä mielestäsi olisivat keinot parantaa tilannetta?

No ihan ensimmäiseksi tietenkin pitäisi korjata lastensuojelulaki. Epämääräinen mössötys huolesta pois. Tilalle asiatekstiä.

Sitten pitäisi julkistaa selkeät tilastot aiheettomista ilmoituksista ja kouluttaa oma henkilökunta ja muut virkamiehet tunnistamaan ne.

Pitäisi estää kaikenlainen pätevyyskeplottelu.

Pitäisi määrätä sanktiot aiheettomista ilmoituksista.

Pitäisi järjestää traumaterapia uhreiksi joutuneille.

Ja kaikki korruptoituneet kytkökset lastensuojelulaitoksiin tehtävä rikollisiksi.

Suurilta kv jäteiltä kokonaan pois sijoitetut lapset.

Ihan "hyviä" ehdotuksia, mutta et ole tainnut perehtyä em. lakiin? Termiä "huoli" ei mainita kertaakaan. Lisäksi 4/2019 tuli voimaan laki lastensuojelulain muuttamisesta, käytännössä tarkennettu informointivelvollisuutta koskien lain vaikutuksista, muutoksen hakemisesta ja asiakkaan oikeuksista prosessissa. Asiakkaan oikeusturvaa siis pyritään vahvistamaan. Lisäksi tarkennettu rajoitusoikeuksia sijaishuollossa. Lapsen oikeuksia pyritään vahvistamaan. Eli kehitetään jatkuvasti, eduskuntahan näistä päättää, sinne viestiä ja ideoita. Virkamiesten tehtävä on toimia lain pohjalta, mutta he eivät niitä laadi (toki hyvä olla tuomassa tietoa päättäjille).

Korruptiohan on jo rikollista, jääviyslait on olemassa sekä laki viranomaistoiminnasta.

Aiheettomat ilmoitukset pyritään tunnistamaan, mutta kuinka mielestäsi ilmoitusvelvollisuuden sanktioiminen parantaa hädänalaisten lasten ja nuorten asemaa? Jos mietit kokonaisuutta vähän laajemmin.

Hassua oikeastaan, kuinka vähän lastensuojeluun keskittyvässä keskustelussa usein mietitään lapsia, nuoria ja heidän oikeuksia tai tilanteita, keskustelu keskittyy vanhempien ja työntekijöiden kuvioihin.

Vanhempien oikeusturva on myös lapsen oikeusturvaa.

Lapsen erottaminen vanhemmista on aina lapselle trauma. Aina. Silloin tulee todella miettiä sitä onko menettelystä lapselle hyötyä ja miten paljon. Kun huostaanotosta ja sijoituksesta on AINA haittaa.

Tähänkin seikkaan suhtautuminen on hyvin ristiriitaista. Suomessa tämä tuntuu unohtuvan. Lapsi pitää pelastaa oletettavasti huonolta, kelvottomalta vanhemmaltaan. Kuitenkin tämä ollaan silti muistettu kansainvälisessä lapsiongelmassa, joka saa muidenkin maiden huomiota eli a l h ol - leiri. Siinä yhteydessä muistetaan pitää mielessä se yleisesti myönnetty fakta, että äiti, vaikkakin vääriä, vaarallisiakin valintoja elämässään tehnyt ja lapsensakin vaaralle altistava ja täten lakia rikkova on silti lapselle äärimmäisen tärkeä ja ensisijainen vuorovaikutussuhde. Lasten vieminen äidiltään on kansainvälisesti tarkasteltuna hyvin vaikea ja vaikeasti perusteltava toimenpide.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen pointti. Kuinkakohan paljon tuohon asiaan vaikuttaa se, että a l h o l asiassa operoidaan kansainvälisesti ja mukana on muutenkin muita viranomaisia jotka eivät ole sokeutuneet lasun kaltaisesti omille toimintatavoilleen.

Todellisuus tuossakin tapauksessa on kuitenkin se että kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja asiantuntijat huolehtivat ettei lapsia voi erottaa äideistä leiriltä eli äidit tulevat mukana. Joka tottakai on lapsen etu. Lapselle ei haluta aiheuttaa uutta syvää traumaa.

Suomen maaperälle saavuttuaan lasu päivän varmasti tekee kiireellisen sijoituksen, huostaanoton jota ei edes yritetä purkaa ja vaikeuttaa yhteydenpitoa äitiin.

Aika kova ristiriita.

Tässä vaikuttaa ainoastaan se, että leiriä hallitsevat kurdit ovat ilmoittaneet, että eivät anna sieltä lapsia ilman, että äiditkin viedään sieltä pois.

Oletko ollut prosessissa mukana tai tutkinut sen yksityiskohtia?

Leirillä on perheitä lukuisista valtioista. Henkilökohtaisesti uskoisin, että mikäli tämä lähtökohta on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastainen olisivat valtiot yhdessä ryhtyneet toimenpiteisiin kurdihallintoa vastaan. Kansainvälisissä lapsiasioissa toimivaltainen viranomainen on paikallinen lastensuojelu ja noudatetaan paikallista lainsäädäntöä kyllä. Pääsääntöisesti kuitenkin näiden yläpuolella ovat kansainväliset lait ja sopimukset.

Alueella ei ole viranomaisia eikä lakeja.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kahdeksan viisi