Mitä tuli luokkasi rumasta/kiusatusta oppilaasta

En tiedä.

Ei luokalla mielestäni ollut ketään rumaa eikä ala-asteen jälkeen ketään onneksi kiusattu.

Perheellinen, hyvää elämää elävä hyvin toimeen tuleva tasapainoinen ihminen :D. Onneksi.

Sitten on näitä logged in- miehiä ja yh-äitejä...

Eipä kiusaajillakaan kovin hyvin mene.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella ja lukiossa olin epäsuosittu ja tavallaan aika rumakin. Nyt kovapalkkaisessa työssä metsäteollisuudessa, 2 lasta, aviomies, kaunis koti puiston laidalla. Sen sijaan ne suositut lapset ja kiusaajat: voi voi, niistä ei tullut mitään... Eli näin 40-vuotiaana voin sanoa tsemppiä kaikille kiusatuille: Älkää kuvitelko, että on hienoa olla elämänsä huipulla 13-18-vuotiaana. Se aika on ihmisen elämässä hyttysen pieru. Elämässä vain sillä on väliä, mikä sinusta tulee aikuisena.

Kaunis koti puisto laidalla vaikuttaa upealta. :)

Australiassa seilasi.

Asuu Kalifornissa, omistaa ratsutilan.

Kiusatusta tytöstä tuli jonkinsortin sotaherra. En tiedä tarkemmin mutta puolustusvoimilla työskentelee sotilaspuku päällä. Oli tosi jämyn oloinen ja pelottava kun jututin häntä paikallisessa.

Neljän lapsen äiti, vakityö (vaikka koulu oli äärettömän vaikeaa aikaa, oppimisongelmia paljon, uupumusta, masennusta), ihana mies (joo ei oo aina ollut ihanaa tässä 12 vuoden aikana)

Oma tupa, oma lupa. Monen mielestä ulospäin menee tosi hyvin, mutta todellisuudessa olen rikki, se ihminen kuka ei osaa itseään arvostaa, ei osaa pyytää itselle omaa aikaa ja hukuttaa omat tarpeet muiden hyvinvoinnin ylläpitoon ja aiheuttaa sen, että todellisuudessa olen hyvin onneton suurimman osan aikaa ja kärsin paljon siitä, että en osaa pitää puoliani.

Kiusaajat olivat tappaa minut, ja monen vuoden uhkailu oli toteutua kun liki onnistuin toteuttamaan aikeeni hypätä kuohuvaan koskeen.

Joku enkeli minut sillalta pelasti, hiljaiseen aikaan hiljaisessa paikassa ajoi auto juuri kun kapusin sillalle.

Sen jälkeen aloin toipua, tajusin että mähän en itteeni tapa ja anna niille paskakasoille sitä fiilistä, että saatiimpa seki kuoleen.

T: 9 vuotta rankasti kiusattu

Minä olin se ruma ja kiusattu. Olen opiskellut itselleni kolme eri ammattia, saanut siinä ohessa paljon kokemuksia ja ystäviä ja nykyinen työni on se mitä haluan tehdä niin pitkään kuin kunto vain kestää. Parisuhdetta ei ole mutta muita merkittäviä ihmissuhteita kyllä. Kaunis en ole vieläkään, mutta persoonallinen kyllä ja varmasti jään monen ihmisen mieleen, ja vanhemmiten olen alkanut arvostamaan ei-ulkoisia ominaisuuksia aina vain enemmän. En silloin masentuneena ja itsetuhoisena teininä olisi voinut kuvitella että voisin koskaan olla näin tyytyväinen elämääni, tai että olisin saanut nähdä ja kokea kaiken sen mitä tähän asti on tullut saavutettua. Mitä niistä muista luokkalaisista tuli, niin peruskouluaikaista parasta ystävääni lukuunottamatta ei mitään hajua koska en ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen kun sain päättötodistuksen käteeni ja muutin pois.

Muistan kaksi vähän sorretumpaa tyyppiä ala-asteelta, en sanoisi että olivat kiusattuja, mutta en toki osaa puhua heidän puolestaan.

Toinen on hammaslääkäri ja toinen lakimies, joten ammatillisesti heillä mennee hyvin. Yksityiselämästä en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Neljän lapsen äiti, vakityö (vaikka koulu oli äärettömän vaikeaa aikaa, oppimisongelmia paljon, uupumusta, masennusta), ihana mies (joo ei oo aina ollut ihanaa tässä 12 vuoden aikana)

Oma tupa, oma lupa. Monen mielestä ulospäin menee tosi hyvin, mutta todellisuudessa olen rikki, se ihminen kuka ei osaa itseään arvostaa, ei osaa pyytää itselle omaa aikaa ja hukuttaa omat tarpeet muiden hyvinvoinnin ylläpitoon ja aiheuttaa sen, että todellisuudessa olen hyvin onneton suurimman osan aikaa ja kärsin paljon siitä, että en osaa pitää puoliani.

Kiusaajat olivat tappaa minut, ja monen vuoden uhkailu oli toteutua kun liki onnistuin toteuttamaan aikeeni hypätä kuohuvaan koskeen.

Joku enkeli minut sillalta pelasti, hiljaiseen aikaan hiljaisessa paikassa ajoi auto juuri kun kapusin sillalle.

Sen jälkeen aloin toipua, tajusin että mähän en itteeni tapa ja anna niille paskakasoille sitä fiilistä, että saatiimpa seki kuoleen.

T: 9 vuotta rankasti kiusattu

Olen pahoillani. Hyvä, että auto tuli paikalle oikeaan aikaan ja olet vielä täällä. 

Auttaisiko sinua, jos juttelisit jonkun kanssa? Etenkin neljän lapsen äidin on hyvä saada puhua ikävistä tilanteista. 

Mielestäni elämäsi vaikuttaa todella hyvältä, joten hienosti olet toipunut vaikeasta tilanteestasi. :)

N

Luokan kiusattu muutti yläasteen jälkeen toiselle paikkakunnalle opiskelija-asuntolaan. Sen jälkeen ei mitään tietoa. Luokkakokouksen aikaan oli yritetty tavoittaa. Osoitetiedot salaiset, ei puhelinnumeroa, ei facebookia ym. Sitähän ne ihmettelivät... Minä en. 

Kuoli 25-vuotiaana kun narkkarikaveri puukotti.

En suoranaisesti ollut kiusattu, mutta lukion aikana syrjäydyin kokonaan koulukavereita, ruma, outo, huomaamaton, varmasti monen mielestä nolo ja ällöttävä. Nyt reilu kolmekymmentä, koulutus matalapalkkaiseen työhön, pitkä hoito historia, mies ja kaksi lasta. Voin vielä lasten saamisen jälkeen olevani vähemmän mamma kuin ne ns menestyneemmät ja silloin nätimmät, hoikemmat ja kellä oli paremmat vaatteet. Lapsille haluaa antaa kaiken sen, minkä puutteesta itse kärsi lapsena, vaikka toisaalta ei ne hienot vaatteet ja lelut ihmistä paremmaksi tee.

Siitä tuli persujen kansanedustaja. Siellä se nyt räyhää ja kokee jotain ylemmyyttä kai. Kostanee kokemaansa vääryyttä. Tai en minä tiedä. Vai liekö tuo ilkeä ja pyhää vihaa täynnä oleva juttu vaan joku rooli ja suojakuori? Surullista kuitenkin.

Minusta ei ole tullut yhtään mitään. Olen vielä reilusti alle 30-vuotias, mutta en ole opiskellut lukion jälkeen mitään ja monet ammatit joissa pitää olla sosiaalinen ovat ihan poissuljettuja. En meinaa päästä opiskelemaan ja uskon, että kun haku-uudistuksia tulee niin se ovi sinne mihin tahtoisin menee kiinni lopullisesti. En ole tyytyväinen elämääni ja ilo hävinnyt elämästä. Jännitän myös kaikkea ja ihmisiä muutenkin. Itsetunto täysin nolla ja kavereita puhumattakaan kumppani ei ole. Ajattelen myös, että kenenkään ei tarvi rakastaa minua ja olen täysin epäonnistunut sekä muuten surkea ihminen joka häpeää itseään ja elämäänsä. Olen myös niin yksinäinen, että tuskin tajuan mikä on kaveri ja en muista koska olen viimeksi ollut sellainen jolla ystävä on ollut. Ehkä  joskus yli kymmenen vuotta sitten oli koulussa yksi kaveri. En toivo enää elämältä mitään suurta ja mietin oikeasti, että maksan nyt aika kovan hinnan tästä kaikesta ja samalla ajaudun yhä kauemmas sellaisesta ihmisestä joka pääsee eteenpäin. Jos minulla olisi rahaa niin varmasti muuttaisin Suomesta pois, mutta tätä ei luultavammin tapahdu. Kiusaaminen on tietenkin vain yksi syy tähän kaikkeen, mutta kyllä ne jäljet johtavat sinne jos miettii sitä hetkeä kun elämä on mennyt huonoon suuntaan. Tosin olen ehkä muutenkin herkempi ja sellainen ihminen joka ei vaan kestä nini paljon.

Surmasi itsensä suljetulla. Tätä ennen oli kouluttautunut vaativiin asiantuntijatehtäviin, mutta pää ei ilmeisesti kestänyt, jolloin päihteet tulivat kuvioihin.

Vierailija kirjoitti:

Perheellinen, hyvää elämää elävä hyvin toimeen tuleva tasapainoinen ihminen :D. Onneksi.

Sitten on näitä logged in- miehiä ja yh-äitejä...

Eipä kiusaajillakaan kovin hyvin mene.

Tuli tästä mieleen, että minä kai sitten ole se nuori logged in- nainen jonka elämä kaikkea muuta kuin tasapainossa ja hyvään suuntaan menossa.

Mä en ollut kovin ruma, mutta olin epämuodikkaasti pukeutunut. Olen sitä edelleen, mutta koouluaikoja paljon keski-ikäistyneemmässä muodossa.

Elämässäni olen pärjännyt ihan hyvin. Tämän taustalla oli kai se, että minulla oli hyvät kotiolot. Yliopistossa löysin kaltaistani ja hyväksyvää seuraa. Olen professori, minulla on nykyään oma rakastava perhe (mies ja lapsi) ja ihan mukava elämä. Luokkakokouksissa en ole käynyt, on hauskempaakin tekemistä.

Yhdestä tuli skitsofreenikko, aika pahasti sairas kai, en ole vuosiin nähnyt. Tai tuskin kiusaaminen oli sairauden alkujuuri, mutta varmasti auttanut puhkeamisessa? Tyypillä oli oikeasti aika pelottavat ja oudot jutut jo ala-asteella. Niistä kai se kiusaaminenkin "johtui", siis koskaan syy ei ole kiusatussa, mutta sanotaanko että lapsena ja nuorena ei todellakaan ollut keinoja ymmärtää mielenterveyden prakaamisesta johtuvia juttuja. Ja ei kyllä tainnut olla aikuisillakaan siihen aikaan. Opettajilla eikä kouluterkkarillakaan, mitään kuraattoreja ei koulussa ollut ja ainoa psykologikin oli viinaan menevä vanha mies jota tavattiin pakollisena vain ammatinvalintakysymyksien ollessa ajankohtainen.

Yhdestä persoonallisesta pojasta tuli perheellinen mies, sos.alalla töissä. Ja komea kuin mikä nykyään! Ihana tyyppi, lapsena hassu ja erilainen, sellainen kummallinen pikku menninkäinen omien kiinnostuksen kohteidensa kanssa. Nykyään kun näkee, on ilo silmälle, hauska, ystävällinen ja haluu aina halata.

Vierailija kirjoitti:

Neljän lapsen äiti, vakityö (vaikka koulu oli äärettömän vaikeaa aikaa, oppimisongelmia paljon, uupumusta, masennusta), ihana mies (joo ei oo aina ollut ihanaa tässä 12 vuoden aikana)

Oma tupa, oma lupa. Monen mielestä ulospäin menee tosi hyvin, mutta todellisuudessa olen rikki, se ihminen kuka ei osaa itseään arvostaa, ei osaa pyytää itselle omaa aikaa ja hukuttaa omat tarpeet muiden hyvinvoinnin ylläpitoon ja aiheuttaa sen, että todellisuudessa olen hyvin onneton suurimman osan aikaa ja kärsin paljon siitä, että en osaa pitää puoliani.

Kiusaajat olivat tappaa minut, ja monen vuoden uhkailu oli toteutua kun liki onnistuin toteuttamaan aikeeni hypätä kuohuvaan koskeen.

Joku enkeli minut sillalta pelasti, hiljaiseen aikaan hiljaisessa paikassa ajoi auto juuri kun kapusin sillalle.

Sen jälkeen aloin toipua, tajusin että mähän en itteeni tapa ja anna niille paskakasoille sitä fiilistä, että saatiimpa seki kuoleen.

T: 9 vuotta rankasti kiusattu

Itsellä vähän sama tarina ja minäkin monesti mietin, että hyppään sillalta alas. Toisaalta ymmärrän mitä tarkoitat ja todella hienoa, että olet päässyt eteenpäin. Silti itseä voisi kuvailla termillä sisältä kuollut. Sekin on vaikeaa ymmärtää kuinka ei voi  nauttia enää elämästä tuntuu kuin olisi täysin tyhjä kuori.