Lue keskustelun säännöt.
Oletko jättänyt myöhästelijän kyydistä?
15.02.2020 |
Jotkut odotuttavat itseään yhä uudelleen. Sitten naureskellaan että mulla on varmaan päässä vikaa... oon varmaan adhd.. Ilmoitin tällaiselle selittelujälle että lähtö on tiettyyn aikaan ja sillon myös lähdetään. Mökkiviikonloppuun ehti muut hyvin, mutta myöhästelijä soitti 20min sovitun ajan jälkeen ja haukkui meidät täysin. Viestejä viikonlopun pilaamisesta tullut näemmä pitkin yötä.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Jos te myöhästyjät kuvittelette, että me ajoissa olijat emme ikinä stressaa mistään aikatauluista, niin voi kuule! Kunpa tietäisit!
Minun tuttavapiirissäni myöhästyjät ovat niitä, jotka ottavat tosi rennosti kaikki aikataulut. He vaan eivät pidä tärkeänä olla ajoissa silloin kun tietävät, että joku muu pystyy (heidän mielestään) helposti vähän odottamaan, mikäli joku myöhästyy.
Itse taas kuulun niihin, jotka ovat joka paikassa vähintään 5 minuuttia etuajassa, ja näen usein painajaisia siitä, että myöhästyn, ja heräilen pitkin yötä, jos aamulla on lähtö johonkin, minne en lähde rutiinisti. Se hermoilu on ihan hirveää, ja pahimmillaan se aiheuttaa sen, että huomaankin yhtäkkiä olevani yli tunnin etuajassa esim. rautatieasemalla tai lääkärin odotusaulassa tai ihanm missä vain, minne oli sovittu aikataulu.
Miten ihmeessä jaksat elää noin? Vai onko sulla vaan harvakseltaan joku tarkkaan kellonaikaan tapahtuva meno?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 15 v. tyttärellä on ADD. Hän huolehtii aamuisin kellon soimaan. Herää ajoissa ja on aina joka paikassa etuajassa. Hän pitää tosi tärkeänä sitä ettei myöhästy koskaan mistään. Ja kun sovimme monelta lähdetään jonnekin hän täsmällisesti valmiina lähtöön.
Minulla on yksi ystävä joka ei vaan ikinä saavu ajoissa paikalle. Hänen sanoessa että saavun klo 12, hän saapuu klo 15. Olen lakannut stressaamasta, aiemmin menetin hermoni tähän käytökseen. Se tuntui kunnioituksen puutteelta. Nykyään teen omiani ja lähden vaikka lenkille, jos häntä ei ala sovitulle ajalle kuulua. En pidättele hengitystäni ja odottele kärttyisenä. Toki kurjaa käytöstä kaverilta, mutta voin vaikuttaa vain siihen miten itse sen käsittelen. Työelämässä en arvosta myöhästelyä ja jos on oikeaa aikataulutettua menoa johonkin.
Yritän olla itse aina ajoissa, ja mielellään etuajassa.
Mä olen nykyään "myöhässä" töistä melkein joka aamu. Liukuma on klo 10 asti, joten oikeasti en ole myöhässä, mutta olen myöhässä siitä tavoitteesta jonka olen asettanut itselleni. Esim. olen ajatellut olevani töissä 8.30, mutta ei se koskaan onnistu vaan olen vasta 9.15.
Tämä on todella häiritsevää ja aamut tuntuvat kaaokselta. Muuten olen yleensä ajoissa ja pidän kiinni sovituista aikatauluista. Nämä arkiaamut ovat lähteneet ihan käsistä. Herään kuitenkin aina 6.15-6.45, ja en silti ehdi ikinä töihin edes 8.30. Työmatkaan menee 25 minuuttia...
Olen lähtenyt purkamaan ongelmaa, koska en vain kestä tällaista etten muka pääse lähtemään ajoissa. Seuraavanlaiset syyt olen keksinyt:
- Liukuma, eli ei ole pakko olla tiettyyn aikaan, joten ei ole mitään väliä jos onkin myöhemmin töissä
- Aamupalaan kuluva kohtuuttoman pitkä aika, koska selaan somea tai luen kirjaa
- Vessassa käyminen somea selaillen, siinä venyy vessareissu helposti 15min mittaiseksi
- Väsymys, ei jaksa herätä kun voi vielä vähän torkuttaakin
Noillehan voisi kaikille helposti tehdä jotain. Aina ennen olen selvinnyt aamutoimista noin tunnissa. Heti, kun ei ole pakko olla jossain tiettyyn aikaan, homma lähtee käsistä. Kamalan stressaavaa se on ja tuntuu todella tyhmältä herätä aikaisin vain siksi, että voi höntsäillä kotona, ja silti joka aamu tulee myös kiire. Olisi kamalaa, jos joka paikkaan lähteminen olisi tällaista sähellystä ja myöhästelyä.
En ole koskaan myöhästynyt omalla vetkuttelulla ja välinpitämättömyydellä ja taustalla se, että pelkkä ajatus myöhästymisestä vaivaa ja myöhästyminen on noloa. En tykkää itsekkään myöhässä olevista.
Kerran myöhästyin töistä, kun auto ei lähtenyt käyntiin. Menin taksilla 15 minuuttia myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä äiti on tällainen viime tingassa lähtijä ja myöhästelijä. Siskoni on samanlainen, en tiedä onko opittu tapa vai geeneissä. Ehkä vähän molempia, koska hajamielisyys ainakin kulkee suvussa. Siis sellainen tahaton, mikä on kyllä riesa.
Lapsena äiti syytti aina minua ja siskoa, jos hän myöhästyi töistä. Huusi ja kirosi, aamut oli usein kurjia sen takia. Kummasti äidin myöhästely ei ole muuttunut miksikään vaikka ei enää meitä tarvitse vahtia aamulla kouluun valmistautumisessa tai viedä päiväkotiin. Aina tehtiin lapsena se mitä käskettiin eli syötiin ne aamupalat ja vaatteet päälle. Äiti keksii aina jotain ihmeellistä tekemistä, esim. kuka alkaa työaamuna imuroimaan?? Tekee toissijaisia juttuja ja ihmettelee kun myöhästyy.
Jos piti koko perheen olla jossakin, oltiin aina myöhässä ja usein äidin takia. Nykyisin siskoani saa aina odottaa. Jos ollaan sovittu että tulen hakemaan aikaan X ole pihalla valmiina silloin, ei näy. Laitan vielä ennen lähtöäni viestin että lähden nyt, menee 10 min. Ei siltikään. Sitten painelen sisälle (sisko asuu kotona vielä, on 17v) katsomaan missä luuraa ja siellä se on puolipukeissa meikkaamassa/syömässä. Raivostuttavaa. Asiasta ei tietenkään saa sanoa ja aina on joku tekosyy. Itselläkin on välillä paha tapa lähteä viime tingassa, mutta harvoin myöhästyn oikeasti, koska koen sen nolona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on ollut näitä, joilla myöhästyminen ei ole tahallista välinpitämättömyyttä, vaan ajantajun täydellinen katoaminen. Viittaa neurologiseen häiriöön. Joillakinhan syynä oli hoitamaton ADD, johon oikea lääkitys auttoi. Suosittelen näitä tapamyöhästelijöitä käymään tutkimuksissa, voi elämänlaatu ja ihmissuhteet parantua.
Aikuisilla ADD/ADHD:ta epäilijöillä ei kyllä ole mikään helppo tie edessä. Se ei mene niin, että mennään vain tutkimuksiin ja asia selviää. Edessä on monia tutkimuksia, psykologikäyntejä, mielialalääkkeiden tuputtamista. Prosessi kestää hyvin usein monta vuotta.
Ja jotta lääkityksen saa, pitää pystyä todistamaan, että ongelmia on ollut jo lapsuudessa. Jos lääkitys vihdoin myönnetään, niin se lääkeviidakkokin on aikamoinen suo. Ei todellakaan helposti löydy sopivaa lääkitystä, ja jostain syystä ensimmäisenä potilaita laitetaan testaamaan SSRI-lääkkeitä.
Hemmetti. Tää on muuten varmaan totta. Itsellä vaikuttaa olevan kaikki tässä ketjussa luetellut ADD-piirteet. En ole kuitenkaan ymmärtänyt hakea siihen diagnoosia. Kaksvitosena olen käynyt huonon muistin takia neuropsykologin testissä ja siinä kävi ilmi, että mulla on mun muuta tasoa huonompi muisti ja oliko keskittymisessä tai toiminnanohjauksessa tai jossain vastaavassa myös puutetta. Neuropsykologi totesi että tuo tasoa heikompi muisti ja muut sopii masennukseen ja väitti kivenkovaa että olen masentunut, vaikka itse en kokenut itseäni millään tavalla masentuneeksi. Nyt kun asiaa googlasin niin tuo tasoa heikompi muistihan on myös ADD:lle tyypillistä. Mua on pidetty aivan turhaan siis viimeiset 10 vuotta masentuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on tällainen myöhästelijä ja en voi yhtään ymmärtää miten se on mahdollista, että juuri kun pitää vaikka aamulla lähteä, niin hän huomaakin että oho ei ole pessyt vielä hampaita ja menee niitä pesemään, käy samalla vielä kusella kun on kylppärissä, alkaa sitten etsiä takkiaan, tai haluaakin laittaa jonkin toisen takin mutta missäs se onkaan, käy hakemassa vaatehuoneesta sen, josta löysi samalla nämä laskettelulasit, joita Repe halusi lainata niin ajetaan menomatkalla Repen talon kautta, jossa tietysti jää Repen kanssa juttelemaan ihan ohimennen hetkeksi, ja se autoon palaaminen kestää sitten vielä kun huomaa että kauheat jäät lokareissa ja potkii niitä irti, autoon päästyään alkaa etsimään aurinkolasejaan joka lokerosta ja selittää vaan innoissaan mulle että kesti tovin kun Repe kertoi että oli käynyt Heikin luona ja et arvaa kenen kanssa se Heikki nykyään seukkaa! Lopulta päästään perille ja huikkaa iloisena ettei edes pahasti myöhästytty kun lähdettiin niin ajoissa!
Voin sanoa että jos on jokin minulle tärkeä meno, niin lähden sillä aikaa kun on pesemässä niitä hampaitaan, tulkoon joskus perässä jos tulee.
Kuulostaa ADD:ltä. Niille on just tyypillistä tuo että alkavatkin tehdä huomaamatta jotain muuta kuin pitäis ja se johtaa taas toiseen hommaan. Lopulta koko päivä on voinut mennä hukkaan ja on aloittanut sata hommaa, joista suurin osa on todennäköisesti jäänyt kesken.
No on ADD-ihmisissä hyvätkin puolensa. He ovat yleensä varsin luovia. Tutkimusten mukaan heidän on usein muita helpompi katsoa asioita uudesta näkökulmasta ja keksiä omaperäisiä ideoita ja ratkaisuja.
Hyvin mahdollista. Mutta sitten kun on jokin mieluisa juttu, niin tekee sen huolella ja keskittyy 100 prosenttisesti.
Tottakai on hyviäkin puolia! Tuohon energiaan alunperin ihastuinkin, miten yltiöpositiivinen on ja se liittyy myös siihen, ettei ymmärrä miksi minulla ärsyttää odottaa ja myöhästyä, kun "eihän tästä mitään vahinkoa kenellekään aiheudu" ja "katso nyt, just sopivasti tultiin suoraan ruokapöytään!" kun muut on siellä ensin tunnin vaihtanut kuulumisia ennen ruokailua.
Olen oppinut elämään tämän hänen piirteensä kanssa, vaikka en sitä ymmärrä, kun itse olen täsmällinen.
Elän diagnostisoimattoman ADD-miehen kanssa. Riitelimme alussa tosi paljon ja tajusin nämä piirteet vasta, kun lapsemme sai ADD-diagnoosin.
Itse olen säntillinen ja tarkka ja yleensä liian aikaisin joka paikassa, koska hermoilen, etten vain myöhästy. Mies taas sellainen, että jospa tässä vaikka kiehauttaisi kahvit, kun olen jo ulkovaatteet päällä ovella menossa ja juna on lähdössä 20 minuutin päästä.
Mutta se, mikä oli se ensimäinen juttu, milloin aloin tajuamaan, että miehellä ei oikeasti ole huolta ehtimisistä yms. oli,kun esikoisen synnytys alkoi. Vedet meni ja heti perään rajut supistuksen. Mies pisti kahvit tippumaan ja sanoi, että lähenpä tästä suihkuun ja jäi raakaamaan partaa huolella ja laittamaan itseään kuntoon ja haki aamulehden. Kun eihän tässä nyt kiire ole ja ehtiihän sitä nyt sinne sairaalaan :D
No ehdittiin, mutta turhaan riideltiin monta vuotta, kun en ymmärtänyt, mistä on kyse. Mutta kun seuraan lastamme, niin joskus naurattaa, kuinka isänsä kanssa ovat samanlaisia taivaanrannan maalareita. Kun on lähtö jonnekkin, niin silmät selällään haakuillaan ihan jotain muuta ja ajatellaan, että onhan tässä aikaa ja kiehautetaanpa kahvit ja lukaistaanpa vaikka lehti yms.
Vuosien varrella on opittu ehtimään ajoissa, kun lähden vain kävelemään autoon. Mies on oppinut sen, ettei ala enää kahvinkeittoon, jos istun autossa.
Ei juma, aiheena oli "Oletko jättänyt myöhästelijän kyydistä?" ja tänne tulee nämä minäminäminä -ihmiset jauhamaan omista jutuistaan. Tehkää oma keskustelu omille ongelmillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein ap!Turha soitella perään...se myöhästelijä voisi soittaa että myöhästyy 15min...tms.Oikeakin syy voi olla vaikka joku kolari ja tie tukossa mutta aina voi ilmoittaa...ellei sitten itselle ole jotsin sattunut.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan myöhästynyt omalla vetkuttelulla ja välinpitämättömyydellä ja taustalla se, että pelkkä ajatus myöhästymisestä vaivaa ja myöhästyminen on noloa. En tykkää itsekkään myöhässä olevista.
Kerran myöhästyin töistä, kun auto ei lähtenyt käyntiin. Menin taksilla 15 minuuttia myöhässä.
Joo,komppaan!
En ole myöhästynyt töistä kuin kaksi kertaa,kerran nukuin pommiin,en vaan herännyt kellon soittoon,ja kerran menin väärään vuoroon,onneksi ei olleut aikainen aamuvuoro ja oli jo muita paikalla. Ja myöhästyminen ei vaarantanut kenenkään elämää.
Myöhästymällä osoittaa ettei välitä asiasta/ihmisestä/tilaisuudesta/katsokaakunminätulen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten haukkuminen ja selän takana paskan puhuminen on paljon nolompaa kuin myöhästely. Miettikääpä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten haukkuminen ja selän takana paskan puhuminen on paljon nolompaa kuin myöhästely. Miettikääpä sitä.
T. Myöhästelijä
T. Ei se nyt ole niin vakavaa vaikka joka kerta joku minua odottaa 15-60 min kun en sovittuna aikana tule paikalle ja vien toisten aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten haukkuminen ja selän takana paskan puhuminen on paljon nolompaa kuin myöhästely. Miettikääpä sitä.
Niinpä. Huomaa selkeästi miten tämäkin ketju on täynnä näitä selän takana paskanjauhajia. He itse ovat niin täydellisiä omasta mielestään ja kaikissa muissa on aina jotain vikaa. Aina löytyy haukkumisen ja paskanjauhamisen aihetta jostain. Ikinä kukaan ei osaa kunnioittaa ja arvostaa tarpeeksi näitä täydellisiä virheettömiä prinsessoja, joita tulisi heidän mielestään kohdella kuin kuninkaallisia, sillä ovathan he muita paljon parempia ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten haukkuminen ja selän takana paskan puhuminen on paljon nolompaa kuin myöhästely. Miettikääpä sitä.
Ja sarjamurhaaminen! Mietittekö sitä, täydelliset! Ette varppina! T. ADDADHDABBA-diagnoosi
Minä olen joko myöhässä tai etuajassa, en osaa hahmottaa milloin olisi oikea aika lähteä. Mies ei ymmärrä tätä, kun johonkin lähdetään se menee suunilleen näin: (puen takkia päälle) "Mennään jo" (mies) "Hei me ei ajeta sinne kuin 15 min !" (minä) "Ok" (alan lakata kynsiä ja seikkalla Facebookissa) " Hei nyt pitää mennä!" (mies seisoo vieressä takki päällä) "Ai nytkö kun lakkasin just kynnet, justhan sä sanoit ettei vielä ole kiire!" ( Revin kenkiä jalkaan tuohtuneena ja sotken joka paikan kynsilakkaan).
Vierailija kirjoitti:
Minä olen joko myöhässä tai etuajassa, en osaa hahmottaa milloin olisi oikea aika lähteä. Mies ei ymmärrä tätä, kun johonkin lähdetään se menee suunilleen näin: (puen takkia päälle) "Mennään jo" (mies) "Hei me ei ajeta sinne kuin 15 min !" (minä) "Ok" (alan lakata kynsiä ja seikkalla Facebookissa) " Hei nyt pitää mennä!" (mies seisoo vieressä takki päällä) "Ai nytkö kun lakkasin just kynnet, justhan sä sanoit ettei vielä ole kiire!" ( Revin kenkiä jalkaan tuohtuneena ja sotken joka paikan kynsilakkaan).
Ja se ei ole vaihtoehto, että itse aikuisena voisit arvioida, paljonko esim. Tuohon kynsilakkarupeamaan menee aikaa?
Mulla on adhd ja olen kyllä etuajassa kaikkialla, koska olen impulsiivinen ja innoissani asioista. Turha adhd:tä syyttää. Voi jättää toistuvasti myöhästelevän kyydistä.
Vierailija kirjoitti:
Missään muualla kuin Suomessa ei kyllä olla näin rakastuneita aikatauluihin ja ajoissa olemiseen, ihan kuin koko maailma kaatuisi siihen, jos ystävää pitää odotella vartti.
Et oo esim japanilaisista kuullut? Vielä tarkempia aikataulujen kanssa kuin me täällä Suomessa. Jos on minuutinkin myöhässä (tai liikaa etuajassa!) niin se on hirveä häpeä ja todella epäkohteliasta, koska tuhlataan muiden aikaa. Anteeksi pyydellään minkä keritään.
Jos olen esimerkiksi työn touhussa tai nukkumassa, laitan muistutuksen tai kellon soimaan ajoissa. Tähtään aina aiempaan bussiin kuin mikä olisi se ihan viimeinen mahdollinen, jonka vuoksi olen lähes aina 10-15 ajoissa joka paikassa. Siinä on siis joustoa sen verran, että jos aamulla vaikka sattuu kahvikuppi kaatumaan tai avaimet on hukassa, olen todennäköisesti vielä seuraavallakin bussilla juuri ja juuri ajoissa. katson usein myös mapsista arvioidut ajo- ja kävelyajat, ja muistan lisätä ruuhka-aikoina ajoaikoihin 15min. Lisäksi rannekelloni on 3min edellä oikeaa aikaa. Ylipäätänsä haluan mieluummin vähän nähdä vaivaa sille, ettei tarvitse aikatauluista stressaantua.