Oletko jättänyt myöhästelijän kyydistä?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myöhästelijä. En enää käy missään enkä tee mitään ylimääräistä, koska ajoissa oleminen on niin stressaavaa. Jos haluaa ehtiä esim. aamulla ajoissa johonkin, niin ei voi nukkua koko yönä kuin korkeintaan vähän koiranunta pätkissä, kun pitää tarkkailla kelloa ja olla henkisesti lähtövalmiina. Koko edellinen päivä on mennyt siihen että on varmistanut, että kaikki on valmiina ja se on silti venynyt yleensä yön puolelle. Sitten alkaa se kellon vahtaaminen. Se jatkuu vielä kiivaampana heti herätyksen jälkeen. Jos kelloa ei katso muutaman sekunnin välein, niin jossain vaiheessa se on tehnyt kuitenkin jonkun ilkeän aikahypyn ja hypännyt yhtäkkiä puoli tuntia eteenpäin, vaikka aikaa olisi kulunut vain viisi minuuttia. Edellisestä illasta asti on ollut myös ehtimisen takia hirveä stressi ja sellainen alitajuinen paniikki. Tämän takia myös vatsa menee lopulta sekaisin ja aamulla joutuu vielä panikoimaan sitäkin, että joutuuko taas ravaamaan viime hetkellä vessassa. Kyllä muuten ottaa päähän, kun on stressaannut koko edellisen päivän, yön ja aamun että ehtii ajoissa ja herännyt tunteja aiemmin ja kaikki on ollut hyvissä ajoin valmiina, niin sitten viime hetkellä vatsa päättää mennä ihan sekaisin.

Olen todennut että elämä on huomattavasti rennompaa ja mukavampaa, kun ei käy yhtään missään ylimääräisessä, vain siellä missä on pakko. Ja että töihin on liukuva työaika, niin ei tarvi kaikkea vapaa-aikaa ja öitä töihin ajoissa ehtimistä stressata. Jotenkin se kaikki stressaamiseen mennyt aika on täyttä vapaa-ajan hukkaamista. Samoin se aika kun on tuntia liian aikaisin paikalla, kun on varmistanut että varmasti ehtii.

Jos sinulla olisi joka aamu vaikka kello 8 alkava työaika, niin nukkuisit oikein makeasti yön. Nukkuisit, koska olisit tottunut asiaan ja sitä ei tarvitsisi niin miettiä. Samoin illat rullaisivat ihan järkevästi omalla painollaan ja ilman mitään erikoisempia järjestelyitä. Mutta ei, sinä haluat olla tuollainen paniikkipelle ja sekopäinen sählääjä. :)

Tämä!! Mä olen myös karsinut oman elämäni aikataulut minimiin. Samoin sellaiset ihmiset, joille tarkat aikataulut on tosi tärkeitä. Tätä asiaa ei ymmärrä kuin toinen ihminen jolla on sama ongelma, ts. jokin asia omassa ajanhahmotuksessa on sellaista, että aikaa häviää jatkuvasti jonnekin. Pystyn olemaan ajoissa jos on pakko, mutta se vaatii sitä että en hetkeksikään irrota katsettani kellosta ja mielessä ei ole mitään muuta kuin se että lähden varmasti ajoissa. Satunnaisesti sitä jaksaa, ei koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myöhästelijä. En enää käy missään enkä tee mitään ylimääräistä, koska ajoissa oleminen on niin stressaavaa. Jos haluaa ehtiä esim. aamulla ajoissa johonkin, niin ei voi nukkua koko yönä kuin korkeintaan vähän koiranunta pätkissä, kun pitää tarkkailla kelloa ja olla henkisesti lähtövalmiina. Koko edellinen päivä on mennyt siihen että on varmistanut, että kaikki on valmiina ja se on silti venynyt yleensä yön puolelle. Sitten alkaa se kellon vahtaaminen. Se jatkuu vielä kiivaampana heti herätyksen jälkeen. Jos kelloa ei katso muutaman sekunnin välein, niin jossain vaiheessa se on tehnyt kuitenkin jonkun ilkeän aikahypyn ja hypännyt yhtäkkiä puoli tuntia eteenpäin, vaikka aikaa olisi kulunut vain viisi minuuttia. Edellisestä illasta asti on ollut myös ehtimisen takia hirveä stressi ja sellainen alitajuinen paniikki. Tämän takia myös vatsa menee lopulta sekaisin ja aamulla joutuu vielä panikoimaan sitäkin, että joutuuko taas ravaamaan viime hetkellä vessassa. Kyllä muuten ottaa päähän, kun on stressaannut koko edellisen päivän, yön ja aamun että ehtii ajoissa ja herännyt tunteja aiemmin ja kaikki on ollut hyvissä ajoin valmiina, niin sitten viime hetkellä vatsa päättää mennä ihan sekaisin.

Olen todennut että elämä on huomattavasti rennompaa ja mukavampaa, kun ei käy yhtään missään ylimääräisessä, vain siellä missä on pakko. Ja että töihin on liukuva työaika, niin ei tarvi kaikkea vapaa-aikaa ja öitä töihin ajoissa ehtimistä stressata. Jotenkin se kaikki stressaamiseen mennyt aika on täyttä vapaa-ajan hukkaamista. Samoin se aika kun on tuntia liian aikaisin paikalla, kun on varmistanut että varmasti ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi miehet ovat aina joissa. Myöhästelyt on naisten typeriä valtapelejä

Vaikka äitisi "valtapeliään" myöhästelemällä pelasikin, niin ehkä hänellä oli niin paljon puuhamaata naamansa kanssa, että siihen meni aikaa...

Vierailija kirjoitti:

Tämä!! Mä olen myös karsinut oman elämäni aikataulut minimiin. Samoin sellaiset ihmiset, joille tarkat aikataulut on tosi tärkeitä. Tätä asiaa ei ymmärrä kuin toinen ihminen jolla on sama ongelma, ts. jokin asia omassa ajanhahmotuksessa on sellaista, että aikaa häviää jatkuvasti jonnekin. Pystyn olemaan ajoissa jos on pakko, mutta se vaatii sitä että en hetkeksikään irrota katsettani kellosta ja mielessä ei ole mitään muuta kuin se että lähden varmasti ajoissa. Satunnaisesti sitä jaksaa, ei koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myöhästelijä. En enää käy missään enkä tee mitään ylimääräistä, koska ajoissa oleminen on niin stressaavaa. Jos haluaa ehtiä esim. aamulla ajoissa johonkin, niin ei voi nukkua koko yönä kuin korkeintaan vähän koiranunta pätkissä, kun pitää tarkkailla kelloa ja olla henkisesti lähtövalmiina. Koko edellinen päivä on mennyt siihen että on varmistanut, että kaikki on valmiina ja se on silti venynyt yleensä yön puolelle. Sitten alkaa se kellon vahtaaminen. Se jatkuu vielä kiivaampana heti herätyksen jälkeen. Jos kelloa ei katso muutaman sekunnin välein, niin jossain vaiheessa se on tehnyt kuitenkin jonkun ilkeän aikahypyn ja hypännyt yhtäkkiä puoli tuntia eteenpäin, vaikka aikaa olisi kulunut vain viisi minuuttia. Edellisestä illasta asti on ollut myös ehtimisen takia hirveä stressi ja sellainen alitajuinen paniikki. Tämän takia myös vatsa menee lopulta sekaisin ja aamulla joutuu vielä panikoimaan sitäkin, että joutuuko taas ravaamaan viime hetkellä vessassa. Kyllä muuten ottaa päähän, kun on stressaannut koko edellisen päivän, yön ja aamun että ehtii ajoissa ja herännyt tunteja aiemmin ja kaikki on ollut hyvissä ajoin valmiina, niin sitten viime hetkellä vatsa päättää mennä ihan sekaisin.

Olen todennut että elämä on huomattavasti rennompaa ja mukavampaa, kun ei käy yhtään missään ylimääräisessä, vain siellä missä on pakko. Ja että töihin on liukuva työaika, niin ei tarvi kaikkea vapaa-aikaa ja öitä töihin ajoissa ehtimistä stressata. Jotenkin se kaikki stressaamiseen mennyt aika on täyttä vapaa-ajan hukkaamista. Samoin se aika kun on tuntia liian aikaisin paikalla, kun on varmistanut että varmasti ehtii.

Työttömänä ei aikatauluja tarvitse, joten pärjäilehän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myöhästelijä. En enää käy missään enkä tee mitään ylimääräistä, koska ajoissa oleminen on niin stressaavaa. Jos haluaa ehtiä esim. aamulla ajoissa johonkin, niin ei voi nukkua koko yönä kuin korkeintaan vähän koiranunta pätkissä, kun pitää tarkkailla kelloa ja olla henkisesti lähtövalmiina. Koko edellinen päivä on mennyt siihen että on varmistanut, että kaikki on valmiina ja se on silti venynyt yleensä yön puolelle. Sitten alkaa se kellon vahtaaminen. Se jatkuu vielä kiivaampana heti herätyksen jälkeen. Jos kelloa ei katso muutaman sekunnin välein, niin jossain vaiheessa se on tehnyt kuitenkin jonkun ilkeän aikahypyn ja hypännyt yhtäkkiä puoli tuntia eteenpäin, vaikka aikaa olisi kulunut vain viisi minuuttia. Edellisestä illasta asti on ollut myös ehtimisen takia hirveä stressi ja sellainen alitajuinen paniikki. Tämän takia myös vatsa menee lopulta sekaisin ja aamulla joutuu vielä panikoimaan sitäkin, että joutuuko taas ravaamaan viime hetkellä vessassa. Kyllä muuten ottaa päähän, kun on stressaannut koko edellisen päivän, yön ja aamun että ehtii ajoissa ja herännyt tunteja aiemmin ja kaikki on ollut hyvissä ajoin valmiina, niin sitten viime hetkellä vatsa päättää mennä ihan sekaisin.

Olen todennut että elämä on huomattavasti rennompaa ja mukavampaa, kun ei käy yhtään missään ylimääräisessä, vain siellä missä on pakko. Ja että töihin on liukuva työaika, niin ei tarvi kaikkea vapaa-aikaa ja öitä töihin ajoissa ehtimistä stressata. Jotenkin se kaikki stressaamiseen mennyt aika on täyttä vapaa-ajan hukkaamista. Samoin se aika kun on tuntia liian aikaisin paikalla, kun on varmistanut että varmasti ehtii.

Jos sinulla olisi joka aamu vaikka kello 8 alkava työaika, niin nukkuisit oikein makeasti yön. Nukkuisit, koska olisit tottunut asiaan ja sitä ei tarvitsisi niin miettiä. Samoin illat rullaisivat ihan järkevästi omalla painollaan ja ilman mitään erikoisempia järjestelyitä. Mutta ei, sinä haluat olla tuollainen paniikkipelle ja sekopäinen sählääjä. :)

On ollut. Nukuin öisin 1-4 tuntia koiranunta ja illat meni stressatessa, että kaikki on aamuksi valmiina ja että ehtii ajoissa paikalle ja nukkumaan. Ajalla kun on taipumus tehdä ihmeellisiä monenkin tunnin aikahyppyjä, jos ei kelloa vilkuile ihan koko ajan.

Olen. Monta kertaa. Mun tytär on krooninen myöhästelijä. Ollut siitä asti kun minä heitin soittamasta, että lähde sinne kouluun nyt ja pakottamasta nousemaan sängystä. Vuosia odottelin ja saarnasin, että opettele olemaan ajoissa, kun ei sua aikuisena kukaan huolehdi taipaleelle vaan itse on osattava. Kun teini-ikä iski ja tyttö oli tarpeeks vanha olemaan kotona aloin miehen kanssa kylmästi siihen, että jos hän ei oo autossa siihen aikaan kun ollaan sovittu, että lähdetään niin hän jää kyydistä.

Monta kivaa, sen toivomaa juttua siltä on jäänyt välistä, mutta nyt se alkaa olla jo enemmän ajoissa. Edelleen kömpii välillä ylös vartti ennen lähtöä, mutta ei enää syö sitä aamupalaa ja meikkaile vaan kiskoo ne vaatteet päälle ja on autossa muutaman minuutin yli sovitun, minkä me voidaan vielä odottaa. On myös koulusta nykyään ajoissa kotona, jos on johonkin meno, koska on pari kertaa tullut kotiin ja löytänyt ovestaan lapun, että tuu bussilla perässä, me mentiin jo autolla edellä kun ei sua näkynyt.

Ehkä isoin muutos tapahtui sen jälkeen, kun hän oli toivonut että voidaanko lähteä kesällä Helsinkiin ja hän jäi siitä reissusta pois aivan omaa tyhmyyttään. Lähtö oli aikaisin aamulla ja taas oli sisarukset aamupalalla ja valmistautumassa ajallaan ja minä herättelin taas tyttöä monta kertaa ja lopulta sanoin, että jos et nouse nyt niin et ehdi mukaan ja vastaus oli taas se teinin tympeä "joo joo älä viiti jäkättää" ja laittoi silmät uudestaan kiinni ja nukahti. Soitteli siinä aamu 10 aikaan, että mitä v*ttua lähettiinkö me oikeesti. Joo, lähdettiin me. Sanottiin myös, että jos et nouse nyt niin jäät kyydistä ja heräteltiin 4 ensimmäisen kerran 2 tuntia ennen lähtöä. Jätettiin pöydälle rahat junalippuun ja tyttö tuli sitten junalla perässä ja oppi läksynsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myöhästelijä. En enää käy missään enkä tee mitään ylimääräistä, koska ajoissa oleminen on niin stressaavaa. Jos haluaa ehtiä esim. aamulla ajoissa johonkin, niin ei voi nukkua koko yönä kuin korkeintaan vähän koiranunta pätkissä, kun pitää tarkkailla kelloa ja olla henkisesti lähtövalmiina. Koko edellinen päivä on mennyt siihen että on varmistanut, että kaikki on valmiina ja se on silti venynyt yleensä yön puolelle. Sitten alkaa se kellon vahtaaminen. Se jatkuu vielä kiivaampana heti herätyksen jälkeen. Jos kelloa ei katso muutaman sekunnin välein, niin jossain vaiheessa se on tehnyt kuitenkin jonkun ilkeän aikahypyn ja hypännyt yhtäkkiä puoli tuntia eteenpäin, vaikka aikaa olisi kulunut vain viisi minuuttia. Edellisestä illasta asti on ollut myös ehtimisen takia hirveä stressi ja sellainen alitajuinen paniikki. Tämän takia myös vatsa menee lopulta sekaisin ja aamulla joutuu vielä panikoimaan sitäkin, että joutuuko taas ravaamaan viime hetkellä vessassa. Kyllä muuten ottaa päähän, kun on stressaannut koko edellisen päivän, yön ja aamun että ehtii ajoissa ja herännyt tunteja aiemmin ja kaikki on ollut hyvissä ajoin valmiina, niin sitten viime hetkellä vatsa päättää mennä ihan sekaisin.

Olen todennut että elämä on huomattavasti rennompaa ja mukavampaa, kun ei käy yhtään missään ylimääräisessä, vain siellä missä on pakko. Ja että töihin on liukuva työaika, niin ei tarvi kaikkea vapaa-aikaa ja öitä töihin ajoissa ehtimistä stressata. Jotenkin se kaikki stressaamiseen mennyt aika on täyttä vapaa-ajan hukkaamista. Samoin se aika kun on tuntia liian aikaisin paikalla, kun on varmistanut että varmasti ehtii.

Jos sinulla olisi joka aamu vaikka kello 8 alkava työaika, niin nukkuisit oikein makeasti yön. Nukkuisit, koska olisit tottunut asiaan ja sitä ei tarvitsisi niin miettiä. Samoin illat rullaisivat ihan järkevästi omalla painollaan ja ilman mitään erikoisempia järjestelyitä. Mutta ei, sinä haluat olla tuollainen paniikkipelle ja sekopäinen sählääjä. :)

On ollut. Nukuin öisin 1-4 tuntia koiranunta ja illat meni stressatessa, että kaikki on aamuksi valmiina ja että ehtii ajoissa paikalle ja nukkumaan. Ajalla kun on taipumus tehdä ihmeellisiä monenkin tunnin aikahyppyjä, jos ei kelloa vilkuile ihan koko ajan.

Mitä ihmettä selität jostain aikahypyistä??

Kyllä olet typerä.

Sen verran vielä, että mulle on ihan ok, että yhteiskyyti lähtee klo X ja myöhästyjä jää rannalle ruikuttamaan. Sit mietin, että otanko stressiä ehtimisestä vai tulenko omia aikojani. Aika usein valitsen jälkimmäisen.

Niin ja töitä on riittänyt. Olen tarkoituksella rajannut pois sellaiset työt joissa on tarkkaan aikataulutetut päivät. Onneksi oon sen verran fiksu ja ammattitaitoinen, että on varaa valita. Ajanhahmotus on vaan heikkoa. T. 44

Vierailija kirjoitti:

Minne teillä hätähousuilla on niin tulenpalava kiire? Yllättäviä asioita voi tulla. Ei nyt pieni myöhästyminen maailmaa kaada.

Juna, laiva, bussi tai lentokone ei odota. Me jätettiin kerran laivalle lähtiessä myöhästelijä ja puolisonsa tylysti kyydistä, kun ei vartti sovitun ajan jälkeen näkynyt, vaan olivat tulossa paikasta X, mistä oli vielä puoli tuntia matkaa. Ei viitsitty ottaa riskiä myöhästymisestä, kun oli kuitenkin kuusi muuta ajoissa paikalla. Lähdettiin ajamaan, laitettiin pariskunnalle viesti että tulkaa perässä jos ehditte. Eivät ehtineet, olivat satamassa kymmenen minuuttia lähtöselvityksen sulkemisesta. Meillä muilla oli kiva risteily, ehdittiin jopa buffetiin ajoissa kun ei tarvinnut odottaa rouvan vaatteiden valitsemista ja meikkaamista.

Kumma kyllä ne myöhästelijät harvemmin on koskaan myöhässä niistä itselleen tärkeistä asioista. Esim lomalennolta, työhaastiksista tai muuten vaan itselleen tärkeästä tapaamisesta. Niihin osaavat yleensä lähetä ajoissa. Se kertoo aika selkeästi siitä että myöhästely on vain tapa, ja toisten ihmisten kunnioituksen ja arvostamisen puutetta.

Toki sitten on niitäkin joilla se on tavan sijaan esim oikeasti oireilua siitä add:sta tai adhd:sta, yhden tämmöisenkin tunnen. Ennen kuin sai aikuisiällä diagnoosin ja lääkityksen, oli myöhässä liki kaikessa, yleensä ehti kyllä paikalle  joten kuten mutta kova säätäminen tuppasi olemaan lähtiessä, siis piti varata aikaa siihen eri tavalla. Hän kuitenkin tiedosti ongelmansa, oli siitä pahoillaan plus ongelma väheni huomattavasti lääkityksen myötä. Näitä tapauksia ymmärtää paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myöhästelijä. En enää käy missään enkä tee mitään ylimääräistä, koska ajoissa oleminen on niin stressaavaa. Jos haluaa ehtiä esim. aamulla ajoissa johonkin, niin ei voi nukkua koko yönä kuin korkeintaan vähän koiranunta pätkissä, kun pitää tarkkailla kelloa ja olla henkisesti lähtövalmiina. Koko edellinen päivä on mennyt siihen että on varmistanut, että kaikki on valmiina ja se on silti venynyt yleensä yön puolelle. Sitten alkaa se kellon vahtaaminen. Se jatkuu vielä kiivaampana heti herätyksen jälkeen. Jos kelloa ei katso muutaman sekunnin välein, niin jossain vaiheessa se on tehnyt kuitenkin jonkun ilkeän aikahypyn ja hypännyt yhtäkkiä puoli tuntia eteenpäin, vaikka aikaa olisi kulunut vain viisi minuuttia. Edellisestä illasta asti on ollut myös ehtimisen takia hirveä stressi ja sellainen alitajuinen paniikki. Tämän takia myös vatsa menee lopulta sekaisin ja aamulla joutuu vielä panikoimaan sitäkin, että joutuuko taas ravaamaan viime hetkellä vessassa. Kyllä muuten ottaa päähän, kun on stressaannut koko edellisen päivän, yön ja aamun että ehtii ajoissa ja herännyt tunteja aiemmin ja kaikki on ollut hyvissä ajoin valmiina, niin sitten viime hetkellä vatsa päättää mennä ihan sekaisin.

Olen todennut että elämä on huomattavasti rennompaa ja mukavampaa, kun ei käy yhtään missään ylimääräisessä, vain siellä missä on pakko. Ja että töihin on liukuva työaika, niin ei tarvi kaikkea vapaa-aikaa ja öitä töihin ajoissa ehtimistä stressata. Jotenkin se kaikki stressaamiseen mennyt aika on täyttä vapaa-ajan hukkaamista. Samoin se aika kun on tuntia liian aikaisin paikalla, kun on varmistanut että varmasti ehtii.

Jos sinulla olisi joka aamu vaikka kello 8 alkava työaika, niin nukkuisit oikein makeasti yön. Nukkuisit, koska olisit tottunut asiaan ja sitä ei tarvitsisi niin miettiä. Samoin illat rullaisivat ihan järkevästi omalla painollaan ja ilman mitään erikoisempia järjestelyitä. Mutta ei, sinä haluat olla tuollainen paniikkipelle ja sekopäinen sählääjä. :)

On ollut. Nukuin öisin 1-4 tuntia koiranunta ja illat meni stressatessa, että kaikki on aamuksi valmiina ja että ehtii ajoissa paikalle ja nukkumaan. Ajalla kun on taipumus tehdä ihmeellisiä monenkin tunnin aikahyppyjä, jos ei kelloa vilkuile ihan koko ajan.

Mitä ihmettä selität jostain aikahypyistä??

Kyllä olet typerä.

Tässä keskustelussa näkyy hyvin juuri se ongelman ydin miksi toisille on helppo olla aina ajoissa ja toisille se on vaikeaa. Toisilla meillä on vain luonnostaan parempi ajan taju ja kyetään hahmottamaan ajan kulkua, vaikkei katsota kelloa edes. Joillakin ajantaju on jopa niin hyvä, ettei heillä ole minkäänlaista kokemusta siitä miten tunnit vain hujahtaa huomaamatta ohi. Näille ihmisille on äärimmäisen helppoa olla aina ajoissa joka paikassa. Se sujuu täysin vaivatta ja stressittä. Sitten on niitä myöhästelijöitä, joilla ajantaju on huono ja sitä ei osaa arvioida yhtään ilman kelloa ja aikaa helposti katoaa johonkin. Nämä kaksi tapaa kokea aikaa ovat niin erilaisia, että nuo ihmiset eivät koskaan kykene ymmärtämään tässä asiassa toisiaan.

-sivusta

Mutta olkaapa itse myöhässä, vahingossa tai tarkoituksella, kun krooninen myöhästelijä sattuu olemaan kerrankin ajoissa. Hyvänen aika mikä valitus.

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Menen joka paikkaan n. viisi minuuttia aiemmin kuin pitäisi. Vieraissa paikoissa katson kartasta valmiiksi kauanko kohteeseen menee kävellen, tai jos menen julkisilla, otan aina aikaisemman bussin, tai menen taksilla hyvissä ajoin. En uppoudu ennen lähtöä mihinkään kirjoihin tai töihin niin että unohtaisin lähteä. En ole aamuihminen, mutta lähden silloin kun olen päättänyt. Olen järjestelmällinen ja laitan kaiken hyvissä ajoin valmiiksi, ettei tarvitse viime hetkellä alkaa pestä tukkaa tai etsiä metrolippua.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Nykyisin on äärimmäisen helppo laittaa kännykkään hälyytyksiä kellonaikoihin, jolloin pitää esim. keskeyttää työnteko, lopettaa kirjan lukeminen, somettaminen, nukkuminen, leffan katsominen, pelaaminen tai mihin nyt ikinä oletkaan uppoutunut juuri ennen kuin pitää lähteä johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta olkaapa itse myöhässä, vahingossa tai tarkoituksella, kun krooninen myöhästelijä sattuu olemaan kerrankin ajoissa. Hyvänen aika mikä valitus.

Mä en kyllä koskaan valita. Viihdyn ihan hyvin omissa ajatuksissani tai vaikka täällä palstalla ja voin odotella. Koska en pidä aikatauluista, mulla myös harvemmin on kiire mihinkään toiseen paikkaan eli tapaamista tms voi hyvin venyttää. Pikemminkin koen että on kivaa että joskus jokin muukin on myöhässä tässä kellonorjien luvatussa maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Nykyisin on äärimmäisen helppo laittaa kännykkään hälyytyksiä kellonaikoihin, jolloin pitää esim. keskeyttää työnteko, lopettaa kirjan lukeminen, somettaminen, nukkuminen, leffan katsominen, pelaaminen tai mihin nyt ikinä oletkaan uppoutunut juuri ennen kuin pitää lähteä johonkin.

Näinkö itse teet? Eli kello soimaan kun alat juoda aamukahvia tai alat jutella kaverin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa muuten te aina ajoissa olijat, että miten te olette aina ajoissa? Menettekö joka paikkaan varttia aiemmin kuin pitäisi? Uppoudutteko koskaan keskusteluun tai kirjaan tai työhön niin, että ette ole koko ajan tietoisia siitä mitä kello on? Oletteko kaikki aamuihmisiä vai onko teillä vaan tosi rautainen itsekuri?

Menen joka paikkaan n. viisi minuuttia aiemmin kuin pitäisi. Vieraissa paikoissa katson kartasta valmiiksi kauanko kohteeseen menee kävellen, tai jos menen julkisilla, otan aina aikaisemman bussin, tai menen taksilla hyvissä ajoin. En uppoudu ennen lähtöä mihinkään kirjoihin tai töihin niin että unohtaisin lähteä. En ole aamuihminen, mutta lähden silloin kun olen päättänyt. Olen järjestelmällinen ja laitan kaiken hyvissä ajoin valmiiksi, ettei tarvitse viime hetkellä alkaa pestä tukkaa tai etsiä metrolippua.

No en minäkään nyt tietenkään varttia ennen lähtöä ala kirjaa lukemaan, vaan sanotaan että on lauantai ja menet teatteriin klo 19. Kello on 10 ja vaatteet on valittu. Teatteriin menee bussilla puoli tuntia. Et ole sopinut päivälle mitään muuta. Miten päiväsi etenee?

Mulla on eräs "kaveri", joka kulki välillä kyydilläni töihin (sama työpaikka). Tämä myöhästyy aina.

Kerran minun piti ehtiä tärkeään kokoukseen ja olimme edellisenä iltana sopinut, mihin aikaan pitää viimeistään lähteä. Hän aikoi viedä lapsensa päiväkotiin aikaisin, mutta yllätys yllätys - kaveria ei näy eikä kuulu sovittuun aikaan. Olin starttaamassa, kun hän laittaa viestiä että voinko ajaa päiväkodin kautta! Hänet piti noukkia sieltä, kun ei ollut aikanaan vienyt lastaansa ja lopulta kaikki myöhästyttiin.

Näitä tilanteita on ollut paljon ja yksinkertaisesti olen lopettanut kimppakyydit. Hänen kyydillä ei voi myöskään kulkea, koska silloin vasta myöhästely on pahimmillaan kun pitää "hänen aikatauluilla" mennä. Usein syyttää lastansa, miten kiukuttelee ja ovat siksi myöhässä, mutta olen hänen kuullut naureskelevat miten hän torkuttaa kelloa ja lapsensa syö itsenäisesti aamiaista.

Mietin vain, minkälaisia seurauksia ilmenee kun lapsi lähtee kouluun ja jos myöhästely jatkuu. Saattaa pahimmillaan olla 2 tuntia myöhässä muksunsa kanssa.

Mä olen just tällainen!  :D