Mitä tuli luokkasi rumasta/kiusatusta oppilaasta

Minä aina vedin kiusaajaa jossain vaiheessa turp.aan.

Tämä toistui joka luokalla koulussa.

Sitten siinä sai olla niin kuin huvittaa loppuvuoden.

Tavikset diggas.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä tämä maailma on onneton paikka monille. En ymmärrä miksei kiusaamista voi kriminalisoida? Taloudellisia sanktioita tuntuvien sakkojen muodossa kiusaajan perheelle, niin loppuu se perseily. Miettikää nyt kuinka valtavia taloudellisia vahinkoja nämä kiusaamis asiat aiheuttavat yhteiskunnallisessa mittakaavassa. Ennen aikaisia eläkkeitä, sairaslomia, irtisanoutumisia ahdistuksen takia, jne.... 

Miksei päättäjät halua tehdä mitään asialle? Miksi ihmisiä annetaan vammauttaa henkisesti ja fyysisesti. Kyllä, myös minua on kiusattu aikoinaan kolmen vuoden ajan. Melko pitkän eheytymisprosessin olen joutunut käymään läpi, ja vieläkään en ole täysin tervehtynyt. Pitkiä masennus kausia ja ahdistusta.

Kiusaaminen pitäisi ehdottomasti kriminalisoida. Lasten ja nuorten keskellä voi olla täysin häiriintyneitä nuoria ihmisiä, jotka päätyvät myöhemmin joko pakkohoitoon tai vankilaan. Ei ketään saisi ikinä kiusata. 

Yliopisto-opintojen keskeyttäjä ja siitä sitten pitkäaikaistyötön. 4-kympin hienoilla ponnistin työelämään, 2 ammattia, uskon että nykyisessä työssä arvostetty ja pidetty työntekijä. Menneisyyden kurjat kokemukset teki minusta empaattisen ihmisen eli jotain hyvää siitäkin.

Minusta tuli lääkäri. Pidän työstäni ja rakastan perhettäni. Kiusaajiani en ole ajatellut vuosikausiin enkä tiedä missä ovat/mitä tekevät. Luokkakokouksissa en ole käynyt koska minulla ei kotipaikkakuntaani juurikaan ole enää mitään siteitä.

Ennen:

Hiljainen kiusattu ruipelo, ei-trendikkäissä-vaatteissa ja rasvaisissa hiuksissa. Pienituloisesta perheestä.

koulussa 8.5 oppilas.

Nyt:

Usean tutkinnon suorittanut.

Kansainvälisen rakennusfirman väliportaan pomo.

Urheilullinen ja lihaksikas.

Hyvä duuni, hyvä palkka, kaunis vaimo ja ihania lapsia. Kimpassa jo 20 vuotta.

Kuuluu ylimpään palkkadesiiliin Suomessa, harrastuksia, matkoja ja nautintoa elämästä.

Raha ei tuo onnea mutta kyllä se pankkiin mennessä naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä poikaa kiusattiin vähän alaluokilla. Siitä tuli ambulanssikuski ja suurperheen isä. Ehkä vähän simppeli heppu, mutta kai se saa pennuilleen maitoa ja kaurapuuroa pöytään. Huonot geenit lapsille ja olikohan niitä jo 9. 

Ja sinä olit yksi hänen kiusaajista?

Minä

Taidan uskoa väittämään, jonka mukaan ihmisillä on tietty määrä hyviä ja huonoja syklejä.

Voi olla loppupeleissä parempi hoitaa huonot syklit ensin alta pois.

Vierailija kirjoitti:

Mitätön, näkymätön, arvoton - tällaiset fiilikset. en osaa iloita enää mistään. Ei miestä, perhettä, lapsia, omaa taloa - kaikki ne haaveet pitänyt unohtaa mitä ikinä olisin halunnut. Amk- ja yliopistotutkinto taskussa, en ole silti löytänyt vieläkään omaa alaa mitä haluaisin tehdä, seilaan työpaikasta toiseen kun en halua sitoutua mihinkään ja päästää ketään liian tuttavalliseksi tai utelemaan asioistani. Ei ystäviä, en luota enää kehenkään. Kavereitani oltiin vain kun piti hyötyä jotenkin.

Pahinta on, että kiusaajat ovat jatkaneet elämäänsä ja saaneet kaiken mitä itse olisin halunnut, mutta itse en jaksa enää väkisin puskea tekopirteänä eteenpäin kuten kiusaamisaikoina "evvk" piti näyttää ulospäin, vaikka sisäpuolella itkin, sydän kutistui ja lopulta tunteet lamaantui. Ja sillä tiellä edelleen. Saa nähdä kauan tätä jaksaa.

Sama täällä. En pidä itseäni missään arvossa, lapsia 3 ja mies. En pystynyt käymään töissä. Olen ja elän ja jatkan tätä ylipirteää elämä, mistään ja melkeen kenestäkään välittämättä, paitsi lapsista.

Ei hän minusta ruma ollut, mutta erilainen kuin muut ja sen takia kiusattu. Opiskeli yliopistossa ja on menestynyt virkamies (nainen), edellisen kerran kun näin oli sinkku.

Minä olin se ruma ja kiusattu. Ylä-asteen aikana aloin muuttua ja ylä-asteen loputtua minusta tuli "oikea kaunotar". Myös muutama vanha kiusaaja pyysi ulos useampaan kertaan.

Jouduin hätistelemään miehiä kimpustani ammattikoulussa, aina oli joku pyytämässä ulos, elokuviin, kahville, liimautui seuraan ruokalassa jne. Ikävä kyllä pari kaveriakin meni tämän takia, koska ihastuivat minuun ja yrittivät koko ajan jotakin, heidän seurassaan oli kiusallista olla. Näin heidät vain kavereina, mutta koko ajan yrittivät tehdä lähempää tuttavuutta ja halusivat olla enemmän kuin kavereita.

Ammattikoulun jälkeen pari miestä tappeli minusta ihan fyysisesti.

Exäni ei jättänyt minua rauhaan eron jälkeen ja yritti pilata suhteeni silloiseen poikaystävääni. Vinkui minua takaisin 3 vuotta, vaikka olin seurustellut jo 2 vuotta, keksi valheita silloiselle poikaystävälle ja yritti saada meidät eroamaan.

Nykyään olen naimisissa, tuon vuosien takaisen poikaystävän kanssa, jolle exäni valehteli kaikkea, 1 lapsi ja toinen tulossa, omakotitalo.

Kiusatusta tuli it-päällikkö.

Kiusaajasta tuli pikkupoliitikko, jolle karma antoi syövän.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin minusta tuli 8sellainen, joka piilottaa itsensä netissä helvetin tarkkaan. Kenenkään entisen luokkalaisen ei tarvitse tietää minusta tasan mitään. Jos jonkun heistä näkisin, suhtautuisin avoimen vittumaisesti.

Muuten tällä hetkellä menee ihan. Oli vuosia jolloin en saanut noustua sängystä juurikaan masennuksen takia, mutta nyt olen yliopistossa. Olen aina ollut puhelias muille kuin ihmisperseille, joten kaverittomuusongelmaa ei ole.

Sama juttu tuon netissä piilottelun kanssa. Olen hyvin yksityinen ihminen enkä kerro yksityiselämästäni paljoa muille tosielämässäkään, tai suunnitelmistani ennen kuin olen ne jo toteuttanut. Jos jotain on vaiheessa en puhu siitå mitään

Mä en oo ruma, mut kiusattu kyllä. Musta tuli työtön mielisairas.

Vierailija kirjoitti:

Työkyvyttömyyseläkeläinen.

T. Ruma ja kiusattu

Samoin

T: kiusattu ja ulkopuolinen

Vierailija kirjoitti:

Ministeriön virkamies.  Niin se vaan paarusti sitkeästi koulut ja opinnot läpi, ja tienaa nyt paremmin kuin kukaan luokaltaan.  Joskus kesällä ja jouluna käy kotipaikakkunnalla tapaamassa vanhempiaan.

Hannu?

Minä olin se kiusattu, minusta tuli masentunut, ahdistunut, melko yksinäinen. Työskentelen osa-aikaisesti matalasti palkatulla alalla sen mitä jaksan, sosiaaliset tilanteet ahdistaa, mulla ei ole oikein mitään yhteistä muiden noin ikäisteni kanssa tai oikeastaan kenenkään ihmisen. Olen köyhä ja asun yksiössä. Elämäni tuntuu pian kolmekymppisenä kuihtuvan kokonaan pois... kiusaajiani en syyllistä ainakaan kokonaan nykyisestä elämäntilaanteestani, moni muukin asia on vaikuttanut siihen että ei mene hyvin. Omatkin teot, en ole mikään enkeli itsekään ollut. Nykyään esitän parille ystävälle ja vanhemmille että kaikki on hyvin, ovat joutuneet kärsimään sekoilujeni ja terveyteni takia tarpeeksi joten esitän että kaikki on hyvin. Todellisuudessa mietin itsemurhaa joka päivä ja haluaisin vain pois täältä. Ehkä sitten kun vanhemmistani aika jättää.

Mielenterveyskuntoutuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä vtun läskistä ei tullut YHTÄÄN MITÄÄN. Nykyäänkin se sama pelokas pälyily, kun tulee vastaan. Mahtaisikohan vielä herroitella, kun vähän komentaisi 😄.

Herra vauvapalstan kantis. Indeed.

Älä nyt pienestä provoilusta hermostu 😊.

Musta sukeutu söpö siivooja :D Miehenkin löysin♡ lapsia ei ole mutta kaksi piuhapyllyä löytyy