Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa kenen mies ei ikinä muista/järjestä/lahjo mitenkään tälläisinä päivinä kuten ystävänpäivä, naistenpäivä jne?
Yritän ajatella ettei se haittaa, mutta kyllä pieni harmituksen peikko toisinaan nostaa päätään näinä päivinä. Etenkin kun somea selaa ja saa nähdä toinen toistaan hienompia juttuja joita miehet on vaimoilleen/tyttöystävilleen järjestäneet. Itse ilahdutan miestä ihan tavallisena arkenakin usein esimerkiksi leipomalla hänen lempparijuttuja, saatan ostaa kaupasta jotain mistä ainoastaan hän tykkää jnejne. Itse en saa ikinä mitään vastaavia juttuja. Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi.
Kommentit (372)
Monikohan muistaa miestään lauantaina 14.3? Itse olen muistanut ja tulen muistamaan jatkossakin. Ja kummasti se mieskin muistaa Naistenpäivänä. Tasa-arvo vai miten se oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo lahjojen ja erilaisten päivien muistelu ole aika pasee ja keskiluokkaista haihattelua.
Tarkoituksena on vain lisätä kulutushysteriaa tiettyinä sesonkeina.
Eli paskahuiputusta.
Me olemme oman ympäristötietoisen miehen kanssa luopuneet synttäreistä ja muista humpunkijuhlista.
Vierailija kirjoitti:
Monikohan muistaa miestään lauantaina 14.3? Itse olen muistanut ja tulen muistamaan jatkossakin. Ja kummasti se mieskin muistaa Naistenpäivänä. Tasa-arvo vai miten se oli?
14.3. on White Day, jolloin miehen kuuluu hemmotella naista kukin, suklaalla ja hyvällä ruoalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikohan muistaa miestään lauantaina 14.3? Itse olen muistanut ja tulen muistamaan jatkossakin. Ja kummasti se mieskin muistaa Naistenpäivänä. Tasa-arvo vai miten se oli?
14.3. on White Day, jolloin miehen kuuluu hemmotella naista kukin, suklaalla ja hyvällä ruoalla.
Jep ja se on muuten myös steak and blowjob-päivä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo lahjojen ja erilaisten päivien muistelu ole aika pasee ja keskiluokkaista haihattelua.
Tarkoituksena on vain lisätä kulutushysteriaa tiettyinä sesonkeina.
Eli paskahuiputusta.
Me olemme oman ympäristötietoisen miehen kanssa luopuneet synttäreistä ja muista humpunkijuhlista.
Puhumattakaan siitä, että on täysin mahdotonta keksiä joka kissanristiäiseen persoonallista lahjaa. Menee juurikin siihen marketin kukkapuska, suklaarasia, suihkusaippua-deodoranttisetti linjalle. Kuten kauppiaat tietysti haluavatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikohan muistaa miestään lauantaina 14.3? Itse olen muistanut ja tulen muistamaan jatkossakin. Ja kummasti se mieskin muistaa Naistenpäivänä. Tasa-arvo vai miten se oli?
14.3. on White Day, jolloin miehen kuuluu hemmotella naista kukin, suklaalla ja hyvällä ruoalla.
Jep ja se on muuten myös steak and blowjob-päivä.
Ei kiitos. Haluan wok and fuckin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikohan muistaa miestään lauantaina 14.3? Itse olen muistanut ja tulen muistamaan jatkossakin. Ja kummasti se mieskin muistaa Naistenpäivänä. Tasa-arvo vai miten se oli?
14.3. on White Day, jolloin miehen kuuluu hemmotella naista kukin, suklaalla ja hyvällä ruoalla.
Jep ja se on muuten myös steak and blowjob-päivä.
In your dreams.. meillä mies hemmottelee minua 14.3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14 sivua miesvihaa. On se kumma kun tällaiset ketjut saa jatkaa eloaan viikosta toiseen.
Et ole ainoa, täällä toinen.
Mutta minua se ei haittaa pätkän vertaa. Ystävänpäivä on minulle amerikkalaista hömpötystä, naistenpäivän vastineeksi kuuluisi olla miestenpäivä, jne. En muutenkaan erityisemmin pidä lahjoista tai yllätyksistä tai ns. hemmottelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mies muistaa minut yllättäen noin vain arkena, koska ei koskaan muista näitä tärkeitä merkkipäiviä. Itse asiassa tämä on paljon mukavampaa ja huomaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa, täällä toinen.
Mutta minua se ei haittaa pätkän vertaa. Ystävänpäivä on minulle amerikkalaista hömpötystä, naistenpäivän vastineeksi kuuluisi olla miestenpäivä, jne. En muutenkaan erityisemmin pidä lahjoista tai yllätyksistä tai ns. hemmottelusta.
"Ei minua haittaa... ei minun takia tartte... en minä nyt mitään ole..."
Miestenpäivä on marraskuussa. Mutta mitä sillä on väliä, kun sinäkään et kerran tarvitse mitään huomiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden Tuttavapariskunnan, jossa nainen pitää huolta ettei ole miehen sisälle tuleminen jos ei ole mitään tuomista merkkipäivinä.
Voi se tällainkin järjestyä.
En tarvitse amerikkalaisia myyntimiehiä ohjelmoimaan parisuhdettamme. En suvaitse edes äitienpäivää, itse olen lapset tahtonut, ei minua tarvitse sen takia pyhittää. Sekin amerikkalaisten kauppiaitten keksntö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden Tuttavapariskunnan, jossa nainen pitää huolta ettei ole miehen sisälle tuleminen jos ei ole mitään tuomista merkkipäivinä.
Voi se tällainkin järjestyä.
Tuollaisen naisen on parasta niellä aina kun miestä sattuu huvittamaan.
Mun mies ei muista minään naistenpäivänä, ystävänpäivänä, synttäreinä tai jouluna. Lasten kanssa tosin äitienpäivänä. Sen sijaan hän on ostanut kukkia esim kun vauva syntyi, valmistuin uuteen ammattiin, sain uuden työpaikan. Eli päivät eivät ole hänelle merkityksellisiä, sen sijaan tapahtumat ovat. Sitten kun ei elämässä enää mitään tapahdu, niin ehkä loppuu huomioiminen.. ehkä.
Ps. En ymmärrä miksi jotkut kiukuttelee että arkipäivän huomioiminen on tärkeämpää ja aidompaa kuin erikoismuistamiset. Millä ihmeen tavalla nämä ovat vastakkaisia ja toisensa pois sulkevia asioita? Kyllä meillä on ihan sitä arkipäivän huomioimista, kuten pakkasaamuna mies raappaa minunkin autoni lasit, laittaa autoon öljyt ja tuulilasinpyyhkijännesteet vaikka itsekin osaisin, tekee ruokaa, pesee pyykkiä, tiskaa ja imuroi. Ja silti minusta on ihana tunne, kun toinen on muistanut vaikka niillä kukilla silloin kun on saavuttanut jotain.
Oma puolisoni ei muista minua edes syntymäpäivänäni saatika jonain ystävänpäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Oma puolisoni ei muista minua edes syntymäpäivänäni saatika jonain ystävänpäivänä.
Muistaako kuitenkin tulla ruoka-aikana pöytään?
Vierailija kirjoitti:
Oma puolisoni ei muista minua edes syntymäpäivänäni saatika jonain ystävänpäivänä.
surullista
Kuulin juuri että miehen sisko ei koskaan, siis koskaan saa mieheltään lahjoja. Ei jouluna, ei syntymäpäivänä. En voi ymmärtää. Sitä pahemmalta tuntuu, kun tiedän että heidän lapsuudenkodissaan juhlittiin isosti ihan kaikkea aina kun oli vähänkin aihetta. Mieheni ostelee minulle jopa nimipäivälahjoja, mikä tuntui aluksi tosi hassulta kun omassa kodissani ei nimipäivää juuri noteerattu.
Mies on tartuttanut lapsiimmekin juhlimismentaliteetin ja he kaikki jaksavat hössöttää pienistäkin juhlista tosi paljon.
Ja sitten saman lapsuuden elänyt sisko joutuu kotimaan liitossa surkean kitupiikin kanssa, joka tuskin raaskii sanoa ”onnea” siltä varalta, että siitäkin peritään maksu jossakin.
Alue: Aihe vapaa
Visan vinguttaminen ja jonkin kliseisen lahjan ostaminen on helppo tapa "huomioida" vaivan näkemisen sijaan ja se on vieläpä yhteisistä rahoista pois.