Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa kenen mies ei ikinä muista/järjestä/lahjo mitenkään tälläisinä päivinä kuten ystävänpäivä, naistenpäivä jne?
Yritän ajatella ettei se haittaa, mutta kyllä pieni harmituksen peikko toisinaan nostaa päätään näinä päivinä. Etenkin kun somea selaa ja saa nähdä toinen toistaan hienompia juttuja joita miehet on vaimoilleen/tyttöystävilleen järjestäneet. Itse ilahdutan miestä ihan tavallisena arkenakin usein esimerkiksi leipomalla hänen lempparijuttuja, saatan ostaa kaupasta jotain mistä ainoastaan hän tykkää jnejne. Itse en saa ikinä mitään vastaavia juttuja. Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi.
Kommentit (372)
Minulla ja miesystävällä on diili, ettei anneta lahjoja toisillemme ollenkaan. Haluan rakkautta ja sen mukaista kohtelua. Romantiikkaa ja kynttiläillallisia meillä on paljon. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi tänä aamuna aamukahvimukin sänkyyn mulle. Mutta minä kuulun juuri näihin naisiin, keiden mielestä ystävänpäivä- ja naistenpäivähömpötykset ovat täysin turhaa. Mieheni on koko 20v yhdessäolomme ajan huomioinut minut arkisilla teoillaan joka päivä, synttärit muistaa ja hääpäivän, kuten minäkin.
Poikamme kysyi lapsen vilpittömyydellä milloin on Miestenpäivä. Minusta nykypäivän Suomessa on epätasa-arvoa se, että sitä ei ole.
Me emme mieheni kanssa osta mitään lahjoja (syntymäpäivät, joulut jne mukaanlukien). Molemmat pidämme minimalistisesta elämäntyylistä, emmekä innostu ns. turhuuksista kuten suklaat, kukat, jostain koruista puhumattakaan.
Sen sijaan matkailu on meille yhteinen intohimo ja kaikista säästyineistä pakko-ostoista jääkin matkakassaan kivasti käytettävää.
Et ole.
Eksäni ei juuri muistanut minun mitään päiviäni. Joskus sitten jouluna yllätti hirveän kalliilla korulla, joka maksettiin meidän yhteiseltä tililtä, vaikka perheen taloudellinen tilanne saattoi olla aivan kuralla (90-luvun taitteen lamavuosina esim.). Tai yhtenä hääpäivänä yhtäkkiä oli varannut hotellin viikonlopuksi 800 km ajomatkan päästä kahdeksi yöksi. Lastenhoidon oli ratkaissut siten, että 10- ja 12-vuotiaat mukamas pärjäävät keskenään kotona ok-talossa haja-asutusalueella ukkosviikonloppuna.
Eroonhan tuo aikanaan päättyi. Ei nyt pelkästään tästä syystä, syitä oli monia.
Nykyiseni sanoi tutustumisaikanamme, että hän on sitten semmoinen mies, sorry vaan, että hän ei tämmöisiä merkkipäiviä oikein muista eikä osaa huomioida. Sanoin, että ok sitten, ei muisteta. Puolin eikä toisin. Ostan itselleni lahjat, osta sinä itsellesi. Alkuvuosina tästä seurasi miehelle hämmennystä. Että minä en todellakaan osta hänelle joululahjoja, en muista syntymäpäiviä enkä muitakaan päiviä. Nythän meillä on jo hääpäiväkin olemassa, mutta en juuri muista edes koska se on, jotain syksyä se varmaan oli kun maistraatissa käytiin. Mies selkeästi oli edellisessä parisuhteessa tottunut siihen, että nainen muistaa, vaikka hän ei. No, minä en suostu enää muistamaan, jos ei minua muisteta.
Mutta sen sijaan nykyinen mieheni muistaa minua kirjalla kirjan ja ruusun päivänä! Ja puolin ja toisin voimme muistaa toisiamme arjessa. Tuoda toisillemme kukkia, tai herkun josta tiedämme toisen pitävän, tai viedä toisen yllätysretkelle leffaan, kahvilaan tai umpimetsään. Siivota kodin, asettaa kynttilät palamaan ja avata viinipullon valmiille aterialle, kun toinen tulee väsyneenä töistä.
Oikeasti, elämä on helpompaa, kun päästää näistä päivämäärä- ja lahjaneurooseista irti. Itse asiassa sovimme viime jouluna jo aikuisten jälkeläistemme ja muiden läheistemme kanssa joululahjattomuudesta. Vähemmän roinaa ja krääsää on paitsi ekonomista myös ekologista. Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan jo vuosia sitten sovittu, ettei osteta mitään lahjoja toisillemme sen enempää jouluna kuin muinakaan "juhlapäivinä". Naistenpäivä on ihan yhtä turhaa hömpötystä kuin ystävänpäivä.
Naistenpäivä on yksi tärkeimpiä tapoja ilmaista, että tasa-arvo ei ole valmis. Ei Suomessa eikä globaalisti. Hömpötä sinä vapaasti, mutta älä vähättele tasa-arvon eteen tehtävää työtä.
No tähänhän ei liity lahjominen millään tavalla.
Lahjominen on kaupallisuutta. Todellista naistenpäivää vietetään jollain muulla tavalla, kiinnittämällä huomiota juuri tasa-arvoasioihin ja naisteen asemaan meillä ja muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kai se suurikin ansio osata syntyä naiseksi.
Näinkö kirjoittaa sivistynyt mies?
Valitettava aivan hirveä tosiasia on, että esim. Kiinassa, jossa oli yli 30 vuotta voimassa yhden lapsen politiikka, tyttövauvoja ei haluttu, koska poikaa pidettiin vanhempien tulevaisuuden kannalta arvokkaampana. Niinpä tyttöjen ei ole annettu syntyä ja elää. Edelleen on järkyttävän patriarkaalisia kulttureita, joissa nainen auton ratissa on outo. Tai epäsopiva nousemaan valtaistuimelle. Esim. Yhdysvalloissa sukupuolten tasa-arvo ei ole niin pitkällä, että nainen olisi voitu valita presidentiksi, vaikka laki sen siellä kyllä sallisi.
Vierailija kirjoitti:
Toi tänä aamuna aamukahvimukin sänkyyn mulle. Mutta minä kuulun juuri näihin naisiin, keiden mielestä ystävänpäivä- ja naistenpäivähömpötykset ovat täysin turhaa. Mieheni on koko 20v yhdessäolomme ajan huomioinut minut arkisilla teoillaan joka päivä, synttärit muistaa ja hääpäivän, kuten minäkin.
Poikamme kysyi lapsen vilpittömyydellä milloin on Miestenpäivä. Minusta nykypäivän Suomessa on epätasa-arvoa se, että sitä ei ole.
Kerro pojallesi että Miestenpäivä on 19. marraskuuta. Arvatenkin huono yleissivistyksesi on median syytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi tänä aamuna aamukahvimukin sänkyyn mulle. Mutta minä kuulun juuri näihin naisiin, keiden mielestä ystävänpäivä- ja naistenpäivähömpötykset ovat täysin turhaa. Mieheni on koko 20v yhdessäolomme ajan huomioinut minut arkisilla teoillaan joka päivä, synttärit muistaa ja hääpäivän, kuten minäkin.
Poikamme kysyi lapsen vilpittömyydellä milloin on Miestenpäivä. Minusta nykypäivän Suomessa on epätasa-arvoa se, että sitä ei ole.
Ja sinä typerys et osannut vastata hänelle, että miesten päivä on torstaina 19 päivä marraskuuta.
Poikasi on toivottavasti viisaampi kuin sinä ja osaa etsiä vastauksia kysymyksiinsä muualta, kuin sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan jo vuosia sitten sovittu, ettei osteta mitään lahjoja toisillemme sen enempää jouluna kuin muinakaan "juhlapäivinä". Naistenpäivä on ihan yhtä turhaa hömpötystä kuin ystävänpäivä.
Naistenpäivä on yksi tärkeimpiä tapoja ilmaista, että tasa-arvo ei ole valmis. Ei Suomessa eikä globaalisti. Hömpötä sinä vapaasti, mutta älä vähättele tasa-arvon eteen tehtävää työtä.
No tähänhän ei liity lahjominen millään tavalla.
Lahjominen on kaupallisuutta. Todellista naistenpäivää vietetään jollain muulla tavalla, kiinnittämällä huomiota juuri tasa-arvoasioihin ja naisteen asemaan meillä ja muualla.
Lahjoa voi muutenkin kuin rahalla tai ostetulla lahjalla. On vai järjenköyhyyttä (tai laiskuutta) jos ei pysty kumppaniaan ilahduttamaan muuten, kuin rahalla tai kaupallisuudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin lapsi, ei ollut mitään ystävänpäivää tai naistenpäivää. Täysin turhia jenkkifemakko-markkinointitemppuja. Syntymäpäivänä ja jouluna muistan puolisoani lahjoin. Saa riittää.
-mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan oikeesti ihmisillä sellainen käsitys, että naistenpäivä on sitä varten, että ukot ostaa silloin naisille ruusun ja lahjoja? Ei apua! Se on vähän sama, kuin jonain rasisminvastaisena päivänä tummaihoisille annettaisiin rihkamahelyjä, että pysyvät tyytyväisinä, vaikka niiltä on viety maat ja luonnonvarat. Okei, vähän kärjistin, mutta mihin on kadonnut yleissivistys?
Tätä en itsekään käsitä. Enkä sitä, että tasa-arvosta pidetään isoa meteliä, mutta käytännössä iso osa naisista edellyttää, että mies maksaa kulut, mies maksaa treffeillä ravntolassa ja miehen pitää ostella lahjoja (mieluiten kalliita) jokaikisenä kissanristiäispäivänä. Olen nainen.
Vai olet nainen :D No joka tapauksessa suurin osa naisista tuskin odottaa miehen maksavan kulujaan, mutta yhteisiä kuluja tietenkin. Ja kuinkahan usein sitä tavallinen nainen ravaa treffeillä miehen kanssa ravintolassa? Yleensä taitavat olla pariskuntia ja jos se mies vaikka näyttääkin lystin maksavan, voi kysessä olla yhteinen tili, jota se mies sitten käyttää. Ja voihan olla niinkin, että nainen sitten arkisin yksin huolehtii kaikki ruuat ja muut tarvikkeet kotiin ja mieskin niistä nauttii.Ja ei miesten odoteta ostelevan lahjoja sen kummemmin kuin naistenkaan. Yleensähän se kuitenkin on nainen joka hommaa esim suvulle tulevat lahjat. Jopa sen miehen suvulle menevät.
Olen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjoja en edes odota mutta jotenkin odottaa että edes mainitsisi asiasta.. Ei mitään. Ostin itselleni naistenpäivänkukat.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, ei ollut mitään ystävänpäivää tai naistenpäivää. Täysin turhia jenkkifemakko-markkinointitemppuja. Syntymäpäivänä ja jouluna muistan puolisoani lahjoin. Saa riittää.
-mies
Kurja asenne. Ei ihme, että miehet kärsivät yksinäisyydestä ja jäävät kuulema tyhjän päälle, kun esim ero tulee. Ei olla välitetty pitää yhteyttä ystäviin, ei mies-eikä naispuolisiin.
Naistenpäivä ei ole sen vähempi arvoinen kuin isänpäivä tai miestenpäiväkään.
Muistaminen ei tarkoita lahjoja tai markkinavoimia.
Onneksien ole vaimosi. Vaikka mieheni ei koskaan muistaisi minua lahjoin, olisi hän silti parempi elämänkumppani, koska hänellä on sydämensivistystä ja kyky huomioida muita ihmisiä.
Eikä hän halveksinaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei merkkipäivistä perusteta puolin ja toisin, mutta mulla on lähes joka päivä ruoka odottamassa, kun tulen töistä. Mä taas leivon ja nyt on esimerkiksi tuossa tekeille miehelle islantilainen villapaita. Meillä ei tuijoteta kalenteria. Minä olen meillä sitten se, joka leipoo.
Täällä mies muistaa kyllä onnitella kaikista mahdollisista jutuista. Taidan olla aika onnekas, hän myös hoitaa osansa kotihommista.
Ette kyllä usko, mutta auttaa takin päälle ravintolassa sekä tuolin alle. Kiitos, appiukko-vainaa, kun poikasi kasvatit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kai se suurikin ansio osata syntyä naiseksi.
Näinkö kirjoittaa sivistynyt mies?
Valitettava aivan hirveä tosiasia on, että esim. Kiinassa, jossa oli yli 30 vuotta voimassa yhden lapsen politiikka, tyttövauvoja ei haluttu, koska poikaa pidettiin vanhempien tulevaisuuden kannalta arvokkaampana. Niinpä tyttöjen ei ole annettu syntyä ja elää. Edelleen on järkyttävän patriarkaalisia kulttureita, joissa nainen auton ratissa on outo. Tai epäsopiva nousemaan valtaistuimelle. Esim. Yhdysvalloissa sukupuolten tasa-arvo ei ole niin pitkällä, että nainen olisi voitu valita presidentiksi, vaikka laki sen siellä kyllä sallisi.
Sivistynyt mies kyllä tietää historian läksynsä lukeneena ja maantieteeseen tutustuneena kaiken tuon naisten sorron, joka liittyy tasa-arvopolitiikaltaan kehittymättömiin maihin.
Ja myös sen tosiasian ,ettei Suomi ole naispuolisen väestönsä kokemusmaailman osalta tässä maassa elämisen suhteen niihin sellaisiin maihin lukeutunut koskaan koko itsenäisyytensä aikana.
Suomi oli niitä ensimmäisiä maita, jossa naiset saivat äänioikeuden aivan samaan aikaan kuin ( siihen ns. 'tavalliseen kansaan', eli siis työväestöön lukeutuneet) miehetkin.
Sivistynyt mies ei kuitenkaan katso itse kuuluvansa maapallon sorretuimpien ja riistetyimpien köyhien miesten ryhmään.
Eli ei varmasti katso kuuluvansa elämän kurjuusasteikolla kuuluvansa samaan kategoriaan kuin joku rikshanpolkija 'kanssaveljensä' Intiassa tai 'kaivostyöveljensä' Etelä-Afrikassa', tai Mosambikilainen 'kalastajaveljensä'.
Pelkkä sukupuoli sinänsä ei näet suinkaan yhdistä miehiä maailmanlaajuisesti, mutta kyllä se (pelkästään siis samaan sukupuoleen lukeutumisen perusteella )vastaavasti 'yhdistävä sisaruus' esim. jonkun Paris Hiltonin ja jonkun kehitysmaan naisen välillä on aivan yhtä kaukaa haettua, kuin verrata (pelkän sukupuolen perusteella toisiinsa) jotain kehitysmaan miestä ja jotain ns. ensimmäisen maailman miestä
Me ei miehen kanssa vietetä mitenkään naistenpäivää, ystävänpäivää tms. eikä se haittaa minua. Ei minua niiden viettäminen kiinnosta eikä ole hajuakaan miten muilla näitä päiviä vietetään kun en someakaan juuri käytä. Eikä ole tullut asiasta kaverien kanssa juteltua. Toistemme synttärit muistetaan.
Ollaan seurusteltu nyt 5v eikä mies ole kertaakaan ostanut kukkia tms muistanut mitenkään. Hän on ihana mies, mutta kyllä vähän korpeaa, kun mä muistan hänen ja miesten päivät, ainakin halaan ja onnittelen.
Mutta en todellakaan halua sanoa sille, että rakastan kukkia vink vink, kun sitten varmasti tuo niitä ihan vaan siksi, että kerroin. Itselleni ostan kukkia ja sanon hänelle että ostin kukkia, mutta ei se vaan tajua. Enkä siis halua mitään kalliita timantteja, ihan vaan muistamista joskus, että olen hänen elämänsä nainen.
Tänäänkin onnitteli naistenpäivästä vasta, kun sanoin että on naistenpäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, ei ollut mitään ystävänpäivää tai naistenpäivää. Täysin turhia jenkkifemakko-markkinointitemppuja. Syntymäpäivänä ja jouluna muistan puolisoani lahjoin. Saa riittää.
-mies
Kurja asenne. Ei ihme, että miehet kärsivät yksinäisyydestä ja jäävät kuulema tyhjän päälle, kun esim ero tulee. Ei olla välitetty pitää yhteyttä ystäviin, ei mies-eikä naispuolisiin.
Naistenpäivä ei ole sen vähempi arvoinen kuin isänpäivä tai miestenpäiväkään.
Muistaminen ei tarkoita lahjoja tai markkinavoimia.
Onneksien ole vaimosi. Vaikka mieheni ei koskaan muistaisi minua lahjoin, olisi hän silti parempi elämänkumppani, koska hänellä on sydämensivistystä ja kyky huomioida muita ihmisiä.
Eikä hän halveksinaisia.
Tämä johtuu pelkästään siitä, että pirttihirmut eivät päästä miehiään kavereiden kanssa ryyppyreissuille.
Alue: Aihe vapaa
Naistenpäivä on yksi tärkeimpiä tapoja ilmaista, että tasa-arvo ei ole valmis. Ei Suomessa eikä globaalisti. Hömpötä sinä vapaasti, mutta älä vähättele tasa-arvon eteen tehtävää työtä.