Lue keskustelun säännöt.
Oletko jättänyt myöhästelijän kyydistä?
15.02.2020 |
Jotkut odotuttavat itseään yhä uudelleen. Sitten naureskellaan että mulla on varmaan päässä vikaa... oon varmaan adhd.. Ilmoitin tällaiselle selittelujälle että lähtö on tiettyyn aikaan ja sillon myös lähdetään. Mökkiviikonloppuun ehti muut hyvin, mutta myöhästelijä soitti 20min sovitun ajan jälkeen ja haukkui meidät täysin. Viestejä viikonlopun pilaamisesta tullut näemmä pitkin yötä.
Kommentit (231)
Mun mies on tällainen myöhästelijä ja en voi yhtään ymmärtää miten se on mahdollista, että juuri kun pitää vaikka aamulla lähteä, niin hän huomaakin että oho ei ole pessyt vielä hampaita ja menee niitä pesemään, käy samalla vielä kusella kun on kylppärissä, alkaa sitten etsiä takkiaan, tai haluaakin laittaa jonkin toisen takin mutta missäs se onkaan, käy hakemassa vaatehuoneesta sen, josta löysi samalla nämä laskettelulasit, joita Repe halusi lainata niin ajetaan menomatkalla Repen talon kautta, jossa tietysti jää Repen kanssa juttelemaan ihan ohimennen hetkeksi, ja se autoon palaaminen kestää sitten vielä kun huomaa että kauheat jäät lokareissa ja potkii niitä irti, autoon päästyään alkaa etsimään aurinkolasejaan joka lokerosta ja selittää vaan innoissaan mulle että kesti tovin kun Repe kertoi että oli käynyt Heikin luona ja et arvaa kenen kanssa se Heikki nykyään seukkaa! Lopulta päästään perille ja huikkaa iloisena ettei edes pahasti myöhästytty kun lähdettiin niin ajoissa!
Voin sanoa että jos on jokin minulle tärkeä meno, niin lähden sillä aikaa kun on pesemässä niitä hampaitaan, tulkoon joskus perässä jos tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on ollut näitä, joilla myöhästyminen ei ole tahallista välinpitämättömyyttä, vaan ajantajun täydellinen katoaminen. Viittaa neurologiseen häiriöön. Joillakinhan syynä oli hoitamaton ADD, johon oikea lääkitys auttoi. Suosittelen näitä tapamyöhästelijöitä käymään tutkimuksissa, voi elämänlaatu ja ihmissuhteet parantua.
Mulle on tuota ADD:ta ehdotettu muutenkin, kun on ajanhallinnan ongelmien lisäksi vaikeuksia keskittyä keskusteluihin. Sekä tosi kovat vaatimukset itselle työn laadun suhteen ja vaikeus aloittaa hommia, jos tietää ettei pysty tekemään täydellistä suoritusta. Eipä sellaisiin tutkimuksiin vain enää yli kolmikymppisenä pääse. Pitäis yksityiselle mennä ja maksaa kuulemma 2000 euroa. Näin vanhat ei ilmeisesti enää saa ADD:n lääkitykseenkään mitään korvausta Kelalta, jos saa mistään edes koko lääkitystä. Siinä on sitten toinen suuri kuluerä.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Monta kertaa. Mun tytär on krooninen myöhästelijä. Ollut siitä asti kun minä heitin soittamasta, että lähde sinne kouluun nyt ja pakottamasta nousemaan sängystä. Vuosia odottelin ja saarnasin, että opettele olemaan ajoissa, kun ei sua aikuisena kukaan huolehdi taipaleelle vaan itse on osattava. Kun teini-ikä iski ja tyttö oli tarpeeks vanha olemaan kotona aloin miehen kanssa kylmästi siihen, että jos hän ei oo autossa siihen aikaan kun ollaan sovittu, että lähdetään niin hän jää kyydistä.
Monta kivaa, sen toivomaa juttua siltä on jäänyt välistä, mutta nyt se alkaa olla jo enemmän ajoissa. Edelleen kömpii välillä ylös vartti ennen lähtöä, mutta ei enää syö sitä aamupalaa ja meikkaile vaan kiskoo ne vaatteet päälle ja on autossa muutaman minuutin yli sovitun, minkä me voidaan vielä odottaa. On myös koulusta nykyään ajoissa kotona, jos on johonkin meno, koska on pari kertaa tullut kotiin ja löytänyt ovestaan lapun, että tuu bussilla perässä, me mentiin jo autolla edellä kun ei sua näkynyt.
Ehkä isoin muutos tapahtui sen jälkeen, kun hän oli toivonut että voidaanko lähteä kesällä Helsinkiin ja hän jäi siitä reissusta pois aivan omaa tyhmyyttään. Lähtö oli aikaisin aamulla ja taas oli sisarukset aamupalalla ja valmistautumassa ajallaan ja minä herättelin taas tyttöä monta kertaa ja lopulta sanoin, että jos et nouse nyt niin et ehdi mukaan ja vastaus oli taas se teinin tympeä "joo joo älä viiti jäkättää" ja laittoi silmät uudestaan kiinni ja nukahti. Soitteli siinä aamu 10 aikaan, että mitä v*ttua lähettiinkö me oikeesti. Joo, lähdettiin me. Sanottiin myös, että jos et nouse nyt niin jäät kyydistä ja heräteltiin 4 ensimmäisen kerran 2 tuntia ennen lähtöä. Jätettiin pöydälle rahat junalippuun ja tyttö tuli sitten junalla perässä ja oppi läksynsä.
Tyttäresi menee luultavasti liian myöhään nukkumaan kun ei jaksa nousta aamulla sängystä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran tiedät myöhästyväsi jatkuvasti, etkö tosiaan tajua ottaa tähtäimeksi puolta tuntia aikaisempaa ajankohtaa? Vai onko se niin väärin jos sinä olet kerrankin paikalla viittä vaille ja joudut ihan siinä odottelemaan minuutteja että muut tulevat? Voi hyvää päivää!
Niinhän se pitää tehdä, mutta ei sekään toimi. Kun tietää aikataulun olevan väljä, ei synny vaan tarvetta toimia tai se löysä kuluu johonkin oheispuuhaan. Ei itseä voi huijata. Lisäksi elämä nyt on ainakin töiden ja lapsiperheen kanssa sellaista, että koko päivä on aikataulutettu ja kohtalaisen täynnä ohjelmaa. Ehkä joutilas eläkeläinen tms. voi pyhittää koko päivän yhtä ainoaa menoa varten, mutta ruuhlavuosiarjessa yritetään tehdä niin paljon kuin ehditään, joten jos ennen lähtöä on puoli tuntia löysää, se käytetään vaikkapa tiskien tai pyykkien käsittelyyn. Sitten ei taas ole särkymävaraa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on tällainen myöhästelijä ja en voi yhtään ymmärtää miten se on mahdollista, että juuri kun pitää vaikka aamulla lähteä, niin hän huomaakin että oho ei ole pessyt vielä hampaita ja menee niitä pesemään, käy samalla vielä kusella kun on kylppärissä, alkaa sitten etsiä takkiaan, tai haluaakin laittaa jonkin toisen takin mutta missäs se onkaan, käy hakemassa vaatehuoneesta sen, josta löysi samalla nämä laskettelulasit, joita Repe halusi lainata niin ajetaan menomatkalla Repen talon kautta, jossa tietysti jää Repen kanssa juttelemaan ihan ohimennen hetkeksi, ja se autoon palaaminen kestää sitten vielä kun huomaa että kauheat jäät lokareissa ja potkii niitä irti, autoon päästyään alkaa etsimään aurinkolasejaan joka lokerosta ja selittää vaan innoissaan mulle että kesti tovin kun Repe kertoi että oli käynyt Heikin luona ja et arvaa kenen kanssa se Heikki nykyään seukkaa! Lopulta päästään perille ja huikkaa iloisena ettei edes pahasti myöhästytty kun lähdettiin niin ajoissa!
Voin sanoa että jos on jokin minulle tärkeä meno, niin lähden sillä aikaa kun on pesemässä niitä hampaitaan, tulkoon joskus perässä jos tulee.
Kuulostaa ADD:ltä. Niille on just tyypillistä tuo että alkavatkin tehdä huomaamatta jotain muuta kuin pitäis ja se johtaa taas toiseen hommaan. Lopulta koko päivä on voinut mennä hukkaan ja on aloittanut sata hommaa, joista suurin osa on todennäköisesti jäänyt kesken.
No on ADD-ihmisissä hyvätkin puolensa. He ovat yleensä varsin luovia. Tutkimusten mukaan heidän on usein muita helpompi katsoa asioita uudesta näkökulmasta ja keksiä omaperäisiä ideoita ja ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko myöhästelijän aika jotenkin arvokkaampaa kuin sen, joka on ajoissa paikalla ja odottaa?
Ei ole.
Kyllä, olen jättänyt myöhästelijöitä lehdelle soittelemaan ja karauttanut kohti auringonlaskua, olen syönyt yksin lounaan ja ollut vastaamatta lounaskaverin soittoihin, kun olin jo syönyt ja todennut, että yksinpä söin. Taas.
Ja siis sinun aika on jotenkin arvokkaampaa. Niinpä. Sinulle ystävän seura on yhdentekevää, hän on olemassa vain nauttiakseen mahdollisuudesta arvokkaaseen aikaasi ja jossei kelpaa, olkoon ilman. Epäilemättä saat syödä paljon ihan yksin. Jos noin äkkijyrkkä olet, niin tuskin monikaan jaksaa montaa kertaa vihaa uhkuvia ohareitasi uudestikokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on tällainen myöhästelijä ja en voi yhtään ymmärtää miten se on mahdollista, että juuri kun pitää vaikka aamulla lähteä, niin hän huomaakin että oho ei ole pessyt vielä hampaita ja menee niitä pesemään, käy samalla vielä kusella kun on kylppärissä, alkaa sitten etsiä takkiaan, tai haluaakin laittaa jonkin toisen takin mutta missäs se onkaan, käy hakemassa vaatehuoneesta sen, josta löysi samalla nämä laskettelulasit, joita Repe halusi lainata niin ajetaan menomatkalla Repen talon kautta, jossa tietysti jää Repen kanssa juttelemaan ihan ohimennen hetkeksi, ja se autoon palaaminen kestää sitten vielä kun huomaa että kauheat jäät lokareissa ja potkii niitä irti, autoon päästyään alkaa etsimään aurinkolasejaan joka lokerosta ja selittää vaan innoissaan mulle että kesti tovin kun Repe kertoi että oli käynyt Heikin luona ja et arvaa kenen kanssa se Heikki nykyään seukkaa! Lopulta päästään perille ja huikkaa iloisena ettei edes pahasti myöhästytty kun lähdettiin niin ajoissa!
Voin sanoa että jos on jokin minulle tärkeä meno, niin lähden sillä aikaa kun on pesemässä niitä hampaitaan, tulkoon joskus perässä jos tulee.
Kuulostaa ADD:ltä. Niille on just tyypillistä tuo että alkavatkin tehdä huomaamatta jotain muuta kuin pitäis ja se johtaa taas toiseen hommaan. Lopulta koko päivä on voinut mennä hukkaan ja on aloittanut sata hommaa, joista suurin osa on todennäköisesti jäänyt kesken.
No on ADD-ihmisissä hyvätkin puolensa. He ovat yleensä varsin luovia. Tutkimusten mukaan heidän on usein muita helpompi katsoa asioita uudesta näkökulmasta ja keksiä omaperäisiä ideoita ja ratkaisuja.
Siitä sitä skismaa syntyykin tavallisiten säntillisten kaavoihin kabgistuneiden kanssa. On tehtävä heidän aikatauluillaan ja samoilla vanhoilla tavoilla vaikka olisi parempikin vaihtoehto. Mutta ei, jästipäät vaan suuttuvat ja hylkäävät jos ei alistu heidän vaatimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion ekaluokkalainen nousee aamuisin ajoissa, mutta kaikki kestää, ja kestää ja kestää. Vessassa käyminen, pukeminen, hiusten laittaminen ja meikkaaminen. Sitten syö itku silmässä ja kiivaasti puputtaen kun on niin kiire. Juoksee ala-ja yläkerran väliä ja katsoo kännykästä kelloa ja ärjyy että ollaan tiellä. Me muut istutaan autossa ja Mimmi juoksee joka aamu takki auki viimeisenä paikalle. Autossa pitää jälkeen laittaa huulipunaa, etsiä hiusharjaa tai kaivella laukkua paniikissa: missä mun kännykkä on ?!!!! Tämä toistuu viitenä aamuna viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on geneettinen alttius myöhästelylle, toiset taas ovat jämptejä luonnostaan.
Mutta geneettisesti ei myöhästytä omalta lomalennolta. On se kumma juttu se genetiikka.
Lomalento on katsos itse varattu ja maksettu, siksi sinne ehtii ajoissa.
Me ajantajuttomat myöhästelijät elämme omilla ehdoilla ja itse asetetuilla aikatauluilla. Muiden luomat aikataulut ahdistaa ja siksi niihin ei sopeudu.
Olemme vähän niinkun kapinallisia oman itsemme herroja.
Eli tunnustatkin näin, että myöhästely on vihamielistä toisten ihmisten kyykyttämistä.
Siltähän se useasti meistä odottelijoista tuntuukin. Niistä, jotka jaksavat vielä välittää.
Itse kun en enää välitä. Minun puolestani myöhästelijät saavat ihan elää omaa elämäänsä, minä elän omaani ja annan sählääjien sählätä elonsa ihan keskenänsä. Eli en odota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on geneettinen alttius myöhästelylle, toiset taas ovat jämptejä luonnostaan.
Mutta geneettisesti ei myöhästytä omalta lomalennolta. On se kumma juttu se genetiikka.
Lomalento on katsos itse varattu ja maksettu, siksi sinne ehtii ajoissa.
Me ajantajuttomat myöhästelijät elämme omilla ehdoilla ja itse asetetuilla aikatauluilla. Muiden luomat aikataulut ahdistaa ja siksi niihin ei sopeudu.
Olemme vähän niinkun kapinallisia oman itsemme herroja.Eli tunnustatkin näin, että myöhästely on vihamielistä toisten ihmisten kyykyttämistä.
Siltähän se useasti meistä odottelijoista tuntuukin. Niistä, jotka jaksavat vielä välittää.
Itse kun en enää välitä. Minun puolestani myöhästelijät saavat ihan elää omaa elämäänsä, minä elän omaani ja annan sählääjien sählätä elonsa ihan keskenänsä. Eli en odota.
Tuo oli trolli eikä myöhästelijä. Luultavasti ketjun avannut niuho joka toteuttaa elämäntehtäväänsä, toisenlaisten morkkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on tällainen myöhästelijä ja en voi yhtään ymmärtää miten se on mahdollista, että juuri kun pitää vaikka aamulla lähteä, niin hän huomaakin että oho ei ole pessyt vielä hampaita ja menee niitä pesemään, käy samalla vielä kusella kun on kylppärissä, alkaa sitten etsiä takkiaan, tai haluaakin laittaa jonkin toisen takin mutta missäs se onkaan, käy hakemassa vaatehuoneesta sen, josta löysi samalla nämä laskettelulasit, joita Repe halusi lainata niin ajetaan menomatkalla Repen talon kautta, jossa tietysti jää Repen kanssa juttelemaan ihan ohimennen hetkeksi, ja se autoon palaaminen kestää sitten vielä kun huomaa että kauheat jäät lokareissa ja potkii niitä irti, autoon päästyään alkaa etsimään aurinkolasejaan joka lokerosta ja selittää vaan innoissaan mulle että kesti tovin kun Repe kertoi että oli käynyt Heikin luona ja et arvaa kenen kanssa se Heikki nykyään seukkaa! Lopulta päästään perille ja huikkaa iloisena ettei edes pahasti myöhästytty kun lähdettiin niin ajoissa!
Voin sanoa että jos on jokin minulle tärkeä meno, niin lähden sillä aikaa kun on pesemässä niitä hampaitaan, tulkoon joskus perässä jos tulee.
Kuulostaa ADD:ltä. Niille on just tyypillistä tuo että alkavatkin tehdä huomaamatta jotain muuta kuin pitäis ja se johtaa taas toiseen hommaan. Lopulta koko päivä on voinut mennä hukkaan ja on aloittanut sata hommaa, joista suurin osa on todennäköisesti jäänyt kesken.
No on ADD-ihmisissä hyvätkin puolensa. He ovat yleensä varsin luovia. Tutkimusten mukaan heidän on usein muita helpompi katsoa asioita uudesta näkökulmasta ja keksiä omaperäisiä ideoita ja ratkaisuja.
Hyvin mahdollista. Mutta sitten kun on jokin mieluisa juttu, niin tekee sen huolella ja keskittyy 100 prosenttisesti.
Tottakai on hyviäkin puolia! Tuohon energiaan alunperin ihastuinkin, miten yltiöpositiivinen on ja se liittyy myös siihen, ettei ymmärrä miksi minulla ärsyttää odottaa ja myöhästyä, kun "eihän tästä mitään vahinkoa kenellekään aiheudu" ja "katso nyt, just sopivasti tultiin suoraan ruokapöytään!" kun muut on siellä ensin tunnin vaihtanut kuulumisia ennen ruokailua.
Olen oppinut elämään tämän hänen piirteensä kanssa, vaikka en sitä ymmärrä, kun itse olen täsmällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli tuosta ADD:stä mieleen että töissä on paljon palavereja ja minulla on usein vaikeuksia keskittyä aiheeseen, erityisesti jos aihe ei ole erityisen kiinnostava. Kaikkein pahimpia ovat Skype/Teams kokoukset joihin osallistun luurien kanssa. Jos en skarppaa koko ajan, tuntuu kuin vaipuisin transsiin ja keskustelu vain häviää taustalle. Töissä ja muutenkin elämässä olen täsmällinen ja aina ajoissa paikalla. Se ei stressaa, mutta jos huomaa että myöhästyy, tulee hyvin epämukava olotila. Ehkä tämä ei ole mitään ADD:tä, vaan ihan normi keskittymiskyvyn puutetta...? Kun saan olla rauhassa, voin keskittyä työtehtävään erittäin hyvin enkä näe/kuule vaikka talo palaisi ympäriltäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on tällainen myöhästelijä ja en voi yhtään ymmärtää miten se on mahdollista, että juuri kun pitää vaikka aamulla lähteä, niin hän huomaakin että oho ei ole pessyt vielä hampaita ja menee niitä pesemään, käy samalla vielä kusella kun on kylppärissä, alkaa sitten etsiä takkiaan, tai haluaakin laittaa jonkin toisen takin mutta missäs se onkaan, käy hakemassa vaatehuoneesta sen, josta löysi samalla nämä laskettelulasit, joita Repe halusi lainata niin ajetaan menomatkalla Repen talon kautta, jossa tietysti jää Repen kanssa juttelemaan ihan ohimennen hetkeksi, ja se autoon palaaminen kestää sitten vielä kun huomaa että kauheat jäät lokareissa ja potkii niitä irti, autoon päästyään alkaa etsimään aurinkolasejaan joka lokerosta ja selittää vaan innoissaan mulle että kesti tovin kun Repe kertoi että oli käynyt Heikin luona ja et arvaa kenen kanssa se Heikki nykyään seukkaa! Lopulta päästään perille ja huikkaa iloisena ettei edes pahasti myöhästytty kun lähdettiin niin ajoissa!
Voin sanoa että jos on jokin minulle tärkeä meno, niin lähden sillä aikaa kun on pesemässä niitä hampaitaan, tulkoon joskus perässä jos tulee.
Kuulostaa ADD:ltä. Niille on just tyypillistä tuo että alkavatkin tehdä huomaamatta jotain muuta kuin pitäis ja se johtaa taas toiseen hommaan. Lopulta koko päivä on voinut mennä hukkaan ja on aloittanut sata hommaa, joista suurin osa on todennäköisesti jäänyt kesken.
No on ADD-ihmisissä hyvätkin puolensa. He ovat yleensä varsin luovia. Tutkimusten mukaan heidän on usein muita helpompi katsoa asioita uudesta näkökulmasta ja keksiä omaperäisiä ideoita ja ratkaisuja.
Hyvin mahdollista. Mutta sitten kun on jokin mieluisa juttu, niin tekee sen huolella ja keskittyy 100 prosenttisesti.
Tottakai on hyviäkin puolia! Tuohon energiaan alunperin ihastuinkin, miten yltiöpositiivinen on ja se liittyy myös siihen, ettei ymmärrä miksi minulla ärsyttää odottaa ja myöhästyä, kun "eihän tästä mitään vahinkoa kenellekään aiheudu" ja "katso nyt, just sopivasti tultiin suoraan ruokapöytään!" kun muut on siellä ensin tunnin vaihtanut kuulumisia ennen ruokailua.
Olen oppinut elämään tämän hänen piirteensä kanssa, vaikka en sitä ymmärrä, kun itse olen täsmällinen.
Se onkin se! ADD:ssa on puolensa ja he eivät ole mitään luonnehäiriöisiä narskuja vaan parhaimmillaan luovia innostajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lähipiirissä parikin tällaista myöhästyjää. Toinen on naimisissa aikaisessa olijan kanssa, joten he yhdessä liikkuessaan ovat useimmiten ajallaan. Toisen puoliso on samanlainen myöhästelijä, joten jo kutsua saadessa osaavat sanoa olevansa varmaan myöhässä. Todella röyhkeää mielestäni, kun ei edes yritetä olla ajoissa.
"Anteeksi, mä nyt vaan oon vähän tällainen" x 100, on ihan joutava anteeksipyyntö, kun sillä vaan annetaan itselleen lupa olla taas ensi kerralla myöhässä.
Mutta ymmärrän toisaalta sen toisenkin puolen, puolisollani kun on ihan diagnosoidusti ADHD. Ymmärtää alkaa lähteä suihkuun siinä vaiheessa, kun alan pukea itselleni päällysvaatteita. Itse olen aikamoinen varautuja aikataulujen suhteen, joten odotan puolisoa autossa sitten siihen asti, että on oikeasti jo pakko lähteä, että ehtii. Ja kyllä hän nykyään aina siihen mennessä autoon ehtiikin.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on ollut näitä, joilla myöhästyminen ei ole tahallista välinpitämättömyyttä, vaan ajantajun täydellinen katoaminen. Viittaa neurologiseen häiriöön. Joillakinhan syynä oli hoitamaton ADD, johon oikea lääkitys auttoi. Suosittelen näitä tapamyöhästelijöitä käymään tutkimuksissa, voi elämänlaatu ja ihmissuhteet parantua.
Aikuisilla ADD/ADHD:ta epäilijöillä ei kyllä ole mikään helppo tie edessä. Se ei mene niin, että mennään vain tutkimuksiin ja asia selviää. Edessä on monia tutkimuksia, psykologikäyntejä, mielialalääkkeiden tuputtamista. Prosessi kestää hyvin usein monta vuotta.
Ja jotta lääkityksen saa, pitää pystyä todistamaan, että ongelmia on ollut jo lapsuudessa. Jos lääkitys vihdoin myönnetään, niin se lääkeviidakkokin on aikamoinen suo. Ei todellakaan helposti löydy sopivaa lääkitystä, ja jostain syystä ensimmäisenä potilaita laitetaan testaamaan SSRI-lääkkeitä.
Toi myöhästelevä hampaidenpesijä mies kuulostaa ihanalta tyypiltä vaikka myöhästely rasittava piirre onkin ihmisessä 😂
Missään muualla kuin Suomessa ei kyllä olla näin rakastuneita aikatauluihin ja ajoissa olemiseen, ihan kuin koko maailma kaatuisi siihen, jos ystävää pitää odotella vartti. Itse pyrin välttämään myöhästelyä, mutta myöhästyn silti usein "akateemisen vartin". Minua ei haittaa, jos muut myöhästyvät kohtuullisen ajan (alle 30 min minun tapauksessani) ja suurin osa ystävistäni on samanlaisia. Enemmän ärsyttää ne ihmiset, jotka ovat kaikkialla 20 min etuajassa ja alkavat sovittuna aloitusajankohtana valittaa "hukatusta ajasta" vaikka itse ovat jo sen 20 min päättäneet hukkaan heittää tulemalla liian ajoissa paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Missään muualla kuin Suomessa ei kyllä olla näin rakastuneita aikatauluihin ja ajoissa olemiseen, ihan kuin koko maailma kaatuisi siihen, jos ystävää pitää odotella vartti. Itse pyrin välttämään myöhästelyä, mutta myöhästyn silti usein "akateemisen vartin". Minua ei haittaa, jos muut myöhästyvät kohtuullisen ajan (alle 30 min minun tapauksessani) ja suurin osa ystävistäni on samanlaisia. Enemmän ärsyttää ne ihmiset, jotka ovat kaikkialla 20 min etuajassa ja alkavat sovittuna aloitusajankohtana valittaa "hukatusta ajasta" vaikka itse ovat jo sen 20 min päättäneet hukkaan heittää tulemalla liian ajoissa paikalle.
Joo kyllä minäkin ymmärrän ja ei ole vakavaa jos kaverin kanssa ollaan menossa syömään ja ei ole just minuutilleen paikalla. Mutta esim koulutuksessa tai palaverissa kun odotetaan 10-30 minuuttia myöhästelijöitä, niin se on EPÄKOHTELIASTA kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat tulleet paikalle siihen aikaan kun on sovittu!
Vierailija kirjoitti:
Missään muualla kuin Suomessa ei kyllä olla näin rakastuneita aikatauluihin ja ajoissa olemiseen, ihan kuin koko maailma kaatuisi siihen, jos ystävää pitää odotella vartti. Itse pyrin välttämään myöhästelyä, mutta myöhästyn silti usein "akateemisen vartin". Minua ei haittaa, jos muut myöhästyvät kohtuullisen ajan (alle 30 min minun tapauksessani) ja suurin osa ystävistäni on samanlaisia.
Tässäpä taas oiva esimerkki "minäminä"-ihmisestä: minä voin olla vartin myöhässä, mutta muut ei saa olla yli puolta tuntia myöhässä.
Kun sinullakin näemmä on tuo maaginen puolen tunnin raja, mikä on sinusta maksimi myöhästelyaika, niin varmasti ymmärrät, että jollekin toiselle se aika on vaikka juurikin sen vartin. Etenkin jos toinen ei ilmoita myöhästymisestään.
Mitä sitten tapahtuu, jos ystäväsi onkin 45 min myöhässä? Odotatko vai lähdetkö pois?
Tässäkin ketjussa on ollut näitä, joilla myöhästyminen ei ole tahallista välinpitämättömyyttä, vaan ajantajun täydellinen katoaminen. Viittaa neurologiseen häiriöön. Joillakinhan syynä oli hoitamaton ADD, johon oikea lääkitys auttoi. Suosittelen näitä tapamyöhästelijöitä käymään tutkimuksissa, voi elämänlaatu ja ihmissuhteet parantua.