Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasiko tämän ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?
Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?
Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.
Niin siis kysyjähän tarkoittaa sitä, että sosiaalityöntekijä ei tunnista minkäänlaista lähisuhdeväkivaltaa, jos sen asiakkaan vanhempi siitä kertoo.
Se ikään kuin poistuu, koska se asiakkaan vanhempi on lähtökohtaisesti paha. Siis se jonka takia ilmoituksia on tehty.
Meillä niitä ilmoituksia vuodatti kymmeniä ja kymmeniä narsisti-isoäiti (siis minun äitini) joka ei saanut määrätä kodissani. Hän meni vuodattamaan syytöksiään lastensuojeluun, joka suorastaan ui riemusta niissä ilmoituksissa ja uskoi kaiken estoitta ja ehdoitta ja vaikka ihan selkeät faktat kertoi muuta.
Esimerkiksi mummo väitti että lapsia pidettiin väkisin eristyksissä kotihoidossa, jossa näiden "kaikki sairaudet" ei näkyisi.
Vaikka vanhempi lapsi oli esikoulussa ihan normaalisti (läpäisi myös vaikean kypsyyttä ja kielellistä kehitystä mittaavan kokeen sinne) ja toiselle oli haettu jo päivähoitopaikkaa monta kuukautta aiemmin. Ja molemmat kerhoili ja harrasti minkä kerkisivät.
Silti siellä virastossa kirjattiin ylös, miten lapsilla ei ole mitään sosiaalisia kontakteja ja että äiti piilottelee lapsiaan. Se muuttui faktaksi, suoraan, se mummon puhe.
Se varmaankin kirjattiin siellä, että "mummon kertoman mukaan". Helppohan nuo eskarit on tarkistaa.
Ei kirjattu. Ja eskaria ei tarkastettu. Sanoin siitä heti aluksi, sanoin sen joka kerta ja aina vaan papereissa luki että "lapset kotihoidossa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?
Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?
Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.
Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.
Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.
Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.
Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?
Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.
Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasiko tämän ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?
Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?
Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.
Niin siis kysyjähän tarkoittaa sitä, että sosiaalityöntekijä ei tunnista minkäänlaista lähisuhdeväkivaltaa, jos sen asiakkaan vanhempi siitä kertoo.
Se ikään kuin poistuu, koska se asiakkaan vanhempi on lähtökohtaisesti paha. Siis se jonka takia ilmoituksia on tehty.
Meillä niitä ilmoituksia vuodatti kymmeniä ja kymmeniä narsisti-isoäiti (siis minun äitini) joka ei saanut määrätä kodissani. Hän meni vuodattamaan syytöksiään lastensuojeluun, joka suorastaan ui riemusta niissä ilmoituksissa ja uskoi kaiken estoitta ja ehdoitta ja vaikka ihan selkeät faktat kertoi muuta.
Esimerkiksi mummo väitti että lapsia pidettiin väkisin eristyksissä kotihoidossa, jossa näiden "kaikki sairaudet" ei näkyisi.
Vaikka vanhempi lapsi oli esikoulussa ihan normaalisti (läpäisi myös vaikean kypsyyttä ja kielellistä kehitystä mittaavan kokeen sinne) ja toiselle oli haettu jo päivähoitopaikkaa monta kuukautta aiemmin. Ja molemmat kerhoili ja harrasti minkä kerkisivät.
Silti siellä virastossa kirjattiin ylös, miten lapsilla ei ole mitään sosiaalisia kontakteja ja että äiti piilottelee lapsiaan. Se muuttui faktaksi, suoraan, se mummon puhe.
Se varmaankin kirjattiin siellä, että "mummon kertoman mukaan". Helppohan nuo eskarit on tarkistaa.
Lastensuojelussa ei myöskään noteerattu muutenkaan mitään, minkä minä toimitin. Esimerkiksi neuvolapapereissa oli selkeästi kerrottu, mtien ja ja missä on kerhossa ja harrastuksessa kulloinkin.
Oli mainittu että nuorempi lapsi oli kotihoidossa koska erikoislääkäri oli astman takia tätä suositellut. Jne.
Neuvolan terkka jopa toimitti oman lausunnon oma-aloitteisesti sinne. Mappi ööhön meni.
Se mummon sana oli yhtä kuin jumalan sana. Se päti.
t. lähisuhdeväkivallan uhri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasiko tämän ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?
Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?
Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.
Niin siis kysyjähän tarkoittaa sitä, että sosiaalityöntekijä ei tunnista minkäänlaista lähisuhdeväkivaltaa, jos sen asiakkaan vanhempi siitä kertoo.
Se ikään kuin poistuu, koska se asiakkaan vanhempi on lähtökohtaisesti paha. Siis se jonka takia ilmoituksia on tehty.
Meillä niitä ilmoituksia vuodatti kymmeniä ja kymmeniä narsisti-isoäiti (siis minun äitini) joka ei saanut määrätä kodissani. Hän meni vuodattamaan syytöksiään lastensuojeluun, joka suorastaan ui riemusta niissä ilmoituksissa ja uskoi kaiken estoitta ja ehdoitta ja vaikka ihan selkeät faktat kertoi muuta.
Esimerkiksi mummo väitti että lapsia pidettiin väkisin eristyksissä kotihoidossa, jossa näiden "kaikki sairaudet" ei näkyisi.
Vaikka vanhempi lapsi oli esikoulussa ihan normaalisti (läpäisi myös vaikean kypsyyttä ja kielellistä kehitystä mittaavan kokeen sinne) ja toiselle oli haettu jo päivähoitopaikkaa monta kuukautta aiemmin. Ja molemmat kerhoili ja harrasti minkä kerkisivät.
Silti siellä virastossa kirjattiin ylös, miten lapsilla ei ole mitään sosiaalisia kontakteja ja että äiti piilottelee lapsiaan. Se muuttui faktaksi, suoraan, se mummon puhe.
Se varmaankin kirjattiin siellä, että "mummon kertoman mukaan". Helppohan nuo eskarit on tarkistaa.
Lastensuojelussa ei myöskään noteerattu muutenkaan mitään, minkä minä toimitin. Esimerkiksi neuvolapapereissa oli selkeästi kerrottu, mtien ja ja missä on kerhossa ja harrastuksessa kulloinkin.
Oli mainittu että nuorempi lapsi oli kotihoidossa koska erikoislääkäri oli astman takia tätä suositellut. Jne.
Neuvolan terkka jopa toimitti oman lausunnon oma-aloitteisesti sinne. Mappi ööhön meni.
Se mummon sana oli yhtä kuin jumalan sana. Se päti.
t. lähisuhdeväkivallan uhri
Vaikuttiko tämä jotenkin asian päätöksiin? Avohuollon tuktoimiin tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasiko tämän ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?
Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?
Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.
Niin siis kysyjähän tarkoittaa sitä, että sosiaalityöntekijä ei tunnista minkäänlaista lähisuhdeväkivaltaa, jos sen asiakkaan vanhempi siitä kertoo.
Se ikään kuin poistuu, koska se asiakkaan vanhempi on lähtökohtaisesti paha. Siis se jonka takia ilmoituksia on tehty.
Meillä niitä ilmoituksia vuodatti kymmeniä ja kymmeniä narsisti-isoäiti (siis minun äitini) joka ei saanut määrätä kodissani. Hän meni vuodattamaan syytöksiään lastensuojeluun, joka suorastaan ui riemusta niissä ilmoituksissa ja uskoi kaiken estoitta ja ehdoitta ja vaikka ihan selkeät faktat kertoi muuta.
Esimerkiksi mummo väitti että lapsia pidettiin väkisin eristyksissä kotihoidossa, jossa näiden "kaikki sairaudet" ei näkyisi.
Vaikka vanhempi lapsi oli esikoulussa ihan normaalisti (läpäisi myös vaikean kypsyyttä ja kielellistä kehitystä mittaavan kokeen sinne) ja toiselle oli haettu jo päivähoitopaikkaa monta kuukautta aiemmin. Ja molemmat kerhoili ja harrasti minkä kerkisivät.
Silti siellä virastossa kirjattiin ylös, miten lapsilla ei ole mitään sosiaalisia kontakteja ja että äiti piilottelee lapsiaan. Se muuttui faktaksi, suoraan, se mummon puhe.
Se varmaankin kirjattiin siellä, että "mummon kertoman mukaan". Helppohan nuo eskarit on tarkistaa.
Lastensuojelussa ei myöskään noteerattu muutenkaan mitään, minkä minä toimitin. Esimerkiksi neuvolapapereissa oli selkeästi kerrottu, mtien ja ja missä on kerhossa ja harrastuksessa kulloinkin.
Oli mainittu että nuorempi lapsi oli kotihoidossa koska erikoislääkäri oli astman takia tätä suositellut. Jne.
Neuvolan terkka jopa toimitti oman lausunnon oma-aloitteisesti sinne. Mappi ööhön meni.
Se mummon sana oli yhtä kuin jumalan sana. Se päti.
t. lähisuhdeväkivallan uhri
Vaikuttiko tämä jotenkin asian päätöksiin? Avohuollon tuktoimiin tms?
Mihin tukitoimiin? Kun ei me oltu vailla mitään "apua" tai "tukea".
Mummo vaati itselleen päätösvaltaa ja sosiaalitoimi pönkitti häntä ja vaati meitä sinne toimistolle mm omaisneuvonpitoon jne. Hän juoksi siellä vuoden ja meitä tutkittiin vuosi ennen kuin se arviointi loppui. Ja ilmoittelu todettiin aiheettomaksi.
Kaiken huippu oli se että hänelle oli jopa laajennettu lähestymiskielto mutta sekin saatiin virastossa selitettyä miten se oli "vain riidan tuoksinassa" tullut erehdys - vaikka näytin kirjalliset todisteet, miten hän oli vainonnut meitä pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?
Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?
Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.
Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.
Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.
Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.
Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?
Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.
Surullisen vähän tietämystä väkivaltaisen elämän todellisuudesta. Missään tapauksessa eikä koskaan tilanne ole näin yksioikoinen. Väkivalta jatkuu eron jälkeen luvattoman usein vainona. Se koskettaa koko elämää, joka sekunti.
Eron jälkeen tilanne kääntyy päälaelleen. Lastensuojelun työntekijät nimenomaan painostavat /pakottavat tapaamisiin. Pahimmillaan he kuormittavat uhria asettumalla tekijän puolelle.
Uhriaikuiset ja uhrilapset eivät saa apua.
Tämä on nyky-Suomen todellisuus. Siitä kertovat kansainväliset moitteet, siitä kertoo semikaunokirjallisuus väkivallasta, siitä kerromme me, uhrit.
Mutta sitä ei myönnä lastensuojelu, eikä sille tunnuta heräävän. Toistetaan kuluneita fraaseja tai vaihdetaan aihetta. Ehkä siirretään fokusta vaikka siihen valmennuskulttuurin. Ehkä kerrotaan lainsäädännön hyvistä muutoksista, jotka eivät auta, mikäli ajatusmallit ja toimintakäytännöt eivät itse tekojen tasolla muutu.
Ei kuulu tällainen hätä toimivaltaan. Ei, vaikka juuri se on yksi suurimmista lasten perusturvaa vaarantavista seikoista Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasiko tämän ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?
Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?
Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.
Niin siis kysyjähän tarkoittaa sitä, että sosiaalityöntekijä ei tunnista minkäänlaista lähisuhdeväkivaltaa, jos sen asiakkaan vanhempi siitä kertoo.
Se ikään kuin poistuu, koska se asiakkaan vanhempi on lähtökohtaisesti paha. Siis se jonka takia ilmoituksia on tehty.
Meillä niitä ilmoituksia vuodatti kymmeniä ja kymmeniä narsisti-isoäiti (siis minun äitini) joka ei saanut määrätä kodissani. Hän meni vuodattamaan syytöksiään lastensuojeluun, joka suorastaan ui riemusta niissä ilmoituksissa ja uskoi kaiken estoitta ja ehdoitta ja vaikka ihan selkeät faktat kertoi muuta.
Esimerkiksi mummo väitti että lapsia pidettiin väkisin eristyksissä kotihoidossa, jossa näiden "kaikki sairaudet" ei näkyisi.
Vaikka vanhempi lapsi oli esikoulussa ihan normaalisti (läpäisi myös vaikean kypsyyttä ja kielellistä kehitystä mittaavan kokeen sinne) ja toiselle oli haettu jo päivähoitopaikkaa monta kuukautta aiemmin. Ja molemmat kerhoili ja harrasti minkä kerkisivät.
Silti siellä virastossa kirjattiin ylös, miten lapsilla ei ole mitään sosiaalisia kontakteja ja että äiti piilottelee lapsiaan. Se muuttui faktaksi, suoraan, se mummon puhe.
Se varmaankin kirjattiin siellä, että "mummon kertoman mukaan". Helppohan nuo eskarit on tarkistaa.
Lastensuojelussa ei myöskään noteerattu muutenkaan mitään, minkä minä toimitin. Esimerkiksi neuvolapapereissa oli selkeästi kerrottu, mtien ja ja missä on kerhossa ja harrastuksessa kulloinkin.
Oli mainittu että nuorempi lapsi oli kotihoidossa koska erikoislääkäri oli astman takia tätä suositellut. Jne.
Neuvolan terkka jopa toimitti oman lausunnon oma-aloitteisesti sinne. Mappi ööhön meni.
Se mummon sana oli yhtä kuin jumalan sana. Se päti.
t. lähisuhdeväkivallan uhri
Vaikuttiko tämä jotenkin asian päätöksiin? Avohuollon tuktoimiin tms?
Mihin tukitoimiin? Kun ei me oltu vailla mitään "apua" tai "tukea".
Mummo vaati itselleen päätösvaltaa ja sosiaalitoimi pönkitti häntä ja vaati meitä sinne toimistolle mm omaisneuvonpitoon jne. Hän juoksi siellä vuoden ja meitä tutkittiin vuosi ennen kuin se arviointi loppui. Ja ilmoittelu todettiin aiheettomaksi.
Kaiken huippu oli se että hänelle oli jopa laajennettu lähestymiskielto mutta sekin saatiin virastossa selitettyä miten se oli "vain riidan tuoksinassa" tullut erehdys - vaikka näytin kirjalliset todisteet, miten hän oli vainonnut meitä pitkään.
Uskon pystyväni samastumaan kokemuksiasi. Kuinka paljon hyvää vanhemmuutta onkaan mennyt hukkaan tuossa prosessissa. Kuinka paljon ahdistusta, voimattomuuden tunnetta, tuskaa, epäuskoa, uupumusta, joita ei saa kuitenkaan sanoittaa, koska kaikkea sanomaasi voidaan ja tullaan käyttämään sinua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?
Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?
Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.
Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.
Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.
Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.
Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?
Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.
Surullisen vähän tietämystä väkivaltaisen elämän todellisuudesta. Missään tapauksessa eikä koskaan tilanne ole näin yksioikoinen. Väkivalta jatkuu eron jälkeen luvattoman usein vainona. Se koskettaa koko elämää, joka sekunti.
Eron jälkeen tilanne kääntyy päälaelleen. Lastensuojelun työntekijät nimenomaan painostavat /pakottavat tapaamisiin. Pahimmillaan he kuormittavat uhria asettumalla tekijän puolelle.
Uhriaikuiset ja uhrilapset eivät saa apua.
Tämä on nyky-Suomen todellisuus. Siitä kertovat kansainväliset moitteet, siitä kertoo semikaunokirjallisuus väkivallasta, siitä kerromme me, uhrit.
Mutta sitä ei myönnä lastensuojelu, eikä sille tunnuta heräävän. Toistetaan kuluneita fraaseja tai vaihdetaan aihetta. Ehkä siirretään fokusta vaikka siihen valmennuskulttuurin. Ehkä kerrotaan lainsäädännön hyvistä muutoksista, jotka eivät auta, mikäli ajatusmallit ja toimintakäytännöt eivät itse tekojen tasolla muutu.
Ei kuulu tällainen hätä toimivaltaan. Ei, vaikka juuri se on yksi suurimmista lasten perusturvaa vaarantavista seikoista Suomessa.
Miksi kukaan sopii yhteishuoltajuudesta väkivaltaisen kanssa? Eikö asetelma lähtökohtaisesti ole mahdoton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?
Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?
Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.
Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.
Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.
Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.
Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?
Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.
Lastensuojelussa puuttuu asiantuntemus tunnistaa väkivallaton vanhempi. Tämä ei ole ainoastaan minun näkemykseni ja lasteni kokemus, vaan tästä on kansainvälisiä moitteita ja myös kansallisissa ohjeistuksissa todetaan usein jo alkusanoissa tunnistamisen Suomessa olevan heikolla tasolla. Defenssi faktojen myöntämistä kohtaan työntekijöiltä ja organisaatiolta kokonaisuudessaan on järkyttävää.
Aidot uhrit eivät saa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasiko tämä lopultan ketjun 'kyseenalaistaja' lainkaan siihen, miten lastensuojelussa voidaan hyväksyä kyvyttömyys tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan?
Helpompaahan on tottakai kiusata vaikkapa lapsensa urheiluharrastukseen päästävä kuin saada väkivaltaista, pelottavaa päihdeisää ruotuun. Eikö?
Sosiaalityöntekijöillä ei ole mitään kristallipalloja käytössään. Mikäli haluaa apua lähisuhdeväkivaltaan, sitä saa helpoiten kertomalla siitä. Meillä on olemassa paljon väkivaltatyönpalveluita. Turvakodit, väkivaltatyönyksiköitä asian läpikäyntiin jne.
Tein niin. Yritin näyttää todisteet mm. turvakodista ja lääkärin lausunnot. Kirjallisesti kuvasin vaikutukset lapsiin. Pyysin apua ja tukea erityisesti lapsille ja neuvoja itselleni. Ei kuulunut lastensuojelulle.
Mutta kun väkivallantekijä alkoi tehtailla perättömiä ilmoituksia, niin hän sai teidät puolelleen. Siinä unohtuivat todisteet tai itse asiassa tekijä sai ne mitätöityä kertoen niiden olevan mustamaalauskampanjan tulosta.
Kai ymmärrät itsekin, että kristallipallo-ilmaus on täysin asiaton siinä kohtaa, kun kyseessä on pahimmillaan lapsen henki.
Väkivallan ja vainon kartoitukseen on lomakkeita. Väkivallan ja vieraannuttamiseen erotusdiagnostikkaan on työkaluja. Ihmisten aidon kohtaamisen lisäksi väkivaltatilanteissa on pakko tarkistaa myös faktojen perusteella tarinoiden todenmukaisuus, jotta oikeat uhrit saisivat apua.Mutta ei voi menetellä näin, koska ei ole kristallipalloa?
Tai kertokaa väkivallasta? Ei siihen reagoida sittenkään. Pitää olla vakavaa objektiivisesti arvioitavaa pahaa ja se on Suomessa käytännössä lähinnä kuolemaan johtava fyysinen väkivalta.Turvakotivaiheessa turvakoti itse kykenee yleensä tarjoamaan itse väkivallan läpikäyntiin parhaat avut. Lastensuojelulle jää lähinnä seurattavaksi, että lapsia ei palauteta väkivaltaiseen kotiin, vaan väkivallaton huoltaja suojaa lapsia muuttamalla erikseen väkivallan tekijästä. Lisäksi lastensuojelusta voidaan laatia valvottujen tapaamisten sopimus tapaamispaikkaan siksi aikaa kun väkivallaton huoltaja saa hankittua itselleen yksinhuoltajuuden.
Surullisen vähän tietämystä väkivaltaisen elämän todellisuudesta. Missään tapauksessa eikä koskaan tilanne ole näin yksioikoinen. Väkivalta jatkuu eron jälkeen luvattoman usein vainona. Se koskettaa koko elämää, joka sekunti.
Eron jälkeen tilanne kääntyy päälaelleen. Lastensuojelun työntekijät nimenomaan painostavat /pakottavat tapaamisiin. Pahimmillaan he kuormittavat uhria asettumalla tekijän puolelle.
Uhriaikuiset ja uhrilapset eivät saa apua.
Tämä on nyky-Suomen todellisuus. Siitä kertovat kansainväliset moitteet, siitä kertoo semikaunokirjallisuus väkivallasta, siitä kerromme me, uhrit.
Mutta sitä ei myönnä lastensuojelu, eikä sille tunnuta heräävän. Toistetaan kuluneita fraaseja tai vaihdetaan aihetta. Ehkä siirretään fokusta vaikka siihen valmennuskulttuurin. Ehkä kerrotaan lainsäädännön hyvistä muutoksista, jotka eivät auta, mikäli ajatusmallit ja toimintakäytännöt eivät itse tekojen tasolla muutu.
Ei kuulu tällainen hätä toimivaltaan. Ei, vaikka juuri se on yksi suurimmista lasten perusturvaa vaarantavista seikoista Suomessa.Miksi kukaan sopii yhteishuoltajuudesta väkivaltaisen kanssa? Eikö asetelma lähtökohtaisesti ole mahdoton?
Tämä on yksi kansainvälisten moitteiden kohteista, mutta oikeuskäytäntöä ei ole muutettu lasta ja väkivallatonta vanhempaa sekä heidän elämäänsä suojaavampaan suuntaan - päinvastoin. Sekä lastenvalvojat että oikeuslaitos katsovat, että yhteishuolto on lapsen etu. Tämä fraasi riittää perusteluksi, vaikkakin se kätkee sisäänsä oletuksen molempien vanhempien terveestä vanhemmuudesta, elämänhallinnasta ja kyvystä laittaa lapsen etu omansa edelle. Näinhän ei kuitenkaan aina ole, etenkään patologisoituneissa huoltoriidoissa.
Käräjäoikeudet määräävät pääsääntöisesti yhteishuoltoja, jopa niissä tapauksissa, joissa väkivallan olemassaolo on todistettu. Käytännössä väkivalta kertoo aina epäsuhdasta vanhempien välillä. Yhteishuolto takaa vallankäytön jatkumisen, se on virallinen keino vainoon ja perheen kontrollointiin eron jälkeenkin. Yhteiskunnan rakenteet tukevat tätä, vaikka toden totta, se on järjen vastaista. Jopa jo myönnettyjä yksinhuoltajuuksia muutetaan yhteishuolloksi seuraavissa käsittelyissä, joita väkivaltaiset usein tehtailevat hakemus toisensa jälkeen. Yhteiskunta edelleen tukee tätäkin toimintaa myöntämällä oikeusapua jopa täysin ilman omavastuuta näille vainoajille. Tämä kaikki maksaa valtavasti yhteiskunnalle ja jättää syvät jäljet uhreihin.
Tuo systeemi todella toimii niin että aivan sama mistä asiasta ilmoitus on tehty (esim. valmentaja kiusaa lasta, lapsen kaveripiiri on huono jne) lasu selvittää AINA vanhempien vanhemmuuden ongelmia. Sitä ne ei myöskään kerro mutta ongelmien löytäminen vanhemmuudesta on se niiden "tavoite".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo systeemi todella toimii niin että aivan sama mistä asiasta ilmoitus on tehty (esim. valmentaja kiusaa lasta, lapsen kaveripiiri on huono jne) lasu selvittää AINA vanhempien vanhemmuuden ongelmia. Sitä ne ei myöskään kerro mutta ongelmien löytäminen vanhemmuudesta on se niiden "tavoite".
Valitettavasti näin on.
Mikäli ilmoitus on aiheeton ja yrität tehdä kaikkesi todistaaksesi sinusta ja perheestäsi epämääräisesti esitettyjä väitteitä näyttäydyt hyvin nopeasti hyökkäävänä, keskustelukyvyttömänä, yliherkkänä, dominoivana, mustamaalaavana tms. Prosessissa unohtuu, että on luonnollista olla hädissään ollessaan syyttömänä syytteessä.
Meille on tapahtunut niin, että konkreettisia todisteita ei ole haluttu nähdä, mutta perättömien ilmoitusten tekstit ja ilmoittajan puheet on hyväksytty sellaisenaan. Tästä epätasa-arvoisesta valitaan perusteetta kiusaajan/vallankäyttäjän/vaarallisen tekijän puoli - ilmiöstä kertoi ketjussa joku toinenkin. Se vahvistaa väkivaltaa osaltaan ja lisää lasten kärsimystä. Tämän tyyppistä oli käsittääkseni myös "Vilja-Erikan" tapauksessa, jossa taisi äiti olla aidosti huolissaan ja todisteitakin oli, mutta tekijä rikoskumppaneineen valehteli asumisjärjestelyistä toistuvasti, rikoskumppanin kansallisuudesta ja nelosraskaudesta.
Joku kommentoi täällä, ettei kristallipalloa valitettavasti ole käytössä. Mikä estää noudattamasta väkivallan vastaisen työn ohjeistusta:
Kysy väkivallasta myötätuntoisesti ja suoraan. Kysymällä avoimesti väkivallasta kerrot asiakkaalle, että siitä puhuminen on sallittua. Kysyminen itsessään on väliintulo ja huolen ilmaisu. Kysymättä jättäminen voi puolestaan tarkoittaa väkivallan välillistä hyväksymistä.
On tärkeää kuunnella hänen kokemuksiaan ja osoittaa, että häntä uskotaan. Näin oikeutetaan myös kokemusten aiheuttamat tunteet.
On huomattava, että passiivinen, kantaa ottamaton kuuntelu voi saada asiakkaan epäilemään, että hän on väärässä ja muut oikeassa. Väkivalta on väärin ja siihen on tärkeää reagoida silloinkin, kun se asiakkaan silmissä on jo alkanut tuntua normaalilta. Anna myönteistä palautetta asiakkaalle siitä, että hän kertoo asiasta. Älä syyllistä.
Jokaisella viranomaisella Suomessa on velvollisuus suojella lapsia väkivallalta. Sitä vastuuta ei voi viranomainen siirtää väkivallattomalle vanhemmalle sillä perusteella, että huolto- ja tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojelulle tai vaikkapa vedoten kliseeseen "riitaan tarvitaan kaksi". Muista, että väkivaltaa harjoittavat pääsääntöisesti koventavat otteitaan vähitellen. Muista myös, että juuri kukaan ei koskaan myönnä käyttävänsä väkivaltaa. He joko kieltävät sen kokonaan tai mitätöivät sitä. He usein syyttävät uhria joko väkivallasta, provosoinnista tai vieraannuttamisesta. Ole herkkä uhrin ilmaisemalle pelolle. Älä mitätöi sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo systeemi todella toimii niin että aivan sama mistä asiasta ilmoitus on tehty (esim. valmentaja kiusaa lasta, lapsen kaveripiiri on huono jne) lasu selvittää AINA vanhempien vanhemmuuden ongelmia. Sitä ne ei myöskään kerro mutta ongelmien löytäminen vanhemmuudesta on se niiden "tavoite".
Valitettavasti näin on.
Mikäli ilmoitus on aiheeton ja yrität tehdä kaikkesi todistaaksesi sinusta ja perheestäsi epämääräisesti esitettyjä väitteitä näyttäydyt hyvin nopeasti hyökkäävänä, keskustelukyvyttömänä, yliherkkänä, dominoivana, mustamaalaavana tms. Prosessissa unohtuu, että on luonnollista olla hädissään ollessaan syyttömänä syytteessä.
Meille on tapahtunut niin, että konkreettisia todisteita ei ole haluttu nähdä, mutta perättömien ilmoitusten tekstit ja ilmoittajan puheet on hyväksytty sellaisenaan. Tästä epätasa-arvoisesta valitaan perusteetta kiusaajan/vallankäyttäjän/vaarallisen tekijän puoli - ilmiöstä kertoi ketjussa joku toinenkin. Se vahvistaa väkivaltaa osaltaan ja lisää lasten kärsimystä. Tämän tyyppistä oli käsittääkseni myös "Vilja-Erikan" tapauksessa, jossa taisi äiti olla aidosti huolissaan ja todisteitakin oli, mutta tekijä rikoskumppaneineen valehteli asumisjärjestelyistä toistuvasti, rikoskumppanin kansallisuudesta ja nelosraskaudesta.
Joku kommentoi täällä, ettei kristallipalloa valitettavasti ole käytössä. Mikä estää noudattamasta väkivallan vastaisen työn ohjeistusta:
Kysy väkivallasta myötätuntoisesti ja suoraan. Kysymällä avoimesti väkivallasta kerrot asiakkaalle, että siitä puhuminen on sallittua. Kysyminen itsessään on väliintulo ja huolen ilmaisu. Kysymättä jättäminen voi puolestaan tarkoittaa väkivallan välillistä hyväksymistä.
On tärkeää kuunnella hänen kokemuksiaan ja osoittaa, että häntä uskotaan. Näin oikeutetaan myös kokemusten aiheuttamat tunteet.
On huomattava, että passiivinen, kantaa ottamaton kuuntelu voi saada asiakkaan epäilemään, että hän on väärässä ja muut oikeassa. Väkivalta on väärin ja siihen on tärkeää reagoida silloinkin, kun se asiakkaan silmissä on jo alkanut tuntua normaalilta. Anna myönteistä palautetta asiakkaalle siitä, että hän kertoo asiasta. Älä syyllistä.Jokaisella viranomaisella Suomessa on velvollisuus suojella lapsia väkivallalta. Sitä vastuuta ei voi viranomainen siirtää väkivallattomalle vanhemmalle sillä perusteella, että huolto- ja tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojelulle tai vaikkapa vedoten kliseeseen "riitaan tarvitaan kaksi". Muista, että väkivaltaa harjoittavat pääsääntöisesti koventavat otteitaan vähitellen. Muista myös, että juuri kukaan ei koskaan myönnä käyttävänsä väkivaltaa. He joko kieltävät sen kokonaan tai mitätöivät sitä. He usein syyttävät uhria joko väkivallasta, provosoinnista tai vieraannuttamisesta. Ole herkkä uhrin ilmaisemalle pelolle. Älä mitätöi sitä.
Mitä sinä haluat lastensuojelun tekevän väkivaltaiselle etävanhemmalle? Lastensuojelu ei voi puuttua huoltajien väliseen huolto- ja tapaamissopimukseen ja kieltää tapaamisia. Voidaan kyllä kuunnella ja ohjata sinne mistä apua saa, mutta ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo systeemi todella toimii niin että aivan sama mistä asiasta ilmoitus on tehty (esim. valmentaja kiusaa lasta, lapsen kaveripiiri on huono jne) lasu selvittää AINA vanhempien vanhemmuuden ongelmia. Sitä ne ei myöskään kerro mutta ongelmien löytäminen vanhemmuudesta on se niiden "tavoite".
Valitettavasti näin on.
Mikäli ilmoitus on aiheeton ja yrität tehdä kaikkesi todistaaksesi sinusta ja perheestäsi epämääräisesti esitettyjä väitteitä näyttäydyt hyvin nopeasti hyökkäävänä, keskustelukyvyttömänä, yliherkkänä, dominoivana, mustamaalaavana tms. Prosessissa unohtuu, että on luonnollista olla hädissään ollessaan syyttömänä syytteessä.
Meille on tapahtunut niin, että konkreettisia todisteita ei ole haluttu nähdä, mutta perättömien ilmoitusten tekstit ja ilmoittajan puheet on hyväksytty sellaisenaan. Tästä epätasa-arvoisesta valitaan perusteetta kiusaajan/vallankäyttäjän/vaarallisen tekijän puoli - ilmiöstä kertoi ketjussa joku toinenkin. Se vahvistaa väkivaltaa osaltaan ja lisää lasten kärsimystä. Tämän tyyppistä oli käsittääkseni myös "Vilja-Erikan" tapauksessa, jossa taisi äiti olla aidosti huolissaan ja todisteitakin oli, mutta tekijä rikoskumppaneineen valehteli asumisjärjestelyistä toistuvasti, rikoskumppanin kansallisuudesta ja nelosraskaudesta.
Joku kommentoi täällä, ettei kristallipalloa valitettavasti ole käytössä. Mikä estää noudattamasta väkivallan vastaisen työn ohjeistusta:
Kysy väkivallasta myötätuntoisesti ja suoraan. Kysymällä avoimesti väkivallasta kerrot asiakkaalle, että siitä puhuminen on sallittua. Kysyminen itsessään on väliintulo ja huolen ilmaisu. Kysymättä jättäminen voi puolestaan tarkoittaa väkivallan välillistä hyväksymistä.
On tärkeää kuunnella hänen kokemuksiaan ja osoittaa, että häntä uskotaan. Näin oikeutetaan myös kokemusten aiheuttamat tunteet.
On huomattava, että passiivinen, kantaa ottamaton kuuntelu voi saada asiakkaan epäilemään, että hän on väärässä ja muut oikeassa. Väkivalta on väärin ja siihen on tärkeää reagoida silloinkin, kun se asiakkaan silmissä on jo alkanut tuntua normaalilta. Anna myönteistä palautetta asiakkaalle siitä, että hän kertoo asiasta. Älä syyllistä.Jokaisella viranomaisella Suomessa on velvollisuus suojella lapsia väkivallalta. Sitä vastuuta ei voi viranomainen siirtää väkivallattomalle vanhemmalle sillä perusteella, että huolto- ja tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojelulle tai vaikkapa vedoten kliseeseen "riitaan tarvitaan kaksi". Muista, että väkivaltaa harjoittavat pääsääntöisesti koventavat otteitaan vähitellen. Muista myös, että juuri kukaan ei koskaan myönnä käyttävänsä väkivaltaa. He joko kieltävät sen kokonaan tai mitätöivät sitä. He usein syyttävät uhria joko väkivallasta, provosoinnista tai vieraannuttamisesta. Ole herkkä uhrin ilmaisemalle pelolle. Älä mitätöi sitä.
Mitä sinä haluat lastensuojelun tekevän väkivaltaiselle etävanhemmalle? Lastensuojelu ei voi puuttua huoltajien väliseen huolto- ja tapaamissopimukseen ja kieltää tapaamisia. Voidaan kyllä kuunnella ja ohjata sinne mistä apua saa, mutta ei muuta.
En ole edellinen mutta mitäs jos näin aluksi lopetettaisiin esittämästä kaikkivoipaa lasten asioiden ratkaisijaa johon voi ilmoitella mitä vain huolia. Ja sit toinen ehdotus on että lasu toimisi siten ettei tilanne ainakaan pahene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo systeemi todella toimii niin että aivan sama mistä asiasta ilmoitus on tehty (esim. valmentaja kiusaa lasta, lapsen kaveripiiri on huono jne) lasu selvittää AINA vanhempien vanhemmuuden ongelmia. Sitä ne ei myöskään kerro mutta ongelmien löytäminen vanhemmuudesta on se niiden "tavoite".
Valitettavasti näin on.
Mikäli ilmoitus on aiheeton ja yrität tehdä kaikkesi todistaaksesi sinusta ja perheestäsi epämääräisesti esitettyjä väitteitä näyttäydyt hyvin nopeasti hyökkäävänä, keskustelukyvyttömänä, yliherkkänä, dominoivana, mustamaalaavana tms. Prosessissa unohtuu, että on luonnollista olla hädissään ollessaan syyttömänä syytteessä.
Meille on tapahtunut niin, että konkreettisia todisteita ei ole haluttu nähdä, mutta perättömien ilmoitusten tekstit ja ilmoittajan puheet on hyväksytty sellaisenaan. Tästä epätasa-arvoisesta valitaan perusteetta kiusaajan/vallankäyttäjän/vaarallisen tekijän puoli - ilmiöstä kertoi ketjussa joku toinenkin. Se vahvistaa väkivaltaa osaltaan ja lisää lasten kärsimystä. Tämän tyyppistä oli käsittääkseni myös "Vilja-Erikan" tapauksessa, jossa taisi äiti olla aidosti huolissaan ja todisteitakin oli, mutta tekijä rikoskumppaneineen valehteli asumisjärjestelyistä toistuvasti, rikoskumppanin kansallisuudesta ja nelosraskaudesta.
Joku kommentoi täällä, ettei kristallipalloa valitettavasti ole käytössä. Mikä estää noudattamasta väkivallan vastaisen työn ohjeistusta:
Kysy väkivallasta myötätuntoisesti ja suoraan. Kysymällä avoimesti väkivallasta kerrot asiakkaalle, että siitä puhuminen on sallittua. Kysyminen itsessään on väliintulo ja huolen ilmaisu. Kysymättä jättäminen voi puolestaan tarkoittaa väkivallan välillistä hyväksymistä.
On tärkeää kuunnella hänen kokemuksiaan ja osoittaa, että häntä uskotaan. Näin oikeutetaan myös kokemusten aiheuttamat tunteet.
On huomattava, että passiivinen, kantaa ottamaton kuuntelu voi saada asiakkaan epäilemään, että hän on väärässä ja muut oikeassa. Väkivalta on väärin ja siihen on tärkeää reagoida silloinkin, kun se asiakkaan silmissä on jo alkanut tuntua normaalilta. Anna myönteistä palautetta asiakkaalle siitä, että hän kertoo asiasta. Älä syyllistä.Jokaisella viranomaisella Suomessa on velvollisuus suojella lapsia väkivallalta. Sitä vastuuta ei voi viranomainen siirtää väkivallattomalle vanhemmalle sillä perusteella, että huolto- ja tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojelulle tai vaikkapa vedoten kliseeseen "riitaan tarvitaan kaksi". Muista, että väkivaltaa harjoittavat pääsääntöisesti koventavat otteitaan vähitellen. Muista myös, että juuri kukaan ei koskaan myönnä käyttävänsä väkivaltaa. He joko kieltävät sen kokonaan tai mitätöivät sitä. He usein syyttävät uhria joko väkivallasta, provosoinnista tai vieraannuttamisesta. Ole herkkä uhrin ilmaisemalle pelolle. Älä mitätöi sitä.
Mitä sinä haluat lastensuojelun tekevän väkivaltaiselle etävanhemmalle? Lastensuojelu ei voi puuttua huoltajien väliseen huolto- ja tapaamissopimukseen ja kieltää tapaamisia. Voidaan kyllä kuunnella ja ohjata sinne mistä apua saa, mutta ei muuta.
Jos olet osa lasten elämää "suojelevasta" ja tukevasta ketjusta, miten voit oikeasti kirjoittaa tällaista?
Tottakai lastensuojelun jokaisen työntekijän samoin kuin lastenvalvojien, perheneuvolan työntekijöiden ja lakimiesten sekä tuomarien tulisi tehdä kaikkensa perehdyttääkseen itsensä väkivallan peruselementteihin ja tekijän menetelmiin ja uhrin tunnistamiseen. Sitä ei todellakaan saa sulkea pois leimaamalla se huolto- ja tapaamissopimukseen liittyväksi tai mihinkään muuhun tekosyyhyn viitaten.
Mielestäni tällainen kirjoittamasi teksti rikkoo räikeästi huolellisuusvelvoitetta: Istanbulin sopimuksessa määritellään mm. sopimukseen liittyneen Suomen valtion velvoitteita ryhtyä lainsäädännöllisiin ja muihinkin toimenpiteisiin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja perheväkivaltaan puuttumiseksi tilanteissa, joissa väkivalta tapahtuu yksityisten henkilöiden välisissä suhteissa. Tämä huolellisuusvelvoite sitoo jo tällä hetkellä jokaista viranomaista Suomessa, eikä siis vain velvoita kehittämään palveluita.
Tarkemmin sopimuksessa painotetaan (artikla 31)
31 artikla
Huoltajuus, tapaamisoikeudet ja turvallisuus
1. Osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että määrättäessä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista otetaan huomioon tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat väkivaltatapaukset.
2. Osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, ettei tapaamis- tai huoltajuusoikeuksien käyttäminen vaaranna uhrin tai lasten oikeuksia ja turvallisuutta.
mEli yös Suomessa on toteutettava tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet niin, että varmistuu, etteivät tapaamiset tai huolto vaaranna lasten oikeuksia tai turvallisuutta. Ei kukaan toimija voi tämän sopimuksen allekirjoittaneessa valtiossa jättää vastuuta väkivallattomalle vanhemmalle tai huokaista helpotuksesta perheen osalta silloin, kun on saanut siirrettyä vastuun esimerkiksi käräjäoikeudelle. Ei väkivalta siihen lopu, vaan muuttaa muotoaan ja on läsnä, joka ikinen päivä.
Lastensuojelu voisi edes kuunnella, ottaa pelon tosissaan, osallistua moniammatilliseen väkivallan kartoittamiseen ja suojelun järjestämiseen uhreille, sekä vanhemmalle että lapsille. Lastensuojelu voisi tehdä tarvittavat selvitykset, tarvittaessa moniammatillisesti kartoittaakseen valehtelevan osapuolen, sillä poikkeuksetta näissä tilanteissa osapuolten väliset kertomukset ovat täysin päinvastaiset. Tiedetään, että väkivallan harjoittajaan liittyy tiettyjä piirteitä, jotka helpottavat tunnistamista: epäluotettavuus ja valehteleminen sellaisistakin asioista, joista ei olisi tarpeen valehdella/kertomusten ja elämäntapahtumien välinen ristiriitaisuus, impulssikontrollin häiriöt, työttömyys, taloudelliset ongelmat ja luottotiedottomuus, muuttaminen tiheästi ja/tai muunlainen irtolaisuus, syrjäytyneisyys, muiden syyllistäminen samalla oman osallisuutensa järjestelmällinen kieltäminen, ongelmien pitkäaikaisuus ja kasautuminen, perättömät lastensuojeluilmoitukset/mustamaalauskampanja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo systeemi todella toimii niin että aivan sama mistä asiasta ilmoitus on tehty (esim. valmentaja kiusaa lasta, lapsen kaveripiiri on huono jne) lasu selvittää AINA vanhempien vanhemmuuden ongelmia. Sitä ne ei myöskään kerro mutta ongelmien löytäminen vanhemmuudesta on se niiden "tavoite".
Valitettavasti näin on.
Mikäli ilmoitus on aiheeton ja yrität tehdä kaikkesi todistaaksesi sinusta ja perheestäsi epämääräisesti esitettyjä väitteitä näyttäydyt hyvin nopeasti hyökkäävänä, keskustelukyvyttömänä, yliherkkänä, dominoivana, mustamaalaavana tms. Prosessissa unohtuu, että on luonnollista olla hädissään ollessaan syyttömänä syytteessä.
Meille on tapahtunut niin, että konkreettisia todisteita ei ole haluttu nähdä, mutta perättömien ilmoitusten tekstit ja ilmoittajan puheet on hyväksytty sellaisenaan. Tästä epätasa-arvoisesta valitaan perusteetta kiusaajan/vallankäyttäjän/vaarallisen tekijän puoli - ilmiöstä kertoi ketjussa joku toinenkin. Se vahvistaa väkivaltaa osaltaan ja lisää lasten kärsimystä. Tämän tyyppistä oli käsittääkseni myös "Vilja-Erikan" tapauksessa, jossa taisi äiti olla aidosti huolissaan ja todisteitakin oli, mutta tekijä rikoskumppaneineen valehteli asumisjärjestelyistä toistuvasti, rikoskumppanin kansallisuudesta ja nelosraskaudesta.
Joku kommentoi täällä, ettei kristallipalloa valitettavasti ole käytössä. Mikä estää noudattamasta väkivallan vastaisen työn ohjeistusta:
Kysy väkivallasta myötätuntoisesti ja suoraan. Kysymällä avoimesti väkivallasta kerrot asiakkaalle, että siitä puhuminen on sallittua. Kysyminen itsessään on väliintulo ja huolen ilmaisu. Kysymättä jättäminen voi puolestaan tarkoittaa väkivallan välillistä hyväksymistä.
On tärkeää kuunnella hänen kokemuksiaan ja osoittaa, että häntä uskotaan. Näin oikeutetaan myös kokemusten aiheuttamat tunteet.
On huomattava, että passiivinen, kantaa ottamaton kuuntelu voi saada asiakkaan epäilemään, että hän on väärässä ja muut oikeassa. Väkivalta on väärin ja siihen on tärkeää reagoida silloinkin, kun se asiakkaan silmissä on jo alkanut tuntua normaalilta. Anna myönteistä palautetta asiakkaalle siitä, että hän kertoo asiasta. Älä syyllistä.Jokaisella viranomaisella Suomessa on velvollisuus suojella lapsia väkivallalta. Sitä vastuuta ei voi viranomainen siirtää väkivallattomalle vanhemmalle sillä perusteella, että huolto- ja tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojelulle tai vaikkapa vedoten kliseeseen "riitaan tarvitaan kaksi". Muista, että väkivaltaa harjoittavat pääsääntöisesti koventavat otteitaan vähitellen. Muista myös, että juuri kukaan ei koskaan myönnä käyttävänsä väkivaltaa. He joko kieltävät sen kokonaan tai mitätöivät sitä. He usein syyttävät uhria joko väkivallasta, provosoinnista tai vieraannuttamisesta. Ole herkkä uhrin ilmaisemalle pelolle. Älä mitätöi sitä.
Mitä sinä haluat lastensuojelun tekevän väkivaltaiselle etävanhemmalle? Lastensuojelu ei voi puuttua huoltajien väliseen huolto- ja tapaamissopimukseen ja kieltää tapaamisia. Voidaan kyllä kuunnella ja ohjata sinne mistä apua saa, mutta ei muuta.
En ole edellinen mutta mitäs jos näin aluksi lopetettaisiin esittämästä kaikkivoipaa lasten asioiden ratkaisijaa johon voi ilmoitella mitä vain huolia. Ja sit toinen ehdotus on että lasu toimisi siten ettei tilanne ainakaan pahene.
En ole edellinen mutta mitäs jos näin aluksi lopetettaisiin esittämästä kaikkivoipaa lasten asioiden ratkaisijaa johon voi ilmoitella mitä vain huolia. Ja sit toinen ehdotus on että lasu toimisi siten ettei tilanne ainakaan pahene.
Juuri näin. Erittäin hyvin kiteytetty!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo systeemi todella toimii niin että aivan sama mistä asiasta ilmoitus on tehty (esim. valmentaja kiusaa lasta, lapsen kaveripiiri on huono jne) lasu selvittää AINA vanhempien vanhemmuuden ongelmia. Sitä ne ei myöskään kerro mutta ongelmien löytäminen vanhemmuudesta on se niiden "tavoite".
Valitettavasti näin on.
Mikäli ilmoitus on aiheeton ja yrität tehdä kaikkesi todistaaksesi sinusta ja perheestäsi epämääräisesti esitettyjä väitteitä näyttäydyt hyvin nopeasti hyökkäävänä, keskustelukyvyttömänä, yliherkkänä, dominoivana, mustamaalaavana tms. Prosessissa unohtuu, että on luonnollista olla hädissään ollessaan syyttömänä syytteessä.
Meille on tapahtunut niin, että konkreettisia todisteita ei ole haluttu nähdä, mutta perättömien ilmoitusten tekstit ja ilmoittajan puheet on hyväksytty sellaisenaan. Tästä epätasa-arvoisesta valitaan perusteetta kiusaajan/vallankäyttäjän/vaarallisen tekijän puoli - ilmiöstä kertoi ketjussa joku toinenkin. Se vahvistaa väkivaltaa osaltaan ja lisää lasten kärsimystä. Tämän tyyppistä oli käsittääkseni myös "Vilja-Erikan" tapauksessa, jossa taisi äiti olla aidosti huolissaan ja todisteitakin oli, mutta tekijä rikoskumppaneineen valehteli asumisjärjestelyistä toistuvasti, rikoskumppanin kansallisuudesta ja nelosraskaudesta.
Joku kommentoi täällä, ettei kristallipalloa valitettavasti ole käytössä. Mikä estää noudattamasta väkivallan vastaisen työn ohjeistusta:
Kysy väkivallasta myötätuntoisesti ja suoraan. Kysymällä avoimesti väkivallasta kerrot asiakkaalle, että siitä puhuminen on sallittua. Kysyminen itsessään on väliintulo ja huolen ilmaisu. Kysymättä jättäminen voi puolestaan tarkoittaa väkivallan välillistä hyväksymistä.
On tärkeää kuunnella hänen kokemuksiaan ja osoittaa, että häntä uskotaan. Näin oikeutetaan myös kokemusten aiheuttamat tunteet.
On huomattava, että passiivinen, kantaa ottamaton kuuntelu voi saada asiakkaan epäilemään, että hän on väärässä ja muut oikeassa. Väkivalta on väärin ja siihen on tärkeää reagoida silloinkin, kun se asiakkaan silmissä on jo alkanut tuntua normaalilta. Anna myönteistä palautetta asiakkaalle siitä, että hän kertoo asiasta. Älä syyllistä.Jokaisella viranomaisella Suomessa on velvollisuus suojella lapsia väkivallalta. Sitä vastuuta ei voi viranomainen siirtää väkivallattomalle vanhemmalle sillä perusteella, että huolto- ja tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojelulle tai vaikkapa vedoten kliseeseen "riitaan tarvitaan kaksi". Muista, että väkivaltaa harjoittavat pääsääntöisesti koventavat otteitaan vähitellen. Muista myös, että juuri kukaan ei koskaan myönnä käyttävänsä väkivaltaa. He joko kieltävät sen kokonaan tai mitätöivät sitä. He usein syyttävät uhria joko väkivallasta, provosoinnista tai vieraannuttamisesta. Ole herkkä uhrin ilmaisemalle pelolle. Älä mitätöi sitä.
Mitä sinä haluat lastensuojelun tekevän väkivaltaiselle etävanhemmalle? Lastensuojelu ei voi puuttua huoltajien väliseen huolto- ja tapaamissopimukseen ja kieltää tapaamisia. Voidaan kyllä kuunnella ja ohjata sinne mistä apua saa, mutta ei muuta.
Jos olet osa lasten elämää "suojelevasta" ja tukevasta ketjusta, miten voit oikeasti kirjoittaa tällaista?
Tottakai lastensuojelun jokaisen työntekijän samoin kuin lastenvalvojien, perheneuvolan työntekijöiden ja lakimiesten sekä tuomarien tulisi tehdä kaikkensa perehdyttääkseen itsensä väkivallan peruselementteihin ja tekijän menetelmiin ja uhrin tunnistamiseen. Sitä ei todellakaan saa sulkea pois leimaamalla se huolto- ja tapaamissopimukseen liittyväksi tai mihinkään muuhun tekosyyhyn viitaten.
Mielestäni tällainen kirjoittamasi teksti rikkoo räikeästi huolellisuusvelvoitetta: Istanbulin sopimuksessa määritellään mm. sopimukseen liittyneen Suomen valtion velvoitteita ryhtyä lainsäädännöllisiin ja muihinkin toimenpiteisiin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja perheväkivaltaan puuttumiseksi tilanteissa, joissa väkivalta tapahtuu yksityisten henkilöiden välisissä suhteissa. Tämä huolellisuusvelvoite sitoo jo tällä hetkellä jokaista viranomaista Suomessa, eikä siis vain velvoita kehittämään palveluita.
Tarkemmin sopimuksessa painotetaan (artikla 31)
31 artikla
Huoltajuus, tapaamisoikeudet ja turvallisuus
1. Osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että määrättäessä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista otetaan huomioon tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat väkivaltatapaukset.
2. Osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, ettei tapaamis- tai huoltajuusoikeuksien käyttäminen vaaranna uhrin tai lasten oikeuksia ja turvallisuutta.
mEli yös Suomessa on toteutettava tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet niin, että varmistuu, etteivät tapaamiset tai huolto vaaranna lasten oikeuksia tai turvallisuutta. Ei kukaan toimija voi tämän sopimuksen allekirjoittaneessa valtiossa jättää vastuuta väkivallattomalle vanhemmalle tai huokaista helpotuksesta perheen osalta silloin, kun on saanut siirrettyä vastuun esimerkiksi käräjäoikeudelle. Ei väkivalta siihen lopu, vaan muuttaa muotoaan ja on läsnä, joka ikinen päivä.
Lastensuojelu voisi edes kuunnella, ottaa pelon tosissaan, osallistua moniammatilliseen väkivallan kartoittamiseen ja suojelun järjestämiseen uhreille, sekä vanhemmalle että lapsille. Lastensuojelu voisi tehdä tarvittavat selvitykset, tarvittaessa moniammatillisesti kartoittaakseen valehtelevan osapuolen, sillä poikkeuksetta näissä tilanteissa osapuolten väliset kertomukset ovat täysin päinvastaiset. Tiedetään, että väkivallan harjoittajaan liittyy tiettyjä piirteitä, jotka helpottavat tunnistamista: epäluotettavuus ja valehteleminen sellaisistakin asioista, joista ei olisi tarpeen valehdella/kertomusten ja elämäntapahtumien välinen ristiriitaisuus, impulssikontrollin häiriöt, työttömyys, taloudelliset ongelmat ja luottotiedottomuus, muuttaminen tiheästi ja/tai muunlainen irtolaisuus, syrjäytyneisyys, muiden syyllistäminen samalla oman osallisuutensa järjestelmällinen kieltäminen, ongelmien pitkäaikaisuus ja kasautuminen, perättömät lastensuojeluilmoitukset/mustamaalauskampanja.
Käräjäoikeuksilla on olemassa kuvaamasi palvelu huoltoriitoihin. Se on nimeltään olosuhdeselvitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo systeemi todella toimii niin että aivan sama mistä asiasta ilmoitus on tehty (esim. valmentaja kiusaa lasta, lapsen kaveripiiri on huono jne) lasu selvittää AINA vanhempien vanhemmuuden ongelmia. Sitä ne ei myöskään kerro mutta ongelmien löytäminen vanhemmuudesta on se niiden "tavoite".
Valitettavasti näin on.
Mikäli ilmoitus on aiheeton ja yrität tehdä kaikkesi todistaaksesi sinusta ja perheestäsi epämääräisesti esitettyjä väitteitä näyttäydyt hyvin nopeasti hyökkäävänä, keskustelukyvyttömänä, yliherkkänä, dominoivana, mustamaalaavana tms. Prosessissa unohtuu, että on luonnollista olla hädissään ollessaan syyttömänä syytteessä.
Meille on tapahtunut niin, että konkreettisia todisteita ei ole haluttu nähdä, mutta perättömien ilmoitusten tekstit ja ilmoittajan puheet on hyväksytty sellaisenaan. Tästä epätasa-arvoisesta valitaan perusteetta kiusaajan/vallankäyttäjän/vaarallisen tekijän puoli - ilmiöstä kertoi ketjussa joku toinenkin. Se vahvistaa väkivaltaa osaltaan ja lisää lasten kärsimystä. Tämän tyyppistä oli käsittääkseni myös "Vilja-Erikan" tapauksessa, jossa taisi äiti olla aidosti huolissaan ja todisteitakin oli, mutta tekijä rikoskumppaneineen valehteli asumisjärjestelyistä toistuvasti, rikoskumppanin kansallisuudesta ja nelosraskaudesta.
Joku kommentoi täällä, ettei kristallipalloa valitettavasti ole käytössä. Mikä estää noudattamasta väkivallan vastaisen työn ohjeistusta:
Kysy väkivallasta myötätuntoisesti ja suoraan. Kysymällä avoimesti väkivallasta kerrot asiakkaalle, että siitä puhuminen on sallittua. Kysyminen itsessään on väliintulo ja huolen ilmaisu. Kysymättä jättäminen voi puolestaan tarkoittaa väkivallan välillistä hyväksymistä.
On tärkeää kuunnella hänen kokemuksiaan ja osoittaa, että häntä uskotaan. Näin oikeutetaan myös kokemusten aiheuttamat tunteet.
On huomattava, että passiivinen, kantaa ottamaton kuuntelu voi saada asiakkaan epäilemään, että hän on väärässä ja muut oikeassa. Väkivalta on väärin ja siihen on tärkeää reagoida silloinkin, kun se asiakkaan silmissä on jo alkanut tuntua normaalilta. Anna myönteistä palautetta asiakkaalle siitä, että hän kertoo asiasta. Älä syyllistä.Jokaisella viranomaisella Suomessa on velvollisuus suojella lapsia väkivallalta. Sitä vastuuta ei voi viranomainen siirtää väkivallattomalle vanhemmalle sillä perusteella, että huolto- ja tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojelulle tai vaikkapa vedoten kliseeseen "riitaan tarvitaan kaksi". Muista, että väkivaltaa harjoittavat pääsääntöisesti koventavat otteitaan vähitellen. Muista myös, että juuri kukaan ei koskaan myönnä käyttävänsä väkivaltaa. He joko kieltävät sen kokonaan tai mitätöivät sitä. He usein syyttävät uhria joko väkivallasta, provosoinnista tai vieraannuttamisesta. Ole herkkä uhrin ilmaisemalle pelolle. Älä mitätöi sitä.
Mitä sinä haluat lastensuojelun tekevän väkivaltaiselle etävanhemmalle? Lastensuojelu ei voi puuttua huoltajien väliseen huolto- ja tapaamissopimukseen ja kieltää tapaamisia. Voidaan kyllä kuunnella ja ohjata sinne mistä apua saa, mutta ei muuta.
En ole edellinen mutta mitäs jos näin aluksi lopetettaisiin esittämästä kaikkivoipaa lasten asioiden ratkaisijaa johon voi ilmoitella mitä vain huolia. Ja sit toinen ehdotus on että lasu toimisi siten ettei tilanne ainakaan pahene.
Varmaankin poikkeuksetta väkivaltaa kokeneet, siitä puhuvat ja siitä kirjoittaneet kertovat yhteneväistä tarinaa siitä, että ilman omaa kokemusta väkivaltaisesta suhteesta sitä ei voi ymmärtää. Väkivaltaisen suhteen erityispiirteet ja se valtava pahuus, itsekkyys, toisen syyllistäminen, manipulointi, patologinen valehtelu, uhkailu ja kiristys ja täydellinen empatiakyvyttömyys ovat jotakin sellaista, mitä ei kirjoista voi oppia.
Olkaa edes nöyriä sen edessä, että teillä ei ole tietotaitoa ratkoa yksin väkivaltaisen suhteen ja/tai siitä seuranneen vainotilanteen ongelmia niin, että lapsen perusturva säilyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo systeemi todella toimii niin että aivan sama mistä asiasta ilmoitus on tehty (esim. valmentaja kiusaa lasta, lapsen kaveripiiri on huono jne) lasu selvittää AINA vanhempien vanhemmuuden ongelmia. Sitä ne ei myöskään kerro mutta ongelmien löytäminen vanhemmuudesta on se niiden "tavoite".
Valitettavasti näin on.
Mikäli ilmoitus on aiheeton ja yrität tehdä kaikkesi todistaaksesi sinusta ja perheestäsi epämääräisesti esitettyjä väitteitä näyttäydyt hyvin nopeasti hyökkäävänä, keskustelukyvyttömänä, yliherkkänä, dominoivana, mustamaalaavana tms. Prosessissa unohtuu, että on luonnollista olla hädissään ollessaan syyttömänä syytteessä.
Meille on tapahtunut niin, että konkreettisia todisteita ei ole haluttu nähdä, mutta perättömien ilmoitusten tekstit ja ilmoittajan puheet on hyväksytty sellaisenaan. Tästä epätasa-arvoisesta valitaan perusteetta kiusaajan/vallankäyttäjän/vaarallisen tekijän puoli - ilmiöstä kertoi ketjussa joku toinenkin. Se vahvistaa väkivaltaa osaltaan ja lisää lasten kärsimystä. Tämän tyyppistä oli käsittääkseni myös "Vilja-Erikan" tapauksessa, jossa taisi äiti olla aidosti huolissaan ja todisteitakin oli, mutta tekijä rikoskumppaneineen valehteli asumisjärjestelyistä toistuvasti, rikoskumppanin kansallisuudesta ja nelosraskaudesta.
Joku kommentoi täällä, ettei kristallipalloa valitettavasti ole käytössä. Mikä estää noudattamasta väkivallan vastaisen työn ohjeistusta:
Kysy väkivallasta myötätuntoisesti ja suoraan. Kysymällä avoimesti väkivallasta kerrot asiakkaalle, että siitä puhuminen on sallittua. Kysyminen itsessään on väliintulo ja huolen ilmaisu. Kysymättä jättäminen voi puolestaan tarkoittaa väkivallan välillistä hyväksymistä.
On tärkeää kuunnella hänen kokemuksiaan ja osoittaa, että häntä uskotaan. Näin oikeutetaan myös kokemusten aiheuttamat tunteet.
On huomattava, että passiivinen, kantaa ottamaton kuuntelu voi saada asiakkaan epäilemään, että hän on väärässä ja muut oikeassa. Väkivalta on väärin ja siihen on tärkeää reagoida silloinkin, kun se asiakkaan silmissä on jo alkanut tuntua normaalilta. Anna myönteistä palautetta asiakkaalle siitä, että hän kertoo asiasta. Älä syyllistä.Jokaisella viranomaisella Suomessa on velvollisuus suojella lapsia väkivallalta. Sitä vastuuta ei voi viranomainen siirtää väkivallattomalle vanhemmalle sillä perusteella, että huolto- ja tapaamisasiat eivät kuulu lastensuojelulle tai vaikkapa vedoten kliseeseen "riitaan tarvitaan kaksi". Muista, että väkivaltaa harjoittavat pääsääntöisesti koventavat otteitaan vähitellen. Muista myös, että juuri kukaan ei koskaan myönnä käyttävänsä väkivaltaa. He joko kieltävät sen kokonaan tai mitätöivät sitä. He usein syyttävät uhria joko väkivallasta, provosoinnista tai vieraannuttamisesta. Ole herkkä uhrin ilmaisemalle pelolle. Älä mitätöi sitä.
Mitä sinä haluat lastensuojelun tekevän väkivaltaiselle etävanhemmalle? Lastensuojelu ei voi puuttua huoltajien väliseen huolto- ja tapaamissopimukseen ja kieltää tapaamisia. Voidaan kyllä kuunnella ja ohjata sinne mistä apua saa, mutta ei muuta.
Jos olet osa lasten elämää "suojelevasta" ja tukevasta ketjusta, miten voit oikeasti kirjoittaa tällaista?
Tottakai lastensuojelun jokaisen työntekijän samoin kuin lastenvalvojien, perheneuvolan työntekijöiden ja lakimiesten sekä tuomarien tulisi tehdä kaikkensa perehdyttääkseen itsensä väkivallan peruselementteihin ja tekijän menetelmiin ja uhrin tunnistamiseen. Sitä ei todellakaan saa sulkea pois leimaamalla se huolto- ja tapaamissopimukseen liittyväksi tai mihinkään muuhun tekosyyhyn viitaten.
Mielestäni tällainen kirjoittamasi teksti rikkoo räikeästi huolellisuusvelvoitetta: Istanbulin sopimuksessa määritellään mm. sopimukseen liittyneen Suomen valtion velvoitteita ryhtyä lainsäädännöllisiin ja muihinkin toimenpiteisiin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja perheväkivaltaan puuttumiseksi tilanteissa, joissa väkivalta tapahtuu yksityisten henkilöiden välisissä suhteissa. Tämä huolellisuusvelvoite sitoo jo tällä hetkellä jokaista viranomaista Suomessa, eikä siis vain velvoita kehittämään palveluita.
Tarkemmin sopimuksessa painotetaan (artikla 31)
31 artikla
Huoltajuus, tapaamisoikeudet ja turvallisuus
1. Osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, että määrättäessä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista otetaan huomioon tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat väkivaltatapaukset.
2. Osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet varmistaakseen, ettei tapaamis- tai huoltajuusoikeuksien käyttäminen vaaranna uhrin tai lasten oikeuksia ja turvallisuutta.
mEli yös Suomessa on toteutettava tarvittavat lainsäädäntö- tai muut toimet niin, että varmistuu, etteivät tapaamiset tai huolto vaaranna lasten oikeuksia tai turvallisuutta. Ei kukaan toimija voi tämän sopimuksen allekirjoittaneessa valtiossa jättää vastuuta väkivallattomalle vanhemmalle tai huokaista helpotuksesta perheen osalta silloin, kun on saanut siirrettyä vastuun esimerkiksi käräjäoikeudelle. Ei väkivalta siihen lopu, vaan muuttaa muotoaan ja on läsnä, joka ikinen päivä.
Lastensuojelu voisi edes kuunnella, ottaa pelon tosissaan, osallistua moniammatilliseen väkivallan kartoittamiseen ja suojelun järjestämiseen uhreille, sekä vanhemmalle että lapsille. Lastensuojelu voisi tehdä tarvittavat selvitykset, tarvittaessa moniammatillisesti kartoittaakseen valehtelevan osapuolen, sillä poikkeuksetta näissä tilanteissa osapuolten väliset kertomukset ovat täysin päinvastaiset. Tiedetään, että väkivallan harjoittajaan liittyy tiettyjä piirteitä, jotka helpottavat tunnistamista: epäluotettavuus ja valehteleminen sellaisistakin asioista, joista ei olisi tarpeen valehdella/kertomusten ja elämäntapahtumien välinen ristiriitaisuus, impulssikontrollin häiriöt, työttömyys, taloudelliset ongelmat ja luottotiedottomuus, muuttaminen tiheästi ja/tai muunlainen irtolaisuus, syrjäytyneisyys, muiden syyllistäminen samalla oman osallisuutensa järjestelmällinen kieltäminen, ongelmien pitkäaikaisuus ja kasautuminen, perättömät lastensuojeluilmoitukset/mustamaalauskampanja.
Käräjäoikeuksilla on olemassa kuvaamasi palvelu huoltoriitoihin. Se on nimeltään olosuhdeselvitys.
No sepä. Ja kuka näitä tekee. Sosiaalitoimen työntekijät pääsääntöisesti. Nämä on mainittu ongelmaksi lukuisissa selvityksissä, sillä niiden tekeminen on hyvin kirjavaa ja niitä leimaavat tekijöiden omat ennakkokäsitykset.
Edelleen on tutkittu, että olosuhdeselvitykset ja niissä mahdollisesti ilmitullut väkivalta huomioidaan hyvin vaihtelevasti ja aivan liian vähäisesti päätöksenteossa.
Myös olosuhdeselvitykset osana oikeusprosesseja ovat saaneet moitteita kansainvälisesti. Edelleen, väkivaltaa ei tunnisteta, eikä uhreja suojella.
Se varmaankin kirjattiin siellä, että "mummon kertoman mukaan". Helppohan nuo eskarit on tarkistaa.