Mitä tuli luokkasi rumasta/kiusatusta oppilaasta

Mun luokalla ei kiusattu ketään.

Minusta tuli työkyvyttömyyseläkeläinen.

Luokkakokouksessa olin just se leffojen entinen kiusattu, joka onkin porukan parhaiten säilynyt. Tuntu silloin ihan helvetin hyvältä, kun tiesi, että minä oon nyt se, jota katsotaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli työkyvyttömyyseläkeläinen.

Sama.

Yläasteella ja lukiossa olin epäsuosittu ja tavallaan aika rumakin. Nyt kovapalkkaisessa työssä metsäteollisuudessa, 2 lasta, aviomies, kaunis koti puiston laidalla. Sen sijaan ne suositut lapset ja kiusaajat: voi voi, niistä ei tullut mitään... Eli näin 40-vuotiaana voin sanoa tsemppiä kaikille kiusatuille: Älkää kuvitelko, että on hienoa olla elämänsä huipulla 13-18-vuotiaana. Se aika on ihmisen elämässä hyttysen pieru. Elämässä vain sillä on väliä, mikä sinusta tulee aikuisena.

Minä olin myö se kiusatty. Tällä hetkellä vakituinen työ (palkka noin 4800 e/kk), yksi yliopistotutkinto ja kohta toinen. Vaimo ja lapsi tulossa. Oma asunto.

Tohtori ja yrittäjä, joka työparinsa kanssa teki ihan merkittävän innovaation ja on lyönyt sillä rahoiksi. Joskus alaluokilla kiusasimme häntä, se oli pikemminkin ajattelemattomuutta kuin ilkeyttä. Luokkakokouksessa pyysimme tätä anteeksi. Häntä oli koulun ulkopuolella kiusattu enemmän, mutta hän keksi itse keinot sen lopettamiseen. Onneksi! Nyt ollaan viisikymppisiä kaikki ja minusta on valtavan hienoa nähdä miten hyvin hän on elämässään pärjännyt, oikein sydäntä lämmittää. Kaiken lisäksi hän on kummasti komistunut, kun monet meistä jo alkavat rupsahtaa :-D Arvostan suuresti!

Minusta tuli lastenohjaaja. Jonka sydämenasia työssä on lasten kaverisuhteet ja se, että kaikkeen kiusaamiseen puututaan heti.

Tuli myös innokas vapaaehtoisttöihminen ja "mokkapalaäiti"

Minä olin kiusattu, olen nykyään paljon kauniimpi/viehättävämpi, pidän itsestäni huolta ja mielenterveydestäni, kiusattuna olin todella masentunut ja ahdistunut sekä sosiaaliset ongelmat ovat jatkuneet pitkälle aikuisuuteen asti. Sen takia rupesin huolehtimaan mielenterveydestäni paremmin hyvillä elämän tavoilla. En ole saanut töitä omalta alaltani, olen usein työttömänä pätkätöiden takia. Tiettyihin töiden hakemisiin edelleen vaikuttavat sosiaaliset kammoni ja ahdistus ikävä kyllä joten osaksi työttömyyttäni voitte kiusaajiani siitä kiittää, elän nyt heidänkin verorahoillaan jos he työssä käyvät, samapa se. Välillä teen pimeitä duuneja kun ei löydy työtä jotta rahaa saan. 

Olin yksinäinen ja hyljeksitty kiusattu, opin pitämään omasta seurastani, asun yksin, ei puolisoa. Elämäni on tällähetkellä mukavempaa kuin koskaan ennen koska saan olla omassa rauhassani ja harrastaa rauhassa ja suunnitella tulevaisuutta. Voin hyvin koska ei tarvitse nähdä muita ihmisiä ja kestää sitä pa***a, näillä eväillä mennään.

T. 27 nainen

Minä, oon tällä hetkellä yliopisto-opiskelija ja helsingin kauneusnormit antaa tilaa erilaisille tyyleille ja ulkonäöille. Hyvin paljon sosiaalista ahdistusta ynnä muuta on edelleen, en jaksa hakeutua hoitoon. Oon jollain tasolla syrjäytynyt, tää tosin on poikinut mielestäni myös positiivisia asioita sillä osaan kattoo rahaa palvovan maailman läpi oikeesti olennaisia juttuja. Kavereita on jonkin verran, kaikki päihdeongelmaisia samoin kuin osin itsekin oon. Aika näköalatonta elämää elelen vaikka akateemisia haaveita on kyllä.

En muista muita erikoisia oppilaita kuin yläasteelta yhden omituisen pojan, joka ei ollut ikinä mukana yhteisissä jutuissa vaan hirnui itsekseen pokelehdille, joita toi kouluun, ja yritti muutenkin ärsyttää sekä opettajia että muita oppilaita. Ei aavistustakaan mitä hänelle tapahtui yläasteen jälkeen.

Ruma ja kisattu on harvemmin paikkaansa pitävä yhtälö, kyllähän sillä kiusatulla on juuri niitä ominaisuuksia joko taidoissa tai ulkonäössä mitä muut kadehtivat, tietysti pelko ja opittu käytös, vanhempien asenteet vaikuttaa esim. rasistisuus...

Narkomaani

Kuiten tiedetään, kiusattu voi olla myös hyvinkin kadehdittu. Niin kuin tämä Risto Räppääjän pääosan esittäjä.

Ei mitään yhtä sääntöä tässäkään asiassa ole.

Se vain, että kiusaaja taritsee hovin ja hiljaisen enemmistön tuen taakseen jatkaakseen jonkun rääkkäämistä.

Työkyvyttömyyseläkeläinen.

T. Ruma ja kiusattu

Syrjäytynyt eläkeläinen t. se kiusattu

Vierailija kirjoitti:

Ruma ja kisattu on harvemmin paikkaansa pitävä yhtälö, kyllähän sillä kiusatulla on juuri niitä ominaisuuksia joko taidoissa tai ulkonäössä mitä muut kadehtivat, tietysti pelko ja opittu käytös, vanhempien asenteet vaikuttaa esim. rasistisuus...

Tämä. Mieheni oli yläasteella minua ylemmällä luokalla, ja järkytyin kun hän kertoi, miten luokan kovispojat kiusasivat yhtä poikaa. Hän oli kehittynyt muita nopeammin, oli ihan miehen kokoinen jo yläasteella ja todella komea. Hiljainen hän oli, enkä tiennyt yhtään, mitä siellä hiljaisen kuoren alla onkaan...Kauheaa. Luulen, että ulkonäkö ja kateus  oli syys kiusaamiseen. Mieheni ei siis osallistunut kiusaamiseen, mutta ei kyllä uskaltanut mennä väliinkään. Muutaman kerran haki opettajan paikalle, kun tilanne oli karkaamassa käsistä. Tämä asia vaivaa häntä paljon. Raadollista on tuo yläkouluikäisten elämä. En tiedä, mitä tuosta pojasta on tullut. Toivon, että on pärjännyt elämässään hyvin. 

Ketään ei liene yllätä, että nuo luokan kiusaaja-kovikset asuvat edelleen sillä pikkupaikkakunnalla ja ovat jonkin sortin juoppoja ja elämäntapatyöttömiä. 

Ei mitään väliä - ei kiinnosta pätkääkään...!

Entisestä ylipainoisesta hienhajuisesta tytöstä tuli helvetin hyvännäköinen ja laiha mimmi, joku graafinen suunnittelija se kai on? Ja monta kissaa näyttää olevan.

Minusta tuli yksinäinen 31 vuotias. Työ vaativaa asiantuntijatyötä, olen korkeakoulutettu, palkka kuitenkin alimmasta päästä verrattuna muihin vastaavassa tehtävässä/koulutuksella/työkokemuksella. Varaa vain halpaan yksiöön, erittäin vaikea saada parempaa työpaikkaa. Opiskelu-aikojen jälkeen ei ole käytännössä ollut sosiaalista elämää. Vapaa-aika kuluu leffoja/sarjoja katsellessa. Koskaan en ole seurustellut.