Oletko jättänyt myöhästelijän kyydistä?

Kommentteihini tulee näköjään alapeukkuja. Mikä vika on siinä, että jos kerran tiedostaa sen että ajoissa oleminen on itselle työlästä ja vaatii erityistä yrittämistä, koettaa vähentää tarkkoja aikatauluja elämästään? Mä koen että tämä sopii sekä mulle että jäljelle jääneille läheisilleni/työkavereilleni paremmin. Jaksan panostaa sit niihin tapaamisiin joihin on kellonaika, ja myöhästelen paljon vähemmän kuin aiemmin. Myös vapaa-ajan harrastusten ja tapaamisten suhteen poisvalinta on puolin ja toisin ollut varmaan ihan hyvä asia. Ne jotka nauttii aikatauluista ja täsmällisyydestä saa sitten tehdä sitä keskenään ja minä ja muut myöhästelijät ollaan tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joille vartti sinne tai tänne ei ole niin tärkeää. t. 44

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Ei tuota ongelmaa. Arvioin aina realistisesti etukäteen matkaan menevän ajan. Tarkistan julkisten liikennevälineiden aikataulut. Lisään muutaman minuutin yllättävien tilanteiden varaa. Päätän, milloin on lähdettävä kotoa.

Ennen lähtöä voin kyllä hössätä, vaikka yritän aikatauluttaa myös aamutoimet niin, ettei paniikkia tule. Kiire stressaa minua hirveästi.

Kun pääsen lähtemään kotoa ajoissa, olen ihan tyyni. Jos tulen paikalle etuajassa, käytän ylimääräisen ajan joko mietiskelemällä itsekseni tai seurustelemalla muiden kanssa - riippuu tietenkin tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Kommentteihini tulee näköjään alapeukkuja. Mikä vika on siinä, että jos kerran tiedostaa sen että ajoissa oleminen on itselle työlästä ja vaatii erityistä yrittämistä, koettaa vähentää tarkkoja aikatauluja elämästään? Mä koen että tämä sopii sekä mulle että jäljelle jääneille läheisilleni/työkavereilleni paremmin. Jaksan panostaa sit niihin tapaamisiin joihin on kellonaika, ja myöhästelen paljon vähemmän kuin aiemmin. Myös vapaa-ajan harrastusten ja tapaamisten suhteen poisvalinta on puolin ja toisin ollut varmaan ihan hyvä asia. Ne jotka nauttii aikatauluista ja täsmällisyydestä saa sitten tehdä sitä keskenään ja minä ja muut myöhästelijät ollaan tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joille vartti sinne tai tänne ei ole niin tärkeää. t. 44

Älä välitä. Tämä ketju on otsikkonsa perusteella suunnattu niille ajoissa oleville ihmisille, jotka ottavat lisäksi herkästi nokkiinsa kaikesta. Ketju on siis sellaisia täynnä ja alapeukut menee sen mukaan. Mikään ei ole heille hyvä. Ei siis myöskään se että myöhästelijä valitsee rennommat kaverit ja vähentää menoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentteihini tulee näköjään alapeukkuja. Mikä vika on siinä, että jos kerran tiedostaa sen että ajoissa oleminen on itselle työlästä ja vaatii erityistä yrittämistä, koettaa vähentää tarkkoja aikatauluja elämästään? Mä koen että tämä sopii sekä mulle että jäljelle jääneille läheisilleni/työkavereilleni paremmin. Jaksan panostaa sit niihin tapaamisiin joihin on kellonaika, ja myöhästelen paljon vähemmän kuin aiemmin. Myös vapaa-ajan harrastusten ja tapaamisten suhteen poisvalinta on puolin ja toisin ollut varmaan ihan hyvä asia. Ne jotka nauttii aikatauluista ja täsmällisyydestä saa sitten tehdä sitä keskenään ja minä ja muut myöhästelijät ollaan tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joille vartti sinne tai tänne ei ole niin tärkeää. t. 44

Älä välitä. Tämä ketju on otsikkonsa perusteella suunnattu niille ajoissa oleville ihmisille, jotka ottavat lisäksi herkästi nokkiinsa kaikesta. Ketju on siis sellaisia täynnä ja alapeukut menee sen mukaan. Mikään ei ole heille hyvä. Ei siis myöskään se että myöhästelijä valitsee rennommat kaverit ja vähentää menoja.

Juuri niin. He ja heidän tärkeät aikataulunsa ovat maailman keskipiste. Arvostus ja kunnioitus toimii heidän maailmassaan vain yksisuuntaisesti. Heidän aikansa on arvokasta ja heitä tulee kunnioittaa, muiden sopeutua tismalleen heidän rytmitykseensä. Eiväthän he käsitä mitn raskasta se voi muille olla ja että heitä ei suorastaan ihailla ja haluta olla heidän piireissään.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Meninpä sitten millä tahansa kulkupelillä, katson etukäteen kuinka kauan matkaan kuluu aikaa ja varaan vielä hieman ylimääräistä. En uppoudu mihinkään, jos tiedossa on että pian on lähdettävä johonkin. Tarvittaessa muistutus puhelimeen. En ole millään lailla aamuihminen ja siksi laitan useamman herätyksen, etten vahingossa ohita sitä ainoaa ja myöhästy sen takia. Työaamuihin on muotoutunut rutiini, mikä sujuu itsekseen oikeassa aikataulussa. Jos jään istumaan ja mietiskelemään, selailemaan nettiä aamupalan aikana tai jotain muuta turhaa, myöhästyn varmasti. Jos johonkin lähteminen vaatii enemmän valmisteluja, aloitan hyvissä ajoin ja olen sitten mieluummin etuajassa valmiina ja kulutan ylimääräisen ajan vaikka av:lla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla on geneettinen alttius myöhästelylle, toiset taas ovat jämptejä luonnostaan.

Tässä muuten taas esimerkki faktasta, joka menee ihmisillä tunteisiin. Miksei vaan voi hyväksyä sitä, että kaikki ihmiset käyttäytyvät omien ominaisuuksiensa pohjalta? Siksi, kun se loukkaa minua, yliopiston käynyttä "älykköä".

Kenellä tämä muka menee tunteisiin.

Itse olen aina täsmällinen, on ominaisuus sitten geneettinen tai ei. Kun jätän myöhästelijän kyydistä tai huomioimatta (koska geneettinen ominaisuuteni on täsmällisyys, ja toinen geneettinen ominaisuus on halu ajaa rauhallisesti ja liikennesääntöjen mukaisesti), niin en tunne minkäänlaista vihaisuutta myöhästelijää kohtaan, onhan hän aikuinen ihminen ja varmasti osaa itse järjestää kyytinsä. Mutta se myöhästelijä kyllä joskus suuttuu. 

Liittyykö tämä suuttuminen ja loukkaantuminen jotenkin samaan kromosomiin kuin se myöhästymisgeeni?

Mun koulukaveri oli aina myöhässä, pyöräiltiin yhdessä kouluun, kerran itse nukuin pommiin ja kaveri itse ihme ja kumma oli ajoiSssa, niin hän ei mitään kertonut ja lähti pyörällä kouluun. Minä en siis ollut edes kuin minuutin myöhässä eli jos kaveri olisi normaaliin tapaan ollut myöhässä hän ei olisi edes sitä huomannut.

Miepä siellä odottelin ja odottelin ja soittelin eikä vastannut, päätin ajaa kouluun ja siellä se kaveri olikin, eikä sanonut mitään muuta kuin "ai, luulin että oot mennyt jo"

Öö, me sovittiin että 7.30 kaupan edessä ja kaverilla kesti aina 7.45 että saapui, siis ihan aina odotin vartin siinä.

Krooninen myöhästyjä on tuudittautunut siihen, että kyllähän asiat rullaavat heidänkin aikataulullaan.

Eivät parat älyä itsekkyyttään: 

ajatellaan myöhästyjää, joka on aina 30 min. tapaamisesta myöhässä. Ajoissa oleva treffikumppani päättää vuosikymmenen käytännön jälkeen ruvta myöhästymään 60 min.

Alkuperäinen myöhästyjä joutuu odottajan rooliin. Hyväksyykö hän sen mukisematta? Jos ei, niin miksi ei?

Kuka on alunperin tehnyt kirjoittamattoman säännön, että 30 min. on ok, 60 min. ei?

Myöhästelijälle sopii vain ja ainoastaan oma myöhästyminen.

Aika jännä muuten että ajoissa olevat loukkaantuu syvästi, jos joku on vaikka 5 min myöhässä, koska hän on varastanut heidän mielestään paikallaolijoiden määrä × 5 min aikaa ja on itsekäs. Silti heidän mielestään tämän huonon ajantajun omaavan ihmisen pitäisi heidän takia stressata ja valmistautua vaikka koko edellinen päivä, miettiä kaikki mahdolliset varakyydit ja reitit ja tulla paria tuntia aiemmin paikalle heidän takiaan. Eikös se ole yhtään itsekästä aiheuttaa toiselle valtavasti turhaa stressiä? Vähän niin kuin jos sulla ei ois vaikka yhtään laulutaitoa ja silti joku vaatisi että sun pitää lauluesitys julkisesti muille joka päivä ja sen pitää mennä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kommentteihini tulee näköjään alapeukkuja. Mikä vika on siinä, että jos kerran tiedostaa sen että ajoissa oleminen on itselle työlästä ja vaatii erityistä yrittämistä, koettaa vähentää tarkkoja aikatauluja elämästään? Mä koen että tämä sopii sekä mulle että jäljelle jääneille läheisilleni/työkavereilleni paremmin. Jaksan panostaa sit niihin tapaamisiin joihin on kellonaika, ja myöhästelen paljon vähemmän kuin aiemmin. Myös vapaa-ajan harrastusten ja tapaamisten suhteen poisvalinta on puolin ja toisin ollut varmaan ihan hyvä asia. Ne jotka nauttii aikatauluista ja täsmällisyydestä saa sitten tehdä sitä keskenään ja minä ja muut myöhästelijät ollaan tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joille vartti sinne tai tänne ei ole niin tärkeää. t. 44

Minusta tämä on erittäin kannatettava periaate.

Olen karsinut kaikki myöhästelijät lähipiiristäni, ihan vaan ignooraamalla. Yhden aviomiehen mm. Minulle sopii oikein hyvin, että myöhästelijät hengailevat keskenään, mutta mulle ei tartte semmoisen tulla töihin eikä kaveriksi, miksi ne edes yrittävät, en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Menen joka paikkaan n. viisi minuuttia aiemmin kuin pitäisi. Vieraissa paikoissa katson kartasta valmiiksi kauanko kohteeseen menee kävellen, tai jos menen julkisilla, otan aina aikaisemman bussin, tai menen taksilla hyvissä ajoin. En uppoudu ennen lähtöä mihinkään kirjoihin tai töihin niin että unohtaisin lähteä. En ole aamuihminen, mutta lähden silloin kun olen päättänyt. Olen järjestelmällinen ja laitan kaiken hyvissä ajoin valmiiksi, ettei tarvitse viime hetkellä alkaa pestä tukkaa tai etsiä metrolippua.

No en minäkään nyt tietenkään varttia ennen lähtöä ala kirjaa lukemaan, vaan sanotaan että on lauantai ja menet teatteriin klo 19. Kello on 10 ja vaatteet on valittu. Teatteriin menee bussilla puoli tuntia. Et ole sopinut päivälle mitään muuta. Miten päiväsi etenee?

Käyn päivällä kaupassa tai hoidan asioita, syön lounaan. Kotona olen takaisin viimeistään kello 16. Jos pitää käydä suihkussa, käyn, pesen tukan, kuivaan ja laitan sen. Meikkaan viimeistään kello 17:30. Lähden sellaisella bussilla joka on teatterin edessä kello 18:30, jotta minulla on aikaa rauhassa jättää vaatteet, käydä vessassa ja etsiä paikkani.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä muuten että ajoissa olevat loukkaantuu syvästi, jos joku on vaikka 5 min myöhässä, koska hän on varastanut heidän mielestään paikallaolijoiden määrä × 5 min aikaa ja on itsekäs. Silti heidän mielestään tämän huonon ajantajun omaavan ihmisen pitäisi heidän takia stressata ja valmistautua vaikka koko edellinen päivä, miettiä kaikki mahdolliset varakyydit ja reitit ja tulla paria tuntia aiemmin paikalle heidän takiaan. Eikös se ole yhtään itsekästä aiheuttaa toiselle valtavasti turhaa stressiä? Vähän niin kuin jos sulla ei ois vaikka yhtään laulutaitoa ja silti joku vaatisi että sun pitää lauluesitys julkisesti muille joka päivä ja sen pitää mennä hyvin.

Ei tarvitse tulla pari tuntia aiemmin, sovittu aika riittää oikein hyvin. Joskus tapahtuu yllättäviä viivytyksiä, vaikka ketjukolari moottoritiellä, mutta jos ihmisellä ei ole tapana myöhästyä aina milloin mistäkin syystä ja hän ilmoittaa tulevansa myöhässä, se yleensä ymmärretään. Sitten jos joku on aina myöhässä, selitys vain vaihtuu oksentavasta hamsterista kadonneisiin autonavaimiin, ei enää riitä ymmärrystä. Ei voi mitään.

Kyllä se on niin että nämä myöhästelijät eivät arvosta toisia. Itselläni on kaverina myöhästelijä, voit aina tuplata odotus ajan, jos hän sanoo tulevansa tunnin päästä, se on kaksi tuntia jne.

Samoin hän ei osta keikkalippuja, koska ei voi tietää mitä tekee puolenvuoden päästä, ja sitten itkee kun jäi ilman lippuja kun keikka koittaa. Mutta pystyy kyllä osallistumaan yhteen vuosittaiseen tapahtumaan johon pitää ilmoitauttua vuosi etukäteen, olen kysynyt miten silloin tiedät mitä teet vuoden kuluttua, eli kyse on täysin siitä että kyseiset henkilöt pystyvät kyllä tietämään ja olemaan ajoissa kun heitä tarpeeksi kiinnostaa.

Paras olla odottamatta koskaan, tulevat jos kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Kyllä, menen tärkeisiin tapaamisiin kuten työhaastatteluun tai junaan tms reilusti etuajassa, viimeistään 10 min etuajassa. Myös töihin tapaan mennä niin että jää ns. myöhästymisvara jos liikenteessä on ongelmia, eli tähtään siihen että olen töissä viimeistään 5min ennen työajan alkua. 

Nyt kun mietin, niin kyllä mä oikeastaan kavereita näkeissä sun muita epävirallisiakin olen joku 5min etuajassa sovitusta tapaamisesta. Koen epäkohteliaana että minua joutuisi joku oottelemaan muutamaa minuuttia pidempää, mieluiten ei lainkaan.

Töissä työtehtäväni ovat semmosia että kyllä tosiaankin pitää olla tietoinen kellosta ja siitä mitä maailmassa tapahtuu. Useampi homma on oltava ns. pyörimässä samaan aikaan, joten toki monesti eri työpisteillä on sekuntikello muistuttelemassa että piip piip, nyt pitää täytyy näytteet pois lämpöhauteesta tms ja hetkeksi keskeytyy se toinen tehtävä. vaatii pelisilmää ja tietoisuutta ajankulusta, työt kun on saatava päivän aikana tehtyä loppuun vaikka ovat aikaa vieviä, joten jos ei huvita ylitöihin jäädä niin kyllä sitä kelloa sietää vähän katella.

Luen paljon, mutta luen kun siihen on aikaa upota. Esimerkiksi töiden jälkeen illalla. Ei tulisi mieleenkään ns. uppoutua johonkin romaaniin aamukahvia juodesa kun tietää että 15 min päästä on lähdettävä töihin. Siinä kohtaa luetaan sitten jotain lyhyttä, uutisia lehdesta jne. Ja kyllä, välillä katsellaan kelloa. 

Mulla on ihan kohtuullisen hyvä ajantaju kyllä muutenkin, kykenen arvioimaan esim kävelylenkillä paljonko on aikaa mennyt kelloon kattomatta, mutta kellon katsominen on ihan luonteva osa arkea eikä tuo mitään erikoisia paineita tai estä tekemästä töitä. 

Onko myöhästelijän aika jotenkin arvokkaampaa kuin sen, joka on ajoissa paikalla ja odottaa?

Ei ole.

Kyllä, olen jättänyt myöhästelijöitä lehdelle soittelemaan ja karauttanut kohti auringonlaskua, olen syönyt yksin lounaan ja ollut vastaamatta lounaskaverin soittoihin, kun olin jo syönyt ja todennut, että yksinpä söin. Taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Kyllä, menen tärkeisiin tapaamisiin kuten työhaastatteluun tai junaan tms reilusti etuajassa, viimeistään 10 min etuajassa. Myös töihin tapaan mennä niin että jää ns. myöhästymisvara jos liikenteessä on ongelmia, eli tähtään siihen että olen töissä viimeistään 5min ennen työajan alkua. 

Nyt kun mietin, niin kyllä mä oikeastaan kavereita näkeissä sun muita epävirallisiakin olen joku 5min etuajassa sovitusta tapaamisesta. Koen epäkohteliaana että minua joutuisi joku oottelemaan muutamaa minuuttia pidempää, mieluiten ei lainkaan.

Töissä työtehtäväni ovat semmosia että kyllä tosiaankin pitää olla tietoinen kellosta ja siitä mitä maailmassa tapahtuu. Useampi homma on oltava ns. pyörimässä samaan aikaan, joten toki monesti eri työpisteillä on sekuntikello muistuttelemassa että piip piip, nyt pitää täytyy näytteet pois lämpöhauteesta tms ja hetkeksi keskeytyy se toinen tehtävä. vaatii pelisilmää ja tietoisuutta ajankulusta, työt kun on saatava päivän aikana tehtyä loppuun vaikka ovat aikaa vieviä, joten jos ei huvita ylitöihin jäädä niin kyllä sitä kelloa sietää vähän katella.

Luen paljon, mutta luen kun siihen on aikaa upota. Esimerkiksi töiden jälkeen illalla. Ei tulisi mieleenkään ns. uppoutua johonkin romaaniin aamukahvia juodesa kun tietää että 15 min päästä on lähdettävä töihin. Siinä kohtaa luetaan sitten jotain lyhyttä, uutisia lehdesta jne. Ja kyllä, välillä katsellaan kelloa. 

Mulla on ihan kohtuullisen hyvä ajantaju kyllä muutenkin, kykenen arvioimaan esim kävelylenkillä paljonko on aikaa mennyt kelloon kattomatta, mutta kellon katsominen on ihan luonteva osa arkea eikä tuo mitään erikoisia paineita tai estä tekemästä töitä. 

Lisäänpä vielä tähän aimpaan viestiini että en tosiaankaan ole aamuihminen vaan iltavirkku. Mulle aamut on epämiellyttäviä koska olen väsynyt, joten niissä on aika reipastahtinen rutiini (ylös - pue - koirat ulos -aamupala/lyhyt hetki lehden parissa kahvin kanssa jos aikaa - töihin) yleensä, ettei hirveesti ole luppoaikaa, koska nukun pitkään. En olekaan aiemmin ajatellut että tämä myöhestelijyys liittyisi jotenkin ihmisen aamu/iltavirkkuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisilla on geneettinen alttius myöhästelylle, toiset taas ovat jämptejä luonnostaan.

Tässä muuten taas esimerkki faktasta, joka menee ihmisillä tunteisiin. Miksei vaan voi hyväksyä sitä, että kaikki ihmiset käyttäytyvät omien ominaisuuksiensa pohjalta? Siksi, kun se loukkaa minua, yliopiston käynyttä "älykköä".

Kenellä tämä muka menee tunteisiin.

Itse olen aina täsmällinen, on ominaisuus sitten geneettinen tai ei. Kun jätän myöhästelijän kyydistä tai huomioimatta (koska geneettinen ominaisuuteni on täsmällisyys, ja toinen geneettinen ominaisuus on halu ajaa rauhallisesti ja liikennesääntöjen mukaisesti), niin en tunne minkäänlaista vihaisuutta myöhästelijää kohtaan, onhan hän aikuinen ihminen ja varmasti osaa itse järjestää kyytinsä. Mutta se myöhästelijä kyllä joskus suuttuu. 

Liittyykö tämä suuttuminen ja loukkaantuminen jotenkin samaan kromosomiin kuin se myöhästymisgeeni?

Varmaankin samassa määrin kuin joillain aikatauluttajilla menee tunteisiin se että minä en halua sopia kahta viikkoa etukäteen että nähdään lauantaina tasan klo 17.30. Haluan elää niin että sovitaan että nähdään lauantaina alkuillasta ja se voi olla sitten 17-18 välillä jokin aika joka sovitaan viestitse samana tai edellisenä päivänä. Minusta minuuttiaikataulut vapaa-ajalla ovat täysin turhia ja kellon kanssa minua tapaava ihminen tuntuu lähinnä suorittavan ystävyyttä sen sijaan että vietetään rennosti aikaa yhdessä.

Konsertit ym ovat toki asia erikseen, mut niidenkin suhteen on sitten etkojen ym sopimisessa sama asia.

Nyt kysymys kaikille _kroonisille_ myöhästyjille:

missä menee raja?

Kai teilläkin on jonkinlainen dead line. Mikä se on teillä? 5, 10, 15, 20, 30, 45, 60 minuuttia. Enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Menen joka paikkaan n. viisi minuuttia aiemmin kuin pitäisi. Vieraissa paikoissa katson kartasta valmiiksi kauanko kohteeseen menee kävellen, tai jos menen julkisilla, otan aina aikaisemman bussin, tai menen taksilla hyvissä ajoin. En uppoudu ennen lähtöä mihinkään kirjoihin tai töihin niin että unohtaisin lähteä. En ole aamuihminen, mutta lähden silloin kun olen päättänyt. Olen järjestelmällinen ja laitan kaiken hyvissä ajoin valmiiksi, ettei tarvitse viime hetkellä alkaa pestä tukkaa tai etsiä metrolippua.

No en minäkään nyt tietenkään varttia ennen lähtöä ala kirjaa lukemaan, vaan sanotaan että on lauantai ja menet teatteriin klo 19. Kello on 10 ja vaatteet on valittu. Teatteriin menee bussilla puoli tuntia. Et ole sopinut päivälle mitään muuta. Miten päiväsi etenee?

Käyn päivällä kaupassa tai hoidan asioita, syön lounaan. Kotona olen takaisin viimeistään kello 16. Jos pitää käydä suihkussa, käyn, pesen tukan, kuivaan ja laitan sen. Meikkaan viimeistään kello 17:30. Lähden sellaisella bussilla joka on teatterin edessä kello 18:30, jotta minulla on aikaa rauhassa jättää vaatteet, käydä vessassa ja etsiä paikkani.

Eli käytännössä koko ajan klo 16-19 olet ollut orientoitumassa lähtöösi. Hyvä, näin teen itsekin mm. teatterien suhteen ja se on ainoa tapa ehtiä ajoissa. Kerran kuussa sen kolme tuntia voi tällä tavalla käyttääkin.

Mulle on opetettu, että mieluummin liian ajoissa kuin liian myöhään.