Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tuli luokkasi rumasta/kiusatusta oppilaasta
24.02.2020 |
Kun täällä pyörii näitä kauniista/priimuksista samanaiheisia keskusteluja niin ajattelin kysyä tätä.
Meillä se olin minä. Vieläkään en ole kaunis tai suosittu (pian 30v) mutta 2 amk-tutkintoa, hyvä avioliitto, 1 lapsi, vakaa työ.
Mites muilla?
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli sosiaalityöntekijä ja psykoterapiaopiskelija. En koskaan, terapiasta huolimatta, saanut ”kurottua” itseäni täysin umpeen kiusaamisen jäljiltä, mutta ainakin olen empaattinen, oikeudenmukainen ja todella hyvä kuuntelemaan muita ihmisiä, vaikka itseni välillä unohdankin. Olen edelleen outo, mutta ihan kivannäköinen sellainen, ja ainakin minulla on ihan suhteellisen kaunis mieli vaikka muuta ei olisi. Kaksi kiusaajaa ovat pyytäneet aikuisiällä somessa anteeksi.
Ihana vastaus! Ihmiset joilla on niin sanottu kaunis mieli oikeasti voivat auttaa muita, ja se hyvyys vain huokuu ulospäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on yläasteella haukuttu todella ikävästi ulkomuotoni vuoksi. En ollut lihava, mutta hieman tukeva ja muodoton= lauta läski. Olen nykyisin naimisissa oleva perheenäiti. Maisterin paperit suoritin lasten välissä ja minulla on koulutustani vastaava työpaikka. Missimittoihin en ole päässyt, mutta luotan siihen, että pärjään elämässäni päälläni, en ulkonäölläni.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin myö se kiusatty. Tällä hetkellä vakituinen työ (palkka noin 4800 e/kk), yksi yliopistotutkinto ja kohta toinen. Vaimo ja lapsi tulossa. Oma asunto.
Milloin on vaimo ja lapsi tulossa?
Vierailija kirjoitti:
Luokkakokouksessa olin just se leffojen entinen kiusattu, joka onkin porukan parhaiten säilynyt. Tuntu silloin ihan helvetin hyvältä, kun tiesi, että minä oon nyt se, jota katsotaan.
Sama kokemus mulla. Luokkakokouksessa entiset kiusaajani, eli luokan muut tytöt, eivät puhuneet minulle mitään - mutta oli tyydyttävä nähdä heidän happamat ilmeensä ja supinat toisilleen, kun vilkuilivat minua. Periaatteessa siis sama meininki kuin koulussa, mutta ivallisuus oli vaihtunut katkeruuteen.
Ja luokan pojat olivat muuttuneet todella mukaviksi ja pari heistä ylisti ulkonäköäni. Tällaisesta muutoksesta haaveilin silloin aikoinaan yläasteella, mutta enpä olisi arvannut, että se toteutuisi 😌
Vierailija kirjoitti:
Mitätön, näkymätön, arvoton - tällaiset fiilikset. en osaa iloita enää mistään. Ei miestä, perhettä, lapsia, omaa taloa - kaikki ne haaveet pitänyt unohtaa mitä ikinä olisin halunnut. Amk- ja yliopistotutkinto taskussa, en ole silti löytänyt vieläkään omaa alaa mitä haluaisin tehdä, seilaan työpaikasta toiseen kun en halua sitoutua mihinkään ja päästää ketään liian tuttavalliseksi tai utelemaan asioistani. Ei ystäviä, en luota enää kehenkään. Kavereitani oltiin vain kun piti hyötyä jotenkin.
Pahinta on, että kiusaajat ovat jatkaneet elämäänsä ja saaneet kaiken mitä itse olisin halunnut, mutta itse en jaksa enää väkisin puskea tekopirteänä eteenpäin kuten kiusaamisaikoina "evvk" piti näyttää ulospäin, vaikka sisäpuolella itkin, sydän kutistui ja lopulta tunteet lamaantui. Ja sillä tiellä edelleen. Saa nähdä kauan tätä jaksaa.
Miksi tämänkaltaiset naiset yleensä etsivät miesseuraa kiusaajatyypin-miehistä?
t. entinen koulukiusattu mies, nyt teknisellä alalla peruskoodarina (palkka ei meemikoodarien 10k /kk), katkera kiusaamiseen liittyen enää naisille siitä että kannustavat ja ihailevat kiusaajamiehiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuli asuntosijoittaja, olin todella pelokas ja alistettu. Kiusaamista kesti koko lapsuuden. Herkkuhetkenä asuntonäytössä pahin kiusaajani, ilman luottotietoja. Sääliksi kävi kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo pari vuotta yläasteen jälkeen puhkesin täysin kukkaan, hoikistuin ja opettelin meikkaamaan. Pääsin yliopistoon vaativalle alalle ja nyt olen jatko-opiskelijana ja teen myös oman alan hommia, ei ole ollenkaan hullummin palkattuja. Käyn välillä siellä jumalanhylkäämässä pikkukaupungissa Itä-Suomessa mistä olen lähtöisin ja näen kiusaajiani lähinnä ABC:n kassoina tai lähipubien terasseilla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuli asuntosijoittaja, olin todella pelokas ja alistettu. Kiusaamista kesti koko lapsuuden. Herkkuhetkenä asuntonäytössä pahin kiusaajani, ilman luottotietoja. Sääliksi kävi kuitenkin.
Ihana tarina. Kiitos jakamisesta. Karma, karma....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan tiedä, mitä näistä kiusatuista tuli. Mutta isosta osasta (niistä pahimmista) kiusaajia tuli koulunsa keskeyttäneitä ja osalla ongelmia lain kanssa. Näistä osalla myös vahinko lapsia ja parilla useammankin kumppanin kanssa.
Kiusatuille toivon vain kaikkea hyvää ja, että saisivat apua lapsuuden kiusaamisen mahdollisesti aiheuttamiin traumoihin. Ruudun takana oleville kiusatuilla vain kaikkea hyvää ja menestystä elämään :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuli varhaiskasvatuksen opettaja. On ihana perhe ja omakotitalo.
Olin ujo r-vikainen rillipää, minusta tuli poliisin vaimo ja kahden lapsen äiti, lisäksi meillä on koiria jotka kahmineet palkontoja koiranäyttelyssä. Luokkakokouksessa meni kiusaajiltani jauhot suuhun kun kävelin sinne raskausvatsani kanssa,ammattimeikkaajan (ystäväni) laittamana, säteilevästi hymyillen. Onneksi osui se toka raskaus jolloin hehkuin, eikä eka jonka vietin pää ämpärissä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo pari vuotta yläasteen jälkeen puhkesin täysin kukkaan, hoikistuin ja opettelin meikkaamaan. Pääsin yliopistoon vaativalle alalle ja nyt olen jatko-opiskelijana ja teen myös oman alan hommia, ei ole ollenkaan hullummin palkattuja. Käyn välillä siellä jumalanhylkäämässä pikkukaupungissa Itä-Suomessa mistä olen lähtöisin ja näen kiusaajiani lähinnä ABC:n kassoina tai lähipubien terasseilla.
Mikä paikkakunta mahtaa olla kyseessä?
Luokan pahiten kiusatusta tytöstä tuli SM-tason urheilija. Sai eläkepäätöksen 20-vuotiaana (mielenterveysongelmat koulukiusaamisesta), mutta jaksaa kyllä matkustella ja nauttia muutenkin vapaa-ajastaan (liikuntaharrastus). Kiusatulla oli piileviä kykyjä, jotka tulivat esiin tuo urheiluharrastuksen myötä ja mestaruustasolle pääsyn jälkeen ura jatkuu valmennuksen puolella.
Paradoksaalista kyllä, luokan pahiten kiusatulla tytöllä on nyt helmpompi elämä ja vähemmän stressiä kuin kiusaajilla. Mielenkiintoista seurata kiusaajien nillitystä, kun puskevat pitkää työpäivää ja valittavat stressiä. Kiusattu elää "vapaaherrattarena" (eläke turvaa toimeentulon) ja tekee valmennuskeikkaa sivutyönä.
Yksi tyttö tulee mieleen ala- ja yläasteelta. Hän on nykyään ylipainoinen äiti (yksinhuoltaja), työssäkäyvä, duunariammatissa. Toivottavasti on onnellinen!
Vierailija kirjoitti:
Luokkakokouksessa olin just se leffojen entinen kiusattu, joka onkin porukan parhaiten säilynyt. Tuntu silloin ihan helvetin hyvältä, kun tiesi, että minä oon nyt se, jota katsotaan.
Tämä on todella yleistä. Meillä kävi samoin. Tämä kiusattu ei pilannut teini-ikäänsä juhlinnalla ja vallattomalla seksillä. Urheilua ja lepoa sekä koulunkäyntiä, unohtamatta harrastuksia. Sitten aikuisena opiskelemaan hyvään yliopistoon ja kasvoi henkisesti ihan toiselle tasolle.
Luokkakokouksessa on hauska nähdä, kun ne suosituimmat ovat käyneet 1-2 avioeroa, useita lapsia eri ihmisten kanssa, pätkätöitä, mauttomia tatuointeja, kuvottavan näköisiä. Sitten kiusattu on menestynyt, tyylikkäästi pukeutuva, fiksuin keskusteluissa joka nostaa hyviä näkökulmia. Näiden puheissa painottuu tulevaisuus ja toivo, kun taas ne päihdeongelmaiset ovat jämähtäneet kiinni menneisiin nuoruusvuosiin, jotka eivät enää palaa. Puheessa korostuu kyynisyys ja katkeruus. Ei nähdä, että itse voitaisiin kääntää suuntaa vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo pari vuotta yläasteen jälkeen puhkesin täysin kukkaan, hoikistuin ja opettelin meikkaamaan. Pääsin yliopistoon vaativalle alalle ja nyt olen jatko-opiskelijana ja teen myös oman alan hommia, ei ole ollenkaan hullummin palkattuja. Käyn välillä siellä jumalanhylkäämässä pikkukaupungissa Itä-Suomessa mistä olen lähtöisin ja näen kiusaajiani lähinnä ABC:n kassoina tai lähipubien terasseilla.
Mikä paikkakunta mahtaa olla kyseessä?
Kuulostaa Lieksalta.
Alue: Aihe vapaa
Itse olen vähän samanlainen. olen osittain syrjäytynyt paitsi että minulla on mies ja lapset. Muuten olen työtän ja sosiaalisesti ahdistunut. Kunnioitan niin paljon ihmisiä, jotka arvostavat rahan ohi muita arvoja. Maailma pyörii niin paljon rahan ympärillä, aivan tavalliset keskituloiset perheetkin lopulta keskittyvät yllättävän paljon rahaan.